Diageo

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate 46%

Hollantilaisten valitsema Dailuaine. Tämä on sellaista ainetta, jota harvemmin tulee vastaan.

Dailuaine 14 yo 1997/2012, The Ultimate

(46%, van Wees’ The Ultimate, 1.5.1997–1.2.2012, Cask No. 6012, Hogshead, 372 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paljon päärynämehua, käsirasvaa ja vaniljakastiketta. Oikein klassista tavaraa, tammea riittää ja pieni vahamaisuus nostaa päätään. Ruohoisuutta, omenaa, hiukan raparperia, aavistus herukanlehden kirpeyttä. Kaunis paahteisuus taustalla, lakritsia ja yrttejä. Vesilisä avaa kurkkupastillisen puolen isosti.

Maku: Ryhdikäs ja tasapainoinen. Päärynä, vanilja ja banaani saavat tukea tammesta, yrteistä ja maltaisuudesta. Kermaisuutta, kevyttä vahamaisuutta, ruohoa. Suutuntuma on melko kevyt mutta balanssi miellyttää. Suolaisuutta, pientä katkeruutta. Tammi nostaa oikein kunnolla mausteita pintaan, vaikka pieni hunajaisuus toimiikin nätisti vastapainona. Jälkimaku on hiukan karvas, maltainen ja tamminen. Suolaisuutta, wasabia, kirpeyttä, yrttejä, anista. Hapokasta omenaisuutta, valkoviiniä, limettiä. Finaali on lopulta melko pitkä ja kuivuu kauniisti. Vesilisä availee kuivan tammisia sävyjä mukavasti lisää.

Arvio: Odotuksia parempi Dailuaine. Hyvä balanssi, kiinnostava kokonaisuus. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100.

Talisker 1986/1999 Distillers Edition 45,8%

Käsissä on varhainen Taliskerin Distillers Edition. Mielenkiintoista päästä maistamaan, kaikkien näiden uusien DE-pullotteiden jälkeen.

Talisker 1986/1999 Distillers Edition

(45,8%, 1986–1999, Batch No. TD-S: 5AM, Double Matured in Amoroso Sherry Wood, 100 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja viininen, mutta samaan aikaan kuivan tamminen ja jopa metinen. Kiteistä hunajaa, yleensä refill-tynnyristä tuttua vahamaisuutta ja sokerisuutta. Napakka turvesavu, pieni lakritsi. Hiilisyyttä, pippurisuutta, marjaisuutta. Hyvin erilainen verrattuna myöhempiin pullotteisiin. Vesilisä tuo raikkautta, yrttisyys kevenee.

Maku: Hienosti synkassa tuoksun kanssa. Äärimmäisen kuiva ja vahamainen tammisuus kohtaa pippurisen ja kireällä tavalla turvesavuisen sherrytunnelman. Kermaisuutta, mustikkaa, lakritsia, yrttisyyttä. Viinisyys on tunkkaisuudessaankin hapokasta mutta hienosti balanssissa. Suutuntuma on täyteläinen ja runsas, silti juuri sopivan kuiva. Jälkimaku alkaa heti komealla pippurisuudella ja tammisuudella. Turvesavua, lakritsia, marjaisuutta, viinisyyttä. Suolaisuutta ja pientä tervaisuutta löytyy myös. Hapokkuus ja tanniinit toimivat hyvin, kun jälkimaku kuivuu kasaan. Finaali jää kuitenkin vain keskipitkäksi. Vesilisällä löytyy eucalyptus ja tietty viileys.

Arvio: Todella herkullinen, kuivan tamminen ja silti runsas Talisker. Tuntuu kuin tähän olisi laitettu joukkoon myös jotain todella vanhaa viskiä, sen verran paljon pitkistä refill-kypsytyksistä tuttua metisyyttä irtoaa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 12).

Talisker 25 yo 2007 Edition 58,1%

Taliskerin 25-vuotiaan julkaisu vuodelta 2007 on kerännyt jonkin verran myös eriäviä mielipiteitä. Tähän varsin mittavaan pullotuserään käytetyissä refill-tynnyreissä on joidenkin tietojen mukaan ollut hiukan enemmän ex-sherryä mukana kuin monissa muissa Taliskerin vastaavissa vuosijulkaisuissa.

Sen verran harvinaista herkkua näistä 25-vuotiasta Taliskereista on nykyisellään tullut, että tähän kohdistuu kyllä merkittäviä odotuksia. Aiemmin maistamani Taliskerin kaksvitoset ovat olleet järjestään aivan loistavia.

Talisker 25 yo 2007 Edition

(58,1%, OB, 1982*–2007, Refill Casks, 6894 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mahtavan merellinen, napakan turvesavuinen ja viileän yrttinen. Hunajaisuutta, karamellisuutta, vaniljaa. Savua, salmiakkia, suolaisuutta ja pientä pippuria. Eucalyptusta, kauniisti kuivunutta tammisuutta. Upea kokonaisuus, ehkä hiukan tavanomaista makeampi. Hiukan rusinaa myös. Vesilisällä raikkaus nousee.

Maku: Pippurinen ja makean omenainen, mineraalinen ja kihelmöivä. Hunajainen makeus kohtaa räjähtävän turvesavun, suolaisuus ja sitruksisuus taittuvat pehmeään luumuun ja vaniljaisuuteen. Suutuntuma on täyteläinen ja varsin täydellinen. Hedelmäisyyttä leikkaa pieni kitkeryys, mustan teen ja tanniinien liike taustalla. Rusinaisuus ja tammisuus ovat selvästi mukana. Jälkimaku alkaa erittäin mineraalisena ja raikkaana. Eucalyptusta, kuivaa tammisuutta, yrttisyyttä, merellisyyttä. Vähitellen kitkeryys nousee, sitruuna happanee ja tunkkaisuus lisääntyy. Lakritsia ja happamuutta. Melko pitkä finaali, jonka oikeastaan soisi jatkuvan vielä hiukan pidempään. Vesilisä tekee tälle välittömästi hyvää, keventää happoja ja tasapainottaa tätä oivallisesti.

Arvio: Todella hyvä Talisker. Kaikkien aikojen parhaimmista 25-vuotiaista jäädään toki hiukan, esimerkiksi jälkimaku ei ole aivan niin taivaallinen kuin vaikkapa vuoden 2009 editiossa. Mutta huippuluokan viskiähän tämä silti on. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 14).

Talisker 2006/2016 Distillers Edition 45,8%

Käsittelyssä on tänään tuttua DE-kamaa Taliskerilta, uusinta erää. Suunta on ollut tavallaan sama kuin Lagavulinin Distillers Editioneissa: täyteläisestä ja ylikypsästä sherrypommituksesta on siirrytty vuosi vuodelta napakampaan ja tammisempaan suuntaan. Mutta toisin kuin Lagavulineissa, Taliskereissa tämä kehitys on ollut paljolti hyvästä.

Talisker 2006/2016 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2006–2016, Batch No. TD-S: 5SE, Double Matured in Amoroso Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja imelän hedelmäinen. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, suolaa. Kovasti on pekonia ja savumakkaraa. Hedelmissä on ylikypsä vivahde, rancio-tunnelma on muutenkin vahva. Luumu tuntuu jopa ummehtuneelta. Varsin runsas ja tunkkainen kokonaisuus. Vesilisä avaa puunsavua vielä lisää.

Maku: Turvesavua ja hedelmäisyyttä riittää. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen ja varsin helppo. Tammi ja mausteet pysyttelevät taka-alalla, punaista omenaa ja rusinaisuutta riittää. Salmiakkia ja suolaisuutta, pekonia ja savumakkaraa löytyy kyllä vähintään riittämiin. Suklaisuutta, marjaisuutta, hilloa, kinuskia. Jälkimaku pukkaa vihdoin tammen ja mausteet pintaan, eikä pippuriakaan tarvitse enää kysellä. Lääkemäinen ja mineraalinen puoli nousee kunnolla pintaan, kun jälkimaku ohenee. Tanniinit, marjaisuus ja rusinaisuus jäävät pintaan lopuksi. Keskipitkä finaali on lopulta yllättävänkin kevyt. Vesilisä tekee tästä nopeasti kitkerän, kun sitruksisuus ja tammisuus nousevat hallitseviksi.

Arvio: Oikein mainio lajissaan, vaikka jää silti paikoitellen vähän ohueksi. 86/100

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition 43%

Valittelin jokin aika sitten, että intoni Lagavulinin Distillers Editioniin on päässyt viime aikoina lopahtamaan. Nyt eteen sattui vähän varhaisempi edustaja tuosta sarjasta, ja pääsin täysin yllättäen palaamaan menneisiin aikoihin.

Näiden pullojen hinnat ovat jo kauan sitten karanneet horisonttiin, mutta hintalappu on aina syytä kadottaa mielestä, kun maistelemaan ryhtyy.

Lagavulin 1987/2003 Distillers Edition

(43%, OB, 1987–2003, Batch No. lgv 4/491, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savua, pekonia, tervaleijonaa. Mahtava salmiakkisuus ja terva, suklaisuus ja yrttinen eleganssi. Kuivaa tammisuutta ja marjaisuutta. Sherryisyys on yhtä aikaa hallitsevaa ja tyylikkään kuivakkaa, kokonaisuus on erinomaisesti integroitunut. Savumakkaraa, hiukan hiilisyyttä, siirappia, kurkkupastillista raikkautta. Komea tuoksu, hienossa balanssissa.

Maku: Turvesavun ja tervaleijonan juhlaa. Todella upea sherryinen suklaisuus kohtaa omenaisen makeuden ja siirapin. Suutuntuma on täyteläinen ja kuivan mausteinen. Tammi tuntuu vahaiselta ja kuivalta, marjaisuus ja mausteisuus tuovat sävyjä valtavasti. Makea sherryisyys on upeasti integroitunut. Jälkimaku alkaa tervaleijonan ja sukulakun komennossa. Savu jää taka-alalle mutta leijuu hiilisenä kaiken yläpuolella. Omenaisuutta, mineraalisuutta, pientä hapokkuutta, eucalyptusta. Pitkä ja hienosti kuivuva finaali, jossa on alhaisista volteista huolimatta voimaa.

Arvio: Taivaallisen hyvä DE. Jos voimaa olisi vielä hiukan lisää, tajunta saattaisi hämärtyä. Loistava viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar 48%

Sansibarin Clynelish-tynnyri on klassista, vahamaista, ex-bourbonissa kypsynyttä tavaraa. Liikanimi muistuttaa Scotch Malt Whisky Societyn tyyliä, joskin tässä kuvauksessa runollisuus pysyy sentään jossain määrin aisoissa.

Kynttiläillallisen ääreen, siis.

Clynelish 15 yo 1996/2012, Sansibar

(48%, Sansibar, 1996–2012, ’Candlelight Dinner in a Dockland Pub’, Ex-Bourbon Cask, 356 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja varsin maltainen, ei mikään kaikkein tyypillisin Clynelish-tuoksu. Tammi tuntuu varsin kuivakalta ja pieni kynttilävahaisuus toki on mukana. Parafiinia, ruohoisuutta, hiukan kermatoffeeta. Kermaa, havuisuutta, raakaa banaania, oliiviöljyä. Vähän sekava. Vesilisällä löytyy mukavasti minttua.

Maku: Erittäin öljyinen ja painava, homma palaa ruotuun harhailevan tuoksun jälkeen. Vahvaa kynttilävahaa, kirpeää sitruunaisuutta. Paksun täyteläinen suutuntuma ja järisyttävä viskositeetti. Tammi on paljon aktiivisemman oloista kuin tuoksussa, mausteet purevat ihan tosissaan ja tanniinit haukkaavat kiinni. Muromaisuutta, ruohoisuutta, edelleen sitä raakaa banaania, yrttistä kitkeryyttä. Jälkimaku on yllättävänkin suolainen, vesi nousee kielelle. Sitruksisuutta ja ruohoisuutta, kermatoffeeta, kookoskermaa, hunajaisuutta, vahaa. Yrttejä, mausteita. Keskipitkä finaali kuivuu voimakkaasti. Vesilisä availee havuisia sävyjä lisää.

Arvio: Ei kaikkein tasapainoisin Clynelish, vaikka tässä on hyvätkin hetkensä. 84/100

Lagavulin Jazz Festival 2016, 54,5%

Lagavulinin Jazz Festival -pullote vuodelle 2016 oli puhdasta ex-bourbonia ja edellisvuoden julkaisun tavoin jälleen ilman ikämerkintää.

Tynnyreiden valinnasta vastannut Iain McArthur kaatoi tätä lasiini Lagavulinin varastossa syyskuussa. Kun alla oli jo viisi dramia toinen toistaan hienompia tynnyrivahvuisia viskejä, tästä ei valitettavasti jäänyt silloin muita merkintöjä talteen kuin varmuus, että hyvää oli.

Pinky kertoi samalla, että kyse on vanhimmilta osiltaan 15-vuotiaasta ja nuorimmilta osiltaan 7,5-vuotiaasta tuotteesta. Sekoituksessa on ex-bourbonissa kypsyneitä viskejä first fillistä ja refillistä.

On juhlan aika. Hattu päästä.

Lagavulin Jazz Festival 2016

(54,5%, OB, Islay Jazz Festival 2016, Refill American Oak & First Fill ex-Bourbon, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja vegetaalinen, merellinen ja muhkea. Suolaisuutta, mineraalisuutta, sitruunaisuutta, ostereita, merilevää, märkää laituria. Aprikoosia, kirpeää vihreää omenaa, limettiä. Balkanmakkaraa, hiukan nokisuutta, rasvaisuutta. Kuivaa valkoviiniä, hapokkuutta. Hieno on. Vesilisällä löytyy ruohoisia piirteitä, vanilliinia ja muromaisuutta.

Maku: Sitruksinen ja kirpeä, omenainen ja mineraalinen. Hiilinen turvesavu kohtaa hedelmäisen raikkauden. Pippurisuutta, hapokkuutta, tammea, savumakkaraa. Suutuntuma on täyteläinen ja koko kompleksinen paletti loistavassa tasapainossa. Persikankiveä, artisokkaa, hunajamuroja. Hiukan tuhkaa ja suolaisuutta. Jälkimaku on edelleen nokisen turvesavun ja kirpeän hedelmäisyyden juhlaa. Mineraalisuutta, apteekin salmiakkia, lääkemäisyyttä, akaasiahunajaa, aprikoosia, omenaa, tammea, pippuria. Loppua kohti tuhkaisuus ja hunajaisuus ottavat hienosti mittaa toisistaan. Pitkä, nautinnollinen finaali. Vesilisä availee vaniljaisuutta ja tuo pippuriin lisää napakkuutta.

Arvio: Taivaallinen liemi! Todella hyvä viski, huimassa balanssissa. Mineraalisempi ja monimuotoisempi kuin vierellä verrokkina ollut Lagavulin 12 yo Special Release 2016 (joka on sekin hieno). 92/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2016, 57,7%

Lagavulinin 12-vuotiaiden CS-sarja on edennyt jo 16:nteen erään, mutta resepti on edelleen sama: paljasta turvesavuista viskiä ex-bourbonista. Nämä ovat kolahtaneet minulle vuodesta toiseen, sen verran tasaista ja laadukasta jälkeä Lagavulinilla on näiden kanssa tehty.

Lagavulin 12 yo Special Release 2016

(57,7%, OB, 2016, 16th Release, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turpeisuus ja lihaisa rasvaisuus ovat kärjessä. Turvesavua, nokisuutta, salmiakkia, hiukan kumia. Tuntuu ehkä aavistuksen rasvaisemmalta ja makeammalta kuin pari aiempaa editiota. Merilevää, suolaisuutta, tervaa, juuresmaisia piirteitä. Ison viskin elkeet. Vesilisä tuo hiukan hammastahnaa pintaan.

Maku: Rasvainen, turpeinen ja alkuun yllättävänkin makea. Sitruunaa, omenaisuutta, turvesavua, savumakkaraa, pekonia, suolaisuutta. Tammi haukkaa kiinni ihan kunnolla, mausteet ja tanniinit puhuvat. Hiukan sitruksista karvautta ja teen kitkeryyttä. Suutuntuma on erittäin painava ja rasvaisen täyteläinen. Nokea, tervaa, salmiakkia. Balanssi on hieno. Jälkimaku alkaa todella tervaisena ja salmiakkisena, kumia ja nokisuutta riittää. Tammi tuntuu aktiiviselta ja mausteiden keskellä hetkellisesti vaniljaisen makealtakin. Sitruunaisuutta, merilevää, juuresmaisuutta. Pitkä ja nautinnollisen järeä finaali. Vesilisällä saa esiin suolakalamaisia piirteitä, graavilohta ja makrillia.

Arvio: Loistavaa Lagavulin-tuotantoa. Ei näistä voi olla pitämättä. Syystä tai toisesta tämä tuntui hiukan rasvaisemmalta ja makeammalta kuin muutama aiempi editio, mutta erot näissä ovat varsin maltillisia. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 86/100.

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition 43%

Pakko myöntää: kyllästyin Lagavulinin Distillers Editioneihin joitain aikoja sitten. Alkuperäiset pullotteet olivat vahvassa sherryisyydessään vielä mielenkiintoisia, mutta sitten homma meni jotenkin mönkään. Lopputuloksena oli ohuita ja vähän tylsiä pullotteita.

Nyt maistelussa on vuoden 2016 julkaisu, jonka tisleet on pantu tynnyreihin vuonna 2000. Odotukset eivät ole kovin korkealla, vaikka 200th Anniversary -symboliikka on mukana.

Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition

(43%, OB, 2000–2016, Batch No. lgv. 4/505, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja pekonia. Imelää makeutta, BBQ-kastiketta, grillikylkeä. Suklaisuutta ja rasvaisuutta. Välistä paistaa aktiivinen tammisuus, terotettua lyijykynää ja puuta. Sherry ei tunnu taaskaan kovin hyvin integroituneelta. Luumua ja rusinaa toki on, mutta suolaisuus ja tietty kireys lyövät sen yli.

Maku: Savuinen ja suolainen. Luumua, rusinaa, suklaata. Salmikkilakritsia, hiukan tervaisuutta, tummaa yrttilikööriä. Pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja tekstuuri oudon ohut. Viskositeettia saisi olla kosolti lisää, nyt rujo tammisuus ja teroitettu lyijykynä iskevät kaikesta läpi. Lääkemäisyyttä ja jodia, paahteisuutta ja sokerisuutta. Jälkimaku on edelleen hyvin suolainen ja nostattaa veden välittömästi kielelle. Salmiakkia, suklaisuutta, rasvaa, pekonia, luumua, kahvista liköörimäisyyttä. Vähitellen happamuutta ja paahteisuutta. Tammen paljaus ja purevuus korostuvat keskipitkässä finaalissa.

Arvio: Ei tämä huono viski ole, mutta tällaisten savuisten sherryviskien standardit ovat nousseet melkoisesti viime vuosina, ainakin omalla arvoasteikollani. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whiskynotes 86/100.

Caol Ila 30 yo 1983/2014 Special Release 55,1%

Käsissä on ennakkotietojen mukaan yksi kaikkien aikojen Caol Ila -pullotteista. Hattu päästä.

Caol Ila 30 yo 1983/2014 Special Release

(55,1%, OB, 1983–2014, Special Release, Refill American & European Oak, 7638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivaa tammea ja vahvaa turvesavua. Jämäkkä vaikutelma saman tien. Salmiakkia, suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, kamferitippoja. Limettiä ja vihreää omenaa, toisaalla hiukan karkkimaisuutta, vaahtokarkkia ja kuivattuja hedelmiä. Hiukan tupakkaisuutta ja hiiltä. Jykevä. Vesilisä tuo hunajan ja ruohon.

Maku: Erittäin voimakas ja ryhdikäs kolmekymppinen. Tamminen ja hapokas, turvesavuinen ja hiilinen lähtö. Lääkemäisyyttä, jodia, suolaa, yrttisyyttä, kamferia. Tammi on kuivaa ja mentholimaista, mutta sen alla jylisee, mausteet iskevät lujaa ja pippuria riittää. Limettiä, omenaa, mangoa, hiukan karkkisuutta ja hunajaista makeutta kaiken takana. Suutuntuma on öljyinen ja kuiva. Jälkimaku on edelleen hienolla tavalla kuivan tamminen, lääkemäinen ja savuinen. Salmiakkia ja suolaisuutta, limettiä ja kamferitippoja, mentholia, merellisyyttä. Pitkä jälkimaku kuivuu upeasti. Vesilisä nostaa makeaa puolta paremmin esille ja balansoi kokonaisuutta siltä osin hienosti.

Arvio: Todella voimakas ja kompleksinen ikäihme. On kyllä melkoinen Caol Ila. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.