Diageo

Talisker 2005/2015 Distillers Edition 45,8%

Taliskerin DE on tällä kertaa noin kymmenvuotiasta. Näiden taso on vaihdellut vuosien varrella sen verran paljon, etten osaa odottaa oikein mitään. Maistamalla se selviää.

Talisker 2005/2015 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2005–2015, Batch TD-S: 5RD, Double Matured in Amoroso Cask Wood, 70 cl)

Tuoksu: Ylikypsiä sekahedelmiä, salmiakkia, turvesavua. Lääkemäinen ja suolainen puoli on vahvasti pinnassa. Salmiakkijauhetta, mineraalisuutta. Samaan aikaan runsaasti rasvaista savumakkaraa ja pekonia, luumuhilloa, imelää BBQ-kastiketta. Tuntuu tutulta aiempiin verrattuna. Vesilisä tuo hammastahnamaista piparminttua ja kirpeää omenaa.

Maku: Salmiakki ja hiilisyys korostuvat maussa, turvesavu on varsin pistävää ja tammisuus tuntuu yllättävän reippaana ja nuorekkaana. Ylikypsiä sekahedelmiä, kuivattuja luumuja, lihaisaa rasvaisuutta, pekonia ja muuta oheistarviketta löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja melko rasvainen. Pientä suklaisuutta, omenahilloa, siirappia. Jälkimaku alkaa runsaan hedelmäisenä ja räiskyvänä, kunnes tammi nappaa kiinni. Mustapippuri tuntuu vahvana. Tanniinit kuivattavat suuta melko nopeasti ja reippaasti. Savumakkara, lääkemäisyys, salmiakkijauhe ja mineraalisuus tuntuvat melko pitkään. Kelvollinen, vähintään keskipitkä finaali, jossa pippurisuus pysyy mukana hamaan loppuun asti. Vesilisä keventää ilmettä roimasti ja tuo kurkkupastillin raikkautta mukaan.

Arvio: Jälleen ihan maistuva DE, mutta sekavuus ja tasapaino-ongelmat tuntuvat jossain määrin reippaina. 85/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2015, 56,8%

Viskivuoden kohokohtiin on itselläni jo pitkään kuulunut Lagavulinin uuden 12-vuotiaan kohtaaminen. Nyt käsissä on vuoden 2015 julkaisu ja odotukset taas tapissa. Suosikkiviskejäni, tämä ei voi pettää.

Lagavulin 12 yo Special Release 2015

(56,8%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja yllättävän raikas, hetkellisesti jopa herkän sitruksinen ja merellinen. Kaisloja, merilevää, suolaisuutta. Mukava tervaisuus ja salmiakkisuus, mikä tukee kokonaisuutta. Pientä hunajaisuutta, sisäkumia, kevyttä ruohoisuutta ja omenaisuutta. Toki iso ja voimakas tuoksu. Vesilisällä löytyy mangoa ja trooppista hedelmää selvemmin.

Maku: Silkkaa loistavuutta. Todella mielenkiintoinen mentholinen yrttisyys korostuu, samoin raikas sitrus ja merellinen suolaisuus. Turvesavu ja öljyisyys hallitsevat palettia, mutta maku on kaikkea muuta kuin yksioikoinen. Hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä, salmiakkia, omenaa, ruohoisuutta, hiukan tammisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyinen. Jälkimaku kurvailee turvesavun ja sitruksisuuden, lakritsin ja tammisuuden välissä. Pieni lihaisuus tulee myös esiin, pekonia ja savumakkaraa. Hunajakin nousee vihdoin kunnolla esiin. Loppua kohti merellisyys, suolaisuus ja tietty karkkisuus korostuvat. Vesilisä tuo tiettyä hedelmämehumaista makeutta pintaan.

Arvio: Aivan loistavaa viskiä tänäkin vuonna. Hands down. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Teaninich 10 yo Flora & Fauna 43%

Teaninichin Rare Malts -julkaisun muistan suurena yllättäjänä, mutta muuten vaikutelmani tislaamosta on jäänyt ohuille kantimille. Flora & Faunalla ajattelin korjata hiukan tilannetta.

Teaninich 10 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Päärynäinen, sitruksinen ja raikas. Vaniljaisuutta, akaasiahunajaa, Pectus-pastillia. Miellyttävä heinäisyys ja kukkaisuus. Kuivahkoa maltaisuutta ja nättiä, rapeaa tammisuutta. Vihreää teetä ja limettiä. Varsin houkutteleva omassa tyylissään.

Maku: Raikas ja virkistävän sitruksinen. Mukava tamminen mausteisuus, viileä eucalyptusmaisuus ja minttuisuus. Hedelmäisyys on kepeydessään varsin runsasta, makea limetti maistuu. Suutuntuma on melko kevyt ja öljyinen. Vihreä tee ja ruohoisuus ovat korostuneita. Jälkimaku tuo vahvaa vaniljaa pintaan, löytyy hedelmäteetä ja miellyttävää sitruksisuutta. Heinäisyyttä, ruohoisuutta, yrttisiä piirteitä. Keskipitkä, kaunis jälkimaku.

Arvio: Aivan oivallinen, melko kuivassa profiilissaan nautittava Flora & Fauna -pullote. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 3).

Banff 35 yo 1975/2011, Duncan Taylor 42,5%

Banff muistetaan ikuisesti räjähdyksestä. Elokuun 16. päivänä 1941 saksalaisten Junkers Ju-88 pudotti pommin suoraan varastoon numero 12. Huomattava määrä viskiä tuhoutui ja valui lähimaastoon. Juopuneita nautoja nähtiin.

Itselleni Banff on jäänyt hiukan etäiseksi, mikä ei liene tavatonta. Vuonna 1824 perustettu tislaamo sulki ovensa 1983. Lopullisesti rakennukset purettiin 1980-luvun lopussa, ja viimeinen varastorakennus tuhoutui – kuinka ollakaan – tulipalossa 11.4.1991.

Viime vuosina Banffin viskiä on näkynyt vähenevässä määrin missään. Nyt käsissä Banffia Duncan Taylorin, hmmm, vaatimattomasti nimetystä Rarest of the Rare -sarjasta.

Banff 35 yo 1975/2011, Duncan Taylor

(42,5%, Duncan Taylor, Rarest of the Rare, 11/1975-4/2011, Cask No. 3352, 260 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja aromaattinen. Hunajaa, kukkaisuutta, sitruksisuutta. Mehiläisvahaa, kiteistä sokerisuutta. Omenaa, persikkaa, hedelmäistä raikkautta. Antiikkista, kuivaa ja mausteista tammisuutta. Pieni metallinen vivahde, aivan aavistus savua. Yllättävänkin voimakas ja vivahteikas, näin alhaisella alkoholiprosentilla.

Maku: Nyt on vähän väsynyt, valitettavasti. Toki hedelmäisyyttä löytyy, omenaisuutta ja sitrusta, mutta sävyt ovat jossain määrin tukossa. Suutuntuma on öljyinen ja runko selvästi ohentunut. Tammisuus on rutikuivaa. Suolakiveä, mausteita, ruohoisuutta, kukkaisuutta, mettä ja hunajaa. Jälkimaussa maltaisuus tulee esiin, tammeen löytyy hapan ja paahtunut ulottuvuus. Sitruksisuutta ja runsaasti suolaisuutta, pieni hiilisavu taustalla. Mineraalisuus ja aromikkuus jäävät hiukan vaatimattomiksi. Finaali on korkeintaan keskipitkä.

Arvio: Tynnyri on ottanut vallan, sävyt ovat haihtuneet ja runko tuntuvasti ohentunut. Ei toki missään nimessä huono viski, mutta tynnyri on jo nähnyt parhaat päivänsä. Pisteet kuitenkin upeasta tuoksusta. 85/100

Glenlochy 1974, Gordon & MacPhail 40%

Glenlochyn tislaamo toimi Ben Nevisin naapurissa vuosina 1898–1983. Tislaamo aloitti tuotannon 4. huhtikuuta 1901 ja hukkui lopulta viskijärveen mustana vuonna 1983.

Glenlochyn pullotteet ovat varsin harvinaisia tänä päivänä, ja tämä yksilö on tähän mennessä ensimmäinen, johon olen missään törmännyt. En osaa odottaa tältä oikeastaan mitään.

Glenlochy 1974, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1990s, 75 cl)

Tuoksu: Erikoinen yhdistelmä kermaisuutta ja lihaisuutta, suklaata ja hikisyyttä. Hiivataikinaa, märkää pahvia. Runsaasti jotain käynyttä. Ylikypsiä luumuja, rasvaista raakamakkaraa, hiukan ummehtunutta maltaisuutta. Ei erityisen houkutteleva tuoksu, mutta ainakin omaperäinen ja jännittävä.

Maku: Maku on selvästi paremmin balanssissa kuin tuoksu. Suklaisuus on todella isoa, tammisuudessa on kuivakka ja tyylikäs sävy. Ylipäänsä suutuntuma on paljon kuivempi ja kepeämpi kuin tuoksu antoi odottaa, rapea ja mineraalinen ote jopa yllättää. Kuivaa savumakkaraa, käristettyä pekonia, rusinoita. Silti tässä on kompleksisuutta ja syvyyttä, mausteita, piparkakkua, yrttilikööriä. Jälkimaku alkaa kaakaomaisena, kuivan tammisena, minttuisena ja runsaana. Kuivalihaa, vaniljaa, mineraalisuutta, huonekaluvahaa. Yrttiteetä, paahteisuutta, kuivattavaa tanniinisuutta. Mausteet jatkuvat pitkään, suklaisen kermainen finaali on yllättävän hieno.

Arvio: Ihmeellinen viski, jossa tuoksu ja maku ovat täysin eri galakseista. Maku on nautittava, mutta tuoksu osin jopa etova. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 3).

Port Ellen 21 yo 1980/2001, Silver Seal 43%

Ensimmäinen Silver Sealin pullottama Port Ellen vuodelta 2001 on ilmeisesti ex-bourbonissa kypsynyt. Alkoholiprosentti on vain 43 %, kun yleensä Silver Seal harrastaa korkeampia. Pitäisikö siitä päätellä jotain tynnyrin laadusta? Ehkä ei.

Joka tapauksessa Port Ellenin maistaminen alkaa olla itselleni nykypäivänä tapaus sinänsä. Näistä Silver Sealin First Bottling -sarjan pullotteista Brora oli jo hieno elämys.

Port Ellen 21 yo 1980/2001, Silver Seal

(43%, Silver Seal, First Bottling, 1/1980–3/2001, 240 bts., 70 cl)

Tuoksu: Salmiakkia, suolaa, tervaa! Oikein napakka turvesavu, tiettyä heinäisyyttä, merellisyyttä ja antiseptisia aineita. Varsin puhdaspiirteinen ja tyylikäs. Sitruksisuudessa on hienosti syvyyttä, hedelmäisyydessä löytyy sävyjä. Mentholia, yrttejä, hiukan hiiltä. Vesilisällä nousee esiin köysiä ja juuttisäkkejä.

Maku: Sitruksinen ja suolavetinen, tervainen ja turvesavuinen. Hyvä tasapaino, tammisuus antaa juuri oikealla tavalla potkua ja pippurisuutta. Merellisyyttä, lääkemäisyyttä, jodia. Suutuntuma on öljyinen ja kuulas. Omenaa, vaniljaa, salmiakkia, hiukan hiilisyyttä. Mineraalisuutta ja hapokkuutta löytyy. Jälkimaku alkaa napakalla pippurisuudella ja tammisella purevuudella, kunnes vähitellen sulaa limetin kirpeydeksi ja salmiakiksi. Yrttisyys ja mausteisuus saavat jälkimaussa hyvin tilaa, samoin omenan sävyttämä hedelmäisyys. Tuhkaisuutta, hiilisyyttä, heinäisyyttä. Melko pitkä ja runsas finaali. Vesilisä tuo vaniljaa ja pehmeää hedelmäisyyttä pintaan.

Arvio: Puhdaspiirteinen ja voimakkuutensa suhteen onnistunut Port Ellen. 90/100

Brora 19 yo 1982/2001, Silver Seal 50%

Italialainen yksityinen pullottaja Sestante vaihtoi Silver Seal -nimeen vuonna 2001, ja yhtiö julkaisi tuona vuonna muutamia viskejä sarjana, joka kantoi nimeä First Bottling. Tuosta setistä maininnan arvoisia ovat etenkin sen Port Ellen, Ardbeg, Highland Park ja tämä Brora.

Käsillä oleva 19-vuotias Brora on siis tislattu tislaamon elinkaaren loppuvaiheessa vuonna 1982. Mielenkiintoista, ehdottomasti.

Brora 19 yo 1982/2001, Silver Seal

(50%, Silver Seal, First Bottling, 1982–9/2001, Sherry Cask, 240 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen ja mehiläisvahainen, suolainen ja hedelmäinen. Makeaa omenaa, viinirypäleitä. Pieni toffee on mukana, aavistus rusinaa. Tammi tuoksuu houkuttelevasti, vaniljaa riittää. Märkää kalliota, merellisyyttä. Kevyt ja kaunis kokonaisuus. Vesilisällä esiin nousee hiukan metallisuutta, jopa lyijyä.

Maku: Hedelmäisyys ja suolaisuus kohtaavat todella mielenkiintoisella tavalla. Sitruksisuutta ja kirpeyttä riittää, mutta sen vastapainona tulee runsaasti makeaa omenaisuutta, hilloisuutta, ananasta ja vaniljaa. Tammisuus on robustia mutta tyylikästä, suolavetisyydessä on merellinen sävy. Suutuntuma on vahamainen ja tasapainoinen. Mineraalisuuden keskellä tuntuu kuin tässä olisi pieni turpeinen sävy taustalla. Jälkimaku alkaa varsin yrttisenä ja paahteisena, mutta aukeaa vähitellen hedelmäisyyden ja suolaisuuden näytökseksi. Mineraalisuutta, kovia toffeekarkkeja, merellisyyttä, pippuria. Pitkä ja upea finaali. Vesilisä tuo siirappisuutta ja avaa lisää makeita, sherryisiä sävyjä.

Arvio: Kaunis viski, joka on alusta loppuun suolan ja hedelmien näytöstä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 8).

Talisker 2001/2012 Distillers Edition 45,8%

Taliskerin DE vain porskuttaa, tästä vuoden 2012 pullotteesta alkaen uudella etiketillä. Kypsytys on edelleen sama: ex-bourbontynnyreissä on uinuttu, kunnes setti on viimeistely ex-Amoroso-sherrytynnyreissä.

Nyt maistelussa oleva yksilö on kaivettu Taliskerin kolmen pikkupullon lahjapakkauksesta. Siinäkin näkyy taas tämä ajan henki: aiemmin mukana oli Talisker 18 yo, mutta se on korvattu ikämerkitsemättömällä 57° Northilla. Ei sekään silti huono viski ole.

Talisker 2001/2012 Distillers Edition

(45,8%, OB, 2001–2012, Batch TD-S: 50A, Double Matured in Amoroso Cask Wood, 20 cl)

Tuoksu: Salmiakkinen, viininen ja huomattavan turpeensavuinen. Tervaisuutta ja hiilisyyttä, sammunutta nuotiota. Siirappinen, tumma viinisyys on vahvasti pinnassa. Rusinaa, taatelikakkua, yrttilikööriä, luumuviiniä, hiukan kahvisuutta. Mukava karvaan ja makean tasapaino. Vesilisä tuo painavaa ruohoisuutta.

Maku: Salmiakkia ja luumua, viiniä ja savua. Hiilisyys tuntuu maussa selvästi, kokonaisuus on hiukan kuivempi ja pistävämpi kuin tuoksu antoi odottaa. Viinisyydessäkin on nahkainen, varsin kireä sävy. Luumuinen hedelmäisyys tuo kuitenkin makeutta, mukana on myös persikkaa. Suutuntuma on melko painava ja silti ytimeltään kuivakka. Lääkemäisyyttä tässä riittää, yskänlääkettä ja yskänpastilleja. Yrttisyys tuntuu lähinnä mentholina. Jälkimaku makeutuu selvästi, luumuviinaisuus ja savuisuus sulavat vähitellen tervan, lakritsin, siirappisuuden ja kahvin näytökseksi. Keskipitkä finaali on oikein maukas. Vesilisällä tähän tulee tiettyä karkkisuutta, Pastirol-pastilleja ja sitrusta.

Arvio: Taliskerin parhaimpia tästä sarjasta. Hiukan kuivempi ja savuisempi kuin moni aiempi. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Mortlach 20 yo 1978/1998 Rare Malts 62,2%

Keppana Kellarissa oli hyllyssä muutamia Rare Malts -sarjan viskejä. Itseltäni oli niistä kolme entuudestaan maistamatta: Benromach, Dufftown ja Mortlach. Kun yhden sai valita, valintani osui niistä viimeiseen (vaikka kaksi muuta olisivat olleet kenties hiukan harvinaisempia).

Mortlach 20 yo 1978/1998 Rare Malts

(62,2%, OB, Rare Malts Selection, 1978–5/1998, 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja lihaisa, hedelmäinen ja mausteinen. Maukas tammisuus, hunajaa ja tervaista lakrisisuutta. Ruohoisuutta, sitruksisuutta. Tumman paahteinen ja uloitteikas. Nam. Maltaisuutta, muromaisuutta, paahtoleipää. Yrttisyyttä riittää. Öljyinen ja painava vaikutelma. Vesilisällä löytyy savumakkaraa, pientä turpeisuutta.

Maku: Täyteläinen ja runsas, hedelmäinen ja öljyinen. Valtavan suuri viski. Tammista mausteisuutta, tervaa, lihaisuutta. Mineraalisuus on pinnassa. Tätä voisi melkein vain pureskella. Tammi on varsin purevaa ja mausteista, maltaisuuttakin löytyy. Jälkimaku on yrttinen ja suolainen, tamminen ja kihelmöivä. Mineraalisuutta, kuivalihaa, turvesavua. Vaniljaisuutta, hunajaa. Pitkä ja voimakas finaali. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja vihreää omenaa pintaan.

Arvio: Hieno, hieno Mortlach. Suurta herkkua. Ylitti odotukset isosti. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 10).

Port Ellen 18 yo 1979/1998, Gordon & MacPhail 61,1%

Keppana Kellarissa toisena viskinä lasiin kaatui Port Elleniä, joka alkaa toden teolla huveta kaikkialta. Vielä pari vuotta sitten näitä Elluja näkyi monessakin paikassa eivätkä pullojen hinnat olleet mitenkään kohtuuttomia. Nyt on toisin.

Port Ellen 18 yo 1979/1998, Gordon & MacPhail

(61,1%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 11.12.1979–7/1998, Cask No. 7238 & 7239, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, tamminen, vaniljainen ja heinäinen. Lääkemäisyyttä, yrttejä, hunajaa. Omenaa, sitrusta, suolaisuutta. Tammi on makeaa ja tuoretta, tuo hienon karaktäärin. Lakritsia, tervaa, mineraalisuutta, merellisyyttä. Tiettyä maanläheisyyttä. Vesilisä tuo kevyttä hedelmää esiin.

Maku: Öljyinen ja savuinen. Vaniljaa, hunajaa, heinäisyyttä, sitruksisuutta, omenaa. Suolainen puraisu, lääkemäisyyttä. Hienosti sävyjä, toffeefudgea ja mausteisuutta, tuoretta hedelmäisyyttä. Suutuntuma on öljyinen ja painava. Jälkimaku on hunajaisen pehmeä, heinäinen, maanläheinen ja turpeinen. Savua, mineraalisuutta, sitrusta. Todella sävykäs ja herkullinen, pitkä finaali. Vesilisä korostaa haavansidonta-aineita ja yskänlääkettä.

Arvio: Savuinen, kuiva ja herkullinen. Oikein klassinen nuoren polven Port Ellen. 91/100