Diageo

Talisker 10 yo 45,8% (2016)

Rinnakkaismaistelussa vanhan Talisker 10 yo Map Labelin kanssa uudempaa Taliskerin kymppiä pikkupullossa.

Talisker 10 yo (2016)

(45,8%, OB, +/- 2016, 20 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja vaniljaista makeutta. Aktiivinen tammi ja juuresmainen turpeisuus puskevat lujasti läpi. Vierellä maistettuun Map Labeliin verrattuna tämä tuntuu vielä hiukan kypsymättömältä. Jyväistä maltaisuutta, puhdasta raakatislemäisyyttä. Suolaa, koneöljyä, rasvaa. Vesilisä korostaa likaista nokisuutta.

Maku: Turvesavuinen ja pippurinen, rasvainen ja varsin painava. Tammi maistuu terävänä ja mausteisuus painaa päälle. Turvesavu ja maltaisuus ovat raakaa sorttia, mutta merileväisyys ja suolaisuus tuovat tähän syvyyttä. Todella runsaasti vaniljaisuutta ja punaisen omenan makeutta. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen. Kaikin puolin raaempi kuin hieno Map Label. Jälkimaku alkaa varsin pippurisena ja hiilisen pistelevänä. Turvesavua, nokisuutta, mineraalisuutta, suolaa, hapokkuutta, moottoriöljyä, paksua rasvaisuutta. Kevyttä yrttisyyttä vielä keskipitkän finaalin lopuksi. Vesilisä saa hedelmän paremmin esiin.

Arvio: Maukas viski, ei petä koskaan. Map Labeliin on toki vielä matkaa. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Talisker 10 yo Map Label 45,8%

Taliskerin peruskympissä oli tällainen karttaetiketti 1990-luvun loppupuolella. Muutenkin viski oli ilmeisesti varsin erilaista kuin tämän päivän versio. Päätin ottaa asiasta selvää: laitoin vierekkäin miniatyyriin pakatun Map Labelin ja arviolta vuonna 2016 pullotetun version.

Talisker 10 yo Map Label

(45,8%, OB, +/- 1998, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan savuinen ja napakka. Merellisyyttä, mineraalisuutta, eräänlaista hiekkaisuutta. Kalkkia, tuoretta merilevää, kuivattuja hedelmiä, ilmakuivattua kinkkua. Kaunis kamferi, mukavaa suolaista purevuutta ja hiukan lakritsia. Pehmeää mausteisuutta, vanhoja kirjoja. Wow. Vesilisä tuo esiin puuvahaa ja tiettyä antiikkisuutta, huonekaluja ja lautalattiaa.

Maku: Herkullinen savuisuus, yllättävän paljon makeaa hedelmää kaiken kuivan suolaisuuden ja pippurin keskellä. Suutuntuma on öljyinen ja hiukan likainen. Kamferia, eucalyptusta, lakritsia, savumakkaraa, merilevää, nokisuutta. Mineraalinen ja hapokas puoli on vahvasti läsnä, refill-tynnyrien purevuutta ja pippuria riittää. Todella herkullinen omenaisuus. Jälkimaku liikkuu mineraalisella ja pippurisella alueella ja ruopii syvyyksiä. Lakritsia, kamferia, eucalyptusta, happoisuutta. Mahtava, kuivakka tammisuus. Nokea, tuhkaa, kuivaa turpeisuutta. Varsin pitkä ja maukas finaali. Vesilisä avaa hunajaisia ja vaniljaisia sävyjä.

Arvio: Todella, todella hyvä viski. Ylitti kaikki odotukset. Tuntuu valtavasti iäkkäämmältä ja kaikin puolin syvemmältä kuin vieressä maisteltu nykypäivän kymppivuotias. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Mannochmore 12 yo Flora & Fauna 43%

Mannochmoren kapeassa julkaisupaletissa tämä 12-vuotias Flora & Fauna -julkaisu oli pitkään suurin piirtein ainoana mukana.

Mannochmore 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Sitruksisuutta ja hunajaa, yrttisyyttä ja puuroisuutta. Maltaisuus on erittäin vahvasti pinnassa, pieni pahvisuuskin näyttäytyy. Kakkupohjaa, jyväisyyttä, leipää, kuminaa. Minttua ja kukkaisuutta, öljyisyyttä, mietoa kanelisuutta ja omenaa. Kevyt ja varsin tavanomainen kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja yllättävän toffeemainen. Maltaisuus on edelleen esillä, puuroisena ja jyväisenä, mutta mukana on selvästi enemmän makeita ja hedelmäisiä piirteitä kuin tuoksussa. Rusinaa, karamellia, tölkkipäärynää, persikkaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti mukavan kermainen. Yrttejä, mausteita ja napakkaa tammisuutta riittää. Jälkimaku liikkuu jälleen kevyen sitruksisella ja kukkaisella tontilla. Muromaisuutta, kakkupohjaa, hunajaa, kinuskikastiketta. Mausteisuus voimistuu vähitellen, samoin tanniinisuus. Keskipitkä, yllätyksetön finaali.

Arvio: Mukava perusviski, jossa pienet puuroiset ja pahviset vivahteet kuitenkin jossain määrin häiritsevät. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 5).

Caol Ila Distillery Only 2007, 58,4%

Caol Ilan tislaamossa vuonna 2007 myyntiin tullut pullote on sekoitus ex-bourbontynnyreitä ja ex-sherryä. Nyt tuli sopiva hetki ottaa siitä mittaa, kun kymmenen vuotta on kulunut. Voltit ovat ainakin mojovat.

Caol Ila Distillery Only 2007

(58,4%, OB, NAS, 2007, Distillery Only, Bourbon & Sherry Casks, 4000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tervaa ja kamferia! Uskomattoman voimakas ja hieno ensivaikutelma. Merellisyyttä, suolaa, haavansidonta-aineita, sammunutta nuotiota, hiiltä. Hiukan salmiakkia ja kreosoottia myös. Aivan kevyt omenaisuus ja vaniljaisuus jaksavat silti tulla esiin kaiken takaa, ulottuvuuksia riittää. Hieno on. Vesilisä avaa sitrusta ja akaasiahunajaa.

Maku: Turvesavu, suola, terva ja yrttisyys ovat pinnassa. Vesi tulee välittömästi kielelle. Merellisten, pippuristen ja lääkemäisten piirteiden rinnalle nousee hunajaista ja hedelmäistä makeutta, kevyttä vaniljaa ja omenaa. Turve on vegetaalisempaa ja tammi aktiivisempaa kuin tuoksussa. Suutuntuma on painavan öljyinen. Siirappinen ja sitruksinen makeus on hienossa balanssissa kuivan savuisuuden ja suolan kanssa. Jälkimaku on pippurinen, lääkemäinen ja tervainen. Kamferi, salmiakki ja merellisyys pitävät erittäin hyvin pintansa, vaikka hunaja ja omena nousevatkin. Tammi kuivuu hienosti. Pitkä ja komea finaali. Vesilisä tuo makeutta selvemmin pintaan.

Arvio: En muista näin hyvää Caol Ilaa maistaneeni vuosikausiin. Mahtava viski. Ilmeisen nuoristakin piirteistä huolimatta nousee Feis Ile 2009 -pullotteen kannoille ja hallitsee ilmatilaa omalla tavallaan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 8).

Mannochmore 14 yo 1999/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Tällä kertaa lasissa on indie-Mannochmorea, ei ihan tavallisinta.

Mannochmore 14 yo 1999/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, McGibbon’s Provenance, Spring 1999 – Spring 2013, Cask DMG 9766, 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen, hiukan puuromainen, erittäin kevyt. Todella ohut ja mitäänsanomaton. Laimeaa omenamehua, sitrusta, vaniljaisuutta, tammilankkua. Maltaisuus taittuu jopa hiukan hiivaiseen suuntaan kaikessa puurossaan. Aavistus jyväistä epäkypsyyttä. Vesilisä availee artisokkaa ja hiukan oliiviöljyä.

Maku: Erittäin kevyt, pehmeä ja yllättävän tasapainoinen. Nuori tammi ja jyväinen tisle ovat jollain oudolla tavalla hyvin balanssissa miedon omenaisuuden ja pehmeän puuromaisuuden kanssa. Heinää, sitrusta, pientä karkkisuutta, vaniljakastiketta. Suutuntuma on kevyt kaikin puolin. Jännä hiivainen maltaisuus tässä tuntuu koko ajan. Jälkimaku jatkaa samalla linjalla, olkoonkin, että mukaan nousee paahteisia ja ruohoisia sävyjä, hiukan lakritsia. Silti omenaisuus, mieto ja makea sitruksisuus, vanilja ja edelleen se varsin puuromainen maltaisuus ovat hallitsevia sävyjä tässä. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisällä saa makeutta pintaan hiukan paremmin.

Arvio: Näissä puitteissa aivan virheetön viski – ja toisaalta täysin mitäänsanomaton. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Dailuaine 21 yo 1992/2013, Kintra 48,9%

Dailuaine on Speysiden matalan profiilin toimijoita, sellainen tislaamo, jonka tuotantoa ei tule joka päivä vastaan. Nyt maistelussa Kintran pullottama 21-vuotias ex-bourbontynnyristä.

Dailuaine 21 yo 1992/2013, Kintra

(48,9%, Kintra, 3/1993–6/2013, Cask No. 3131, Bourbon Barrel, 116 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynää ja pullataikinaa. Vaniljaa, kanelia, sokeria, viljaisuutta. Ruohoisuutta. Imelä hedelmäisyys, tölkkiananasta ja kypsää banaania. Bourbonfiilis on todella voimakas, first fill jyllää oikein kunnolla. Painava öljyisyys ja tamminen purevuus ovat vahvasti läsnä. Vesilisä tuo nestesaippuaisia piirteitä.

Maku: Todella vaniljainen ja päärynäinen. Hedelmäsalaattia riittää vaikka muille jakaa: vesimelonia, viinirypäleitä, omenaa, ananasta, banaania. Suutuntuma on intensiivisen öljyinen. Mausteisuutta, kanelia, pullataikinaa. Tammi antaa palaa oikein huolella, kääntyy vähän ruohoiseen ja karvaaseenkin suuntaan. Jälkimaku on kaiken tämän jälkeen yllättävänkin ruohoinen ja kevyt, vaikka öljyisyys ei heti katoakaan. Tammisuuden keskeltä nousee päärynää, vaniljaa, vesimelonia. Tammi antaa silti ikään kuin periksi, vaikka tanniinit hetken aikaa suipistavatkin suuta. Pieni pippurisuus ja karhea paahteisuus iskevät vielä lopuksi. Keskipitkä finaali. Vesilisällä ruoho korostuu.

Arvio: Hedelmäinen ja öljyinen tapaus. Etenkin pullataikinainen tuoksu teki vaikutuksen. 85/100

Clynelish 19 yo 1996/2016, Signatory for The Bonding Dram 50,9%

Maistelussa pitkästä aikaa oikein kunnon Clynelish-pullote, Belgiaan pullotettu single cask.

Clynelish 19 yo 1996/2016, Signatory for The Bonding Dram

(50,9%, Signatory for The Bonding Dram, Single Malt Whisky Shop & Prima Vinum, The Un-Chillfiltered Collection, 27.6.1996–21.4.2016, Cask No. 6406, Hogshead, 269 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen, hapokas, vahamainen. Ruohoisuutta, varsin aktiivista tammisuutta, mehiläisvahaa ja parafiinia. Hunajaa ja kovia toffeekarkkeja, mutta pääosin makeus jää happaman heinän ja tammen taakse. Hiukan vaniljaa ja karkkisuutta sentään löytyy. Varsin sulkeutunut. Vesilisä tuo hedelmäkarkit kunnolla esiin, avaa kukkaisuutta ja mandariinia. Sulkeutuneisuus katoaa veden kanssa saman tien.

Maku: Vahamainen ja mineraalinen, tuoksua tutumpi Clynelish-fiilis saman tien. Silti ruohoinen happamuus ja yleinen hapokkuus ovat ehkä pykälän verran liikaa pinnassa omaan makuuni. Tammi puree melko tiukasti kiinni saman tien, mausteet iskevät reippaasti ikeniin. Suutuntuma on öljyinen ja vahamainen, hyvin toimii. Hapanta maltaisuutta, heinää. Hiukan kukkaista ja vaniljaista herkkyyttä on sentään jäänyt, vaikka happamuus pyrkii niskan päälle. Jälkimaku on todella mausteinen ja tanniininen, hapokas ja suolainen. Ruohoisuutta, sitruksisuutta, mehiläisvahaa, pippurisuutta. Varsin pitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisä saa esiin sävyjen kirjon, lakritsista ja hedelmäkarkeista lähtien. Wow. Balanssi on heti aivan toista luokkaa. Harvoin on niin, että lisätty vesi tekee näin dramaattisen vaikutuksen.

Arvio: Vesilisällä merkittävästi parantuva yksilö, jossa riittää tutkittavaa. Klassinen ja varsin upea Clynelish, kun oikea voimakkuus löytyy. Sitä ennen kovasti hapan ja sulkeutunut. 87/100

Blair Athol 12 yo Flora & Fauna 43%

Blair Atholin viralliset julkaisut ovat olleet tiukassa, mutta tämä pysyi pitkään markkinoilla. Olen maistanut tätä viimeksi keväällä 2012, joten mielenkiintoista palata uudelleen tämän ääreen.

Blair Athol 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdisti toffeeta ja karamellia, varsin rasvainen vaikutelma. Kermaisuutta, pekaanipähkinää, reilusti maltaisuutta. Yllättävän muhkea näissä volteissa. Nahkasohvaa, sherryisyyttä, luumuja, maitosuklaata, kanelia, neilikkaa, makeaa sitrusta. Likaisuudessa on pieni turpeinen ailahdus mukana.

Maku: Makeaa sherryä, maitosuklaata, toffeefudgea, maltaisuutta, kaikkineen runsasta mausteisuutta ja makujen vyöryä. Pähkinäisyys ja karamelli ovat edelleen isosti kehissä. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta runko yllättävänkin painava. Makeaa sitruksisuutta, uuniomenaa, luumua, kuivattuja hedelmiä. Tietty likaisuus tässä on mukana myös. Jälkimaku liikkuu suklaan suhteen tummemmaksi, mukaan tulee myös lakritsin ja kahvin sävyjä. Kovia toffeekarkkeja, mausteisuutta, edelleen sitä pekaanipähkinää, hiukan rusinaa. Tammi pysyy varsin pehmeänä, maltaisuus on edelleen pinnassa. Keskipitkä finaali, kuivuu nätisti.

Arvio: Oikein maukas perusviski. Hiukan isompi viski kuin mitä muistin. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 12).

Talisker Young & Feisty, McGibbon’s Provenance 46%

Maistelussa kahdessa refill hogsheadissa huhujen mukaan noin yhdeksän vuotta kypsynyt Talisker, joka on vaaleaa kuin vesi. Pullottajana on Douglas Laingin omistama Douglas McGibbon, sarjana Provenance.

Talisker Young & Feisty, McGibbon’s Provenance

(46%, McGibbon’s Provenance, Small Batch Bottling, Bottled Spring 2014, Refill Hogsheads, DMG 10227 & 10229, 70 cl)

Tuoksu: Todella raju raakatisleen hyöky heti kärkeen. Tylppä, turvesavuinen, raaka. Hiukan lihaisuutta, merivettä, pientä ummehtuneisuutta. Mietoa sitruunaisuutta, suolaa, märkää ruohoa. On kyllä erittäin suoraviivainen tuoksu, puhdasta tislettä ilman tammea. Huh. Vesilisä avaa raakaa banaania ja hunajamelonia.

Maku: Öljyinen ja suolainen, hiukan tuoksua jalostuneempi kokonaisuus. Maistuu ihan kypsyneeltä viskiltä jo, vaikka tammesta ei ole varsinaisesti vieläkään tietoa. Pehmeää turvesavua, parmankinkkua, sitruunaisuutta, raakaa omenaa. Mineraalisuus ja merivesi ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on öljyinen ja varsin painava. Hiukan tuhkaa, hapokkuutta, salmiakkia. Jälkimaussa tuhkaisuus vielä korostuu entisestään. Kuivaa turvesavua, napakkaa mausteisuutta, oliiveja, suolavettä. Keskipitkä finaali jättää kihelmöivän tunteen kielen päälle. Vesilisä ei tuo juuri mitään lisää makuun, keventää vain tiukkaa otetta.

Arvio: Erittäin paljas ja suoraviivainen Talisker. Mielenkiintoinen, raaka ja hienostelematon. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Caol Ila 15 yo 1996/2012, The Ultimate 46%

Caol Ilaa ex-bourbontynnyristä, tällä kertaa pullottajana hollantilainen van Wees ja sarjana kohtuullisesti hinnoiteltu The Ultimate.

Caol Ila 15 yo 1996/2012, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 3.9.1996–28.5.2012, Cask No. 12561, Hogshead, 388 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, hiilinen, vaniljainen ja vahamainen. Tammi ja ruohoisuus puskevat oikein kunnolla läpi. Varsin paljas tuoksu, mutta puhtaudessaan miellyttävä. Mietoa ja makeaa omenaisuutta, kosteaa turpeisuutta, pientä lihaisuutta. Kevyt suolaisuus. Vesilisä avaa lisää omenaisia ja päärynäisiä piirteitä.

Maku: Tiukan turvesavuinen, hunajainen ja kermainen. Erittäin pehmeä suutuntuma, vaikka runko onkin melko kevyt. Vaniljaa, tammea, runsasta mausteisuutta. Ruohoinen ulottuvuus on suussa hiukan likaisen ja rasvaisen oloinen. Tammi pukkaa reippaasti mausteita, etenkin pippuria. Omenaista ja kevyen sitruksista hedelmäisyyttä. Hiukan yksioikoinen paletti. Jälkimaku taas on erittäin runsas ja monitahoinen. Hiilinen savuisuus nousee vielä ihan omalle tasolleen, mausteisiin ja tammisuuteen tulee ulottuvuuksia runsaasti. Lääkemäisyyttä, pippuria, turvetta, lihaisuutta, suolaa. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo minttua pintaan.

Arvio: Tuoksultaan paljas, maultaan hiukan simppeli, mutta jälkimaultaan suorastaan upea viski. 86/100