Speyside

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail 40%

Elämäni ensimmäinen Coleburn käsillä. Tiedän tästä etukäteen melko vähän. Coleburn taitaa olla yksi niistä suljetuista tislaamoista, joiden tuotantoa on vielä jotenkin mahdollista hankkia käsiinsä. (Olen esimerkiksi huomannut, että vaikka Ladyburnia ja Ben Wyvisiä vielä saa, hinnat ovat jo karanneet tavallisten kuolevaisten ulottumattomiin.)

Vuonna 1897 perustettu Coleburn tuli tiensä päähän 1985, kun viskijärvi oli täynnä ja rytinä alkanut. Speysidella lähellä Elginiä sijainnut tislaamo  ei tule enää valmistamaan viskiä, koska kalusto on viety pois ja rakennukset muokattu uuteen uskoon.

Käsissä on siis todellinen menneen maailman viski. Hattu päästä.

Coleburn 17 yo 1965, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1965, Brown Label, 75 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta ja appelsiinia. Runsaasti varsin aktiivisen oloista tammea, mausteisuutta ja minttua. Weetabixia ja mysliä. Kuivattuja hedelmiä, omenaa etenkin. Hiukan sulkeutunut, kuivan profiilin tuoksu, mutta mukavassa balanssissa. Hiukan pihkaisuutta ja vahaa myös, parafiinia ja aavistus mehiläisvahaa.

Maku: Runsas mausteisuus hyökyy päälle kirpeän sitruksisuuden ja kuivaan taittuvan tammen säestyksellä. Todella iso ja ekspressiivinen maku, vaikka voltit ovat alarajalla. Maltaisuudessa on mielenkiintoinen, paahteinen ja rosoinen fiilis, joka toimii kuivuudessaan hienosti tammen kanssa yhteen. Suutuntuma on kuiva ja varsin kihelmöivä. Suolaisuutta, oliiveja, mukavaa katkeruutta. Jälkimaku alkaa räjähtävän mausteisena ja yrttisenä, kaikkea on kehissä inkivääristä valkopippurin kautta minttuun ja salviaan. Suolainen ja oliiviöljyinen, hiukan etikkainen ja pihkainen puoli löytyy myös. Melko pitkä ja yllättävän runsas finaali.

Arvio: Odottamattoman iso tämän ikäiseksi viskiksi näillä volteilla. Hyvää. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 5).

Braeval 21 yo 1991/2013, The Whisky Mercenary 47,7%

Braes of Glenlivet eli Braeval on Speysiden tuntemattomimpia tislaamoita. Nyt käsissäni on kolmas tuolta tislaamolta koskaan kohtaamani viski, tällä kertaa The Whisky Mercenarylta. Jos tynnyriä pitäisi veikata, ex-bourbonilta tämä vaikuttaisi.

Braeval 21 yo 1991/2013, The Whisky Mercenary

(47,7%, The Whisky Mercenary, 1991–2013, 70 cl)

Tuoksu: Kookosta, banaania, melonia ja kori muita hedelmiä. Vaniljaa valtavasti. Hiukan irkkuviskin maailmaa, mutta täyteläisempänä ja runsaampana. Vahamaisuutta, kovia toffeekarkkeja, mantelimassaa. Varsin makea, suorastaan karkkinen kokonaisuus. Herkullinen! Vesilisä tuo kurkkupastillit kehiin.

Maku: Hedelmäisyyden juhlaa. Banaania, melonia, kookosta, viinirypäleitä, kiiviä… Vaniljainen makeus on paksua ja runsasta. Samaan aikaan tammi ja napakat mausteet tuovat ryhtiä tähän. Minttua, ruohoisuutta. Suutuntuma on varsin runsas ja pehmeä. Jälkimaku alkaa mausteisella jalalla, mutta hedelmäisyys ei missään vaiheessa päästä otteestaan. Todella makea ja mehukas loppuun asti. Minttua ja inkivääriä, hedelmäkarkkeja, toffeeta, vahaa, jopa pieni savuinen ailahdus löytyy taustalta. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Bourbonfiilis on voimakas loppuun asti. Melko pitkä ja hieno finaali. Vesilisä tekee tästä jo melkein liiankin äitelän.

Arvio: Todella miellyttävä tapaus, löi täysin ällikällä. Hedelmäisyyttä, tyyliä ja tasapainoa on vaikka muille jakaa. 88/100

Inchgower 28 yo 1982/2010, Whisky-Doris 56,6%

Suuri Inchgower toimii hyvin matalalla profiililla. Nyt maistelussa on 28-vuotiasta Inchgoweria saksalaisen Whisky-Doris-pullottajan valikoimista.

Inchgower 28 yo 1982/2010, Whisky-Doris

(56,6%, Whisky-Doris, 30.6.1982–13.12.2010, Cask No. 6971, Bourbon Hogshead, 192 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaahtokarkkia ja kuivaa puuta. Erittäin kuivuneen ja pölyisen oloinen. Tomusokeria, vaniljaa, kuivaa heinää, aurinkoon jäänyttä leikattua ruohoa. Hiukan lakritsia, aavistus balsamicoa. Öljyisyyttä ja kireyttä. Kypsytys vaikuttaa menneen överiksi. Vesilisä ei tuo tähän mitään lisää, sävyt vain haalistuvat.

Maku: Maku vahvistaa tuoksun oletuksen, todella kuiva ja pölisevän tamminen suutuntuma. Lakritsin mukana tulee kuitenkin pieni laventelisuus, joka tuo harvinaisen pikantin ulottuvuuden tähän. Se ei silti pelasta sitä, että tammi dominoi ja sävyt ovat muilta osin jo pääosin menneet menojaan. Tomusokerinen, vaahtokarkkinen ja vaniljainen makupaletti ovat enää jäljellä. Jälkimaku on tumman lakritsinen ja soijamainen, suolainen ja öljyinen. Tuo vielä yhden tason tähän, laventelinen ja mustaherukkainen puoli ovat varsin miellyttäviä. Melko pitkä finaali kuivuu rajusti. Vesilisä pehmentää ja tuo karkkisuutta, mutta runko ohenee välittömästi.

Arvio: Liian kauan tynnyrissä viipynyt yksilö. Tällä on pienet, hyvät hetkensä, mutta ne eivät silti pelasta kokonaisuutta. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 10).

An Cnoc Peatlands 46%

Uuden ajan AnCnoc on turpeistettua. Näitä on nyt tullut markkinoille useampia (tarkalleen ottaen kyseiseen Peaty Rangeen kuuluu kuusi viskiä), mutta tämä on ensimmäinen, jonka itse onnistun maistamaan.

An Cnoc Peatlands

(46%, OB, NAS, 2014, Peated 9 ppm, 6600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makea ja turpeinen. Nuoren savuviskin elementit ovat läsnä, tietty imelyys ja vaniljaisuus ja tammi yhdistettynä melko pistävään, ohutkärkiseen turvesavuun. Poltettua tulitikkua, runsaasti parafiinia. Toffeefudgea, hiukan kitkerää appelsiinia, ruohoisuutta. Vesilisä irrottaa ketjurasvaa ja likaisuutta.

Maku: Hedelmäinen imelyys, turvesavu ja suolaisuus ovat pinnassa. Suutuntuma on varsin öljyinen ja paksu. Mineraalisuus tulee yllättävänä tässä, samoin nokinen ja osin kuiva savu. Hiiltynyt vaikutelma. Vihreää omenaa, sitruksisuutta, suolakivimäisyyttä. Tammi tuntuu varsin aktiivisena. Jälkimaku on turvesavussaan jo tuhkainen, hiiltyminen menee oikeastaan ihan päätyyn asti. Samaan aikaan toffeefudge ja imelät komponentit ovat entistä hallitsevampia. Makeaa omenaa, makeaa rasvaisuutta, rikkiä. Ruohoisia ja heinäisiä piirteitä. Keskipitkä finaali pysyy hyvin balanssissa loppuun asti. Vesilisällä saa esiin mukavasti kurkkupastillia.

Arvio: Myönteinen yllätys, joka nokittaa tasapainossa sen, minkä ulottuvuuksissa menettää. Ilmoitettuun ppm-lukemaan suhteutettuna turvesavu on isosti pinnassa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 87/100 (Chris Goodrum), 86/100 (Joel Harrison).

Aberlour A’bunadh Batch #54, 60,7%

Aberlourin A’bunadh on edennyt jo 54. erään. Saavutus on merkittävä tällaiselle tuotteelle, jonka tiedän saaneen monen kokemattomamman silmät vetistelemään. Tässäkin erässä on voimaa yli 60 volttia, joten on oltava hiukan varovainen, kun petoa lähtee lähestymään.

Aberlour A’bunadh Batch #54

(60,7%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Runsas toffee. Maitosuklaata, siirappia, rusinaa. Taatelikakkua, kuivattuja hedelmiä. Maltaisuus ja reipas tammisuus tuntuvat sen verran, että tuoksu paljastaa tämän melko nuoreksi. Marjaisuutta löytyy myös, vadelmaa ja puolukkahilloa (!). Oloroson tallimaiset piirteet ovat paljolti piilossa. Vesilisä tuo kahvinpapuja ja lisää eloisuutta mausteisuuteen.

Maku: Erittäin runsas ja voimakas. Edelleen toffeemaiset ja maitosuklaiset, makeat piirteet ovat tämän erän pääosassa. Taatelikakku ja rusinat ja kuivatut hedelmät ovat myös korostuneesti esillä. Tammi on melko paljas ja tanniinit nappaavat lujasti kiinni. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen, väkivahva ja mausteisen kihelmöivä. Sherryisyys on liikkuu marjaisella puolella. Jälkimaku alkaa varsin kahvisena ja paahteisena, tammi kuivahtaa mutta kermainen toffeemaisuus iskee sitä vastaan. Finaali kehittyy yllättävänkin hienoksi ja monimuotoiseksi. Marjaisuutta, kinuskia, siirappia, lakritsia. Melko pitkä. Vesilisällä löytyy maitokahvi, kermaisuus korostuu entisestään.

Arvio: Voimakas, kermainen ja väkivahva, taattua A’bunadhia. Hyvää on, vaikka nuoruus välillä pilkahteleekin. 87/100

The Glenlivet 16 yo Nàdurra 55,3%

Glenlivet on julkaissut jo jonkin aikaa myös sherryistä Nàdurraa ilman ikämerkintää, mutta tämä yksilö kuitenkin ikämerkinnällä varustettua viskiä ex-bourbontynnyreistä.

The Glenlivet 16 yo Nàdurra

(55,3%, OB, 2014, Batch 0114A, 1st Fill American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Omenaa, banaania, raikasta hedelmäsalaattia. Mangososetta, päärynäjäätelöä, mietoa sitruksisuutta. Vaniljaa ja tammista makeutta runsain mitoin, hunajaa ja hiukan vaahterasiirappiakin. Makeutta riittää, mutta hapokas maltaisuus tuo taustalla hyvin särmää tähän., hiukan sahanpurua. Vesilisä avaa minttua ja kukkia.

Maku: Tamminen ja voimakas, paahtunut ja mausteinen. Tuoksun makeus loistaa aluksi poissaolollaan, kunnes kirpeä omena ja raaka kiivi tulevat esiin. Kireää hedelmäteetä, terävää jyväisyyttä. Tammi piiskaa kovalla kädellä. Sitruksisuutta, anista. Vanilja ja hunaja jäävät taka-alalle, vaikka öljyinen suutuntuma tuokin ripauksen makeutta esiin. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisena, paahtoleipämäisenä ja raskaan happoisena. Tumma yrttisyys, lakritsi ja raaka hedelmäisyys hallitsevat maisemaa. Kihelmöivät mausteet ja äärimmäisen aktiivinen tammi pieksevät lopulta kaiken. Melko pitkä, iso finaali. Vesilisä avaa kovinta kireyttä ja tekee tälle todella hyvää.

Arvio: Omassa genressään julma viski, edelleen. Lupaa makeaa herkuttelua, mutta iskee maussa täysillä vastaan. Näin aktiivinen tammi vaatii maistajaltakin todella paljon. 84/100

The Balvenie 14 yo Caribbean Cask 43%

Balvenie julkaisi ensin 17-vuotiaan rommiviimeistellyn viskin ja sitten tämän 14-vuotiaan version samasta aiheesta.

The Balvenie 14 yo Caribbean Cask

(43%, OB, +/- 2013, Rum Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, sokerinen ja maltainen. Aprikoosia, tammisuutta. Tammi ja mausteet ovat pinnassa. Sokerisuudessa on hitunen rommisia sävyjä, mutta muuten tämä ei tunnu erityisen rommiselta. Ruohoisuutta, heinää. Tammisuudessa on jonkin verran viiniseltäkin tuntuvia piirteitä. Tunkkaista sitruksisuutta ja napakkaa hapokkuutta.

Maku: Sitruksisuutta ja hunajaa, melkoisesti tammea ja tiettyä kireyttäkin. Yllättävän suolainen kokonaisuus. Mausteisuutta, hedelmäteetä. Aprikoosia, nektariinia, hapanta appelsiinia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin hyvin balanssissa. Jälkimaku alkaa makean hedelmäisenä, monihedelmänektaria pukkaa. Hedelmäteetä ja aprikoosia riittää. Vähitellen tammi ja mausteet tulevat selvemmin pintaan, samoin suolaisuus nousee jälleen kunnolla esiin. Hapanta appelsiinisuutta, hiukan karvasmantelilikööriä, ripaus fariinisokeria. Kuivuu keskipitkän finaalin loppua kohti oikein huolella.

Arvio: Rommifinistely pysyy balanssissa, mutta ei tämä oikein muuten sykähdytä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

Glenlossie 20 yo 1992/2012, The Whisky Mercenary 57%

Glenlossie on näitä Diageon tuntemattomia tislaamoita eikä tästä The Whisky Mercenaryn pullotteestakaan paljon tietoa irtoa. Väristä päätellen voisi olla ex-bourbonista kyse. On siis oltava, sherryä tämä ei ole ollut lähelläkään.

Glenlossie 20 yo 1992/2012, The Whisky Mercenary

(57%, The Whisky Mercenary, 1992–2012, 144 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja alkuun hyvinkin sulkeutunut. Tammi on silti hyvin intensiivisesti läsnä. Eucalyptusta, lakritsia, pientä hiilisyyttä jopa. Vegetaalinen puoli on ilmeinen. Mineraalisuutta, sitruksisuutta, happoisuutta. Suolaisuutta ja apteekin salmiakkia. Uhkuu voimaa kaikessa sulkeutuneisuudessaan. Vesilisä korostaa hedelmäisiä piirteitä, nostaa esiin hiukan myös mangoa ja kiiviä.

Maku: Sitruksinen ja suolainen, lakritsinen ja mausteinen. Tanniinisenakin yllättävän tasapainoinen ja toimiva kokonaisuus. Tammi on aktiivista ja happoisuutta riittää. Vegetaalinen ote on vahva, muistuttaa melkein turpeisuutta. Suutuntuma on varsin kevyt, kaikesta huolimatta. Yrttejä ja inkivääriä ja mineraalisuutta on. Jälkimaku alkaa kihelmöivän pippurisena ja erittäin tammisena, kunnes lakritsi ja sitruksisuus tulevat mukaan. Hapokas ja mineraalinen ote jatkuu finaalissa intensiivisenä. Vähitellen pientä hunajaista ja vaniljaista makeuttakin pilkistää. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mintun ja ruohoisuuden mukaan.

Arvio: Yllättävän maukas ja kaikessa voimassaankin tasapainoinen yksilö. 86/100

Tamdhu 2002/2014, Malts of Scotland 46%

Nuorehko Tamdhu ex-bourbonista kiinnostaa, kun aiempaa kokemusta on enimmäkseen sherryisistä yksilöistä. Saksalaisella Malts of Scotlandilla on tällainen 46 Series, joka käsittää dilutoituja single cask -viskejä. Jännä.

Tamdhu 2002/2014, Malts of Scotland

(46%, Malts of Scotland, 46 Series, 2002–2014, Cask No. MoS 14039, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Jyväinen ja nuoren oloinen. Vaniljaa, liimamaisuutta, tuoretta puuta. Maltaisuus on hapokasta ja kireää. Lanttua ja naurista, jotain maanläheisyyttä, pahvia, corn flakeseja, sekavuutta. Aivan aavistus turvetta ja hiiltä. Nuorta tammea on kyllä kosolti. Vesilisä avaa ruohon ja mintun.

Maku: Liimamaisuus ja jyväisyys ovat pinnassa, tequilaa ja vaniljaa. Sitruunaa on runsaasti, tammi iskee ärhäkästi kiinni. Inkivääri ja mausteet tuntuvat vahvoina. Juuresmaisuus on läsnä, etenkin palsternakka. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja huomattavan kihelmöivä, runko suorastaan iso. Maltaisuus, hapokkuus ja suolaisuus tekevät tuhoisaa jälkeä. Jälkimaku alkaa vaniljaisena, maltaisena, liimamaisena ja lakritsisena. Inkivääriä, suolaa, valkopippuria. Tammi paiskoo menemään oikein huolella. Finaalin lopussa nokinen ja turpeinen puolikin tulee esiin. Vesilisä on paikallaan, pieni hunajainen makeus nousee tasapainottamaan kaikkea suolaa ja jyväisyyttä.

Arvio: Ketään kumartamaton viski. Ei yhtään omaan makuuni, aivan liian nuoren oloinen, mutta silti: pakko kunnioittaa. 79/100

Braes of Glenlivet 20 yo 1994/2015, Kintra 50,8%

Braevalin viskiä kulkee markkinoilla myös aiemmalla Braes of Glenlivet -nimellä, vaikka The Glenlivet ei siitä kaiketi erityisesti riemuitsekaan.

Nyt maistelussa Kintran pullottama parikymppinen Braeval, joka on kypsynyt ex-bourbonissa ja kerännyt jopa jonkin verran kehuja.

Braes of Glenlivet 20 yo 1994/2015, Kintra

(50,8%, 20.12.1994–2015, Kintra, Single Cask Collection, Cask No. 165672, Bourbon Cask, 212 bts., 70 cl)

Tuoksu: Totaalinen vanilja, intensiivinen ja paksu. Alta löytyy etsimällä jonkin verran makeaa päärynää ja tammista purevuutta. Hunajamelonia, kookoskermaa, mantelimassaa, kypsää banaania. Hyvin pyöreä ja makea kokonaisuus, jonka voiman kyllä aistii tuoksusta. Vesilisä tekee tälle hyvää, ruohoisuus ja minttu aukeavat.

Maku: Vanilja hallitsee myös makupalettia, vaikka tammi ampuukin täydeltä laidalta. Erittäin purevat mausteet ja pisteliäs, miltei liimamainen sahanpuru korostuvat. Sitruksessa on kirpeä ja osin kitkeräkin sävy. Mantelia ja banaania löytyy, samoin hiukan kookosta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin öljyinen. Jälkimaku on alkuun erittäin päärynäinen ja sitruksinen, kunnes tanniinit alkavat piiskata ja karvas pähkinäisyys rupeaa valtaamaan alaa. Vaniljaa riittää myös jälkimakuun, vaikka mausteisuus ja tietty sitruksinen kitkeryys ovatkin pääosassa. Melko pitkä finaali. Vesilisällä löytyy kurkkupastillimainen viileys, eucamenthol.

Arvio: Aivan liikaa vaniljaa ja tammea omaan makuuni. Äärimmäisyydessään toki asiallinen. 82/100