Talisker The Wild Explorador Special Release 2023, 59,7%

Lasissa on tällä kertaa Diageon portviinifinistelty vuosijulkaisu 2023 Taliskerin tislaamosta. Kovin suuria odotuksia ei ole, sen verran erikoiselta kokkaukselta tämä vaikuttaa, mutta maistetaan.

Talisker The Wild Explorador Special Release 2023

(59,7%, OB, NAS, 2023, Special Release, White, Tawny and Ruby Port Finish, 70 cl)

Tuoksu: Ällistyttävän lihaisa ja rasvainen Taliskeriksi. Palvikinkkua, suolavettä, vegetaalista turpeisuutta, märkää köyttä, salmiakkia. Samalla hyvin hedelmäinen ja viinisen makea pohjavire, ylikypsä ja marjaisa. Mansikkaa, vadelmaa, viikunahilloa, vaniljaa, tuoretta tammea. Vesilisä tuo lisää makeita marjoja esiin.

Maku: Lihaisa ja todella turvesavuinen, mutta selvästi kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Kuivan viininen ja hapokas ensipuraisu, jossa Taliskerin mustapippuri on hienosti heti esillä. Vegetaalisuutta, kuivalihaa, runsaasti suolaisuutta, pähkinää. Melkoisesti tuhkaisuutta ja tuoretta tammea. Suutuntuma on melko öljyinen ja pistelevän pippurinen. Yrttisyyttä, hapokkuutta, kirpeää omenaa, salmiakkijauhetta. Paljon nuorempi fiilis kuin tuoksussa. Jälkimaku on täynnä suolaa ja mustapippuria, hapokasta marjaisuutta ja rasvaista bbq-lihaa. Savumakkaraa, runsasta turvesavua, salmiakkia, kuivaa viinisyyttä ja tammea. Viimeinenkin makeus katoaa nopeasti. Mustaa teetä, pähkinäisyyttä, tuhkaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tasapainottaa kattausta hyvin ja saa makeutta nousemaan kitkerien elementtien rinnalle.

Arvio: Harvinaisen mielenkiintoinen tapaus! Tuoksussa tuntuu lihaisin Talisker ikinä, mutta maku on kuiva kuin mikä. Portviini tuntuu nenässä makealta, mutta suussa tapahtuu jotain aivan muuta. Tuhkaisuudessaan tämä jakaa varmasti mielipiteitä, mutta tylsä viski tämä ei ainakaan ole. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Glendronach 13 yo 2002/2016, Cask #4651, 54,8%

Maistelussa todella pitkästä aikaa Glendronachin single caskia, tällä kertaa sieltä nuoremmasta päästä. PX-viimeistelty yksilö on 13-vuotiasta tavaraa.

Glendronach 13 yo 2002/2016, Cask #4651

(54,8%, OB, 20.6.2002–1/2016, Cask No. 4651, Pedro Ximénez Sherry Puncheon Finish, 641 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mausteinen ja varsin makea. Imelää siirappisuutta ja suklaata. PX-sherryn vaikutus tuntuu vahvana. Mansikkaa ja punaherukkaa, uunimenaa, luumua ja omenahilloa. Nahkaa ja tallisuutta, mutta varsin ohuesti. Toffeeta ja kermaisuutta, muromaisuutta ja maltaisuutta. Tammilastuja, karheutta. Vesilisä tuo maitokahvia esiin.

Maku: Varsin liköörimäinen, sokerisen makea ja varsin mausteinen. Ylikypsä sekahedelmäisyys, siirappinen sherry ja hyvinkin aktiivinen tammi hakevat tässä koko ajan paikkaansa. Marjaisuutta, hapokkuutta, kaikkineen melkoista levottomuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta rakenteessa on jotain vähän kerroksellista ja hankalaakin. Suolaisuutta, toffeefudgea, kermaisuutta, maltaisuutta. Jälkimaku on mausteinen, todella hapokas ja napakan mausteinen, vaikka hedelmäisyyttä ja sherryisyyttä riittääkin. Liköörimäiset ja sokeriset vivahteet ovat vahvasti esillä, samoin aktiivinen tammi ja pippurisuus. Samalla suolaisuus korostuu. Maltainen, marjaisa ja hapokas finaali jää keskipitkäksi. Vesilisä lisää hiukan yllättäenkin kitkeryyttä ja korostaa tanniinisia piirteitä.

Arvio: Ihan hyvää sherrytykitystä näin nuorelta viskiltä, mutta Glendronachin hienossa tarjonnassa tämä ei yksilönä mitenkään loista. 84/100

BenRiach 18 yo 1994/2013, Cask #4385, 55,5%

Pitkästä aikaa lasissa oikein kunnon BenRiach. Tällä kertaa kyseessä on kymppierän viski, joka on viimeistelty neitsyttammessa. Odotuksissa on mausteisen puun napakka isku.

BenRiach 18 yo 1994/2013, Cask #4385

(55,5%, OB, 1994–6/2013, Batch No. 10, Cask No. 4385, Virgin American Oak Finish, 261 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsas hedelmäisyys, hiukan imelä kakkumaisuus ja vaniljainen tammi tulevat ensimmäisenä vastaan. Intensiivinen bourbonmaisuus hallitsee, lisäksi jokseenkin rommimainen vivahde tulee läpi. Pähkinäisyyttä, hedelmäsiirappia, mangoa, ananasta, toffeeta, rusinaa. Vesilisä avaa hunajamelonia.

Maku: Hedelmäsalaattia, vaniljaa ja tammea hyökyy päälle isolla voimalla. Melonia, mangoa, samoin jotain kypsääkin hedelmää ja kakkumaisuutta. Maitokahvia ja suklaata, pähkinäisyyttä, rommirusinaa. Syvä bourbonmaisuus tuntuu kaikessa, mutta samalla tammesta löytyy vielä extrakierrettä, mausteita ja viinikumia. Suutuntuma on öljyinen ja napakan mausteinen. Jälkimaku puskee edelleen eksoottista hedelmää ja makeaa kakkumaisuutta, vaniljaa ja tammea. Mausteisuus korostuu vielä voimakkaasti, ennen kuin tammi alkaa lopulta purra kiinni ja kuivahtaa voimakkaasti. Rommirusinainen puoli pysyy mukana tiukasti, samoin pähkinäiset, nahkaiset ja kahviset piirteet. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeefudgea ja metisyyttä esiin.

Arvio: Todella mehukas ja maukas Benriach. Laatutavaraa alusta loppuun. 87/100

Kilchoman 6 yo 2012/2018 PX Sherry Finish for The Malt Vault 57%

Nyt on tullut maisteltua jo iäkkäämpiäkin Kilchomaneja, joten mielenkiintoista kokeilla välillä taas vähän nuorempaa viskiä vuosien takaa. Tässä on PX-tynnyri sentään apuna viimeistelyssä.

Kilchoman 6 yo 2012/2018 for The Malt Vault

(57%, OB for The Malt Vault, 2.2.2012–6.2.2018, PX Sherry Finish, Cask No. 41/2012, 260 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin hiilisavuinen ja lihaisa. Salmiakkia, suolaa, kumia, vähän nokea. Suklaisuutta, siirappia, bbq-kastiketta. Yskänlääkettä, hiukan pippuria, yrttisyyttä. Kinuskinen, vaniljainen ja rusinainen makeus toimii nätisti kaiken merellisyyden ja turpeisuuden kanssa yhteen. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja ruohoisuutta.

Maku: Hiilisavua, lääkemäisyyttä, salmiakkia ja lihaisuutta. Suklaisuus ja toffee tulevat maussa vielä tuoksua selvemmin esiin, rusinaisuus tuntuu osin kerrokselliseltakin. Vanilja on yllättävän vahvasti mukana, vaikka makua ja voimaa on näin paljon. Turpeisuutta, suolaa, pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pureva. Bbq-kastiketta, savumakkaraa, kassleria. Jälkimaku on edelleen varsin hiilinen ja nokinen, turvesavu on voimakasta ja pippuristakin. Lääkemäisyys pysyy mukana väkevänä ja yrttisenä. Tummaa suklaata, siirappia, rusinaisuutta. Edelleen myös vaniljaa ja kinuskia. Salmiakkia, suolaisuutta, merellisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee todella vahvasti ruohoisia ja sitruunaisia piirteitä.

Arvio: Oikein maukas mutta pinnan alla heti hyvin nuoren oloinen viski. Pientä kerroksellisuutta kautta linjan, mutta onhan tässä paljon hyvääkin. 85/100

Bowmore 21 yo Château Lagrange French Oak Barriques 48,4%

Tämä viski jakaa rajusti mielipiteet. Odotukset ovat siis korkealla! Viiniset Bowmoret ovat olleet perinteisesti makuuni, ja tässä näyttää olevan speksi kohdallaan.

Bowmore 21 yo Château Lagrange French Oak Barriques

(48,4%, OB, Bottled 9.6.2021, 1st Fill Ex-Château Lagrange Grand Cru Classé, 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja turvesavuinen, suolainen ja marjaisa. Tervaa ja salmiakkia, pientä kahvisuuttakin. Muhkea hedelmäisyys, mangoa ja viinirypälettä, kypsää omenaa, luumua. Pähkinäisyyttä, maltaisuutta, jonkin verran lääkemäisiä vivahteita, mentholia. Yrttisyyttä. Vesilisä avaa hedelmäkarkkia ja toffeeta.

Maku: Napakan turvesavuinen, yskänlääkemäinen ja pippurinen. Tammi toimii todella hienosti, varsin hapan viinimäisyys on sen kanssa kauniissa balanssissa. Tervaa ja kahvisuutta riittää. Salmiakin ja suolan seasta nousee nautinnollinen trooppinen hedelmäisyys ja herukkainen kirpeys. Suutuntuma jää kaikessa öljyisyydessäänkin korkeintaan keskitäyteläiseksi. Napakkaa mausteisuutta, pähkinää, nahkaisuutta, kuivakkaa maltaisuutta, tummaa suklaata. Jälkimaku on tervaisen turvesavuinen, kahvinen ja varsin pippurinen kaikessa lääkemäisyydessään. Mentholia, inkivääriä, yrttisyyttä, nahkaa. Viinisyys kääntyy tanniiniseksi, karvaus lisääntyy ja tammi korostuu. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa kahvia, suklaata ja paahdettua pähkinää.

Arvio: Mielenkiintoinen Bowmore, melko kuivalla tavalla viininen ja samalla yllättävänkin lääkemäinen. Hetkittäin oikein nautinnollinen kokemus, jossa on paljon tutkittavaa, mutta jokin tyly karvaus tässä jää lopuksi hieman mietityttämään. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 79/100. Smoke On The Water, ”Laadukas pullote!”

Glenrothes Oldest Reserve 43%

Glenrothes on aina kiinnostanut minua tislaamona, mutta aivan erityisen hyvät tislaamopullotteet ovat kiertäneet minut kaukaa. Nyt maistelussa on Oldest Reserve, jolta odotan jo vähän enemmän. Toki alhainen pullotusvahvuus hiukan epäilyttää.

Joka tapauksessa kyseessä on melko kunnianhimoiselta vaikuttava sekoitus monista tynnyreistä vuosilta 1967, 1972, 1977, 1979 ja 1980. Kyseessä on siis yli 30-vuotiaasta ja jopa 45-vuotiaasta viskistä. Ihmettelen, ettei sillä enempää tässä keulita. Annetaan viskin puhua puolestaan.

Glenrothes Oldest Reserve

(43%, OB, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti vahaa ja metisyyttä, mausteita ja kuivaa tammea. Hunaja on voimakkaasti esillä. Mehiläisvahaa ja toffeeta, appelsiinimarmeladia, kuivattua aprikoosia, sitrusta ja trooppista hedelmää. Rusinaa, marjaisuutta, kukkaisuutta, kuivaa sherryä, kermaisuutta, paahdettua pähkinää, maltaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, vahamainen ja metinen kokonaisuus. Trooppista hedelmää ja itämaisia mausteita. Hunaja on edelleen vahvasti pinnassa. Yrttiteetä, kuivattuja hedelmiä, paahdettua pähkinää, hiukan suolaisuutta. Melko kevyt suutuntuma, kokonaisuus on melko kuiva ja kitkeräkin. Tuntuu, että tämä olisi voinut hyötyä suuremmasta pullotusvahvuudesta selvästi. Kermaisuutta, vaniljaa, inkivääriä. Mehiläisvaha ja vahattu puu ovat esillä. Kuiva sherry ja appelsiinimarmeladi maistuvat. Jälkimaku on yrttiteemäinen, metinen ja edelleen täynnä kuivattua hedelmää. Mausteisuus pääsee oikeuksiinsa ja hedelmäisyys syvenee. Jokin pieni pahvinen sivuääni ilmaantuu. Hunajaa, kukkaisuutta, tammea. Pitkä ja sivuäänestäkin huolimatta todella komea finaali.

Arvio: Hieno Glenrothes, mutta olisin halunnut pitää tästä vieläkin enemmän. Jokin pieni sivuäänikin häiriköi taustalla, ja sain siitä kiinni vasta jälkimaussa. Kiistatta pieni jytäkkyys olisi tehnyt tälle hyvää ja tuonut viskin ilmeiset ansiot selvemmin esiin. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 90/100.

Highland Park Orkney Rowing Club 58%

Highland Park julkaisi muutamia vuosia sitten tällaisen tymäkän hyväntekeväisyyspullotteen. Liemi on kypsynyt ykköstäytön ex-bourbonissa, joten varsin intensiivistä otetta voi odottaa.

Highland Park Orkney Rowing Club

(58%, OB, Bottled 30.4.2019, First Fill Ex-Bourbon Casks, 4000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta, vaniljaa ja ruohoisuutta. Varsin paljas yleisilme. Sitruunankuorta, minttua, mausteisuutta, hiukan tuttua kanervaista hunajaisuutta. Havua ja pihkaa, mineraalisuutta ja vähän hiivaleipää. Hapokasta omenaa, vihreää teetä, hapanta marjaisuutta. Vesilisä availee Limoncelloa ja päärynää.

Maku: Erittäin tiukka avausisku välittömästi leukaperiin. Kauttaaltaan vihreä ja ruohoinen, mineraalinen ja kireän hapokas kokonaisuus. Hapanta omenaa, sitruunankuorta, viinirypälettä, chiliä, suolaisuutta. Nyt pieni savuisuuskin löytyy. Maltaisuutta, kanervahunajaa, karheaa tammilankkua. Suutuntuma on öljyinen ja pistelevän mausteinen. Nuorta viskiä on varmasti joukossa, sen verran rouhea ja terävä tämä on. Jälkimaku on ruohoinen ja viljainen, edelleen erittäin pureva ja mineraalinen. Sitrusta ja hapokasta omenaa. Vanilja pysyy kyydissä, samoin kanervahunaja ja pieni savuisuus. Jälkimaun nautinnolliset havun ja pihkan elementit ovat tässä parasta. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa merellisiä piirteitä ja avaa toffeeta.

Arvio: Ristiriitainen kokonaisuus, haluaisin pitää tästä enemmän. Erittäin hyvin tehty viski, muttei osu lainkaan omaan preferenssiini. Todella raaka ja paljas kokonaisuus hyötyy vesilisästä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Miltonduff 9 yo 2012/2021, The Whisky Cellar 57,1%

Maistelussa pitkästä aikaa Miltonduffin tuotantoa. Tällainen pikkuerä on päätynyt Hollantiin pari vuotta sitten. Nyt on ollut tosi pieni ex-sherrytynnyrikin käytössä.

Miltonduff 9 yo 2012/2021, The Whisky Cellar

(57,1%, The Whisky Cellar, 8/2012–10/2021, Private Cellars Selection, Cask No. 3016, Oloroso Quarter Cask Finish, 178 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tymäkkä sherry, tammea ja nahkaisuutta, rusinaa ja luumua. Melko karheakin ensivaikutelma, voimaa tuntuu olevan. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta. Tisleestä on paha mennä sanomaan, sen verran dominoiva on tämä tynnyri. Hapokkuuutta, pähkinää, uuniomenaa. Vesilisä tuo pintaan muovailuvahaa.

Maku: Todella voimakas sherryvaikutus, nahkaa ja suklaata, toffeeta ja mausteita. Reipas tammi, pähkinäistä karvautta ja maltaisuutta. Suutuntuma on silti varsin pehmeä ja öljyinen, runko hyvinkin pureskeltava. Uuniomenaa, viinisyyttä, rusinaa, musteisuutta. Lihaisa vivahde, palvikinkkua ja savumakkaraa. Jälkimaku on paksun sherryinen, muhkean hedelmäinen ja pähkinäisen hapokas. Suklaata, kaakaojauhetta, luumuhilloa, jonkin verran musteisuutta ja viinistä imelyyttä. Lihaisuus tulee läpi, savukassleria ja makkaraa. Keskipitkä finaali. Vesilisä paljastaa jotain vähän muovista sivuääntä.

Arvio: Järeä sherryviski sellaisten ystäville. Tisleestä ei kuitenkaan saa varsinaisesti otetta, kun sherrymaski on niin totaalinen. Toisaalta yhdeksänvuotiaaksi viskiksi tämä on oikein maukas tapaus. 86/100

Glen Grant 12 yo Square Bottle 43%

Vanhan liiton Glen Grantia taas lasissa, nyt 12-vuotiasta edellisen kasivuotiaan perään. Taas olen lahjakkaasti tutkalla tämän pullotusajankohdasta, mutta heitetään nyt, että varhaiselta kasarilta tämä voisi olla, ellei peräti 1970-luvun lopusta. Mielenkiinnolla tämän maistan.

Glen Grant 12 yo Square Bottle

(43%, OB, 1980’s, 75 cl)

Tuoksu: Mahtava herukkaisuus ja limetti, runsaasti vihreää omenaa ja metisyyttä. Vahainen ja etenkin vahattua puuta muistuttava tunnelma on vahva. Hunajaa, havuisuutta, kanervaa samaan tapaan kuin 8-vuotiaassa. Ruohoisuutta, kuivaa maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä, mysliä. Old Bottle Effect on vahva.

Maku: Maltainen ja kukkainen, mutta osittain myös karvas ja vähän outo. Märkää pahvia, metallista sivuääntä ja nahkaista kitkeryyttä. Selvä pettymys hienon tuoksun jälkeen. Herukkaisuus ja sitruksisuus ovat hyvin mukana, mutta Gin Lemon -vivahde on voimakas ja tasapaino muutenkin vinossa. Mehiläisvahaa, toffeeta, omenalimonadia. Suutuntuma on kevyt. Ruohoisuutta, paahdettua tammea, kuivattuja hedelmiä, saksanpähkinää. Jälkimaku on yrttinen, ruohoinen ja melko kitkerä. Pähkinäistä karvautta, maltaisuutta, karheaa tammea. Kanervaisuus ja havut näyttäytyvät hetkeksi. Märkää pahvia, metallisuutta, paahtoleipää, suolaa, voita. Sitruksisuutta, hapokasta omenaa, minttua. Keskipitkä finaali.

Arvio: Todella paljon sekavampi ja vaatimattomampi esitys kuin aiempi 8-vuotias. Tämä oli selvä nosing whisky, tuoksu oli aivan eri tasolla kuin maku. 81/100

Glen Grant 8 yo Square Bottle 40%

Maistelussa nuorta vanhan liiton Glen Grantia. Tämän viskin julkaisuajankohdan määrittely 1970-luvun puolelle on taas varsin summittainen, koska en ole tunne näiden pullotteiden radiohiilimäärityksiä sen tarkemmin. Olennaista on tietysti taas itse viski, ja se on jostain vuosikymmenten takaa.

Glen Grant 8 yo Square Bottle

(40% (70 Proof), OB, 1970’s, 75.7 cl)

Tuoksu: Kuivan tamminen, kukkainen ja elegantti. Huomattava Old Bottle Effect, menneet vuosikymmenet pyrkivät nenään. Kovaa toffeekarkkia, apilaa, minttua, ruohoisuutta. Hiukan mantelia, jotain paahtunutta, mysliä, kuivaa maltaisuutta. Pieni metallinen vivahde, metisyyden ja vanhojen kirjojen keskellä.

Maku: Tyylikkään maltainen, kuivan tamminen ja vivahteikas. Ruohoisuus, metisyys ja kukkaisuus ovat hyvin esillä, samoin kirpeä marjaisuus ja omenaisuus. Paljon sävyjä varsin kevyessä kokonaisuudessa, tässä on todella korostunut vanhan viskin henki läsnä. Kanervaa, piparminttua, pientä metallisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on kevyt ja runko ilmava. Jälkimaku lähtee rapsakan maltaisena ja toffeekarkkimaisena. Tammi saa tummia sävyjä ja muuttuu karheaksi. Suolaisuutta, minttua, hapokkuutta, omenaa, marjaisuutta. Havuisuutta, suolaa, jotain kuparista. Kuivattuja hedelmiä, mantelia, paahtoleipää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Ikämerkintä hämää, koska tässä on hienosti sävyjä ja luonnetta näin kevyeksi viskiksi. Modernien aikojen Glen Grant ei ole tehnyt koskaan oikein vaikutusta, mutta tällaisilla sävykkäillä peruspullotteilla se maine on varmaankin luotu. 85/100