Gordon & MacPhail

Caol Ila 11 yo 2006/2017, Gordon & MacPhail 59,8%

Nenän edessä on tällä kertaa kehuttu ja speksistään huolimatta sangen kevyesti sherryinen Caol Ila -julkaisu Gordon & MacPhaililta.

Caol Ila 11 yo 2006/2017, Gordon & MacPhail

(59,8%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 18.7.2006–5.9.2017, First Fill Sherry Butts, Casks No. 306189, 306191 & 306195, 70 cl)

Tuoksu: Todella hiilinen, tuhdin turpeinen ja rapsahtavan suolainen ensivaikutelma. Sitruunaa ja suolavettä, omenatorttua, tomusokeria, vaniljaa, suolapähkinää. Vähän romminen vivahde oliiveineen ja märkine rantahiekkoineen, mutta sherryä tästä ei juuri löydy. Tervaa, bensaa ja kumia. Vesilisä avaa kermaisuutta.

Maku: Muhkea ja runsas, nyt selvästi myös lääkemäinen. Hiilisyyttä ja tuhtia turvesavua riittää, samoin tiettyä tuhkaisuutta, tervaa ja palaneen tuntua. Sitruuna ja suolaisuus korostuvat yhä. Suutuntuma on todella öljyinen ja tuhti, tekstuuri tiheä ja suorastaan pureskeltava. Kokonaisuus on hyvin suoraviivainen, vaikka jodi ja yrttisyys vähän tuovat kiinnostavuutta. Jälkimaku pyörii edelleen hiilisavun, tuhkan ja suolaisuuden ympärillä. Tervaisuus ja salmiakkinen vivahde tulevat mukaan, samoin pieni mentholi. Melko pitkä ja tuhti finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, korostaa raikasta yrttisyyttä ja availee pehmeää kermatoffeeta.

Arvio: Oikein maukas Caol Ila, muttei varsinaisesti erotu näiden sakeasta joukosta. Sherrytynnyreistä tässä ei ole kuin kalpea aavistus. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Benrinnes 1994/2006, Gordon & MacPhail 46%

Pienen tauon jälkeen lasissa jälleen viskiä. Maistelussa on tällä kertaa Ranskaan päätynyt Benrinnes ysärin tuotannosta. Tynnyristä ei ole mainintaa, mutta väri ja tuoksu viittaavat välittömästi jonkinlaiseen sherrykypsytykseen. Maistetaan.

Benrinnes 1994/2006 Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail Reserve for La Maison du Whisky, 1994–2006, Cask No. 7937, 890 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tallinen ja kuivan toffeemainen, maakellaria ja multaisuutta tulee välittömästi esiin. Kuivaa heinää, nahkaa, kanelia ja hiukan inkivääriä. Kuivan yleisilmeen keskellä on jännä siirappinen ulottuvuus, paahdettua pähkinää ja maitokahvia. Pieni hedelmäisyyskin löytyy. Vesilisällä löytää päärynää ja minttua.

Maku: Kuivan tuoksun jälkeen yllättävän makea ja öljyinen. Sherryä, siirappia, toffeefudgea, maitosuklaata ja jonkin verran myös rikkisiä ja poltetusta tulitikusta muistuttavia piirteitä. Makeaa omenamehua, appelsiinia, grillattua ananasta. Kahvisuus on edelleen mukana, samoin tietty pähkinäisyys. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko pehmeän öljyinen. Rusinaa, hiukan luumua, kypsää kirsikkaa. Jälkimaku on maltainen, sherryinen ja reippaasti kuivuva. Tummapaahtoista kahvia, kovia toffeekarkkeja, nahkaisuutta, pähkinää, hapanta hedelmäisyyttä. Rusinaa, kuivattuja luumuja, heinäisiä sävyjä, hiukan kireää tammisuutta. Edelleen pieni rikkisyys mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hedelmäisiä sävyjä ja raikasta yrttisyyttä.

Arvio: Maukas kokonaisuus pienellä rikkisyydelläkin. Tuoksu antaa odottaa kuivaa viskiä, mutta maku aukeaa nätisti. 85/100

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail 60,1%

Kohdalle osui vaihteeksi todella vahvaa 1970-luvulla tislattua Cragganmorea, joka on pantu pulloon ennen vuosituhannen vaihdetta. En ole koskaan ollut mikään tämän tislaamon erityinen fani, mutta ehkä tällainen Gordon & MacPhailin vanha lesti vihdoin iskee.

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail

(60,1%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 13.9.1978–11/1996, Cask No. 4959, 70 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä kuivaa omenaisuutta ja kynttilämäistä vahaisuutta. Suolaista voita, oliiviöljyä, jotain vähän paahteistakin, palanutta paahtoleipää. Kukkaisuutta, hedelmäkarkkia, mineraalista valkoviiniä. Toisaalla hiiltä, tummaa yrttiä, tunkkaista ullakkoa. Vesilisä avaa hedelmäsalaattia ja kermaisuutta.

Maku: Öljyinen ja erittäin voimakas. Yllättävän iso laventeli tulee heti vastaan, saippuaisempana kuin vanhassa Bowmoressa tai Glen Gariochissa. Mausteisuutta, mineraalisuutta, kuivan omenan lisäksi viinirypälettä ja greippiä. Oliiviöljy tuntuu voimakkaana, yleisfiilis on vahamainen. Suutuntuma on erittäin paksu ja pureskeltavan öljyinen. Kermaisuutta, paahtoleipää, hiukan suolaa. Jälkimaku maistuu jo suorastaan savuiselta, nyt laventeli saa tutun salmiakkisen vivahteen ja mausteet muuttuvat runsaammiksi. Mineraalinen valkoviinisyys on pinnassa, kuiva omenaisuus, edelleen kukkaisuus ja vahamaisuus. Palanut paahtoleipä pyörii kielen päällä melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo nautittavaa metisyyttä esiin.

Arvio: Haastava tapaus! Tuoksu on kiehtova mutta kokonaisuus vähän… vino. Balanssi on hakusessa koko ajan ja maku sinkoilee sinne tänne. Haluaisin pitää tästä enemmän kuin oikeasti pidänkään. 83/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 83/100.

Mortlach 25 yo, Gordon & MacPhail 43%

The Beast of Dufftown on aina omanlaisensa viskielämys. Gordon & MacPhail on puskenut markkinoille tällaista neljännesvuosisataista Morttia lisenssillä vuosikaudet. Nyt käsiin osunut versio lienee jostain vuoden 2014 kieppeiltä.

Mortlach 25 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Toffeeta ja voita, rasvaa ja lihaisuutta. Erittäin lihaksikas. Hyvät yrtit, vastaleikattua nurmikkoa, hedelmäkakkua, tikkunekkua. Punaisia marjoja, hunajaa, appelsiininkuorta, kirsikkaa, vähän viikunaa. Paahteisuutta ja maltaisuutta riittää, jopa pieneen puuromaisuuteen saakka.

Maku: Pehmeän maltainen, metinen ja yrttinen. Kevyempi ja sävykkäämpi kuin tuoksu antoi odottaa. Hunaja on pinnassa, samoin tammi ja yrtit. Punainen marjaisuus tulee vadelman ja mansikan komennossa esiin. Hyvä yhdistelmä rasvaista suolaisuutta ja sokerisia sävyjä, tikkunekkua ja toffeefudgea. Suutuntuma on näillä volteilla varsin kepeä, vaikka rungon painon kyllä tuntee. Tammi on mausteisena todella vahvasti läsnä. Sitruksista kirpeyttä, heinäisyyttä, paahdetta. Jälkimaku on todella hunajainen ja marjaisa, toffee ja suolaisuus ottavat hyvin yhteen. Tammi kuivuu hienosti, metisyys ja mausteet pääsevät komeasti esiin. Hedelmäisyys, maltaisuus ja kirpeä yrttisyys saavat seurakseen melkoisen paahteisuuden. Melko pitkä finaali.

Arvio: Herkullinen ja tyylikäs Mortlach. Pidän paljon, vaikka voltteja olisi saanut olla vähän enemmän, jotta maku olisi noussut tuoksun kanssa samalle jykevyyden tasolle. 86/100

Ardbeg 1996/2005, Gordon & MacPhail 46%

Tällä kertaa maisteluun löytyi mielenkiintoinen Ardbeg vuoden 1996 tuotannosta, jota ei ole syystä tai toisesta osunut itselleni aiemmin kohdalle. Pullottaja on Gordon & MacPhail ja sarjana perinteikäs Connoisseurs Choice. Ja nyt kyseessä on vieläpä single cask -pullote siitä sarjasta, joskin varsin nuori yksilö.

Ardbeg 1996/2005, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseurs Choice, 1996–2005, Cask No. 908, Bottle Code JE/HA, 70 cl)

Tuoksu: Lääkemäinen ja kuivan turvesavuinen. Hiilisyyttä ja kirpeää yrttisyyttä, tuhkaa ja heinäisyyttä. Jodia, suolaa, merellisyyttä. Hansaplastia. Vihreää omenaa, limettiä, herukkaisuutta, aprikoosin makeutta. Minttua ja eucalyptusta, sopivaa raikkautta tervan sekaan. Vesilisä tuo lihaisuutta pintaan.

Maku: Kuivan turvesavun ja lääkemäisyyden kamppailuun syöksyy mukaan myös tervaa, hiiltä ja runsaasti merellisiä elementtejä. Hedelmäisyys jää hiukan varjoon, mutta omena ja sitruksisuus kurkkivat taustalta. Tuhkaisuutta, aavistus kuivalihaa, voimistuvaa mustapippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Jälkimaku pyörii edelleen kuivakan turvesavun ja napakan lääkemäisyyden ympärillä. Pippuri tulee jo voimalla läpi, samoin jodi ja suolaisuus. Minttu ja eucalyptus ovat hyvin esillä, samoin kirpeät omena ja limetti. Herukkaisuus tulee mukana, hiukan hunajaa. Tervaisuus, salmiakki ja paahtunut tammi jäävät pyörimään kielenpäälle. Tammi tuntuu varsin nuorelta. Keskipitkä finaali. Vesilisä saa mentholin hyvin esiin.

Arvio: Simppelien peruselementtien varaan rakentuva, maukas Ardbeg. Vaihteeksi menee niin, että sokkona olisin voinut arvella tätä kymmenen vuotta iäkkäämmäksi viskiksi. 87/100

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Gordon & MacPhailin lisenssillä pullottamaa Glen Grantia miniatyyristä. Tämä ei ole koskaan ollut mikään erityisen arvostettu pullote, mutta näitä on tehty paljon eri aikoina ja väritkin ovat vaihdelleet melkoisesti.

Tämän etiketin taakse painetusta pullotuskoodista ei saa oikein mitään selvää (kirjaimet F/GI erottuvat, niiden edessä on mahdollisesti numero 2), mutta väri on varsin punertava eikä ollenkaan valju niin kuin monissa kuvissa näkemissäni vastaavissa pullotteissa.

Glen Grant 15 yo, Gordon & MacPhail 40%

(40%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, 1996*, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltaisuus ja heinäisyys ottavat heti yhteen hedelmäisyyden ja kuivan tammen kanssa. Metisyyttä, kukkaisuutta, hiukan minttua. Hunajaa, mysliä, kuivattuja hedelmiä, hiukan leipämäisyyttä. Miellyttävä kovan toffeekarkin sävy. Nahkaisia ja tallisia piirteitä. Tasapainoinen ja kutsuva kokonaisuus.

Maku: Maltainen, hedelmäinen ja varsin kuiva. Kuiva tammi tulee kuitenkin hyvin esiin, metisenä ja tyylikkäänä. Kuivattuja hedelmiä, edelleen leipämäisiä sävyjä, pientä karvautta, jota karamelli pehmentää. Hiukan muroja, Weetabixiä, hunajaa ja suklaata. Suutuntuma on melko kevyt mutta ilahduttavan tasapainoinen. Appelsiinia, omenaa, hiukan aprikoosia. Jälkimaku kääntyy hedelmäisyydestä nopeasti kitkerämpään ja kuivempaan suuntaan. Maltaisuus on edelleen selvästi esillä. Kuiva tammi toimii kuitenkin edelleen hyvin tyylikkäästi, metisyys ja tietty kellarimaisuus korostuvat. Nahkaisuutta, rusinaa, kuivattua aprikoosia. Hapokkuutta, pähkinäistä karvautta. Keskipitkä ja lopulta varsin kuivaksi kääntyvä finaali.

Arvio: Tämä ylitti käytännössä kaikkki odotukset. Tasapainoinen, kuivan tamminen ja maltaisen tyylikäs perusviski menneiltä vuosilta. 84/100

Jälkikäteen sain tietäjiltä arvioita tämän pullotusvuodesta, kun olin laittanut tähän +/- 1985. Niin ei voi olla, koska G&M alkoi ilmeisesti käyttää pullokoodeja vasta vuonna 1988. Smoke On The Waterin Hannu tiesi kertoa, että vuoden 1988 pullotteessa ensimmäinen kirjain oli H ja 1990-luvun pullotteissa I. Toinen kirjain menee vuosittain aakkosjärjestyksessä. Paras arvaus tämän pullotusvuodesta on nyt sitten 1996.

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail 59%

Maistelussa refillistä kaivettua Ardmorea Hollantiin. Voltit ovat ainakin ihan rakettibensan luokkaa.

Ardmore 15 yo 1997/2012, Gordon & MacPhail

(59%, Gordon & MacPhail Reserve for Van Wees, 21.8.1997–11.9.2012, Cask No. 900665, Refill Sherry Hogshead, 298 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vihreää omenaa, hedelmäteetä ja paahtunutta tammisuutta. Kuiva turvesavu ja hiilisyys ovat nätisti integroituneet ruohoiseen ja hedelmäiseen kokonaisuuteen. Maltaisuutta, hiukan kovia toffeekarkkeja, pientä lakritsisuutta. Appelsiinimarmeladia, rusinaa, vaniljaa. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja karkkisuutta.

Maku: Todella voimakas ja öljyisen painava. Hiilisyys vähän yliohjautuu heti. Kova ja pistävä turvesavu saa seurakseen tiukan pippurin. Kitkerä yrttisyys tulee salmiakin läpi. Maltaisuuden ja tammen välistä tulee jokin häiritsevä sivumaku, jossa on pahvia ja muovailuvahaa. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Sitruunaisuutta, hapanta omenaa, ruohoisuutta, jyväisyyttä. Jälkimaku alkaa heti todella kitkerällä yrttisyydellä ja tuhkalla. Maltaisuus tuntuu makeana. Vihreää teetä, sitruksista kirpeyttä ja edelleen vahvaa pippuria. Turvesavu ja ruohoisuus korostuvat loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee trooppista hedelmää ja makeutta.

Arvio: Tämä ei osunut oikein omaan makuhermooni. Tuoksussa on paljon hyvääkin, mutta makupuolella tapahtuu liikaa ja vähän vääriä asioita. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Benromach 11 yo 2009/2021 Germany Exclusive 48%

Benromachilta lähti ex-bourbonista Saksaan tällainen satsi viime vuonna. Kovin suuria odotuksia ei ole, vaikka olen näistä modernin aikakauden Benromacheista kyllä monista ihan pitänytkin.

Benromach 11 yo 2009/2021 Germany Exclusive

(48%, OB, 2009–2021, Germany Exclusive, First Fill Bourbon, 1198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja vaniljainen. Voita, leivosmaisuutta ja selvästi erottuvaa kevyttä nuotiosavua. Vihreää omenaa, hunajamelonia, kypsää persikkaa, hiukan sitruunaa. Suolaista toffeekarkkia, mausteisuutta, tammea, pientä kellarimaisuutta. Tuhkainen ja mineraalinen vivahde. Vesilisä avaa marsipaanin ja mintun.

Maku: Hedelmäinen, tamminen, vaniljainen ja yllättävänkin savuinen. Hiilisyys, tuhka ja nuotiosavu kävelevät heti vastaan. Sitruksinen ja suolainen puoli on myös voimakkaasti esillä. Suolaista voita, maltaisuutta ja pippurisuutta. Suutuntuma on melko kevyt, ei ollenkaan niin painava kuin monissa uusissa Benromacheissa on ollut. Hapokasta omenaa, mineraalisuutta, selvästi erottuvia bourbonsävyjä. Jälkimaku on todella suolainen ja tummasävyinen. Savua, hiiltä ja tuhkaa, pientä salmiakkisuuttakin. Heinää, nahkaista tammisuutta, pippuria. Omenaiset ja persikkaiset nuotitkin näyttäytyvät hetkeksi, mutta jäävät lopulta tammen ja kitkeryyden taakse. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo viinikumikarkkeja ja marsipaania esiin.

Arvio: Peruspätevä nuori Benromach. Ihan hyvin on särmää, mutta syvyydessä vähän jää ohuenlaiseksi esitykseksi. Laatu on silti asiallisella tasolla. 84/100

Tamdhu 8 yo, Gordon & MacPhail 70 Proof 40%

Maistelussa tällä kertaa taskumattimallinen klassikkominiatyyri, 8-vuotias Tamdhu, jonka Gordon & MacPhail on lisenssillä hoidellut markkinoille muinoin.

Tamdhu 8 yo, Gordon & MacPhail 70 Proof

(40%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, 1970’s, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella calvadosmainen ensivaikutelma. Omenaisuutta, rusinaa, kuivattuja hedelmiä. Kuivan tammen ja sherrryn jalostunut liitto, muistuttaa jopa joitain menneiden vuosikymmenien sherryklassikoita. Tummaa suklaata, yrttisyyttä, pihkaa, pientä havuisuutta. Aavistus lakritsia ja hiiltä. Tyyliä loppuun asti.

Maku: Kuiva sherrytammi toimii välittömästi todella hienosti. Paahtuneisuus ja yrtit kohtaavat suklaan ja rusinat. Uuniomenaa, kuivattuja hedelmiä, toffeeta, kermaisuutta. Hiili ja lakritsi kääntyvät hiukan palaneeseenkin suuntaan. Nyt calvadoksen rinnalla on portviininen vaikutelma. Yllättävän painokas viski on saatu kasaan näin kevyillä volteilla. Suutuntuma on melko öljyinen ja jopa rasvainen. Jälkimaku liikkuu edelleen sherryn, calvadoksen ja portviinin runsaassa makumaailmassa. Lakritsi ja paahtuneisuus puskevat jännällä tavalla suolaa pintaan. Suklaa, rasvaisuus, tumma yrttisyys, musta tee ja havuisuus ovat vahvasti esillä. Omenaista ja toffeemaista makeutta, tammea ja hiiltä loppuun asti. Melko pitkä finaali.

Arvio: Mielenkiintoinen ja voimakasluonteinen Tamdhu. Herkullinen esitys. Vaikea käsittää, että voltit ja ikä ovat suorastaan alarajalla, niin paljon luonnetta ja makua tästä löytyy. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Benromach 2011/2019 Exclusive Sherry Cask #40, 59,1%

Maistelussa tällä kertaa Benromachin tislaamon sherryinen erikoispullote. Jotenkin olen kovasti pitänyt näistä Gordon & MacPhailin aikakauden uusista Benromacheista, ja tällaisessa sherrypommissa on nyt muutenkin speksi ihan pätevästi kohdallaan, vaikka ikää on näin vähän.

Benromach 2011/2019 Exclusive Sherry Cask #40

(59,1%, OB, 2011–2.10.2019, Exclusive Single Cask Distillery Exclusive, Cask No. 40, First Fill Sherry Hogshead, 299 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, intensiivinen ja hiukan savuinen. Chorizomakkaraa ja savustettua lihaa. Salmiakkia, lakritsia, yrttisyyttä. Voimakas tammisuus ja mausteisuus. Sherryssä on tallimaista nahkaa ja runsaan hedelmäistä makeutta. Siirappia, tummaa suklaata. Nam. Vesilisä avaa vähän ruutia ja happoja.

Maku: Sherryinen, runsaan salmiakkinen ja yrttinen. Savumakkaraa, ylipäänsä turvesavua ja pientä tervaisuutta. Luumua, suklaisuutta, uuniomenaa, paahteisuutta. Tammi tulee melko kireänä läpi, siitä huomaa tämän nuoruuden, vaikka nautinnollinen sherrypommitus peittää pääosan. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painava. Mustapippuria, saksanpähkinää, kahvisuutta, mausteisuutta. Jälkimaku on sherryisen runsas ja salmiakkinen, luumuinen ja suklainen. Mausteisuus jatkuu hiukan kireänä ja kahvisuuden rinnalle tulee pientä kitkeryyttä. Pientä turvesavua, pippuria, nahkaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo sitrusta pintaan.

Arvio: Erittäin muhkea ja sherryinen yksilö, laadukas nuori Benromach. Pieni savuisuus toimii loistavasti, mutta jälkimaku jättää vielä hiukan toivomisen varaa. 88/100