Diageo

Lagavulin 12 yo Special Release 2006, 57,5%

Marraskuun lopun synkkyyden kunniaksi Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko jatkuu. Eilinen vuoden 1979 Distillers Edition otti luulot pois, joten eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa radikaalisti voltteja.

Tänään maistelussa Lagavulinin varsin varhaista kuutoserää tästä Special Releases -klassikkosarjasta.

Sarjan tämänsyksyiset pullotteet ovat ulkomuodoltaan tyyliteltyjä ja ehkä jonkun mielestä jopa fancyjä. Jotenkin tämä vanha spartalainen tunnelma puhuttelee itseäni enemmän kuin lehtikuviot ja hörhelöt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2006

(57,5%, OB, Bottled 2006, 6th Release, 70 cl)

Tuoksu: Tuima turvesavu ja yllättävän erottuva mentholi ovat keulassa. Reippaasti kumia, aktiivista tammea, vegetaalisuutta, hiilisyyttä ja suolaa. Vanilja ja Key Lime Pie tuoksuvat. Mineraalisuutta, hiukan lääkemäisyyttä ja bensaa. Melko kuiva kokonaisuus – ja hieno. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja makeutta.

Maku: Voimakas, sitruksinen ja turvesavuinen. Vegetaalinen turve hallitsee, mutta tietty mineraalisuus ja mentholi pitävät paketin kasassa ja riittävän kuivana. Hiilisyyttä, hapokkuutta, tuhkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja pippurisen pureva. Sitruunan rinnalle nousee vihreää omenaa ja pientä kinuskista makeutta. Kumi on edelleen mukana, samoin lääkemäisyys ja bensa. Jälkimaku paljastaa vihdoin hiukan tervaa, salmiakkia ja kuivalihaa. Silti finaali pyörii yhä turvesavun, kumin ja mentholin ympärillä. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja tuhkaa riittää pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä korostaa hiukan kitkeryyttä.

Arvio: Herkullinen, mentholin ja kumin sävyttämä Lagavulin. Vakuuttava esitys mutta taas hiukan erilainen kuin muut tämän sarjan viskit, mitkä olen päässyt maistamaan. 91/100

Lagavulin 1979 Distillers Edition 43%

Maistelussa tällä kertaa suurklassikko, legendaarinen Lagavulin, sarjansa ensimmäinen. Tätä vuonna 1979 tynnyriin pistettyä Distillers Editionia on tiettävästi pullotettu vain vuonna 1997, mutta miniatyyrissä ei pullotusvuotta ole, niin kuin ei ole batch-numeroakaan. Oletus on kuitenkin vahva. Otamme hatun päästä ja ryhdymme maistoon.

Lagavulin 1979 Distillers Edition

(43%, OB, 1979–1997*, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mahtava, aivan mah-ta-va. Tervaleijonaa, turvesavua, pekonia ja savumakkaraa. Salmiakkia ja tervaa, hiukan siirappisuutta ja yrttisyyttä. Nahkaisuutta ja kuivaa tammisuutta, marjaisuutta ja sherryä. Suklaisuutta, tupakkaisuutta, pientä hiilisyyttä ja intensiivistä appelsiinia. Upea kompleksisuus ja balanssi.

Maku: Tumman turvesavuinen, syvän yrttinen ja upean sherryinen. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tuhkaa, salmiakkia ja tervaa. Tammi on erittäin kuivaa ja vahamaista, pieni nahkaisuus saa tukea pippurista ja yrteistä. Siirappia, suolaa, salmiakkilakritsia, marjaisuutta, pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienossa balanssissa. Maut ovat syviä, integroituneita ja kompleksisia. Jälkimaku on tamminen, sherryinen ja vahamainen, öljyinen ja suolainen. Lääkemäisyyttä, pippuria, hiilisyyttä. Tervaleijona, tuhkaisuus, appelsiini, pekoni ja kaikki nyanssit elävät upeasti pitkän finaalin loppuun saakka.

Arvio: Vahvistaa viskimaailman vanhan sanonnan siitä, että sarjan ensimmäinen on lähes aina sarjan paras. Kaikista maistamistani Distillers Edition -pullotteista tämä on tähän mennessä ylivoimaisin. Hands down. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Dalwhinnie 1980/1997 Distillers Edition 43%

Maistelussa jälleen yksi vuonna 1997 pullotettu miniatyyri-DE. Tällä kertaa tislaamona on Dalwhinnie ja finistelyssä on käytetty ex-olorosoa.

Dalwhinnie 1980/1997 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1997*, Double Matured in Oloroso Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mausteinen ja rusinainen. Kuivaa tammea ja kuivattuja hedelmiä. Sitruksisuutta, appelsiinimehua, metisyyttä, kukkaisuutta. Hiukan jalohomeinen vivahde on mukana, samoin kevyitä oloroson piirteitä. Tammea on melko runsaasti, maltaisuus on selvästi esillä. Muroja ja mysliä, hiukan ruohoisuutta.

Maku: Metinen ja mausteinen, hunajainen ja rusinainen. Tammi on melko kuivakkaa, mutta puskee varsin reippaasti katkeruutta mukaan. Suolaisuutta, maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä. Appelsiinia, uuniomenaa, kinuskia. Suutuntuma on kermainen mutta melko kevyt, kääntyy varsin kireäksi ja mausteisen pistäväksi. Happamuutta, kanelia, hiukan luumuliköörin ja rommin sävyjä. Jälkimaku on tamminen ja maltainen, metinen ja edelleen varsin hedelmäinen. Sitruksisuutta, omenaa, hunajaisuutta. Mausteisuus pysyttelee loppuun asti pääroolissa, kanelin ja pistävän hapokkuuden saattelemana. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Hiukan ristiriitainen esitys. Tässä on paljon klassista eleganssia, mutta hapot lyövät lopulta aavistuksen yli ja kireys jää päällimmäiseksi mieleen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Oban 1980/1997 Distillers Edition 43%

Maistelussa on tällä kertaa Distillers Edition -sarjassa julkaistu Oban. Tämä on varsin suurella varmuudella pullotettu vuonna 1997, koska vaihtoehdot ovat vähissä.

Tällä kertaa viimeistely on tapahtunut Montilla-finotynnyreissä. Monelle tutumpi Amontillado tarkoittaa ”Montillan kaltaista” ja on määritelmällisesti pykälää väljempi termi kokonaiselle sherrytyylille, kun taas tämän viskin jälkikypsytystynnyrit ovat aiemmin pitäneet sisällään finoa Córdoban Montillasta.

Oban 1980/1997 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1997*, Double Matured in Montilla Fino Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mielenkiintoisen sherryinen, intensiivisen appelsiininen ja varsin kompleksinen. Hilloisuutta, hedelmäteetä. Seetripuuta ja sikarilaatikkoa. Maltaisuutta, havuisuutta, vahamaista tammisuutta. Persikkaa, passionhedelmää, keltaista luumua. Pientä ruohoisuutta myös, häivähdys savua ja merellisyyttä.

Maku: Karamellisuutta ja appelsiinia, vahamaisuutta ja mausteista. Sherryinen, pähkinäinen ja hiukan siirappinen yleisilme. Suolaisuutta runsain määrin. Keskitäyteläinen suutuntuma. Keltaisia luumuja, persikkaa, rypälemäisyyttä, hilloisuutta. Pieni metallinen vivahde löytyy myös. Tummassa päässä on hiukan lakritsia ja sikarisuutta. Jälkimaku on mausteinen ja hedelmäinen, edelleen hiukan merellinen ja varsin kinuskinen. Inkivääriä, pippuria, reippaasti suolaisuutta. Tupakkaisuutta, hiukan ruohoisuutta, pähkinäisyyttä ja merellisiä sävyjä. Melko pitkä finaali, jossa suola jää lopulta kielen päälle.

Arvio: Suolaiseksi kääntyvä ja kaikin puolin mielenkiintoinen Oban. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Port Ellen 19 yo 1982/2001, Douglas Laing 56%

Vielä löytyy maailman syvistä kätköistä synkän sherryistä Ellua. Douglas Laingin OMC-sarjaan pullotetuksi viskiksi tässä Port Ellenissä on poikkeuksellisesti vielä pykälää korkeampi vahvuus.

Port Ellen 19 yo 1982/2001, Douglas Laing

(56%, Douglas Laing for Alambic Classique, Old Malt Cask, 9/1982–10/2001, Sherry Cask, 390 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman sherryinen, kuivan turvesavuinen ja synkän tervainen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kuivalihaa, pähkinää, mustapippuria. Nahkaa, tupakkaa ja tammea. Luumuhillon rinnalle nousee sitrusta, herukkaa ja trooppista hedelmää. Ruutia ja rusinaa. Upea. Vesilisä avaa lääkemäisyyttä ja hiiltä.

Maku: Sherryinen, pippurinen ja vaativa. Todella intensiivinen, kuivan savuinen ja tervaisen tumma profiili. Nostaa vielä tuoksusta tasoa. Sitrusta, mustaherukkaa, rypälemäisyyttä, omenaa, luumua, rusinaa. Tammi toimii hienosti, hieman hapokkuutta nousee esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja komeasti balanssissa. Lakritsia, suolaisuutta, ruutia ilman rikkisiä sävyjä. Jälkimaku on sherryinen ja salmiakkinen, tervainen ja savuinen. Ruutia, hiiltä, suolaa, mustapippuria, nahkaa, tupakkaisuutta, kaakaojauhetta, kahvia. Tammi kuivuu kauniisti. Pitkä ja loppuun asti maukas finaali. Vesilisä tuo eucalyptuksen ja lääkemäisyyden esiin.

Arvio: Loistava Port Ellen, moniulotteinen ja kaikin puolin vakuuttava esitys. Hiljaiseksi vetää. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Clynelish Reserve Game of Thrones 51,2%

Maistossa ikämerkitsemätön GoT-perusviski, jossa voltit ovat tavanomaista tukevammat. Aiemmin maistamani Game of Thrones -pullotteet ovat jättäneet kautta linjan kylmäksi, mutta toivottavasti tämä Clynelish toimisi paremmin.

Clynelish Reserve Game of Thrones

(51,2%, OB, NAS, 2019, Game of Thrones – House Tyrell, 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, tumma ja varsin happaman oloinen. Sitruksisuus tulee läpi varsin katkerana, kirpeä aprikoosi ja karhea maltaisuus säestävät. Vaha on esillä, samoin kaneli ja hapan yrttisyys. Havuja, märkiä lehtiä, talviomenaa. Taustalta löytyy myös pieni vanilja ja hunaja. Vesilisä avaa mukavasti mentholia.

Maku: Maltainen ja tamminen, runsas ja pureva. Ei mikään siemailuviski, vaan synkkä ja vaativa kokonaisuus. Öljyisyyttä, katkeruutta, hapanta sitruksisuutta, kanelia, karvaita yrttejä. Suutuntuma on melko vahamainen ja napakan mausteinen. Havuja, pippuria, mehiläisvahaa. Edelleen se pieni hunajainen ja vaniljainen makeus on kuitenkin mukana. Jälkimaku puskee pippuria selvästi isommin, katkeruus ja happamuus pääsevät valtaan. Tammea, maltaisuutta, karheutta, yrttejä. Pieni karkkinen makeus kuitenkin löytyy yhä taustalta, vaniljaisella kärjellä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo jännän laventelin esiin.

Arvio: Vaativa ja synkkäsävyinen Clynelish. Viskinä ei helpoimmasta päästä. Puhtaasti tekniseltä kannalta tässä on vahvoja ja hienojakin piirteitä, jotka kohottavat tämän ehdottomasti kaiken bulkin yläpuolelle, mutta siitä huolimatta kokonaisuus ei valtavasti sytytä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Smoke On The Water, ”Hyvä viski”.

Lagavulin 2002/2018 Distillers Edition 43%

Lasissa tällä kertaa varsin tuoretta Lagavulinin Distillers Editionia. Tämä sarja on kokenut viime vuosina todellisen mahalaskun, joten juuri minkäänlaisia odotuksia ei tätä kohtaan ole.

Tuoreessa muistissa on, miten keskinkertainen pullote esimerkiksi Lagavulin 2000/2016 Distillers Edition oli. Kun vertailukohdaksi sarjasta asettaa esimerkiksi vuosikerran 1990 tai 1991, puhutaan aivan eri viskeistä.

Lagavulin 2002/2018 Distillers Edition

(43%, OB, 2002–2018, Batch No. lgv 4/507, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, melko makea ja lihaisa. Chorizoa, pekonia, rusinaa, hiukan tervaa. Suolavetisyyttä, yrttisyyttä, hiukan merilevää. Rasvainen ja lievästi vahainen vaikutelma, mutta paljas tammi paistaa läpi kaikesta. Kynttilää, ruohoisuutta, hiiltä, musteisuutta, bbq-kastiketta. Teroitettua lyijykynää.

Maku: Tuoksua mielenkiintoisempi yhdistelmä makeaa vahamaisuutta ja napakkaa turpeisuutta. Chorizoa ja rasvaa, pekonia ja yrttejä. Melko reipas vegetaalisuus hallitsee, tammi tulee edelleen melko raa’asti läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja balanssi on osin levoton. Suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, hiukan tervaa. Kinuskia ja toffeeta, hiukan toskaomenaa, vaniljaa ja pientä pippuria. Bbq-kastike ja teroitettu lyijykynä maistuvat. Jälkimaku on rasvainen ja luumuinen, turvesavuinen ja vahainen. Suolaisuus ja salmiakkisuus ottavat vallan. Chorizoa, pekonia, kahvisuutta, tammea, paahteisuutta ja happamuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Vielä aiempaakin hahmottomampi viski. Idea alkaa kadota lopullisesti. Toki Lagavulin on aina Lagavulin, mutta silti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition 43%

Maistelussa Distillers Edition -sarjasta vanhemman aikakauden Glenkinchietä oikein vintagejulkaisuna. Miniatyyrissä ei ole tarkkaa pullotusvuotta, mutta kun saman vuoden täysikokoiset pullotteet ovat vuodelta 1999, hyvin suurella varmuudella tämäkin on samaa satsia.

En ole Glenkinchien erityinen ystävä ollut koskaan, vaikka vierailinkin tislaamolla viime vuosikymmenellä.

Glenkinchie 1986/1999 Distillers Edition

(43%, OB, 1986–1999, Double Matured in Amontillado Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tyylikäs kuiva tammi ja kova toffeekarkki tulevat ensimmäisinä vastaan. Metisyyttä ja vahaa, pihkaisuutta ja mineraalisuutta. Maltaisuus tuntuu varsin kuivana. Sherry tulee yllättävänkin kauniisti läpi, toffeemaisena ja pähkinäisenä. Hapokasta omenaa, kukkaisuutta, pientä viinisyyttä. Tyylikäs kaikin puolin.

Maku: Todella iäkkään viskin piirteet ovat heti pinnassa. Vahamaista, kuivaa tammea, kovia toffeekarkkeja ja antiikkisuutta. Upea metisyys, pihkaisuus ja pähkinäisyys. Kuivattuja hedelmiä, hiukan rusinaa, akaasiahunajaa, marjaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt ja hyvässä balanssissa. Maltaisuus ja omenaisuus toimivat nätisti. Hyvän sherrytammen sävyjä. Jälkimaku on mustaherukkainen ja intensiivinen. Vahamaisuutta, kuivaa tammea, mineraalisuutta, kukkaisuutta. Kuivattuja hedelmiä, pähkinää, sherryä, nahkaisuutta, antiikkisia sävyjä. Hieno marjaisuus ja hedelmäisyys. Varsin pitkä finaali.

Arvio: Voisiko tässä olla jotain ikäviskiä joukossa? Huima yllätys viskiksi tämä. Ihan viittä vaille mestaruussarjatavaraa. 89/100

Lagavulin 10 yo 43%

Maistelussa tänä kesänä tax free -myyntiin tullut kymppivuotias Lagavulin. Muutaman vuoden takaisesta kahdeksanvuotiaasta Lagavulinista pidin, tuoreemmasta Game of Thrones -julkaisusta en niinkään. Rehellisesti sanottuna odotukset tälle viskille ovat varsin matalat.

Lagavulin 10 yo

(43%, OB, 2019, Travel Retail Exclusive, Rejuvenated & Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turvesavu, lihaisuus ja jodi iskevät ensin. Rasvainen likaisuus hallitsee. Grillattua ananasta ja paprikaa, persikkaa, sitrusta, lakritsia, pientä tervaisuutta. Tuhkaisuutta, märkää rantahiekkaa, suolaa. Aktiivista tammea, hiukan suklaata ja vaniljaa. Pieni hunajaisuus on myös mukana.

Maku: Turvesavua, vegetaalisuutta, lihaa, suolaa ja rasvaisuutta riittää. Tuhti kattaus näillä volteilla, hedelmäisyys pysyy hyvin kyydissä mukana. Omenaa, ananasta, persikkaa, sitruunaa, banaania. Yrttisyyttä ja jodia tukee reipas pippurisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti kohdallaan. Tuhkaa, pientä tervaa, lakritsia, hiukan bensaisuutta. Tammi on varsin reipasta ja aktiivista. Jälkimaku on edelleen likaisen turvesavuinen ja vegetaalisen maanläheinen. Tuhkaa ja likaista rasvaisuutta. Suolaisuutta, jodia, sitruksisuutta, tiukkaa tammisuutta. Hiukan karvaaksi kääntyvä ja korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tässä on ehdottomasti hetkensä. Nuori ja suoraviivainen, toki. Omissa papereissani selvästi parempi kuin GoT-julkaisu mutta jää silti 8-vuotiaan rajuudesta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Pehmeä ja miellyttävän makuprofiilin omaava Lagavulin”.

Mortlach 16 yo Distiller’s Dram 43,4%

Maistelussa viimein tämä kohuttu Mortlachin paluu. Tästä Distiller’s Dramista laitettiin ensin markkinoille huomattavan komea esitys, joka tuskin sisälsi mitään ihan tavallista 16-vuotiasta viskiä. Kun hype oli saatu liikkeelle, uusi batch oli ihan tavallista viskiä.

Tässä nyt tämä ihan tavallinen Mortlach. Ilahduttavaa tässä kuitenkin on se, että pullokoolla kikkailu on vihdoin ohi.

Mortlach 16 yo Distiller’s Dram

(43,4%, OB, 2019, Ex-Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja tuhti. Punaista omenaa, appelsiinia, maltaisuutta. Melko runsas tammi ja aavistuksen sekava kattaus marjaisuutta. Teroitettua lyijykynää ja pistäviä sherrysävyjä. Mortin klassinen lihaisuus tuntuu taustalla. Öljyisyyttä ja painoa riittää, karamellia ja toffeefudgea.

Maku: Muhkean öljyinen ja karhean maltainen. Hyvä viskositeetti, lihaisuutta ja appelsiinia riittää. Toffeeta, omenaa, havuisuutta, pihkaa. Melko täyteläinen suutuntuma kaikkineen. Tammea, tiettyä happamuutta, kakkupohjaa, murokeksiä. Hiukan suklaisuutta ja viikunaa. Jälkimaku on sitruksinen ja öljyinen, edelleen melko lihaisa ja mausteinen. Pippuria, maltaisuutta, hapokkuutta, paahdetta. Tammi pysyy melko reippaasti pinnassa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Mortlach palailee kotiin. Peruspätevää tavaraa, mutta ei mitenkään poikkeuksellista. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100.