Speyside

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky 46%

Maistelussa tällä kertaa ulkoisesti refill-sherryltä näyttävä Macallan, jonka kypsytyksestä ei ole kuitenkaan tarkempaa tietoa. Pullotuserä on poikkeuksellisen pieni.

The Macallan 13 yo 1990/2003, Silver Seal for Collecting Whisky

(46%, Silver Seal for Collecting Whisky, 1990–2003, 48 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, mineraalinen ja makean hedelmäinen. Tammi tuntuu kuivana, ympärillä on aprikoosia, punaista omenaa, sitruksisuutta, keltaista luumua. Hunajaisuutta ja hedelmäsiirappista makeutta. Maltaisuudessa on jotain lievästi epäkypsää. Hapokkuutta ja minttua. Vesilisä avaa kukkaisuutta.

Maku: Varsin ujon tuoksun jälkeen maussa on selvästi enemmän ryhtiä. Sherry tulee hedelmäisenä ja aromaattisena läpi. Luumua, aprikoosia, sitruksisuutta, maitosuklaata. Metistä kukkaisuutta, hunajaa. Napakka mineraalisuus. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta ytyä silti riittää. Kovia toffeekarkkeja, hapokkuutta, pippuria. Likaisuutta ja aavistuksen lenseää, puuromaista maltaisuutta. Jälkimaku on sherryinen, metinen ja öljyisen jämäkkä. Likaisuutta, aseöljyä, mineraalisuutta, rasvaa. Hunajan rinnalle nousee tummempia sävyjä, paahtunutta tammea ja lakritsia. Minttu ja tumma yrttisyys säestävät. Melko pitkä finaali on tämän viskin paras osa-alue. Vesilisä tuo pintaan metallisuutta ja ylikypsää hedelmää.

Arvio: Ehkä tämä viski on sittenkin parhaimmillaan näyttävänä pullona keräilijän hyllyssä? Tässä on paljon ihan lupaavia palikoita, mutta kokonaisuus ei oikein lähde missään vaiheessa. 83/100

Cardhu Gold Reserve Game of Thrones 40%

Cardhu-pullote oli matalimman pullotusvahvuuden tuotteita Game of Thrones -sarjassa. Maistetaan nyt, kun sattui kohdalle.

Cardhu Gold Reserve Game of Thrones

(40%, OB, NAS, 2018, House Targaryen, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja varsin maltainen. Punaista omenaa, päärynää, hiukan appelsiinia, banaania, oikein perinteistä siirappista hedelmäsalaattia. Kukkaisuutta kaiken ohessa. Toffeefudgea, marsipaania, hunajaisuutta. Pientä puuromaisuutta ja lenseyttä, paahtunutta tammea. Hiukan kanelia.

Maku: Maitosuklainen ja maltainen, varsin kevyt. Toffeeta, hunajaa, kanelia, edelleen varsin paahteista tammea. Pientä kahvisuutta ja pähkinää. Hedelmäisyys on tuoksun runsauden jälkeen täysin supussa, vain sitruksisuus tulee kunnolla läpi. Suutuntuma on melko kevyt ja harmiton. Päärynää, hiukan kinuskia, hunajamelonia. Jälkimaku on hedelmäisyydessään varsin hapan ja osin katkera, maltaisuus tulee edelleen voimalla läpi. Kahvia, tummaa suklaata, pientä pippurisuutta. Tammi on edelleen paahteisella puolella. Jyväisyyttä, sitruksisuutta, mausteisuutta, pähkinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Perusviski perinteiseen malliin. Ei säväytä mutta ei varsinaisesti petäkään. Joku tällaisistakin tykkää. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Tasapainoinen ja perinteinen mallasviski ilman suuria vikoja”.

Tamdhu 25 yo 1984/2010, Whisky-Doris 50,1%

Neljännesvuosisata refillissä. Siinä saksalaisen Whisky-Doriksen pullottaman Tamdhun tarina.

Tamdhu 25 yo 1984/2010, Whisky-Doris

(50,1%, Whisky-Doris, 12.10.1984–2.7.2010, Cask No. 2834, Refill Hogshead, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erikoinen ja levoton! Runsaasti kumia ja yrttisyyttä, painavaa hunajaisuutta ja lihaisia sävyjä. Kinkun ja marsipaanin ympärillä pyörii varsin runsas maltaisuus, jossa on muromaisuutta ja puuroa vaikka muille jakaa. Hedelmäisyydessä on jotain ylikypsää. Kirsikkaa, omenaa, mangoa, sitrusta. Toffeeta ja hiukan lakritsia. Vahamaisuutta ja pihkaisuutta riittää. Vesilisä tuo makeaa päärynää ja vaniljaisuutta esiin.

Maku: Täysin linjassa tuoksun kanssa, mutta jotenkin valju ja ponneton ensituntuma. Vahamaisuus ja kiteinen hunaja muistuttavat, että ikää on. Yrttiteetä, puuromaisuutta, hedelmää, pihkaa. Suutuntuma on melko kevyt ja kovasti levoton. Maltaisuus on pääroolissa, kumisuus jää onneksi taustalle. Mausteisuutta, päärynää, inkivääriä. Jälkimaku on yrttinen, vahamainen ja jotenkin metallinen, vaikka pihkaisuudessa on paljon hyvääkin. Suklaisuutta, inkivääriä, kitkerää sitruksisuutta, kuivaa tammea. Keskipitkä finaali kärsii pienestä ponnettomuudesta sekin. Vesilisä saa metallisuuden ja kitkerän tammisuuden kunnolla pintaan.

Arvio: Levoton ja erikoinen pullote. Paljon miellyttäviäkin elementtejä, mutta kokonaisuus on lähinnä outo. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 81/100.

Caperdonich 19 yo 1992/2012, Berry’s Own Selection 55,9%

Lasissa vaihteeksi harvinaiseksi käyvää Caperdonichia. Nämä vuoden 1992 pullot ovat olleet aiemman kokemukseni perusteella ihan laadukkaita.

Caperdonich 19 yo 1992/2012, Berry’s Own Selection

(55,9%, Berry Bros. & Rudd, Berry’s Own Selection, 1992–2012, Cask No. 121122, 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan hedelmäinen mutta hiukan ohut. Vesimelonia, päärynää, keltaista luumua, viinirypäleitä, mandariinia. Vaniljaviineriä, hunajaa, mausteisuutta. Pientä pihkaisuutta. Tammi tuntuu hiukan kuivalta ja jopa ujolta. Heinäisyyttä, hiukan minttua ja inkivääriä. Vesilisä avaa vartalovoiteen ja rasvan sävyjä.

Maku: Hedelmäinen ja mausteinen, selvästi kitkerämpi kuin tuoksu antoi odottaa. Raakaa päärynää, limettiä, hapokkuutta. Mineraalisuutta ja heinäisyyttä. Karheaa maltaisuutta, melko aktiivista tammea, sahanpurua ja liimamaisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen mutta todella pisteliäs mausteissaan. Marjaisuutta, kiiviä, raakaa banaania, hiukan vaniljaa. Jälkimaku on kitkerä ja mausteinen, hedelmäisyydessään jo melko kalpea ja samalla erittäin tamminen ja pureva. Karvasmantelia, pippuria, sahattua tammilankkua, suolaisuutta. Sitruunamehua, mineraalisuutta, heinäisyyttä ja öljyä. Melko pitkä mutta todella väritön finaali. Vesilisä tuo hurjasti hedelmäkarkkisuutta ja maitosuklaata mukaan.

Arvio: Nyt ei osunut kohdalleen. Lupaava tuoksu, mutta kitkeryys kääntyy kalpeuteen. Vesilisällä pelaaminen kuitenkin kannattaa. 81/100

The Glenlivet 10 yo 2007/2017, Signatory for The Nectar 46%

Lasissa nuorta ja tanakkaa sherryttelyä vaihteeksi Glenlivetiltä. Signatoryn kymppivuotias on pullotettu The Nectarille Belgiaan.

The Glenlivet 10 yo 2007/2017, Signatory for The Nectar

(46%, Signatory for The Nectar, The Un-Chillfiltered Collection, Belgium Exclusive, 27.3.2007–4.10.2017, Cask No. 900181, 1st Fill Sherry Hogshead, 425 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan suklainen, sherryinen ja makean luumuinen. Tumman nahkainen, lakritsinen ja hiukan soijamainen. Tallisuutta ja kosteaa multaa. Siirappia, mausteita, imelää tammea. Jägermeisteria, marjaisuutta, saksanpähkinää, pientä lihaisuutta, öljyä ja aromaattisuutta. Vesilisä availee eucalyptusta ja heinäisyyttä.

Maku: Tammen ja mausteiden ajama sherry tulee voimalla läpi. Tummaa suklaata, nahkaisuutta, edelleen synkkää yrttisyyttä ja Jägermeisteria. Marjaisuutta ja soijaa riittää, rinnalle nousee lihaisuutta ja musteisuutta. Tallinen ja pähkinäinen sherryttely pysyy hyvin kasassa, suutuntuma on melko täyteläinen ja tasapainoinen. Makeaa hedelmää, hiukan siirappia, nuorta tammea. Jälkimaku on sherryinen, tamminen ja varsin hapokas. Nuoruus tulee tässä kohdassa selvästi esiin, ruohoisuutta ja paljaita mausteita, soijaa ja pientä raakuutta nousee esiin. Tumma suklaa ja pähkinät pysyvät silti mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaa ja hedelmäsiirappia pintaan.

Arvio: Onnistunut kymppivuotias sherryttely, ylitti kevyesti odotukset. Isolla vaiheella mennään pitkälle, ja vasta jälkimaussa alkaa nuori ikä tulla selvemmin läpi. 86/100

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #16286, 47,8%

Maistelussa jälleen yksi sherryinen Balvenie. Edellinen maistamani yksilö oli yllättäen aivan mahdottoman hyvä, joten odotukset ovat kohollaan. Toisaalta olen maistanut kehnompiakin julkaisuja tästä sarjasta.

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #16286

(47,8%, OB, +/- 2014, Cask No. 16286, Oloroso Sherry Butt, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan sherryinen ja hedelmäinen. Suklainen, hilloinen ja varsin tummasävyinen. Nahkaa, tallia, yrttisyyttä, aavistus lakritsia. Ylikypsiä luumuja, rusinaa, kuivattuja hedelmiä. Hiukan vaniljaa ja kiteistä hunajaa. Tammi tuntuu todella paahtuneena ja tummana. Vesilisä avaa eucalyptusta ja raikkautta.

Maku: Sherryinen, mausteinen ja hunajainen. Kypsät luumut, rusina ja paahteinen tammi tervehtivät heti maistajaa. Tummaa yrttisyyttä, lakritsia, mustaherukkaa, uuniomenaa. Vadelmahilloa, hiukan mansikkaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kompleksinen. Kuivattuja hedelmiä, kanelia, hunajaa, vaniljaa, pähkinäisyyttä. Aseöljyä, likaisuutta, aivan pieni ruudin ailahdus. Jälkimaku on luumuinen, suklainen ja kiteisen hunajainen. Yrttisyys käy yhä tummemmaksi ja lakritsi korostuu. Mustaherukkaa, rasvaisuutta, pientä lihaisuutta, hiiltynyttä puuta. Melko pitkä finaali. Vesilisä nostaa sitruksista makeutta pintaan.

Arvio: Tasapainoinen ja sarjassaan hyvin onnistunut pullote. 89/100

Aberlour A’bunadh Batch #47, 60,7%

A’bunadh on klassista Aberlouria, johon on voinut vuodesta toiseen luottaa. Totta kai alkupään erät olivat parhaillaan niin hienoja, ettei vastaavaa ole enää tullut hyllyihin myöhemmin, mutta on näissä uudemmissakin ollut ihan komeita viskejä mukana.

Aberlour A’bunadh Batch #47

(60,7%, OB, 2014, Spanish Oloroso Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea ja paksun sherryinen. Taatelia, rusinaa, luumuhilloa, tummaa suklaata. Oloroson alta pilkistää mineraalinen ja nuorekas perusluonne. Tuoretta tammea, vaniljaa, aavistus jotain liuotinmaista. Toffeefudgea, hiukan maitokahvia, marjaisuutta. Vesilisä tuo jotain kellarimaista ja jalohomeista mukaan.

Maku: Sherryinen, suklainen ja pippurinen. Tammi maistuu reippaasti rusinan ja taatelin keskellä. Luumua, uuniomenaa, kuningatarhilloa, kuivattuja hedelmiä, hiukan kirsikkaa, toffeeta. Kahvisuus tuntuu melko voimakkaana ja paahtuneena, mukana on lakritsinen sävy. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta jotain hiukan kerrostunutta tässä on. Tallisuus ja nahkaisuus tuovat kuitenkin hienosti syvyyttä. Jälkimaku on sherryinen ja varsin tummasävyinen. Espressoa, paahtunutta puuta, lakritsia, soijakastiketta, tummaa suklaata, kaakaojauhetta. Luumuhilloa, mustikkaa, kahvisuutta. Nahkaisuutta ja tupakkaisuutta, pippuria ja hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeeta ja korostaa tiettyä mineraalisuutta.

Arvio: Erittäin järeä ja näillä rajoituksilla varustettuna vallan herkullinen laatuviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Dallas Dhu 22 yo 1980/2003, Chieftain’s 63,6%

Dallas Dhu alkaa olla jo varsin harvinaista tavaraa nykyään. Ei tullut edes nopeasti mieleen, milloin olen itse viimeksi maistanut.

Nyt on vielä todella vahva yksilö käsissä, kun voltit huitelevat 22 vuodenkin jälkeen taivaissa.

Dallas Dhu 22 yo 1980/2003, Chieftain’s

(63,6%, Ian MacLeod, Chieftain’s, 12/1980–11/2003, Cask No. 2104, Sherry Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pistävä. Huomaa heti, että voltit ovat todella korkealla. Päärynää, heinäisyyttä, toffeefudgea. Varsinaista sherryä ei juuri huomaa, ennen tulee esiin tammea ja vaniljaa. Melko reippaasti minttua ja yrttistä raikkautta. Omenaa, limettiä. Vesilisä tuo todella runsaasti piparminttua esiin.

Maku: Parantaa sävyttömästä tuoksusta heti. Intensiivistä öljyisyyttä, päärynämarmeladia, toffeeta, rusinaa, vaniljaa. Kompleksinen ja vaikuttava suutuntuma, vaikka voltit ovatkin aivan ylärajalla. Vahamaisuutta, metisyyttä, kuivakkaa tammea, paahteisuutta, aavistus savua. Apilaa, ruohoisuutta. Hedelmäisyydessä on omenainen ja päärynäinen puoli vahva, mutta alta löytyy runsaasti mangoa, rypäleitä ja kiiviä. Jälkimaku on edelleen todella öljyinen ja metinen, vahamaisuus ja kuiva tammi korostuvat entisestään. Mineraalisuutta, hapokkuutta, ruohoisuutta, kompleksisuutta. Runsaasti omenaa ja limettiä, minttua ja yrttistä raikkautta. Heinäisyyttä, pientä liimamaisuutta, paahteisuutta, edelleen aavistus savua. Pitkä finaali. Vesilisä availee mineraalisuutta lisää.

Arvio: Tuoksu on osin vaatimaton ja sherry täysin kadoksissa, mutta maku on hetkittäin aivan upea. Tulee jopa myöhemmän ajan Brora mieleen, vaikka se onkin vähän äärimmäinen vertailukohta – mutta vahamaisuus, mineraalisuus ja pieni savu toimivat hienosti yhteen. 87/100

Speyside Region 11 yo 2019, Chinese Zodiac 53,2%

Maistelussa aivan mikroskooppisen pienen erän mystery malt Speysidelta. Pullottajana saksalainen viskikauppa Just-whisky.de.

Speyside Region 11 yo 2019, Chinese Zodiac

(53,2%, Just-whisky.de, 2019, Chinese Zodiac, Year of the Goat, Bourbon Cask & Sherry Cask Finish, 14 bts., 50 cl)

Tuoksu: Kermainen ja toffeemainen, siirappinen ja imelän sherryinen. Mineraalisuutta ja sitruksisuutta kaiken maitosuklaan keskellä. Omenahilloa ja raparperia, hiukan ruohoisuutta ja reippaasti tammea. Nuoren viskin pieni kitkeryys tulee läpi. Vesilisä avaa raikasta yrttisyyttä, mentholia ja eucalyptusta.

Maku: Appelsiinisuklaata ja toffeefudgea, melkoisesti ruohoista kitkeryyttä ja aktiivista tammea. Siirappista ja suklaista sherryä, kinuskia ja rusinaa. Luumuhilloa ja vadelmaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mineraalisen napakka. Maltaisuutta, pähkinää, happoja. Hiukan piparkakkua. Jälkimaku on jo selvästi karvaampi. Pähkinää, ruohoisuutta, metallisuutta ja jotain rikkisyyteen vivahtavaa (muovailuvahaa). Nahkaisuutta, mineraalisuutta, hapokkuutta. Tammi tuntuu nuorelta ja maltaisuus puskee esiin. Lopussa mustapippuria ja sitruksista kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkia esiin.

Arvio: Nuori ja hiukan levoton sherryttely. Olisi kiva tietää enemmän. 83/100

Longmorn 18 yo The Whisky Show 2011, 57,8%

Maistelussa Longmornin tislaamosta peräisin oleva Singhien showpullote vuodelta 2011. Satsi oli varsin kapea, joten näitä tulee harvoin vastaan. Pullon jälkimaine on todella kova, joten odotuksetkin ovat korkealla.

Longmorn 18 yo The Whisky Show 2011

(57,8%, Speciality Drinks, The Whisky Show, 2011, 150 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa päärynämehua ja rasvaisuutta, vaniljaa ja hunajaa. Vaahterasiirappia ja rommirusinaa, melko runsasta hedelmäsalaattia. Viinirypäleitä, kypsää kiiviä, cantaloupemelonia. Tammi ja mausteet hyökyvät voimalla läpi. Ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä. Vesilisä availee runsaasti viinikumikarkkeja.

Maku: Todella voimakas ja tyylikäs. Hedelmäsalaatti on edelleen pääosassa. Aktiivista tammea, vaniljaa, hunajaisuutta ja pippuria riittää. Päärynää, omenaa, rypäleitä, kiiviä, mangoa, kypsää banaania, tölkkiananasta. Kuumottava mausteisuus ja painava öljyisyys. Suutuntuma on melko täyteläinen ja kihelmöivä. Vahamaisuutta, oliiviöljyä. Jälkimaku on todella rasvainen ja painava, erittäin öljyinen ja hedelmäinen. Tammisuutta, mausteita, pippuria, inkivääriä. Hedelmäsalaatti pysyy kuvioissa mukana sitkeästi, hedelmäteetä ja hedelmäsiirappia, vaniljaa. Hiukan tölkkihedelmän metallisuutta ja ruohoista happamuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä kadottaa nopeasti öljyn ja tuo tilalle paljon karkkista makeutta.

Arvio: Erittäin pätevä ja todella hedelmäinen Longmorn. Aikoinaan tämän tislaamon naapuriin perustettua BenRiachia kutsuttiin Longmorn #2:ksi, mutta tässä on nyt melkein benriachmaisen hedelmäinen viski. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.