Maistetut

Benrinnes 13 yo 2004/2018, Cadenhead 52,2%

Cadenhead pullotti tänä vuonna tällaista varsin nuorta Benrinnesiä Authentic Collection -sarjaansa. Odotuksia ei liiemmin ole.

Benrinnes 13 yo 2004/2018, Cadenhead

(52,2%, Cadenhead Authentic Collection, 2004 – Spring 2018, Bourbon Hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävän rasvainen ja tunkkainen, jopa paksu ensivaikutelma. Märkää pahvia ja eltaantuneita sekahedelmiä. Maltaisuus on suoraan käymissammiosta, puuromaista ja roisia. Hiukan toffeeta ja suklaisuutta, heinää, kuivia olkia. Melko ikävä kokonaisuus, jokin outo rikkisyys on myös mukana. Vesilisä ei avaa oikein mitään uutta.

Maku: Maussa eltaantuneisuus ei ole niin pinnassa, mutta märkää pahvia ei pääse pakoon siinäkään. Appelsiineja, ylikypsää keltaista luumua, mätää päärynää. Suutuntuma on rasvainen ja pistävä. Puuroa, heinää, hapokkuutta, hiukan valkopippuria. Joten hiivainen ja käynyt kokonaisuus, ummehtunut ja oudon metallinen. Jälkimaku alkaa suolaisena ja puuromaisena, pistävänä ja appelsiinisena. Ylikypsät hedelmät ja ummehtuneisuus pysyvät mukana hamaan loppuun saakka. Hiukan kermaisuutta, pientä makeutta, heinää ja hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta ja suolaa.

Arvio: Tämä ei nyt kyllä toimi. Sivuääniä, märkää pahvia, silkkaa outoutta. 71/100

Laphroaig 25 yo 2017 Edition 48,9%

Laphroaigin 25-vuotiaiden sarja jatkuu. Maistelussa tällä kertaa vuoden 2017 julkaisu, jossa on sekä bourbontynnyreissä että refill-olorosossa kypsynyttä viskiä mukana. Satsin koosta ei ole annettu eksaktia tietoa.

Suhteeni näihin Laphroaigin 25-vuotiaisiin on ollut aikojen saatossa lievästi ristiriitainen, koska mukaan mahtuu hiukan hahmottomiakin julkaisuja. Kuitenkin viimeksi maistamani vuoden 2014 editio oli niin loistava, että tähänkin kohdistuu nyt melkoisia odotuksia.

Laphroaig 25 yo 2017 Edition

(48,9%, OB, 2017, Cask Strength Edition, Bourbon & Refill Oloroso Casks, 70 cl)

Tuoksu: Reippaan turvesavuinen ja tyylikkään lääkemäinen, klassisen Laphroaigin piirteet ovat heti pinnassa. Sitruunalakritsi muistuttaa 15-vuotiaasta. Suolaa, salmiakkijauhetta, hiiltä, hiukan kuivaa lihaisuutta, jodia. Vegetaalisuutta, makeaa sitrusta, hiukan päärynää, aavistus trooppisia hedelmiä ja minttua. Monitahoinen esitys kaikkineen. Vesilisä availee makeutta, kovia toffeekarkkeja ja viinikumeja.

Maku: Hieno yhdistelmä merellisyyttä, mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja turvesavua. Sitruunalakritsia, ruohoisuutta, yrttejä, vihreää teetä. Hunajainen ja päärynäinen makeus toimii upeasti yhteen suolaisen ja lääkemäisen puolen kanssa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja rungossa tuntuu jo pientä iän tuomaa herkkyyttä. Tammi on kuivaa, mukana on hiiltä ja tuhkaa, salmiakkia ja hapokkuutta. Hiukan pekonia, jodia. Jälkimaku tuo pintaan Laphroaigin savuisen villaisen karheuden. Salmiakkijauhetta, suolaa, lääkettä, antiseptisia aineita, kamferia, hiukan sitruunaa, kuivaa tammea ja lihaisuutta. Pitkä ja varsin kompleksinen finaali. Vesilisä avaa eucalyptusta ja minttua oikein kunnolla.

Arvio: Erinomaisen nautinnollinen Laphroaig. Jää hiukan 2014-julkaisusta jälkeen sävykkyydessä ja monipuolisuudessa, mutta tällaiset moitteet ovat täysin marginaaliset. Tislaamon ominaisluonteelle tämä on esimerkillisen uskollinen ja erittäin tyylikäs esitys. 90/100

Glenrothes 19 yo 1997/2016, Claxton’s 53,7%

Pientä lämmittelyä näin joulukuun kunniaksi. Maistelussa järeä Glenrothesin single cask Claxton’silta.

Glenrothes 19 yo 1997/2016, Claxton’s

(53,7%, Claxton’s, 28.4.1997–16.11.2016, Cask No. 1610-7154, Sherry Butt, 669 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella iso ja makea sherry. Kermaista maitosuklaata, luumuhilloa, toskaomenaa. Mokkanahkainen ja hiukan multainen rouheus tuo hyvin särmää. Hiukan konjakkimaisia piirteitä. Taatelia, makeaa sitrusta, märkiä lehtiä, tupakkaa, hiukan kumia. Kuivaa lihaisuutta (beef jerky). Vesilisä tuo leivosta ja vadelmahilloa.

Maku: Sherry ja suklaa ovat kuivemmin ja mausteisemmin pinnassa kuin tuoksussa. Beef jerky, pippurisuus, pähkinä ja tammi ottavat vahvan roolin. Suutuntuma on öljyinen ja melko täyteläinen. Suolaisuutta, nahkaa, taatelia, tupakkaisuutta, inkiväärin purevuutta, jopa hiukan lääkemäisiä piirteitä. Kahvia, lakritsia, hapahkoa sitruksisuutta. Jälkimaku liikkuu luumuhillon ja taatelin ympärillä. Viikunaa, makeaa omenaa, persikkaa, siirappia. Beef jerky ja nahka tuntuvat vahvoina, tammi kuivahtaa reippaasti. Lääkemäiset ja lakritsiset sävyt kestävät hyvin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo makeaa lakritsia pintaan.

Arvio: Maukas ja sävykäs sherryttely. Pidän kovasti, mutta jos jotain heikkoutta hakee, itse tisle jää taka-alalle, kun tynnyri dominoi. Maku on kuitenkin monipuolisempi kuin mitä konjakkimaisen imelä tuoksu ennakoi. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 80/100.

Port Charlotte 8 yo 2002/2010, Malts of Scotland 61,1%

Järeää Port Charlottea indiepuolen hovipullottajalta Malts of Scotlandilta, jälleen miniatyyrikoossa. Voltit ovat taas kerran sitä luokkaa, että raketin moottorissa käytettynä mahdollisuudet ilmakehästä irtautumiseen ovat jo kohtalaiset.

Port Charlotte 8 yo 2002/2010, Malts of Scotland

(61,1%, Malts of Scotland, 10.5.2002–10/2010, Cask No. 77, Bourbon Barrel, 218 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Hämmästyttävän makea. Sitruunalimonadia, toffeeta, hedelmäsiirappista imelyyttä. Samalla kuitenkin paksua turvesavua, lääkemäisyyttä ja merellisiä piirteitä. Voimakas öljyisyys, viinikumikarkkeja, hiukan savustettua kalkkunaleikettä, hiiltä, tuhkaa, hiukan tervaa. Vesilisä saa toskaomenan hyvin esiin.

Maku: Muhkea, tyylikäs ja kaikin puolin tasapainoinen. Kermainen ja täyteläinen suutuntuma, tukena kuitenkin pippurin kihelmöintiä ja mineraalista hapokkuutta. Sitruunalimonadia, makeaa omenaa, kinuskia, hedelmäsiirappia, toffeekarkkeja. Lääkemäisyys on hiukan selvempää kuin Port Charlotteissa yleensä. Chorizoa, vegetaalista turpeisuutta, paljasta tammisuutta, suolaa. Jälkimaku on edelleen hyvin makea ja vaniljainen. Tammi taipuu paahteiseen ja imelän karkkiseen suuntaan. Hunajaa, hapokkuutta, öljyä. Lääkemäisyyttä, kirpeää yrttisyyttä, mentholia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tervaa ja salmiakkia.

Arvio: Kaikin puolin pehmeä ja tasapainoinen Port Charlotte. Ei uskoisi, että voltit ovat näin korkeat, koska tämä on täysin juotavaa ihan sellaisenaan. Ja todella hyvää. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

Port Ellen 24 yo 1979/2004, Signatory 56,8%

Port Ellenit alkavat oikeasti kadota. Kun joskus onnistuu jonkin pullotteen saamaan käsiinsä, odotukset ovat aivan mahdottomat. Vielä vuonna 2015 maistoin kuusi Port Elleniä, mutta sen jälkeen tahti on hidastunut radikaalisti. Tänä vuonna olen kohdannut tähän mennessä vain yhden.

Nyt tulee tälle vuodelle toinen: maistelussa on tällä kertaa erittäin pidetty pullote. Signatory on pullottanut sarjassa kolme peräkkäistä sherrytynnyriä, jotka ovat 6771, 6772 ja tämä kyseinen 6773. Niistä tämä tuli ainoana ulos tynnyrivahvuisena.

Port Ellen 24 yo 1979/2004, Signatory

(56,8%, Signatory, Cask Strength Collection, 16.11.1979–7.10.2004, Cask No. 6773, Sherry Butt, 541 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, tervainen ja todella lääkemäinen. Tummaa, oikein yrttistä yskänlääkettä. Erittäin merellinen ja mineraalinen, merilevää ja suolavettä riittää. Märkää maata, kosteaa heinäpaalia, maakellaria. Kovia toffeekarkkeja, makeaa sitruksisuutta, hiukan hunajaa. Hieno on. Vesilisä tuo hiukan mentholia mukaan ja saa maanläheisyyteen lisää sävyjä.

Maku: Turvesavu ja terva tulevat armotta päälle, pippuri ja mineraalisuus saavat voimaa suolasta ja tammesta. Huh huh. Limettiä, inkivääriä, sinapinsiemeniä. Makeus on toffeemaista ja heinäisyys korostuu. Suutuntuma on melko täyteläinen ja erittäin voimakas. Öljyisyyttä, savua, lääkemäisyyttä, yrttejä, salmiakkia. Jälkimaku on pisteliään turvesavuinen, hiukan tervainen, erittäin lääkemäinen ja vähitellen makeutuva. Pippuri ampuu täydeltä laidalta, mutta siirappinen ja kinuskinen makeus nousevat vähitellen sitä vastaan. Yrttejä, nahkaa, tammea, maakellaria, heinää, voita. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja yrttistä makeutta esiin.

Arvio: Erittäin voimakas ja suoraviivaisen komea Port Ellen. Top notch. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 3).

Linkwood 11 yo 2006/2018, Cadenhead 59,3%

Maistelussa on simppeli nuori Linkwood Cadenheadin valikoimista. Tämä on isompana pullona varustettu Authentic Collectionin etiketeillä, mutta saatavilla myös tällaisessa pienemmässä ja karummassa pullossa. Tuoretta pullotuserää siis.

Linkwood 11 yo 2006/2018, Cadenhead

(59,3%, Cadenhead Authentic Collection, 2006–2018, Bourbon Hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Aivan nätti. Päärynää, makeaa sitruksisuutta, maltaisuutta, tiettyä nuoren viskin pirskahtelevuutta. Tammi tuntuu paljaana ja varsin mausteisena. Yleisilme on makea ja suoraviivainen. Tietty alkoholisuus tästä vielä paistaa toki läpi. Vesilisä saa esiin käsirasvaa ja jotain suitsuketta.

Maku: Päärynäinen ja hapokas. Edelleen päärynä ja makea sitruksisuus ovat mukana, mutta nyt hedelmäinen makeus ei aivan kohtaa kireän tammen ja karhean maltaisuuden kanssa. Tasapaino vähän hakee koko ajan. Suutuntuma on melko kevyt mutta näillä volteilla tietysti kohtalaisen öljyinen silti. Ruohoisuutta, happamuutta. Jälkimaku käpertyy vielä selvemmin aktiivisen tammen ympärille. Paahteisuutta, ruohoa, päärynää, yrttisyyttä. Hiukan pähkinäistä ja tumman suklaista karheutta löytyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan karkkisuutta ja tekee tällä kokonaisuutena oikein hyvää.

Arvio: Valitettavasti näitä mahtuu kolmetoista tusinaan. Tällaisista viskeistä on vaikea innostua, kun jotenkin tuntuu, että täysin vastaavan profiilin on maistanut vuosien varrella niin monta kertaa. Mutta mitään teknistä vikaa tässä ei ole. 80/100

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor 54,4%

Duncan Taylor pullotti Dimensions-sarjassaan tällaisen Strathmillin vuonna 2013. Tislaamo itsessään ei ole koskaan herättänyt suurempia tunteita, vaan on jäänyt mielikuvissa tuotantolaitoksen tapaiseksi toimijaksi.

Vasta äskettäin Diageon Special Releasena julkaistu 25-vuotias muistutti, että tislaamo on tosiaan edelleen olemassa ja puskee viskiä blendejä varten vähintäänkin entiseen tahtiin.

Strathmill 22 yo 1990/2013, Duncan Taylor

(54,4%, Duncan Taylor, Dimensions, 8/1990–5/2013, Cask No. 4242, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hyvin erikoinen, ummehtunut ja rasvainen. Hikisukkaa, talia, suolaa. Heinää ja sitruksisuutta, maltaisuutta ja märkää pahvia. Nyt ei kyllä jatkoon. Jostain taustalta pieni hedelmäisyys sentään yrittää pilkistää, vaniljaa ja kakkupohjaa. Vesilisä vapauttaa päärynää ja ruohoisuutta.

Maku: Maku parantaa tuoksusta huimasti, mutta tasapaino on hukassa. Nyt kärjessä on erittäin suolainen, kirpeän hedelmäinen ja kuiva puraisu, jonka jälkeen alkaa rasvan, vaniljan ja maltaisuuden sekamelska. Kookosrasvaa, vahamaisuutta ja mineraalisuutta löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oudon raskas. Heinää, tammea, jotain esanssista. Aseöljyä, Jägermeisteria, yskänlääkettä. Jälkimaku on edelleen yhtä kummallinen. Sitruksisuutta, vaniljaa, pippuria, rasvaa ja suolaa tunkee joka tuutista. Märkä pahvi, kireä tammi ja kuiva maltaisuus heiluvat hetken. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan makeaa päärynäisyyttä.

Arvio: Omituinen ja epätasainen esitys. Ei kolahtanut millään mittarilla. 77/100

Bunnahabhain 45 yo 1968/2013, Samaroli 40%

Maistelussa on tällä kertaa todella pienen erän ikävanhus. Samaroli pullotti 45-vuotispäivilleen tällaisen 45-vuotiaan Bunnan. Ei voi olla ihan huonoa.

Bunnahabhain 45 yo 1968/2013, Samaroli

(40%, Samaroli, 45th Anniversary, 1968–10/2013, Cask No. 4, 112 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upea, klassisen vanhan Bunnan tuoksu. Vahaisuutta, kiteistä sokeria, mineraalisuutta, kuivaa tammea, metisyyttä, eucalyptusta. Hedelmäisyys on silti jopa raikasta. Punaista omenaa ja mangoa, papaijaa. Hiukan paahteisuutta, mustaa teetä ja hedelmäsiirappia. Kuivaa maltaisuutta, heinää. Fantastinen kokonaisuus, josta nousee koko ajan uutta tutkittavaa.

Maku: Metinen ja hedelmäinen, kuivan tamminen ja upean mineraalinen ensituntuma. Maku aukeaa vähitellen hedelmien ja paahteisuuden kautta varsin mausteiseksi, pähkinäiseksi ja pippuriseksi. Omena, päärynä ja trooppiset hedelmät maistuvat voimakkaasti, eucalyptus ja yrtit tuovat sävyjä. Tammi on vahamaista ja erittäin kuivaa, suolaisuus tulee kauniisti esiin. Suutuntuma on varsin kevyt, ja oikeastaan pieni voimakkuuden nosto olisi ainoa asia, mitä tältä viskiltä kehtaisi vielä toivoa. Jälkimaku on alkuun upean pippurinen ja mausteinen, kunnes musta tee, vaha, suola, hedelmäsiirappi ja heinäisyys nousevat kunnolla esiin. Eucalyptuksen raikkaus säilyy loppuun asti. Pitkä, upea finaali.

Arvio: Erinomainen vanha Bunna, joka tuntuu etenkin jälkimaussa paljon volttejaan isommalta. Ei voi muuta kuin taas hämmästellä sitä, miten hienosti Bunnan tisle kestää pitkiä aikoja tammessa ilman, että siitä tulisi vähimmässäkään määrin puisevaa tai sävytöntä. Tässä on kompleksisuutta, herkkyyttä ja tyyliä viimeiseen pisaraan. 91/100

BenRiach 27 yo 1985/2013 Cask #7188, 48,9%

Pitkästä aikaa maistelussa oikein kunnon Virgin Oakissa kypsytelty BenRiach, jolla alkaa olla jo lupaavasti ikää. Edellisestä vähän vastaavasta Benkusta alkaa olla tässä blogissa jo nelisen vuotta aikaa, eikä se ollut turpeinen versio niin kuin tämä – mutta erinomainen yhtä kaikki.

Odotukset ovat siis suhteellisen korkealla.

BenRiach 27 yo 1985/2013 Cask #7188

(48,9%, OB, 1985–6/2013, Batch No. 10, Peated, Virgin American Hogshead Finish, Cask No. 7188, 257 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja karkkisen makea. Päärynää, mangoa, passionhedelmää. Viinikumikarkkeja, hiukan herukkaa. Makeaa kakkumaisuutta, tarte tatinia, vaniljaa. Heinäinen ja tamminen pohjavire. Vesilisä tuo esiin herukkaisuutta ja kurkkupastillia.

Maku: Öljyinen ja erittäin hedelmäinen. Turvesavu jää täysin taustalle ja antaa tilaa karkkisuudelle ja siirappiselle makeudelle. Suutuntuma on öljyisen pehmeä mutta mausteet tuovat ryhtiä. Tiettyä likaisuutta, aseöljyä, nahkaa. Tammi on voimakasta mutta tanniinit pysyvät hyvin kurissa. Jälkimaku on tumman öljyinen ja mineraalinen, lakritsinen ja erittäin tamminen. Mausteet purevat mutta kokonaisuus pysyy silti hämmästyttävän pehmeänä loppuun saakka. Pientä karvautta esiintyy toki, pippuria ja pähkinää, mutta se vain tuo vastapainoa kaikkeen karkkisuuteen. Aseöljyä, vahaa ja hiukan tervaa löytyy myös. Pitkä ja maukas finaali. Vesilisä tuo tietyn paahteisuuden voimalla pintaan.

Arvio: Erinomaisen nautittava BenRiach. Kerrankin tammi on vahvana mutta juuri sopivalla tavalla läsnä. Nam. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

The Balvenie 14 yo 2002/2017 Peat Week 48,3%

Balvenie pullotti vuonna 2017 tällaisen Peat Week -julkaisun vuoden 2002 turvesavuisesta erästä. Maistelin tämän jo kertaalleen Uisgessa, mutta en oikein päässyt jyvälle. Nyt tuli sopiva hetki muodostaa punnittu näkemys.

Fenolipartikkeleita Ylämaan turpeesta irronnut on 30 ppm, ja tislaus on suoritettu viikolla 37 vuonna 2002. Balvenie siis käyttää savumallasta yhtenä viikkona vuodessa. Sen jälkeen edessä on aina ilmeisen kova laitteiston pesu-urakka, jotta klassinen, hedelmäinen ja hunajainen Balvenie säilyy ennallaan.

Koko tähän viskiin käytetty satsi on kypsynyt jenkkitammessa. Markkinoille saapuneen erän kokoluokka oli kolmetuhatta pulloa.

The Balvenie 14 yo 2002/2017 Peat Week

(48,3%, OB, 2002–2017, Peated, American Oak, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja maanläheisellä tavalla rasvainen, heinäinen ja hedelmäinen. Turvesavu itsessään on vienompaa ja kuivempaa kuin muistin. Hunajaa ja vaniljaakin löytyy, hiukan makeaa omenaa myös. Miellyttävä maatilan tuoksu, kuivaa lehtikasaa ja heiniä. Vesilisä tuo nokisuutta ja likaisuutta pintaan.

Maku: Turvesavu on maussa heti selvempänä esillä. Savuiset ja paahteiset elementit toimivat hyvin yhteen hunajan, vaniljan ja makean omenan kanssa. Keltaista luumua, mandariinia, hiukan mangoa. Hieman mantelia ja kookosta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi todella hyvin kohdallaan. Heinäinen ja maltainen perusmaku kantaa koko matkan. Jälkimaku on entistä turvesavuisempi, kuivempi ja heinäisempi. Kookosta, mantelia, vihreää teetä, hiukan pippuria. Maltaisuutta, hiukan kitkerän sitruksisia elementtejä, paahteisuutta, tuhkaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa tammen aktiivisemmaksi ja ruohoisuutta esiin. Myös makea päärynä näyttäytyy.

Arvio: Nostan aiempaa arviotani. Tämä todella oli parempaa kuin muistin. Ei tämä vieläkään mene omiin suosikkeihin, mutta tasapainoinen ja hyvin tehty viski on kyseessä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 87/100.