Diageo

Blair Athol 28 yo 1976/2004, Samaroli 45%

Lasissa on tällä kertaa sherrykypsyteltyä vanhaa Blair Atholia itsensä Silvano Samarolin ja kumppaneiden valikoimasta.

Blair Athol 28 yo 1976/2004, Samaroli

(45%, Samaroli, 35th Anniversary, 1976–2004, Cask No. 7310, Sherry Cask, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja pölyinen, kuiva ja mielenkiintoinen. Raparperia, vihreää omenaa, akaasiahunajaa. Vahamaisuutta ja kovia toffeekarkkeja. Heinäisyyttä, vanhaa kirjahyllyä, mankeloituja lakanoita. Pieni maitokahvinen vivahde. Inkivääriä, viherherukkaa. Vesilisä availee eucalyptusta ja päärynää.

Maku: Mineraalisuus ja sitruunaisuus tulevat läpi ensin. Jännä pölyisyyden ja kuivan lääkemäisyyden yhdistelmä. Jotain pientä liimamaisuutta myös. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja inkivääriä etenkin. Aavistus kamferia. Suutuntuma on kevyt eikä tälle tekisi pahaa, vaikka runko olisi hiukan tukevampikin. Viherherukkaa, vadelmaa, toffeekarkkeja. Vihreää omenaa, hapokkuutta, hiukan metallisuutta. Jälkimaku on hedelmäinen ja mineraalinen, alkuun hunajaisen makea mutta vähitellen kiristyvä ja tamminen. Omenaa, sitruunaa, inkivääriä ja pippuria. Lakritsinen ja hapokkaan kahvinen vivahde korostuu, jodia ja lääkettä. Varsin pitkä ja lopussa todella kuiva finaali. Vesilisä korostaa lääkemäisyyttä ja kuivaa puolta entisestään.

Arvio: Monin tavoin mielenkiintoinen ja hetkellisesti oikein hieno vanha viski. Maku vain ei aivan yllä tuoksun tasolle. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Caol Ila 6 yo 2013/2019, Signatory for The Nectar 62,3%

Maistelussa on tällä kertaa hyvin nuorta Caol Ilaa viinitynnyristä, jonka Signatory on pullottanut The Nectarille Belgiaan.

Caol Ila 6 yo 2013/2019, Signatory for The Nectar

(62,3%, Signatory for The Nectar, The Un-Chillfiltered Collection, 13.6.2013–27.9.2019, Cask No. 325555, Charred Wine Hogshead, 70 cl)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja viininen. Hiilisyyttä ja hehkuviiniä, silkkaa voimaa. Runsaasti hedelmäistä makeutta, punaista omenaa ja luumua, makeaa appelsiinia ja vadelmahilloa. Tammi tulee ronskisti läpi, pukkaa vaniljaa ja pippuria. Hiukan kynttilävahaa. Vesilisä avaa marsipaania ja sokerikuorrutetta.

Maku: Voimakas, alkuun silkkaa rakettibensaa. Erittäin hiilinen, turvesavuinen ja viininen – toimii hienosti. Vahvaa mustaherukkaisuutta ja kuningatarhilloa, kypsää kirsikkaa, omenaa ja appelsiinia. Hehkuviiniä ja mausteisuutta, reippaasti pippuria ja hapokkuutta. Suutuntuma on kuitenkin melko täyteläinen, vaikka runko paljastaa, että nuoresta viskistä on kyse. Tammi tuntuu mausteisena, vaniljaisena ja varsin aktiivisena. Jälkimaku on edelleen todella turvesavuinen ja viininen. Pommitusta riittää, tammea ja pippuria, kirsikkaa ja mustaherukkaa, hiiltä ja lakritsia. Tervaisuus ja salmiakki nostavat päätään. Maltaisuus, siirappisuus ja omenaisuus tuovat makeutta. Maukas ja vähintään keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa siirappia ja hunajaa.

Arvio: Tynnyri tekee tässä tapauksessa viskin. Häpeilemätön viinitynnyripommitus, maistuu. 86/100

Caol Ila 8 yo 2011/2019, Asta Morris #AM058, 55,1%

Kahdeksanvuotias Caol Ila lasissa ja jälleen Asta Morrisilta. PX-kypsyneeltä vaikuttaa tämäkin, aivan edellisen maistamani tapaan. Belgialaisen Bert Bruyneelin valitsemia ja pullottamia tynnyreitä seurataan Keski-Euroopassa tarkasti, sen verran hyvä osumatarkkuus kaverilla on ollut.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, Asta Morris

(55,1%, Asta Morris, 2011–2019, Cask No. AM 058, Sherry Cask, 245 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, hiilisavuinen ja muhkea. Todella suklainen ja siirappinen, taatelinen ja luumuinen. Turve tulee hyvin läpi eikä kumisuus ole läheskään niin pinnassa kuin AM 055:ssä, vaikka sitä tästäkin aivan hiukan löytyy. Savumakkaraa, suolaisuutta, tupakkaa, nahkaisuutta, pähkinäsekoitusta, lakritsia. Hiukan uuniomenaista ja sitruksista otetta. Vesilisä avaa mineraalisuutta ja pientä ruohoisuutta.

Maku: Komean suklainen ja muhkean turvesavuinen. Luumu ja rusina panevat hienosti kampoihin hiilisavulle ja suolaisuudelle. Pähkinäisyyttä, kahvisuutta, lakritsia. Savumakkaraa, nahkaisuutta, mausteisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja hyvässä balanssissa. Uuniomenaa, viikunaa, punaista marjaisuutta, hiukan kahvia. Jälkimaku on hiilisavuinen, suolainen, suklainen ja toffeemainen. Edelleen luumuhilloa ja rusinaa riittää, mutta nahkaisuus ja tammi tulevat nopeasti yhä selvemmin esiin. Pähkinäisyyttä, kahvia, lakritsia, mustapippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta.

Arvio: Todella herkullinen nuori Caol Ila. Selvä voitto AM 055:sta kaikilla sektoreilla. 89/100

Dallas Dhu 22 yo 1980/2003, Chieftain’s 63,6%

Dallas Dhu alkaa olla jo varsin harvinaista tavaraa nykyään. Ei tullut edes nopeasti mieleen, milloin olen itse viimeksi maistanut.

Nyt on vielä todella vahva yksilö käsissä, kun voltit huitelevat 22 vuodenkin jälkeen taivaissa.

Dallas Dhu 22 yo 1980/2003, Chieftain’s

(63,6%, Ian MacLeod, Chieftain’s, 12/1980–11/2003, Cask No. 2104, Sherry Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pistävä. Huomaa heti, että voltit ovat todella korkealla. Päärynää, heinäisyyttä, toffeefudgea. Varsinaista sherryä ei juuri huomaa, ennen tulee esiin tammea ja vaniljaa. Melko reippaasti minttua ja yrttistä raikkautta. Omenaa, limettiä. Vesilisä tuo todella runsaasti piparminttua esiin.

Maku: Parantaa sävyttömästä tuoksusta heti. Intensiivistä öljyisyyttä, päärynämarmeladia, toffeeta, rusinaa, vaniljaa. Kompleksinen ja vaikuttava suutuntuma, vaikka voltit ovatkin aivan ylärajalla. Vahamaisuutta, metisyyttä, kuivakkaa tammea, paahteisuutta, aavistus savua. Apilaa, ruohoisuutta. Hedelmäisyydessä on omenainen ja päärynäinen puoli vahva, mutta alta löytyy runsaasti mangoa, rypäleitä ja kiiviä. Jälkimaku on edelleen todella öljyinen ja metinen, vahamaisuus ja kuiva tammi korostuvat entisestään. Mineraalisuutta, hapokkuutta, ruohoisuutta, kompleksisuutta. Runsaasti omenaa ja limettiä, minttua ja yrttistä raikkautta. Heinäisyyttä, pientä liimamaisuutta, paahteisuutta, edelleen aavistus savua. Pitkä finaali. Vesilisä availee mineraalisuutta lisää.

Arvio: Tuoksu on osin vaatimaton ja sherry täysin kadoksissa, mutta maku on hetkittäin aivan upea. Tulee jopa myöhemmän ajan Brora mieleen, vaikka se onkin vähän äärimmäinen vertailukohta – mutta vahamaisuus, mineraalisuus ja pieni savu toimivat hienosti yhteen. 87/100

Clynelish 17 yo 1996/2014, Silver Seal 51,9%

Lasissa Clynelishin kovasti kehuttu spesiaalipullote Silver Sealin valikoimista. Kuten olen aiemminkin myöntänyt, suhteeni Clynelishiin on ristiriitainen. Periaatteessa pidän, mutta usein matkalla on jokin mutka, johon se suurin hurmos hyytyy.

Clynelish 17 yo 1996/2014, Silver Seal

(51,9%, Silver Seal, Whisky Is Art Collection, 1996–2014, Cask No. 2933, 263 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin kuiva ja mineraalinen. Merivettä, sitruunaa, jodia. Vahakin tuntuu kuivana ja kirkkaana, öljyssä on hedelmäinen sävy. Ananasta, vihreää omenaa, limettiä. Tammi on myös napakkana läsnä. Yrttisyyttä ja pientä ruohoisuutta. Todella keskittynyt kokonaisuus. Vesilisä avaa eucalyptuksen.

Maku: Todella kuiva ja tiukka. Mineraalisuus ja vahaisuus vaativat hiukan työtä, että niistä pääsee läpi. Tammi tuo mausteita ja pientä liimamaisuutta. Märkää kalliota, merivettä, jodia, hiukan akaasiahunajaa, pientä hedelmäkarkkisuutta. Päärynä on pinnassa. Suutuntuma on öljyisen napakka, ei rönsyile yhtään. Todella kuivaa valkoviiniä. Minttua, mantelia, valkopippuria. Jälkimaku on mineraalinen, pippurinen ja edelleen hyvin kuiva. Ruohoisuutta, yrttisyyttä, puhdasta öljyä ja vahaa. Hapokkuutta, aktiivista tammea, liimamaisuutta ja pientä puhdistusainemaisuutta. Jotenkin tämä ei vain lähde kunnolla missään vaiheessa. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa tiettyä kulmikkuutta ja hermostuneisuutta tässä profiilissa.

Arvio: Tavallaan puhdasta laatua, mutta hiukan vaikea tästä on saada mitään suurta irti. Pieni pettymys lopulta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Caol Ila 2011/2018, Asta Morris #AM055, 56,1%

Maistelussa belgialaisen Bert Bruyneelin pyörittämän Asta Morrisin mojovan sherryinen nuori Caol Ila. Laskennallista ikää on seitsemän vuotta. Etiketissä lukee ”Coal Ila”.

Caol Ila 2011/2018, Asta Morris

(56,1%, Asta Morris, 2011–2018, ’Coal Ila’ on the label, Cask No. AM 055, Sherry Butt, 580 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, intensiivisen rusinainen, tupakkainen ja rasvainen. Härski. Viikunaa ja bbq-kastiketta, toffeeta ja paahdettuja pähkinöitä. Vadelmaa, vaniljaa. Sherryä, lihaa, ruskeaa sokeria, balsamicoa ja nahkaa. Tammikin tulee läpi, samoin nuoren viskin kitkerä ruohoisuus. Vesilisä avaa sitrusta ja tuhkaa.

Maku: Todella turvesavuinen, rusinainen, viikunainen ja kahvinen. Suutuntuma on raskaan öljyinen ja varsin suolainen. Tupakkaisuutta, ”hyvää” rikkisyyttä ja härskiä kumisuutta. Runsaasti karamellisoitua sipulia ja paprikaa, chorizoa, paksua suklaisuutta ja makeaa hedelmää. Lakritsi ja balsamico ovat hyvin esillä. Vadelmaa, punaherukkaa, kahvista hapokkuutta. Jälkimaku on edelleen tuhdin turvesavuinen ja tömäkän sherryinen. Suklaisuutta, kahvisuutta, rasvaa ja härskiä bbq-kastiketta. Tupakkaa, balsamicoa. Rikkisyys korostuu, samoin turski kumisaapasmaisuus. Chorizoa, pähkinää. Tammi tulee läpi ja ruohoisuus paljastuu. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa sitruksisuutta ja tuhkaisuutta sekä hiukan anista.

Arvio: Todella härski ja suklaisen sekalainen Caol Ila. Rikki ja kumi ovat ehkä hiukan hallitsevia lopulta, vaikka vievätkin nopeasti ajatukset pois siitä, että tämä on todella nuorta viskiä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail 40%

Homma lähtee ihan käsistä! Edellisestä Port Ellenistä tässä blogissa ei ole edes vuotta kulunut, kun on jo uusi kourassa. Tällä kertaa edessä on klassikkoviskiä vuoden 1979 vuosikerrasta Gordon & MacPhailin miniatyyrina. Voltit ovat alarajalla, mutta toivottavasti makua riittää.

Port Ellen 1979, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1979–1993*, Old Map Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kauniin turvesavuinen, tervainen ja yrttinen. Kuivaa hiilisyyttä, sitruksisuutta, lääkemäisyyttä ja jodia. Mentholia, kovia toffeekarkkeja, yrttitippoja. Vihreää omenaa, heinäisyyttä, melko kuivaa tammisuutta, aavistus vahaa. Tervaisuus tekee kepeyden keskellä hienon säväyksen. Nätti on.

Maku: Tervaa, nuotiosavua ja yrttisyyttä. Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Sitruksinen ja merellinen ote on pinnassa, samoin lääkemäisyys ja tietty heinäisyys. Toffeen makeutta, hiukan tikkunekkua, omenaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippuri nostaa päätään. Mentholi ja yrttitipat tuovat palettiin pikantin säväyksen. Tammi pysyttelee taustalla varsin kuivana ja osin vahamaisenakin. Jälkimaku on yhä sangen tervainen ja melko reippaan mustapippurinen. Lääkemäisyys, yrtit ja sitruksisuus pysyvät kyydissä kohtalaisesti. Korkeintaan keskipitkä finaali vaipuu kuivan tammen ja nuotiosavun kautta pois.

Arvio: Miellyttävää viskihistoriaa. Hieman lisää potkua ja pidempi jälkimaku, niin oltaisiin ihan mestaruussarjatasolla. Tyylikäs tämä on näinkin. 88/100

Caol Ila 8 yo 2009/2018, Signatory 46%

Lisää nuorta Caol Ilaa, tällä kertaa ex-sherrystä. Eiliseen kasivuotiaaseen verrattuna tämä kasivuotias ei ole mainittavasti tummempi, joten tynnyrin vaikutus ei ole kovin kummoinen ehtinyt olla. Miten voisi ollakaan.

Caol Ila 8 yo 2009/2018, Signatory

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 28.9.2009–9.8.2018, Casks No. 317858 + 317886, Refill Butts, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen, hiilisavuinen ja varsin kuminen. Suolainen, lihaisa, monella tapaa hyvin lähellä eilistä Caol Ilaa, mutta rasvainen likaisuus ja makeus on selvemmin pinnassa. Toffeeta, tölkkipäärynää, sitrusta ja omenaa. Bensainen ja mineraalinen, merellinen ja jyväinen yleisilme. Vesilisä avaa piparminttua.

Maku: Muhkean turvesavuinen, kovaotteinen, mineraalinen ja hiilinen. Eiliseen viskiin verrattuna toffeemainen ja rasvainen, todella painava ja varsin likainen. Jyväinen ja varsin raaka, sitruksinen ja hapokas. Kirpeä omena on vahvasti läsnä. Tuhkaisuutta, vegetaalisuutta, reipasta suolaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja polttelevan pippurinen. Aktiivista tammea, paahteisuutta. Jälkimaku on todella lääkemäinen ja salmiakkinen. Roiman turvesavuinen kaikin puolin. Sukulakua, suolaa, vegetaalisuutta, pippuria. Sitruunaa ja omenaa, rasvaisuutta ja tuhkaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo yrttiä ja kitkeryyttä.

Arvio: Nuori ja raaka viski, joka jää pari pykälää ex-bourbonissa kypsyneestä. Sinänsä refillin tuoma sherryvaikutus jää muutenkin marginaaliseksi. Tiettyä sekavuutta tässä on, vaikka monia kiintoisiakin elementtejä toki. 82/100

Caol Ila 8 yo 2010/2019, Signatory 46%

Maistelussa vaihteeksi nuorta Caol Ilaa ex-bourbonista.

Caol Ila 8 yo 2010/2019, Signatory

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 20.9.2010–2.5.2019, Casks No. 316315 + 316317, Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Todella vegetaalinen ja tuhkaisen turvesavuinen. Merivettä, merilevää, märkää turvetta. Hiukan suolaista lihaisuutta, kirpeän kuivaa sitruksisuutta, vihreää omenaa ja raakaa päärynää. Öljyinen, paahteinen, hiilinen, hiukan bensainen ja kumisaapasmainen. Vesilisä avaa vaniljaa ja yrttistä käsivoidetta.

Maku: Turvesavuinen, suolainen ja varsin hiilinen. Sitruksinen ja yllättävän makea ensivaikutelma, hunajaa ja vaniljaa tulee läpi. Merilevää, jodia, ostereita. Jyväisyyttä ja tiettyä raakuutta, kirpeää omenaa ja raa’ahkoa päärynää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakan tamminen. Tuhkaa, hapokkuutta, kumisaapasta. Jälkimaku on tummuva, salmiakkinen ja lääkemäinen. Paahdetta, hiilisyyttä, sitruunalakritsia. Erittäin suolainen ja tuhkainen edelleen, vegetaalisuutta on vaikka muille jakaa. Sitruksisuus ja omenaisuus nousevat hyvin esiin. Pieni hunajaisuus katoaa. Melko lyhyt mutta maukas finaali. Vesilisä availee mentholia.

Arvio: Todella nuoreksi viskiksi varsin maistuva. Positiivinen yllätys, vaikka eihän tämän tietty kypsymättömyys mitenkään piilossa ole. 84/100

Talisker Pure Highland Malt 70 Proof Red Cap 40%

Tällä kertaa edessä vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Taliskeria kotkaetiketillä ja litteässä miniatyyripullossa. Tämän punakorkkisen 100 proof -versio oli upea, mutta nyt on voltit virutettu neljäänkymppiin. Pakko silti myöntää, että odotuksia on.

Talisker Pure Highland Malt 70 Proof Red Cap

(40%, NAS, Gordon & MacPhail Licensed Bottling, 1970s, 5 cl miniature)

Tuoksu: Merellinen, raikkaan yrttinen, hedelmäinen ja tuhdin öljyinen. Tiettyä likaisuutta, vanhoja kirjoja, kevyttä savua, kanervaa. Omenaa, keltaista luumua, viinirypäleitä. Pientä metallisuutta, vegetaalisuutta, kellaria. Eucalyptusta ja minttua, kuivaa tammea ja tiikeribalsamia. Vanhaa sherryä. Kaunis.

Maku: Hedelmäinen, öljyinen ja hiukan nestesaippuainen. Eucalyptuksinen raikkaus saa kylkeensä päärynäistä makeutta ja hunajaisuutta. Ohut turvesavu leijuu vetten päällä. Tölkkihedelmiä ja metallisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä, mutta pieni vetisyys kieltämättä häiritsee, kun muistaa 100 proofin totaalisuuden. Likaista rasvaisuutta, vahamaisuutta, sitruunaisuutta, kermaisuutta. Jälkimaku on yrttinen ja nestesaippuainen, jossain määrin vahamainen edelleen. Maltaisuutta ja selvästi erottuvampaa tammea, edelleen hiukan turvesavua ja hiiltä. Sherryä, pähkinäisyyttä, ylikypsää omenaa, tölkkipäärynää. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tutut, upeat elementit ovat läsnä, mutta kokonaisuus jää silti kovasti 100 proofista. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.