Maistetut

Old Pulteney 2004/2018 for The Whisky Exchange 62,1%

Lasissa tällä kertaa muhkea sherrykypsytys Old Pulteneylta The Whisky Exchangea varten. Vierellä verrokkina on muutaman vuoden nuorempi sherryinen single cask The Whisky Shopille.

Old Pulteney 2004/2018 for The Whisky Exchange

(62,1%, OB for The Whisky Exchange, 2004–2018, Cask No. 128, First Fill Sherry Butt, 612 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, suklainen ja luumuhilloinen. Kypsää kirsikkaa, rusinaa, uuniomenaa, toffeeta, suolapähkinää. Huonekalumaalia, lakritsia, yrttisyyttä. Tammi tulee tyylikkäästi läpi, inkivääriä ja kanelia riittää. Melassia ja poltettua sokeria. Hieno ja omalaatuinen. Vesilisä korostaa tammea ja nahkaisuutta.

Maku: Painavan sherryinen, hunajainen ja piparkakkuinen. Runsaasti suklaata, luumua ja rusinaa. Siirappia ja kahvia. Tammi on edelleen reippaan inkiväärisenä mukana, mutta balanssi on loistava. Suutuntuma on melko täyteläinen ja herkullisen öljyinen. Kookosrasvaa, suolapähkinää, lakritsia, kypsää kirsikkaa. Toskaomenaa ja kinuskikakkua. Misokeittomainen lihaisuus taustalla. Jälkimaku on suklainen ja viininen, edelleen luumuinen ja rusinainen. Siirappi liukenee, lakritsi ja yrtit pääsevät esiin. Tammi ottaa entistä isomman roolin. Melassia, pippuria, kinuskia, kolakarkkia. Pitkä finaali. Vesilisä avaa vihreää teetä.

Arvio: Erittäin maukas ja tiivisrakenteinen sherryttely. Pykälää erikoisempi The Whisky Shopin single caskin rinnalla. Siinä vaniljaiset ja marsipaaniset sävyt ovat korosteisia, tässä taas siirappinen tiiviys ja moderni tammi. Vaikea on päättää, kumpi olisi parempi, jos olisi pakko valita. Ja koska ei ole pakko valita, pisteet ovat samat. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 87/100.

Tobermory 22 yo 1995/2018, The Whisky Cask 54,1%

Maistelussa melko iäkästä Tobermorya The Whisky Caskin valikoimista. Tynnyrinä tällä kertaa bourbon hoggie.

Tobermory 22 yo 1995/2018, The Whisky Cask

(54,1%, The Whisky Cask, 1995–2018, Bourbon Hogshead, 4 cl miniature)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen ja varsin merellinen. Mineraalisuutta, hapanta sitruksisuutta, kypsää omenaa, banaanisosetta. Leipämäisyyttä, happamuutta, tummaa tammisuutta. Paahteisuus ja suolaisuus tulevat esiin vähitellen. Maltaisuus ja Weetabix ovat rouheina mukana. Vesilisä avaa mangoa ja keltaista luumua.

Maku: Mausteinen ja hedelmäinen, vahvan tamminen ja varsin hapan. Tynnyri tulee tyylikkäästi esiin, kypsää banaania ja sitruksista hapokkuutta riittää. Tumma yrttisyys, paahteisuus ja pippuri tekevät ilmeestä painokkaan. Suutuntuma on öljyisenäkin korkeintaan keskitäyteläinen. Mineraalisuutta, suolaa, hiivaisuutta, maltaisuutta. Jälkimaku on tamminen ja kaikkineen varsin hapan. Sitruksisuutta, omenaa, leipämäisyyttä, paahdetta, maltaisuutta. Havuisuus ja pihka tulevat vähitellen pintaan, samoin tietty vahamaisuus ja kevyt savu. Mineraalinen ja öljyinen finaali on silti korkeintaan keskipitkä. Vesilisä tuo fenoleja yllättäen pintaan.

Arvio: Varsin laadukas ja vakuuttava Tobermory kaikessa synkkyydessäänkin. 86/100

Laphroaig Cairdeas 2019 Triple Wood 59,5%

Tämän vuoden Uisgessa osallistuin Pikkulinnun Markku Ristevirran vetämään Feis Ile -tastingiin, jonka avausviskinä oli upea Laphroaig 12 yo 1994 Feis Ile 2006, 56%.

En millään malta olla maistamatta nyt perään tätä tuoretta Cairdeasia, joka laskeutui Feis Ileen peräti 36 000 pullon satsilla kolmetoista vuotta myöhemmin. Myönnetään, hiukan on haastava paikka tynnyrivahvalla Triple Woodilla nyt.

Laphroaig Cairdeas 2019 Triple Wood

(59,5%, OB, Bottled 19.3.2019, Feis Ile 2019, Ex-Bourbon, Quarter and Oloroso Sherry Casks, 36000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makeaa turvesavua, poltettua heinää, yskänlääkettä. Tervaa ja kosteaa sahanpurua, aktiivista tammea. Suolaista voita käristyneen paahtoleipän päällä. Märkää köyttä, merilevää, suolakalaa, pippuria. Merellisyys ja mineraalisuus kohtaavat vegetaalisuuden. Hiukan bensaa. Vesilisä avaa tuhkaa ja sitrusta.

Maku: Nyt on voimaa. Erittäin tuhkainen, makean turvesavuinen ja reippaan pippurinen ensipuraisu. Tammi iskee väkevästi heti. Bensa nousee pintaan, terva ja yskänlääke pysyvät taustalla. Viherpippuria, ruohoisuutta, jyväisyyttä, hapokasta omenaa ja sitruunaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja levoton. Paahtoleipä, suolainen voi ja öljyinen suolakala tulevat hyvin esiin. Jälkimaku on varsin hapan ja synkän turvesavuinen. Hiiltä, yrttisyyttä, kitkerää sitruksisuutta, lääkemäisyyttä ja suolaa. Palanutta puuta, pippuria, mineraalisuutta, karvasta tammea. Keskipitkä finaali on pieni pettymys. Vesilisä tuo esiin vahaa ja hiukan kitkerää hedelmää.

Arvio: Tammi ottaa tästä Laphroaigista vallan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2018, 53,9%

Markku Ristevirran Feis Ile -tastingissa vuoden 2020 Uisgessa oli viimeisenä vuorossa Lagavulinin 18-vuotias vuodelta 2018. Vanhastaan näiden Lagavulinin Feis Ile -pullotteiden laatu on ollut niin järjettömän korkea, että nämä 6000 pullon uudet erät ovat kovan paikan edessä.

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2018

(53,9%, OB, Feis Ile 2018, Refill American Oak Hogsheads, Rejuvenated American Oak Hogsheads & Ex-Bodega European Oak Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja varsin hiilinen. Suolaisuutta ja merellisyyttä on rutkasti. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta. Yrttistä ja heinäistä raikkautta, tallisuutta ja nahkaa. Eucalyptusmainen, hiukan vaniljaa ja päärynää. Vesilisä avaa runsaasti sitruksisuutta ja Key Lime Pien sävyjä.

Maku: Runsaan turpeinen ja sherryinen, mutta tammi ja pippuri saavat nopeasti vallan. Sitruksisuutta, jodia, öljyisyyttä, merilevää. Mineraalisuus ja vaniljaisuus ovat lopulta pääosassa. Merellisyyttä, hiukan lääkettä, tammista raikkautta. Persikkaa, päärynää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja napakan pippurinen. Jälkimaku on mineraalinen, savuinen, tuhkainen ja hiukan lihaisa. Lääkemäisyyttä ja merellisyyttä riittää, samoin tervaa ja merilevää. Pitkä finaali. Vesilisä avaa paahteisuutta, paahtoleipää ja persikkamarmeladia.

Arvio: Mineraalinen ja hiilinen pullote. Ei yllä omiin Lagavulin-suosikkeihini, vaikka aivan hieno viski onkin. 88/100

Bunnahabhain 10 yo Feis Ile 2014, 56,7%

Uisge 2020:n lauantaisessa Feis Ile -tastingissa neljäs viski oli Bunnahabhain, jonka liikanimeä Dràm an Stiùreadair setin vetänyt Markku Ristevirta ei lähtenyt edes lausumaan – niin kuin ei kukaan muukaan.

Bunnahabhain 10 yo Feis Ile 2014

(56,7%, OB, Bottled 9.5.2014, Dràm an Stiùreadair, Bourbon Cask & Marsala Finish, 632 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja alkuun hiukan tunkkainen. Reippaasti vaniljasokeria ja tikkunekkua. Kermatoffeeta, kinuskikastiketta, mokkanahkaa. Miellyttävä hedelmäisyys aktiivisen tammisella vivahteella. Suolaista voita, sitruksisuutta, hiukan rusinaisuutta. Vesilisä availee tislemäisyyttä ja rypälemäisyyttä.

Maku: Makea, öljyinen ja tasapainoinen. Merellinen ja nahkainen, tammea ja viinisyyttä. Hedelmäisyys ja aromaattisuus tekevät tästä mielenkiintoisen. Suutuntuma on melko kevyt ja tyylikäs. Suolaisuus pelaa hyvin yhteen pienen viinin kanssa. Rusinaa, voita, sitruksisuutta. Jälkimaku on tamminen ja merellinen, hiukan turpeinen ja nahkainen. Hedelmäisyyttä, keltaista luumua, karamellia. Sitruksisuus ja suolainen vire säilyvät loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee sitruksisuutta ja yrttisyyttä vielä lisää.

Arvio: Yllättävän kaunis Bunna. Tästä viskistä odotin tastingissa kaikkein vähiten. Harvoin pidän nuorista Bunnista, mutta nyt maussa oli sellaista syvyyttä, joka pääsi yllättämään positiivisesti. 87/100

Caol Ila 10 yo 1999 Feis Ile 2010, 61,9%

Kolmas viski Uisge 2020:n lauantain Feis Ile -tastingissa oli Caol Ilan kymppivuotias vuoden 2010 Feis Ileen. Siinä oli välittömästi samaa henkeä kuin sitä edeltäneen vuoden loisteliaassa Feis Ile -julkaisussa. Ja mahtavasti voltteja.

Caol Ila 10 yo 1999 Feis Ile 2010

(61,9%, OB, 19.8.1999–2010, Feis Ile 2010, Cask No. 305646, European Oak Ex-Sherry Cask, 558 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella kuivan sherryinen ja muhkean turvesavuinen. Loistava merellisyys on välittömästi läsnä. Lääkemäinen ja voimakas. Suolainen, hiilinen, jodinen. Vahamainen, mokkanahkainen, maitokahvinen, runsas. Vesilisä nostaa kamferin pintaan. Aivan upea kokonaisuus.

Maku: Napakan sherryinen ja kuivan lääkemäinen. Hieno yhdistelmä luumuista hedelmää ja kuivakkaa mineraalisuutta. Tammi on vahvasti esillä mutta refill-henkisesti ja paahteisesti. Mahtava. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painavan öljyinen. Jälkimaku on sherryinen, hiilinen, lääkemäinen ja pippurinen. Huh. Jodia, suolaa, vahvaa kahvia, kuivaa tammea. Pitkä finaali. Vesilisä availee tervaisuutta ja pientä bensaa, hedelmäisyyttä ja yskänlääkettä.

Arvio: Erinomainen Caol Ila, osuu täysin preferenssiini. Samaa syvää lääkemäisyyttä ja vetoavuutta kuin Feis Ile 2009 -pullotteessa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bowmore 9 yo 1999 Feis Ile 2009, 57,1%

Markku Ristevirran vetämässä Feis Ile -tastingissa Uisge 2020 -tapahtumassa nautittiin toisena viskinä 9-vuotias Bowmore.

Bowmore 9 yo 1999 Feis Ile 2009

(57,1%, OB, 1999–14.6.2009, Feis Ile 2009, Sherry, Bourbon & Wine Cask, 900 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin viininen ja luumuinen. Rusinaa, turpeisuutta. Hiukan rikkiseen suuntaan kääntyvää viinisyyttä, tammea ja suklaisuutta. Tervaa, merilevää, märkää köyttä. Kahvisuutta, rommirusinaa. Vesilisä avaa vielä lisää kahvia ja suklaata.

Maku: Muhkean luumuinen ja viininen, turvesavuinen ja pippurinen. Toffeefudgea, karamellia, kinuskikastiketta. Suutuntuma on melko öljyinen ja mausteinen, pistävä. Tammea, vaniljaa, maitokahvia ja suklaata. Lievästi karvas vivahde kaiken hedelmänkin keskellä. Jälkimaku on rusinainen ja nahkainen, mustapippurinen ja runsas. Pieni ruutisuus mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa selvästi lisää maitosuklaata ja kinuskia.

Arvio: Pätevä Bowmore, mutta vähän karkailee. Ei omiin suosikkeihin. Jää itselläni tämän tastingin lineupissa hännille. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Laphroaig 12 yo 1994 Feis Ile 2006, 56%

Vuoden 2020 Uisgessa lauantai-iltapäivän Feis Ile -tastingin avausviskinä oli Laphroaigin varhainen Feis Ile -pullote. Olihan upea tapa avata sessio. Tastingin vetänyt Markku Ristevirta oli kaivanut pullon autotallinsa perukoilta ja avannut sen puolisen tuntia aiemmin.

Laphroaig 12 yo 1994 Feis Ile 2006

(56%, OB, 1994–2006, Feis Ile 2006, Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruunalakritsia, turvesavua, ruohoisuutta, minttua, kamferia. Ihan mahtava klassinen Laphroaig. Vaniljainen makeus tulee intensiivisesti esiin. Vaahtokarkkia, vaniljasokeria, hiukan hunajaa ja karkkisuutta. Vesilisä avaa vielä lisää tomusokeria ja marsipaania.

Maku: Sitruunalakritsi on pääosassa. Nuotiosavua, koivuvihtaa, yrttistä raikkautta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hyvin mieto turvesavuisuus. Hiukan chiliä, tammea, minttua. Jälkimaku on savuinen, tuhkainen ja edelleen sitruunalakritsinen. Vaniljaa, pippuria, lääkemäisyyttä, yrttistä raikkautta. Mukava kamferi ja pieni mentholisuus. Erittäin pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä availee lisää sitruksisuutta ja raikasta yrttiä.

Arvio: Todella onnistunut pullote, vanhan 15-vuotiaan henkeä kovemmilla volteilla. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Highland Park Valfather 47%

Jostain syystä tämä Highland Parkin legendasarjalainen on jäänyt aiemmin maistamatta. Uisgessa tuli tilaisuus, tartuin siihen.

Highland Park Valfather

(47%, OB, 2019, Viking Legend, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja hiukan ummehtunut. Klassista kanervahunajaa, märkää villasukkaa, maltaisuutta. Yllättävän tunkkainen kyllä, hiukan lenseä ja puuroinen. Paahtunut, valkosuklainen, vaniljainen, mausteinen.

Maku: Turvesavuinen ja hedelmäinen. Parantaa selvästi tuoksusta, syvyyttä on siihen verrattuna jopa yllättävänkin paljon. Hedelmäisyyttä, marjaisuutta, selvimmin omenaa, päärynää ja karviaismarjaa. Suutuntuma on melko täyteläinen, Highland Parkin silkkisyys on läsnä. Tammi tuntuu varsin aktiivisena ja mausteisena. Jälkimaku on yhä todella turvesavuinen, hedelmäinen ja aavistuksen metallinen. Tammi iskee reippaasti kiinni ja ravistelee. Maltaisuus maistuu yhä hiukan puuroisena, paahteisena ja ummehtuneena. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tuoksu ei erityisemmin houkuttele, mutta maku nostaa tasoa merkittävästi. Kokonaisuutena ei huono pullote ollenkaan, vaikka tasopudotus Valkyriesta on silti merkittävä. 85/100

Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still 50,4%

Viime vuonna pääsin maistamaan Bruichladdichin Blacker Stillin, joten pitihän tämä Redder Still ajatuksella maistaa, kun tuli Pikkulinnun hyllyllä Uisgessa vastaan.

Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still

(50,4%, OB, 1984-2007, Château Lafleur Finish, 4080 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, marjaisa ja alkuun lievästi sulkeutunut. Hehkuviiniä, punaherukkaa, mansikkaa, melko reipasta tammisuutta. Pientä turpeisuutta ja likaisuutta, paahteisuutta, suklaata, vaniljaa. Mustaherukan lehteä, öljyisyyttä.

Maku: Marjaisa ja runsas, punaviininen ja tammisen mausteinen. Nahkaisuutta, lakritsia, yrttistä napakkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Maltaisuutta, uuniomenaa, luumua, vadelmaa, hiukan mansikkahilloa. Jälkimaku on viininen, kanelinen ja lakritsinen. Hapokkuutta, heinäisyyttä ja nahkaa. Tanniineja, mustaherukkaa, vadelmaa, hedelmäteetä, mausteisuutta. Melko pitkä finaali.

Arvio: Samoissa sarjoissa laadukkaan Blacker Stillin kanssa, jos vain tykkää viinisyydestä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.