Kirjoittaja: Lauri

Bowmore 16 yo Ruby Port Cask Finish 43%

Maistelussa nyt tätä Bowmoren uutta Travel Retail -sarjaa sieltä kiinnostavimmasta päästä, 16-vuotias portfinistely. Ennen viimeistelyä liemi on köllöttänyt ex-bourbonissa ja ex-sherryssä.

Bowmore 16 yo Ruby Port Cask Finish

(43%, OB, 2024, Travel Retail Exclusive, Ruby Port Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Rotevan hedelmäinen, suolaisen savuinen ja pisteliään herukkainen. Hapahko viinisyys tulee luonteikkaasti rusinaisen ja suklaisen makeuden läpi. Maltaisuutta, muromaisuutta, tikkunekkua. Tammessa on paahtunut ja jopa hiilinen sävy. Mansikkaisuutta ja kypsää kirsikkaa. Vesilisä avaa mielenkiintoisesti lihaisuutta.

Maku: Mustaherukkaa ja turvesavua, paahteista tammea ja suklaista makeutta. Portviini pysyy aisoissa eikä dominoi, enemmän tässä on sherryviskin tunnelmaa paikoin. Viinisyydestä muistuttaa lähinnä tietty happamuus. Mansikkaisuus ja kirsikka ovat edelleen selvästi esillä. Suutuntuma on keskitäyteläinen, tekstuuri olisi hyötynyt edes hiukan jykevämmästä pullotusvahvuudesta. Hiukan hiiltä ja suolaisuutta, lakritsia ja pippuria. Jälkimaku on reippaan herukkainen ja paahteinen, tumman viininen ja varsin hapokas. Salmiakkia, suolaisuutta, hiiltä. Portviinimäisyys korostuu, mansikkaiset ja kirsikkaiset vivahteet nousevat esiin. Tumma ja pehmeä turvesavu nivoo kaiken yhteen. Keskipitkä finaali. Vesilisällä löytyy sitrusta, etenkin limettiä – sekä anista.

Arvio: Herukkainen ja maukas portviiniviimeistely, jossa on kuitenkin pientä mehumaisuutta. Olisipa ollut kiinnostavaa saada maistaa tätä edes hiukan korkeammalla pullotusvahvuudella. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 82/100. Smoke On The Water, ”Vivahteikas ja kiva Port-viimeistely.”

Caol Ila 9 yo 2010/2019, Adelphi 53,7%

Lasissa on tänään erittäin tykkiä ja tummaa Caol Ilaa. Väri on mustaa kuin yö.

Caol Ila 9 yo 2010/2019, Adelphi

(53,7%, Adelphi for Whisky Import Nederland, 15th Anniversary Exclusive Bottling, 2010–2019, Sherry Hogshead, Cask No. 311710, 295 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tummaa suklaata, luumuhilloa, sherryä ja taustalla muhkeaa turvesavua. Mustetta ja lakritsia, tervaa ja nahkaa. Mustaherukkaa, rusinoita, kuivalihaa ja melkoisesti maanläheisiä, multaisia umami-fiiliksiä. Savustettuja sieniä? Soijaa, hiukan kahvia. Hieno kaikin puolin. Vesilisä availee toffeeta ja kermaa.

Maku: Sherryn ja suklaan keskeltä tulee läpi oikein kunnon turvesavu, pistelevänä ja merellisenä. Pippuria ja lääkemäisyyttä, savumakkaraa ja kuivalihaa, paahdettua pähkinää ja rusinoita. Sherryinen, siirappinen ja luumuhilloinen makeus toimii hienosti ja sitoo kokonaisuuden yhteen. Suutuntuma on öljyinen ja muhkea, tekstuuri erittäin tiivis ja vakuuttava. Ei tätä uskoisi näin nuoreksi viskiksi. Kahvia ja mustaherukkaa, balsamicoa ja soijaa, tervaa ja hiukan tuhkaisuuttakin. Jälkimaku on suolaisen lakritsinen ja tuhkaisen turvesavuinen, luumuinen ja suklainen. Sherryn, siirapin ja pähkinöiden ilotulitus kuivuu lääkemäisyyden ja kahvisen kitkeryyden kautta tuhkaan ja pippuriin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo karamellia esiin.

Arvio: Todella hieno ysivuotias Caol Ila, sherryisten savuviskien nuorta kuninkuusluokkaa. 89/100

Edradour 9 yo 2010/2020, The Ultimate 58,6%

Lasissa yönmusta Edradour. Olen hakenut aiemminkin synkän sherryisiä Edradoureja, mutta tämä on jotenkin aivan poikkeuksellisen tuhti yksilö.

Edradour 9 yo 2010/2020, The Ultimate

(58,6%, Van Wees’ The Ultimate, 17.11.2010–8.1.2020, First Fill Sherry Butt, Cask No. 391, 644 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhdin sherryinen. Suklaata, luumua, rusinaa ja paksua siirappia tulee ovista ja ikkunoista. Kypsää kirsikkaa ja kolajuomaa, paahdettua tammea ja nahkaa, kahvia ja pähkinää. Tisle jää täysin taustalle, mutta kaikessa muhkeudessaan jo tuoksu on herkkua. Vesilisä availee toffeeta ja vaniljaa.

Maku: Pommien pommi. Sherry on aivan äärirajalla, mutta jos tällaisesta tykkää, niin kuin minä tykkään, onhan tämä jotain aivan mahtavaa. Suklaata ja siirappia, luumuhilloa ja rusinaa, pähkinöitä ja kahvia. Kolakarkkeja ja viikunaa, vaniljaa ja tammea, juuri sopivaa happoisuutta kaiken imelyyden rinnalla. Yrttisyys ja marjaisuus tulevat hienosti esiin. Suutuntuma on melko öljyinen ja tekstuuri erittäin järeä. Jälkimaku on edelleen jykevän sherryinen, suklainen ja luumuinen. Nahkaisuus tulee selvästi esiin, tammi puskee paahdetta, mustaherukkaisuus ja kahvi tuovat särmää. Siirappisuus ja kolakarkkisuus pysyvät kyydissä pitkään. Melko pitkä ja runsas finaali. Vesilisä tuo hyvin sävyjä esiin, mausteita ja yrttejä, mutta kokonaisuus toimii oikein hienosti ilman lisättyä vettäkin.

Arvio: Aivan mahtava sherrypommi, ihan parhaita kohdalleni osuneita nuoria Edradourin sherryviskejä. Ja kun henkilökohtaiset mieltymykset ovat tällaiset, myös arvio on sen mukainen. 88/100

Glen Garioch 18 yo The Renaissance 4th Chapter 50,2%

Maistelusssa tällaista uuden aikakauden Glen Garioch -tuotantoa. Ei juuri odotuksia, ainoastaan laventelin tiedän kadonneen varmuudella.

Glen Garioch 18 yo The Renaissance 4th Chapter

(50,2%, OB, +/- 2020, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Paljon puutavaraa heti kärkeen. Tammen rinnalla toki myös napakkaa sherryä, kuivattuja hedelmiä, rouheaa maltaisuutta. Kuivattuja sieniä myös, aavistus maakellaria, multaa. Mustaa teetä, tupakkaisuutta, kuivaa lehtikasaa. Kuivakakkua myös, murokeksiä ja saksanpähkinää. Vesilisällä trooppinen hedelmäisyys aukeaa.

Maku: Muhkea ja selvästi tuoksua sherryisempi. Runsasta mausteisuutta, tiikerikakkua, appelsiininkuorta, tammista napakkuutta. Rusinaa, maltaisuutta, kuivattua aprikoosia, omenapiirakkaa, vaniljakastiketta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja öljyisen tukeva. Pähkinäisyyttä, hiukan pippurisuutta, yrttisiä sävyjä. Jälkimaku pyörii mielenkiintoisella tavalla hiukan imelän kinuskin ja jossain määrin karvaan pähkinäisyyden ympärillä. Inkivääriä ja pippuria, sherryisyyttä, vaniljaa, kakkumaisia sävyjä. Maltaisuus pysyy myös tuhdisti mukana, samoin reipas tammisuus. Yrttinen, hiukan havuinen ja terävän mentholinen puoli nousee myös esiin loppusuoralla. Melko pitkä, tyylikäs finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää ja herukkaa.

Arvio: Mielenkiintoinen, runsas ja kokonaisuutena varsin tasapainoinen esitys. Viskityylinä en ehkä tällaista modernia virittelyä täysin koe omakseni, mutta laatu on silti läsnä vahvasti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Smoke On The Water, ”Kiva ja vivahteikas viski”.

Springbank 12 yo Cask Strength 2020, 56,1%

Maistelussa tällä kertaa tutun sarjan uudempaa erää: Springbankin 12-vuotiaan tynnyrivahvan Batch No. 21 on melkoinen keitos erilaisissa tynnyreissä kypsyneitä liemiä.

Springbank 12 yo Cask Strength 2020

(56,1%, OB, Bottled 8.10.2020, Batch 21, Bottle Code 20/127, 45% Sherry, 25% Bourbon, 25% Burgundy & 5% Port, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja likainen, hedelmäinen ja vahamainen, melkoinen runsaudensarvi. Aprikoosihilloa, keltaista luumua, mansikkaa, hunajaa, tikkunekkua. Nahkainen ja mineraalinen puolikin tulee esiin, kuivattuja hedelmiä, paahdettua pähkinää. Jännittävä ja kutsuva. Vesilisä avaa mentholia ja suolaisuutta.

Maku: Longrow Red -fiiliksiä heti, hiukan kevyemmällä savulla mutta mineraalisena, likaisena ja varsin suolaisena. Viinisyys toimii yllättävän hyvin, ympärillä on runsaasti kuivattua hedelmää, omenatorttua, mansikkaa ja edelleen sitä aprikoosihilloa. Paahdettua mantelia, hunajaa, maanläheisiä sävyjä. Suutuntuma on öljyinen ja tekstuuri painava. Jälkimaku liikkuu edelleen punaviinisten, likaisten ja suolaisten makujen maailmassa. Hunaja tulee kauniisti läpi, samoin tietty tislaamolle tyypillinen öljyinen likaisuus. Tummaa suklaata, pähkinää, pippuria, kahvia, herukkaa ja mansikkaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta.

Arvio: Positiivinen yllätys kaikin puolin. Ällistyttävän hyvä balanssi näin sekalaisista lähtökohdista. 87/100

BenRiach 12 yo The Smoky Twelve 46%

Onko tämä nyt sitten uusi Aromaticus Fumosus tai joku vähän vastaava viritys siitä BenRiachin vanhasta neljän viskin savusarjasta? Tislaamon nykymallin savuinen 12-vuotias on kypsytetty ex-bourbonissa, ex-sherryssä ja ex-Marsalassa. Viimeksi mainittua ei siinä vanhassa sarjassa ollut.

Viime vuonna maistamani The Smoky Ten oli sen verran pätevä viski, että tähänkin kohdistuu odotuksia. Eikä savuton The Twelve ollut sekään hassumpi.

BenRiach 12 yo The Smoky Twelve 46%

(46%, OB, +/- 2022, Matured in Bourbon, Sherry and Marsala Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hiilistä savuisuutta ja melko runsasta hedelmäisyyttä, niin kuin odottaa saattoi. Banaania, mandariinia, persikkaa, minttua ja oikein runsaasti vaniljajäätelöä. Ruohoisuutta, hunajaa, havuisuutta, hiukan kanervaa ja paahdettua pähkinää. Kuivia lehtiä, mineraalisuutta. Vesilisä korostaa hiiltä ja tuhkaa.

Maku: Nuotiosavua, pippuria ja mentholia. Hedelmäisyys jää soittelemaan kakkosviulua, kun viininen ja tanniininen napakkuus, paahteisuus ja mineraalisuus ottavat vallan. Sitruuna pilkistää, pientä herukkaisuutta sentään löytyy. Suolaisuutta, ruohoisuutta, yrttisyyttä. Keskitäyteläinen suutuntuma, yllätyksetön tekstuuri. Kermatoffeeta, maltaisuutta, karheaa tammisuutta, tummaa suklaata. Jälkimaku on edelleen heti kärkeen hyvin pippurinen ja mineraalisen kireä, mutta vähitellen vanilja ja sitrus avautuvat, samoin runsas mentholi. Tammisuutta, hapokkuutta, karvasta pähkinäisyyttä, suolaisuutta ja hiilisyyttä. Savuisuus jää taustalle, viinisyys ja tanniinit tulevat pintaan. Keskipitkä finaali. Vesilisä kuivattaa tätä entisestään, korostaa hiiltä ja paahteisia sävyjä.

Arvio: Pätevä ja laadukas julkaisu, mutta jos on ihan pakko valita, pidin The Smoky Tenistä ehkä aavistuksen enemmän. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 84/100.

Port Charlotte 13 yo 2008/2022, Smede’s Dram 62,6%

Maistossa tällä kertaa todella tykkiä PC-settiä privaattitynnyristä. Nyt ovat voltitkin taas katossa.

Port Charlotte 13 yo 2008/2022, Smede’s Dram

(62,6%, Private Cask Bottling, Smede’s Dram, 25.11.2008–26.7.2022, Bourbon Matured, Cask No. 3221, 208 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, lihaisa ja todella voimakas. Turvesavu täyttää heti koko huoneen. Vaniljaa, tuoretta tammea, tuhkaisuutta. Sitruksisuutta ja vihreää omenaa, suolaista ja merellistä vivahdetta, jodia, merilevää. Suolaista voita, suolapähkinää. Vesilisä availee hedelmäisyyttä ja saa turvesavua hellittämään otetta.

Maku: Hiilisavu, lihaisuus ja suolaisuus toimivat hyvin yhteen sitruksisen ja yrttisen puolen kanssa. Voimaa riittää, mutta mikään ei silti lyö yli. Murokeksi ja kermaisuus tuovat jopa mukavaa makeutta, vaikka yleisilme on mineraalinen ja hapokas. Suutuntuma on terävä ja öljyinen, mutta kaikesta lihaisuudesta ja öljystä huolimatta tekstuuri ei ole mitenkään valtavan raskas. Vaniljainen ja pähkinäinen osastokin pysyy kyydissä. Jälkimaku pyörii taas tuhkaisen ja mineraalisen puolella. Hiilisavua ja suolaa riittää, mutta lihaisuus jää taustalle. Hapokkuus ja sitrus korostuvat, tiettyä ruohoisuuttakin esiintyy. Murokeksi ja voi ovat myös nätisti mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee päärynää ja viinirypäleitä, lisää makeutta selvästi.

Arvio: Klassisella tavalla herkullinen Port Charlotte. Palikat paikallaan. 88/100

Kilchoman 100% Islay 14th Edition 50%

Jo neljästoista erä tästä Kilchomanin hienosta sarjasta käsissä, aivan huimaa. Muistan ikuisesti yhden tietyn dramin tämän sarjan varhaisesta erästä Kilchomanin tislaamossa.

Kilchoman 100% Islay 14th Edition

(50%, OB, 9 yo, 2024, Barley Harvest Years 2013 & 2014, Bourbon & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Miedon turvesavuinen, hunajaisen kutsuva, sitruksinen ja suolainen. Hiilisyyttä, paahdettua tammea, pähkinää, maltaisuutta. Kermatoffeeta ja viinikumia, vaniljajäätelöä ja tölkkipäärynää. Kuivaa multaisuutta ja lehtikasaa. Vesilisä korostaa merellisyyttä ja märkää kalliota.

Maku: Selvästi terävämpi ja tuhdimmin turvesavuinen kuin nenä antoi odottaa. Hiilisyys kiristää ikeniä heti, mutta sitruksinen kitkeryys on nätisti balanssissa hunajaisuuden ja karkkisuuden kanssa. Maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä, mineraalisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri jämäkkä. Vaniljaisuus ja tomusokeri pehmentävät tammisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen, mutta ympäriltä löytyy paljon sävyjä sitruksisuuden kautta hunajaisuuteen ja vaniljaan. Maltaisuus pysyy isosti kyydissä, suolaisuus korostuu. Maanläheiset ja multaiset, paahtuneet ja hiiliset sävyt erottuvat selvästi. Keskipitkä finaali pysyy hyvässä tasapainossa. Vesilisä availee päärynää ja herukkaisuutta.

Arvio: Sarjassaan laadukas nuori viski, tislaamonsa oivallinen edustaja. 86/100

Mitähän muut ovat olleet mieltä? Smoke On The Water, ”Hyvä pullote”.

Speyside (M) 13 yo 2011/2024, Signatory 57,1%

Missasin eilen torstaina vietetyn International Whisky Dayn, mutta lasillisen Macallania voi nostaa Michael Jacksonin muistoksi varmasti päivää myöhässäkin. Kaikkien tietojen mukaan tämä nyt käsillä oleva Speysiden mysteeriviski Signatorylta on Macallania, ja sellaisena myös Serge Valentin tämän juuri maisteli.

Speyside (M) 13 yo 2011/2024, Signatory

(57,1%, Signatory, 100 Proof Edition #25, 2011–23.9.2024, First Fill & Refill Oloroso Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Muhkean hedelmäinen ja suklaisen sherryinen. Toffeeta, kuningatarhilloa, reipasta kahvisuutta. Jotain vähän muovailuvahamaista tässä on. Kuivattuja hedelmiä, luumuja, rusinaa, jotain vähän palanuttakin. Paahdettua pähkinää, aprikoosimarmeladia, kanelia, murokeksiä. Vesilisä avaa savupalvia ja metallisuutta.

Maku: Tuhti, sherryinen ja hedelmäinen. Konjakkimainen yleisilme, uuniomenassa vähän kitkerä vivahde. Hilloisuus painaa päälle, kuivattuja luumuja ja mansikkamarmeladia, appelsiinisuklaata, kanelia. Edelleen jokin pieni muovinen sivuääni, joka häiritsee. Paahdettuja pähkinöitä, suklaakakkupohjaa, pippurisuutta. Lihaisuus puskee läpi jostain, palvikinkku erityisesti. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta tekstuurissa on irtonaisuutta. Maltaisuutta, kanelia, hapokkuutta. Jälkimaku on kahvinen, sherryinen ja täynnä kuivattuja hedelmiä. Tammi ja maltaisuus korostuvat, pähkinää ja pippurisuutta. Metallisuus tulee pintaan. Hilloisuutta ja toffeeta riittää. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa toffeeta ja outoja muovisia sävyjä.

Arvio: Muhkea sherryttely, jossa on paljon hyviä asioita vähän huonosti balanssissa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Caol Ila 11 yo 2006/2017, Gordon & MacPhail 59,8%

Nenän edessä on tällä kertaa kehuttu ja speksistään huolimatta sangen kevyesti sherryinen Caol Ila -julkaisu Gordon & MacPhaililta.

Caol Ila 11 yo 2006/2017, Gordon & MacPhail

(59,8%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 18.7.2006–5.9.2017, First Fill Sherry Butts, Casks No. 306189, 306191 & 306195, 70 cl)

Tuoksu: Todella hiilinen, tuhdin turpeinen ja rapsahtavan suolainen ensivaikutelma. Sitruunaa ja suolavettä, omenatorttua, tomusokeria, vaniljaa, suolapähkinää. Vähän romminen vivahde oliiveineen ja märkine rantahiekkoineen, mutta sherryä tästä ei juuri löydy. Tervaa, bensaa ja kumia. Vesilisä avaa kermaisuutta.

Maku: Muhkea ja runsas, nyt selvästi myös lääkemäinen. Hiilisyyttä ja tuhtia turvesavua riittää, samoin tiettyä tuhkaisuutta, tervaa ja palaneen tuntua. Sitruuna ja suolaisuus korostuvat yhä. Suutuntuma on todella öljyinen ja tuhti, tekstuuri tiheä ja suorastaan pureskeltava. Kokonaisuus on hyvin suoraviivainen, vaikka jodi ja yrttisyys vähän tuovat kiinnostavuutta. Jälkimaku pyörii edelleen hiilisavun, tuhkan ja suolaisuuden ympärillä. Tervaisuus ja salmiakkinen vivahde tulevat mukaan, samoin pieni mentholi. Melko pitkä ja tuhti finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, korostaa raikasta yrttisyyttä ja availee pehmeää kermatoffeeta.

Arvio: Oikein maukas Caol Ila, muttei varsinaisesti erotu näiden sakeasta joukosta. Sherrytynnyreistä tässä ei ole kuin kalpea aavistus. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.