Speyside

Craigellachie 13 yo 46%

Vuonna 2014 Craigellachie teki näyttävän paluun kolmella tislaamopullotteella. Tämä on sen kolmikon edullisin esitys, sarjan ainoana täysin refill-tynnyreistä peräisin. Amerikkalaista tammea kaikki tyynni.

Craigellachie 13 yo

(46%, OB, 2014, Refill American Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Ananasmehua ja maltaisuutta. Raikas ja terävä, jyväinen ja sitruksinen. Tammi on esillä todella paljaana, sahattua lankkua ja vanerilevyä. Makeus on kuitenkin ihan nättiä, hyvin vaniljaista ja tomusokerimaista. Vesilisä tuo päärynää pintaan.

Maku: Omenainen, ananasmehumainen. Parannus tuoksuun on selvä, makupaletissa on kypsempi sävy välittömästi. Tummaa yrttisyyttä ja sitruksista raikkautta, hyvä yhdistelmä. Suutuntuma on öljyinen ja rapsakka, varsin kuiva kaikkineen. Maltaisuus on hapokasta, aavistuksen kireää. Paahtoleipää. Anista, jotain kolakarkkimaista. Jälkimaku alkaa calvadosmaisena, omenaisena ja melko makeana. Tammi maistuu, tasapaino säilyy. Mandariinia, hunajaa. Keskipitkä, varsin mukava finaali. Vesilisä nostaa päärynän esiin.

Arvio: Tuoksultaan paljas mutta maultaan jännittävän tummasävyinen. Kovin on nuori vielä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 80/100.

The Glenlivet 25 yo 1976/2001, James MacArthur 59,9%

Viime vuosina yksityisten pullottajien Glenlivetiä on näkynyt entistä harvemmin, koska tislaamon omien pullotteiden kysyntä kasvaa kovaa vauhtia. Sehän uhkaa jo Glenfiddichiä maailman myydyimpänä single maltina.

Nyt käsissä James MacArthurin vuonna 2001 pullottama 25-vuotias yksilö, miniatyyrinä. Alkoholiprosentti on ikään nähden korkealla, joten tynnyri on ollut ilmeisen laadukas.

Kyseessä on varsin luotettavien lähteiden mukaan ex-sherrytynnyri, ja värikin viittaa jonkinasteiseen sherryvaikutukseen. Mitään mokkaa tämä ei silti näytä olevan.

The Glenlivet 25 yo 1976/2001, James MacArthur

(59,9%, James MacArthur, Old Master’s, 1976–2001, Cask No. 4311, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hyvin omalaatuinen. Likainen, ylikypsän hedelmäinen, kostean turpeinen. Metallisuutta, rikkiä. Sherryvaikutus tuntuu luumuhillona ja kirsikkana. Omenaista raikkautta kaiken tummasävyisyyden keskellä – huima syvyys ja kompleksisuus. Appelsiinia, saksanpähkinää. Vesilisä tasapainottaa, lika vähän väistyy.

Maku: Kirsikkainen ja öljyinen, mausteinen ja samalla likainen, turpeinen ja robusti. Todella rehevä sekahedelmäisyys. Metallisuus ja rikki ovat koko ajan matkassa mukana. Punaista omenaa, siirappia, poltettua sokeria, saksanpähkinää, rotevaa maltaisuutta. Suutuntuma on voimakas ja öljyinen, keskitäyteläinen runko kestää makupaletin painolastin juuri ja juuri. Jälkimaku on spektaakkeli: sherryisyys, nahkaisuus, turve, rikki, kaneli, luumu, omena, tumma suklaa – kaikki on läsnä. Kesto on melkein ikuinen. Vesilisä tuo suklaisuutta paremmin esiin ja miellyttävää kermatoffeeta tasapainottamaan likaisia sävyjä.

Arvio: On niin järkyttävän iso viski, että pakko arvostaa. Likainen ja tunkkainen, täysin älytön. Mutta kuitenkin niin kompleksinen ja kiinnostava, etten muista vastaavaa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 4).

Benrinnes 15 yo Flora & Fauna 43%

Benrinnesin 15-vuotias Flora & Fauna -pullote on tislaamon tunnetuimpia tuotteita, vaikka sen tuotanto on varmaan muun Flora & Faunan tavoin nykyään jo lopetettu.

Olen maistanut tätä kerran aikaisemminkin, mutta nyt on vihdoin aika kirjata nuotit ylös. Tämä on tiettävästi ”osittain kolmeen kertaan” tislattua tavaraa. Sen luulisi vaikuttavan runkoon. Maistellaan.

Benrinnes 15 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2006, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia ja maltaisuutta. Nätti, varsin kuiva sherryisyys. Raikasta yrttisyyttä, sitruunamelissa ja hiukan anista. Öljyinen vaikutelma, mantelia ja vartalovoidetta. Kukkaisuus tulee parfyymisena esiin. Tuoretta ruohoa. Hiukan maitosuklaata ja hunajaa. Herkkä ja elegantti.

Maku: Pehmeän sitruksinen, mausteinen ja pyöreän maltainen. Appelsiinimarmeladia, yrttiteetä, inkivääriä, kanelia. Tasapainoinen ja jokseenkin tiivis viski. Tammi tulee ryhdikkäänä esiin muttei kuivata liikaa. Suutuntuma on varsin kevyt ja kermainen. Maitosuklaata ja mantelia riittää. Jälkimaku alkaa yllättävän mausteisena ja ponnekkaana. Inkivääriä, yrttiteetä, neilikkaa, kanelia, saksanpähkinää. Lopussa appelsiini ja hunaja nostavat vielä päätään. Varsin tyylikäs finaali, joskaan ei valtavan pitkä.

Arvio: Tasapainoinen ja tyylilleen uskollinen viski. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 79/100 (per 8).

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #16293, 47,8%

The Balvenien 15-vuotiaiden Single Barrel -viskien sarja on kasvanut huomattavan kokoiseksi vuosien varrella, kun erät ovat olleet vain noin 650 pullon kokoluokkaa.

Viime vuonna sarjaan saatiin myös ensimmäinen sherrykypsytetty julkaisu. Sitä saattoi kyllä jo odottaakin.

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask

(47,8%, OB, 2014, Sherry Butt, Cask No. 16293, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja kuivalla tavalla sherryinen. Kitkerää appelsiinia, ruohoa. Hunajaista makeutta, rusinaa ja viikunaa. Hiukan pahvinen vivahde, maltaisuus menee happaman puolelle. Paahtoleipää, mustikkaa, hilloisuutta. Mausteissa neilikkaa, hiukan kanelia. Ei suuremmin säväytä. Vesilisä vapauttaa mintun ja mukavasti kukkaisuutta.

Maku: Onpa raju mausteisuus, pippuria ja wasabia oikein kunnolla. Inkivääriä myös. Todella tamminen purkaus muuttuu nopeasti erittäin puisevaksi. Sahanpurua ja maltaisuutta, hapanta teetä ja tanniineja. Pieni rusinaisuus, appelsiini ja hunaja pelastavat. Suutuntuma on öljyinen ja tuoksuun nähden yllättävän raskas. Jälkimaku on paahtunut ja tamminen. Mustaa teetä, tanniineja, viikunahilloa, paahtoleipää, karvasta pähkinäisyyttä. Keskipitkä finaalia. Vesilisällä tammen kovin isku rauhoittuu, yrtit ja kukkaisuus saavat tilaa.

Arvio: Maussa on huomattavan raskas isku, mutta tasapaino kaikkineen on vähän hukassa. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

The Singleton of Dufftown 18 yo 40%

Diageo panosti kesällä 2014 Dufftownin tuotannon uudelleenlanseeraukseen, ulos tuli vino pino uusia NAS-tuotteita. Nyt kokeilussa jo vähän aiemmin markkinoille tullut 18-vuotias, uudehkoa tuotantoa siis sekin.

Aiemmat Dufftown-kokemukseni eivät ole olleet kovin mairittelevia, mutta ehkä siihen nyt tulee muutos, kun on vähän iäkkäämpi tapaus lasissa.

The Singleton of Dufftown 18 yo

(40%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinimehua ja maltaisuutta. Toffeeta ja kinuskikastiketta, mutta samaan aikaan ympärillä leijuu hapan mustan teen sävy. Hiukan räikeä, robusti tammisuus pilkistaa seasta. Omenapiirakkaa, rusinaa, Snickers-patukkaa. Tällainen yhdistelmä makeutta ja happamuutta ei oikein toimi, ulottuvuudet jäävät vähiin eikä mikään vedä puoleensa.

Maku: Alkuun hunajaisen makea ja pehmeä. Appelsiinimehu on makeaa, toffee ja maitosuklaa korostuvat, kunnes kirpeä mausteisuus tulee mukaan kuvaan. Samalla appelsiiniin ilmestyy hapan vivahde. Maltaista hapokkuutta, karvasta pähkinäisyyttä, mustaa teetä. Tammisuus maistuu yhtä nuorekkaana kuin se tuoksuikin. Suutuntuma on pienestä kermaisuudesta huolimatta varsin ohut. Jälkimaku alkaa karvaana, saksanpähkinäisenä ja jotenkin rujolla tavalla tammisena. Maltaisuus maistuu edelleen epäkypsänä. Mausteisuutta, kanelia, hiukan minttua. Melko vaatimaton finaali, joka ei säväytä miltään osin.

Arvio: Hapan ja teemäinen, silti tavanomaisen maltainen esitys ei tee vaikutusta. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

BenRiach 18 yo 1993/2011 Barolo Finish, 56,1%

Ei varmaankaan löydy tynnyrityyppiä, jossa BenRiachin viskiä ei olisi kypsytetty tai vähintään viimeistelty. Tällä kertaa eteen tuli Benkku, joka on viettänyt viimeiset hetkensä entisessä Barolo-punaviinitynnyrissä.

Barolo on siis Piemonten alueen punkkua, jota tehdään Nebbiolo-rypäleestä. Onkohan tästä viskistä jäänyt sellaisessa myllyssä mitään jäljelle? Maistetaan.

BenRiach 18 yo 1993/2011 Barolo Finish

(56,1%, OB, 1993–7/2011, Barolo Hogshead/Barolo Finish, Batch #8, Cask No. 7415, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruokosokerinen ja viininen. Rusinaa, luumuhilloa, suklaata, pekaanipähkinää, nahkaisuutta, mehiläisvahaa. Toffeeta, siirappia, neilikkaa. Hieno mausteisuus. Varsin makea, mutta tietty viininen karvaisuus leikkaa hienosti. Vesilisä irrottaa tiettyä mansikkaista, herkkää makeutta.

Maku: Viininen, suklainen ja mausteinen. Kanelia, neilikkaa, inkivääriä, piparkakun maustelientä. Luumua, rusinaa. Suutuntuma on öljyinen ja varsin terävä, mausteinen ja rajuotteinen. Valkopippuria, yrttejä, hapokasta sitruksisuutta. Jälkimaku tumman suklainen, kahvinen, pähkinäinen, viininen, vahamainen ja nahkainen. Lakritsia, piparminttua. Keskipitkä ja tyylikkään viininen finaali. Vesilisä vapauttaa kermaisuutta ja mansikkaa.

Arvio: Viininen ja mausteisuudessaan varsin maukas BenRiach. 86/100

Aberlour A’bunadh Batch #6, 59,9%

Aberlourin tynnyrivahvuinen A’bunadh saapui keskuuteemme jo 1990-luvun lopulla. Nyt käsissä varhainen Apunappi, pullotuserä on numero kuusi.

Kiinnostavaa maistaa, ovatko elementit olleet jo silloin samat: valtava voima, iso oloroso, ylipäänsä tietty rough on the edges -tyyli.

Sinänsä hienoa, että tällainen tuote kulkee vuodesta ja erästä toiseen. Ja tämähän on muuten myös NAS-viski, koska tarkkaa ikää ei ole tiedossa.

Aberlour A’bunadh Batch #6

(59,9%, OB, NAS, 1999*, Batch #6, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea oloroso-sherry! Suklaata, luumuhilloa, nahkaa, rusinoita. Savumakkaraa, uuniomenaa, karpaloa, kinuskia. Iso tuoksu, mausteinen ja runsas. Neilikkaa, kanelia, joulukakkua, sokerista makeutta (ruokosokeria). Vesilisä tuo omenaa ja vaniljaa esiin.

Maku: Sherryinen, hedelmäinen ja voimakas. A’bunadhille tyypillinen potku on läsnä, mausteet ja alkoholisuus potkivat oikein kunnolla. Luumuhilloa, rusinaa, suklaata, savumakkaraa. Suutuntuma on erittäin täyteläinen. Jälkimaku on sokerinen, sherryinen, varsin kuivattava. Nahkaisuutta, suklaata, luumua. Vähintään keskipitkä loppuliuku, makea ja mausteinen. Vesilisä tuo vaniljaista ja toffeemaista pehmeyttä mukaan.

Arvio: Mausteinen ja varsin makea oloroso-viski. Hyvää. Vedenkesto on jälleen ylimaallista, viski vain jatkuu ja jatkuu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 14).

Convalmore 28 yo 1977/2005, 57,9%

Kolmen Diageon tislaamopullotteen dream dram -sarja alkoi Lagavulinin 21-vuotiaalla, jatkui 20-vuotiaalla sherry-Taliskerilla ja päättyy Convalmoren 1977:aan. Tätä olen viimeksi kuolannut Ian Buxtonin 101 Legendary Whiskies -kirjan ääressä.

Convalmore 28 yo 1977/2005

(57,9%, OB, 1977–2005, Natural Cask Strength, 3900 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahamainen ja hedelmäinen, hiukan nuotiosavuinen. Kuivakka tammisuus, mehiläisvaha ja akaasiahunaja toimivat hienosti yhteen. Omenaa, aprikoosia, luumua, valkoviinimarjaa, mustikkaa, mandariinia. Hedelmäkarkkia, vaniljaa, huonekaluvahaa. Upea. Vesilisä korostaa vaniljaista ja minttuista ulottuvuutta.

Maku: Vahamainen ja marjaisa, tamminen ja lakritsinen. Omenaa, aprikoosia, viherherukkaa. Kuiva, mahtavan vahamainen tammisuus. Savuisuus pyörii hienosti ympärillä, kuivana ja nuotiomaisena. Erittäin intensiivinen kokonaisuus, mausteita ja potkua riittää. Suutuntuma on kermainen ja tiivis. Jälkimaku on salmiakkinen, vahamainen, omenainen ja tiivis. Herukkaista kirpeyttä, taustalta nousee hunajaa ja kovaa toffeeta, vaniljaa. Huikea tasapaino loppuun asti. Erittäin pitkä ja hallittu finaali. Huh. Vesilisä makeuttaa ja avaa makua selvästi, tulee lisää vaniljaisia ja mandariinimaisia sävyjä.

Arvio: Vahamainen, hedelmäinen, suunnattoman suuri viski. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 17).

Linkwood 15 yo, Gordon & MacPhail 43%

Gordon & MacPhail on julkaissut lisenssillä 15-vuotista Linkwoodia ilmeisesti ainakin hämyiseltä 1970-luvulta saakka. Nykyisessä vattauksessa on mukana sekä first fill- että refill-sherrytynnyreitä.

Tunnustan jo heti tässä vaiheessa, että olen alkanut pitää Linkwoodin tuotannosta jatkuvasti enemmän. Odotukset ovat jälleen korkealla.

Linkwood 15 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, 2011*, Licensed Bottling, First Fill and Refill Sherry Casks, 35 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen, nahkainen ja makean sherryinen. Suklaata, saksanpähkinää, piipputupakkaa, huonekaluvahaa, pientä nuotiosavua taustalla, palvikinkkua. Herkkä kukkaisuus kaiken keskellä. Punaista omenaa, halvaa, kinuskia, neilikkaa, mansikkaa, vaniljaa. Todella hieno tuoksu. Sokerinen makeus ja vahamainen tammisuus toimivat upeasti.

Maku: Luumuinen, tumman suklainen ja varsin maltainen. Selvästi tanniinisempi ja karvaampi kuin makea tuoksu antoi odottaa. Runsaasti mausteisuutta, mustaa teetä, mustaherukkamarmeladia. Saksanpähkinää, voita, rotevaa tammisuutta. Varsin kermamainen suutuntuma, johon tammi tuo kuitenkin oman sävynsä. Jälkimaku on suoraviivaisen tamminen, mausteinen, pähkinäinen ja sherryinen. Kinuskinen makeus löytyy vähitellen, ja finaali kasvaa omenan ja luumun kautta oikein hienosti – ja varsin pitkäksi.

Arvio: Upean tuoksuinen viski ei täysin lunasta maussa lupaustaan, mutta hieno se on silti. Odottamattoman hieno oikeastaan, kun kyseessä on vain kierrekorkkituote. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 8). Whisky Magazine 75/100 (Martine Nouet), 75/100 (Dave Broom). Dramming 83/100.

Glenglassaugh 30 yo 44,8%

Elokuussa 2013 julkaistu Glenglassaugh-pullote oli ensimmäinen uuden omistajan eli Billy Walkerin johtaman joukkueen alaisuudessa. Varastoissa oli riittävästi viskiä 30-vuotiasta varten, joten siihen päädyttiin.

Tislaamon aiemmista vaiheista voi lukea Ian Buxtonin pätevästä Glenglassaugh-teoksesta. Olen tätä kolmekymppistä maistanut aiemminkin, mutta nyt haluan syventyä siihen vielä rauhassa.

Glenglassaugh 30 yo

(44,8%, OB, 2013, 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen ja tiivis. Siirappia, pähkinäisyyttä, kovaa toffeeta. Makeaa sherryisyyttä. Kuiva tammisuus, huonekaluvahaa, mehiläisvahaa. Makeaa appelsiinia, aprikoosia, yrttiteetä. Tiettyä kirpeyttä myös, hapokasta maltaisuutta, eucalyptusta. Vesilisä nostaa esiin minttua, ruohoisuutta, apilankukkaa. Nam.

Maku: Hunajaisuus ja konsentroitunut makeus ovat heti kielen päällä. Aprikoosia, hilloisuutta, makeaa mausteisuutta. Samalla tammi tuntuu melko voimakkaana ja aavistuksen puisevana. Maltaisuus on hapokasta ja sitruksisen kirpeää. Suutuntuma on öljyinen, viskin runko kannattelee makujen painon juuri ja juuri. Tiettyä piimäistä happamuutta tässä on, taatelikakkua ja sherryistä karvautta. Herukkaisuutta, joulukakun mausteita. Jälkimaku on pähkinäinen, toffeemaisen makea, suklainen, hilloinen, silti tammisuudessa aavistuksen kova. Korkeintaan keskipitkä. Vesilisä vapauttaa minttua ja tuo makuun miellyttävää kukkaisuutta.

Arvio: Nenässä upea mutta suussa aivan väsymyksen rajoilla kulkeva ikäviski. Hieno totta kai. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).