Maistetut

Glengoyne 12 yo 1998/2010, Malts of Scotland 52,9%

En ole koskaan onnistunut kehittämään Glengoynea kohtaan sen suurempia tunteita, mutta nyt on käsissä niin tuhdin sherryinen tapaus, että ehkä pääni vielä kääntyy.

Saksalainen Malts of Scotland on pullottanut aikojen saatossa monenlaisia viskejä erinäisille seuroille. Tämä yksilö on tehty John Cor Whisky Clubia varten lokakuussa 2010.

Glengoyne 12 yo 1998/2010, Malts of Scotland

(52,9%, Malts of Scotland, Clubs, 1.4.1998–10/2010, Cask No. 1135 for John Cor Whisky Club, Sherry Hogshead, 280 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin järeä sherry hallitsee. Tummaa suklaata, luumuhilloa, viikunaa. Voimakas pähkinä. Imelyyden keskellä on jokin erikoisempi sävy, maali tai muu liuotinpohjainen sivuääni. Lakritsia, yrttilikööriä, kahvia, hiukan siirappia. Jännä pihkaisuus. Vesilisä availee toffeeta ja mentholia.

Maku: Sherryinen ja suklainen päästä varpaisiin. Luumuhillo, taateli ja viikuna saavat seurakseen mausteita, lakritsia ja edelleen jonkin oudon sivuäänen. Tärpätissä liotettu katajanmarjasurvos palaa pohjaan, maalia ja liimaa on mukana. Suutuntuma on massiivisesta makumaailmasta huolimatta keskitäyteläinen. Pippuria, yrttejä, pihkaa, piparkakkua, omenapiirakkaa. Jälkimaku liikkuu edelleen suklaan ja sherryn ääressä, mutta tammi saa selvästi otetta nopeasti ja sivuääni vain voimistuu. Nyt siinä on vohvelikeksiä kuumaliimassa. Paahteisuutta, luumua, havuja, pihkaa, lakritsia, pippuria. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo fariinisokeria.

Arvio: Pystyn elämään liuotinmaisen sivuäänen kanssa. Olen true sherryhead, joten annan näin komean sherryn ääressä paljon anteeksi. Mutta onhan tämä nyt aivan järkyttävä pettymys odotuksiin nähden. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 76/100 (per 1).

Bunnahabhain Mòine 46,3%

Maistelussa vaihteeksi turvesavuinen ikämerkitsemätön Bunna. Oletettavasti hyvinkin nuorta tavaraa. Tästä on myös vanhemmalla pakkauksella varustettu versio, jota näkyi kotimaisessakin alkoholiliikkeessä, mutta vuonna 2017 etiketti muuttui tähän uuteen.

Bunnahabhain Mòine

(46,3%, OB, NAS, 2017, Peated, 70 cl)

Tuoksu: Suolainen ja muhkean turpeinen, yllättävänkin mehukas ja lääkemäinen. Antiseptisia aineita, hapokkuutta, kuivaa valkoviiniä. Märkää kalliota, sammutettua nuotiota, jodia. Vegetaalisuutta ja märän turvesuon tunnelmaa, vaikka itse savussa on kuiva ja tuhkainen sävy. Vesilisä avaa ruohoa ja merilevää.

Maku: Nuoren Bunnan suolainen ja pippurinen perussävy yhdistyy mainiosti roimaan turvesavuun ja melko reippaaseen hedelmäisyyteen. Vaniljaa, omenaa, hiukan sitruksisuutta. Jodia, pientä lääkemäisyyttä, vegetaalista turpeisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Tammi on todella aktiivista, mutta jotenkin vanilja ja suola sitovat sen kahdesta suunnasta. Jälkimaku tarjoilee kuivan turvesavun ja omenaisen hedelmän maukkaan kehityskaaren. Mineraalisuutta, jodia, sitruksisuutta, hiukan lakritsia ja lihaisuutta. Tuhkaa, happoja, vaniljaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo suklaisen makeuden.

Arvio: Positiivinen yllätys kaikin puolin. Laadukas nuori savuviski, ei pahaa sanottavaa. Tyylistä tulevat mieleen jotkut viime aikojen nuoremmat Ledaigit. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Erittäin hyvä turpeinen nuori Bunna”.

Glenfarclas 1999/2014 The Family Casks #6321, 59,5%

Glenfarclasia tuli joskus maisteltua enemmän, kun pullojen hinta-laatusuhde oli niin loistava. Sittemmin hinnat palautuivat normaalille tasolle, ja etenkin alkupään halutut The Family Casks -sarjan viskit vietiin kauppojen hyllyistä.

Nyt käsissä on yksi tällainen ”keskivaiheen” The Family Casks -viski, joka julkaistiin alkusyksyn 2014 ulostuloissa. Vaikuttaa reippaan sherryiseltä ja houkuttelevalta kaikin puolin, vaikka ikää on vain 14 vuotta.

Glenfarclas 1999/2014 The Family Casks #6321

(59,5%, OB, 1999–15.7.2014, The Family Casks, Sherry Butt, 608 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karamellinen ja kermainen, sherryinen ja varsin terävä. Aprikoosia, keltaista luumua, kirpeää veriappelsiinia, hapokkuutta. Varsin aktiivinen tammisuus, sahattua lautaa ja pientä liimamaisuutta. Voima ja nuoruus tuntuvat hienoisena raakuutena. Vesilisä availee pähkinäisyyttä, öljyä ja kinuskia.

Maku: Tuoksua vaikuttavampi, erittäin voimakas ja öljyinen kokonaisuus. Aktiivinen tammi on edelleen dominoiva, mutta maitosuklaa, appelsiini ja kinuskikastike pysyvät silti mukana kyydissä. Suutuntuma on kihelmöivän mausteinen ja pidäkkeettömän alkoholinen. Sherryä, pippurisuutta, piparkakun mausteilientä, pientä rikkistä vivahdetta, maakellari, tallia, nahkaa. Jälkimaku nousee karamellin ja sahatavaran keskeltä sitruksisena ja hapokkaana. Puussa on kitkerä vivahde, joka voimistuu. Suklaata, mustaa teetä, hapanta luumua, hiukan pähkinää, rikkinen vivahde. Melko pitkä finaali. Vesilisä lisää kermaa ja mantelia.

Arvio: Haluaisin pitää tästä enemmän, mutta onhan tämä vielä varsin raaka viski. Kypsytys on jäänyt hiukan kesken eikä täysi potentiaali ole vapautunut. Paljon tässä on maukasta ja hyvääkin, toki. 85/100

Port Charlotte 2001/2010, Malts of Scotland 61,6%

Malts of Scotland ehti pullottaa melkoisen määrän tanakkaa Port Charlottea 7–8 vuotta sitten. Nyt maisteluun pääsi yksilö, joka on sattumoisin tislattu Suomen itsenäisyyspäivänä vuonna 2001.

Viime syksynähän samaisen päivän Port Charlotteja saatiin Suomea varten oikein kaksin kappalein.

Nyt kohdalle sattunut yksilö on kuitenkin selvästi niitä nuorempi. Viski on levännyt koko nuoren ikänsä hogshead-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä. Paperilla speksit ovat enemmän kuin kohdallaan, joten maistetaan.

Port Charlotte 2001/2010, Malts of Scotland

(61,6%, Malts of Scotland, 6.12.2001–2/2010, Cask No. 833, Sherry Hogshead, 192 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Paksun turvesavun, täyteläisen sherryn ja muhkean lihaisuuden jumalainen yhdistelmä. Suklaata, fariinisokeria, siirappia, maapähkinävoita. Sitruksinen ja suolainen, lakritsinen ja luumuinen. Suolaa, salmiakkia, hiukan nahkaa ja tallisuutta. Järkälemäinen. Vesilisä avaa edelleen makeita komponentteja, uuniomenaa ja hilloisuutta.

Maku: Taivahan vallat! Nyt on pommiluukut avattu. Muhkea turvesavu, valtava suklaa – täysin pidäkkeetön yhdistelmä. Lakritsia, luumua, tervaa, tallisuutta. Komeasti mustapippuria, tummaa yrttisyyttä, salmiakkia. Suutuntuma on täyteläinen ja kermainen, aivan totaalinen suorastaan. Lihaisuus määrää. Yskänlääkettä, sitruksisuutta, suolaa, hapokkuutta. Jälkimaku vyöryy päälle kuin panssarivaunu. Nahkaa, tallia, tammea, pippuria, vähitellen suklaata ja suolaa, sitrusta. Muhkea turvesavu pelaa edelleen upeasti yhteen tervan ja lakritsin kanssa. Savumakkaraa, luumua. Pitkä finaali on silkkaa herkuttelua. Vesilisä tuo laventelia, kamferia ja piparminttua esiin.

Arvio: Eeppisen hieno viski. Ikäluokassaan totaalista ylivoimaa. Tällaisten viskien ansiosta Port Charlottea on helppo rakastaa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Bunnahabhain 23 yo 1989/2013, Kintra 46,1%

Kintran pullottama vuoden 1989 Bunnahabhain on peräisin ex-bourbontynnyristä ja pistetty pulloon 23-vuotiaana maaliskuussa 2013.

Bunnahabhain 23 yo 1989/2013, Kintra

(46,1%, OB, 20.10.1989–8.3.2013, Cask No. 5741, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja raikas. Sitruunamehua, vaniljakastiketta ja makeaa omenaa (Golden Delicious) on vaikka muille jakaa. Kermaisuutta, pehmeää mausteisuutta, reipasta tammea ja bourbonin sävyjä. Aprikoosia, hiukan mineraalisuutta, aavistus merellisyyttä. Vesilisä tuo esiin jotain palanutta.

Maku: Pureva tammi kohtaa karvaan aprikoosin. Erittäin kihelmöivä suutuntuma, tammi yliohjautuu ja peittää alleen paljon. Vanilja ja kermaisuus jäävät jalkoihin, vaikka kyllä nekin sieltä alta löytää. Kirpeää sitruunaa, mineraalisuutta, rapsakkaa maltaisuutta. Ruohoisuutta, raakaa päärynää. Suolaisuus nousee vähitellen esiin. Jälkimaku kääntyy taas enemmän sitruunan ja vaniljan suuntaan, vaikka tammi on edelleen varsin tiukka. Aprikoosia, mineraalisuutta, maltaisuutta, hiukan pihkaa, yrttejä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä makeuttaa ja pehmentää suutuntumaa selvästi, makea omenakin löytyy.

Arvio: Epätyypillinen Bunna. Tuoksu on lajissaan varsin geneerinen ja maussa tammi ottaa ohjat. Olisikohan 20 vuotta lisää tynnyrissä auttanut asiaa? Iäkkään Bunnan parhaat puolet loistavat vielä poissaolollaan. 84/100

Ben Nevis 1992/2005 for LMDW 46%

Maistelussa tällä kertaa vuoden 1992 sherryinen Ben Nevis, joka on pullotettu vuonna 2005 La Maison du Whiskylle. Harvemmin on tullut single caskeja Ben Nevisiltä edes vastaan, joten odotukset ovat melko korkealla.

Ben Nevis 1992/2005 for LMDW

(46%, OB for La Maison du Whisky, 9/1992–2005, Cask No. 2614, Sherry Butt, 655 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenahilloketta ja suklaakastiketta, nahkaa ja luumua. Sitruksista purevuutta, vahvaa tammea, kahvia. Tumman yrttinen ja hapokas, ruohoinenkin. Tukeva maltaisuus luo pohjan, jolle kanelinen ja rusinaisen makea kokonaisuus rakentuu. Vesilisä avaa pientä ruutisuutta.

Maku: Todella maltainen ja alkuun tiivisrakenteinen, kunnes kahvi ja imelä karamellisuus vapautuvat toden teolla. Tammi on melko purevaa, suklaa tummaa ja pähkinät osin karvaitakin. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta balanssi vähän hakee. Sitruksisen, luumuisen ja omenaisen hedelmäisyyden lisäksi mukana on vahva havuisuus ja pihka. Reipas suolaisuus, tummat yrtit kääntyvät lakritsin puolelle. Jälkimaku aukeaa tammisena ja yrttisenä, mutta kasvaa suklaan ja lakritsin kautta suolaiseksi ja komean pähkinäiseksi. Maltaisuutta, havuja, pihkaa, luumua. Pitkä, komea finaali. Vesilisä tuo vielä taatelia ja viikunaa mukaan.

Arvio: Upealla jälkimaulla varustettu haastava viski. Paranee lasissa koko ajan. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 4).

Port Ellen 22 yo 1983/2005, Douglas Laing 50%

Kolmen miniatyyrin Whisky Tasting Company -setissä sokerina pohjalla on 22-vuotias Port Ellen tislaamon viimeiseltä toimintavuodelta. Hienon Caol Ilan ja vähän vaikean Bunnahabhainin jälkeen tätä odottaa mielenkiinnolla. Totta kai.

Port Ellenin maistelu on viime vuosina vähentynyt radikaalisti. Eipä tule enää paljon avattuja pulloja vastaan.

Port Ellen 22 yo 1983/2005, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 3/1983–10/2005, Cask No. DL REF 2115, Refill Butt, 659 bts., 3 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen ja erikoisen hedelmäsiirappinen. Omenapiirakkaa, vaniljaa, makeaa mandariinia, vadelmaa. Tuttu tervaisuus sentään pilkistää taustalta, sisupastillia ja piparminttua. Pieni rasvaisuus, kevyt suolaisuus, mineraaleja, ruohoisuutta. Toffeeta ja tikkunekkua. Vesilisä paljastaa nahkaa ja likaisuutta.

Maku: Hedelmäisyys on kärjessä makean turvesavun ja tervan kanssa. Vaniljaa, omenaa, sitruksisuutta, suolaisuutta, lakritsia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammi oivallisessa balanssissa. Rasvaisuutta, estereitä, pientä vegetaalisuutta. Hiukan toffeeta. Ei kompleksisin yksilö, mutta kokonaisuus toimii. Jälkimaku nostattaa komeasti turvesavua ja tuhkaisuutta. Hedelmäisyys pysyy edelleen vahvasti pinnassa makeana ja osin rasvaisena. Sitä vastaan nousee salmiakkia, tervaa, suolaa ja hiilisyyttä. Finaali yltää melko pitkäksi ja kääntyy lopussa vielä raikkaan yrttiseksi. Maukasta. Vesilisä tuo piparminttua ja eucalyptusta.

Arvio: Perushyvä Port Ellen, jossa on tutut elementit hyvin kohdallaan. Kevyellä ja makealla laidalla silti ollaan verrattuna tislaamon varsinaisiin järkäleisiin. 89/100

Bunnahabhain 33 yo 1976/2010, Murray McDavid 49,3%

Whisky Tasting Companyn kolmen iäkkään Islay-viskin kimara jatkuu. Eilinen Caol Ila oli jo hieno, nyt vuorossa on mielenkiintoinen 1970-luvun Bunna.

Tämä yksilö on kypsynyt koko ikänsä ex-finotynnyreissä, mikä ei ole sherrykypsytyksissä ihan se tavallisin vaihtoehto. Toisaalta Bunnalle se voi sopia hyvinkin, joten odotukset ovat kohtalaisen korkealla.

Bunnahabhain 33 yo 1976/2010, Murray McDavid

(49,3%, Murray McDavid, Mission Series, 1976–2010, Fino Sherry Casks, 582 bts., 3 cl miniature)

Tuoksu: Suolainen ja ruohoinen, mineraalinen ja hiukan saippuainen. Ei kaikkein helposti lähestyttävin lajissaan. Tammi tuntuu varsin reippaana, valkopippuria ja tiettyä kireyttä on ilmassa. Pähkinäistä karheutta, inkivääriä. Vihreää omenaa, limettiä, kirpeitä päärynäkarkkeja. Vesilisä avaa hedelmäistä karkkisuutta.

Maku: Suolainen, kihelmöivä ja todella ruohoinen. Omenaa, sitrusta, hapokkuutta riittää. Tammi on varsin aggressiivista kaikin puolin. Mineraalisuutta, maltaisuutta, aavistus nestesaippuaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta valkopippuri ampuu silti täydeltä laidalta. Tasapaino ei ole aivan kohdallaan. Jälkimaku on suorastaan pölyinen. Erittäin kuivaksi käyvä tammi polttaa äkisti itsensä loppuun ja tilalle nousee lähinnä kalkkisuutta. Pippuria, ruohoisuutta ja mineraalisuutta silti riittää. Suolaisen ja hunajaisen kamppailuksi kääntyvä finaali on lopulta melko pitkä, muttei järin ponnekas. Vesilisä on tuo hedelmäteetä ja hunajaa.

Arvio: Odotuksiin suhteutettuna tämä oli pettymys. Suolaisuudessa on paljon hyvää, mutta tammen kanssa ollaan vaikeuksissa. Toki tätä mielikseen maistelee, mutta vuosikerran 1976 mestaruussarjasta jäädään kauas. 86/100

Caol Ila 30 yo 1980/2011, Douglas Laing 50%

Whisky Tasting Company on mielenkiintoinen pikkufirma, joka kokoaa monenlaisia miniatyyripaketteja vähän harvinaisemmista viskeistä. Maistelussa on tällä viikolla kolmen varsin iäkkään viskin setti Islaylta.

Ensimmäisenä on käsittelyssä iäkästä Caol Ilaa silloisen Douglas Laingin Old Malt Cask -sarjasta. Näiden erikoisuus on se, että miniatyyrien koot ovat aina kolme senttilitraa. Ja etiketit ovat Whisky Tasting Companyn omat.

Caol Ila 30 yo 1980/2011, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 11/1980–1/2011, Cask No. DL 6858, Refill Hogshead, 318 bts., 3 cl miniature)

Tuoksu: Muhkean savuinen ja hiukan makea. Vaniljaa, palanutta puuta, hiiltä ja tuhkaa. Tarte tatinia, appelsiinia. Murokeksejä, makeaa tammisuutta. Lääkemäinen vivahde, aavistus bensiiniä. Hiukan sitruunan kitkeryyttä, suolaa. Nahkahanskat märällä laiturilla. Vesilisä tuo pintaan kirpeitä hedelmäkarkkeja.

Maku: Uljas! Voimakas turvesavu, hiilisyys ja lääkemäisyys kohtaavat mineraalisuuden ja suolan laiturinnokassa. Pihkaa, metisyyttä, kiteistä hunajaa, vaniljaa, kuivaa tammea. Refill-tynnyri antaa parastaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mehukas. Pippuria, kamferia, eucalyptusta, pientä sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on hiilinen ja kihelmöivän pippurinen, mutta vähitellen hunaja ja vanilja pääsevät esiin ja tuovat yrtit mukanaan. Maukasta kuivaa tammisuutta, sitruunamelissaa, lääkemäisyyttä, hapokkuutta, suolaa. Kamferia ja kamomillateetä. Nam. Pitkä finaali. Vesilisä nostaa päärynää esiin.

Arvio: Hiukan vaatimaton tuoksu, mutta maku on todella räjäyttää pankin. Ei silti läheskään niin iso viski kuin Caol Ila 30 yo 1983/2014 Special Release, vaan pysyy lopulta aavistuksen ujona. 89/100

The Balvenie 10 yo Founder’s Reserve 43%

Balvenien core rangeen kuului pitkään Founder’s Reserve, ensin koreassa konjakkipullossa ja sitten normaalissa. Nyt maistelussa jälkimmäinen versio myöhemmiltä ajoilta, miniatyyrinä.

The Balvenie 10 yo Founder’s Reserve

(43%, OB, +/- 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Klassisen hunajaista Balvenieta, mutta varsin appelsiinisena ja maltaisena. Weetabixia, mysliä, oikein vahvaa veriappelsiinimehua. Nahkaisuutta ja pientä karvautta myös, ei ainakaan liian makea. Jopa ruohoisuutta. Silti omena, vanilja ja hunaja yhdessä pienen suolan kanssa pitää paketin kasassa.

Maku: Runsas ja heti tuoksua monipuolisempi kokonaisuus. Appelsiini on kärjessä, samoin karhea maltaisuus, mutta sen jälkeen alkaa tapahtua. Kiteistä hunajaa, yrttejä, hiukan pippuria, hunajamelonia ja yllättävänkin kuivaa tammea riittää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko yllättävänkin tuhti tähän ikään. Vahamaisuutta, päärynäkarkkeja, hapokkuutta, tummaksi kääntyvää lakritsisuutta. Jälkimaku lähtee paahteisena ja hunajaisena, sulaa vähitellen sitruksen ja hapokkuuden kautta vaniljaksi ja toisaalla suolaksi ja lakritsiksi. Hiukan rusinaa ja nahkaa, mutta tammi pysyy taustalla. Keskipitkä finaali on erittäin tyylikäs.

Arvio: Maukas kymppivuotias, mukava yllätys. Ei silti yllä näissä tämän aikakauden miniatyyreissä 12 yo Signaturen tasolle. Pitää joskus vielä päästä testaamaan se konjakkipulloversio, niin voi muodostaa kokonaiskuvan. 84/100