Kirjoittaja: Lauri

Glenfarclas 33 yo 1980/2014 Christmas Edition Port Pipe 45,3%

Glenfarclasia harvoin näkee ex-portviinitynnyreissä kypsyneenä. Uisge 2024:ssa Pikkulinnun ständiltä löytyi yksi sellainen, joten pakkohan se oli maistaa, vaikka joulusta on jo aikaa.

Glenfarclas 33 yo 1980/2014 Christmas Edition Port Pipe

(45,3%, OB, 24.12.1980–17.12.2014, Cask No. 11066 & 11072, Port Pipes, 700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja mausteinen, varsin makea ja oikein kutsuva. Runsaasti punaista marjaa, mansikkaa ja punaista viinimarjaa. Luumua, suklaata, hiukan ylikypsää kirsikkaa. Tammea, tikkukaramellia, vaniljaa.

Maku: Jännä, erilainen Glenfarclas. Viinisyyttä, mausteita, runsaasti ylikypsää hedelmää. Luumua, kirsikkaa, hapokkuutta. Portviini tulee nätisti läpi, lakritsisena ja marjaisana. Kokonaisuus tuntuu iäkkyydestä huolimatta jämäkältä, suutuntuma on herkän keskitäyteläinen ja hyvin balanssissa. Jälkimaku on edelleen viinisen puolella, mausteita ja lakritsia riittää. Marjaisuutta, havuisuutta, vähän pippuristakin purevuutta. Tammi tuntuu kuivana, vähän metisenäkin. Melko pitkä finaali.

Arvio: Hieno viski, portviinitynnyreistä on saatu paljon hyvää irti. 88/100

Bunnahabhain 35 yo 1975/2010, Adelphi 51,8%

Vanha Bunnahabhain sykähdyttää aina mieltä, kun sellaista tulee vastaan. Aloitin Uisge 2024 -rupeamani tällä viskillä, jonka löysin luonnollisesti Pikkulinnun valikoimista.

Bunnahabhain 35 yo 1975/2010, Adelphi

(51,8%, Adelphi, 1975–2010, Cask No. 456, 157 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makea ja mehiläisvahainen. Nätti metisyys ja pieni kanervaisuus. Hiukan sekava hedelmäisyys ananaksineen ja mangoineen. Vaniljaa, hunajaa, toffeefudgea, hiukan kookosta. Suolaa, ruohoisuutta, huonekaluvahaa.

Maku: Metinen, mausteinen ja runsas. Aukeaa heti hienosti, mutta on todella paljon kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suolaisuutta, heinäisyyttä, pippuria. Suutuntuma on kevyt ja pistelevän tyylikäs. Tammea, herukkaisuutta, toffeeta. Hedelmäisyydestä on yhä vähän vaikea saada kiinni, tölkkipäärynää ja ananasta löytyy ainakin. Jälkimaku on metinen ja tamminen, mausteinen ja tyylikäs. Heinäisyyttä, suolaa, pippuria, vähän jotain sinappistakin. Vahamaisuutta, kovaa toffeekarkkia. Pitkä finaali kuivuu tiukasti.

Arvio: Tyylikäs ikäviski, mutta odotukset olivat vielä hippusen korkeammalla. Ei ihan omiin suosikkeihin sittenkään, vaikka paljon tässä oli hyvääkin. 88/100

Talisker The Wild Explorador Special Release 2023, 59,7%

Lasissa on tällä kertaa Diageon portviinifinistelty vuosijulkaisu 2023 Taliskerin tislaamosta. Kovin suuria odotuksia ei ole, sen verran erikoiselta kokkaukselta tämä vaikuttaa, mutta maistetaan.

Talisker The Wild Explorador Special Release 2023

(59,7%, OB, NAS, 2023, Special Release, White, Tawny and Ruby Port Finish, 70 cl)

Tuoksu: Ällistyttävän lihaisa ja rasvainen Taliskeriksi. Palvikinkkua, suolavettä, vegetaalista turpeisuutta, märkää köyttä, salmiakkia. Samalla hyvin hedelmäinen ja viinisen makea pohjavire, ylikypsä ja marjaisa. Mansikkaa, vadelmaa, viikunahilloa, vaniljaa, tuoretta tammea. Vesilisä tuo lisää makeita marjoja esiin.

Maku: Lihaisa ja todella turvesavuinen, mutta selvästi kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Kuivan viininen ja hapokas ensipuraisu, jossa Taliskerin mustapippuri on hienosti heti esillä. Vegetaalisuutta, kuivalihaa, runsaasti suolaisuutta, pähkinää. Melkoisesti tuhkaisuutta ja tuoretta tammea. Suutuntuma on melko öljyinen ja pistelevän pippurinen. Yrttisyyttä, hapokkuutta, kirpeää omenaa, salmiakkijauhetta. Paljon nuorempi fiilis kuin tuoksussa. Jälkimaku on täynnä suolaa ja mustapippuria, hapokasta marjaisuutta ja rasvaista bbq-lihaa. Savumakkaraa, runsasta turvesavua, salmiakkia, kuivaa viinisyyttä ja tammea. Viimeinenkin makeus katoaa nopeasti. Mustaa teetä, pähkinäisyyttä, tuhkaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tasapainottaa kattausta hyvin ja saa makeutta nousemaan kitkerien elementtien rinnalle.

Arvio: Harvinaisen mielenkiintoinen tapaus! Tuoksussa tuntuu lihaisin Talisker ikinä, mutta maku on kuiva kuin mikä. Portviini tuntuu nenässä makealta, mutta suussa tapahtuu jotain aivan muuta. Tuhkaisuudessaan tämä jakaa varmasti mielipiteitä, mutta tylsä viski tämä ei ainakaan ole. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Glendronach 13 yo 2002/2016, Cask #4651, 54,8%

Maistelussa todella pitkästä aikaa Glendronachin single caskia, tällä kertaa sieltä nuoremmasta päästä. PX-viimeistelty yksilö on 13-vuotiasta tavaraa.

Glendronach 13 yo 2002/2016, Cask #4651

(54,8%, OB, 20.6.2002–1/2016, Cask No. 4651, Pedro Ximénez Sherry Puncheon Finish, 641 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mausteinen ja varsin makea. Imelää siirappisuutta ja suklaata. PX-sherryn vaikutus tuntuu vahvana. Mansikkaa ja punaherukkaa, uunimenaa, luumua ja omenahilloa. Nahkaa ja tallisuutta, mutta varsin ohuesti. Toffeeta ja kermaisuutta, muromaisuutta ja maltaisuutta. Tammilastuja, karheutta. Vesilisä tuo maitokahvia esiin.

Maku: Varsin liköörimäinen, sokerisen makea ja varsin mausteinen. Ylikypsä sekahedelmäisyys, siirappinen sherry ja hyvinkin aktiivinen tammi hakevat tässä koko ajan paikkaansa. Marjaisuutta, hapokkuutta, kaikkineen melkoista levottomuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta rakenteessa on jotain vähän kerroksellista ja hankalaakin. Suolaisuutta, toffeefudgea, kermaisuutta, maltaisuutta. Jälkimaku on mausteinen, todella hapokas ja napakan mausteinen, vaikka hedelmäisyyttä ja sherryisyyttä riittääkin. Liköörimäiset ja sokeriset vivahteet ovat vahvasti esillä, samoin aktiivinen tammi ja pippurisuus. Samalla suolaisuus korostuu. Maltainen, marjaisa ja hapokas finaali jää keskipitkäksi. Vesilisä lisää hiukan yllättäenkin kitkeryyttä ja korostaa tanniinisia piirteitä.

Arvio: Ihan hyvää sherrytykitystä näin nuorelta viskiltä, mutta Glendronachin hienossa tarjonnassa tämä ei yksilönä mitenkään loista. 84/100

BenRiach 18 yo 1994/2013, Cask #4385, 55,5%

Pitkästä aikaa lasissa oikein kunnon BenRiach. Tällä kertaa kyseessä on kymppierän viski, joka on viimeistelty neitsyttammessa. Odotuksissa on mausteisen puun napakka isku.

BenRiach 18 yo 1994/2013, Cask #4385

(55,5%, OB, 1994–6/2013, Batch No. 10, Cask No. 4385, Virgin American Oak Finish, 261 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsas hedelmäisyys, hiukan imelä kakkumaisuus ja vaniljainen tammi tulevat ensimmäisenä vastaan. Intensiivinen bourbonmaisuus hallitsee, lisäksi jokseenkin rommimainen vivahde tulee läpi. Pähkinäisyyttä, hedelmäsiirappia, mangoa, ananasta, toffeeta, rusinaa. Vesilisä avaa hunajamelonia.

Maku: Hedelmäsalaattia, vaniljaa ja tammea hyökyy päälle isolla voimalla. Melonia, mangoa, samoin jotain kypsääkin hedelmää ja kakkumaisuutta. Maitokahvia ja suklaata, pähkinäisyyttä, rommirusinaa. Syvä bourbonmaisuus tuntuu kaikessa, mutta samalla tammesta löytyy vielä extrakierrettä, mausteita ja viinikumia. Suutuntuma on öljyinen ja napakan mausteinen. Jälkimaku puskee edelleen eksoottista hedelmää ja makeaa kakkumaisuutta, vaniljaa ja tammea. Mausteisuus korostuu vielä voimakkaasti, ennen kuin tammi alkaa lopulta purra kiinni ja kuivahtaa voimakkaasti. Rommirusinainen puoli pysyy mukana tiukasti, samoin pähkinäiset, nahkaiset ja kahviset piirteet. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeefudgea ja metisyyttä esiin.

Arvio: Todella mehukas ja maukas Benriach. Laatutavaraa alusta loppuun. 87/100

Kilchoman 6 yo 2012/2018 PX Sherry Finish for The Malt Vault 57%

Nyt on tullut maisteltua jo iäkkäämpiäkin Kilchomaneja, joten mielenkiintoista kokeilla välillä taas vähän nuorempaa viskiä vuosien takaa. Tässä on PX-tynnyri sentään apuna viimeistelyssä.

Kilchoman 6 yo 2012/2018 for The Malt Vault

(57%, OB for The Malt Vault, 2.2.2012–6.2.2018, PX Sherry Finish, Cask No. 41/2012, 260 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin hiilisavuinen ja lihaisa. Salmiakkia, suolaa, kumia, vähän nokea. Suklaisuutta, siirappia, bbq-kastiketta. Yskänlääkettä, hiukan pippuria, yrttisyyttä. Kinuskinen, vaniljainen ja rusinainen makeus toimii nätisti kaiken merellisyyden ja turpeisuuden kanssa yhteen. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja ruohoisuutta.

Maku: Hiilisavua, lääkemäisyyttä, salmiakkia ja lihaisuutta. Suklaisuus ja toffee tulevat maussa vielä tuoksua selvemmin esiin, rusinaisuus tuntuu osin kerrokselliseltakin. Vanilja on yllättävän vahvasti mukana, vaikka makua ja voimaa on näin paljon. Turpeisuutta, suolaa, pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin pureva. Bbq-kastiketta, savumakkaraa, kassleria. Jälkimaku on edelleen varsin hiilinen ja nokinen, turvesavu on voimakasta ja pippuristakin. Lääkemäisyys pysyy mukana väkevänä ja yrttisenä. Tummaa suklaata, siirappia, rusinaisuutta. Edelleen myös vaniljaa ja kinuskia. Salmiakkia, suolaisuutta, merellisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee todella vahvasti ruohoisia ja sitruunaisia piirteitä.

Arvio: Oikein maukas mutta pinnan alla heti hyvin nuoren oloinen viski. Pientä kerroksellisuutta kautta linjan, mutta onhan tässä paljon hyvääkin. 85/100

Bowmore 21 yo Château Lagrange French Oak Barriques 48,4%

Tämä viski jakaa rajusti mielipiteet. Odotukset ovat siis korkealla! Viiniset Bowmoret ovat olleet perinteisesti makuuni, ja tässä näyttää olevan speksi kohdallaan.

Bowmore 21 yo Château Lagrange French Oak Barriques

(48,4%, OB, Bottled 9.6.2021, 1st Fill Ex-Château Lagrange Grand Cru Classé, 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja turvesavuinen, suolainen ja marjaisa. Tervaa ja salmiakkia, pientä kahvisuuttakin. Muhkea hedelmäisyys, mangoa ja viinirypälettä, kypsää omenaa, luumua. Pähkinäisyyttä, maltaisuutta, jonkin verran lääkemäisiä vivahteita, mentholia. Yrttisyyttä. Vesilisä avaa hedelmäkarkkia ja toffeeta.

Maku: Napakan turvesavuinen, yskänlääkemäinen ja pippurinen. Tammi toimii todella hienosti, varsin hapan viinimäisyys on sen kanssa kauniissa balanssissa. Tervaa ja kahvisuutta riittää. Salmiakin ja suolan seasta nousee nautinnollinen trooppinen hedelmäisyys ja herukkainen kirpeys. Suutuntuma jää kaikessa öljyisyydessäänkin korkeintaan keskitäyteläiseksi. Napakkaa mausteisuutta, pähkinää, nahkaisuutta, kuivakkaa maltaisuutta, tummaa suklaata. Jälkimaku on tervaisen turvesavuinen, kahvinen ja varsin pippurinen kaikessa lääkemäisyydessään. Mentholia, inkivääriä, yrttisyyttä, nahkaa. Viinisyys kääntyy tanniiniseksi, karvaus lisääntyy ja tammi korostuu. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa kahvia, suklaata ja paahdettua pähkinää.

Arvio: Mielenkiintoinen Bowmore, melko kuivalla tavalla viininen ja samalla yllättävänkin lääkemäinen. Hetkittäin oikein nautinnollinen kokemus, jossa on paljon tutkittavaa, mutta jokin tyly karvaus tässä jää lopuksi hieman mietityttämään. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 79/100. Smoke On The Water, ”Laadukas pullote!”

Glenrothes Oldest Reserve 43%

Glenrothes on aina kiinnostanut minua tislaamona, mutta aivan erityisen hyvät tislaamopullotteet ovat kiertäneet minut kaukaa. Nyt maistelussa on Oldest Reserve, jolta odotan jo vähän enemmän. Toki alhainen pullotusvahvuus hiukan epäilyttää.

Joka tapauksessa kyseessä on melko kunnianhimoiselta vaikuttava sekoitus monista tynnyreistä vuosilta 1967, 1972, 1977, 1979 ja 1980. Kyseessä on siis yli 30-vuotiaasta ja jopa 45-vuotiaasta viskistä. Ihmettelen, ettei sillä enempää tässä keulita. Annetaan viskin puhua puolestaan.

Glenrothes Oldest Reserve

(43%, OB, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Runsaasti vahaa ja metisyyttä, mausteita ja kuivaa tammea. Hunaja on voimakkaasti esillä. Mehiläisvahaa ja toffeeta, appelsiinimarmeladia, kuivattua aprikoosia, sitrusta ja trooppista hedelmää. Rusinaa, marjaisuutta, kukkaisuutta, kuivaa sherryä, kermaisuutta, paahdettua pähkinää, maltaisuutta.

Maku: Hedelmäinen, vahamainen ja metinen kokonaisuus. Trooppista hedelmää ja itämaisia mausteita. Hunaja on edelleen vahvasti pinnassa. Yrttiteetä, kuivattuja hedelmiä, paahdettua pähkinää, hiukan suolaisuutta. Melko kevyt suutuntuma, kokonaisuus on melko kuiva ja kitkeräkin. Tuntuu, että tämä olisi voinut hyötyä suuremmasta pullotusvahvuudesta selvästi. Kermaisuutta, vaniljaa, inkivääriä. Mehiläisvaha ja vahattu puu ovat esillä. Kuiva sherry ja appelsiinimarmeladi maistuvat. Jälkimaku on yrttiteemäinen, metinen ja edelleen täynnä kuivattua hedelmää. Mausteisuus pääsee oikeuksiinsa ja hedelmäisyys syvenee. Jokin pieni pahvinen sivuääni ilmaantuu. Hunajaa, kukkaisuutta, tammea. Pitkä ja sivuäänestäkin huolimatta todella komea finaali.

Arvio: Hieno Glenrothes, mutta olisin halunnut pitää tästä vieläkin enemmän. Jokin pieni sivuäänikin häiriköi taustalla, ja sain siitä kiinni vasta jälkimaussa. Kiistatta pieni jytäkkyys olisi tehnyt tälle hyvää ja tuonut viskin ilmeiset ansiot selvemmin esiin. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whiskynotes 90/100.

Highland Park Orkney Rowing Club 58%

Highland Park julkaisi muutamia vuosia sitten tällaisen tymäkän hyväntekeväisyyspullotteen. Liemi on kypsynyt ykköstäytön ex-bourbonissa, joten varsin intensiivistä otetta voi odottaa.

Highland Park Orkney Rowing Club

(58%, OB, Bottled 30.4.2019, First Fill Ex-Bourbon Casks, 4000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta, vaniljaa ja ruohoisuutta. Varsin paljas yleisilme. Sitruunankuorta, minttua, mausteisuutta, hiukan tuttua kanervaista hunajaisuutta. Havua ja pihkaa, mineraalisuutta ja vähän hiivaleipää. Hapokasta omenaa, vihreää teetä, hapanta marjaisuutta. Vesilisä availee Limoncelloa ja päärynää.

Maku: Erittäin tiukka avausisku välittömästi leukaperiin. Kauttaaltaan vihreä ja ruohoinen, mineraalinen ja kireän hapokas kokonaisuus. Hapanta omenaa, sitruunankuorta, viinirypälettä, chiliä, suolaisuutta. Nyt pieni savuisuuskin löytyy. Maltaisuutta, kanervahunajaa, karheaa tammilankkua. Suutuntuma on öljyinen ja pistelevän mausteinen. Nuorta viskiä on varmasti joukossa, sen verran rouhea ja terävä tämä on. Jälkimaku on ruohoinen ja viljainen, edelleen erittäin pureva ja mineraalinen. Sitrusta ja hapokasta omenaa. Vanilja pysyy kyydissä, samoin kanervahunaja ja pieni savuisuus. Jälkimaun nautinnolliset havun ja pihkan elementit ovat tässä parasta. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa merellisiä piirteitä ja avaa toffeeta.

Arvio: Ristiriitainen kokonaisuus, haluaisin pitää tästä enemmän. Erittäin hyvin tehty viski, muttei osu lainkaan omaan preferenssiini. Todella raaka ja paljas kokonaisuus hyötyy vesilisästä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Miltonduff 9 yo 2012/2021, The Whisky Cellar 57,1%

Maistelussa pitkästä aikaa Miltonduffin tuotantoa. Tällainen pikkuerä on päätynyt Hollantiin pari vuotta sitten. Nyt on ollut tosi pieni ex-sherrytynnyrikin käytössä.

Miltonduff 9 yo 2012/2021, The Whisky Cellar

(57,1%, The Whisky Cellar, 8/2012–10/2021, Private Cellars Selection, Cask No. 3016, Oloroso Quarter Cask Finish, 178 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tymäkkä sherry, tammea ja nahkaisuutta, rusinaa ja luumua. Melko karheakin ensivaikutelma, voimaa tuntuu olevan. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta. Tisleestä on paha mennä sanomaan, sen verran dominoiva on tämä tynnyri. Hapokkuuutta, pähkinää, uuniomenaa. Vesilisä tuo pintaan muovailuvahaa.

Maku: Todella voimakas sherryvaikutus, nahkaa ja suklaata, toffeeta ja mausteita. Reipas tammi, pähkinäistä karvautta ja maltaisuutta. Suutuntuma on silti varsin pehmeä ja öljyinen, runko hyvinkin pureskeltava. Uuniomenaa, viinisyyttä, rusinaa, musteisuutta. Lihaisa vivahde, palvikinkkua ja savumakkaraa. Jälkimaku on paksun sherryinen, muhkean hedelmäinen ja pähkinäisen hapokas. Suklaata, kaakaojauhetta, luumuhilloa, jonkin verran musteisuutta ja viinistä imelyyttä. Lihaisuus tulee läpi, savukassleria ja makkaraa. Keskipitkä finaali. Vesilisä paljastaa jotain vähän muovista sivuääntä.

Arvio: Järeä sherryviski sellaisten ystäville. Tisleestä ei kuitenkaan saa varsinaisesti otetta, kun sherrymaski on niin totaalinen. Toisaalta yhdeksänvuotiaaksi viskiksi tämä on oikein maukas tapaus. 86/100