Islay

Port Ellen 24 yo 1978/2002, 2nd Release 59,35%

Port Ellenin nykyään jo legendaariseksi tulleen Rare Malts -kaksikon jälkeen Diageo alkoi julkaista Port Elleniä vuosittain. Nyt maistelussa 2nd Edition vuodelta 2002, nykyään jo varsin harvoin eteen tuleva yksilö. Hintalappu on taas pakko kadottaa mielestä, kun maistelupuuhiin ryhtyy.

Port Ellen 24 yo 1978/2002, 2nd Release

(59,35%, OB, 1978–2002, 2nd Annual Release, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja lääkemäinen, tervainen ja heinäinen. Runsaasti suolaa ja merellistä otetta, köysiä ja laiturinlankkua. Omenaista hedelmäisyyttä. Hiukan palanutta kumia, aavistus kreosoottia. Antiseptisia aineita, jodia. Loppukesän kuivaa niittyä, heinäpaaleja, multaisuutta. Vesilisä tuo luumuista ja jopa hiukan viikunaista sävyä esiin.

Maku: Savua, tervaa, salmiakkia, suolaa, kumia, turpeisuutta, heinäisyyttä. Todella tiivis ja kuivan savuinen, lääkemäinen ja suoraan sanottuna upea. Hedelmäisyys on sitruksista ja omenaista laatua, tammi nousee paahteisena esiin ja pippurisuus kihelmöi mahtavasti suussa. Kuivassa suutuntumassa on öljyä, tanniineja ja intensiivistä makeutta sopivassa suhteessa. Jälkimaku alkaa öljyisellä, savuisella ja pippurisella otteella, joka ei hellitä pitkään aikaan. Tervaa, salmiakkia, suolaa. Paahteisuutta, intensiivistä tammisuutta, tanniineja. Makea omenaisuus nousee vielä pitkän finaalin lopuksi esiin. Loistavaa. Vesilisä nostaa toffeeta ja makeutta.

Arvio: Mahtavan moniulotteinen ja voimakas viski. Suurta herkkua. Vain tietty kovaotteisuus ja kumiset vivahteet estävät ylistämästä vielä enemmän. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 10).

Bowmore 2002/2014, Jack Wiebers ’Wanted – Tattoo Doc’ 50,2%

Jack Wiebersin Wanted-sarjassa on ilmestynyt tähän mennessä jo 14 Bowmorea. Tämä käsillä oleva Tattoo Doc on peräisin ex-bourbontynskästä ja on väriltään aivan mahdottoman kirkas. Toivottavasti jotain makua olisi tarttunut sentään mukaan.

Bowmore 2002/2014, Jack Wiebers ’Wanted – Tattoo Doc’

(50,2%, Jack Wiebers, 2002–2014, Bourbon Cask, 176 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herukkaisuutta ja lihaisuutta, sitrusta ja suolaa. Nuotiosavua, tervaa, märkää kalliota, hiukan merilevää. Meetvurstia, rasvaisuutta. Todella kevyt profiili, jonka selväpiirteisyys on suorastaan yllättävää. Vihreää omenaa, vaniljaa, suolaista voita. Tammikin tulee läpi, muttei liikaa. Vesilisällä heinäisyyttä.

Maku: Savuista merivettä, sitruunalla. Todella suolainen ja kirpeän herukkainen, yrttinen ja mausteinen. Salmiakkia, tervaa, kuivalihaa. Suutuntuma on paljon kuivempi kuin tuoksun rasvaisuus lupaili. Tammi tuntuu melko nuorekkaana, mutta ei edelleenkään keuli. Tasapaino on kohdallaan. Jälkimaku alkaa salmiakilla ja viherherukalla, limetillä ja aniksella. Tammi kuivahtaa jonkin verran. Suolaa, suolaa, suolaa. Korkeintaan keskipitkä loppuliuku. Vesilisä tuo huomattavan paljon paahteisuutta ja pippuria mukaan.

Arvio: Suolavetinen ja herukkainen, kevyen profiilin Bowmore. Varsin maukas oman tyylinsä edustaja, eli jonkinlainen tohtorin keittosuolaliuos. 87/100

Laphroaig 12 yo Exclusively for the Nordics 48%

Syksyllä 2014 tuli Suomessa ravintolamyyntiin tällainen Laphroaigin 12-vuotias, joka on suunnattu nimenomaan Pohjoismaiden markkinoille. Koko pullomäärästä kaksi kolmasosaa meni Ruotsiin – se viestii hyvin siitä, mitä Pohjois-Eurooppa viskiteollisuudelle tarkoittaa.

Nyt tuote sattui sopivasti vastaan, joten pitihän tämä maistaa.

Laphroaig 12 yo Exclusively for the Nordics

(48%, OB, 2014, Sherry Butts & First Fill Hogsheads, 1278 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin tervainen. Salmiakkia ja lääkemäisyyttä. Hunajaista makeutta, toffeeta. Suolaisuutta, yskänlääkettä. Kuivan oloinen, tuhkainen ja nokinen savuisuudessaan. Samalla läpi tunkee tiettyä rusinaista makeutta.

Maku: Huomattavan tervainen ja savuinen. Yskänlääkettä, merilevää, simpukoita, merivettä. Fisherman’s Friendia, lakritsia, hiukan chiliä. Suutuntuma on varsin kuiva, tiettyä villaisuutta ja kalkkisuutta. Makeat piirteet tulevat hiukan kerrostuneesti läpi. Jälkimaku on salmiakkinen ja edelleen varsin tervainen. Lääkemäisyyttä, makeaa mausteisuutta, currya ja tuhkaisuutta. Keskipitkä finaali jättää suuhun lopuksi miellyttävän makeuden.

Arvio: Oikein maukas, Laphroaigin lääkemäisyydelle uskollinen yksilö. 87/100

Caol Ila 2002/2014 Distillers Edition 43%

Caol Ilan Distillers Edition vain porskuttaa vuodesta toiseen. Viimeisestä kokemuksesta onkin aikaa.

Caol Ila 2002/2014 Distillers Edition

(43%, OB, 2002–2014, Batch No. C-si; 1-474, Double Matured in Moscatel Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja lihaisa, hiukan viininen ja varsin makea. Voimakas vanilja. Vihreää omenaa, papaijaa, makeaa sitruksisuutta. Siirappia, rusinaa, toffeeta. Turpeisuutta, tuhkaa, kumia. Hiukan bensainen nuotti löytyy myös. Kuivan savun ja siirappisen hedelmäisyyden yhdistelmä toimii kuitenkin mukavasti.

Maku: Hiilistä savuisuutta riittää, makeus on korostunutta mutta tasapaino on silti yllättävän hyvä. Suklaisuutta, rusinaa, siirappia. Turpeisuus on pehmeää ja savu paksua. Kuminen ja bensainen puolikin löytyy, samoin tietty tanniininen viinisyys. Tammi pysyy kuitenkin muuten aisoissa, mausteisuus on tyylikästä ja maistuvaa. Vaniljaa ja omenaa löytyy, kinuskia myös. Suutuntuma on melko täyteläinen. Jälkimaussa savu ja turve potkivat jälleen, suklaa tummuu ja tammeen tulee kahvinen sävy. Mausteet tuntuvat voimakkaina. Maltaisuutta, kaakaota, hunajaa, siirappia, tupakkaa, kuivalihaa. Keskipitkä loppuliuku.

Arvio: Tasapainoinen ja maukas, joskin varsin makea Caol Ila. Laadukas tuote tämä Caol Ilan DE on edelleen. 87/100

Kilchoman 5 yo 2009/2014 PX Finish 59,2%

Tämä Kilchoman on Hollantia varten pullotettu single cask, joka on viimeistelty ex-PX-tynnyrissä. Ei voi olla ihan huonoa, jos Kikkomanin laatu pitää vähänkään kutinsa.

Kilchoman 5 yo 2009/2014 PX Finish

(59,2%, OB, 5.8.2009–20.10.2014, Single Cask for Whisky Import Nederland, Pedro Ximénez Sherry Cask Finish, Cask No. 378/2009, 250 bts., 70 cl)

Tuoksu: Yskänlääkettä ja mentholia – todella omalaatuinen tuoksu. Jägermeisteria, salmiakkia, yrttitippoja. Huomattava yrttisyys. Kuiva hiilisavu on kuitenkin tunnistettava. Makeus on luumuista ja rusinaista, mutta hyvin tiivistä tässä kokonaisuudessa. Viileä raikkaus ja lääkemäisyys ovat hallitsevia. Antiseptisiä aineita, haavansidontatarpeita muutenkin. Vesilisä tuo makeutta selvästi enemmän esiin, hunajaa ja toffeeta ainakin.

Maku: Kuivaa hiilisavua ja intensiivistä, yskänlääkemäistä makeutta. Jägermeister-fiilis on edelleen huomattava. Palvikinkkua, suklaisuutta, valtavaa mentholisuutta. Antiseptiset aineet ovat läsnä. Turpeisuutta, tuhkaisuutta, hiilisyyttä. Suutuntuma on kuiva ja kihelmöivä. Jälkimaku alkaa edelleen todella yrttisenä ja lääkemäisenä, mutta makeutuu selvästi, esiin tulee tummaa suklaata, hunajaa, karamellipossua, siirappia, rusinaisuutta, liköörimäisyyttä. Ei kovin pitkä finaali. Vesilisä keventää otetta ja nostaa toffeeta pintaan.

Arvio: Erittäin omalaatuinen mentholin, yrttiliköörin, hiilisavun ja siirappisuuden yhdistelmä. Maistuu. 86/100

Caol Ila 1999/2013, Gordon & MacPhail 46%

Gordon & MacPhail ei ole ollut Caol Ilan pullottajana ainakaan viime vuosina mikään kärkinimi. Nyt maistelussa kuitenkin ex-bourbonissa kypsynyttä viskiä uudehkosta miniatyyristä.

Caol Ila 1999/2013, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1999–2013, Refill American Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Savua, paahdettuja uunijuureksia, rasvaa. Imelää makeutta, hunajaisuutta, hunajaa. Varsin nuoren oloinen, vaikka noin 14-vuotiaasta viskistä on sentään kyse. Likaisuutta, nokea, tuhkaa, aavistus tervaa. Sitrusmainen kirpeys, omenaa ja raakaa päärynää. Vesilisällä löytyy pehmeän aprikoosimainen hedelmäisyys.

Maku: Rasvainen ja nokinen. Savua riittää. Tammisuus tuntuu paahteisena ja vahvan mausteisena, suutuntuma on varsin täyteläinen. Salmiakkia, hiukan tervaa. Likaisuutta, jotain koneöljymäistä. Omenaa, hunajaa, vaniljaa, imelää makeutta. Suolaa, voita, uunijuureksia. Jälkimaku on tuhkainen ja rasvainen, suolainen ja siirappinen. Pippurisuutta, tanniineja, salmiakkia, paahteisuutta. Finaali on korkeintaan keskipitkä. Vesilisä lisää hedelmäisyyttä (persikkaa) ja makeaa sosemaisuutta.

Arvio: Varsin nuoren oloinen ja rungoltaan tanakka Caol Ila. Oikein maukas mutta vähän persoonaton, ei tarjoa mitään erityistä oivallusta. 85/100

Port Charlotte PC11 ’Eòrna Na H-alba’ 59,5%

Bruichladdich on säilyttänyt Port Charlotten PC-sarjan ennallaan, vaikka tuotteilla alkaa olla jo ikää yli 10 vuotta. Näihin voisi jo vähitellen sitä ikämerkintääkin miettiä.

PC11 on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja viimeistelty ex-sherrytynnyreissä (oloroso). Olen pitänyt Port Charlotten täyteläisyydestä ja lihaisasta savusta, joten odotukset ovat varsin korkealla.

Port Charlotte PC11 ’Eòrna Na H-alba’

(59,5%, OB, 2013, Eòrna Na H-alba, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvaista, käristettyä kassleria. Järeän täyteläinen ja muhkean savuinen. Aavistus bensiiniä mukana. Kumisaapasta, rommilla kostutettua kakkupohjaa, ylikypsiä sekahedelmiä. Nyhtöpossua, oikein siirappisena. Pieni omenainen kirpeys jossain taustalla. Vesilisä tuo esiin suolaista voita ja toffeeta.

Maku: Täyteläinen ja siirappinen suutuntuma. Huomattavan makea ja lihaisa, kassleri maistuu jälleen savuisena ja raskaan rasvaisena. Pieni bensaisuus ja kumisaapas löytyvät. Ylikypsä sekahedelmäisyys, luumu ja rusina ovat pinnassa. Taustalta paistaa kuitenkin pirteääkin hedelmäisyyttä, vihreää omenaa ja limettiä. Tammi maistuu paahteisena, ja tanniinit pyrkivät myös esiin. Jälkimaku alkaa savuisena ja rasvaisena. Kahvisuutta, tummaa suklaata, tammisuutta, saksanpähkinää, kirpeää hilloisuutta, paahtoleipää, hiukan pippuria – varsin lavea skaala näin järeälle viskille. Ja varsin pitkä loppuliuku. Vesilisä pehmentää kovinta terää ja nostaa hedelmäisyyttä pintaan.

Arvio: Erittäin rasvainen ja raskas savuviski, jonka lihaisuus saattaa keskimääräisen grillikioskin häpeään. Pienet sivuäänet ovat hiukan häiriöksi etenkin tuoksussa, mutta kokonaisuus on silti loistava. Vedenkesto on täysin käsittämätön, jatkuu vedellä todella pitkään. 89/100

Bowmore 29 yo 1982/2011, 47,3%

Maistelussa Bowmorea 1980-luvulta, tällä kertaa tislaamon omaa vuosikertasarjaa. Kuten on monta kertaa todettu, toisille Bowikan 1980-luvun laventelisuus putoaa, toisille ei. Minulle näiden maistaminen on aina tapaus sinänsä.

Bowmore 29 yo 1982/2011

(47,3%, OB, 2/1982–2011, Ex-Bourbon Casks, 501 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja aprikoosinen, pehmeän nuotiosavuinen, kaikkineen varsin kevyt. Vaniljainen ja makea. Suihkusaippuaa, mietoa laventelisuutta. Kepeä herukkaisuus ja sitruksisuus. Vesilisällä vaniljaisuus ja makea sitrus nousevat.

Maku: Pehmeä ja makea. Saippuainen laventelisuus, varsin kermainen suutuntuma. Karkkinen kokonaisuus, hunajainen ja piparminttuinen. Omenaa, aprikoosia, persikkaa, mangoa. Heinäisyyttä ja ruohoa, tiettyä maanläheisyyttä. Jälkimaku on laventelinen ja hedelmäteemäinen, tamminen ja reippaasti kuivuva. Aprikoosia, herukkaa, limettiä. Herkkä ja varsin pitkä finaali. Vesilisä irrottaa vaniljaisuutta ja mausteista tammisuutta.

Arvio: Maukas ja makea, toisaalta osin hiukan hermostunut. Silti kokonaisuutena upea viski. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 70/100 (Dave Broom), 77/100 (Martine Nouet). Smoke On The Water, ”Herkullinen, pehmeä ja tasapainoinen Bowmore”.

Bowmore Black Rock 40%

Black Rock oli Bowmoren uutuus tax free -myyntiin vuonna 2014 yhdessä White Sandsin ja Gold Reefin kanssa. Kuulemani mielipiteet eivät ole olleet mairittelevia, mutta maistetaan silti avoimin mielin.

Bowmore Black Rock

(40%, OB, 2014, Travel Retail Exclusive, Matured in sherry and bourbon casks, 100 cl)

Tuoksu: Nuorekkaan maltainen, luumuinen ja hiukan ummehtunut. Maltaisuus on tunkkaista sorttia, hiukan lenseää ja pahvista. Jokin metallinen, aavistuksen rikkinen vivahde. Ylikypsää sekahedelmää, omenaa, siirappia, paahtoleipää, jotain palanutta. Pehmeä savu, irrallinen sherry. Yllättävän epätasapainoinen.

Maku: Luumuinen, rusinainen, suklainen ja sekava. Hiukan herukkaista kirpeyttä ja vihreää omenaa, toisaalla siirappista sekahedelmää, jonkin verran kosteaa turvetta ja pehmeää savuisuutta, nuorta maltaisuutta ja taikinaisuutta. Suutuntuma on jossain määrin ohut, vaikka siirappinen makeus ja nuorekas tammi tuovat tähän sentään ryhtiä. Sherryisyys tuntuu irralliselta. Savumakkaraa ja paahtoleipää, edelleen jotain metallista (rautaa). Jälkimaku on suklainen, lakritsinen, aavistuksen tervainen. Piparkakkua, rusinaa, hapahkoa kahvisuutta. Ei erityisen pitkä finaali, jättää suuhun tanniinisen ja hiukan kitkerän maun.

Arvio: Varsin mitäänsanomaton esitys, sherry ei tunnu erityisen integroituneelta eikä kokonaisuus puhuttele. Hukassa on sekä tasapaino että sielu. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Todella vaatimaton Bowmore”.

Bowmore Cask Strength 56%

Bowmore Cask Strength on kulkenut mukana valikoimassa Screen Printed Label -aikakaudelta saakka. Nyt maistossa pullote myöhemmältä paperietikettien ajalta, noin vuodelta 2004.

Bowmore Cask Strength

(56%, OB, +/- 2004, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisa turpeisuus. Rasvainen savu. Luumua, rusinaa, sherryistä otetta. Toisaalta savuisuudessa on kuivakin puolensa. Laventelia, saippuaisuutta. Vaniljaa taustalla. Antiseptisiä aineita, haavanpuhdistusaineita. Mineraalinen ja suolainen. Tervaa, ruohoisuutta. Vesilisä vapauttaa omenaisuutta ja sitruksisuutta.

Maku: Roteva, hiilisavuinen kokonaisuus. Yllättävän raskaan oloinen runko. Turpeisuutta, raskasta rasvaisuutta. Lihaisuus ei tunnu niin kuin tuoksussa. Lääkemäisyyttä, haavanpuhdistusainetta. Mineraalisuutta, suolaisuutta, lyijyä. Tervaa. Jälkimaku hiilisavuinen, lääkemäinen, lyijyinen, aavistuksen persikkainen, ruohoinen. Keskipitkä. Vesilisä tuo hedelmäistä pehmeyttä, aprikoosia ja omenaa mukaan.

Arvio: Erittäin lääkemäinen ja suurieleinen Bowmore. Hiilinen savuisuus on hiukan yllättävääkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 13).