Islay

Bruichladdich 2002/2013, Samaroli ’Wild and Primitive’ 57%

Maistelussa erittäin rouhea Samarolille pullotettu nuori Bruikka. Nimestä ja etiketistä tulee mieleen italialainen Primitivo.

Bruichladdich 2002/2013, Samaroli

(57%, Samaroli, Wild and Primitive, 2002–2013, Cask No. 561, First Fill Bourbon Barrel, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja mineraalinen, erittäin voimakas. Tynnyri tulee isosti läpi vaniljaisena ja tammisena, vahvan mausteisena ja aktiivisena. Kermaa ja voita, painokasta sitruksisuutta. Merellisyyttä ja suolaisuutta, merilevää, jodia, tiikeribalsamia, aavistus märkää turpeisuutta. Vesilisä availee pientä liuotinmaisuutta.

Maku: Yllättävän turpeinen. Suolainen ja mineraalinen ote on tiukka. Sitruksisuutta, öljyä, pippurisuutta. Ruohoinen ja lääkemäinen perusvire, merellisyys pysyy vahvasti esillä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän voimakas. Tammisuus ja vanilja pysyvät makeina, tietty kermaisuus on mukana koko ajan. Maanläheisiä ja multaisia sävyjä, hiukan hiilisyyttä. Ei todella mikään tavallinen Laddie! Jälkimaku on tamminen, ruohoinen ja vaniljainen. Turvesavu tuo hiilisen ja lääkemäisen vivahteen. Pippuria, jodia, suolaisuutta, hiukan lääkemäisyyttä. Sitruksinen makeus toimii nätisti. Merilevää, mineraalisuutta, mangoa ja ananasta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa selvästi lisää hedelmäisyyttä, omenaa ja kiiviä ja viinirypäleitä.

Arvio: Vaikuttava nuori viski. Avaa ihan uudenlaisen oven Bruichladdichiin pienellä savullaan. Tutkittavaa riittää todella paljon. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Laphroaig Cairdeas Feis Ile 2008, 55%

Tänään olisi ollut Laphroaigin päivä Feis Ilessä, mutta se jäi nyt väliin virtuaalisestikin. Maistelussa on tänään silti varhaista Feis Ileen pullotettua Laphroaigia menneiltä ajoilta.

Tämän vuoden 2008 Cairdeas-pullotteen kypsytyksessä on tiettävästi käytetty nuoria quarter caskeja (alkaen 9-vuotiaita viskejä) ja pari iäkkäämpää sherrytynnyriä (17-vuotiasta). Jostain syystä tämä festivaalipullote ei ole jälkimaineeltaan niitä suurimpia, mutta mielenkiinnolla tämän silti maistan.

Laphroaig Cairdeas Feis Ile 2008

(55%, OB, 2008, Feis Ile, 3600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, merellinen ja varsin pistävä. Kuivaa lääkemäisyyttä, jodia, kalkkia, liitua. Melko reipasta tammisuutta, katkeraa sitruunaisuutta, merilevää, jotain käynyttä. Märkää lehtikasaa, tuhkaa, kookosta, teollista kumin vivahdetta. Vaniljainen makeus jää irtonaiseksi. Vesilisä avaa pesuainemaista, imelää sävyä.

Maku: Öljyinen, sitruksinen, nuotiosavuinen ja varsin mineraalinen. Kuiva turpeisuus ja napakka tammi tulevat hyvin esiin. Lääkemäisyyttä, runsaasti suolaa, happoja ja karvautta. Vaniljainen makeus ei oikein löydä paikkaansa, tasapaino karkailee muutenkin. Suutuntuma on melko kuiva ja pippurisen tiukka. Tuhkaisuutta, mausteisuutta. Jälkimaku on turvesavuinen, lääkemäinen ja karhea. Sitruksisuus jää mineraalisuuden ja villamaisen tunkkaisuuden taakse. Alussa näyttäytyvä vanilja katoaa nopeasti. Tammi puree reippaasti kiinni pippurisena ja pistävänä. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo hunajaista makeutta esiin mutta ei saa sekavuutta kasaan.

Arvio: Tämä oli kyllä nyt pieni pettymys kuitenkin. Valitettavasti. Jos tämän vuoden Cairdeas jostain syystä ei olisikaan aivan huippuviskiä, eivät nämä kaikki aiemmatkaan ole olleet täysosumia. Toki hyvin tehty Laphroaig on aina hyvää, mutta… 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 15).

Port Charlotte 16 yo Feis Ile 2020, 55,8%

Feis Ile ei tänä vuonna toteutunut Islayn saarella koronaviruksen takia lainkaan, joten juhlallisuudet on siirretty täysin verkkoon. Lagavulinin päivä aloitti virtuaalijuhlat lauantaina 24. toukokuuta, ja sitä seurasi Bruichladdichin päivä sunnuntaina 24. toukokuuta.

Otan nyt tuon jälkimmäisen kiinni päivää myöhässä. Laddie Lock-inin hengessä maisteltavana on Port Charlotten tämän vuoden festivaalijulkaisu.

Kyseessä on tähän mennessä vanhin Port Charlotte -pullote. Bruichladdichin tislaamon selonteon mukaan vuonna 2003 skottiohrasta tehty muhkean turpeinen PC-tisle on aikanaan loroteltu kolmenlaisiin tynnyrityyppeihin.

Ensimmäinen saitsi meni refill hogsheadeihin, joista viskit siirrettiin vuonna 2012 ykköstäytön ex-bourboniin. Toinen satsi taas vietti aikansa vuodesta 2003 vuoteen 2013 saakka ykköstäytön ex-bourbonissa, kunnes siirtyi ex-Sauternesiin.

Kolmas satsi taas on peräisin epälukuisasta joukosta ex-sherryssä, ex-bourbonissa ja virgin oakissa kypsyneitä 16-vuotiaita viskejä tuosta samasta vuoden 2003:n erästä.

Melkoinen keitos on siis kyseessä. Kolme tuhatta pulloa tätä on pistetty liikkeelle ympäri maailmaa.

Ja mitä tulee Feis Ileen, tänään maanantaina olisi Caol Ilan päivä, tiistaina Laphroaig, keskiviikkona Bowmore, torstaina Kilchoman, perjantaina Bunnahabhain ja lauantaina tietysti juhlat päättävä Ardbeg. Melkoinen sankari saa olla, jos kupittelee kotonaan kaikki nuo asianmukaisesti läpi.

Port Charlotte 16 yo Feis Ile 2020

(55,8%, OB, 2003–2020, Feis Ile – Digital Exclusive, Refill Hogsheads, First Fill Bourbon Barrels, Ex-Sauternes, Ex-Sherry, Ex-Bourbon & Virgin Oak Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean turvesavuinen, lihaisa ja yllättävänkin lääkemäinen. Yrttitippoja, kamferia, antiseptisia aineita. Grillattua lihaa ja käristettyä pekonia, hiukan bbq-kastiketta, maitosuklaata ja hunajaisuutta. Kuivan turvesavuinen, hiilinen, suolainen ja pippurinen. Pieni Hansaplastin vivahde nousee esiin. Kermaisuutta ja sitrusta, makeaa hedelmäsiirappia ja hiukan lakritsia. Vesilisä avaa karkkisuutta, jelly beans ja viinikumi tulevat esiin.

Maku: Ikä maistuu nyt selvästi. Tammi, turvesavu ja lihaisuus ovat kaikki varsin kuivalla puolella – ja kokonaisuus on herkullinen. Suolaa, pippuria, lääkemäisyyttä, hiilisyyttä. Hunajaa, limoncelloa, runsasta yrttisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja nyanssit kohdallaan. Grillihiilet ja pekoni ovat mukana, mutta kermaisuus, toffee ja pieni viinisyys ovat paljon enemmän pinnassa. Sitruunaa, hiukan omenaa, lakritsia, aavistus musteisuutta. Jälkimaku on lääkemäinen, sitruksinen ja kompleksinen. Hiilisyys ja pekoni ottavat yhteen hedelmien ja hunajan kanssa, vähitellen tulee viinisyyttä ja suklaisuutta, sen jälkeen suolaa ja pippuria. Lihaisuus ja tammi pysyvät kuivina. Kamferia, inkivääriä. Pitkä ja hieno finaali, josta aukeaa jatkuvasti uusia ulottuvuuksia. Vesilisä avaa trooppista hedelmää ja nostaa tiettyä karkkisuutta pintaan.

Arvio: Port Charlotten idea oli tehdä savuviskiä ilman lääkemäisyyttä. Väittäisin, että nyt se lääkemäisyys alkaa sieltä iän mukana nousta pintaan – eikä mitenkään pilaa tätä viskiä, päinvastoin. Onnistunut pullote, ylitti odotukset. 90/100

Ardbeg 1998/2015, Malts of Scotland 58,4%

Lasissa tällä kertaa Ardbegia vuoden 1998 satseista. Pullottajana Malts of Scotland italialaisille viskikaupoille.

Ardbeg 1998/2015, Malts of Scotland

(58,4%, Malts of Scotland for Whisky&Co & Whisky Antique, 1998–2015, Cask No. MoS 15009, Bourbon Barrel, 185 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, lääkemäinen ja yrttisen raikas. Hiilisyyttä, tuhkaa, jodia, heinäisyyttä. Eucalyptusta ja mentholia, hiukan piparminttua. Runsaasti omenaisuutta, pientä rypälemäistä makeutta ja herukkaisuutta. Pieni bensainen sivuääni taustalla. Vesilisä korostaa makeutta ja tuo hiukan kreosoottia esiin.

Maku: Tyylikäs! Kuivan turvesavuinen ja lääkemäinen perusvire kohtaa hedelmäisen raikkauden. Runsaasti omenaa ja aprikoosia, hiukan viinirypälettä. Tuhkainen ja varsin kuiva turpeisuus pyörii lääkemäisyyden ympärillä. Jodia, heinää, edelleen lievää bensaisuutta. Kuivakkaa tammea ja pientä pippuria, hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin balanssissa. Jälkimaku kääntyy turvesavun ja lääkemäisyyden keskeltä yllättävänkin makeaksi. Hunajaa, aprikoosihilloa, makeaa tammisuutta. Yrttinen raikkaus pitää pintansa, eucalyptus edellä. Melko pitkä finaali. Vesilisällä hedelmäinen makeus pääsee vielä paremmin esiin.

Arvio: Oikein maukas ja monella tavalla tasalaatuinen Ardbeg. Ehkä pientä persoonallisuutta kaipasin lisää, jotain mieleenpainuvaa. Toki nautinto tämäkin on, ei siinä mitään. 89/100

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail 40%

Homma lähtee ihan käsistä! Edellisestä Port Ellenistä tässä blogissa ei ole edes vuotta kulunut, kun on jo uusi kourassa. Tällä kertaa edessä on klassikkoviskiä vuoden 1979 vuosikerrasta Gordon & MacPhailin miniatyyrina. Voltit ovat alarajalla, mutta toivottavasti makua riittää.

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1979–1993*, Old Map Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kauniin turvesavuinen, tervainen ja yrttinen. Kuivaa hiilisyyttä, sitruksisuutta, lääkemäisyyttä ja jodia. Mentholia, kovia toffeekarkkeja, yrttitippoja. Vihreää omenaa, heinäisyyttä, melko kuivaa tammisuutta, aavistus vahaa. Tervaisuus tekee kepeyden keskellä hienon säväyksen. Nätti on.

Maku: Tervaa, nuotiosavua ja yrttisyyttä. Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Sitruksinen ja merellinen ote on pinnassa, samoin lääkemäisyys ja tietty heinäisyys. Toffeen makeutta, hiukan tikkunekkua, omenaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippuri nostaa päätään. Mentholi ja yrttitipat tuovat palettiin pikantin säväyksen. Tammi pysyttelee taustalla varsin kuivana ja osin vahamaisenakin. Jälkimaku on yhä sangen tervainen ja melko reippaan mustapippurinen. Lääkemäisyys, yrtit ja sitruksisuus pysyvät kyydissä kohtalaisesti. Korkeintaan keskipitkä finaali vaipuu kuivan tammen ja nuotiosavun kautta pois.

Arvio: Miellyttävää viskihistoriaa. Hieman lisää potkua ja pidempi jälkimaku, niin oltaisiin ihan mestaruussarjatasolla. Tyylikäs tämä on näinkin. 88/100

Bowmore 15 yo Mariner 43% (2005)

Pidin aikoinaan kovasti Bowmoren 15-vuotiaan Marinerin Screen Printed Label -versiosta. Nyt maistossa on sitä seurannut Mariner-pullote paperietiketillä. Laventelin pitäisi olla vielä mukana kyydissä, ja sehän jakaa kansaa rajusti edelleen.

Tällainen lesti oli tosiaan sattumalta jäänyt vuosien saatossa kaappiin, joten pitihän se korkata – ja korkki tietysti rikkoa pulloon. Onneksi ei käynyt muita vahinkoja.

Bowmore 15 yo Mariner

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Tuttua laventelia, pehmeää turvesavua ja tervaisuutta. Salmiakkia, suolaisuutta, melko reippaasti sherryistä makeutta. Öljyinen ja aromaattinen kokonaisuus. Karamellia, toskaomenaa, pähkinää, sitruksisuutta, luumua. Mokkanahkaa, vaahterasiirappia, pinjansiemeniä, havuisuutta. Nam.

Maku: Hedelmäinen, pehmeän turvesavuinen, salmiakkinen ja reippaan laventelinen. Erinomainen yhdistelmä pähkinäistä suolaisuutta ja siirappista hedelmäisyyttä. Tikkunekkua, merellisyyttä, toffeefudgea. Omenaa, sitruksisuutta, luumua ja hapokasta mineraalisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja aromaattisen pehmeä. Hyvä tasapaino, vaikka kokonaisuus toki hyötyisi vielä pienestä lisäpotkusta. Hunajaa, vaniljaa, hiukan tamminen vivahde. Jälkimaku on edelleen reippaan laventelinen ja salmiakkinen, turvesavuinen ja tervainen. Suolaisuus korostuu, mutta toffee taittaa. Omenaa, sitrusta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Laventelin viimeisiä aikoja. Herkullinen viski, jossa suolaisuus ja makeus mittelevät. Hyvin lähellä muistikuvaani SPL-versiosta, mutta jälkimaku jää kyllä lyhyemmäksi. Hyötyisi todennäköisesti pykälää korkeammasta pullotusvahvuudesta. Herkkua silti. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Erittäin hyvä ja maukas Mariner!”

Octomore 08.4 Masterclass 58,7%

Lasissa tällä kertaa Octomoren turvepommi tuoreesta tammesta. Erittäin jämäkän oloinen liemi kaikkineen.

Octomore 08.4 Masterclass

(58,7%, OB, 2009–11.1.2018, 8 years old, Masterclass, 170 ppm, Virgin Oak Casks, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella savuinen ja varsin sekava. Turvesavu tulee läpi kaikesta, antiseptisia aineita ja kamferia löytyy, mutta ympärillä on lähinnä tammea ja mineraalista hyhmäisyyttä. Omenaa, pientä hunajaa, hiukan salmiakkia, musteisuutta, tunkkaisuutta. Jodia, hapokkuutta. Vesilisä avaa tomusokeria ja vaahtokarkkia.

Maku: Odottamattoman herkullinen! Tuoksu ei valmistanut tähän lainkaan. Runsas ja monimuotoinen, toki hyvin turvesavuinen mutta myös öljyisen hedelmäinen ja voimakkaan yrttinen kokonaisuus. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, hunajaa, vaniljaa, mausteisuutta ja tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja reippaan pippurinen. Omenaa, mangoa, persikkaa, grillattua ananasta. Jälkimaku on painavan öljyinen ja tiukan turvesavuinen. Hunajaista hedelmäisyyttä, vaniljaa, yrttisyyttä, jodia. Hieno yhdistelmä salmiakkia ja makeutta. Happoja, kamferia, suolaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin viinikumia ja hedelmäkarkkia.

Arvio: Melko vaatimattoman tuoksun jälkeen maku putsaa pöydän täysin. Hyvä viski. Pienellä vesilisällä aidot virgin oak -piirteet tulevat karkkisuuden johdolla selvästi paremmin esiin. 87/100

Bowmore 1972, 43%

Joskus sattuu klassikko kohdalle. Nyt on sellainen hetki. Lasissa on ikämerkitsemätön Bowmore vuosikertaa 1972.

Samaa pullotetta aiemmin maistanut Smoke On The Waterin Hannu arvelee, että kyseessä voisi olla 10–15 vuoden ikäinen viski. Whiskyfunin Serge näyttää maistaneen kovasti samannäköisestä pullosta ja on kirjannyt ylös jo aiemmin, että pullotusvuosi saattaisi olla jossain vuoden 1989 kieppeillä. Mene ja tiedä.

Vaikea näihin on suhtautua ihan vain viskinä, sen verran historian siipi nyt ilmassa lepattaa.

Bowmore 1972

(43%, OB, 1980’s, Matured in Sherry Casks, 75 cl)

Tuoksu: Sherryisen suklainen ja pehmeän turvesavuinen. Sitruksisuutta ja nahkaisuutta, pähkinää ja mustaherukkaa. Todella syvä ja vaikuttava. Yllättävänkin runsaan ja kompleksisen sherryn alta löytyy hedelmää ja lääkemäistä yrttisyyttä. Omenaa, kuivattua banaania, minttua, timjamia, kuivaa tammea. Nam.

Maku: Sherryinen suklaisuus, pehmeä turvesavu ja raikas hedelmäisyys alkavat heti toimia nautittavasti yhteen. Kuiva tammi säestää. Sitruksisuutta, makeaa omenaa, mangoa, melonia, kiiviä. Lääkemäinen yrttisyys tuo hienosti syvyyttä, mustaherukkakin pysyy mukana. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kauniisti balanssissa. Jälkimaku on sitruksinen, kuivan tamminen ja mustaherukkainen. Kuningatarhilloa, luumua, minttua, kamferia, valkopippurista napakkuutta. Turvesavu on edelleen mukana hyvin kevyellä otteella. Suklainen sherryisyys kuivahtaa, tammi nousee selvemmin esiin. Melko pitkä ja rauhallinen finaali.

Arvio: Tyylikäs ja sherryisen sävykäs entisajan Bowmore. Eihän tällaisesta viskistä voi yksinkertaisesti olla pitämättä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 1). Smoke On The Water, ”Herkullinen ja tasapainoinen, tyypillinen aikansa Bowmore”.

Caol Ila 8 yo 2009/2018, Signatory 46%

Lisää nuorta Caol Ilaa, tällä kertaa ex-sherrystä. Eiliseen kasivuotiaaseen verrattuna tämä kasivuotias ei ole mainittavasti tummempi, joten tynnyrin vaikutus ei ole kovin kummoinen ehtinyt olla. Miten voisi ollakaan.

Caol Ila 8 yo 2009/2018, Signatory

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 28.9.2009–9.8.2018, Casks No. 317858 + 317886, Refill Butts, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen, hiilisavuinen ja varsin kuminen. Suolainen, lihaisa, monella tapaa hyvin lähellä eilistä Caol Ilaa, mutta rasvainen likaisuus ja makeus on selvemmin pinnassa. Toffeeta, tölkkipäärynää, sitrusta ja omenaa. Bensainen ja mineraalinen, merellinen ja jyväinen yleisilme. Vesilisä avaa piparminttua.

Maku: Muhkean turvesavuinen, kovaotteinen, mineraalinen ja hiilinen. Eiliseen viskiin verrattuna toffeemainen ja rasvainen, todella painava ja varsin likainen. Jyväinen ja varsin raaka, sitruksinen ja hapokas. Kirpeä omena on vahvasti läsnä. Tuhkaisuutta, vegetaalisuutta, reipasta suolaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja polttelevan pippurinen. Aktiivista tammea, paahteisuutta. Jälkimaku on todella lääkemäinen ja salmiakkinen. Roiman turvesavuinen kaikin puolin. Sukulakua, suolaa, vegetaalisuutta, pippuria. Sitruunaa ja omenaa, rasvaisuutta ja tuhkaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo yrttiä ja kitkeryyttä.

Arvio: Nuori ja raaka viski, joka jää pari pykälää ex-bourbonissa kypsyneestä. Sinänsä refillin tuoma sherryvaikutus jää muutenkin marginaaliseksi. Tiettyä sekavuutta tässä on, vaikka monia kiintoisiakin elementtejä toki. 82/100

Caol Ila 8 yo 2010/2019, Signatory 46%

Maistelussa vaihteeksi nuorta Caol Ilaa ex-bourbonista.

Caol Ila 8 yo 2010/2019, Signatory

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 20.9.2010–2.5.2019, Casks No. 316315 + 316317, Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Todella vegetaalinen ja tuhkaisen turvesavuinen. Merivettä, merilevää, märkää turvetta. Hiukan suolaista lihaisuutta, kirpeän kuivaa sitruksisuutta, vihreää omenaa ja raakaa päärynää. Öljyinen, paahteinen, hiilinen, hiukan bensainen ja kumisaapasmainen. Vesilisä avaa vaniljaa ja yrttistä käsivoidetta.

Maku: Turvesavuinen, suolainen ja varsin hiilinen. Sitruksinen ja yllättävän makea ensivaikutelma, hunajaa ja vaniljaa tulee läpi. Merilevää, jodia, ostereita. Jyväisyyttä ja tiettyä raakuutta, kirpeää omenaa ja raa’ahkoa päärynää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakan tamminen. Tuhkaa, hapokkuutta, kumisaapasta. Jälkimaku on tummuva, salmiakkinen ja lääkemäinen. Paahdetta, hiilisyyttä, sitruunalakritsia. Erittäin suolainen ja tuhkainen edelleen, vegetaalisuutta on vaikka muille jakaa. Sitruksisuus ja omenaisuus nousevat hyvin esiin. Pieni hunajaisuus katoaa. Melko lyhyt mutta maukas finaali. Vesilisä availee mentholia.

Arvio: Todella nuoreksi viskiksi varsin maistuva. Positiivinen yllätys, vaikka eihän tämän tietty kypsymättömyys mitenkään piilossa ole. 84/100