Islay

Big Peat 25 yo 1992/2017 ’The Gold Edition’ 52,1%

Maistelussa peräkkäin kaksi Big Peat -blendiviskiä, ensin tämä 25-vuotias The Gold Edition ja seuraavaksi 26-vuotias The Platinum Edition. Molemmat ovat Douglas Laingin Islay-sekoitteita sieltä laadukkaimmasta päästä. Maistan suurella mielenkiinnolla.

Big Peat 25 yo 1992/2017 ’The Gold Edition’

(52,1%, Douglas Laing, 1992–2017, Oak Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella kirpeä ja merellinen, kevyen lääkemäinen ja suorastaan raikkaan turvesavuinen kokonaisuus. Eucalyptusta, piparminttua, kamferia. Kuivia lehtiä, ruohoisuutta, kevyttä turpeisuutta. Anista ja sitruksisuutta, suolaisuutta, grillattuja kasviksia. Vesilisä avaa popkornia ja voita sekä hiukan vaniljaa.

Maku: Turvesavuinen, raikkaan yrttinen ja yllättävän kermainen. Sitrusta, anista, mineraalisuutta, tuhkaisuutta. Suolavettä riittää, samoin lääkemäisiä ja merellisiä sävyjä. Suutuntuma on melko kevyt mutta tekstuurissa on silti sopivasti tarttumapintaa. Pippuria, omenaisuutta, ruohoisuutta. Pientä kuivalihaisuutta, grillikasviksia, tammea. Jälkimaku on turvesavuinen, raikas, lääkemäinen ja kamferinen. Suolaisuus korostuu, samoin ruohoisuus ja raa’ahko omenaisuus. Happamuus nousee myös esiin selvemmin, pieni kireys ja karheus. Sitruksisuutta ja pippuria kuitenkin riittää, samoin mineraalisuutta. Melko pitkä finaali on loppuun asti kuitenkin varsin herkkä. Vesilisä tuo esiin hedelmäkarkkista makeutta ja hunajaista imelyyttä.

Arvio: Monisyinen ja herkkävireinen Islay-sekoite. Kaukana savupommista. Maku jää silti hiukan suoranuottiseksi kamferisen tuoksun nostattamien odotusten jälkeen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100. Whiskyfun 83/100.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 011, 58,6%

Laphroaigin Cask Strength -sarja vaihtoi tässä julkaisussa vihreään. Pakko oli hankkia tämä maistamatta jäänyt pullo käsiin, kun Batch 012 palautti uskoni. Se on nyt tässä verrokkina vierellä.

Laphroaig 10 yo Cask Strength Batch 011

(58,6%, OB, Bottled 3/2019, Green Stripe, Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, hiilinen ja kalkkinen. Tuhkaisuuden ja lääkemäisyyden seassa kirpeä omenaisuus kuitenkin nostaa päätään. Mineraalinen, sitruksinen, tamminen ja hunajainen. Märkää kalliota, suolaisuutta, pientä minttua. Hiukan makeampi kuin Batch 012. Vesilisä availee merilevää, mineraalisuutta ja vaniljaisuutta.

Maku: Klassinen, voimakas Laphroaigin lääkemäisyys laskeutuu välittömästi. Muhkea turvesavu, hiilisyys, tuhkaisuus ja pippuri ottavat saman tien luulot pois. Suolaisuutta, jodia, kirpeää sitruksisuutta ja vahvaa tammisuutta. Omenaisuus pysyy edelleen hyvin mukana. Märkää villaa, maltaista karheutta. Suutuntuma on öljyinen ja kihelmöivä. Hunajaisuus ja pieni vanilja tuovat pientä makeutta, mutta kyllä nyt ollaan enemmänkin petroolin sävyissä. Hyvin lähellä Batch 012:n kuivia sävyjä, mutta nyt on makeaa yrttisyyttäkin mukana. Jälkimaku on todella turvesavuinen, hiilinen ja lääkemäinen. Suolaisuutta ja tammea, jodia ja hapokkuutta. Pippuria ja yrttejä todella riittää. Merellisyyttä, apteekin salmiakkia, sinappisuutta, hiukan kitkerää ruohoisuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo anista ja päärynää esiin, saa tämän tuntumaan selvästi nuoremmalta viskiltä heti.

Arvio: Todella vahva ja vaikuttava Laphroaig. Laadullisesti varsin tarkasti Batch 012:n tasolla, mutta pykälää makeampi, kun Batch 012 taas liikkuu pidemmälle mineraaliseen ja lopulta tervaiseen suuntaan. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Bunnahabhain 12 yo 2005, SMWS 10.141, 59,5%

Tämäkin viski kuuluu Scotch Malt Whisky Societyn viiden miniatyyrin Festival Flavours Discovery Packiin. En ole koskaan ollut tällaisten nuorien tai nuorehkojen Bunnahabhainien ystävä, mutta avoimin mielin käyn silti taas maistamaan.

Bunnahabhain 12 yo 2005, SMWS 10.141

(59,5%, Scotch Malt Whisky Society, 25.5.2005, Feis Ile 2018, Indulgence by the sea, Refill Ex-Bourbon Barrel, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, kukkainen, vahamainen ja varsin kermainen. Pieni suolainen vivahde erottuu. Päärynää, mangoa, aprikoosisosetta. Hunajaisuutta, makeaa tammea ja vaniljaa. Heinäisyyttä ja hedelmäkarkkeja. Yllättävän rauhallinen näillä volteilla. Vesilisä tuo esiin aloe veraa ja minttua.

Maku: Mineraalinen, kireän hedelmäinen ja pippurinen. Tuoksun helppo pehmeys on hetkessä poissa. Suolaisuutta, heinäisyyttä ja polttelevaa mausteisuutta riittää. Aprikoosinkiveä, raakaa päärynää. Tammi tuntuu aktiivisena ja purevana, maltaisuudessa on pieni liuotinmainen vivahde. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pistelevä. Aseöljyä, likaisuutta, hapokkuutta. Jälkimaku on tummasävyinen ja öljyisen likainen. Mineraalisuus ja suolaisuus ovat pyyhkineet hedelmäisyyden tieltään. Tammi tuntuu aktiivisena ja vaativana, pippuri ja hapokkuus korostuvat. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa hedelmäisyyttä paremmin esiin ja tasapainottaa sävyjä.

Arvio: Lempeän tuoksun jälkeen maku on jotain ihan muuta. Vasta vesilisän jälkeen tästä saa tolkullisen kuvan. Ei silti tee erityistä vaikutusta. 82/100

Bowmore 20 yo 1997, SMWS 3.307, 55,9%

Nyt maistelussa hyvin ikääntynyt ja tumman sherryinen Bowmore viiden miniatyyrin Festival Flavours Discovery Packista. Tämä vaikuttaa ennalta koko setin mielenkiintoisimmalta viskiltä, eli odotukset ovat korkealla.

Bowmore 20 yo 1997, SMWS 3.307

(55,9%, Scotch Malt Whisky Society, 25.9.1997, A journey into joy, Refill Ex-Sherry Butt, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Nahkaisen sherryinen, mausteinen ja jo alkuun hiukan sulkeutunut. Kuiva nuotiosavu, mineraalinen yleisilme ja tumma suklaa pyörivät pähkinäisen ja hedelmäisen ytimen ympärillä. Hiukan salmiakkilakritsia. Rusinaa, kuivattua hedelmää, hapokkuutta. Osin hiukan yksiulotteinen. Vesilisä avaa hiukan uuniomenaa ja kinuskia.

Maku: Välittömästi tuoksua vaikuttavampi. Nyt on sherryinen, salmiakkinen ja savuinen makuyhdistelmä heti kielen päällä. Mineraalisuus ja kuiva hedelmäisyys saavat tämän kuitenkin tuntumaan hiukan ohuelta. Suolaisuutta, kovia toffeekarkkeja, yrttisyyttä, inkivääriä, paahtunutta tammisuutta. Suutuntuma on yllättävänkin ohut, vaikka maut sinänsä ovat kohdallaan. Pähkinäisyyttä, nahkaisuutta, havuisuutta ja kitkeryyttä. Jälkimaku on pähkinäinen, mineraalinen, kuivan turvesavuinen ja salmiakkinen. Suolaisuutta, rusinaa, kuivattuja hedelmiä, nahkaisuutta, minttua. Vähitellen lakritsi ja luumu nousevat paremmin esiin ja tammi kuivuu tyylillä. Pitkä finaali on tämän viskin paras osuus. Vesilisä tuo karheaa tammea ja pientä karvautta esiin.

Arvio: Selvästi odotuksia ohuempi esitys, vaikka syveneekin jälkimaussa hienosti. Aiemmin kohtaamani taso tämänikäisissä sherryisissä Bowikoissa on ollut erittäin korkealla, joten pakko tätä on pienenä pettymyksenä pitää, kaikesta huolimatta. 87/100

Laphroaig 8 yo 2009, SMWS 29.244, 62,2%

Maisteluun lähtee nyt Scotch Malt Whisky Societyn viiden festivaaliviskin pakkaus parin vuoden takaa: Festival Flavours Discovery Pack. Puolikkaisiin miniatyyripulloihin – oikeastaan muoviampulleihin – on pakattu viskejä Feis Ileista ja Speyside Whisky Festivaleista.

Setti vaikuttaa oikein lupaavalta, ja se alkaa vuoden 2018 Feis Ileen pullotetulla nuorella Laphroaigilla.

Laphroaig 8 yo 2009/2018, SMWS 29.244

(62,2%, Scotch Malt Whisky Society, 21.1.2009, Feis Ile 2018, Weaving wondrous dreams, Refill Ex-Bourbon Barrel, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Tiukan turvesavuinen ja makean vaniljainen. Tammi tuntuu erittäin tuoreena ja runsaana, vaikka hiilisyys ja tuhka pyrkivät läpi joka kolosta. Lääkemäisyyttä, öljyä, hunajaisuutta, makeaa maltaisuutta. Raakatisleen tuntua hetkittäin. Pientä puuroisuutta ja muroja. Vesilisä avaa hiukan minttua ja karkkisuutta.

Maku: Todella nuorta ja paljasta savuviskiä. Nyt tammi ei peitä enää niin paljon, vaan edessä on liuotinmainen ja jyväinen kattaus. Vegetaalista turpeisuutta ja tuhkaa. Suutuntuma on todella öljyinen ja pistävä. Paletti on todella uskollinen savuiselle raakatisleelle, tynnyristä ei ole tarttunut juuri mitään mukaan. Runsaasti makeaa maltaisuutta, hiukan lääkemäisiä piirteitä, vaniljaa ja hiukan hunajaa. Liimamaisuutta, vahvaa pippurisuutta. Jälkimaku on todella savuinen ja vegetaalisen pistävä, makean maltainen ja edelleen erittäin tiukka. Liimamaisuutta, ruohoa, vaniljaa, kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkista makeutta.

Arvio: Tiukkaa ja raakatisleen oloista Lapparia. Ei mikään järin suuri elämys. 80/100

Caol Ila 12 yo 1980/1993, Gordon & MacPhail 65,5%

Maistelussa erittäin tuhtia vuoden 1980 Caol Ila -tuotantoa miniatyyripullosta. Tukka nousee pystyyn välittömästi, kun tätä nuuhkii.

Caol Ila 12 yo 1980/1993, Gordon & MacPhail

(65,5%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 9.12.1980–3/1993, Casks No. 10521 & 10524, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, päärynäinen ja mineraalinen. Heinäisyyttä, ruohoa, kuivia lehtiä. Puhdas voima huokuu kaikesta. Omenaa, pientä siirappisuutta, tuhkaisuutta ja hiiltä. Pientä liuotinmaisuutta ja raakaa öljyisyyttä. Tammi tulee esiin vanilja edellä. Vesilisä availee tomusokeria ja nestesaippuaa.

Maku: Todella voimakasta tavaraa, paikat sulavat hampaista välittömästi. Turvesavu on erittäin kuivaa ja mineraalisuus hallitsee. Tiettyä ruohoista raakuutta tässä on, heinäisyyttä ja hapokkuutta. Vihreää omenaa, raakaa banaania, kitkeryyttä, jota pieni hunajaisuus ja vaniljaisuus tasaavat. Tammi puskee runsaasti tanniineja ja pippuria. Suutuntuma on öljyinen ja mausteisuudessaan pureva. Tuhkaisuutta ja hiiltä, paahtunutta puuta. Jälkimaku on turvesavuinen, hiilinen ja yllättävänkin päärynäinen. Marmeladia suorastaan. Mineraalisuus ja tuhka pysyvät mukana, samoin tammi vaniljan ja pippurin kanssa. Minttu ja ruohoiset vivahteet hallitsevat keskipitkän finaalin loppua. Vesilisä on lähes välttämätön ja availee nyanssit selvästi paremmin luettaviksi. Hedelmäisyys ja yrttisyys aukeavat heti paremmin.

Arvio: Todella raaka Caol Ila, jossa on vastaansanomatonta voimaa. Kestää vettä erittäin hyvin, kuten näin voimakkaasta viskistä sopii odottaakin. 84/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2009, 57,9%

Maistelussa pitkästä aikaa tykkiä Lagavulinia yli kymmenen vuoden takaa. On mahdollisesti käynyt vuosien saatossa selväksi, että tämä sarja kuuluu ikisuosikkeihini. Näitä nuotteja kannattaa siis maistella sopivan suolan kanssa.

Lagavulin 12 yo Special Release 2009, 57,9%

(57,9%, OB, Bottled 2009, 9th Release, 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, suolainen ja sitruksinen. Varsin suoraviivainen kaikessa hiilisyydessään ja lääkemäisyydessään. Kirpeää omenaa, mentholia, tervaisuutta, jodia. Kuivakkaa vegetaalisuutta, vaniljaista makeutta. Lihaisuutta ei juuri tunnu, enemmän ollaan pähkinän ja suolan ääressä. Aivan hiukan kumia löytyy taustalta. Vesilisä avaa lisää tuhkaa ja kuivaa hapokkuutta.

Maku: Muhkea, turvesavuinen ja voimakas. Hiilisyyttä, tuhkaa, sitruksisuutta. Pippuria, jodia ja lääkemäisyyttä. Makea vanilja kuitenkin tulee selvästi esiin, samoin hunajaisuus ja manteli. Kirpeää omenaisuutta, sopivasti happoja öljyn vastapainoksi. Oivallinen tasapaino. Suutuntuma on täyteläinen, öljyinen ja varsin pureva. Tuoksun tapaan maku on erittäin suoraviivainen ja vahva. Jälkimaku on hyvin turvesavuinen ja pippurinen. Tervaisuus pilkistää sitruksisuuden lomasta, mutta kokonaisuus pysyy erittäin puhtaana. Vaniljaa, tammea, omenaa. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa hunajaisuutta ja paahdettua tammea.

Arvio: Nautittava Lagavulin, tämän sarjan suoraviivaisimmasta päästä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 12). Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 86/100.

Kilchoman Finland Small Batch No. 2, 49,4%

Kilchomanin viimevuotinen Suomi-pullote oli miellyttävä yllätys. Vastaanotto taisi olla sen verran hyvä, että sarjaa kannatti jatkaa.

Nyt maistelussa kakkospullote, jossa on uutena komponenttina mukana ex-portviinissä kypsynyttä viskiä – peräti viidesosa vattauksesta. Vastaavasti sherryn osuus on pienentynyt ykkösbatchiin verrattuna selvästi. Ykkösessä siis mentiin Pareto-hengessä ex-bourbonilla ja ex-sherryllä suhteessa 80-20.

Maistelen nämä batchit nyt rinnakkain, kun kerrankin on tällaiseen eksperimenttiin mahdollisuus.

Kilchoman Finland Small Batch No. 2

(49,4%, OB, NAS, 2020, 75% Bourbon, 20% Port & 5% Sherry Casks, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja varsin nahkainen. Portviini puskee tanniinisena ja marjaisena läpi. Vegetaalinen ja hiukan lenseä yleisvaikutelma, lievästi ummehtunutta maltaisuutta ja aktiivista tammea riittää. Kosteaa lehtikasaa, hiiltä ja tuhkaa, hiukan ylikypsää sekahedelmää. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja yrttistä raikkautta pintaan. Tähän verrattuna Batch No. 1 tuoksuu silkalta vaniljalta ja valkosuklaalta.

Maku: Parantaa tuoksusta huimasti. Hedelmäisyys ja marjaisuus ovat jo melko hyvässä tasapainossa hiilisen turvesavun ja tuhkaisuuden kanssa. Viinistä makeutta riittää, makeaa punaista marjaisuutta, uuniomenaa, kypsiä luumuja, banaania ja hunajaa. Tammi on yhä varsin aktiivista, vaniljaa ja pientä pippuria puskee läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Toffeeta, suolaisuutta, vegetaalisuutta. Jälkimaussa kokonaisuus tiivistyy yhä jämäkämmäksi ja suolaisuus korostuu. Hiilisavua, tuhkaa, merivettä, mineraalisuutta. Punaista viinimarjaa, mansikkaa, kirpeää sitruksisuutta, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karkkisuutta ja tuo pientä maitosuklaisuuttakin esiin. Vieressä Batch No. 1 pyörii selvästi enemmän hiilisavun ja lääkemäisyyden ympärillä, kun taas tämä Batch No. 2 on jatkuvasti hiukan levoton kaikessa viinisyydessään.

Arvio: Portviinin kanssa on omat haasteensa. Paljon tässä viskissä on myös hyvää. Vierekkäin maisteltuna valitsisin kaikissa olosuhteissa ykkösbatchin, vaikka se ei näin jännittävä olekaan. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tasapainoinen, tislaamolleen tyypillinen viski.”

Lagavulin 12 yo White Horse Distillers 43%

Maistelussa vihdoin tämä legendaariseksi luokiteltava Lagavulin. Viskin väri on yllättävänkin punertava, sitä en ollut koskaan aiemmin nähnyt tämän vihreän pullon takia. Odotukset ovat todella korkealla.

Lagavulin 12 yo White Horse Distillers

(43%, OB, 1980’s, Green Glass, Creme Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Lääkemäinen, tiukan turvesavuinen, merellinen – ja varsin huikaiseva välittömästi. Kuiva sherry on voimakkaasti läsnä, samoin tietty kuivakka lihaisuus, savumakkara ja ilmakuivattu kinkku. Salmiakkilakritsia, konsentroitunutta hedelmäisyyttä, omenaa ja kiiviä etenkin. Aivan upea kokonaisuus.

Maku: Turvesavuinen, lääkemäinen ja paljon 12-vuotiasta iäkkäämmän oloinen. Sherryisyydessä on kuivan tamminen ja tyylikäs sävy, lakritsi maistuu kuivana ja hedelmäisyys paljastaa koko ajan uusia puolia itsestään. Omenaa, appelsiinia, viinirypäleitä, persikkaa. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen ja vaikuttava. Savumakkaraa, suolaisuutta, tervaa, mausteisuutta. Pientä antiikkisuutta ja maanläheisiä sävyjä myös, komea kompleksisuus. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen ja muhkean lääkemäinen. Tervaisuus nousee nyt selvemmin esiin. Lakritsia, kahvia, suklaisuutta. Tammi pysyy erittäin kuivana, sherryisyys on nautittavaa. Pientä pähkinäisyyttä, savumakkaraa, öljyisiä sävyjä, sitruksisuutta. Pitkä ja mahtava finaali.

Arvio: On tämä vain upea viski. Ylitti heittämällä kaikki kovatkin odotukset. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Smoke On The Water, ”Maukas esitys!”

Caol Ila 2002/2014 Feis Ile 55,5%

Maistelussa tällä kertaa tanakkaa Caol Ilaa vuoden 2014 Feis Ile -juhlinnoista. Caol Ilan aiemmasta festaripullotetarjonnasta maistoin tämän vuoden Uisgessa Feis Ile 2010 -pullotteen, ja se jäi kummittelemaan mieleen. Myös muutamia vuosia sitten maistamani Feis Ile 2009 -editio oli aivan loistava. Vertailukohdat ovat siis kivikovat.

Caol Ila 2002/2014 Feis Ile 55,5%

(55,5%, OB, 2002–2014, Feis Ile 2014, Refill American Oak Hogsheads, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, suolainen ja lääkemäinen. Märkää kalliota, merilevää, kosteita laiturinlankkuja. Paahteisuutta ja tuhkaa. Märkää turpeisuutta, pientä tunkkaisuutta, suolapähkinää, hiukan sitruksisuutta. Nuori tammi ja vanilja korostuvat vähitellen. Vesilisä availee pientä kahvisuutta ja pippurisuutta.

Maku: Lääkemäinen ja öljyinen, hiilisavuinen ja sitruksinen. Turvesavu on varsin totaalista, tuhkaisuus ja paahteisuus korostuvat. Tammessa on edelleen voimakas vanilja mukana, pippuri tuo ryhtiä. Suutuntuma on varsin kermainen kaiken turvetykityksen keskellä. Suolaa, merilevää, hiukan suolaista kinuskia. Makean ja suolaisen kombo toimii hyvin, mutta pieni yksioikoisuus tätä vaivaa koko ajan. Jälkimaku on edelleen todella hiilisavuinen. Lakritsi nousee pintaan. Suolaisuutta ja yskänlääkemäisyyttä puskee edelleen, samoin paahteista tammea ja tuhkaista kitkeryyttä. Sitruunan rinnalle tulee raakaa päärynää ja turpeista hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tähän selvästi lisää terävyyttä ja paljasta yrttisyyttä.

Arvio: Herkullinen viski, mutta koviin odotuksiin nähden silti varsin simppeli. Aiemmat maistamani Feis Ile -pullotteet Caol Ilalta ovat olleet aivan loistavia, mikä korostaa vielä tasoeroa entisestään. 86/100