Diageo

Glen Mhor 1980/2007, Gordon & MacPhail 43%

Glen Mhor perustettiin vuonna 1894, suljettiin vuonna 1983 ja tuhottiin 1986. Se otti vetensä läheisestä Loch Nessistä.

Tislaamon tuotannosta julkaistiin vain muutama puolivirallinen pullote, jonkin verran Gordon & MacPhail -lisenssiversioita ja pari muuta IB-pullotetta. Nyt maistossa G&M:n lisenssipullote miniatyyriversiona.

Glen Mhor 1980/2007, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 1980–2007, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hunajainen ja sulkeutunut. Kovia hedelmäpastilleja peltirasiassa. Sitruunankuorta. Metallia, aavistus savua. Tammilankkua, kosteaa ja tuoretta. Kirpeää olutta (vaalea lager). Palasaippuaa.

Maku: Sitruunainen ja terävän maltainen aloitus. Appelsiinimarmeladia, hunajaa paahtoleivällä. Paljon konsentroitunutta makeutta. Suutuntuma on melko kevyt, jopa pisteliäs. Äkisti kaikki kuitenkin laajenee: tammi vyöryy runsaana, ja taustalta nousee yksi hallitseva maku – meetvursti. Jälkimaussa on oikein runsaasti meetvurstia, savukinkkua, tammea, hunajaa, mausteita (itämaisia). Hieno, pitkä finaali.

Arvio: Omalaatuinen, ensin pisteliäs mutta jälkipuolella suorastaan erinomainen viski. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 1).

Cardhu 12 yo 40%

Vuonna 1824 perustettu Cardhu eli Cardow (’musta kivi’) oli Helen Cummingin ja myöhemmin hänen miniänsä Elizabeth Cummingin dynastia. Lopulta siitä tuli osa kansainvälistä alkoholijättiä – tuotannosta 70 prosenttia menee Johnnie Walkeriin.

”Karhu” on jostain syystä myös Espanjan myydyin single malt. Se siis knoppitietona, nyt maistamaan.

Cardhu 12 yo

(40%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja maltainen. Hunajaa, tuorepuristettua appelsiinimehua, apilankukkaa. Hiukan ohut, jopa vähän väljähtyneen oloinen (vaikka pullo on juuri avattu). Muroja, Earl Grey -teetä, vihreää omenaa, Tolua. Maltaisuudessa on hapan ja suolainen vivahde, josta en suuresti tykkää.

Maku: Kevyt, hunajainen ja helppo. Appelsiinimehua, maltaista pirteyttä, hunajaista makeutta. Tuoksua miellyttävämpi, suutuntuma on kiva ja hiukan öljyinen. Balanssi on ihan kohdallaan. Pieni savu jossain taustalla? Tiettyä vetisyyttä, etenkin tällä alkoholiprosentilla. Jälkimaku jää vähäiseksi, maltaisuuden ja hunajaisuuden lisäksi vain sitrus ja tammi viivähtävät hetken. Lyhyt ja mieto finaali. Helppo juotava.

Arvio: Vaivaton, tasapainoinen mutta ehkä liiankin mieto perusviski. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 79/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 5).

Lagavulin 12 yo Special Release 2010, 56,5%

Lagavulinin vuosittainen 12-vuotias on kypsynyt koko ikänsä ex-bourbontynnyreissä (refill hogsheads). Aiempien pullotteiden taso on ollut erittäin korkea. Nyt maistossa vuoden 2010 julkaisu.

Lagavulin 12 yo Special Release 2010

(56,5%, OB, 2010, 10th Release, Limited Edition 12 000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Herkkä mutta voimakas. Savua, sitruunaa, suolaa, merilevää, märkää laituria. Öljyinen, yhtä aikaa pirteä ja raskas vaikutelma. Aavistus bensiiniä. Kirpakka turpeisuus taustalla. Savumakkaraa, kirpeää appelsiinimarmeladia. Mahtavuutta! Vesilisällä nousee esiin lisää hedelmiä (vesimelonia), savu rauhoittuu.

Maku: Ensin tulee savu, sitten lihaisuus, sen jälkeen sitruuna… Kehittyvä, täyteläinen ja hieno. Savun, turpeen, kuivalihan ja tammen vastapainona on sitruunaa, kinuskia, appelsiinimarmeladia, hunajaa, vaniljaa, anista ja maltaisuutta. Ilotulitus jatkuu jälkimakuun, joka on savuinen, hunajainen, tamminen, lihaisa ja mahtavan pitkä. Vesilisällä kinuskinen makeus ja tuore hedelmäisyys voimistuvat. Huippu.

Arvio: Bourbonkypsytyksen juhlaa. Suolaisen ja makean täydellinen balanssi. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 11).

Royal Lochnagar 12 yo 40%

Vuonna 1845 perustettu Royal Lochnagar on Diageon pienin tislaamo. Se on nimetty läheisen Lochnagar-vuoren ja Balmoralin linnan mukaan.

Vuonna 2005 tislaamo liitettiin Diageon Classic Malts -sarjaan, ja yhtiö käyttää sitä työntekijöiden koulutuspaikkana. On aika maistaa, miltä tislaamon 12-vuotias viski nykyään maistuu.

Royal Lochnagar 12 yo

(40%, OB, +/- 2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Herukkainen ja roteva. Hedelmäistä runsautta, karviaismarjoja, appelsiinimarmeladia, hunajaa. Maltaisuus on bitter-henkistä, täyteläistä ja vahvaa. Tammisuus tuo mieleen teehuoneen, kuiva ja makea ovat hienossa balanssissa. Ruohoisuutta on myös, samoin kovia toffeekarkkeja. Todella hyvä!

Maku: Marjaisa ja maltainen, vastaa täysin tuoksun herättämiin lupauksiin. Tietty teemäisyys (Earl Grey) on pinnassa, samoin tuore tammi – melko niukoilla tanniineilla. Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä. Toffeeta, omenaa, appelsiinimarmeladia, mustaherukoita – hieno kattaus. Loppua kohti maltaisuus ja herukkaisuus alkavat kamppailla tammea vastaan. Kiinnostava finaali. Kaikkineen todella onnistunut kokonaisuus.

Arvio: Yksi parhaista maistamistani perustason viskeistä ilman turvetta – ellei paras. Hieno tuote. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100. Dramming 72/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 2).

Dallas Dhu 1980/2001, Gordon & MacPhail 40%

Pagodikattoinen Dallas Dhu toimi vuosina 1899–1983. Taru loppui, kun 1980-luvulla viskin tarjonta räjähti käsiin ja kysyntä hiipui. Tislauslupa umpeutui 1992, joten uudelleen sitä ei olla avaamassa. Charles Cree Doigin suunnittelema tislaamorakennus toimii nykyään museona. (Mutta kuka ihme haluaisi vierailla tislaamomuseossa, kun voi käydä toimivassakin tislaamossa?)

Nyt maistelussa Gordon & MacPhailin pullottamaa Dallas Dhu’ta vuodelta 2001. Tämä viski on tiettävästi pantu vuonna 1980 kypsymään ex-bourbontynnyreihin.

Dallas Dhu 1980/2001, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, 1980–2001, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ruohoinen, maltainen, sitruksinen. Hedelmäpurukumia. Maltaisuus tuntuu pirteänä, samoin vihreä omena. Vaniljakastiketta, kynttilää. Apilaa, koivunlehteä, tuoretta heinää. Kevyt ja yllättävän raikas.

Maku: Pehmeä ja mieto. Ruohoinen maltaisuus seuraa tuoksua, samoin purukumi. Vahainen vivahde. Hiukan vetinen, edes mausteet eivät nouse – korkeintaan kaneli. Tamminen ilman tanniineja. Sitruksinen ilman hapokkuutta. Jälkimaussa nousevat tee, timotei, tammi ja tuore ruoho. Näin miedosta ja kevyestä viskistä on vaikea saada kunnon otetta.

Arvio: Kevyt, omenainen ja purkkainen. Pisteissä saattaa olla hiukan ikälisää. Ei tässä toki mitään mainittavaa vikaakaan ole. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Glendullan 12 yo 1996/2008, Cadenhead’s 58,2%

Glendullan on suuri tuntematon, joka perustettiin 1898. Lähes kaikki tuotanto menee blendeihin, ja single malt -pullotukset ovat olleet Singleton-nimen alla. Aiemmin on julkaistu myös 12 yo Flora & Fauna sekä pari virallista pullotetta Glendullan-nimellä.

Jälleen pitää siis kääntyä yksityisten pullottajien puoleen, jos haluaa saada tarkempaa selkoa tislaamosta. Tämä Cadenhead’s-pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä (bourbon hogshead).

Glendullan 12 yo 1996/2008, Cadenhead’s

(58,2%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1996–2008, 252 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Appelsiinia, sitruunankuorta, terävää maltaisuutta. Pistävä alkoholisuus. Raikas vaikutelma. Muroja, kukkia ja tuoretta heinää. Vesilisä nostaa pisteitä – minttu ja muut yrtit heräävät, samoin karamelli.

Maku: Yllättävän pyöreä body ja muhkea suutuntuma. Täyteläinen ja vaikuttava! Voimakas sitruuna ja ananas dominoivat. Karamellia, kovaa toffeekarkkia. Aamiaismuroja. Tammisuudessa pientä puisevuutta tosin. Yrttejä ja mausteita – miellyttävää minttua ja herkkää anista. Jälkimaku on sitruksinen, tamminen, raikas ja minttuinen mutta melko lyhyt. Vesilisä nostaa mausteisuutta ja tasoittaa terävyyttä.

Arvio: Erittäin maukas ja vahvan täyteläinen sitrusviski. Osuu suoraan makuhermoon. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 1).

Lagavulin 1995/2011 Distillers Edition 43%

Lagavulinin Distillers Edition on viimeistelty Pedro Ximénezissä, ja niin makean sherrykypsytyksen yhdistäminen savuviskiin on aina riski. Usein se on kuitenkin kannattanut. Miten käy tällä kertaa?

Lagavulin 1995/2011 Distillers Edition

(43%, OB, 1995–2011, lgv. 4/499, 70 cl)

Tuoksu: Tervaista savua. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, jodia, suolaa, merilevää, luonnonkumia, sammutettua nuotiota. Nahkaa ja tupakkaa. Makean sherryinen sivujuonne, täyteläinen ja hiukan imelä. Ylikypsää appelsiinia, hunajaa. Suolaisuus ja kuiva savu leikkaavat hyvin PX-sherryn tiivistä makeutta. Varsin kutsuva.

Maku: Kuivan hiilisavuinen, silti omalaatuisen makea. Peilaa hyvin tuoksua, mutta suutuntuma saisi olla täyteläisempi. Balanssia ei täysin löydy; PX-sherryn makeus ei aivan integroidu savun kanssa. Siitä huolimatta makupaletti on luonteikas ja hieno: rakeista merisuolaa, voimakasta tammisuutta, yskänlääkettä, tupakkaa, savumakkaraa, appelsiinimarmeladia, vähitellen voimistuvaa hunajaisuutta. Jälkimaku on tervainen, hunajainen, lihaisa, sherryisen makea ja vahvan hiilisavuinen.

Arvio: Tasapaino-ongelmista huolimatta kiinnostava ja maukas, makea savupommi. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Dramming 89/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 5).

Caol Ila Cask Strength 58%

Caol Ila julkaisee Cask Strength -versiota erissä, jotka erottaa toisistaan vain alkoholiprosentista. Arvioisin, että tämä versio on vuoden 2012 kieppeiltä.

Caol Ila Cask Strength

(58%, OB, NAS, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Savuinen ja hyökkäävä. Kuivaa nokisavua, jodia, yskänlääkettä. Merisuolaa, kallioilla kuivunutta merilevää. Sitruunaista hedelmää, aavistus lakkabensiiniä. Vesilisä avaa tervaisuutta, laiturinlankkuja, toffeeta. Lisätyllä vedellä on huomattava vaikutus – todella hyvään suuntaan.

Maku: Rajulla tavalla savuinen ja nokinen, kuiva pöllähdys on vähällä peittää kaiken alleen. Suutuntuma on kuitenkin vahamainen ja miellyttävä, täyttää suun. Vaniljaisuutta ja tammisuutta löytyy. Salmiakkia, jodia, rakeista merisuolaa. Jälkimaku on suolainen, salmiakkinen, vaniljainen ja enää vain hennon savuinen. Vesilisä korostaa tervaa ja toffeeta ja vie jälleen makuelämystä roimasti parempaan suuntaan.

Arvio: Rajumpiotteinen kuin miedommat virkaveljensä. Vesilisällä jo likimain loistava. 87/100

Glen Ord 2004/2009, Càrn Mòr 46%

Vuonna 1838 perustettu Glen Ord tunnetaan lähinnä Singleton-pullotteistaan. Oikeastaan vain 12-vuotiasta OB-versiota on ollut myynnissä tislaamon omalla nimellä. IB-pullotteita ei juuri ole näkynyt, kunnes törmäsin tähän Càrn Mòriin, joka on peräisin ex-bourbontynnyristä.

Glen Ord 2004/2009, Càrn Mòr

(46%, Càrn Mòr, Vintage Collection, 2004–2009, Cask No. 55, 1593 bts., 20 cl)

Tuoksu: Grappaa. Tylppä viinan tuoksu. Aloe veraa, vaniljaa, vartalovoidetta. Dominoiva kukkaisuus (orvokki). Hapanta valkoviiniä, havuja. Hyvin ohut tuoksu, kuten tämän ikäiseltä viskiltä voi odottaakin.

Maku: Erittäin tamminen, tanniinit käyvät heti kiinni. Sitruunankuorta, maltaisuutta, tiettyä puhtautta ja pirteyttä. Aamiaismuroja, hammastahnaa (piparminttua). Muistuttaa hiukan toista maistamaani Speyside-nuorikkoa, Glenglassaugh’ta. Jälkimaku on tamminen, vaniljainen, alkoholinen, kevyt ja hyvin lyhyt.

Arvio: Viisi vuotta ei vielä riitä mihinkään, jos käytössä on tällainen ex-bourbontynnyri. Pisteet voisivat olla myös alhaisemmat, mutta armoa täytyy antaa, kun on kyseessä vasta viisivuotias. 72/100

Dufftown 13 yo 1993/2006, Gordon & MacPhail 43%

Dufftownin tislaamo perustettiin 1896, ja se oli yksi Pattisonin kriisin selviytyjistä. Matalan profiilin brändinä ja tuotannoltaan suurena se on kuulunut Singleton-sarjaan. Vuonna 2006 viskistä julkaistiin myös 15 yo Flora & Fauna -pullote.

Tämä Gordon & MacPhailin Connoisseur’s Choice -sarjassa julkaistu yksilö on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (refill American hogsheads).

Dufftown 13 yo 1993/2006, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1993–2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuoretta kurkkua, erityisesti kuoria. Muitakin vihanneksia (jäävuorisalaattia) ja kukkia (apilaa). Yrttejä – minttua. Mentholia. Erittäin raikas ja kirpeä tuoksu, suoraan hevi-osastolta. Hiukan vaniljaa. Kaikkineen melko ohut vaikutelma.

Maku: Peilaa tuoksua yllättävän tarkasti: kurkkua, jäävuorisalaattia, vesimelonia, mentholia… Todella nuori ja tuore fiilis, suutuntuma on pisteliäs ja haihtuu pian. Vanilja on kuitenkin maun pääosassa – erittäin paksu ja kuohkea vaniljakastike hallitsee. Jälkimaku on pistävän tamminen, vaniljainen ja kihelmöivän mausteinen (inkivääriä). Lyhyehkö toki. Minkäänlaista suurta elämystä ei synny.

Arvio: Hevi-osaston tuoreviski. Omaperäinen mutta epäkypsä. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 1).