Douglas Laing

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, Round 2, 58,7%

Jos Viskin Ystävien Seuran ensimmäinen Bunnahabhain oli karu kokemus, tämä toinen on ainakin sitä, mitä seura tislaamolta tilasi. Ei muuta kuin maistamaan.

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, Round 2

(58,7%, Douglas Laing, The Old Malt Cask, Bottled for Viskin Ystävien Seura ry, Sherry Butt, Cask No. DL Ref 9434, 180 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kermainen ja parfyyminen. Kirsikkaa, kermatoffeeta, siirappia, punaista omenaa, pähkinäisyyttä. Suolaisuutta, reipasta tammisuutta. Kevyt kokonaisuus, mutta roteva maltaisuus. Vesilisä korostaa toffeeta entisestään.

Maku: Hyvin tuoksun kannassa. Öljyinen ja melko kevyt suutuntuma. Omenaa, kirsikkaa, mausteisuutta. Maukas suolaisuus, tyylikäs kokonaisuus. Ikäistään kypsempi jopa. Hiukan hapan ja nahkainen, tanniininen ja paahteinen. Jälkimaku alkaa voimakkaana ja mausteisena, mutta sulaa tammen kautta toffeen ja siirapin makeuteen. Melko pitkä finaali, jossa on hienoa kukkaisuutta ja appelsiinisuutta. Vesilisä irrottaa mausta suolaista voita ja kuivakakun sävyjä.

Arvio: Varsin maukas ja tyylikäs, ikäistään kypsempi yksilö. 86/100

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS, 59,3%

Tuli yllättäen mahdollisuus maistaa molemmat Viskin Ystävien Seuralle pullotetut Bunnahabhainit. Ensimmäinen pullote jäi aikakirjoihin siitä syystä, että tislaamolta tuli Alkoon versio, joka oli kypsynyt 10 vuotta ja 11 kuukautta ex-bourbontynnyrissä – eikä ollut muutenkaan yhtään sitä, mitä piti.

Tämä ensimmäinen yritys vedettiin Alkon listoilta pois välittömästi, kun virhe huomattiin. Muutamia pulloja oli kuitenkin ehtinyt livahtaa jo asiakkaiden mukaan ja baarien hyllyille. Tämä yksilö löytyi jälkimmäisestä.

Bunnahabhain 11 yo, Douglas Laing OMC bottled for VYS

(59,3%, Douglas Laing, The Old Malt Cask, Bottled for Viskin Ystävien Seura ry, ”Sherry Butt”, ”Cask DL No. Ref 9434”, 180 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin jyväinen ja rasvainen. Tuoretta tammea, epäkypsää maltaisuutta. Aamupuuroa, suolaista voita. Melko häijy tuoksu. Vesilisällä sitruksisuus tulee kunnolla esiin.

Maku: Jyväinen ja yllättävän kepeä. Tammi on tuoretta ja mausteista, maltaisuus varsin kehittymätöntä. Konerasvaa, bensiiniä. Paahtoleipää, puuroa, voita. Sitrusta, vihreää teetä. Öljyinen ja ohut suutuntuma. Jälkimaku on jyväinen, kuivan maltainen, vaatimaton. Öljyä ja rasvaa riittää, mutta pitkälle nekään eivät kanna. Vesilisä tuo vaniljaista makeutta ja anista.

Arvio: Kehno viski. Kuriositeettiarvoa tällä on, mutta eipä paljon muuta. 72/100

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Nyt on käsissä taas vaihteeksi McGibbon’s Provenance -viskiä. Se on siis yksi niistä Fred Laingin haltuunsa saamista pullotesarjoista, kun perheyhtiö Douglas Laing ositettiin veljien kesken viime vuonna.

Tämä keväällä 2013 pulloon päässyt Glen Keith on viettänyt 15 vuotta ex-bourbontynnyrissä (refill hogshead).

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Winter 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9655, 70 cl)

Tuoksu: No nyt on jyvää! Räikeän viinamainen jyväisyys tuntuu heti. Vaniljaa ja sitruunankuorta, omenaviineriä. Jotenkin hikinen. Rasvaa ja suolaa. Tuore tammisuus leijuu kaiken yllä. Outo kokonaisuus. Huonekaluvahaa, banaania, erikoisi yhdistelmiä. Melko ilkeä tuoksu, vaikka aukeaakin lasissa paljon.

Maku: Pehmeä suutuntuma ja miellyttävä raikkaus ovat vahvasti ristiriidassa tuoksun kanssa. Makeaa päärynää, persikkaa, vaniljakastiketta, kermaisuutta. Tämähän on ihan maistuvaa! Jyväisyys tuntuu vain taustalla, eikä edes tuoksun kirpeä sitruuna korostu. Viineriä, digestivekeksiä, muroja. Aavistuksen tunkkainen. Jälkimaku alkaa makean vaniljaisena ja runsaan mausteisena, sitten tulevat tammisuus ja kermaisuus. Lopussa vielä terävä jyväisyys nostaa päätään, mutta onneksi finaali ole kovin pitkä.

Arvio: Ilkeän jyväiseltä tuoksuva mutta pehmeän kermaiselta maistuva Glen Keith, oikea outolintu. 81/100

Blair Athol 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Douglas McGibbon on Fred Douglas Laingin vuonna 1950 perustama pullotusyhtiö, jonka hän nimesi vaimonsa isoisän, legendaarisen Islayn tislaajan mukaan.

Douglas McGibbon on ollut osa Douglas Laingia, ja kun perheyhtiö ositettiin 2013, Provenance-sarja jäi Fred Laingin johtamalle Douglas Laingille. Toinen vaihtoehto olisi siis ollut Hunter Laing, jolta löytyy muun muassa Old Malt Cask -sarja.

Selvää, eikö?

Nyt käsissä on 15-vuotias Blair Athol suoraan ex-sherrytynnyristä.

Blair Athol 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Summer 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9757, Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja öljyinen. Siirappia on rutkasti, siellä on persikkaa ja päärynää säilöttynä. Hiukan ylikypsä vaikutelma, tiettyä tunkkaisuutta, vaikka rakenne ei sinänsä vaikuta paksulta. Kovia toffeekarkkeja, hunajamelonia, mehiläisvahaa, marsipaania. Makea ja hiukan erikoinen kokonaisuus, mielenkiintoinen toki.

Maku: Siirappinen ja maltainen. Kinuskikastike on pinnassa, suutuntuma hyvin kermainen. Tammisuus näyttäytyy mutta hautautuu pian makeiden säilykehedelmien alle. Maltaisuus on makeaa ja melko hapokasta. Toffeeta ja hunajaa riittää. Jälkimaku alkaa yllättävän tammisena, mutta jälleen makeus iskee: siirappia, kinuskia, karkkisekoituksia, päärynää, purukumia. Keskipitkä finaali päättyy sentään tammiseen nuottiin.

Arvio: Karkkiviski, jossa tammi taistelee siirapin kanssa loppuun asti. Miellyttävä yllätys. 86/100

Port Ellen 30 yo 1979/2009, Douglas Laing 60th Anniversary 55,6%

Vuonna 1949 aloittanut Douglas Laing juhlisti 60. toimintavuottaan Port Ellen -pullotteella. Ja aina kun on Port Ellen käsissä, odotukset ovat tapissa. Ei muuta kuin maistamaan.

Port Ellen 30 yo 1979/2009, Douglas Laing ’60th Anniversary’

(55,6%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 1979–2009, 60th Anniversary, Refill Hogshead, 234 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuoreen hedelmäinen, turpeensavuinen ja raikas. Ruohoa, apilankukkaa, timoteitä. Mineraalinen, kivennäisvettä ja rieslingiä. Sitruunamehua, aprikoosia, vihreää omenaa. Hunajaa, hiukan suolaisuutta (sormisuolaa), yrttisyyttä (provençal). Hieno ja kutsuva. Vesilisä tuo makeutta, menthol-pastilleja ja tammea.

Maku: Ruohoinen, tuoreen heinäinen ja ryhdikkään maltainen. Sitruunainen ja turpeinen, pistävän pippurinen ja mausteinen. Savu pilkistää välistä. Tuore hedelmäisyys on sulkeutuneempaa kuin tuoksussa, heinäisyys korostuu. Suutuntuma on melko rasvainen. Omenaa, yrttisyyttä, valkoviinimäisyyttä. Jälkimaku nousee maltaisena, aamiaismuromaisena ja sitruunaisena. Paljon tammea, mausteita ja voimakas pippuri, vähitellen myös hunajainen makeus. Vesilisällä robusti tammisuus nousee, samoin paahteisuus ja musta tee.

Arvio: Ruohoinen ja hedelmäinen PE. Kestää hyvin vettä muttei nouse aivan kärkeen. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 90/100 (per 1).

Highland Park 16 yo 1996/2012, Douglas Laing 50%

Douglas Laingilla on vuosikausien historia Highland Parkin kanssa. Old Malt Cask -sarjassa on ilmestynyt lukuisia Highland Parkin single cask -pullotteita 1990-luvulta lähtien. Nyt maistelussa 16-vuotias yksilö, joka on viettänyt vuodet 1996–2012 ex-sherrytynnyrissä.

Highland Park 16 yo 1996/2012, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 9/1996–9/2012, Cask No. DL 8779, Refill sherry butt, 321 bts., 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja siirappinen. Kanervaa ja hunajaa, mutta myös jokin erikoinen sivuääni: liköörikarkkia? Aseöljyä ja kumisaapasta, aavistus hikeä. Mietoa lehtisavua. Nyt löytyi: sivuääni onkin rikkiä! Aivan selvää mätää kananmunaa, huh. Toffeefudgea, appelsiinimarmeladia, boysenmarjaa. Pomeranssia, karvasmantelia.

Maku: Pehmeä ja suunmyötäinen, selvästi aito Highland Park. Voimakas toffee (kovia karkkeja), joulukakkua, neilikkaa, banaania, seesamöljyä. Silti se rikkisyys ylikorostuu jälleen. Jälkimaku on marjaisa (boysenmarjaa), rikkinen (nyt jo munalikööriä), tamminen, hunajainen, mausteinen (pippuria, kanelia). Vesilisällä löytyvät myös pomeranssi ja karvasmanteli, mutta kaiken kaikkiaan vesi ei tuo tähän mitään.

Arvio: Erikoinen. Monipuolisuudessaan maistuva mutta rikkisyydessään häiritsevä. 80/100

Uisge 2013

Uisge-festivaali järjestettiin taas Vanhalla ylioppilastalolla 31.1.–1.2. Osallistuin perjantaihin, mutta varsin täysipainoisesti – ennätin maistaa viitisentoista viskiä. En ole tottunut tekemään näistä tilaisuuksista mitään viskinuotteja, joten en tehnyt sitä tälläkään kerralla. Tärkempää on tuttujen tapaaminen ja uusien viskielämyksien hankkiminen.

Aloitin perjantai-illan BenRiachin ja Glendronachin tastingilla. Session veti tislaamojen omistajan Billy Walkerin poika Alistair Walker. Mies oli luontainen tarinankertoja ja otti yleisön hienosti huomioon. Sessio kuitenkin keskittyi enemmän tislaamojen historiaan ja yleiseen tarinankerrontaan kuin varsinaiseen maisteluun. Meillä oli kuusi viskiä merkittyinä edessä ja yksi sivussa ilman merkintää, tuttuja tietysti suurin osa. Merkitsemätön muki oli Glendronachin tuoretta single caskia, joka olikin koko session paras viski: Glendronach 22 yo 1989/2012 Single Cask #5475 PX 51,6%.

Kaksi tuntia kului tastingissa siivillä. Sen jälkeen piti käydä kahvilla, ennen kuin suu oli valmis alakerran haasteisiin. Sieltä mieleen jäi erityisesti Caol Ila 27 yo Sherry Cask 1984/2011 Douglas Laing Old & Rare 51,9%. Sherryisiä Caol Iloja ei kovin usein tapaa, ja tämä yksilö oli kyllä erinomainen esitys aiheesta. Erinomainen oli myös The Balvenie Tun 1401 Batch #5 50,1%, jonka olin blokannut listoilta jo etukäteen: sitä piti päästä maistamaan. Dave Stewartin eli ”Quiet Daven” maaginen vattaus ei jättänyt kylmäksi. Loistava viski.

Port Ellen 6th Releasen oli myös blokannut listoilta etukäteen, mutta pullo oli jo tyhjä, kun pääsin paikalle. Onneksi olin sitä päässyt maistamaan aiemmin jo muualla – olisin vain halunnut tarkastaa, oliko se niin hyvä kuin muistin. Port Ellenin sijaan lasiini päätyivät viimeiset tipat Talisker 25 yo 2005 Release 57,2% -pullosta. Mielenkiintoinen esitys, tuon vuoden kaksivitosta ei enää usein tapaa.

Uisge 2013 jätti hyvän maun suuhun. Olen ehdottomasti laittamassa ensi vuoden Uisgen kalenteriin heti, kun päivämäärät kerrotaan. Jos vaikka pääsisi molempina päivinä paikalle. Nostan hattua järjestäjille: he ovat tehneet loistavaa työtä suomalaisen viskikulttuurin eteen vaikeissa olosuhteissa (festivaaliahan ei saa edes mainostaa). Täytyy vain luottaa siihen, että tieto kulkee.

Bunnahabhain 9 yo 2001/2011, Douglas Laing 50%

Vuonna 1881 perustettu Bunnahabhain käyttää läheisen Margadale Springs -tekojärven vettä eikä pelaa turpeen kanssa niin kuin muut Islay-tislaamot. Nyt maistossa on Douglas Laingin pullottamaa nuorta Bunnaa butt-kokoisesta ex-sherrytynnyristä (500 litraa).

Bunnahabhain 9 yo 2001/2011, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, Advance Sample, 10/2001–7/2011, Sherry Butt, Cask (DL ref) #7503, 20 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen. Tuoretta niityn tuoksua, kukkia ja hunajaa. Kirsikka tunkee voimalla läpi. Tulee myös mieleen jokin itämainen suitsuke. Vähän öljyinen fiilis. Lisätty vesi avaa tuoksun kukkaisuutta.

Maku: Sherrytynnyrin makeus on liian hallitseva. Maltainen maku taittuu nopeasti tammiseksi ja kuihtuu. Ilman vettäkin aika ohut runko, terävä alkoholi täyttää suun ja haihtuu nopeasti. Lisätyllä vedellä maku muuttuu maltaisen olkiseksi, kukkaiseksi ja entistä kevyemmäksi. Hennon kirsikkainen sherryisyys on jälkimaun keskeinen elementti. Jotain saippuamaista tässä on (yrttisaippuaa? aloe vera -käsivoidetta?).

Arvio: Aika vaatimaton kokonaisuus, jossa tynnyri dominoi. Saippuamaisuus vähän etoo. 75/100