Highland

Nc’nean 3 yo 2018/2022 Organic Batch 15, 46%

Nc’neanin tislaamo aloitti Ylämaalla Mull-saarta vastapäätä vuonna 2017 eikä yhtään tislaamon viskiä ole sattunut tähän mennessä omalle kohdalleni ennen tätä.

Maistelussa on nyt Nc’neanilta vähän yli kolmevuotiasta lientä, joka on tislattu 2018 ja pullotettu 2022. Kypsytyksessä on käytetty höylättyä, paahdettua ja liekitettyä ex-punaviinitynnyriä ja klassista ex-bourbontynskää. Ohran pitäisi olla luomutuotettua tavaraa, joskin sen vaikutusta makuun voi olla vaikea havaita.

Nc’nean 3 yo 2018/2022 Organic Batch 15

(46%, OB, 8/2018–4/2022, 65% STR Red Wine Casks & 35% Ex-Bourbon Casks, 5040 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen, kirpeän mausteinen ja vähän puuromainen ensivaikutelma. Hapanleipää, hiukan jyväiseltä tuntuvaa maltaisuutta, hiivaisuutta. Omenaa, sitrusta, hiukan persikkaa. Runsas ruohoisuus ja heinäisyys, yrttisyyttä ja kukkaisuutta. Vesilisä availee eucalyptusta ja hiukan suolaisuutta.

Maku: Makean hedelmäinen, kermainen ja yrttinen. Maltaisuus, puuromaisuus ja mausteisuus ovat pinnassa. Marjaisuutta, hapokkuutta, tuoretta tammea. Viininen vivahde tulee hiukan esiin, vadelmaa ja makeaa keltaista luumua. Hunajaisuutta ja valkopippuria, runsaasti ruohoisuutta ja heinää. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta tunnelma levoton ja runko ohuenpuoleinen. Vaniljaa, hunajaa, hiukan kuivattua aprikoosia. Jälkimaku on hedelmäinen, hunajainen ja edelleen varsin puuromainen. Märän pahvin vivahdekin nousee esiin. Maltainen, mausteinen ja tuoreen tamminen yleisilme jatkuu. Omenaa, aprikoosia, hapanleipämäistä ja hiivaista otetta, ruohoa ja heinää. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta itse asiassa yllättävänkin paljon.

Arvio: Melko yksioikoinen kokonaisuus, vaikka kestää tynnyrikomboa ihan hyvin. 79/100

Deanston 9 yo 2008 Brandy Cask Finish 56,4%

Maistelussa tällä kertaa varsin nuorta Deanstonia vaihteeksi vähän erilaisella viimeistelyllä. Odotukset ovat kuitenkin matalalla, ysivuotias liemi ja brandyfinistely eivät kuulosta ihan ykkösvalinnalta.

Deanston 9 yo 2008 Brandy Cask Finish

(56,4%, OB, 2008, Brandy Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Poltettua sokeria, makeaa omenaa ja yllättävän vahvat brandyvibat. Makeaa viinirypälettä, maitosuklaata, jonkin verran pähkinäisyyttä. Maltaisuutta, muromaisuutta, paahtoleipää. Melko selvästi erottuva kaneli. Hunajaa ja vaniljaa, napakkaa mausteisuutta. Vesilisä availee viinikumia ja karkkisuutta.

Maku: Nätin tuoksun jälkeen voimakas isku, mausteinen ja kahvisen pureva. Melko kireää tammea, hapanta sitruksisuutta, mutta edelleen varsin makeaa maitosuklaata ja silkkaa sokerisuutta. Brandy on yllättävän tukevasti läsnä. Muromaisuus ja mysli korostuvat maltaisuuden keskellä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko melko öljyinen. Jälkimaku pukkaa makeutta ja tammea, maltaisuutta ja ihan reipasta mausteisuutta. Sitruunaisuutta, makeaa omenaa, nyt jo ihan tummaakin suklaata. Brandy on jatkuvasti hengessä mukana. Pähkinäisyys, mysli ja hapokkuus korostuvat. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo nättiä yrttisyyttä esiin.

Arvio: Selvästi odotuksia parempi viski. Brandymeininki jää mieleen, tämä ei ole mikään tusinaviski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 81/100.

Glen Garioch 23 yo 1990/2013, Samaroli 45%

Lasissa tällä kertaa mielenkiintoinen Glen Garioch Samarolilta. Toiset ovat olleet tästä innoissaan, toiset pettyneet.

Glen Garioch 23 yo 1990/2013, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1990–4/2013, Cask No. 5874, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja ruohoinen, hiukan päärynäinen ja varsin raikas. Sitruunaa ja tölkkiananasta, vähän vaniljaa ja kermaa. Jännä hiilisyys ja pieni nokisuus puskee läpi. Märkää maata, kostunutta heinää. Pientä puuromaisuutta ja voita. Tammessa on hapan vire. Vesilisä tuo pientä saippuaisuutta pintaan.

Maku: Tuoksua vakuuttavampia välittömästi. Hieno mineraalisuus ja ruohoisuus tulee ensin esiin, mutta runsas sitruksisuus, mahtava suolaisuus ja nautinnollisen kuiva, vähän tervainen ja nokinen turvesavu nostavat tämän uudelle tasolle. Suutuntuma on melko kevyt ja runko jopa hento, mutta sitruksen ja hiilen yhteispeli on upeaa. Tammessa todella on hapan sävy, joka istuu hyvin kokonaisuuteen. Päärynä tuntuu kirpeältä ja pientä herukkaisuuttakin löytyy. Tietty maanläheisyyskin toimii. Kaikkineen tässä ei ole mitään häiritsevää eikä kokonaisuuteen kuulumatonta. Jälkimaku on kirpeän sitruksinen, mineraalinen ja edelleen varsin nokinen. Hiilen, suolan ja ruohoisuuden keskellä tammessa on varsin nautinnollinen happamuus. Keskipitkä finaali on todella tyylikäs. Vesilisä korostaa tervaa ja anista.

Arvio: Tämä oli erittäin positiivinen yllätys. Varauduin pettymäänkin. Äkkiseltään ihan perusviskin oloinen liemi nousee muutamalla hienolla elementillä kokonaan toiselle tasolle. 87/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 89/100.

Blair Athol 11 yo 2009/2020, Douglas Laing 62,1%

Lasiin pääsi tällä kertaa todella monelle viskikaupalle tehty erikoispullote Blair Atholin tislaamon tuotannosta. Volttipuoluehan tämän liemen riemumielin hyväksyy.

Blair Athol 11 yo 2009/2020, Douglas Laing

(62,1%, Douglas Laing, Old Particular for Dram 242, Jürgen’s Whiskyhuis, De Straffe Hoek, Wine 4 You, & Prima Vinum, 3/2009–8/2020, Cask No. DL 13994, Sherry Butt, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja öljyinen, varsin ruohoinen ja omenainen. Hunajaa ja kermatoffeeta, jotain leivosmaista, vaniljakastiketta, hedelmäsiirappia. Painava kokonaisuus, rommirusinaa ja mausteisuutta, tammista sävykkyyttä. Sherry iskee hedelmäisestä kulmasta. Vesilisä tuo esiin herukkaa ja mandariinia.

Maku: Iso ja painava saman tien, kermainen ja hedelmäsiirappinen. Hunaja ja tammi taistelevat kovalla voimalla, sherry puskee sekä ylikypsää hedelmää että tiettyä suolaisuutta. Ruohoisuus ja mausteet iskevät kiinni. Kirpeää omenaa, mangoa, makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja runko järeä. Sherryn mukana tulee hiukan muovailuvahaa ja jotain vähän lenseää. Leivosmaisuus on todella kosteaa ja vähän hapantakin. Jälkimaku pyörii edelleen muhkean hedelmän, imelän hunajan ja leivosmaisen happamuuden ympärillä. Kirpeää tammea, mausteita. Varsin pitkä finaali. Vesilisä paljastaa hiukan metallisuutta.

Arvio: Erittäin muhkea ja varsin monipuolinen Blair Athol. Kyllä maistuu näin kesäaikaan. 85/100

Old Pulteney 13 yo 1990/2004, Blackadder Raw Cask 65,3%

Lasiin pääsi volttipuolueen hyväksymä Pultikka. Pullote on peräisin vuosien takaa, mutta silti potkua on tarjolla todella paljon.

Old Pulteney 13 yo 1990/2004, Blackadder Raw Cask

(65,3%, Blackadder Raw Cask, 13.8.1990–6/2004, Cask No. 3951, Barrel, 197 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen, heinäinen ja varsin suolainen. Mandariinia ja mehiläisvahaa. Varsin painava vaikutelma, öljyinen ja voimakas. Kypsää banaania, sitruksisuutta, mangoa, vaniljaa, omenapiirakkaa. Ruohoisuutta, tammea, valkopippuria. Vesilisä tuo kermaisen vaikutelman, avaa tomusokeria ja yrttejä.

Maku: Vahamainen ja todella vahva. Mineraalisuus, merellisyys ja suola ovat pinnassa, mutta runsas hedelmäisyys tuo hyvää vastapainoa. Banaania, mangoa ja makeaa sitruksisuutta riittää, vaikka kokonaisuus on kieltämättä varsin kuiva. Vanilja on pinnassa koko ajan. Tuoretta ruohoa, hapokkuutta, hedelmäteetä, karvautta. Suutuntuma on vahamaisen paksu ja purevan pippurinen. Raakaa päärynää. Jälkimaku on edelleen alkuun kitkerän ruohoinen ja tiukan tamminen, mutta vähitellen mineraalisuus ja hedelmät pääsevät taas pintaan. Merellisyys ja suola ovat hyvin esillä, samoin heinäisyys, hapokkuus ja vanilja. Valkopippuri pysyy mukana, samoin tietty tanniinisuus. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo herukkaisuutta ja makeutta esiin.

Arvio: Todella tykki Pulteney menneiltä vuosilta. Uskollinen tisleelle ja sen ominaisluonteelle. Jotenkin pidän näistä yleensä paljon, eikä tämä yksilö tee poikkeusta. Voimakkuuskaan ei lyö yli. 85/100

Deanston 17 yo 2002/2020 Organic PX Finish 49,3%

Maistelussa tällä kertaa PX-kypsyteltyä Deanstonia, ainakin siis loppusuoran osalta. Tämä on jälleen näitä luomuksi merkittyjä julkaisuja. Väri on varsin vaalea, joten finistely ei ehkä ole ollut kovin kiihkeä.

Deanston 17 yo 2002/2020 Organic PX Finish

(49,3%, OB, 2002–2020, Organic PX Finish, 3102 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella makea, suorastaan imelä, hunajainen ja vaniljainen. Runsas maltaisuus ja muovailuvaha nousevat heti esiin. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa, mysliä, hiukan marjaisuuttakin. Sitruksinen sivujuonne. Aivan pieni rikkisyys. Minttua, karheaa tammisuutta. Vesilisä avaa kovia hedelmäkarkkeja ja vähän toffeeta.

Maku: Todella maltainen ja yllättävänkin karvas. Pähkinäisyyttä ja hapokkuutta, paahteista tammea. Sitruksisuutta, hunajaa, edelleen niitä kuivattuja hedelmiä. Pieni puuromaisuus. Ei lainkaan niin makea kuin tuoksu antoi odottaa, sherryä ei löydy juuri lainkaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi vähän hakee. Pippuria, poltettua tulitikkua. Jälkimaku kääntyy heti todella tammiseksi ja karvas pähkinäisyys korostuu. Maltaisuutta, jyvää, puuromaisia sävyjä. Sitruksisuus on hapokasta kuin IPA-oluessa. Pieni hunajaisuus ja hedelmäkarkkisuus pilkistävät lopussa. Keskipitkä finaali. Vesilisä lisää vain karvautta.

Arvio: Tynnyröinti ei ole tullut tässä Deanstonin ominaisluonteen eteen. Ei silti oikein innosta, karvaus ajaa vähän yli ja yleisilmeessä on puuromaista lenseyttä liiankin kanssa. 82/100

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray 54,5%

Harvoin tulee Fettercairnia vastaan. Kyseessä on mahdollisesti erikoisin tislaamo, jossa olen itse koskaan vieraillut. Tapasin silloin myös itsensä David Doigin, hieno mies ja legendaarinen distillery manager.

Tällä kertaa maistelussa 26-vuotias Fettercairn, jonka indie-suuruus Dewar Rattray on onnistunut nappaamaan pullotesarjaansa. Tynnyrikin on vieläpä numerolla yksi.

Fettercairn 26 yo 1989/2015, Dewar Rattray

(54,5%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 31.5.1989–1.9.2015, Cask No. 001, Bourbon Hogshead, 218 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella maltainen, kirpeän hedelmäinen ja vähän likainen yleisilme. Tuttua Fettercairnin mausteisuutta, hiukan hunajaa ja reippaasti tammea. Pieni lihaisuus tulee nätisti läpi, palvikinkkua ja hiiltä. Aprikoosia, pientä kuparisuutta, saksanpähkinää, nahkaa, hiukan havuja. Vesilisä tuo metisyyttä esiin.

Maku: Ryhdikäs ja maukas heti kättelyssä. Varsin omalaatuinen yhdistelmä hapanta sitrusta, muhkeaa maltaisuutta ja karvasta pähkinää. Kuitenkin tietty palvikinkkumaisuus ja öljyinen likaisuus tekevät tästä mehukkaan. Kupari ja havuisuus tuntuvat Fettercairnilta, samoin mausteisuus ja pieni multainen rustiikkisuus. Jotain todella old skoolia tässä on. Suutuntuma on melko kevyt mutta runko on silti jämäkkä. Jälkimaku pyörii edelleen sitruksen, maltaisuuden ja pähkinän ympärillä. Tammi alkaa korostua nopeasti, mausteisuus terävöityy pippuriksi ja yrttisyys valtaa alaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee hunajaa.

Arvio: Tämä ylitti odotukset. Tislaamon vähän erikoinen ominaisluonne tulee hyvin läpi kaikesta. En ole mikään suuri sokkomaisteluiden mestari, mutta jotenkin sellainen fiilis tämän viskin old skool -tyylistä tulee, että olisin voinut tämän tislaamon tästä sokkonakin hakea. 87/100

Ardmore 5 yo 2013/2019, Asta Morris 56,4%

Nuorta sherryistä Ardmorea lasissa tällä kertaa. Tästä viskistä intoiltiin maailmalla jo pari vuotta sitten. Vain viisivuotiaan sherrypommin on hoidellut pulloon belgialainen Asta Morris, jota pyörittää herrasmies nimeltään Bert Bruyneel.

Ardmore 5 yo 2013/2019, Asta Morris

(56,4%, Asta Morris, 2013–2019, Cask No. AM034, Sherry Cask, 211 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tummaa sokeria, karamellia, salmiakkia ja tuhdin savuista sherryä. Kuin nuuhkisi crème brûléetä, johon on saatu tervaisen savuinen aromi. Runsaasti kahvia, hiukan pähkinää ja rusinaa, maitosuklaata ja luumuhilloa. Aavistus pekonia, vahaisuutta ja ylikypsää hedelmää. Nam. Vesilisä avaa piparkakkua ja hiukan tupakkaisuutta.

Maku: Mahtava makean sherryn, tervaisen turvesavun ja salmiakin ilotulitus. Todella nautinnollista kahvisuutta ja karamellia, kaikki maitosuklaan ja rasvaisen lihaisuuden kietomassa kokonaisuudessa. Luumuhilloa, rusinaa, hiukan taatelia. Suutuntuma on öljyisen painava, ja jättikokoisista muskileista huolimatta homma pysyy hienosti koossa. Punaista marjaisuutta, lakritsia, tiettyä vahamaisuutta ja hunajaa, pistelevää pippurisuutta, yrttejä. Jälkimaku on edelleen voimakas, paksun sherryinen ja tervaisen turvesavuinen. Kahvisuus, salmiakkilakritsi ja marjaisuus saavat seurakseen tammisuutta, jossa on nätisti vahaa ja vaniljaa. Pippuria, karamellia. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo vielä lisää sävyjä ja yrttisyyttä esiin.

Arvio: Nyt kolisee ja kovaa. Erittäin herkullinen viisivuotias, suorastaan eeppisellä levelillä ikäisekseen. Top notch. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 86/100.

The Dalmore 10 yo 2007/2017, Dewar Rattray 55,6%

Vaihteeksi maisteluun päätyi indie-Dalmorea, mitä ei tapahdu kovin usein. Nyt pullottajana on Dewar Rattray. Kymppivuotias liemi on ex-bourbonissa lilluttelun jälkeen vieläpä viimeistelty ex-PX:ssä.

The Dalmore 10 yo 2007/2017, Dewar Rattray

(55,6%, Dewar Rattray, 23.4.2007–31.8.2017, Cask No. 2120, Bourbon Hogshead, PX Sherry Hogshead Finish, 70 cl)

Tuoksu: Sherry tuntuu rusinaisena ja maitosuklaisena, mutta tamminen pohjavire tulee läpi terävänä ja jopa vähän raakana. Toskaomenaa, poltettua sokeria, seassa varsin miellyttävä paahteisuus ja karamelli. Aprikoosia, hiukan ananasta. Maltaisuutta, jyväisyyttä ja vaniljaa. Vesilisä avaa sitrusta ja kukkaisuutta.

Maku: Todella kerrostunut heti alusta alkaen. Sherry on pinnassa siirappisena, suklaisena ja todella makeana, mutta heti sen perään tulee tamminen, rouhean maltainen ja jopa jyväinen toinen esitys. Karamellia ja kermatoffeeta, toisaalla taas banaanista mausteisuutta ja persikkavetoista hedelmäsalaattia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, balanssi erittäin levällään. Öljyisyyttä, pippuria, paahteisuutta ja pientä savun ailahdustakin. Jälkimaku on melkoinen sekamelska rusinaa, suklaata, karamellia, tanniinisuutta, pippuria ja hapokkuutta. Öljyisyys ja tammi saavat seurakseen muovailuvahaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa toffeeta.

Arvio: Erikoinen ja kerrostunut esitys. Ei oikein osu miltään osin kohdalleen. Siitä huolimatta tässä on jotain aidosti kiinnostavaakin, toisin kuin monissa geneerisissä tax free -pullotteissa, joita on tullut tältä tislaamolta viime vuosina maistettua. Ei tätä siis voi täysin dissatakaan, koska viskin verraten nuori ikä ja speksitkin ovat tiedossa. 80/100

Wolfburn 7 yo 2013/2021, Single Cask #802, 52%

Wolfburn on mielenkiintoinen tapaus, joka vei Old Pulteneylta tittelin Manner-Skotlannin vanhimpana tislaamona. Se perustettiin alkujaan jo vuonna 1822 mutta oli suljettuna vuodesta 1877 vuoteen 2013. Nyt toiminta on jatkunut uudessa muodossaan siis jo vuosikymmenen. Aika rientää!

Nyt tislaamosta on vaihteeksi lasissa seitsemänvuotiasta kakkostäytön PX-kypsytettyä tavaraa, oikein single cask ja ihan ensimmäisen vuoden tuotantoa. Kokemukseni Wolfburnista on edelleen niin ohutta, että mielenkiinnolla maistan.

Wolfburn 7 yo 2013/2021, Single Cask #802

(52%, OB, 2013–2021, Cask No. 802, Second Fill PX Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kinuskinen ja kermainen, rusinainen, luumuinen ja suklainen. Varsin makea uuniomenaisuus yhdistyy tammiseen karheuteen ja myslimäiseen kuivaan hedelmään. Jotain lievästi eltaantunuttakin tässä ylikypsässä hedelmässä on. Teroitettua lyijykynää, tuoretta puuta. Vesilisä paljastaa pientä yrttisyyttä ja havuja.

Maku: Sekavampi paketti kuin tuoksu antaa odottaa. Suklainen ja siirappinen makeus on edelleen läsnä, mutta läpi tunkee tuoretta tammea, jotain metallisuutta ja palaneitakin vivahteita. Luumuhilloa, hiukan lakritsia, hapokkuutta, havuisuutta. Pippurista purevuutta, hasselpähkinää, kumisuutta, ihan pientä turpeista vivahdetta taustalla. Paljon nuorempi ja rujompi tämä on suussa kuin nenässä. Suutuntuma on melko kevyt ja pisteliäs. Jälkimaku on ylikypsän hedelmäinen, suklainen, kahvinen ja edelleen todella tamminen. Hapokkuutta, pippuria, rusinaisuutta ja kuivattua luumua. Poltettua sokeria, pihkaisuutta. Ohenee voimakkaasti, finaali on korkeintaan keskipitkä. Vesilisä korostaa karkkisuutta ja kinuskia.

Arvio: Ihan maistuva esitys, mutta sekavuus ja pieni raakuus vaivaavat. 83/100