Maistetut

Caperdonich 18 yo Peated 2023, 48%

Pitkän flunssaputken ja toipumisen jälkeen on jälleen nokka viskilasissa. En tiennyt, että Pernod Ricard on alkanut julkaista tällaisia virallisia Caperdonich-pullotteita, ennen kuin muutaman vuoden takainen pullo 21-vuotiasta tuli vastaan. Sitä ennen kaikki kokemukseni tämän tislaamon viskeistä olivat perustuneet vanhoihin indiepullotteisiin. Nyt on edellisen perään heti toinen siivu turpeista ja virallista kamaa lasissa, nyt vähän tuoreempana 18-vuotiaana versiona.

Caperdonich 18 yo Peated 2023

(48%, OB, Bottled 8.–12.10.2023, Peated, Small Batch Release, American Oak Barrel, Batch No. CP/006, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja lääkemäinen, karamellia ja yrttisyyttä riittää. Sama sitruunalakritsinen perusvire kuin 21-vuotiaassa. Kuivaa lihaisuutta, nuotiohiillosta, suolapähkinää. Makeaa appelsiinia, vaniljaa, reipasta tammisuutta ja runsasta paahteisuutta. Vesilisä availee mineraalisuutta ja yrttejä vielä lisää.

Maku: Sitruunalakritsia ja hiilisavua, pehmeää turpeisuutta ja miellyttävää hedelmäisyyttä. Ällistyttävän kevyt näilläkin volteilla, suutuntuma on mieto ja pehmeän kermainen, tekstuuri suorastaan ilmava. Tammisuutta, maltaisuutta, makeaa omenaa, persikkaa ja appelsiinia. Tikkunekkua ja vaniljaa. Paahdettua pähkinää. Jälkimaku pukkaa ensin nuotiosavua ja kirpeää sitrusta, melko reipasta lääkemäisyyttäkin, ennen kuin hiilisyys ja tuhkaisuus alkaa sulaa hedelmäiseksi makeudeksi ja lihaisuudeksi. Savumakkaraa ja pekonia, kermaisuutta, lakritsia. Melko pitkä ja nätti finaali. Vesilisä korostaa vaniljaa ja tiettyä sokerisuutta.

Arvio: Helppo ja herkullinen, kaikin puolin tyylikäs savuviski sitruunalakritsilla ja lääkemäisellä viballa. Tästä ei voi olla pitämällä, vaikka kyseessä ei ehkä ole se kaikkein persoonallisin kokonaisuus. 86/100

Isle of Raasay 5 yo Exclusive Bottling 22/1362, 56,5%

Käsillä on nyt oma ensikosketukseni Isle of Raasayhin. Tislaamoyhtiö on perustettu vuonna 2014 ja aloittanut tuotantonsa vuonna 2017 samannimisellä saarella, joka sijaitsee Hebrideillä Skyen naapurissa. Tislaamona se on suunnilleen yhtä pohjoisessa kuin Talisker.

Tämä tislaamolla käsinpullotettu yksilö on kypsynyt ensin ex-ruisviskitynnyrissä ja viimeistelty lopuksi lyhyesti ex-viinitynnyrissä.

Isle of Raasay 5 yo Exclusive Bottling 22/1362

(56,5%, OB, Hand Bottled at the Distillery 2.5.2024, Unpeated, Matured in a Rye Whiskey Cask, Finished in a Tuscan Vin Santo Cask, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin erikoinen. Leipämäinen, suolainen ja sitruksinen ensivaikutelma. Imelää ruisleipää, jonkin verran viinisyyttä, rasvaisuutta, vastasahattua tammilautaa. Vähän vernissainen vivahde. Suolattua mantelia, pihkaa, paahteisuutta, taustalla makeaa omenaa ja hunajaa. Vesilisä tuo esiin vihreää oliivia ja mehiläisvahaa.

Maku: Poikkeuksellinen kokonaisuus, en muista hetkeen mitään vastaavaa. Ruisviskin vivahde on yllättävän selvä, mutta vernissaisen ja tammisen ensipuraisun jälkeen maku laajenee selvästi. Suolavesi ja suolainen voi ovat vahvasti esillä, samoin makean marjaisa viinisyys, joka luo kontrastin suolaisuuteen. Paahteinen leipämäisyys saa seurakseen pippuria ja kuivaa yrttisyyttä, hedelmäisyydestä löytyy makeaa omenaa ja sitrusta. Suutuntuma on öljyinen ja tekstuurissa riittää viskositeettia. Jälkimaku muistuttaa tämän nuoruudesta, maltaisuus ja tammi dominoivat. Suola ja pippuri, pieni viininen marjaisuus ja sitruksinen purevuus ovat läsnä. Keskipitkä finaali makeutuu lopussa selvästi. Vesilisä avaa makeaa hedelmää lisää.

Arvio: Todella omalaatuinen viski. Olisi kiva maistaa pari muutakin verrokkia näiltä, koska nyt ruisviskin taustaäänet aiheuttivat vähän vaikeuksia – niin hankala on suhteeni ruisviskiin. 84/100

Glendronach Cask Strength Batch #9, 59,4%

Uuteen ikämerkitsemättömään core rangeen keskittynyt Uisge 2025:n Glendronach-tasting huipentui tähän muutamien vuosien takaiseen Cask Strength -pullotteeseen.

Olen maistanut sarjan kuusi ensimmäistä julkaisua, ja monien muiden sarjojen tapaan aloitus oli aikanaan loistava ja laatu sittemmin vaihdellut. Nyt myynnissä on jo Batch #12, ja se on kuulemma sarjan viimeinen julkaisu.

Glendronach Cask Strength Batch #9

(59,4%, OB, 2020, PX & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Makea, tikkunekkumainen ja siirappinen. Maitosuklaata, mausteisuutta, maapähkinää. Hiukan lihaisuutta, vähän tallia. Mansikkaisia ja kypsän kirsikkaisia sävyjä, luumua ja kaakaojauhetta. Pieni multaisuus ja umami mukana myös.

Maku: Vaahterasiirappinen ja uuniomenainen. Muhkean hedelmäinen ja maitosuklainen, todella öljyinen ja robusti. Hiukan lakritsia ja tummaa yrttisyyttä. Suutuntuma on öljyisen painava ja tekstuuri tiheä. Mausteisuutta, tammea, nahkaisuutta, pähkinäisyyttä. Jälkimaku on öljyinen ja mausteinen, siirappinen ja suklainen. Omenaa, luumua, hapokkuutta, pähkinää, jotain vähän kitkerääkin. Varsin pitkä finaali.

Arvio: Maukas ja muhkea viski. Erottuu kyllä edukseen monenlaisten sherryviskien joukosta, vaikkei mitenkään parhaimmistoon tässä sarjassa kuulukaan. 87/100

Glendronach Ode to the Dark 50,8%

Stewart Buchananin vetämässä Uisge 2025:n Glendronach-tastingissa tämä taisi olla yleisön eniten odottama viski, täysin PX-tynnyreissä kypsynyt tumma herkku uudesta core rangesta. Tähän sekoitetuilla viskeillä on ollut kuulemma 8-12 vuotta ikää.

Glendronach Ode to the Dark

(50,8%, OB, 2024, Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhti sherry, makea ja luumuinen. Suklaata, siirappia, rusinaa. Mokkaiset ja syvän mausteiset nuotit tulevat hienosti läpi. Klassisen Glendronachin fiilis on hyvin läsnä, vaikka tietyt maltaiset ja tammiset piirteet ehkä viestivätkin siitä, ettei mistään ikäviskistä ole kyse.

Maku: Makean sherryinen, muhkea ja kahvinen. Uuniomenaa, luumuhilloa, suklaata, karamellia. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri todella tuhti. Mausteisuutta, paahdettua pähkinää, kaakaojauhetta. Jälkimaku on tuhdin sherryinen, suklainen ja luumuinen. Uuniomenaa, marjaisuutta, mausteisuutta. Runsas kahvisuus. Melko pitkä finaali.

Arvio: Muhkea ja klassinen Glendronach. Sinänsä oikein myönteinen yllätys, vaikka nuoruus vähän paistaakin läpi. Kunnon voltit ovat kyllä tässä paikallaan. 85/100

Glendronach Ode to the Embers 48,4%

Glendronachin uuteen core rangeen kuuluu myös tällainen olorosokypsytystä ja turpeista mallasta yhdistelevä tapaus, johon on haettu eräänlaista old skool -tyyliä. Ikää tähän käytetyillä viskeillä on kuudesta kymmeneen vuoteen, kertoi Stewart Buchanan Uisge 2025:n tastingissa.

Glendronach Ode to the Embers

(48,4%, OB, 2024, Peated, Oloroso Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vähän sekava, kevyt turvesavu tulee vähitellen läpi, hiilisenä ja vähän tuhkaisena. Nimen mukaista hiillosta. Mausteisuutta, happamuutta, pähkinää. Uuniomenaa, luumuhilloa, marjaisuutta. Sherryisyys on itsessään vähän piipussa ja kallistuu kahviseen suuntaan.

Maku: Todella makea verrattuna tuoksuun. Uuniomenaa, toffeeta, suklaata, rusinaa. Nyt se sherry sieltä lopulta oikein kunnolla nousee esiin. Savumakkaraa ja vähän hiilisiä sävyjä, muhkeaa maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja tekstuuri yhä vähän sekava. Jälkimaku on hedelmäinen, mausteinen ja pehmeän turpeinen. Hiilinen ja heinäinen savu on jotain, mitä oma mieli ei nyt jotenkin osaa yhdistää Glendronachiin. Pähkinää, nahkaisuutta, kitkerää hedelmää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Kiinnostava kuriositeetti. 82/100

Glendronach Ode to the Valley 46,2%

Uuteen Glendronachin core rangeen kuuluu muiden oodien lisäksi tällainen oodi laaksolle. Uisge 2025:n tastingissa tämä maistettiin toisena viskinä. Portviinikypsyttelyistä siis puhutaan, vaikka mukana on myös olorosokypsytettyä viskiä.

Glendronach Ode to the Valley

(46,2%, OB, 2024, Ruby Port & Oloroso Casks, 70 cl)

Tuoksu: Persoonallinen ja erittäin portviininen. Runsasta tummaa marjaisuutta, aprikoosia, hiukan makeaa omenaa, hapokkuutta, mausteisuutta. Viinisyydessä on vähän erikoisiakin sävyjä, taustalla runsaasti sokeria.

Maku: Tuhti, mielenkiintoinen yhdistelmä hapokasta marjaa ja makeaa suklaisuutta. Uuniomenaa, kaurapaistosta, poltettua sokeria. Ei niin portviininen suussa kuin nenässä. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runsas. Maltaisuutta, tammea, paahtuneisuutta, hedelmäkakkua. Jälkimaku on jälleen varsin portviininen ja runsaan mausteinen. Maanläheisyyttä, hapokkuutta, napakkaa maisteisuutta. Omenaa, pähkinää, tammea. Melko pitkä finaali.

Arvio: Kiinnostava mutta osin vähän haastava tapaus. 83/100

Glendronach 12 yo 43% (2024)

Tämä viski aloitti Stewart Buchananin Glendronach-tastingin Uisge 2025:ssä. Sekoituksessa on kuulemma noin 60 prosenttia ex-bourbonia ja noin 40 prosenttia ex-PX:ää.

Glendronach 12 yo (2024)

(43%, OB, 2024, Sherry Cask Matured, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja vallan tyylikäs, rusinainen ja suklainen. Hyvin on hedelmät pinnassa, luumusta uuniomenaan. Vaniljaa, hunajaa, maltaisuutta, pähkinää. Jotain keksimäisyyttä tässä on myös, kuivattuja hedelmiä ja muroja.

Maku: Herkullisen öljyinen ja hedelmäisen makea. Sitruksisuutta ja omenaa, toffeeta ja vaniljaa. Napakka mausteisuus tuo hyvää tasapainoa kaiken makeuden keskelle. Suutuntuma on öljyinen ja melko täyteläinen. Maltaisuutta, kanelia, rusinaa. Pähkinöitä ja mysliä, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku on maltainen, hedelmäinen ja mausteinen. Kaakaojauhetta, nahkaisuutta, tammea. Yllättävänkin pitkä finaali tarjoilee hyvin makuja.

Arvio: Erittäin hyvässä iskussa tämä tuote nykyään. 84/100

Bowmore 25 yo 43% (2023)

Maistelussa Bowmoren 25-vuotiasta ihan parin vuoden takaa. Samplesta kiitos Smoke On The Waterin Hannulle, jonka Bowmore-tuntemuksen rinnalla me muut olemme täysiä amatöörejä ja mitättömiä diletantteja. Toki itsekin Bowmoresta valtavasti pidän, joten odotukset ovat tätä viskiä kohtaan kohollaan.

Bowmore 25 yo (2023)

(43%, OB, 2023, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kuiva tammi, mustaherukka ja kevyt turvesavu tulevat ensimmäiseksi vastaan. Sherryssä on tyylikkään kuiva sävy, pientä lakritsia ja tervaisuutta löytyy. Vahamaisuutta, kermaisuutta, yrttejä. Pähkinää, aprikoosia, tummaa suklaata. Todella tyylikäs. Vesilisä availee maanläheisiä sävyjä ja hedelmiä vielä lisää.

Maku: Hilloinen ja herkullinen. Hieno yhdistelmä mustaherukkaa, kuivaa sherryisyyttä, pehmeän tervaista turvesavua ja tyylikästä tammisuutta. Pähkinää, luumuhilloa, tummaa suklaata, hiukan appelsiinimarmeladia, rusinaa, kahvisuutta ja paahteisuutta. Maltaisuus tulee hyvin esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri todella hyvin kasassa. Suolaisuutta, lakritsia, hyvä yhdistelmä karvautta ja makeutta. Jälkimaku on edelleen varsin mustaherukkainen ja tervaisen turvesavuinen. Sherry ja tammi saavat vähitellen tummempia sävyjä, mutta hedelmäisyydestä alkaa löytyä myös kirpeyttä ja yrttisyydestä raikkautta. Paahteisuutta, suklaata, kahvia, maltaisuutta, toffeeta. Pitkä ja hieno finaali. Vesilisä erottelee yrttisyyttä vielä paremmin.

Arvio: Erittäin sävykäs ja maultaan hienosti integroitunut Bowmore, jossa on tiettyä vanhan liiton eleganssia. Etenkin mustaherukkaisuus tuo vanhat tislaamopullotteet mieleen. Tämä taitaa olla parasta maistamaani uutta Bowmorea vuosikausiin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hieno nautiskeluviski!”

Lagavulin 12 yo Special Release 2008, 56,4%

Burns Nightin jälkeisessä talvisen sumuisessa harmaudessa teki mieli tarrata pitkään hillottuun Lagavulinin 12-vuotiaaseen, joka on julkaistu sarjan ensimmäisellä vuosikymmenellä eli tarkemmin vuonna 2008.

Rupesin muistelemaan pullon kyljessä mainittua The Strange Horse of Suinabhalia, josta kirjoitin enemmän vuosia sitten, kun maistelin tämän sarjan julkaisua vuodelta 2003. Siitä tarinasta ei enää ole jälkeäkään vuoden 2020 pullotteessa, joka sattui nyt tämän vanhan yksilön vierelle verrokiksi.

Lagavulin 12 yo Special Release 2008

(56,4%, OB, 2008, 8th Release, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, suolaisuutta, kirpeyttä ja merellisyyttä. Todella kuiva ja hyvässä ojennuksessa pysyvä kokonaisuus, joka ei karkaile yhtään. Merilevää, suolavettä, märkää kalliota. Tammen seassa on pieni hiilinen ja tervainen vivahde. Mineraalisuutta, kamferia, pippuria. Hieno on. Vesilisä tuo hunajaa ja toffeeta mainiosti esiin.

Maku: Paljon muhkeampi turvesavu kuin hyvin terävä tuoksu antoi odottaa. Tervaisuus ja hiili ovat hyvin esillä, samoin tietty lääkemäisyys, yrttisyys ja kamferi. Myöhempiin julkaisuihin verrattuna lihaisuus on vain kuivana taustalla, kun mineraalisuus, pippuri ja tammen napakat mausteet hallitsevat ilmatilaa. Limettiä, vähän melonia, kirpeää omenaa. Suutuntuma on öljyinen ja napakka, yleisilme kauttaaltaan sieltä kuivasta päästä. Tähän verrattuna 2020-editio on todella tuhkainen ja varsin makea. Jälkimaku on napakan turvesavuinen, lääkemäinen ja kuiva. Mustapippuri korostuu uljaasti, kamferin ja salmiakin säestämänä. Kirpeä omena, tammi ja sitruksisuus pysyvät mukana pitkään. Hiukan anista ja jotain vähän rommimaistakin löytyy lopulta. Pitkä finaali on nautinnollinen. Vesilisä avaa herkkää makeutta, akaasiahunajaa ja kinuskia.

Arvio: On tämä vain todella hieno viski – mutta edellytyksenä tietysti on, että tällaisista tykkää. Kuiva ja pirun tyylikäs kokonaisuus, josta vielä puuttuu vähän myöhempien julkaisujen muhkea lihaisuus. Nyt ollaan vielä mineraalisella ja napakalla otteella liikkeellä, ja kun vertaa vieressä vuoden 2020 julkaisuun, on näissä vanhoissa vedoissa kiistatta omanlaisensa tyyli ja laatu mukana. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Springbank 8 yo 2012/2021 Society Bottling 57,3%

Lasissa tällä kertaa kahdeksanvuotias sherrytykki Campbeltownista. Springbank Society on laittanut tällaisen liemen pulloon pari vuotta sitten. Mielenkiinnolla maistan.

Springbank 8 yo 2012/2021 Society Bottling

(57,3%, OB, 6/2012–4.1.2021, Fresh Oloroso Sherry Hogsheads, 1830 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, luumuinen ja salmiakkinen. Paksua kaakaota ja kermaisuutta, karamellia. Nahkaisuutta ja siirappia, pehmeää savuisuutta ja jännästi eleganttia rasvaista likaisuutta myös. Hiukan kumia ja suolaisuutta. Sitruksinen vivahde ja yrtit tuovat särmää. Vesilisä tuo erikoisen palaneen sävyn esiin, kumi korostuu.

Maku: Todella mahtava yhdistelmä siirappista sherryisyyttä ja likaista rasvaisuutta, jota salmiakki ja turvesavu säestävät. Erittäin makea, suklainen ja kermainen kokonaisuus saa sävyjä hedelmäisyydestä ja lihaisuudesta. Luumuhilloa, mausteisuutta, tummaa yrttisyyttä. Suutuntuma on öljyinen ja tekstuuri suorastaan pureskeltava, silti näissä volteissa hyvinkin helposti lähestyttävä. Nuoruus paljastuu pienestä yksioikoisuudesta. Jälkimaku on suklainen, makean kermainen, sherryinen ja pehmeän savuinen. Salmiakki pysyy kyydissä, nahkaisuus ja tammen mausteet korostuvat. Hedelmäisen jälkiruoan makeutta, hiukan suolaa ja mustapippuria. Keskipitkä finaali jää ehkä vähän kapeaksi. Vesilisä avaa hunajaisuutta ja hedelmää.

Arvio: Mahtavan maukas ja sherryisen makea Springbank, joka on uskollinen tislaamon tyylille. Jos jälkimaku olisi hiukan pidempi ja syvempi, tämä olisi ihan mestaruussarjan kamaa. Todella vaikuttava esitys tämä on silti, kahdeksanvuotiaaksi. Persoonallisen sherryviskin ystäville. 89/100