Diageo

Caol Ila 8 yo 2009/2018, Signatory 46%

Lisää nuorta Caol Ilaa, tällä kertaa ex-sherrystä. Eiliseen kasivuotiaaseen verrattuna tämä kasivuotias ei ole mainittavasti tummempi, joten tynnyrin vaikutus ei ole kovin kummoinen ehtinyt olla. Miten voisi ollakaan.

Caol Ila 8 yo 2009/2018, Signatory

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 28.9.2009–9.8.2018, Casks No. 317858 + 317886, Refill Butts, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen, hiilisavuinen ja varsin kuminen. Suolainen, lihaisa, monella tapaa hyvin lähellä eilistä Caol Ilaa, mutta rasvainen likaisuus ja makeus on selvemmin pinnassa. Toffeeta, tölkkipäärynää, sitrusta ja omenaa. Bensainen ja mineraalinen, merellinen ja jyväinen yleisilme. Vesilisä avaa piparminttua.

Maku: Muhkean turvesavuinen, kovaotteinen, mineraalinen ja hiilinen. Eiliseen viskiin verrattuna toffeemainen ja rasvainen, todella painava ja varsin likainen. Jyväinen ja varsin raaka, sitruksinen ja hapokas. Kirpeä omena on vahvasti läsnä. Tuhkaisuutta, vegetaalisuutta, reipasta suolaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja polttelevan pippurinen. Aktiivista tammea, paahteisuutta. Jälkimaku on todella lääkemäinen ja salmiakkinen. Roiman turvesavuinen kaikin puolin. Sukulakua, suolaa, vegetaalisuutta, pippuria. Sitruunaa ja omenaa, rasvaisuutta ja tuhkaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo yrttiä ja kitkeryyttä.

Arvio: Nuori ja raaka viski, joka jää pari pykälää ex-bourbonissa kypsyneestä. Sinänsä refillin tuoma sherryvaikutus jää muutenkin marginaaliseksi. Tiettyä sekavuutta tässä on, vaikka monia kiintoisiakin elementtejä toki. 82/100

Caol Ila 8 yo 2010/2019, Signatory 46%

Maistelussa vaihteeksi nuorta Caol Ilaa ex-bourbonista.

Caol Ila 8 yo 2010/2019, Signatory

(46%, Signatory, The Un-Chillfiltered Collection, 20.9.2010–2.5.2019, Casks No. 316315 + 316317, Bourbon Barrels, 70 cl)

Tuoksu: Todella vegetaalinen ja tuhkaisen turvesavuinen. Merivettä, merilevää, märkää turvetta. Hiukan suolaista lihaisuutta, kirpeän kuivaa sitruksisuutta, vihreää omenaa ja raakaa päärynää. Öljyinen, paahteinen, hiilinen, hiukan bensainen ja kumisaapasmainen. Vesilisä avaa vaniljaa ja yrttistä käsivoidetta.

Maku: Turvesavuinen, suolainen ja varsin hiilinen. Sitruksinen ja yllättävän makea ensivaikutelma, hunajaa ja vaniljaa tulee läpi. Merilevää, jodia, ostereita. Jyväisyyttä ja tiettyä raakuutta, kirpeää omenaa ja raa’ahkoa päärynää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja napakan tamminen. Tuhkaa, hapokkuutta, kumisaapasta. Jälkimaku on tummuva, salmiakkinen ja lääkemäinen. Paahdetta, hiilisyyttä, sitruunalakritsia. Erittäin suolainen ja tuhkainen edelleen, vegetaalisuutta on vaikka muille jakaa. Sitruksisuus ja omenaisuus nousevat hyvin esiin. Pieni hunajaisuus katoaa. Melko lyhyt mutta maukas finaali. Vesilisä availee mentholia.

Arvio: Todella nuoreksi viskiksi varsin maistuva. Positiivinen yllätys, vaikka eihän tämän tietty kypsymättömyys mitenkään piilossa ole. 84/100

Talisker Pure Highland Malt 70 Proof Red Cap 40%

Tällä kertaa edessä vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Taliskeria kotkaetiketillä ja litteässä miniatyyripullossa. Tämän punakorkkisen 100 proof -versio oli upea, mutta nyt on voltit virutettu neljäänkymppiin. Pakko silti myöntää, että odotuksia on.

Talisker Pure Highland Malt 70 Proof Red Cap

(40%, NAS, Gordon & MacPhail Licensed Bottling, 1970s, 5 cl miniature)

Tuoksu: Merellinen, raikkaan yrttinen, hedelmäinen ja tuhdin öljyinen. Tiettyä likaisuutta, vanhoja kirjoja, kevyttä savua, kanervaa. Omenaa, keltaista luumua, viinirypäleitä. Pientä metallisuutta, vegetaalisuutta, kellaria. Eucalyptusta ja minttua, kuivaa tammea ja tiikeribalsamia. Vanhaa sherryä. Kaunis.

Maku: Hedelmäinen, öljyinen ja hiukan nestesaippuainen. Eucalyptuksinen raikkaus saa kylkeensä päärynäistä makeutta ja hunajaisuutta. Ohut turvesavu leijuu vetten päällä. Tölkkihedelmiä ja metallisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä, mutta pieni vetisyys kieltämättä häiritsee, kun muistaa 100 proofin totaalisuuden. Likaista rasvaisuutta, vahamaisuutta, sitruunaisuutta, kermaisuutta. Jälkimaku on yrttinen ja nestesaippuainen, jossain määrin vahamainen edelleen. Maltaisuutta ja selvästi erottuvampaa tammea, edelleen hiukan turvesavua ja hiiltä. Sherryä, pähkinäisyyttä, ylikypsää omenaa, tölkkipäärynää. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tutut, upeat elementit ovat läsnä, mutta kokonaisuus jää silti kovasti 100 proofista. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Caol Ila 19 yo 1997/2015, Sansibar 40,2%

Maistelussa tällä kertaa sherryistä Caol Ilaa Sansibarin valikoimasta. Voltit ovat päässeet alarajan tuntumaan, vaikka pullomäärä on suorastaan valtava. Ei olisi ihme, jos tätä olisi rakenneltu useammastakin tynnyrinjämästä, vaikka kyseessä on päällisin puolin yhden tynnyrin pullote (”Matured in a Sherry Butt”).

Caol Ila 19 yo 1997/2015, Sansibar

(40,2%, Sansibar, Spirits Shop Selection, Samurai Label, 1997–2015, Sherry Butt, 599 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maanläheinen, turpeinen ja nahkainen. Märkiä lehtiä, kosteaa rantakalliota, hiukan kuivaa sherryä. Lääkemäisyyttä, haavansidonta-aineita, mineraalisuutta, hiiltä. Jalohomeisuutta, kosteaa kellaria, umamia, kevyesti tupakkaisuutta. Yrttisyyttä, minttua, kamferia. Vettä ei uskalla lisätä, etteivät voltit valahda.

Maku: Nyt on erikoinen. Aivan kuin vanha sherryinen savuviski, joka olisi viettänyt liikaa aikaa lasipullossa auringossa. Hiilisyyttä, lakritsia, tervaa, lääkemäisyyttä. Turvesavu on kuivaa ja pehmeää kuin iäkkäässä viskissä ikään. Suutuntuma on kummallisen ohut mutta makuja silti riittää. Omenaa, mineraalisuutta, sitruksisuutta ja happoja. Maanläheisyys ja tupakkaisuus pysyvät myös kyydissä mukana. Tammi on poissa lähes kokonaan, vaikka pientä mustapippuria esiintyykin. Jälkimaku on lakritsinen, hyvin miedosti turvesavuinen ja mineraalinen. Lääkemäisyyttä ja kuivakkaa sherryä riittää. Tupakkaisuutta, appelsiinia, kirpeää omenaa, nahkaisuutta. Tammikin tulee vähitellen esiin ja kuivahtaa. Keskipitkä finaali jää lopulta varsin kapeaksi.

Arvio: Hyvin erikoinen sherryinen Caol Ila. Mielenkiintoinen mutta aivan rajalla. Intuitio sanoo toistuvasti, että tämä on pilalla. Ei ehkä täysin, mutta jotain peruuttamatonta kummaa tälle on tapahtunut matkan varrella. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Knockando 25 yo Special Release 2011, 43%

Diageon vuoden 2011 Special Releases -julkaisujen joukossa saatiin tällainen Knockando, jota lähtökohtaisesti ylenkatsottiin dilutoinnin takia. Miksi tätä ei saatu tynnyrivahvana, moni kysyi.

Tumman sherryherkun jälkimaine on ollut kuitenkin nousussa. Kenties ihan syystä? Maistetaan.

Knockando 25 yo Special Release 2011

(43%, OB, 1985*–2011, First Fill European Oak Casks, 4758 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja luumuhilloinen, hedelmäinen ja syvä. Kermaisuutta ja toffeeta, rusinaa ja marjaisuutta. Upea vahamainen tammisuus yhdistyy nahkaiseen ja sherryiseen sävykkyyteen. Appelsiinimarmeladia, vadelmaa, mustaherukkahilloa. Hieno kahvisuus. Paahdetun puun keskellä pieni nuotiosavun ailahdus. Nam.

Maku: Hedelmäisen herkkä mutta sherryisen syvä ensivaikutelma. Silkkaa eleganssia. Hilloisuus on pinnassa mustaherukkaisena ja vadelmaisena. Kahvia, suklaata, luumua, rusinaa, pähkinäisyyttä ja vahattua tammea. Lakritsia ja hiukan savua, kuivaa tammea yhdistettynä sherryyn ja mausteisuuteen. Keskitäyteläinen suutuntuma on hienosti balanssissa. Kiteistä hunajaisuutta, metisyyttä, toffeefudgea, kermaisuutta. Jälkimaku on suklainen ja maitokahvinen, voimistuvan mausteinen ja sherryinen. Luumua, rusinaa, mustaherukkahilloa, vadelmaa, mandariinia. Nahkaisuutta ja pähkinäisyyttä, kuivaa tammea ja rauhallista marjaisuutta, kanelia ja kaakaojauhetta. Hiukan pippurista ja vegetaalista potkua irtoaa vähitellen. Pitkä ja nautinnollinen finaali.

Arvio: Erittäin tyylikäs viski, puhdasta laatua alusta loppuun. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 90/100.

Brora 22 yo 1981/2004, Signatory Cask #1561, 56,4%

Tavallisen tiistai-illan kunniaksi vuorossa on henkilökohtainen juhlaviski, omien listojeni skotlantilainen mallasviski numero 1 500. Tässä blogissa niitä on paljon vähemmän, koska tilastointini alkaa vuodesta 2004 eikä ollut etenkin alkuvuosina mitenkään kovin jäsentynyttä. Lisäksi joukossa on sellaisiakin liemiä, joita on tullut maisteltua vähemmän keskittyneesti.

Mutta tuhannestaviidestäsadasta skotlantilaisesta on jäänyt merkintä omiin kirjoihin tähän mennessä. Eipä käynyt mielessä kahdeksan vuotta sitten, kun tätä harrastusta aktiivisemmin aloittelin, että tällaisiin lukumääriin vahingossakaan saavuttaisiin. Ja tietysti skotlannin ulkopuoliset viskit, blendit, raakatisleet ja muut kummallisuudet vielä päälle. Silti siteeraan tässä arvostamaani Viskisieppoa: makua, ei määrää.

Juhlaviskiksi valikoitui tällä kertaa Broraa, yksinkertaisesti siksi, koska se oli kerrankin mahdollista. Nyt ollaan loppuvaiheen vähemmän turpeisessa tuotannossa, mutta tynnyrillä onkin sitten hiukan enemmän tekemistä lopputuloksen kanssa. Odotukset ovat totta kai tapissa, kun Broraa maistetaan. Hattu päästä ja kädet ristiin.

Brora 22 yo 1981/2004, Signatory Cask #1561

(56,4%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 8.12.1981–6.10.2004, Cask No. 1561, Sherry Butt, 611 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja kahvinen, kevyesti turvesavuinen ja hiukan tallinen. Sherry tulee läpi mokkanahkaisena ja rusinaisena. Suklaisuutta, espressoa, luumua. Hiukan hapokkuutta ja mustaa multaa. Sitruksisuutta ja raa’ahkoa banaania, heinäisyyttä. Kompleksinen, jopa vaikea tuoksu. Vesilisä avaa suolaisuutta ja ruohoa.

Maku: Haastavan tuoksun jälkeen paremmin kasassa. Mineraalisuutta, metisyyttä, kiteistä hunajaisuutta, muistuttaa joitain 1990-luvulla tislattuja hienoja Clynelishejä. Sitruksisuutta, tallisuutta, suklaata, kahvia. Turvesavu tulee reippaasti läpi. Suutuntuma on melko öljyinen ja mausteisuudessaan napakka. Lakritsia, luumua, paahteista tammea, runsaasti pippuria. Jälkimaku on mineraalinen, turvesavuinen ja varsin pippurinen. Kahvisuus ja suklaisuus makeutuvat selvästi, tietty toffeemainen pehmeys valtaa alaa pippurin keskellä. Hedelmäsalaattia, omenaa, sitrusta. Hieno, pitkä finaali. Vesilisä korostaa tiettyä kitkeryyttä.

Arvio: Kompleksinen ja haastava yksilö. Hetkittäin jopa loistokas, mutta lievästi levoton. On tätä silti juhlallista nauttia, siitä ei pääse mihinkään. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 9).

Royal Lochnagar Selected Reserve 2008, 43%

Nihkeästi arvostettuja pullotteita nämä Lochnagarin Selected Reservet. Provenienssi on toki puolitiessään, mutta oma kokemukseni on ollut, ettei kategoriseen ylenkatseeseen ole mitään syytä.

Esimerkiksi viimeksi maistamani vuoden 2012 pullote oli aivan ensiluokkainen liemi. Voltit voisivat olla toki pykälää korkeammat, mutta tuossa viskissä se ei haitannut ollenkaan. Odotukset ovat korkeat tätäkin vuosikertaa kohtaan.

Royal Lochnagar Selected Reserve 2008

(43%, OB, NAS, 2008, 6540 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, maltainen ja pähkinäinen. Tyylikkään kuiva sherry aukeaa kiteisen hunajaiseen ja kukkaiseen suuntaan. Runsaasti viikunaa. Kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja hilloisuutta. Vadelmaa, kirsikkamarmeladia, hiukan tummaa suklaata. Nahkaa, kuiva tammea, kovia toffeekarkkeja.

Maku: Sherryinen, hunajainen ja intensiivisen hilloinen. Kiteistä hunajaa, toffeeta, vadelmaa, mustaherukkaa, viikunahilloketta. Tammi on hienosti balanssissa. Hasselpähkinää, mantelia, hiukan nahkaisuutta. Metisyyttä, mausteisuutta, kuivattuja hedelmiä ja rusinaa riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maitokahvia, kanelia, pientä siirappisuutta. Jälkimaku on metinen, pähkinäinen, kuivan tamminen ja edelleen kiteisen hunajainen. Paahteisuus ja kahvisuus lisääntyvät vähitellen, pippuri tulee hilloisuuden ja viikunan keskelle. Tummaa suklaata, nahkaa, toffeeta. Melko pitkä finaali. Nam.

Arvio: Hieno pullote. Mukana on taatusti refill-sherryä parhaasta päästä. Maistuu. 88/100

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2018, 53,9%

Markku Ristevirran Feis Ile -tastingissa vuoden 2020 Uisgessa oli viimeisenä vuorossa Lagavulinin 18-vuotias vuodelta 2018. Vanhastaan näiden Lagavulinin Feis Ile -pullotteiden laatu on ollut niin järjettömän korkea, että nämä 6000 pullon uudet erät ovat kovan paikan edessä.

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2018

(53,9%, OB, Feis Ile 2018, Refill American Oak Hogsheads, Rejuvenated American Oak Hogsheads & Ex-Bodega European Oak Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja varsin hiilinen. Suolaisuutta ja merellisyyttä on rutkasti. Lääkemäisyyttä, mineraalisuutta. Yrttistä ja heinäistä raikkautta, tallisuutta ja nahkaa. Eucalyptusmainen, hiukan vaniljaa ja päärynää. Vesilisä avaa runsaasti sitruksisuutta ja Key Lime Pien sävyjä.

Maku: Runsaan turpeinen ja sherryinen, mutta tammi ja pippuri saavat nopeasti vallan. Sitruksisuutta, jodia, öljyisyyttä, merilevää. Mineraalisuus ja vaniljaisuus ovat lopulta pääosassa. Merellisyyttä, hiukan lääkettä, tammista raikkautta. Persikkaa, päärynää. Suutuntuma on melko täyteläinen ja napakan pippurinen. Jälkimaku on mineraalinen, savuinen, tuhkainen ja hiukan lihaisa. Lääkemäisyyttä ja merellisyyttä riittää, samoin tervaa ja merilevää. Pitkä finaali. Vesilisä avaa paahteisuutta, paahtoleipää ja persikkamarmeladia.

Arvio: Mineraalinen ja hiilinen pullote. Ei yllä omiin Lagavulin-suosikkeihini, vaikka aivan hieno viski onkin. 88/100

Caol Ila 10 yo 1999 Feis Ile 2010, 61,9%

Kolmas viski Uisge 2020:n lauantain Feis Ile -tastingissa oli Caol Ilan kymppivuotias vuoden 2010 Feis Ileen. Siinä oli välittömästi samaa henkeä kuin sitä edeltäneen vuoden loisteliaassa Feis Ile -julkaisussa. Ja mahtavasti voltteja.

Caol Ila 10 yo 1999 Feis Ile 2010

(61,9%, OB, 19.8.1999–2010, Feis Ile 2010, Cask No. 305646, European Oak Ex-Sherry Cask, 558 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella kuivan sherryinen ja muhkean turvesavuinen. Loistava merellisyys on välittömästi läsnä. Lääkemäinen ja voimakas. Suolainen, hiilinen, jodinen. Vahamainen, mokkanahkainen, maitokahvinen, runsas. Vesilisä nostaa kamferin pintaan. Aivan upea kokonaisuus.

Maku: Napakan sherryinen ja kuivan lääkemäinen. Hieno yhdistelmä luumuista hedelmää ja kuivakkaa mineraalisuutta. Tammi on vahvasti esillä mutta refill-henkisesti ja paahteisesti. Mahtava. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painavan öljyinen. Jälkimaku on sherryinen, hiilinen, lääkemäinen ja pippurinen. Huh. Jodia, suolaa, vahvaa kahvia, kuivaa tammea. Pitkä finaali. Vesilisä availee tervaisuutta ja pientä bensaa, hedelmäisyyttä ja yskänlääkettä.

Arvio: Erinomainen Caol Ila, osuu täysin preferenssiini. Samaa syvää lääkemäisyyttä ja vetoavuutta kuin Feis Ile 2009 -pullotteessa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2019, 56,5%

Tässä tämä nyt viimein on, syksyllä 2019 uuden kuosin saaneen Special Releases -satsin Lagavulin. Eksakti mutta valtava pullomäärä hymyilyttää, koska harvoin jättimäisiä eriä on sentään näin tarkasti laskettu. Tosin sama se oli jo uuden Taliskerinkin kanssa.

Sarjan uuden ulkoasun kanssa on myös totuttelemista. Tietty yhdenmukaistaminen on toki tuttua omistajan toimintaa jo Six Classic Malts -ajoista saakka, mutta siinä missä Classic Maltsin kuosit olivat varsin koruttomia, näissä uusissa on riikinkukkomaista pörheyttä.

Kurinalaisesti samanlaisena pidetyn Lagavulin 12-vuotiaan aiempaan pakkaukseen verrattuna tämä uusi tyyli tuntuu laskeutuneen vieraasta galaksista. ”The Strange Horse of Suinabhal” on kadonnut, ”Rare by Nature” on tullut tilalle.

Ei anneta kuitenkaan kartonkien tulla viskin tielle. Mielenkiinnolla tämän nyt maistan, koska vuosijulkaisuina nämä ovat olleet omissa kirjoissani aina niin tärkeitä pullotteita.

Lagavulin 12 yo Special Release 2019

(56,5%, OB, 2019, 19th Release, Refill American Oak Casks, 60762 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja hiilinen, vegetaalinen ja vahva. Makea mineraalisuus on varsin hallitsevaa. Merilevää ja lääkemäisyyttä riittää. Rasvaisuutta, voita, tiettyä likaisuutta, makeaa tammea ja vaniljaa. Merellisyyttä, tervaisuutta, selvästi erottuvaa pippuria ja kuivaa lihaisuutta. Mentholin raikkautta, runsaasti sitruksisuutta ja vihreää omenaa. Hieno on. Vesilisä avaa pientä kumisuutta ja savumakkaran rasvaisuutta.

Maku: Erittäin voimakas, lääkemäinen ja yllättävänkin makea. Sitruunaa, banaania, päärynää ja vaniljaa. Kaiken siirapin ja imelän tammen keskellä riittää silti myös suolaisuutta ja hiilisyyttä. Hunajaa ja toffeefudgea. Vegetaalisuus tuntuu juuresmaisena ja tuhkaisen paahtuneena makeutena, pieni terva säestää. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyisen vaativa. Merilevää, nahkaa ja hiukan lihaisaa vivahdetta. Jälkimaku on muhkean turvesavuinen, lääkemäisen imelä ja varsin pippurinen. Tammi käy todella makeaksi ja mausteiseksi. Savumakkaraa, kinuskia, nokisuutta, hiiltä. Mentholi ja yrtit säestävät hienosti. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa hunajaa ja kinuskia.

Arvio: Erittäin maukas ja vaikuttava Lagavulin. Vain makeus alkaa olla jo rajoilla. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.