Diageo

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts 57,1%

Teaninich on tislaamo, jonka nimi ei yleensä sano kenellekään oikein mitään. Myös oma kokemukseni sen tuotteista on ohuella pohjalla verrattuna moneen muuhun.

Teaninichiltä julkaistiin Rare Maltsissa viisi pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Kaikista on ilmeisesti jossain määrin pidetty. Maisteluun sattui vuonna 1997 isoon pulloon pistetty yksilö.

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts

(57,1%, OB, 1973–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen, sitruksisen kirpeä ja hiukan suolainen. Eucalyptusta, yrttiteetä, sitruunamelissaa, aavistus laventelia. Herukkaisuutta, hapokkuutta. Raikas hedelmäisyys yhdistyy hienosti rasvaisuuteen ja tammisuuteen. Tammessa on vastasahatun tuntua ja samalla hienoa mausteisuutta. Vesilisä tuo marjoja paremmin esiin.

Maku: Rasvainen menthol on heti läsnä. Roimassa yrttisyydessään ja sitruksisuudessaan silti pehmeä ja monitahoinen. Tammi toimii hienosti, tuo mausteita ja syvyyttä. Lakritsia, yrttiteetä, appelsiinimarmeladia, omenaa, herukkaisuutta, paahtoleipää, hunajaa. Suutuntuma on todella öljyinen, yllättävän paksu ja täyteläinen. Jälkimaku on täynnä mentholia ja lakritsia, öljyisyyttä ja suolaisuutta. Teetä, paahteisuutta, punaista omenaa, kovia hedelmäkarkkeja, vadelmaa, yrttitippoja. Varsin pitkä ja kauniisti makeutuva finaali. Vesilisä pehmentää tammen otetta ja lisää hunajaisuutta ja tiettyä karkkisuutta.

Arvio: Upea yhdistelmä ryhdikästä yrttisyyttä ja pehmeän tammista syvyyttä. Lajissaan aivan loistava viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

Clynelish 23 yo 1974/1998 Rare Malts 59,1%

Clynelishilta julkaistiin Rare Malts -sarjassa seitsemän pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Nyt maistossa siivu täysikokoisesta pullosta, joka on peräisin vuodelta 1998.

Kuvassa on taustalla jälleen Ulf Buxrudin erinomainen Rare Malts -teos, jota lämpimästi suosittelen kaikille tästä pullotesarjasta vähänkään kiinnostuneille.

Clynelish 23 yo 1974/1998 Rare Malts

(59,1%, OB, 1974–1998, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen, voimakkaan eucalyptusmainen. Upea, vahamainen tammisuus. Laventelia, anista, piparminttua, sitruksisuutta ja mausteisuutta. Loistavasti ulottuvuuksia ja syvyyttä. Herukkaisuutta, pehmeää nuotiosavua, hiukan lakritsia. Vesilisä tuo hiukan tunkkaisuutta ja omalaatuista ouzon tuntua mukaan.

Maku: Vahaa ja öljyä vaikka muille jakaa. Laventelin ja aniksen komennossa tulevat yrtit ja mausteet. Tammisuus on antiikkista, vahamaista ja napakan pippurista. Suutuntuma on upea, erittäin tiivisrakenteinen ja öljyinen. Omenaa, sitruunaa, suolaisuutta. Herukkaa, minttua, pientä savuisuutta, kirpeää hedelmäkarkkia, hiukan wasabia. Jälkimaku alkaa hunajaisena ja laventelisena, pippurisena ja voimakkaana. Tammisuus korostuu paahteisena ja melko kuivattavana. Vähitellen herukkaisuus ja sitruksisuus nousevat pintaan, samoin suola ja anis. Keskipitkä finaali saisi jatkua pidempäänkin. Vesilisällä alkaa löytyä ruohoisuutta.

Arvio: Todella voimakas ja hieno Clynelish. Laatu on erittäin korkea. Jos jälkimaku olisi vielä vähän pidempi, voisi arkailematta puhua klassikosta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 9).

Clynelish 17 yo 1995/2012, The Whisky Cask 53,6%

The Whisky Caskin pullottama Clynelish on kypsynyt ex-sherrytynnyrissä, ja väri on yllättävänkin intensiivinen. Edellinen kokemukseni Clynen vuoden 1995 vuosikerrasta ja samasta ikäluokasta oli messevä, joten odotukset ovat varsin korkealla.

Clynelish 17 yo 1995/2012, The Whisky Cask

(53,6%, The Whisky Cask, 1995–2012, Sherry Butt, 4 cl miniature)

Tuoksu: Rusinainen, luumuinen ja ummehtunut. Jopa vähän mädäntynyt vaikutelma, ylikypsä hedelmäisyys on tästä miedosti sanottu. Maltaisuus on paksua ja märän pahvista. Rikkisyyttä, rautaa, muovailuvahaa. Venäläistä suklaata, toffeefudgea, kahvilikööriä. Ei kutsu maistamaan. Vesilisä tuo omenahilloa mukaan, sekin jotenkin käyneen oloista.

Maku: Parantaa roimasti tuoksusta, mutta maussa on silti rikkinen ja pahvinen ulottuvuus. Rusinakeittoa, luumuhilloa, kinuskikastiketta, toffeefudgea, puuroista maltaisuutta. Siirappia, voimakasta vaniljaa, joulukakkua, taatelia. Suutuntuma on tekstuuriltaan yllättävän kevyt ja silti pisteliäs. Jälkimaussa tämä on kotonaan, hedelmäinen runsaus löytyy ja häiritsevät sivuäänet hälvenevät lopulta täysin. Tumman olutmainen paahteisuus, reipas tammisuus ja makea rusinaisuus hallitsevat finaalia. Kanervainen, mausteinen ote. Yrttisyyttä, suklaata. Jälkimaku on kaikkineen varsin pitkä. Vesilisä korostaa toffeeta selvästi.

Arvio: Nyt ei sattunut tynnyri ihan kohdalleen. Jälkimaku pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. 80/100

Glen Ord 30 yo 58,7%

Vuonna 2005 Diageo julkaisi tällaisen 30-vuotiaan Glen Ordin, vanhimman siihen mennessä. Moni on tätä sittemmin kehunut, ja jos tyyli on vähänkään Rare Malts -julkaisun tapainen, voi olla hyväkin tuote. Maistetaan.

Glen Ord 30 yo

(58,7%, OB, 2005, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tiiviin hedelmäinen ja muhkean mausteinen, öljyinen ja intensiivinen. Huikea syvyys ja kompleksisuus. Makeaa persikkaisuutta, aprikoosia, omenaa, hilloisuutta. Miellyttävä kukkaisuus, hiukan heinäinen ja havuinen vivahde. Vahamainen, antiikkinen tammisuus. Eucalyptusta. Maltaisuus löytyy tyylikkäästi joukosta. Tasapainoinen ja loistelias. Vesilisällä vaniljaisuus herää.

Maku: Öljyinen ja hedelmäinen, äärimmilleen tiivistynyt. Tästä saa kylmät väreet, kun maut aukeavat. Miellyttävä, vahamainen tammisuus, jossa on runsaasti mausteisuutta. Hiukan havuja, eucalyptusta, yrttisyyttä enemmänkin. Persikankiveä, aprikoosia, punaista omenaa, siirappisuutta, silti pientä kitkeryyttä, sitruunankuorta vastapainona. Suutuntuma on vahamainen ja komeasti balanssissa – toisaalta kyseessä on todella voimakas viski, joka menee läpi kaikesta. Jälkimaku on äärimmäisen runsas, mausteinen, tamminen ja hedelmäinen. Omenaa, päärynää, hedelmäteetä, yrttisyyttä, havuja, eucalyptusta, mantelia. Erittäin pitkä. Vesilisällä omena ja vaniljaisuus nousevat ja mausteisuus rauhoittuu.

Arvio: Huima yllätys, todella voimakas ja kompleksinen viski. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 93/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 11). Whisky Magazine 82/100 (Dave Broom), 87/100 (Arthur Motley).

Port Ellen 24 yo 1978/2002, 2nd Release 59,35%

Port Ellenin nykyään jo legendaariseksi tulleen Rare Malts -kaksikon jälkeen Diageo alkoi julkaista Port Elleniä vuosittain. Nyt maistelussa 2nd Edition vuodelta 2002, nykyään jo varsin harvoin eteen tuleva yksilö. Hintalappu on taas pakko kadottaa mielestä, kun maistelupuuhiin ryhtyy.

Port Ellen 24 yo 1978/2002, 2nd Release

(59,35%, OB, 1978–2002, 2nd Annual Release, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja lääkemäinen, tervainen ja heinäinen. Runsaasti suolaa ja merellistä otetta, köysiä ja laiturinlankkua. Omenaista hedelmäisyyttä. Hiukan palanutta kumia, aavistus kreosoottia. Antiseptisia aineita, jodia. Loppukesän kuivaa niittyä, heinäpaaleja, multaisuutta. Vesilisä tuo luumuista ja jopa hiukan viikunaista sävyä esiin.

Maku: Savua, tervaa, salmiakkia, suolaa, kumia, turpeisuutta, heinäisyyttä. Todella tiivis ja kuivan savuinen, lääkemäinen ja suoraan sanottuna upea. Hedelmäisyys on sitruksista ja omenaista laatua, tammi nousee paahteisena esiin ja pippurisuus kihelmöi mahtavasti suussa. Kuivassa suutuntumassa on öljyä, tanniineja ja intensiivistä makeutta sopivassa suhteessa. Jälkimaku alkaa öljyisellä, savuisella ja pippurisella otteella, joka ei hellitä pitkään aikaan. Tervaa, salmiakkia, suolaa. Paahteisuutta, intensiivistä tammisuutta, tanniineja. Makea omenaisuus nousee vielä pitkän finaalin lopuksi esiin. Loistavaa. Vesilisä nostaa toffeeta ja makeutta.

Arvio: Mahtavan moniulotteinen ja voimakas viski. Suurta herkkua. Vain tietty kovaotteisuus ja kumiset vivahteet estävät ylistämästä vielä enemmän. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 10).

Convalmore 24 yo 1978/2003 Rare Malts 59,4%

Ainoa Rare Maltsiin pullotettu Convalmore on ollut erityisen pidetty yksilö. Jos se on vähänkään tämän Special Releases -sarjan julkaisun tasoa, laatu saattaa olla erittäin korkea. Maistan tämän suurella mielenkiinnolla.

Convalmore 24 yo 1978/2003 Rare Malts

(59,4%, OB, 1978–2003, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa, ananasta, tammea, omenaa. Uhkuu voimakasta hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Mehiläisvahaa, hunajaa, ananastölkin mehulientä. Hiukan savua taustalla, jopa ripaus kuivaa lihaisuutta ja lääkemäisyyttä. Apilaa, ruohoisuutta. Runsas, upea tuoksu. Vesilisällä saa esiin kirpeitä hedelmäkarkkeja.

Maku: Vahamainen ja voimakas. Todella runsas omenaisuus ja mausteinen tammisuus dominoivat palettia. Kokonaisuus on silti hyvin balanssissa, erittäin runsas ja tyylikäs. Vaniljaa, hunajaa, kukkaisuutta, sitrusta, tölkkiananasta, oliiviöljyä, hiukan ruohoisuuttakin. Edelleen se pieni savu. Jälkimaku alkaa paahteisen tammisena mutta makeutuu vähitellen. Akaasiahunajaa, apilaa, hedelmäteetä, eucalyptusta, anista. Finaali on pitkä ja runsas, eikä kuivu yhtään liikaa. Herkkua. Vesilisällä sitruksisuus ja anis nousevat selvästi.

Arvio: Vahamainen, kireässä savuisuudessaan todella maukas Convalmore. Hieno on. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor 87/100 (per 12). Whisky Magazine 80/100 (Michael Jackson), 85/100 (Dave Broom). Whiskynotes 89/100.

Caol Ila 2002/2014 Distillers Edition 43%

Caol Ilan Distillers Edition vain porskuttaa vuodesta toiseen. Viimeisestä kokemuksesta onkin aikaa.

Caol Ila 2002/2014 Distillers Edition

(43%, OB, 2002–2014, Batch No. C-si; 1-474, Double Matured in Moscatel Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen ja lihaisa, hiukan viininen ja varsin makea. Voimakas vanilja. Vihreää omenaa, papaijaa, makeaa sitruksisuutta. Siirappia, rusinaa, toffeeta. Turpeisuutta, tuhkaa, kumia. Hiukan bensainen nuotti löytyy myös. Kuivan savun ja siirappisen hedelmäisyyden yhdistelmä toimii kuitenkin mukavasti.

Maku: Hiilistä savuisuutta riittää, makeus on korostunutta mutta tasapaino on silti yllättävän hyvä. Suklaisuutta, rusinaa, siirappia. Turpeisuus on pehmeää ja savu paksua. Kuminen ja bensainen puolikin löytyy, samoin tietty tanniininen viinisyys. Tammi pysyy kuitenkin muuten aisoissa, mausteisuus on tyylikästä ja maistuvaa. Vaniljaa ja omenaa löytyy, kinuskia myös. Suutuntuma on melko täyteläinen. Jälkimaussa savu ja turve potkivat jälleen, suklaa tummuu ja tammeen tulee kahvinen sävy. Mausteet tuntuvat voimakkaina. Maltaisuutta, kaakaota, hunajaa, siirappia, tupakkaa, kuivalihaa. Keskipitkä loppuliuku.

Arvio: Tasapainoinen ja maukas, joskin varsin makea Caol Ila. Laadukas tuote tämä Caol Ilan DE on edelleen. 87/100

Linkwood 30 yo 1974/2005 Rare Malts 54,9%

Linkwoodilta julkaistiin vuosina 1995–2005 yhteensä viisi pullotetta Rare Malts -sarjassa. Tämä on niistä viimeinen ja kypsytysiältään vanhin.

Olisiko tässä nyt se Linkwood, joka tekee lopullisen vaikutuksen? Hyviä ne ovat olleet käytännössä lähes kaikki, mutta mitään veret seisauttavaa yksilöä en ole vielä kohdannut.

Linkwood 30 yo 1974/2005 Rare Malts

(54,9%, OB, 1974–2005, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Metinen makeus ja mausteisen napakka tammisuus nousevat hienosti heti esiin. Makeaa punaista omenaa ja hunajaisuutta. Kanelinen, korvapuustimainen ulottuvuus. Apilankukkaa, herukkaisuutta, mietoa sitruksisuutta. Taustalla tummaa suklaata ja piparkakun maustelientä. Hienosti ikääntynyt tuoksu, antiikkinen ja aromikkaan öljyinen. Vesilisä korostaa herukkaisuutta ja tuo hienosti laventelia mukaan.

Maku: Tammi ja sen mausteisuus ovat alkuun yllättävän kovia. Kestää hetken, ennen kuin omenainen ja hunajainen puoli tulee kunnolla esiin. Öljyinen ja napakan pippurinen suutuntuma, kihelmöivä ja jopa chilinen. Eucalyptusta, kurkkupastillia. Korvapuustin maut ovat läsnä, kaneli etenkin. Jälkimaku on kuivan tamminen, metinen ja minttuinen. Paahteisuutta, hedelmäteetä, herukkaa, pippuria ja tummaa yrttisyyttä. Tumma suklaakin häivähtää lopussa. Finaali on pitkä ja varsin kuiva. Vesilisällä laventeli herää.

Arvio: Hiukan liikaa tammea, mutta muuten valioyksilö, tyylikkäästi ikääntynyt. Vesilisä tekee tälle hyvää, laventeli ja herukkaisuus alkavat löytyä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 8). Whisky Magazine 70/100 (Arthur Motley), 75/100 (Dave Broom).

Talisker Skye 45,8%

Talisker lanseerasi alkuvuonna 2015 uuden NAS-viskin, Stormin ja Dark Stormin kaveriksi. Tätä on sanottu vähän niitä pehmeämmäksi, joten maistetaan pois.

Talisker Skye

(45,8%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nuorekkaan maltainen ja kostean turpeinen tuoksu. Uunijuuresmainen imelyys, varsin siirappinen ja paksu profiili. Nuotiosavua suoympäristössä, lahoamisen ja vettymisen meininki. Kuminauhaa, märkää köyttä, salmiakkisuutta, hiukan tervaa. Hunajaisen makea ja pehmeä. Omenaa, hiukan vaniljaa. Vesilisällä tulee tiettyä ruohoisuutta ja heinäisyyttä mukaan.

Maku: Nuori maltaisuus on vahvasti pinnassa. Turpeisuus on kosteaa ja pehmeällä, paksulla tavalla savuista. Uunijuuresmainen fiilis jatkuu, siirappinen ja imelä. Mausteisuus on napakkaa, pippuri tulee hyvin esiin. Tammi tuntuu varsin tuoreena ja osin raakanakin. Suutuntuma on myönteinen yllätys, pehmeä ja ilahduttavan täyteläinen. Omenaa, toffeeta, vaniljaa. Salmiakkia, tervaa, lääkemäisyyttä. Jälkimaku alkaa pippurin komennossa, hunajainen ja omenainen makeus mukana. Hiukan lyijyinen ja metallinen ulottuvuus, suolaisuutta, tuhkaa, tammea, yskänlääkettä. Tumma muttei erityisen pitkä finaali. Vesilisä ei tuo tähän erityisemmin mitään lisää, ainoastaan pehmentää tammen ja turpeisuuden purevuutta.

Arvio: Miellyttävän pehmeä mutta osin imelä Talisker. Ihan maistuvaa silti, vaikka ei sen suuremmin sykähdytäkään. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100.

Cardhu 21 yo 1991/2013, 54,2%

Diageo julkaisi tämän hiukan iäkkäämmän Cardhun vuoden 2013 erikoispullotteiden joukossa. Pullo ja etiketti näyttävät samalta kuin normaalissakin Cardhussa, mutta ehkä sitä pitää näinä aikoina oikeastaan jo arvostaa.

Cardhu 21 yo 1991/2013

(54,2%, OB, 1991–2013, Special Release, Ex-bourbon American Oak, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tammea ja vaniljaa. Mausteinen, hyvin kanelinen ja terävä ensivaikutelma. Omenaa, kirpeää sitrusta, leivosmaista makeutta. Yleissävy on kuivakka, tammisuus on varsin kireää ja kuivaa. Minttua, hedelmäteetä, kovia toffeekarkkeja. Hiukan sulkeutunut, silti ihan nätti. Vesilisä tuo kermaisuutta ja ruohoisuutta esiin.

Maku: Onpa lujaotteinen tammi, mausteet ampuvat täydeltä laidalta välittömästi. Kireä ja varsin hapan kokonaisuus. Kirpeää omenaa, hedelmäpastillia, minttua, vaniljaa, appelsiinia. Suutuntuma on kuiva, kevyen öljyinen. Maltaisuus maistuu hiukan hapokkaana. Karvasmantelia, sahattua lautaa, mustaa teetä. Jälkimaku alkaa lähes sahanpurumaisen tammisena ja kuivana. Hapanta appelsiinia, teetä, kanelia, pippuria, eucalyptusta. Finaali kuivahtaa vielä loppua kohti kovasti, ei pysy pitkään järin nautittavana. Vesilisä tarjoilee hunajaisuutta ja lisää yrttejä.

Arvio: Tynnyrit ovat ottaneet tästä yliotteen. Hyvät ainekset, mutta kuivuu aivan liikaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 85/100.