Diageo

Lagavulin 25 yo 1977/2002, 57,2%

Nyt ollaan jälleen dream drams -osastolla, kun lasiin kaatui Lagavulinin 25-vuotias vuodelta 2002.

Lagavulin 25 yo 1977/2002

(57,2%, OB, 1977–2002, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivaa turvesavua, merellisyyttä, mineraalisuutta. Heinäisyyttä, kuivattuja hedelmiä, vahaista tammisuutta. Suolavettä, sitruksisuutta. Hedelmäisyys taittuu toisaalta myös kevyen rusinaiseen suuntaan. Tervaisuutta, salmiakkia. Yrttisyyttä, hiukan kreosoottia. Upea. Vesilisä avaa omenaisuutta ja hunajaisuutta.

Maku: Järkälemäinen. Kuivaa turvesavua, hiilisyyttä, salmiakkia, tervaa. Lääkemäisyyttä, jodia. Kuiva ja silti napakka tammisuus tuo hienosti ryhtiä. Pippurisuutta, mineraalisuutta, kaunista hapokkuutta. Kihelmöivä. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen, runko ryhdikäs ja viskositeetti kohdallaan. Jälkimaku on pippurinen, tervainen ja erittäin mineraalinen. Merellisyyttä, suolaisuutta, salmiakkia, lääkemäisyyttä. Kuivaa tammisuutta ja runsasta mausteisuutta. Erittäin pitkä ja mahtava finaali. Vesilisä saa omenaisen ja hunajaisen makeuden kauniisti esille kaiken savun ja tervan takaa.

Arvio: Todella hyvä viski. On aina kärsinyt loistavasta 21-vuotiaasta vertailukohtana ja vierekkäin maisteltuna jääkin siitä hiukan jälkeen, mutta profiililtaan terävämpänä ja mineraalisempana seisoo kyllä ihan omilla jaloillaan. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 13).

Caol Ila 13 yo 1981/1995, Cooper’s Choice 63,9%

Erittäin vahvaa Caol Ilaa, tislattu vuonna 1981 ja pullotettukin jo 1995. Tästä on erittäin vähän tietoa etukäteen tarjolla, mutta väritön ulkoasu paljastaa ainakin sen, että tässä ei ole käyty sherrytynnyreitä lähelläkään.

Caol Ila 13 yo 1981/1995, Cooper’s Choice

(63,9%, 1981–1995, Cooper’s Choice, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin tiukka ja sulkeutunut. Savu tulee läpi kuivan hiilisenä, vaniljaisuus korostuu. Reipasta tammisuutta, ruohoisuutta, märkiä lehtiä. Salmiakkinen vivahde on mukana, samoin tietty paahteisuus. Vesilisällä ilme muuttuu heti. Löytyy päärynää, minttua, tammilankkuja, tuhkaa. Sävyjä nousee runsaasti lisätyn veden avulla runsaasti.

Maku: Pyhä jysäys, nyt on voimaa! Kuivan hiilinen turvesavu kohtaa rasvaisen vaniljaisuuden. Tammi tuntuu todella aktiivisena ja isona. Ruohoisuutta ja pientä karvautta löytyy. Suutuntuma on melko kermainen ja jykevä, kihelmöivän mausteinen ja järeän alkoholinen. Suolaa, salmiakkia, tervaa, yskänlääkettä, haavansidonta-aineita. Jälkimaku leikkaa erittäin vahvan mausteisuuden ja tammisuuden kautta vaniljaiseen ja omenaiseen makeuteen, kunnes salmiakki, pippuri ja tanniinit piiskaavat paketin kasaan. Ruohoisuutta, kuivattuja hedelmiä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä vapauttaa tästä kerman ja hedelmäisyyden, tuo todella paljon hunajaisia ja jopa karkkisia sävyjä pintaan. Myös koivunlehtien raikkautta paljastuu. Käytännössä veden lisääminen on välttämättömyys, jos tästä haluaa saada jotain irti.

Arvio: Harvoin tulee lotrattua vedellä näin paljon. Erittäin haastava Caol Ila, jossa on omat hetkensä, kun kaiken kireyden ja voiman alta alkaa löytää ulottuvuuksia. 84/100

Clynelish 15 yo 1997/2012, Berry’s Own Selection 46%

Mielenkiintoisen oloinen Clynelish Berryltä, oletettavasti ex-bourbontynnyristä.

Clynelish 15 yo 1997/2012, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1997–2012, Cask No. 6470, 70 cl)

Tuoksu: Mehiläisvahaa ja mineraalisuutta. Vaniljaa ja kukkaista makeutta. Hyvin tyypillinen Clynelish-tuoksu, olkoonkin, että maltaisuus ja puuromainen vivahde puskee taustalta läpi. Sitruunamehua, kirpeyttä, suolaisuutta, hiukan kuivaa savua. Tammi tuntuu kuivana tuoksussa. Vesilisä korostaa puuroisuutta.

Maku: Vahainen ja ruohoinen, melko kitkerä ja pippurisen mausteinen. Happamuutta, sitruunaa, suolaisuutta. Tietty kuiva kireys tässä on, vaikka vahamaisuus toimii jälleen hienosti. Suutuntuma on kuivakka ja tekstuuri tiivis. Omenaa, raakaa luumua, viinirypäleitä. Hapokasta maltaisuutta. Jälkimaku alkaa todella tanniinisena ja karvaana, erittäin tamminen ja pippurinen yleisilme ottaa hetkeksi kaiken tilan. Ruohoisuutta, sitruunankuorta, suolaa, kuivaa savua, hapokkuutta. Pieni karkkinen ja vaniljainen nuotti kuitenkin tulee esille vähitellen. Finaali on melko pitkä ja runsas. Vesilisä tuo pehmeää maltaisuutta pintaan.

Arvio: Hiukan turhan kitkerä ja balanssiltaan haastava tapaus. Ei mene omiin suosikkeihini. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition -pullotteiden joukosta löytyy tällainen mielenkiintoinen rinnakkaispullote, joka on pari vuotta vanhempi kuin hiukan laajemmin myynnissä ollut 1995/2011-versio.

Tuo vuoden 2011 pullote ei tehnyt aikoinaan minuun mitenkään järisyttävää vaikutusta, vaikka ihan pätevä viski olikin. Mitenhän tämän kanssa käy?

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1995–2013, Batch No. lgv 4/501, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kumia ja tupakkaa, nahkaa ja tunkkaisuutta. Hiukan ummehtunut yleisilme, jonka takana on kauniin makeaa sherryisyyttä, tummaa suklaata, sikaria ja kahvia. Turvesavu on pehmeää ja paahtunutta. Kinuskia, appelsiinia, hiukan lakritsia. Hento suolaisuus jää taustalle. Pekonia, tuhkaisuutta ja hunajaa.

Maku: Erittäin suklainen ja kuminen. Runko tuntuu yllättävän kevyeltä, hiukan ponneton yleisfiilis, vaikka sherryinen ja karamellinen puoli onkin komea. Turvesavun pehmeys on myös yllättävää, se jää täysin taustalle. Vahaista tammisuutta, rasvaista savumakkaraa, lakritsia, rusinaisuutta, ylikypsiä hedelmiä, rancio-fiilistä. Appelsiinisuklaata, luumua. Jälkimaku lähtee mausteisella ja mukavan tammisella nuotilla liikkeelle, kahvisena ja lakritsisena. Edelleen todella paljon luonnonkumia. Tupakkaisuutta, pekonia, karamellia, kahvisuutta, pippuria, tervaa, suolaisuutta. Pitkä finaali on tässä viskissä ehdottomasti parasta. Eikä vettä tule mieleenkään lisätä.

Arvio: Varsin kuminen ja köykäinen esitys, jonka jälkimaku onneksi nostaa omalle tasolleen. Jää silti noin valovuoden jälkeen Lagavulinin 1987/2003 Distillers Editionista. 87/100

Dufftown 15 yo 1985/2001, SMWS 91.15, 58,2%

Erilainen Dufftown SMWS:n valikoimista. Sherrypommilta haiskahtaa.

Dufftown 15 yo 1985/2001, SMWS 91.15

(58,2%, Scotch Malt Whisky Society, 11/1985–2/2001, Cask 91.15, ’Old English marmalade and brimstone’, 214 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella multainen ja maanläheinen. Sherryvaikutus on painavaa, tummaa suklaata ja kuivattuja hedelmiä riittää. Luumuja, aprikoosia, rusinaa, kirsikoita. Pähkinäistä karvautta ja tiettyä happamuutta, kalkkia ja tuhkaa, pientä rikkisyyttä. Tammi tuntuu varsin kuivana ja vahamaisena. Vesilisä tuo ruohoisuutta, heinää ja tiettyä makeutta.

Maku: Hyvin erilainen sherryviski. Multaisuus ja maanläheisyys ovat edelleen pääosassa, tuhkaisuutta ja rikkisyyttä löytyy. Mineraalisuutta runsaasti. Pähkinäisyyttä, karvasmantelia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, sherry tuo toki runkoon painavuutta. Uuniomenaa, rusinaa, luumua. Kuivattuja hedelmiä. Tammisuus on sen verran kuivattavaa, ettei siirappi tai suklaa pääse erityisemmin vallalle. Jälkimaku kuivuu jo todella raskaasti, menee tuhkaisuuden puolelle ja jopa suolaiseksi. Kaakaojauhetta (Van Houten), espressoa, pähkinää, kuivattua hedelmää. Rikkisyyttä ja happamuutta. Melko pitkä ja mineraaliseksi kääntyvä finaali. Vesilisä nostaa makeutta selvästi esiin, jopa kinuskia.

Arvio: Omalaatuinen sherryviski, multainen ja mineraalinen. Mielenkiintoinen ja omalla tavallaan maukas tapaus. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate 46%

Hollantilaisten valitsema Dailuaine. Tämä on sellaista ainetta, jota harvemmin tulee vastaan.

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 1.5.1997–1.2.2012, Cask No. 6012, Hogshead, 372 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paljon päärynämehua, käsirasvaa ja vaniljakastiketta. Oikein klassista tavaraa, tammea riittää ja pieni vahamaisuus nostaa päätään. Ruohoisuutta, omenaa, hiukan raparperia, aavistus herukanlehden kirpeyttä. Kaunis paahteisuus taustalla, lakritsia ja yrttejä. Vesilisä avaa kurkkupastillisen puolen isosti.

Maku: Ryhdikäs ja tasapainoinen. Päärynä, vanilja ja banaani saavat tukea tammesta, yrteistä ja maltaisuudesta. Kermaisuutta, kevyttä vahamaisuutta, ruohoa. Suutuntuma on melko kevyt mutta balanssi miellyttää. Suolaisuutta, pientä katkeruutta. Tammi nostaa oikein kunnolla mausteita pintaan, vaikka pieni hunajaisuus toimiikin nätisti vastapainona. Jälkimaku on hiukan karvas, maltainen ja tamminen. Suolaisuutta, wasabia, kirpeyttä, yrttejä, anista. Hapokasta omenaisuutta, valkoviiniä, limettiä. Finaali on lopulta melko pitkä ja kuivuu kauniisti. Vesilisä availee kuivan tammisia sävyjä mukavasti lisää.

Arvio: Odotuksia parempi Dailuaine. Hyvä balanssi, kiinnostava kokonaisuus. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Talisker 1986/1999 Distillers Edition 45,8%

Käsissä on varhainen Taliskerin Distillers Edition. Mielenkiintoista päästä maistamaan, kaikkien näiden uusien DE-pullotteiden jälkeen.

Talisker 1986/1999 Distillers Edition

(45,8%, 1986–1999, Batch No. TD-S: 5AM, Double Matured in Amoroso Sherry Wood, 100 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja viininen, mutta samaan aikaan kuivan tamminen ja jopa metinen. Kiteistä hunajaa, yleensä refill-tynnyristä tuttua vahamaisuutta ja sokerisuutta. Napakka turvesavu, pieni lakritsi. Hiilisyyttä, pippurisuutta, marjaisuutta. Hyvin erilainen verrattuna myöhempiin pullotteisiin. Vesilisä tuo raikkautta, yrttisyys kevenee.

Maku: Hienosti synkassa tuoksun kanssa. Äärimmäisen kuiva ja vahamainen tammisuus kohtaa pippurisen ja kireällä tavalla turvesavuisen sherrytunnelman. Kermaisuutta, mustikkaa, lakritsia, yrttisyyttä. Viinisyys on tunkkaisuudessaankin hapokasta mutta hienosti balanssissa. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, silti juuri sopivan kuiva. Jälkimaku alkaa heti komealla pippurisuudella ja tammisuudella. Turvesavua, lakritsia, marjaisuutta, viinisyyttä. Suolaisuutta ja pientä tervaisuutta löytyy myös. Hapokkuus ja tanniinit toimivat hyvin, kun jälkimaku kuivuu kasaan. Finaali jää kuitenkin vain keskipitkäksi. Vesilisällä löytyy eucalyptus ja tietty viileys.

Arvio: Todella herkullinen, kuivan tamminen ja silti runsas Talisker. Tuntuu kuin tähän olisi laitettu joukkoon myös jotain todella vanhaa viskiä, sen verran paljon pitkistä refill-kypsytyksistä tuttua metisyyttä irtoaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 12).

Talisker 25 yo 2007 Edition 58,1%

Taliskerin 25-vuotiaan julkaisu vuodelta 2007 on kerännyt jonkin verran myös eriäviä mielipiteitä. Tähän varsin mittavaan pullotuserään käytetyissä refill-tynnyreissä on joidenkin tietojen mukaan ollut hiukan enemmän ex-sherryä mukana kuin monissa muissa Taliskerin vastaavissa vuosijulkaisuissa.

Sen verran harvinaista herkkua näistä 25-vuotiasta Taliskereista on nykyisellään tullut, että tähän kohdistuu kyllä merkittäviä odotuksia. Aiemmin maistamani Taliskerin kaksvitoset ovat olleet järjestään aivan loistavia.

Talisker 25 yo 2007 Edition

(58,1%, OB, 1982*–2007, Refill Casks, 6894 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mahtavan merellinen, napakan turvesavuinen ja viileän yrttinen. Hunajaisuutta, karamellisuutta, vaniljaa. Savua, salmiakkia, suolaisuutta ja pientä pippuria. Eucalyptusta, kauniisti kuivunutta tammisuutta. Upea kokonaisuus, ehkä hiukan tavanomaista makeampi. Hiukan rusinaa myös. Vesilisällä raikkaus nousee.

Maku: Pippurinen ja makean omenainen, mineraalinen ja kihelmöivä. Hunajainen makeus kohtaa räjähtävän turvesavun, suolaisuus ja sitruksisuus taittuvat pehmeään luumuun ja vaniljaisuuteen. Suutuntuma on täyteläinen ja varsin täydellinen. Hedelmäisyyttä leikkaa pieni kitkeryys, mustan teen ja tanniinien liike taustalla. Rusinaisuus ja tammisuus ovat selvästi mukana. Jälkimaku alkaa erittäin mineraalisena ja raikkaana. Eucalyptusta, kuivaa tammisuutta, yrttisyyttä, merellisyyttä. Vähitellen kitkeryys nousee, sitruuna happanee ja tunkkaisuus lisääntyy. Lakritsia ja happamuutta. Melko pitkä finaali, jonka oikeastaan soisi jatkuvan vielä hiukan pidempään. Vesilisä tekee tälle välittömästi hyvää, keventää happoja ja tasapainottaa tätä oivallisesti.

Arvio: Todella hyvä Talisker. Kaikkien aikojen parhaimmista 25-vuotiaista jäädään toki hiukan, esimerkiksi jälkimaku ei ole aivan niin taivaallinen kuin vaikkapa vuoden 2009 editiossa. Mutta huippuluokan viskiähän tämä silti on. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 14).

Talisker 2006/2016 Distillers Edition 45,8%

Käsittelyssä on tänään tuttua DE-kamaa Taliskerilta, uusinta erää. Suunta on ollut tavallaan sama kuin Lagavulinin Distillers Editioneissa: täyteläisestä ja ylikypsästä sherrypommituksesta on siirrytty vuosi vuodelta napakampaan ja tammisempaan suuntaan. Mutta toisin kuin Lagavulineissa, Taliskereissa tämä kehitys on ollut paljolti hyvästä.

Talisker 2006/2016 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2006–2016, Batch No. TD-S: 5SE, Double Matured in Amoroso Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja imelän hedelmäinen. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, suolaa. Kovasti on pekonia ja savumakkaraa. Hedelmissä on ylikypsä vivahde, rancio-tunnelma on muutenkin vahva. Luumu tuntuu jopa ummehtuneelta. Varsin runsas ja tunkkainen kokonaisuus. Vesilisä avaa puunsavua vielä lisää.

Maku: Turvesavua ja hedelmäisyyttä riittää. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen ja varsin helppo. Tammi ja mausteet pysyttelevät taka-alalla, punaista omenaa ja rusinaisuutta riittää. Salmiakkia ja suolaisuutta, pekonia ja savumakkaraa löytyy kyllä vähintään riittämiin. Suklaisuutta, marjaisuutta, hilloa, kinuskia. Jälkimaku pukkaa vihdoin tammen ja mausteet pintaan, eikä pippuriakaan tarvitse enää kysellä. Lääkemäinen ja mineraalinen puoli nousee kunnolla pintaan, kun jälkimaku ohenee. Tanniinit, marjaisuus ja rusinaisuus jäävät pintaan lopuksi. Keskipitkä finaali on lopulta yllättävänkin kevyt. Vesilisä tekee tästä nopeasti kitkerän, kun sitruksisuus ja tammisuus nousevat hallitseviksi.

Arvio: Oikein mainio lajissaan, vaikka jää silti paikoitellen vähän ohueksi. 86/100

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition 43%

Valittelin jokin aika sitten, että intoni Lagavulinin Distillers Editioniin on päässyt viime aikoina lopahtamaan. Nyt eteen sattui vähän varhaisempi edustaja tuosta sarjasta, ja pääsin täysin yllättäen palaamaan menneisiin aikoihin.

Näiden pullojen hinnat ovat jo kauan sitten karanneet horisonttiin, mutta hintalappu on aina syytä kadottaa mielestä, kun maistelemaan ryhtyy.

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition

(43%, OB, 1987–2003, Batch No. lgv 4/491, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savua, pekonia, tervaleijonaa. Mahtava salmiakkisuus ja terva, suklaisuus ja yrttinen eleganssi. Kuivaa tammisuutta ja marjaisuutta. Sherryisyys on yhtä aikaa hallitsevaa ja tyylikkään kuivakkaa, kokonaisuus on erinomaisesti integroitunut. Savumakkaraa, hiukan hiilisyyttä, siirappia, kurkkupastillista raikkautta. Komea tuoksu, hienossa balanssissa.

Maku: Turvesavun ja tervaleijonan juhlaa. Todella upea sherryinen suklaisuus kohtaa omenaisen makeuden ja siirapin. Suutuntuma on täyteläinen ja kuivan mausteinen. Tammi tuntuu vahaiselta ja kuivalta, marjaisuus ja mausteisuus tuovat sävyjä valtavasti. Makea sherryisyys on upeasti integroitunut. Jälkimaku alkaa tervaleijonan ja sukulakun komennossa. Savu jää taka-alalle mutta leijuu hiilisenä kaiken yläpuolella. Omenaisuutta, mineraalisuutta, pientä hapokkuutta, eucalyptusta. Pitkä ja hienosti kuivuva finaali, jossa on alhaisista volteista huolimatta voimaa.

Arvio: Taivaallisen hyvä DE. Jos voimaa olisi vielä hiukan lisää, tajunta saattaisi hämärtyä. Loistava viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).