Diageo

Lagavulin 10 yo 43%

Maistelussa tänä kesänä tax free -myyntiin tullut kymppivuotias Lagavulin. Muutaman vuoden takaisesta kahdeksanvuotiaasta Lagavulinista pidin, tuoreemmasta Game of Thrones -julkaisusta en niinkään. Rehellisesti sanottuna odotukset tälle viskille ovat varsin matalat.

Lagavulin 10 yo

(43%, OB, 2019, Travel Retail Exclusive, Rejuvenated & Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turvesavu, lihaisuus ja jodi iskevät ensin. Rasvainen likaisuus hallitsee. Grillattua ananasta ja paprikaa, persikkaa, sitrusta, lakritsia, pientä tervaisuutta. Tuhkaisuutta, märkää rantahiekkaa, suolaa. Aktiivista tammea, hiukan suklaata ja vaniljaa. Pieni hunajaisuus on myös mukana.

Maku: Turvesavua, vegetaalisuutta, lihaa, suolaa ja rasvaisuutta riittää. Tuhti kattaus näillä volteilla, hedelmäisyys pysyy hyvin kyydissä mukana. Omenaa, ananasta, persikkaa, sitruunaa, banaania. Yrttisyyttä ja jodia tukee reipas pippurisuus. Suutuntuma on melko täyteläinen ja viskositeetti kohdallaan. Tuhkaa, pientä tervaa, lakritsia, hiukan bensaisuutta. Tammi on varsin reipasta ja aktiivista. Jälkimaku on edelleen likaisen turvesavuinen ja vegetaalisen maanläheinen. Tuhkaa ja likaista rasvaisuutta. Suolaisuutta, jodia, sitruksisuutta, tiukkaa tammisuutta. Hiukan karvaaksi kääntyvä ja korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Tässä on ehdottomasti hetkensä. Nuori ja suoraviivainen, toki. Omissa papereissani selvästi parempi kuin GoT-julkaisu mutta jää silti 8-vuotiaan rajuudesta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Pehmeä ja miellyttävän makuprofiilin omaava Lagavulin”.

Mortlach 16 yo Distiller’s Dram 43,4%

Maistelussa viimein tämä kohuttu Mortlachin paluu. Tästä Distiller’s Dramista laitettiin ensin markkinoille huomattavan komea esitys, joka tuskin sisälsi mitään ihan tavallista 16-vuotiasta viskiä. Kun hype oli saatu liikkeelle, uusi batch oli ihan tavallista viskiä.

Tässä nyt tämä ihan tavallinen Mortlach. Ilahduttavaa tässä kuitenkin on se, että pullokoolla kikkailu on vihdoin ohi.

Mortlach 16 yo Distiller’s Dram

(43,4%, OB, 2019, Ex-Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja tuhti. Punaista omenaa, appelsiinia, maltaisuutta. Melko runsas tammi ja aavistuksen sekava kattaus marjaisuutta. Teroitettua lyijykynää ja pistäviä sherrysävyjä. Mortin klassinen lihaisuus tuntuu taustalla. Öljyisyyttä ja painoa riittää, karamellia ja toffeefudgea.

Maku: Muhkean öljyinen ja karhean maltainen. Hyvä viskositeetti, lihaisuutta ja appelsiinia riittää. Toffeeta, omenaa, havuisuutta, pihkaa. Melko täyteläinen suutuntuma kaikkineen. Tammea, tiettyä happamuutta, kakkupohjaa, murokeksiä. Hiukan suklaisuutta ja viikunaa. Jälkimaku on sitruksinen ja öljyinen, edelleen melko lihaisa ja mausteinen. Pippuria, maltaisuutta, hapokkuutta, paahdetta. Tammi pysyy melko reippaasti pinnassa. Keskipitkä finaali.

Arvio: Mortlach palailee kotiin. Peruspätevää tavaraa, mutta ei mitenkään poikkeuksellista. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 83/100.

Royal Lochnagar 12 yo Game of Thrones 40%

Maistelussa Royal Lochnagarin eräänlainen rinnakkaisjulkaisu 12-vuotiaasta GoT-sarjassa. Viski ei kuitenkaan ole sama, siitä todistavat kaikki lukemani asiantuntevat lausunnot. En näe syytä kiistää niitä. Sitä paitsi rinnalla ei nyt ole sitä klassista 12-vuotiasta.

Jälleen lähestyn Game of Thrones -tuotteistusta avoimin mielin. Aiemmin sarjasta maistamani Lagavulin ja Talisker pettivät molemmat, mutta ei sitä koskaan tiedä, milloin osuu kohdalleen. Royal Lochnagarin kanssa olen kuitenkin viihtynyt aina.

Royal Lochnagar 12 yo Game of Thrones

(40%, OB, +/- 2019, Game of Thrones – House Baratheon, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen. Omenaa, vesimelonia, makeaa mandariinia, hiukan ananasta. Maltaisuus on hiukan puuromaista. Vaniljaa ja jugurttia, jotain vähän hapanta ja jopa piimäistä. Tuoretta heinäisyyttä, aamiaismuroja ja mysliä. Weetabixiä. Hiukan yksioikoinen ja melko makea kaikkineen.

Maku: Maltainen, raikkaan hedelmäinen ja pirteän mausteinen. Parantaa vaatimattomasta tuoksusta selvästi. Makeaa päärynää, omenaa, hiukan banaania, ananasta. Vaniljaa, toffeefudgea. Maltaisuus on edelleen vähän puuromaista, mutta tammi ja mausteet pelastavat paljon. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus helposti lähestyttävä. Jugurtti ja mysli ovat yhä selvästi mukana. Jälkimaku on varsin tamminen ja suoraviivainen. Napakkaa mausteisuutta, hiukan pippuria, mandariinia, päärynää. Vaniljaa ja hunajaa, hieman toffeeta ja maltaista makeutta. Finaali jää kuitenkin varsin lyhyeksi.

Arvio: Vaatimaton tuoksu latistaa tunnelmaa, mutta muuten tämä on ihan kelpo entry-level-viski. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tasapainoinen Royal Lochnagar”.

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing 50%

Lasissa todellista viskihistoriaa. Tätä yksilöä ei ole erityisemmin kehuttu, joten mielenkiintoista maistaa, miltä maistuu jokin muu Brora kuin sellainen, jota on etukäteen ylistetty taivaisiin saakka.

Tislausajankohta on lähellä Broran silloisen elinkaaren loppuvaiheita, joten turpeisuus jää todennäköisesti taustalle. Sen sijaan sherrytynnyrin vaikutus tuntuu jo värin perusteella varsin tuhdilta.

Brora 22 yo 1982/2004, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 6/1982–10/2004, Cask No. DL 313, Sherry Cask, 644 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, rusinainen ja pehmeän rikkinen – hyvällä tavalla. Vahaa ja voita oikein urakalla, popcornia, tikkunekkua ja crème brûléetä. Turvesavu on selvästi esillä, lihaisana ja nokisena. Chorizoa, luumua, kahvisuutta, suklaata. Öljyistä maalisuutta, tuo pienoismallit mieleen – tällaiselta haisevilla maaleilla niitä maalattiin. Vesilisä avaa minttua.

Maku: Vahvan ja persoonallisen tuoksun jälkeen pieni pettymys. Öljymaali ja rikkisyys ovat heti läsnä, samoin rusinaiset ja sherryiset sävyt. Turpeisuus on hiilistä ja karvasta, ei oikein integroitunutta. Karamellisuus ja kinuskikastike maistuvat selvästi. Vahaa ja mineraalisuutta. Hedelmäisyydessä on appelsiini pinnassa. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta tekstuuri osin levoton. Voita ja suolaa, popcornia. Jälkimaku on edelleen varsin öljymaalinen ja rikkinen. Lihaisuus ja tuhka pysyvät mukana. Appelsiini kääntyy kitkeräksi, tammi tulee esiin. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä tuo minttua ja kiivihedelmää esiin.

Arvio: Kaikki Brora ei ole kultaa, vaikka kuinka kiiltäisi. Tuoksu lupailee paljon, mutta maku ei pysy mukana. Yksi extrapiste erikoisuudesta. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Talisker Select Reserve Game of Thrones 45,8%

Maistelussa tällä kertaa Taliskeria ikämerkitsemättömänä Game of Thrones -viskisarjasta. En innostunut ollenkaan samaisessa setissä julkaistusta Lagavulinista, mutta toivotaan, että tämän kanssa osuu paremmin kohdalleen.

Talisker Select Reserve Game of Thrones

(45,8%, OB, +/-2019, Game of Thrones – House Greyjoy, 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen, maltainen ja appelsiininen. Suolainen ja mineraalinen, lääkemäinen ja mentholinen puoli on pinnassa. Turpeinen makeus on vahvaa mutta hiukan hahmotonta. Tammi tulee läpi pehmeän pippurisena ja vaniljaisena. Hiukan rusinaa. Vesilisä tuo nokea ja jotain palanutta pintaan.

Maku: Makea turvesavu, imelä sitruksisuus, hapan yrttisyys ja mineraalinen karheus ottavat mittaa toisistaan. Hedelmät tulevat jälleen appelsiini edellä. Pippuri on hyvin mukana, tammi rouhii aktiivisena ja suolaisuus painaa päälle. Suutuntuma on melko täyteläinen ja pehmeän kermainen. Vaniljaa, persikkaa, kinuskia. Happamuus ei tahdo silti löytää tasapainoa. Jälkimaku on turpeinen ja sitruksinen. Hapan yrttisyys ottaa vähitellen pääosan, ja sitä tukevat suolaiset, lääkemäiset ja mentholiset piirteet. Tammi ja pippuri ovat vahvasti esillä. Finaali jää lopulta korkeintaan keskipitkäksi. Vesilisä avaa vahamaisuutta ja tervaa.

Arvio: Yllättävän vaikeasti avautuva ja osin hahmoton Talisker. Tässä on kiistatta paljon hyvää, mutta siinä missä 8-vuotias Special Release teki vaikutuksen välittömästi, tästä ei pitkänkään askartelun jälkeen pysty lukitsemaan, mikä esimerkiksi tammen rooli tässä on ja miten happamuus lopulta käyttäytyy. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Smoke On The Water, ”Maukas Talisker”.

Benrinnes 17 yo 1995/2013, Signatory 50,4%

Maistossa tällä kertaa kautta linjan varsin hyviä arvioita saanut Benrinnes.

Benrinnes 17 yo 1995/2013, Signatory

(50,4%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 6.6.1995–5.4.2013, Cask No. 5883, Hogshead, 356 bts., 70 cl)

Tuoksu: Purukumimainen, hedelmäinen, vaniljainen ja kermainen. Rusinaista makeutta, omenaa ja appelsiinia. Kuivaa puuverstasta, pölyä, tiivistä maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä. Mausteisuutta, hapokkuutta, makeaa kakkupohjaa. Pieni metallinen nuotti. Vesilisä availee hunajaista imelyyttä.

Maku: Hedelmäinen ja öljyinen. Sitruksisuus ja kirpeä omenaisuus korostuvat heti, voimakas tammi on tuoksua selvemmin omalla paikallaan. Kermaisuutta ja vaniljaa riittää edelleen. Hedelmäkarkit ja purukumi tulevat myös läpi. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja painava, viskositeetti kovalla tasolla. Pippuria, hapokkuutta, hiukan kuivattua aprikoosia ja rusinaa edelleen. Jälkimaku on öljyinen ja kihelmöivän mausteinen. Pippuria, kirpeää omenaa, sitruunaa, tammen purevuutta, inkivääriä. Vaniljainen ja purkkamainen makeus pysyy taustalla. Melko pitkä ja ryhdikäs finaali. Vesilisä tuo yrttejä ja karheutta.

Arvio: Varsin laadukas ja maistuva kokonaisuus. Ei silti sen suurempaa tunnekuohua laukaise suuntaan tai toiseen. Pätevä lajissaan. 86/100

Caol Ila 17 yo 2011, TWE Whisky Show 58%

Maistelussa The Whisky Exchangen Caol Ila -erikoispullote viskimessuille 2011. Pullomäärä on hätkähdyttävän alhainen, vain 87 lestiä. Nyt on nimittäin harvinaista.

Caol Ila 17 yo 2011, TWE Whisky Show

(58%, Speciality Drinks, The Whisky Show 2011, 87 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean vegetaalinen turvesavu, sen vastapainoksi vaniljaa ja runsaasti tuoretta kurkkua. Ruohoa ja rasvaisuutta, hiukan tuhkaa ja nokea. Suolavettä, mineraalisuutta ja lääkemäisyyttä riittää. Sitruunaa ja vihreää omenaa, pieni häivähdys pekonia ja savumakkaraa. Vesilisä tuo hedelmäkarkkeja ja hunajaa.

Maku: Nokinen ja turvesavuinen, selvästi suoraviivaisempi ja purevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Pippuria, salmiakkia, tervaa, hapokkuutta ja lääkemäisyyttä puskee joka puolelta. Vegetaalinen turve ja sitruunainen kirpeys luovat pohjan, johon mineraalinen, suolainen ja ruohoisen rasvainen paletti leviää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Öljyä ja rasvaa riittää. Jälkimaku on lääkemäinen, pippurinen ja nokisen turvesavuinen. Pippuri ja yrtit hallitsevat voimakkaasti, suola ja mineraalisuus tulevat mukana. Rasvaa, likaisuutta, tuhkaa, hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaisen pehmeyden.

Arvio: Mielenkiintoinen mutta lopulta hiukan yksioikoinen savupommi. Tuoksussa parhaimmillaan. 86/100

Inchgower 28 yo 1982/2011, Malts of Scotland 57,2%

Maistelussa tällä kertaa varsin iäkästä Inchgoweria ex-bourbonista. Tämä on tislaamona jossain määrin samanhenkinen kuin saman omistajan Linkwood: keskimäärin oikein hyvää tavaraa mutta äärimmäisen säväyttävät yksilöt loistavat poissaolollaan. Ehkä nyt?

Inchgower 28 yo 1982/2011, Malts of Scotland

(57,2%, Malts of Scotland, 30.6.1982–2/2011, Cask No. 6969, Bourbon Hogshead, 212 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen, ruohoinen ja varsin vaniljainen. Vaahtokarkkia ja kukkaniittyä. Todella voimakas alkoholin puraisu ja intensiiviset esterit. Päärynää, mansikkaa, tölkkiananasta, minttua, kookosta. Heinäinen, hiukan savuinen ja lakritsinen maanläheisyys. Voimaa on. Vesilisä tuo pintaan suolaa ja koivunlehteä.

Maku: Laventelia! Mahtava laventeli ja lakritsi heti kärkeen, kuin parhaan FWP-aikakauden tunnelmaa aivan toisaalta. Itse asiassa myös toinen aiemmin maistamani Inchgower tältä samalta vuodelta tarjoili laventelia, mutta se oli viskinä tätä paljon vaatimattomampi tapaus – ja kolmas saman vuoden Inchgower oli vielä heikompi. Tässä tammi on pirun intensiivista ja pippurisen purevaa, tasapainon kanssa on huojuntaa. Suolaisuutta, sinapinsiementä, kookosta, päärynää, mangoa. Suutuntuma on melko kuiva ja alkoholi edelleen voimalla mukana. Vaniljaa, yrttisyyttä, piparminttua, kamferia. Jälkimaku on edelleen erittäin laventelinen. Viinikumikarkkeja, vaniljaa, paahteisuutta, minttua. Tammi on roimasti pinnassa, karhean vaativana ja pippurisena. Lääkemäisyyttä ja kamferia runsain mitoin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hunajaa pintaan.

Arvio: Hyvin erilainen Inchgower kuin yksikään tähän mennessä. Aivan kuin joku olisi Morrison Bowmorelta käynyt peukaloimassa tislettä tuolloin 1980-luvun alussa. Ja se on tässä oikeastaan parasta! Tasapainolla tämä ei juhli, mutta makua ja räiskyvyyttä riittää. 87/100

Glenesk 28 yo 1983/2012, Blackadder Raw Cask 54,6%

Harvoin näitä Gleneskejä tulee vastaan. Yhden olen aiemmin maistanut, Silver Sealin pullottamana vuoden 1971 tuotannosta. Se oli odottamattoman hyvä.

Vuonna 1897 perustettu Glenesk toimi vuoteen 1985 saakka, kunnes viskin teko päättyi ja rakennukset muunnettiin asuinkäyttöön. Tislaamon yhteydessä toimiva mallastamo jatkaa kuitenkin tiettävästi edelleen. Viimeiset tunnetut Gleneskin viskit on pantu pulloon vuoden 1984 tuotannosta.

Glenesk 28 yo 1983/2012, Blackadder Raw Cask

(54,6%, Blackadder Raw Cask, 16.11.1983–1/2012, Statement Edition No. 2, Cask No. 4929, Refill Sherry Butt, 248 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, paksu ja hiukan lihaisa. Muhkea maltaisuus, tallisuus ja nahka ovat pinnassa. Mustaherukanlehteä, kookosta, vaniljaa. Yrttistä napakkuutta. Appelsiinia, viikunaa, rusinaa. Tammi tulee vahvana esiin, sahanpurua ja mausteisuutta riittää. Vesilisä aukoo sientä, kellaria ja antiikkista vivahdetta.

Maku: Maltainen, sherryinen, nahkainen ja edelleen varsin lihaisa. Todella ekspressiivinen ja luonteikas. Tammi on roimasti esillä, hiukan metallisuutta ja vahvaa appelsiinin hapokkuutta. Suklaata, rusinaa, taatelia. Kookosta ja vaniljaa, pientä imelyyttä. Keskitäyteläinen suutuntuma, tasapaino ei ole aivan täydellinen mutta ulottuvuuksia riittää. Leipämäisyyttä, hapokkuutta, palvikinkkua. Jälkimaku on metallinen ja maltainen, varsin tummasävyinen ja voimakkaan sherryinen. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, appelsiinia, pähkinää. Tammi on yhä vahvasti esillä. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja makeutta esiin.

Arvio: Maukas ja runsas Glenesk. Tässä on paljon hyvää. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Banff 37 yo 1971/2008, Douglas Laing 53%

Banffia tulee vastaan harvoin, joten silloin, kun vanhan pullon näkee, on iskettävä kiinni. Nyt maistelussa ilmeisesti ex-bourbonissa hartaasti kypsytelty yksilö Douglas Laingin Old & Rare – The Platinum Selection -sarjasta.

Banff 37 yo 1971/2008, Douglas Laing

(53%, Douglas Laing, Old & Rare – The Platinum Selection, 3/1971-3/2008, 271 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsas ja rasvainen bourbontuoksu. Vahaa ja popcornia, vaniljaa ja marsipaania. Jännä aseöljymäinen ulottuvuus, selvästi erottuva turvesavu ja läjä pölyisiä kirjoja. Makeaa omenaa, päärynää, persikkaa. Heinää, kukkaisuutta, kuivan tammisia sävyjä. Piparminttua, hiukan eteerisiä öljyjä. Vesilisä tuo runsaasti hedelmäkarkkia ja makeutta.

Maku: Vahamainen alusta loppuun. Vanilja on pinnassa, sitä seuraavat rasvaisuus ja nätti kuiva tammisuus. Omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta, kypsää päärynää ja banaania. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Ikä ei ole tehnyt tätä ollenkaan hauraaksi, vaikka tietty pölyisyys onkin mukana. Piparminttua, hiukan likaisia ja aseöljyisiä piirteitä edelleen. Fenolisuutta ja silkkaa savua, lievästi erikoinen tasapaino. Jälkimaku on varsin savuinen ja tumman lakritsinen, kääntyy nopeasti hedelmäisestä vaativan yrttiseksi ja jopa tervaiseksi. Tammi on selvästi esillä, paahteisena ja hiukan pippurisena. Jännä sinappisuus on mukana. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo hiukan kerroksellisuutta esiin, rasvainen fenolisuus avautuu vielä paremmin.

Arvio: Mielenkiintoisesti ikääntynyt Banff, lievästi erikoinen mutta sinänsä maistamisen arvoinen. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.