Diageo

St Magdalene 25 yo 1982/2008, Blackadder Raw Cask 61,8%

Vuonna 1798 perustettu St Magdalene tuli tiensä päähän suuressa rysäyksessä 1983. Nykyään tislaamo on tuhottu, mutta siellä tislattua viskiä voi löytää vielä St Magdalenen tai Linlithgowin nimellä.

Nyt käsissä on Blackadderin pullottama Raw Cask -sarjan St Magdalene. Viskin ikään nähden alkoholiprosentti on todella ylhäällä ja väri vaalea. Tynnyri on ollut ilmeisen tiivistä tavaraa.

St Magdalene 25 yo 1982/2008, Blackadder Raw Cask

(61,8%, Blackadder Raw Cask, 9/1982–3/2008, Cask #2180, 603 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ananasta, omenaa ja öljyisyyttä. Yrttiteetä, lehtisavua, hiukan maakellaria. Appelsiinia, kovia toffeekarkkeja. ”Tiukka” tuoksu. Appelsiinimarmeladia, paahteisuutta, maltaisuutta. Weetabixia, vaniljaa, vahaa. Vesilisä tekee hyvän säväyksen, se paljastaa ruohoisuutta, apilankukkaa, makeaa metisyyttä.

Maku: Erittäin öljyinen ja voimakas. Ananas ja omena korostuvat heti, niiden lisäksi sitruuna maistuu. Tammisuus on myös esillä, inkivääri ja valkopippuri sen mukana. Maltaisuus on enemmän taustalla kuin tuoksussa. Makeuttakin löytyy, hunajaa ja hedelmäkarkkeja. Vaniljaa, lakritsia, jotain vahamaista. Jälkimaku on harvinaisen maukkaalla tavalla tamminen, lakritsinen, teemäisen paahtunut ja pippurinen. Karamellisoituja pähkinöitä. Hyvä finaali. Vesilisä on tarpeen, koska siitä alkaa rasvainen hedelmien vyöry.

Arvio: Puhdas ja väkivahva, todella tiukka viski, joka on jälkimaussa parhaimmillaan. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 12).

Auchroisk 30 yo Special Release 2012, 54,7%

Auchroiskin tislaamopullotteet ovat harvassa, mutta vuonna 2012 saatiin 30-vuotias julkaisu osana Diageon Special Releases -sarjaa. Pääosa tähän käytetystä viskistä on tiettävästi peräisin ex-sherrytynnyreistä.

Auchroisk 30 yo Special Release 2012

(54,7%, OB, 1982–2012, American & European Oak Casks, 2976 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, paahteinen, karamellinen. Vanhanaikaisia tikkunekkuja. Vaniljaa, kermaisuutta, taatelia. Intensiivistä vaaleaa kahvisuutta. Herkullista suklaisuutta, mantelia, voikeksejä. Rusinoita, kinuskia. Maltaisuutta. Hienostunut ja herkullinen, suorastaan upea. Vesilisä tuo tuoretta kirsikkaa hienosti esiin, samoin ruohoisia sävyjä.

Maku: Maltainen ja paahtunut. Siirappia, palanutta sokeria. Melkoinen pudotus tuoksusta. Vahva maltaisuus hallitsee, kitkerän olutmaisena ja osin imelänä. Hapanta vadelmamarmeladia, mausteisuutta (inkivääriä), vahvoja yrttejä (salviaa), mustaa teetä. Suutuntuma on melko kermainen mutta body korkeintaan keskitäyteläinen. Jälkimaku tuo takaisin tuoksun makeuden, voikeksit ja tikkunekut. Kahvisuus ja tumma suklaa ovat silti jälkimaun pääosassa. Rusinaa, mantelia. Pitkä ja lopuksi melko herkullinen finaali. Vesilisä keventää yleistä kitkeryyttä mutta nostaa hiukan lenseää maltaisuutta toisessa päässä esiin.

Arvio: Nenässä huippu mutta suussa pettymys – kitkerä ja hiukan sekava. Kokonaisuutena ei mitenkään huono viski, mutta raju pudotus tuoksun luomista odotuksista tuntuu aina raskaalta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 1). Whiskynotes 87/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2013, 55,1%

Lagavulin jatkaa 12-vuotiaan pullotteensa (Baby Lagavulinin, kuten Iain McArthur sanoo) vuosittaista julkaisemista. Nyt käsissä on vuoden vanha pullote eli vuoden 2013 julkaisu, ja se on siis järjestyksessään jo kolmastoista tätä lajia.

Lagavulin 12 yo Special Release 2013

(55,1%, OB, 2013, 13th Release, Refill American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja savuinen. Ketjurasvaa, lamppuöljyä, märkää turpeisuutta. Salmiakkia, kuivalihaa. Savua ja sitruunankuorta. Hunajaa, imelää makeutta (kinuskia), tuoretta tammea. Todella täyteläinen. Märkää tuhkaa, uunijuureksia, merilevää. Vesilisä tuo suolaisuutta ja jodia pintaan.

Maku: Tuoreen tamminen, täyteläinen ja rasvainen. Imelää, kinuskista makeutta, jota tuhkainen ja turpeinen savu leikkaa. Öljyä, sitruksisuutta, lihaisuutta, salmiakkia. Toimii. Savumakkaraa ja maltaisuutta. Jälkimaku on hunajainen ja öljyinen, voimistuvan tamminen ja yllättävänkin suolainen. Paahteisuutta, tuhkaa, salmiakkia, kinuskia, toffeeta. Herkullinen, varsin pitkä ja öljyinen finaali. Vesilisä korostaa suolaisia ja merileväisiä piirteitä.

Arvio: Erittäin rasvainen ja iso viski ollakseen näin nuori. Edelleen erinomaista tavaraa, loistavalla balanssilla. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 86/100.

Linkwood 1996/2009 The Managers’ Choice 58,2%

Linkwoodilta otettiin The Managers’ Choice -sarjaan lukemani mukaan varsin aktiivinen sherrytynnyri. Tähän sarjaan kuuluvien viskien laatu on ollut kyllä todella vaihteleva, mutta mielenkiintoisia nämä ovat silti olleet. Harva kuitenkaan aivan hintansa väärti.

Linkwood 1996/2009 The Managers’ Choice

(58,2%, OB, 18.12.1996–05.02.2009, Bodega Sherry European Oak, Cask No. 10552, 480 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja lihaisa. Marsipaanin makeutta, siirappia, katajaisuutta, havuja. Kuivalihaa, rosmariinia. Makea maltaisuus, hyvä ryhti. Vaahtokarkkia, taatelia, suklaata, suitsuketta. Omaperäinen ja mielenkiintoinen! Vesilisä paljastaa nestesaippuaa ja mineraalisuutta.

Maku: Erittäin öljyinen ja alkuun raskas suutuntuma. Profiili kevenee nopeasti, siirappinen ja karkkimainen makeus nousevat pääosaan. Sherryisyys on PX-viimeistelyn kaltaista, aavistuksen päälleliimattua ja hyvin suklaista. Lihaisuus ja luumu maistuvat hetken, sitten iskevät lujat tanniinit. Tammella tapahtuu hetkellinen ylilyönti, suu kuivahtaa täysin. Jälkimaku alkaa melko puisevana ja erittäin mausteisena (inkivääriä). Siirappi ja luumu nousevat vähitellen, samoin rusinat ja hilloisuus. Inkivääri ja pippuri maistuvat keskipitkän finaalin lopussa runsaina. Vesilisä tuo havuisuutta ja eucalyptuksen raikkautta – ja parantaa tätä kautta linjan.

Arvio: Suklainen ja luumuisen makea Linkwood, joka kulkee lopuksi tammen kanssa rajoilla. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 2).

Glen Albyn 1975/2010, Gordon & MacPhail 46%

Glen Albynin tislaamo perustettiin 1844, ja se aloitti toimintansa 1846. Loppu tuli vuoden 1983 suuressa rysäyksessä, kun viskijärvi täyttyi ja laineet huuhtoivat heikoimmat kumoon.

En ole koskaan päässyt maistamaan Glen Albynia, mutta nyt sekin kunnia suotiin. Pullote on Gordon & MacPhailin lisenssisarjaa muutaman vuoden takaa.

Glen Albyn 1975/2010, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, 1975–2010, licenced bottling, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, heinäisen makea, ruohoinen ja varsin tamminen. Oikeastaan vain tietty huonekaluvaha viittaa iäkkäämpään viskiin. Mandariinia, mangoa, minttua. Varsin mieto mutta silti hiukan vaikeasti hahmotettava, enemmänkin sekava kuin aidon kompleksinen. Kukkaisuutta, hunajaa ja vaniljaa. Tavallaan kuitenkin ihan nätti. Vesilisä tuo lisää raikkautta ja samalla töräyksen hammastahnaa.

Maku: Mietoon tuoksuun nähden todella vahva ja intensiivinen. Maltaisuus puree heti, tammisuus iskee mausteilla (pippuria!) ja tölkkihedelmät aloittavat kunnon vyöryn. Tammi maistuu yllättävän tuoreena näin iäkkäässä viskissä, huonekaluvahaa ei juuri löydy. Minttu ja mausteet ovat pinnassa, kukkaisuus ja ruoho taustalla. Pientä epätasapainoa kautta linjan, suutuntuma on pureva. Jälkimaku alkaa paksulla maltaisuudella ja pistävällä tammella. Hunajaa, vaniljaa, sitrusta. Melko lyhyt. Vesilisä keventää tammen kovinta iskua.

Arvio: Sekava vai kompleksinen? Omaan makuuni epätasapainoinen, ei mikään suuri elämys. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Caol Ila 13 yo 2000/2014, Malts of Scotland 54,9%

Caol Ila on siinä mielessä poikkeuksellinen Diageon tislaamo, että yksityisille pullottajille on jo pitkään riittänyt runsaasti tynnyreitä. Toki vuosituotannon määrä on sitä luokkaa, että riittäähän sitä.

Malts of Scotlandin miniatyyreista on vuorossa vuonna 2000 tislattu ja ex-bourbontynnyrissä 13 vuotta viettänyt Caol Ila.

Caol Ila 13 yo 2000/2014, Malts of Scotland

(54,9%, Malts of Scotland, 2000–2014, Bourbon Hogshead, Cask #MoS 14018, 245 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Meetvurstia ja turvesavua. Kunnon meetvurstia tosiaan, rasvaista, lihaisaa ja hiukan makeaa. Mietoa ananasta, avokadoa, vaniljaista makeutta, käsivoidetta. Rasvainen makeus ja hiilinen savu, oikein tyypillistä Caol Ilaa. Hyvä mutta hiukan yksipuolinen, suolaa ja jodia kyllä riittää. Vesilisä tuo mineraalisuutta ja hiukan nestesaippuaa pintaan.

Maku: Rasvainen suutuntuma, hyvin vahamainen. Meetvursti ja turve korostuvat heti. Hyvin suolainen, myös tammisuus tulee hiukan raakana läpi. Omenaa, kirpeää sitruunaisuutta, vaniljaa. Vahamainen makeus ja suolainen tammisuus. Jälkimaku alkaa makealla ananaksella ja omenalla, jopa hiukan hunajaisena. Lihaisuus, turve, suola, lääkemäisyys ja jodi maistuvat. Keskipitkä finaali ei tarjoile yllätyksiä. Vesilisä pehmentää tammisuutta mutta poistaa tiettyä potkua, joka tekee tästä kiinnostavan.

Arvio: Melko tyypillinen nuorehko Caol Ila. Pidän kyllä meetvurstista – tässä on siinä mielessä jotain, mikä jää mieleen. 86/100

Talisker 25 yo 2004 Edition 57,8%

Vuonna 2004 Talisker alkoi kahden huippuluokan 20-vuotiaan pullotteen (2002 ja 2003) jälkeen julkaista 25-vuotiasta vuosittain.

Aiemmin tislaamo oli julkaissut vain yhden oman 25-vuotiaan, vuonna 2001 – se oli vuoden 1975 vuosikertaa. Tästä vuoden 2004 pullotteesta alkaen vuosikertamerkinnöistä luovuttiin, mitä tulee näiden 25-vuotiaiden tislausajankohtiin.

Tuote on kypsynyt kaikilta osin refill-tynnyreissä. Se on tynnyrivahvuista, kuten nämä 25-vuotiaat olivat aina vuoteen 2011 saakka.

Talisker 25 yo 2004 Edition

(57,8%, OB, 2004, Refill Casks, 21000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen, tervainen ja hedelmäinen. Apteekin salmiakkia, hiilistä savuisuutta, tuhkaa. Yllättävänkin kuiva. Omenaa, kireää sitruksisuutta. Sherryinen makeus tulee tyylikkäästi esiin taustalta. Tumma yrttisyys, lakritsisuus toimii. Suolaisuutta, hiukan jodia. Kuivaa tammisuutta. Vesilisä tuo rusinaista makeutta ja samalla hiukan tallia ja nahkaisuutta mukaan. Runsas ja komea kokonaisuus.

Maku: Massiivinen. Öljyinen suutuntuma, runsas mausteisuus potkii. Tammisuus on kuivaa ja herkullista. Savua, salmiakkia, tervaisuutta, sitruksisuutta. Pippuri potkii välittömästi, hyvin tumma ja roteva vaikutelma – samalla erittäin kuiva. Suolaisuutta ja tuhkaisuutta, sherryisyys lymyää taka-alalla. Jälkimaku alkaa isosti mustapippurilla ja salmiakilla. Tervaa, lakritsista makeutta, öljyisyyttä, chiliä, marjaisaa kirpeyttä, sitruksisuutta, suolaa. Upea finaali. Vesilisä avaa mineraalisuutta ja mandariinin makeutta.

Arvio: Mahtava viski, Taliskerin 25-vuotias on aina kuulunut suosikkieni joukkoon. Silti kuivempi ja hiukan kovempi kuin muut maistamani vuosikerrat. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 16).

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts 60,1%

Mannochmorelta otettiin Rare Malts -sarjaan vain yksi pullote, ja moni pitää sitä koko sarjan kaikkein heikkotasoisimpana esityksenä. Ulf Buxrudin Rare Malts -kirja ei ota laatuseikkaan kantaa, se täytyy jokaisen todeta ihan itse.

Yritän kaikesta huolimatta maistaa tämän Mannochmoren ilman ennakkoluuloja. Rare Maltsit sisältävät sentään aikoinaan ihan ajatuksella valittuja viskejä.

Mannochmore 22 yo 1974/1997 Rare Malts

(60,1%, OB, 1974–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pirteä. Makeahko sitruksisuus. Mangoa ja verkkomelonia. Vaniljaa, makeaa leivosmaisuutta, hiukan jyväisyyttä. Nuoren oloinen. Vihreää teetä, toffeeta. Tammi tuoksuu hiukan puisevalta (sahanpurua). Vesilisä tuo mahlaisuutta ja erikoisen kuumaliiman vivahteen.

Maku: Öljyinen suutuntuma, tölkkiananasta ja siirappista persikkaa. Voimakas metallisuus. Tammisuus puree, jyväisyys korostuu. Hapahko maltaisuus, jossain määrin paahtunut fiilis. Vihreää omenaa, minttua. Jälkimaku alkaa hyvin metallisena ja melkein palaneena. Karhean tammisuuden jälkeen makeus nousee, vanilja ja kovat toffeekarkit. Silti finaali jää hiukan… karuksi. Vesilisä korostaa jyväisyyden raakaa puolta, samalla myös mahlainen makeus nousee.

Arvio: Muutamat oudot sivuäänet, metallisuus ja sahanpuru ja liimamaisuus, hiukan häiritsevät kokemusta. Jos off-note-osaston saa pois mielestä, kokonaisuudesta voi kyllä myös nauttia. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 65/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 7).

Talisker 30 yo 2011 Release 45,8%

Taliskerin 30-vuotias julkaistiin vuonna 2011 ensimmäistä kertaa Taliskerin normaalilla vahvuudella, ei tynnyrivahvuisena. Kaikkineen se on aina jäänyt tuotteena loistavan 25-vuotiaan varjoon. Mutta ehkä tämä kolmekymppinenkin vielä nousee. Maistetaan.

Talisker 30 yo 2011 Release

(45,8%, OB, 2011, 2964 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja suolainen. Huonekaluvahaa, kuivaa tammisuutta, kanervaisuutta, anista. Appelsiinimarmeladia, herukkaisuutta. Mineraalisuutta. Merellisyyttä, suolaa, merilevää. Hiukan pehmeää turpeisuutta taustalla. Elegantti ja houkutteleva, mutta varsin kevyt vaikutelma – Taliskeriksi.

Maku: Kuivan tamminen ja runsaan hedelmäinen. Suolaa ja pippuria on kuin Bunnassa ikään. Appelsiinia, omenaa, tölkkiananasta, mustaherukkamarmeladia. Tamminen karvaus leikkaa upeasti hedelmäistä makeutta. Turve tulee selvemmin esiin kuin tuoksussa. Suolaisuus ja mineraalisuus toimivat hienosti. Tiettyä kermaisuutta ja pähkinäisyyttä löytyy myös. Suutuntuma on moniuloitteinen mutta melko kevyt, tämä todella muistuttaa iäkästä Bunnaa. Jälkimaku on paahteinen, teemäinen (Earl Grey), mukavan pippurinen ja kihelmöivä. Mausteinen, kuivakka tammisuus jatkuu erittäin pitkään.

Arvio: Taliskerin raivokas perusluonne on 30 vuodessa selvästi tasaantunut. Tyylikästä. 91/100

Knockando 12 yo 43%

Pieni Knockandon tislaamo pitää perusvalikoimassaan 12-vuotiasta ja 18-vuotiasta pullotetta. Myös 25-vuotiasta näkyy silloin tällöin.

Tiedän, että niitä ei pidetä kovinkaan korkeatasoisina, mutta Knockandon kontribuutio Diageon The Managers’ Choice -sarjaan oli mielestäni niin tyrmäävä, että pakko on saada maistaa tätä 12-vuotiastakin.

Knockando 12 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Karamellinen ja maltainen. Toffeeta, maitosuklaata, pekaanipähkinää. Hiivaleipää, oikein kunnon limppumaisuutta. Corn flakes -muroja, rasvaista keksiä. Omenaa, mandariinia. Tasapainoinen mutta hiukan tavanomainen speysider.

Maku: Maltainen ja pähkinäinen. Miellyttävä toffeemaisuus, maitosuklaa ja siirappi tukevat makeaa avausta. Suutuntuma on melko rasvainen, suorastaan kermainen, ja samalla ryhdikkään mausteinen. Tammisuus tuo aavistuksen kireyttä profiiliin. Anista, omenaa, makeaa sitruksisuutta. Maltaisuus maistuu melko hapokkaana. Keksimäisyys ja muro-osasto ovat myös läsnä. Jälkimaku liikkuu pehmeän maisteisuuden, pähkinöiden ja tammisuuden välillä. Toffee ja uuniomena maistuvat, mutta finaali ei kanna kovin kauas.

Arvio: Miellyttävä ja klassinen profiili, mutta omaperäisyydellä tämä viski ei juhli. 81/100