Edrington

Highland Park 12 yo Saint Magnus 55%

Highland Park julkaisi vuonna 2009 replica-etiketillä varustetun 15-vuotiaan Earl Magnus -viskin, joka yleisesti hyväksyttiin. Seuraavana vuonna hyllyihin ilmestyi samalla idealla rakenneltu 12-vuotias Saint Magnus ja vuonna 2011 vielä sarjan iäkkäin viski, 18-vuotias Earl Haakon.

Olen nuo kaikki maistanut ja todennut Earl Haakonin niistä täysin ylivoimaiseksi. Täältä blogista nuo kaikki kuitenkin puuttuvat.

Nyt on aika kirjata ylös Saint Magnus, joka sattui uudelleen kohdalle. Sen kypsytyksessä on tiettävästi käytetty täysin espanjalaisia ex-sherrytynnyreitä, joista 20 prosenttia on ollut ensimmäisen täytön tynskiä.

Highland Park 12 yo Saint Magnus

(55%, OB, 1998–2010, 11994 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun maltainen ja rasvainen. Tunkkainen turpeisuus. Kumia, koneöljyä ja hapanta leipämäisyyttä. Sherryinen ja suklainen vivahde, joulukakkua ja reipasta mausteisuutta. Pieni lihaisuus mukana. Hiukan lenseä ja pahvinen, siltä osin ei mitenkään loistelias vaan enemmänkin eltaantunut. Vesilisä tuo pintaan lisää tätä pahvisuutta ja selvää rikkisyyttä.

Maku: Paksu ja siirappinen, tuoksun luomiin odotuksiin nähden makea ja maukas. Joulukakkua, kanelia, kardemummaa, piparkakkua. Suolainen ulottuvuus löytyy myös, suolaista voita. Jälkimaku on hiukan tervainen, edelleen raskas ja öljyinen, jopa likainen. Mausteisuus ja tammisuus ovat purevia loppuvaiheessa, piparkakkuisuus nousee myös esiin. Finaali on pitkähkö, lopussa paahteinen eikä kuivahda edes täysin. Vesilisällä mukaan tulee metallisia ja rikkisiä sävyjä.

Arvio: Tuoksultaan pettymys, mutta makupuoli toimii selvästi paremmin. Raskas ja rasvainen Highland Park. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Dramming 87/100. Whiskynotes 80/100.

Highland Park 16 yo Odin 55,8%

No niin, pahvilaatikko auki, muovikääre irti ja viikinkivene vesille. Highland Parkin uusi tulokas on käsillä.

Odin on siis Valhalla Collectionin neljäs ulostulo. Se on kypsynyt pääosin ex-sherrytynnyreissä, mutta jonkin verran ex-bourboniakin näin isoon erään on uponnut (tarkka kuvaus: first fill sherry casks & refill hogsheads).

Taas täytyy pyyhkiä hintalaput, puukehikot ja markkinointivideot pois mielestä, kun tätä ryhtyy maistamaan. Tämä on kuitenkin vain viskiä.

Highland Park 16 yo Odin

(55,8%, OB, 2015, Valhalla Collection, 17000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin sherryinen. Luumua ja rusinaa, hiukan kirsikkaa. Erottuva turpeisuus mukana, tiettyä havuisuutta ja kanervaisuutta. Tummaa suklaata. Paksu, varsin turpea maltaisuus. Siirappisen makea, hunajaisuutta ja toffeeta riittää. Pieni metallisuus taustalla. Vesilisä avaa kermaisia ja omenaisia sävyjä.

Maku: Öljyinen ja turpeisen raskas ensipuraisu. Luumuinen, makea sherryisyys hyökyy heti päälle. Rasvainen ja hiukan likainen paletti, silkkisellä suutuntumalla. Rusinaa, kirsikkaa, ylikypsää omenaa, siirappia, hiukan tervaakin. Tummaa suklaata, kaakaota, toffeeta. Omenainen hapokkuus pitää terävyyden mukana, samoin tammisuus ja minttuisuus. Jälkimaku on silkkaa kaakaota ja luumua. Rasvaisuus ja havuisuus ovat voimakkaasti läsnä, samoin pehmeä turpeisuus. Metallisuutta ja kuivalihaa, savumakkaraa, pähkinäisyyttä, rusinaa, rancio-fiilistä. Varsin pitkä ja runsas finaali. Vesilisä pehmentää tammen purevuutta.

Arvio: Maukas ja järeä viski. Luumuinen, öljyinen ja rotevan turpeinen kattaus. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

The Macallan Fine Oak Masters’ Edition 40%

Masters’ Edition on yksi harvemmin kaupoissa näkyvistä Macallanin Fine Oak -sarjan viskeistä. En edes oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella.

Omaan makuuni Fine Oak -sarja on ollut heikkoa kautta linjan, mutta ehkä poikkeus vahvistaa säännön. Tuotteen nimi on ärsyttävä, mutta se täytyy nyt vain unohtaa.

The Macallan Fine Oak Masters’ Edition

(40%, OB, NAS, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Puuromainen, vaniljainen ja tunkkainen. Kukkaisuus on sekavaa, hedelmistä löytyy banaania, ylikypsää appelsiinia ja makeaa omenaa. Hunajaa ja paksua vaniljakastiketta. Kanelia, kaakaota, rasvaista ja raskasta makeutta, maapähkinävoita. Ei valitettavasti juuri houkuttele.

Maku: Kermainen ja pehmeä, maitosuklainen ja puuromainen kokonaisuus. Tyypillistä Macallanin nuorta nykytyyliä, ei erotu nuorempien Fine Oakien joukosta mitenkään. Makeaa hedelmäsalaattia, banaania, kookosta, kukkaisuutta, toffeeta. Maltaisuudessa on varsin hapan kierre. Suutuntuma on kermaisuudesta huolimatta vetinen ja tekstuuri luonteeltaan ohuehko. Jälkimaku happamoituu selvästi, kaakao ja kaneli maistuvat, tammisuudessa on kireä ja kuiva sävy. Pähkinäisyyttä ja ylikypsiä sekahedelmiä. Ei kovinkaan kummoinen finaali.

Arvio: En pidä tästä oikeastaan yhtään. Tusinatavaraa. 78/100

The Macallan Ruby 43%

The Macallan lanseerasi Rubyn pari vuotta sitten 1824 Series -tuotesarjan lippulaivaksi. Koko sarja on kuvastanut tislaamon nykytilaa, jossa ratsastetaan ikivanhalla vuosiluvulla mutta ikämerkitsemättömillä viskeillä.

Maistoin pari päivää sitten saman sarjan Amberin. Täytyy tarkastaa, onko sarjan kallein tuote yhtään parempi vai onko Macallan todella vajonnut varjoksi menneestä loistostaan.

The Macallan Ruby

(43%, OB, +/- 2014, 1824 Series, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, kahvinen ja nahkainen. Roteva, viininen sherryisyys. Varsin tupakkainen ja tumma vaikutelma. Kuivattuja luumuja, vadelmahilloa, karvasmantelilikööriä, joulukakkua, taatelia, tummaa suklaata. Hiukan kitkerä vivahde, tammi pilkistää esiin yllättävän nuorekkaana ja särmikkäänä. Siirappisuus on ikään kuin pinnassa, mutta vahamaisuuden alla kytee tiettyä pistävyyttä.

Maku: Rusinainen ja suklainen heti alkuun, mutta maltaisuus on yllättävän selkeästi heti läsnä, samoin tuore tammisuus. Sherry ei ole täysin integroitunut, tammi paistaa läpi ja luo hiukan epäkypsää kerroksellisuutta. Luumu ja taateli maistuva toki pinnassa hienosti, samoin siirappiset sekahedelmät ja joulukakun mausteet. Suutuntuma on silkkisen pehmeä ja vahamainen. Body antaa kuitenkin yllättävän herkästi periksi, vaikka makupaletti on omalla tavallaan iso ja viininen. Jälkimaku on varsin tanniininen, nahkainen ja tupakkainen. Kahvista karvautta, neilikkaa, kanelia, saksanpähkinää, kaakaota, jotain liköörimäistä. Varsin pitkä finaali kehittyy lopulta oikein hienoksi.

Arvio: Iso ja varsin vivahteikas viski, mutta jotain rakenneltua ja epäkypsää tässä silti on. Haluaisin pitää tästä selvästi enemmän, mutta jotain olennaista puuttuu. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 84/100.

Highland Park 1996/2014, Malts of Scotland 54,2%

Täysin ex-bourbonissa kypsyneet Highland Parkit ovat olleet verraten harvinaisia, ja Valhalla-sarjan Freya tuntui sen takia jopa yllättävältä. Nyt maistelussa sitä pari vuotta iäkkäämpi kaveri Malts of Scotlandilta.

Highland Park 1996/2014, Malts of Scotland

(54,2%, Malts of Scotland, 1996–2014, Cask No. MoS 14040, Bourbon Hogshead, 240 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Rasvainen ja kukkainen, sitruksinen ja hunajainen. Iso bourbontuoksu. Vartalovoidetta, ruohoisuutta, kookosmaitoa, mantelia. Kirpeä havuisuus. Kovia hedelmäkarkkeja ja makeaa kermatoffeeta. Pieni nuotisavu taustalla. Herkullinen! Vesilisä nostaa esiin nestesaippuaa, aloe veraa, hiukan jyväisyyttäkin.

Maku: Silkkinen suutuntuma, mutta likainen rasvaisuus, tunkkainen turpeisuus ja tumma yrttisyys ovat heti vahvasti esillä. Hedelmäiseen ja kukkeaan tuoksuun verrattuna maku on järeä ja tummasävyinen, joskin maukas omalla tavallaan. Maltaisuutta, yrttiteetä, kirpeää omenaa, vaniljaa, kookosta, hunajaa, mantelia, hiukan tummaa suklaatakin. Jälkimaku on rouhean tamminen ja tanniininen, profiililtaan varsin ohut. Havuisuus, turve, yrtit ja musta tee maistuvat melko pitkään. Vesilisällä tulee päärynän ja banaanin sävyjä.

Arvio: Erilainen HP. Tuoksu ja maku ovat jopa häiritsevästi epäsynkassa, vaikka tämä on kokonaisuutena ihan maukas tapaus. 86/100

The Macallan Amber 40%

Amber on Macallanin vuonna 2012 lanseeraaman 1824 Seriesin edullisin tuote – jokaisen todellisen anorakin kauhu, kimaltavasti pakattu nasseviski ja muutenkin yltiöpäisen brändäyksen tulos.

On aika maistaa se avoimin mielin, anorakki kaukana naulakossa.

The Macallan Amber

(40%, OB, NAS, +/- 2014, 1824 Series, 5 cl miniature)

Tuoksu: Paksua maltaisuutta ja rasvattua mokkanahkaa. Aamupuuroa, piparkakkutaikinaa, ylikypsiä sekahedelmiä. Appelsiinimehua. Sitrusmaisen makeaa kirpeyttä ja siirappista makeutta. Taustalla jotain lenseää, kosteaa pahvia ja ummehtuneisuutta. Heinää ja ruohoa. Ei erityisemmin säväytä.

Maku: Pehmeä ja kermainen, maltainen ja mehukas. Selvä parannus tuoksusta, hetkellisesti yllättävänkin roteva sherry näyttäytyy. Rusinaisuutta, piparkakkua, voikeksiä, toffeeta, siirappia. Varsin makea ja täyteläinen, joskin kypsymätön vielä monin puolin. Tammisuus puree vaihtelevasti, mausteisuus on hiukan levotonta. Jälkimaku on pehmeän kermainen, maitosuklainen ja miellyttävä. Nuorekas tammi ei lyö enää jälkimaussa yli missään vaiheessa. Mieto mausteisuus, kermatoffee ja siirappi kestävät keskipitkän finaalin loppuun asti.

Arvio: Jos lenseästä tuoksusta pääsee yli, Amberin makumaailma on omassa genressään varsin toimiva. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

Highland Park Dark Origins 46,8%

Kesällä 2014 julkaistu Dark Origins on julistettu kunnianosoitukseksi hämärässä toimineelle Magnus Eunsonille. Tummaa sävyä siihen tuovat tietysti ex-sherrytynnyrit. Niistä tiettävästi 80 prosenttia on first filliä ja 20 prosenttia refilliä, ja myyntipuheiden mukaan kokonaismäärässä eurooppalainen tammi dominoi.

Highland Park Dark Origins

(46,8%, OB, NAS, 2014, First Fill & Refill Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Suklaata, nahkaa, paksua maltaisuutta. Alkuun hiukan ummehtunut, kellarimainen vaikutelma. Likainen öljyisyys. Ylikypsää appelsiinia, hunajaisuutta. Mukava tamminen vivahde. Mustaa teetä, havuja, salviaa, aavistus lakritsia. Turpeisuus lymyää paksuna taustalla. Aamupuuroa, pientä epäkypsyyttä vielä. Vesilisä avaa marjaisuutta ja tiettyä kirpeyttä.

Maku: Erittäin rasvainen ja paksu suutuntuma. Koneöljymäinen likaisuus, turve ja savu ovat pinnassa. Melko makea kaikesta huolimatta, hunajaa ja toffeeta riittää. Rusinaa, sokerisuutta, omenahilloa, mandariinia. Kahvisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaku on hyvinkin kahvinen, suklainen ja pähkinäinen. Tammi toimii hienosti, musta tee ja savu ovat komeasti esillä. Finaali on tässä parasta, ja se saisi olla pidempikin. Vesilisä leikkaa likaisuutta ja avaa marjaisaa kirpeyttä, lakritsia ja hiukan vaniljaisuutta.

Arvio: Alkuun likainen ja sekava. Ulottuvuuksia löytyy lopulta kuitenkin kiitettävästi. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 84/100.

Glenturret 35 yo 1977/2012, Jack Wiebers Old Train Line 46,4%

Vuonna 1775 perustettu Glenturret on Skotlannin vanhimpia tislaamoja, nykyään lähinnä tunnettu The Famous Grousen kotipaikkana. Glenturretia näkee melko harvoin missään single malt -muodossa, omatkin kokemukseni ovat vähissä.

Nyt käsissä on iäkäs Glenturret saksalaiselta Jack Wiebersilta. Näissä tapauksissa on aina mielenkiintoista tutkia, miten ex-bourbontynnyri on kohdellut viskiä 35 vuoden kypsytysaikana.

Jack Wiebers Old Train Line on muuten mielenkiintoinen pullotesarja, täynnä iäkkäitä harvinaisuuksia melko marginaalisista tislaamoista. Ja koska kyseessä on ekslusiivinen sarja, saksalainen harrastaja on kerännyt siitäkin kaikki julkaisut.

Glenturret 35 yo 1977/2012, Jack Wiebers Old Train Line

(46,4%, Jack Wiebers, Old Train Line, 10/1977–11/2012, Bourbon Cask, Cask No. 15, 238 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajainen ja appelsiininen, metinen ja mineraalinen. Puolikuivaa valkoviiniä, omenaa (golden delicious), kinuskia. Kuivahko tammisuus on tyylikkäästi esillä. Kanelipullaa, vaniljakastiketta, herkkää kukkaisuutta. Silkkaa laatua. Vesilisä avaa yllättävän runsaasti anista, katajaisuutta ja havuja.

Maku: Hunajainen ja hapokas. Kuohuviinimäinen fiilis, paahtoleipää ja tiettyä karvautta. Samalla komea makeus, omenaisuus ja kinuski. Mehiläisvahaa, maitosuklaata. Tammi tuntuu kuitenkin kuivana ja hiukan ohuena. Ettei tämä olisi jo hiukan väsynyt? Suutuntuma on kevyt joka tapauksessa. Jälkimaku alkaa kuitenkin voimakkailla mausteilla, melko purevalla tammella ja vahamaisuudella. Hapokasta maltaisuutta, yrttejä, vaniljaviineriä. Pitkä mutta kovasti oheneva finaali. Runko ei kestä juuri ollenkaan vettä.

Arvio: Nätti ja iäkäs, mutta silti aivan äärirajoilla kulkeva viski. Loistava tuoksu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

The Macallan 18 yo Fine Oak 43%

The Macallan 18 yo Fine Oak on viski, jonka hintaa voi pitää ilmapuntarina viskibuumin tilasta. Sitä sai maailmalta vielä keväällä 2012 halvimmillaan alle 90 eurolla, mutta kevääseen 2014 mennessä pullon hinta oli noussut jo yli 160 euroon.

Fine Oak -sarjan tyylille uskollisena myös tämä 18-vuotias on sekoitus, joka yhdistelee kolmea tynnyrityyppiä: eurooppalaisia ex-sherrytynnyreitä, amerikkalaisia ex-sherrytynnyreitä ja amerikkalaisia ex-bourbontynnyreitä.

Oman kokemukseni mukaan Macallan on parhaimmillaan sherrytynnyreissä kypsytettynä. Tällaiset tynnyrikikkailut peittävät vain sen tosiasian, ettei Macallanilla ole ollut hyviä ex-sherrytynskiä riittävästi jemmassa (syynä on tietysti niiden bourbontynnyreitä reippaasti korkeampi hinta).

Ja kun kaikki tuotanto menee kaupaksi kovalla rahalla, mitäs väliä sillä on, missä se viski on maannut.

The Macallan 18 yo Fine Oak

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, ruohoa ja tuoretta heinää. Apilankukkaa, metisyyttä, parfyymisyyttä. Kevyt ja makea, yllättävän tamminenkin – tietty puisevuus paistaa läpi. Hiukan öljyinen vaikutelma, puhdistusainetta ja huonekaluvahaa. Mukava vaniljaisuus, aavistus minttua, mietoa sitrusta. Toffeeta. Melko särmätön kokonaisuus.

Maku: Maltainen ja melko öljyinen. Tuore ruoho korostuu, samoin tietty saippuaisuus. Tuoksusta tuttu metisyys ja toffeemaisuus ovat ilmeisiä, samoin ärhäkkä tammisuus ja vanilja. Kookosta ja omenaakin löytyy. Makeus on sokerista. Mausteitakin voi poimia, ainakin minttua ja salviaa. Suutuntuma on pehmeä, mutta tanniineista huolimatta ei kovin intensiivinen. Jälkimaku on jo purevan tamminen. Se on myös kirpeän appelsiininen, heinäinen, maltainen ja korkeintaan keskipitkä. Teetä muistuttava karvaus jää suuhun lopuksi.

Arvio: Selvästi vaatimattomampi tapaus kuin muistin. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

The Macallan 12 yo 1997, Murray McDavid 46%

Nyt maistelussa viski, jonka taustat ovat hieman hämärän peitossa. Tiedän, että tämä 12-vuotias Macallan on kypsynyt ex-bourbonissa ja viimeistelty Bordeaux’n alueen Château Latour -punaviinitynnyreissä.

Mutta tätä erää on tehty yli 1 200 pulloa, joten onkohan siellä ollut montakin tynnyriä käytössä? Tarkasta pullotusvuodestakaan ei ole satavarmaa tietoa, joten laskennallinen 2009 on paras arvaus.

Sen kuitenkin tiedän, että Bruichladdichin uudesta noususta kuuluisaksi tulleiden Mark Reynierin ja Simon Coughlinin sekä Gordon Wrightin vuonna 1996 perustama Murray McDavid myytiin 2013 Aceolle, eikä pullottajan nimi ole enää käytössä.

Ei muuta kuin maistamaan.

The Macallan 12 yo 1997, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 1997–2009*, 1256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja saippuainen, yllättävän mieto. Tammi korostuu, muttei juuri tuo mausteita. Vaikea saada otetta, nestesaippua ja kukkaiset sävyt ovat niin särmättömiä. Ruusuja, hiukan nahkaisuutta, valkosuklaata. Mitään selviä vikoja tässä ei tunnu, mutta kovin on vaisu kokonaisuus.

Maku: Tamminen ja melko makea. Tuore tammi on pääosassa alusta asti, tanniinit todella tuntuvat. Toisaalta toffeemainen ja viininen makeus tuovat kaivattua tasapainoa. Edelleen tiettyä laventelista nestesaippuaa tässä on, ruusuja ja vaniljaa ja valkosuklaata. Nahkaisuuskin tuntuu. Body on suorastaan hento, vaikea käsittää tämän olevan Macallania. Jälkimaku on tamminen, hiukan yrttinen, viininen, aavistuksen puiseva ja kaikkineen kuivuva. Tanniinien takia finaali jää lyhyeksi.

Arvio: Kiinnostavista lähtökohdista huolimatta mieto ja harmiton viski, joka ei säväytä millään tasolla. 80/100