Maistetut

Highland Park 11 yo 1999/2011, SMWS 4.155, 58,6%

Maistelussa vaihteeksi ykköstäytön ex-bourbonissa kypsynyt Highland Park. Kalliita pulloja nykyisellään nämä nuoretkin SMWS-julkaisut, vaikka ei tässä tietenkään seteleitä nautita.

Highland Park 11 yo 1999/2011, SMWS 4.155

(58,6%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1999–10/2011, Blackpool rock with threads of chili, First-Fill Ex-Bourbon Barrel, 239 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin raikas ja merellinen. Omenaa, aprikoosia, viinirypäleitä, kypsää kiiviä, makeaa sitrusta. Ruohoisuutta, kuivaa turvesavua, jodia. Hiukan suihkugeeliä, pientä rasvaisuutta, muroja. Tammi tuntuu melko aktiivisena, vaniljaa ja valkopippuria. Vesilisä tuo tunkkaisuutta ja puuromaista lenseyttä.

Maku: Sitruunainen ja ruohoinen, ei erotu joukosta. Highland Parkista muistuttaa vain pieni suola ja kevyt turvesavu, muuten tämä on niin yleinen kuin olla ja saattaa. Hiukan hunajaa ja vaniljaa. Tammi on varsin reipasta, pippurista ja sinappista. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Piparminttua, hammastahnaa, hedelmäistä kirpeyttä. Jälkimaku alkaa varsin tammisena ja ruohoisena, merellisena ja jodisena, mutta aukeaa vähitellen lakritsiin ja kuivaan savuun. Rasvaisuutta, suolaa, vaniljaa, bourbonsävyjä. Melko pitkä finaali on tämän viskin parasta antia. Vesilisä irrottaa lisää suolaa ja miellyttävää kirpeyttä.

Arvio: Korkeintaan keskitason Highland Park. Vasta jälkimaku alkaa puhua. 83/100

Bowmore 15 yo Golden & Elegant 43%

Bowmoren pitkään julkaisukierrossa olleen 15-vuotiaan Darkestin jälkeen tuli tax free -myyntiin tällainen 15-vuotias Bowmore, joka onkin täysin kypsynyt ensimmäisen täytön ex-bourbonissa. Sen rinnalla on edelleen olemassa myös sherryssä finistelty perusversio, mikä hämää taatusti tavallista kuluttajaa.

Olen maistanut tämän Golden & Elegantin kertaalleen ihan ohimennen ja äkkiseltään pidin paljonkin, mutta nyt otetaan oikein kunnon tyypit. Samasta sarjasta lasissa on käynyt aiemmin myös 10-vuotias Dark & Intense. Vielä olisi 18-vuotias Deep & Complex maistamatta.

Bowmore 15 yo Golden & Elegant

(43%, OB, +/- 2017, Travel Retail Exclusive, 1st Fill Bourbon Casks & Hogsheads, 100 cl)

Tuoksu: Todella herukkainen ja miedon nuotiosavuinen, tuttua modernin Bowmoren maisemaa. Trooppisen hedelmäisyys on melkein ylikypsää. Karheaa yrttisyyttä, aktiivista tammea, maltaisuutta ja merellisyyttä. Suola maistuu, samoin tietty ruohoisuus. Sitrusta, karamellisuutta, vaniljaista makeutta.

Maku: Hyvin synkassa tuoksun kanssa. Herukkaisuuden rinnalla karkkisuus nousee selvästi esiin, samoin pientä tervaa ja lakritsia tulee mukaan. Mehukkaan sitruksinen ja trooppisen hedelmäinen makeus saa hyvin vastinpareja tammesta, maltaisuudesta ja hiukan karheasta yrttisyydestä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri kermaisen pehmeä. Nuotiosavu, merellisyys ja suolaisuus pysyvät myös hyvin mukana. Jälkimaku on hedelmäinen ja karkkinen, alkuun todella makea, kunnes savu ja suola pääsevät taas niskan päälle. Tammea, vaniljaa, valkosuklaata, karamellisuutta ja yrttisyyttä riittää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Maukas ja helposti lähestyttävä, kokonaisuutena ilahduttavan laadukas Bowmore. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Positiivinen yllätys!”

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing 50%

Lasissa todellista viskihistoriaa. Tätä yksilöä ei ole erityisemmin kehuttu, joten mielenkiintoista maistaa, miltä maistuu jokin muu Brora kuin sellainen, jota on etukäteen ylistetty taivaisiin saakka.

Tislausajankohta on lähellä Broran silloisen elinkaaren loppuvaiheita, joten turpeisuus jää todennäköisesti taustalle. Sen sijaan sherrytynnyrin vaikutus tuntuu jo värin perusteella varsin tuhdilta.

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 6/1982–10/2004, Cask No. DL 313, Sherry Cask, 644 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja pehmeän rikkinen – hyvällä tavalla. Vahaa ja voita oikein urakalla, popcornia, tikkunekkua ja crème brûléetä. Turvesavu on selvästi esillä, lihaisana ja nokisena. Chorizoa, luumua, kahvisuutta, suklaata. Öljyistä maalisuutta, tuo pienoismallit mieleen – tällaiselta haisevilla maaleilla niitä maalattiin. Vesilisä avaa minttua.

Maku: Vahvan ja persoonallisen tuoksun jälkeen pieni pettymys. Öljymaali ja rikkisyys ovat heti läsnä, samoin rusinaiset ja sherryiset sävyt. Turpeisuus on hiilistä ja karvasta, ei oikein integroitunutta. Karamellisuus ja kinuskikastike maistuvat selvästi. Vahaa ja mineraalisuutta. Hedelmäisyydessä on appelsiini pinnassa. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta tekstuuri osin levoton. Voita ja suolaa, popcornia. Jälkimaku on edelleen varsin öljymaalinen ja rikkinen. Lihaisuus ja tuhka pysyvät mukana. Appelsiini kääntyy kitkeräksi, tammi tulee esiin. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo minttua ja kiivihedelmää esiin.

Arvio: Kaikki Brora ei ole kultaa, vaikka kuinka kiiltäisi. Tuoksu lupailee paljon, mutta maku ei pysy mukana. Yksi extrapiste erikoisuudesta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Springbank 18 yo 1996/2014, The Whisky Barrel 56,3%

Tällä kertaa maistelussa kovasti kehuttua ja nykyisellään jo varsin harvinaista Springbankia. Muistutan jälleen, että suhteeni tähän Campbeltownin klassikkotislaamoon on vähintään komplisoitunut.

Springbank 18 yo 1996/2014, The Whisky Barrel

(56,3%, The Whisky Barrel, Burns Malt, 18.11.1996–17.12.2014, Cask No. 491, Matured in Sherry Hogshead, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja appelsiininen, nahkainen ja vahamainen. Pölyistä ullakkoa ja antiikkihuonekaluja. Tunnelma on kuin vanhemmassa viskissä ikään, minttua ja kamferia löytyy. Likaisia ja rasvaisiakin sävyjä riittää, märkää köyttä ja öljyä. Rusinaa, suklaisuutta, hiukan fenolisuutta. Vesilisä päästää rikin valloilleen.

Maku: Sherry on tuoksua selvemmin pinnassa. Rusinaa, suklaata, rasvaa. Pientä kumisuutta ja poltettuja tulitikkuja. Hapokkuutta, suolaa, vahamaisuutta, pippuria. Nahkainen, karamellisoitunut ja maukas yleisilme. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Appelsiinia, omenaa, sitruunaisuutta. Tammisuutta, öljyä ja likaisuutta riittää. Jälkimaku on suolainen ja pippurinen, tamminen ja hapokas. Pähkinää, rusinaa, kumia, vahaa, hapanimeläkastiketta. Minttua, kamferia, hiukan marjaisuutta ja sitruksisuutta. Mineraalisuus ja pippurinen purevuus ovat vahvasti läsnä koko pitkän finaalin alusta loppuun. Vesilisä tuo rikkisyyttä ja palanutta kumia pintaan.

Arvio: Positiivinen yllätys. Klassinen, voimakas Springbank. Jos rikkisyys ja kumi jäisivät enemmän taustalle, tällä olisi eväitä mestaruussarjaan saakka. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bowmore 1984, 58,8%

Vihdoin maisteluun pääsi Bowmoren vuosikertajulkaisu 1984, jota olen vuosien saatossa kyttäillyt moneen otteeseen. Voltit ovat poikkeuksellisen korkealla, samoin odotukset.

Bowmore 1984

(58,8%, OB, Vintage 1984, 2208 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pölyinen, tunkkainen ja alkuun varsin ummessa. Sahanpuru ja antiikkisuus hellittävät vähitellen, taustalta nousee marjaisuutta ja yrttisyyttä. Salmiakkia, hentoa laventelia, tammisuutta, tuhkaa. Vesilisä avaa laventelia ja suolaisuutta selvästi.

Maku: Mahtava laventeli vie heti mukanaan. Öljyisyyttä, nuotiosavua, kypsää trooppista hedelmäisyyttä. Suutuntuma on varsin täyteläinen. Karamellisuutta ja karkkista makeutta, herukkaisia ja vadelmaisia sävyjä. Jälkimaku on savuinen, laventelinen, salmiakkinen ja napakka. Pippuria, tammea, hiilisyyttä. Hiukan herukkaisuutta ja tuhkaisuutta. Pitkä ja muhkea finaali. Vesilisä tuo suolaisuutta, hiilisyyttä ja tammista karheutta pintaan.

Arvio: Vaativa viski, joka aukeaa vähitellen hienoksi elämykseksi. Hyötyy vesilisästä. Tällaisia ei enää tule. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 60/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen viski”.

Ardbeg Drum 46%

Tajusin Ardbegin tuoreen Traigh Bhan -pullotteen ääressä, että minulta oli edelleen maistamatta myös tämän vuoden Ardbeg Day -pullote Drum. Velvollisuudentuntoisesti suoritin sen nyt.

Ardbeg Drum

(46%, OB, NAS, 2019, Ex-Bourbon Cask & Ex-Rum Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja jotenkin härskiintynyt. Ylikypsää luumua, persikkaa, jotain käynyttä. Märkää villasukkaa, vegetaalisuutta, lievästi outoa sokerisuutta. Grillattua ananasta, raakaa banaania, tuhkaa ja nokea. Suolaisuutta ja pientä lääkemäisyyttä, bensaa ja jodia. Vesilisä avaa nokisuutta ja hiiltä.

Maku: Makea ja turvesavuinen. Suolaisuus ja kuiva lääkemäisyys iskevät silti kovemmin kuin tuoksu antoi odottaa. Grillattu ananas on edelleen mukana, samoin banaani ja muut hiukan raa’at hedelmät. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan sekava. Jälkimaku on turpeinen, vegetaalinen, poltetun sokerinen ja hedelmäisen sekava. Ylikypsät hedelmät tulevat jälleen esiin, sitruksisuus ja tammi purevat kiinni. Paahteinen ja happamaksi käyvä finaali, joka jää lopulta varsin ohueksi ja korkeintaan keskipitkäksi. Vesilisä tuo rommisia piirteitä vihdoin esiin, sokeria ja mustaa oliivia, mustaa rantahieklaa ja merilevää.

Arvio: Sekava ja levoton Ardbeg-pullote. Ilkeän tuoksun jälkeen maku kuitenkin nostaa tunnelmaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Lajissaan ihan ok”.

Ardbeg 19 yo Traigh Bhan 46,2%

Maistelussa heti tuoreeltaan uusi Ardbeg, 19-vuotias Traigh Bhan. Näitä tuli Suomeen tiettävästi 50 pullon satsi, kaikki ravintolamyyntiin. Nyt lasissa siivu yhdestä avatusta. Ikämerkintä on jo sinänsä ilahduttava asia kaikkien tohtoroitujen NAS-julkaisujen jälkeen.

Ardbeg 19 yo Traigh Bhan

(46,2%, OB, 2000–2019, Small Batch Release, Batch No. TB/01-15.03.00/19.MH, American Oak and Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuivaa turvesavua ja Carmolis-tippoja. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, mineraalisuutta. Sitruunalakritsia, kirpeää tammisuutta, öljyisyyttä ja hapokkuutta. Pieni terva ja kreosootti tulevat läpi. Vesilisä avaa bensaisia ja tervaisia piirteitä.

Maku: Kirpeän sitruksinen ja kuivan savuinen. Omenaa, minttua, suolaisuutta, jodia, heinää. Lääkemäisyyttä, antiseptisia aineita ja Carmolis-tippoja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisen kihelmöivä. Jälkimaku on nopeasti kuivahtava ja varsin hapokas. Suolainen, lääkemäinen ja lievästi karhea loppuliuku. Sitrusta, chiliä, tammista paahteisuutta. Melko pitkä mutta reippaasti oheneva finaali. Vesilisä korostaa pippurista ja suu kiristävää hapokkuutta.

Arvio: Varsin hienostunut moderni Ardbeg, jossa on hetkellisesti jopa vanhan liiton lääkemäistä tunnelmaa. Maku jää kuitenkin aavistuksen kapeaksi. Jossain määrin tässä on yhtäläisyyksiä Twenty Onen kanssa, jos pitää jotain nykyverrokkia löytää. 88/100

Talisker Select Reserve Game of Thrones 45,8%

Maistelussa tällä kertaa Taliskeria ikämerkitsemättömänä Game of Thrones -viskisarjasta. En innostunut ollenkaan samaisessa setissä julkaistusta Lagavulinista, mutta toivotaan, että tämän kanssa osuu paremmin kohdalleen.

Talisker Select Reserve Game of Thrones

(45,8%, OB, +/-2019, Game of Thrones – House Greyjoy, 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen, maltainen ja appelsiininen. Suolainen ja mineraalinen, lääkemäinen ja mentholinen puoli on pinnassa. Turpeinen makeus on vahvaa mutta hiukan hahmotonta. Tammi tulee läpi pehmeän pippurisena ja vaniljaisena. Hiukan rusinaa. Vesilisä tuo nokea ja jotain palanutta pintaan.

Maku: Makea turvesavu, imelä sitruksisuus, hapan yrttisyys ja mineraalinen karheus ottavat mittaa toisistaan. Hedelmät tulevat jälleen appelsiini edellä. Pippuri on hyvin mukana, tammi rouhii aktiivisena ja suolaisuus painaa päälle. Suutuntuma on melko täyteläinen ja pehmeän kermainen. Vaniljaa, persikkaa, kinuskia. Happamuus ei tahdo silti löytää tasapainoa. Jälkimaku on turpeinen ja sitruksinen. Hapan yrttisyys ottaa vähitellen pääosan, ja sitä tukevat suolaiset, lääkemäiset ja mentholiset piirteet. Tammi ja pippuri ovat vahvasti esillä. Finaali jää lopulta korkeintaan keskipitkäksi. Vesilisä avaa vahamaisuutta ja tervaa.

Arvio: Yllättävän vaikeasti avautuva ja osin hahmoton Talisker. Tässä on kiistatta paljon hyvää, mutta siinä missä 8-vuotias Special Release teki vaikutuksen välittömästi, tästä ei pitkänkään askartelun jälkeen pysty lukitsemaan, mikä esimerkiksi tammen rooli tässä on ja miten happamuus lopulta käyttäytyy. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Smoke On The Water, ”Maukas Talisker”.

Port Charlotte MRC: 01 2010, 59,2%

Lasissa taas vaihteeksi nuorta ja tanakkaa savuviskiä Port Charlotten valikoimasta. Viimeistely on tehty Bordeaux’n viinitynnyreissä.

Port Charlotten tuoreisiin pullotteisiin – joissa on muuten tämä uusi, räyhäkkä muotoilu – kuuluu myös MC: 01 2009, joka on vastaavasti viimeistelty marsalatynnyreissä.

Haiskahtaa jonkinlaiselta sarjalta koko juttu. Kummassakin tapauksessa mallas on 100-prosenttista skottiohraa Invernessin alueelta.

Port Charlotte MRC: 01 2010

(59,2%, OB, 7 yo, 2010–2018, Heavily Peated 40ppm, 50% First Fill American Oak, 50% Second Fill French Wine Casks, One-Year Finish in Wine Casks from Bordeaux, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen ja lihaisa. Siirappinen yskänlääkemäisyys puskee kaikesta läpi. Grillikylkeä, paistirasvaa, palvikinkkua, suolaa. Napakka tammi, uuniomenaa, luumua, mausteisuutta. Hehkuviiniä, lakritsia ja tervaa. Katkeran yrttinen sävy, marjaisuus aukeaa hitaasti. Vesilisä avaa sitrusta ja vaniljaa.

Maku: Todella viininen ja jykevä. Likainen, rasvainen ja lihaisa kokonaisuus, jossa turvesavu, yskänlääke ja bbq-lihat on lyöty samaan soppaan. Mahtavaa! Siirappia, hehkuviiniä, lakritsia, tervaa, marjaisuutta, palvikinkkua, karamellia, kaikkea löytyy. Turvesavua tulee joka tuutista. Suutuntuma on erittäin paksu ja painava. Marjaisuutta, mustaa teetä. Jälkimaku on turvesavuinen ja varsin ruutinen. Tummaa suklaata, espressoa, karvasta yrttisyyttä, yskänlääkettä ja tammista karheutta. Uuniomena ja luumu kuitenkin tuovat pientä makeutta, jota karamellisuus osaltaan tukee. Viinisyys pysyy hyvin mukana, samoin hiilisyys. Melko pitkä ja iso finaali. Vesilisä avaa makeutta, marjoja ja vaniljaisuutta.

Arvio: Tällaisena haluan Port Charlotteni. Härskin hyvää. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Monimuotoinen ja vahvapiirteinen Port Charlotte”.

Ben Nevis 16 yo 1997/2013, The Whiskyman 50,2%

Maistoon pääsi The Whiskymanin perustason Ben Nevis. Odotukset ovat varsin alhaalla, koska tässä Age Matters -sarjassa on harvemmin suuria helmiä näkynyt. Eivätpä toisaalta ole erityisen arvokkaita viskejäkään.

Ben Nevis 16 yo 1997/2013, The Whiskyman

(50,2%, The Whiskyman, Age Matters, 1997–2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin erikoinen. Karpalomehua, oliiviöljyä, jotain likaista ja palanutta. Suolaisuutta ja märkää heinää, sitruksisuutta, happamuutta. Vadelmaa, ylikypsää kirsikkaa, imelää banaanisuutta. Tammea, havuja, jyväisyyttä. Jotain käynyttä ja lievästi ummehtunutta. Vesilisä avaa runsaasti päärynää ja minttua.

Maku: Pirteä ja tuoksua puhtaampi. Öljyisyys on edelleen vahvasti pinnassa. Ruohoisuutta, suolaa, pippuria, sitruksisuutta. Aktiivinen tammi puree vahvasti kiinni. Jotain leipämäistä ja lievästi hiivaista tässä on, levotonta ja epävakaata. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pureva. Inkivääriä, raakaa banaania, saksanpähkinää. Havuja ja pihkaisuutta. Jälkimaku on pähkinäinen ja mineraalinen, varsin pihkainen ja yllättävänkin tasapainoinen. Sitruksisuutta, havuja, minttua, anista, öljyisyyttä. Pippuria, bensaisuutta, hiukan fenoleja. Hiivaisuus on täysin poissa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo kanervaisuutta ja anista pintaan.

Arvio: Tuoksu on aivan eri sarjassa maun kanssa. Jälkimaku lopulta pelastaa tämän. 81/100