Islay

Caol Ila 6 yo 2013/2019, Signatory for The Nectar 62,3%

Maistelussa on tällä kertaa hyvin nuorta Caol Ilaa viinitynnyristä, jonka Signatory on pullottanut The Nectarille Belgiaan.

Caol Ila 6 yo 2013/2019, Signatory for The Nectar

(62,3%, Signatory for The Nectar, The Un-Chillfiltered Collection, 13.6.2013–27.9.2019, Cask No. 325555, Charred Wine Hogshead, 70 cl)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja viininen. Hiilisyyttä ja hehkuviiniä, silkkaa voimaa. Runsaasti hedelmäistä makeutta, punaista omenaa ja luumua, makeaa appelsiinia ja vadelmahilloa. Tammi tulee ronskisti läpi, pukkaa vaniljaa ja pippuria. Hiukan kynttilävahaa. Vesilisä avaa marsipaania ja sokerikuorrutetta.

Maku: Voimakas, alkuun silkkaa rakettibensaa. Erittäin hiilinen, turvesavuinen ja viininen – toimii hienosti. Vahvaa mustaherukkaisuutta ja kuningatarhilloa, kypsää kirsikkaa, omenaa ja appelsiinia. Hehkuviiniä ja mausteisuutta, reippaasti pippuria ja hapokkuutta. Suutuntuma on kuitenkin melko täyteläinen, vaikka runko paljastaa, että nuoresta viskistä on kyse. Tammi tuntuu mausteisena, vaniljaisena ja varsin aktiivisena. Jälkimaku on edelleen todella turvesavuinen ja viininen. Pommitusta riittää, tammea ja pippuria, kirsikkaa ja mustaherukkaa, hiiltä ja lakritsia. Tervaisuus ja salmiakki nostavat päätään. Maltaisuus, siirappisuus ja omenaisuus tuovat makeutta. Maukas ja vähintään keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa siirappia ja hunajaa.

Arvio: Tynnyri tekee tässä tapauksessa viskin. Häpeilemätön viinitynnyripommitus, maistuu. 86/100

Kildalton (Ardbeg) 9 yo 2008/2018, The Maltman 59,4%

Maistelussa tällä kertaa Meadowside Blendingin Kildalton-nimellä pullottamaa Islayn savuviskiä, joka on siis kaikkien tietojen mukaan silkkaa Ardbegia.

The Maltman -sarjan pullote on kypsynyt butt-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä, mutta sherryyn ei itse liemessä päällisin puolin viittaa kyllä mikään. Värikin on vaaleampi kuin tuoreessa Wee Beastiessa.

Kildalton (Ardbeg) 9 yo 2008/2018, The Maltman

(59,4%, The Maltman for Alba Import, 10/2008–1/2018, Cask No. 5066, Butt, 709 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen. Omenaa, mineraalisuutta, runsaasti nahkaisuutta. Kuivakka lihaisuus on selvästi esillä. Tuhkaa ja lääkemäisyyttä, hapokkuutta ja jotain lievästi ummehtunutta. Suolakalaa, makrillia. Aseöljyä, likaisuutta, multaa, hiukan pippuria. Vesilisä tuo pintaan kumisuutta ja palanutta puuta.

Maku: Suolasilliä ja tuhkaa, kitkerää turvesavua ja reippaasti hapokkuutta. Lääkemäisyys ja tuhka tekevät mausta erittäin kireän ja kuivan välittömästi. Mineraalisuutta, kalkkia, nahkaa. Suolainen ummehtuneisuus tulee läpi. Suutuntuma on erittäin kuiva ja kireä. Omenaisuus yrittää hetkellisesti päästä esiin, mutta tanniinit iskevät heti kiinni. Kuivalihaa, hiiltä. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja mineraalinen, aktiivisen tamminen ja kireä. Kuiva lääkemäisyys ottaa vallan. Suolainen graavikala, ruohoisuus, palanut puu ja hapokkuus kulkevat yksioikoisen tien. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa hedelmää ja tuo pientä toffeemaista makeutta mukaan.

Arvio: Tämä ei valitettavasti oikein lähde. Hyvin omalaatuinen tynnyri. 80/100

Kilchoman Loch Gorm 2020 Edition 46%

Kilchomanin valikoimassa Loch Gormilla on aina ollut paikka sydämessäni. Viimeksi maistamani 2018-julkaisu alkoi olla jo varsin kypsän oloista tavaraa, joten tähän kaksi vuotta myöhemmin julkaistuun pullotteeseen kohdistuu merkittäviä odotuksia.

Kilchoman Loch Gorm 2020 Edition

(46%, OB, 2020, Vatting of Twenty Oloroso Sherry Butts filled in 2007, 2008, 2009 and 2011, Bottled in Spring 2020, 15500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, tervainen, salmiakkilakritsinen ja muhkea. Tummaa suklaata, luumuhilloa, paksua maltaisuutta. Herkullinen yhdistelmä sherryistä makeutta ja merellistä suolaisuutta. Paahteista tammea, rusinaa, kuivalihaa, pientä kumisuutta, tupakkaa. Houkutteleva kaikin puolin. Vesilisä avaa toffeeta.

Maku: Hiilisavu ja terva kohtaavat komeasti sherryn ja suolaisuuden. Erittäin mehukasta salmiakkilakritsia, tummaa suklaisuutta ja paahteista tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oivallisessa balanssissa. Tummasävyistä marjaisuutta, väkevää yrttisyyttä, yskänlääkettä, toffeeta ja pientä kumia. Savumakkaraa ja rusinaisuutta, maltaisuutta ja suolapähkinää. Jälkimaku on runsaan turvesavuinen, hiilinen ja edelleen varsin salmiakkinen. Terva ja suolaisuus pitävät otteessaan, tammessa on todella synkäksi paahtunut ja melko kuivaksi kääntyvä sävy. Suolapähkinää, mineraalisuutta, lääkemäisyyttä, savumakkaraa ja hilloisuutta. Rusinaa, luumua, pientä sitruksisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa suklaata ja siirappia vielä lisää.

Arvio: Todella maukas, kaikin puolin onnistunut pullote. Maistamistani sarjansa paras tähän mennessä. Pärjää volteista huolimatta hyvin jopa erinomaiselle 5-vuotiaalle Bresser & Timmer -pullotteelle, jota tuli verrokkina maistettua sivussa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Iso parannus aiemmista versioista”.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, Asta Morris #AM058, 55,1%

Kahdeksanvuotias Caol Ila lasissa ja jälleen Asta Morrisilta. PX-kypsyneeltä vaikuttaa tämäkin, aivan edellisen maistamani tapaan. Belgialaisen Bert Bruyneelin valitsemia ja pullottamia tynnyreitä seurataan Keski-Euroopassa tarkasti, sen verran hyvä osumatarkkuus kaverilla on ollut.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, Asta Morris

(55,1%, Asta Morris, 2011–2019, Cask No. AM 058, Sherry Cask, 245 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, hiilisavuinen ja muhkea. Todella suklainen ja siirappinen, taatelinen ja luumuinen. Turve tulee hyvin läpi eikä kumisuus ole läheskään niin pinnassa kuin AM 055:ssä, vaikka sitä tästäkin aivan hiukan löytyy. Savumakkaraa, suolaisuutta, tupakkaa, nahkaisuutta, pähkinäsekoitusta, lakritsia. Hiukan uuniomenaista ja sitruksista otetta. Vesilisä avaa mineraalisuutta ja pientä ruohoisuutta.

Maku: Komean suklainen ja muhkean turvesavuinen. Luumu ja rusina panevat hienosti kampoihin hiilisavulle ja suolaisuudelle. Pähkinäisyyttä, kahvisuutta, lakritsia. Savumakkaraa, nahkaisuutta, mausteisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja hyvässä balanssissa. Uuniomenaa, viikunaa, punaista marjaisuutta, hiukan kahvia. Jälkimaku on hiilisavuinen, suolainen, suklainen ja toffeemainen. Edelleen luumuhilloa ja rusinaa riittää, mutta nahkaisuus ja tammi tulevat nopeasti yhä selvemmin esiin. Pähkinäisyyttä, kahvia, lakritsia, mustapippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta.

Arvio: Todella herkullinen nuori Caol Ila. Selvä voitto AM 055:sta kaikilla sektoreilla. 89/100

Bunnahabhain 9 yo 2008/2018, Duncan Taylor 53,4%

Maistossa on vaihteeksi nuorta Bunnaa pienestä sherrytynskästä. Octave-tynnyri on pullotettu tällä kertaa Premium Spiritsille Belgiaan. Odotukset ovat hyvin matalalla, mutta näistä saa silti hyvän vertailukohdan Bunnan iäkkäämpää tuotantoa vastaan.

Bunnahabhain 9 yo 2008/2018, Duncan Taylor

(53,4%, Duncan Taylor for Premium Spirits Belgium, The Octave, 2008–2018, Cask No. 3821674, Sherry Octave Finish, 107 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, puuromainen, rusinainen ja muovailuvahamainen. Sherryistä pähkinäisyyttä, happamuutta, jugurttirusinaa. Nuoren viskin jyväisyyttä ja aktiivista tammea. Tikkunekkua, valkosuklaata, omenahilloa ja raparperia. Ruohoisuutta ja mineraalisuutta. Vesilisä tuo nestesaippuaa pintaan.

Maku: Erittäin ruohoinen ja sekava. Alkuun tuoksua miellyttävämpi, toffee ja sherry tulevat nätisti esiin, mutta sen jälkeen alkaa sekamelska. Kitkerää jyväisyyttä, puuroa, happamuutta, karkailevaa rusinaista imelyyttä. Mineraalinen napakkuus ei löydä tasapainoa hunajan ja uuniomenan kanssa. Suutuntuma on melko kevyt, mutta kireähkö mausteisuus antaa ryhtiä. Kanelia, muskottipähkinää, kuivattuja hedelmiä. Jälkimaku on sherryinen, mausteinen, jyvämäinen, todella ruohoinen ja kitkerä. Karvasta pähkinäisyyttä, puuromaisuutta. Hiukan toffeeta ja hedelmää. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa toffeeta ja vahaa.

Arvio: Eräänlainen aihio Bunnaksi. Ei erityisemmin maistu. 78/100

Octomore 10.1, 59,8%

Viisivuotiasta turvejyrää Bruichladdichin tislaamosta. Tähän Octomoreen on käytetty skotlantilaista ohraa, mutta vaihteeksi tynnyrityyppejä ei ole lainkaan eritelty.

Octomore 10.1

(59,8%, OB, 2013–2019, 5 years old, Oak Casks, 42000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suolainen, nuotiosavuinen ja Octomoreksi yllättävänkin ujo. Mineraalisuus ja märkä kallio ovat pääosassa, runsaasti vaniljaa ja öljyisyyttä. Vihreää omenaa, luumua, tuoretta tammea, lakkabensiiniä. Turpeisuus tulee lakritsin ja lääkkeen takaa esiin vähitellen. Vesilisä availee minttua ja ruohoisuutta.

Maku: Turvesavu iskee välittömästi täydellä voimalla, tuoksun ujous on välittömästi täysin poissa. Nyt tulee hiiltä, lääkettä, suolaisuutta, tervaa ja pippuria koko rahalla. Tammi on edelleen todella aktiivista ja tärpätin sävy painaa päälle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lievästi levoton. Limettiä, vihreää omenaa, mineraalisuutta, hapokkuutta ja kireyttä. Jälkimaku on edelleen erittäin turvesavuinen, lääkemäinen, bensainen ja voimakas. Pippuria, kireää tammea, hapokkuutta. Vihreää omenaa, viinirypäleitä, kiiviä, limettiä, minttua. Melko ohut ja korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa tammilankkua ja liuotinta.

Arvio: Nyt ei osunut oikein kohdalleen, tuoksu pettää ja tasapaino karkailee. Toki Octomore on aina Octomore. 82/100

Port Charlotte 13 yo Batch #4, That Boutique-y Whisky Company 53,2%

Tämä That Boutique-y Whisky Companyn Port Charlotte -julkaisu on poikkeuksellisesti ikämerkittyä viskiä. Tynnyreistä ei tosin ole taaskaan tietoa, mutta ollaan nyt iloisia edes tuosta pienestä tiedonmurusesta. Olen aiemmin maistanut tästä sarjasta vain Batch #1:n.

Port Charlotte 13 yo Batch #4, That Boutique-y Whisky Company

(53,2%, That Boutique-y Whisky Company, 2018, 182 bts., 50 cl)

Tuoksu: Tuhti, turvesavuinen ja todella lääkemäinen. Hyvät savukasslerit, pekonia ja bbq-kastiketta. Tuhkaisuus on vahvasti esillä, samoin tietty hiilinen rasvaisuus. Suolaa, jodia ja yskänlääkettä, hiukan antiseptisia aineita. Vihreää omenaa, sitrusta, piparminttua. Vesilisä avaa kermatoffeeta ja hunajaa.

Maku: Suolainen, hiilisavuinen ja lihaisan rasvainen. Profiililtaan varsin tyypillinen PC, vaikka ikä tuo selvästi tähän lisää lääkemäisyyttä ja yrttistä sävykkyyttä. Bbq-kastiketta, siirappisuutta, yskänlääkettä, lakritsia ja tervaa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja imelän pehmeä. Lihaisuutta, tuhkaisuutta, omenaista makeutta ja sitruksista kirpeyttä. Jälkimaku on rasvainen, turvesavuinen, hiilinen ja edelleen roiman lääkemäinen. Tamminen karheus ja pieni espresso nostavat päätään. Savumakkaraa, tuhkaa, jodia, mineraalisuutta, sitruunaisuutta, yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo vaahterasiirappia ja toffeeta.

Arvio: Perushyvä Port Charlotte, laatua alusta loppuun. Ei ehkä erotu kaikkein persoonallisimpana PC-julkaisuna, mutta tarjoaa kaikin puolin maukkaan ja kypsän kattauksen tätä tyyliä. 86/100

Bowmore 18 yo 1993, Speciality Drinks ’Masterpieces’ 61,6%

Lasissa tällä kertaa varsin harvinainen ja erittäin arvostettu moderni Bowmore, joka sai Malt Maniacs Awardsissa viskihörhöiltä hopeaa 2011. Masterpieces-sarjan viskit ovat itsensä Sukhinder Singhin valitsemia tynnyreitä, joten prestiisissä löytyy.

Bowmore 18 yo 1993, Speciality Drinks ’Masterpieces’

(61,6%, Speciality Drinks, Masterpieces, 1.5.1993–2011, American Oak Hogshead, 195 bts., 70 cl)

Tuoksu: Syvän herukkainen ja nuotiosavuinen, merellinen ja tervainen. Fantaa, banaania, kypsää päärynää, vadelmaa. Vanilja ja tammi ovat kompleksisesti mukana, mineraalisuuden ja öljyn kietomina. Hiukan kuivaa lihaisuutta, salmiakkilakrisia, suolaisuutta ja tallisuutta. Aivan upea. Vesilisä avaa mahtavaa yrttisyyttä.

Maku: Todella suolainen ja öljyinen, ällistyttävänkin turvesavuinen ja kaikkineen erittäin vaikuttava. Sitruunaisuus ja herukkaisuus ovat vahvasti pinnassa, samoin vanilja ja hedelmäsiirappi. Päärynää, mangoa, hiukan marjaisuutta, runsaasti trooppista hedelmää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kokonaisuus todella kompleksinen. Mineraalisuutta, hiukan tallisuutta, syvää tammisuutta, yrttistä napakkuutta. Jälkimaku on painavan öljyinen, herukkainen, sitruksinen ja turvesavuinen. Kahvia, lakritsia, paahtunutta tammea, nahkaisuutta, suolaisuutta. Kuivalihaa, tuhkaisuutta, pähkinää. Todella pitkä ja vaikuttava finaali. Todella iso viski ilman vettä. Vesilisä avaa viinikumikarkkeja ja hedelmäisyyttä vielä lisää, syventää kahvisuutta.

Arvio: Odotin tältä paljon, mutta silti pääsi yllättämään positiivisesti. Älyttömän hieno viski, jossa on 1990-luvun Bowmoren perusolemus hienosti läsnä ja valtava kompleksisuus integroituna mukaan. Hats off. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 10).

Caol Ila 2011/2018, Asta Morris #AM055, 56,1%

Maistelussa belgialaisen Bert Bruyneelin pyörittämän Asta Morrisin mojovan sherryinen nuori Caol Ila. Laskennallista ikää on seitsemän vuotta. Etiketissä lukee ”Coal Ila”.

Caol Ila 2011/2018, Asta Morris

(56,1%, Asta Morris, 2011–2018, ’Coal Ila’ on the label, Cask No. AM 055, Sherry Butt, 580 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, intensiivisen rusinainen, tupakkainen ja rasvainen. Härski. Viikunaa ja bbq-kastiketta, toffeeta ja paahdettuja pähkinöitä. Vadelmaa, vaniljaa. Sherryä, lihaa, ruskeaa sokeria, balsamicoa ja nahkaa. Tammikin tulee läpi, samoin nuoren viskin kitkerä ruohoisuus. Vesilisä avaa sitrusta ja tuhkaa.

Maku: Todella turvesavuinen, rusinainen, viikunainen ja kahvinen. Suutuntuma on raskaan öljyinen ja varsin suolainen. Tupakkaisuutta, ”hyvää” rikkisyyttä ja härskiä kumisuutta. Runsaasti karamellisoitua sipulia ja paprikaa, chorizoa, paksua suklaisuutta ja makeaa hedelmää. Lakritsi ja balsamico ovat hyvin esillä. Vadelmaa, punaherukkaa, kahvista hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen tuhdin turvesavuinen ja tömäkän sherryinen. Suklaisuutta, kahvisuutta, rasvaa ja härskiä bbq-kastiketta. Tupakkaa, balsamicoa. Rikkisyys korostuu, samoin turski kumisaapasmaisuus. Chorizoa, pähkinää. Tammi tulee läpi ja ruohoisuus paljastuu. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja tuhkaisuutta sekä hiukan anista.

Arvio: Todella härski ja suklaisen sekalainen Caol Ila. Rikki ja kumi ovat ehkä hiukan hallitsevia lopulta, vaikka vievätkin nopeasti ajatukset pois siitä, että tämä on todella nuorta viskiä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Ardbeg 5 yo Wee Beastie 47,4%

Kun ”kekseliäästi” nimettyjen ikämerkitsemättömien viskien kovin buumi laantui, seuraavaksi trendi toi hyllyihin alle kymmenvuotiaat tislaamopullotteet: Bowmoren 9-vuotiaan, Lagavulinin ja Taliskerin 8-vuotiaat, Glendronachin 8-vuotiaan, Lagavulin 9-vuotiaan GOT-julkaisun… ja nyt sitten tuli lopulta myös Ardbegin vuoro.

Ardbeg menee vielä kertaluokkaa nuorempaan tällä 5-vuotiaalla Wee Beastiella. Tislaamon omien tarinoiden mukaan tavoite oli tehdä kaikkien aikojen savuisinta ja raainta Ardbegia, mutta se tuntuu muinaisen Octomore-kilvoittelun Supernova-julkaisuja vasten jo hiukan yliampuvalta. Eihän tässä pullossa ole edes ppm-lukemaa kyljessä.

Nuorta savuviskiä lestissä kuitenkin on. Liemi on kypsynyt ex-bourbonissa ja ex-sherryssä. Ja jostain syystä tämä kiinnostaa uusista Ardbeg-pullotteista selvästi enemmän kuin tämän vuoden Ardbeg Day -julkaisu Blaaack, jossa on taas puljattu joidenkin viinitynnyrien kanssa.

Ardbeg 5 yo Wee Beastie

(47,4%, OB, 2020, Matured in Ex-Bourbon and Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja tuhkainen, ruohoinen ja kuminen. Tuotelupaus pitää, tämä on todella raakaa. Likaista. Vegetaalisuutta ja kuivalihaa, mustapippuria ja anista. Tammi tuntuu aktiivisena ja brutaalina. Vanilja, ylikypsä banaani ja sitruksisuus tuovat pientä makeutta. Vesilisä avaa vain lisää hiiltä ja rasvaa.

Maku: Kuivan turvesavuinen ja tuhkainen, tuhdin ja likaisen tuoksun jälkeen suorastaan keskittynyt. Lääkemäinen ja mentholinen raikkaus on mukana, vaikka tammi maistuu hiilisenä ja osin karvaana. Ruohoisuutta ja kumia edelleen. Sitruksisuutta ja omenaa, aprikoosia ja vaniljaa. Mustapippuria ja palanutta puuta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku on hiilisavuinen ja kuivan lihaisa. Lääkemäisyys korostuu, samoin mentholi. Anista, pippuria, merellisyyttä, suolaa. Sitruksisuutta ja vaniljaa. Ruohoinen kitkeryys, tupakkkaisuus ja tammi kiristelevät. Keskipitkäksi venyvä finaali. Vesilisä tuo hunajaista makeutta esiin.

Arvio: Melko tylyn tuoksun jälkeen maussa on yllättävänkin paljon sävyjä. Jos tykkää brutaaleista Islayn savuviskeistä, tässä saa, mitä tilaa. Maussa on ehdottomasti hetkensä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan kiva ja tuhti viski, jos ei liikoja odota”.