Islay

Bunnahabhain 10 yo Feis Ile 2014, 56,7%

Uisge 2020:n lauantaisessa Feis Ile -tastingissa neljäs viski oli Bunnahabhain, jonka liikanimeä Dràm an Stiùreadair setin vetänyt Markku Ristevirta ei lähtenyt edes lausumaan – niin kuin ei kukaan muukaan.

Bunnahabhain 10 yo Feis Ile 2014

(56,7%, OB, Bottled 9.5.2014, Dràm an Stiùreadair, Bourbon Cask & Marsala Finish, 632 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja alkuun hiukan tunkkainen. Reippaasti vaniljasokeria ja tikkunekkua. Kermatoffeeta, kinuskikastiketta, mokkanahkaa. Miellyttävä hedelmäisyys aktiivisen tammisella vivahteella. Suolaista voita, sitruksisuutta, hiukan rusinaisuutta. Vesilisä availee tislemäisyyttä ja rypälemäisyyttä.

Maku: Makea, öljyinen ja tasapainoinen. Merellinen ja nahkainen, tammea ja viinisyyttä. Hedelmäisyys ja aromaattisuus tekevät tästä mielenkiintoisen. Suutuntuma on melko kevyt ja tyylikäs. Suolaisuus pelaa hyvin yhteen pienen viinin kanssa. Rusinaa, voita, sitruksisuutta. Jälkimaku on tamminen ja merellinen, hiukan turpeinen ja nahkainen. Hedelmäisyyttä, keltaista luumua, karamellia. Sitruksisuus ja suolainen vire säilyvät loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee sitruksisuutta ja yrttisyyttä vielä lisää.

Arvio: Yllättävän kaunis Bunna. Tästä viskistä odotin tastingissa kaikkein vähiten. Harvoin pidän nuorista Bunnista, mutta nyt maussa oli sellaista syvyyttä, joka pääsi yllättämään positiivisesti. 87/100

Caol Ila 10 yo 1999 Feis Ile 2010, 61,9%

Kolmas viski Uisge 2020:n lauantain Feis Ile -tastingissa oli Caol Ilan kymppivuotias vuoden 2010 Feis Ileen. Siinä oli välittömästi samaa henkeä kuin sitä edeltäneen vuoden loisteliaassa Feis Ile -julkaisussa. Ja mahtavasti voltteja.

Caol Ila 10 yo 1999 Feis Ile 2010

(61,9%, OB, 19.8.1999–2010, Feis Ile 2010, Cask No. 305646, European Oak Ex-Sherry Cask, 558 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella kuivan sherryinen ja muhkean turvesavuinen. Loistava merellisyys on välittömästi läsnä. Lääkemäinen ja voimakas. Suolainen, hiilinen, jodinen. Vahamainen, mokkanahkainen, maitokahvinen, runsas. Vesilisä nostaa kamferin pintaan. Aivan upea kokonaisuus.

Maku: Napakan sherryinen ja kuivan lääkemäinen. Hieno yhdistelmä luumuista hedelmää ja kuivakkaa mineraalisuutta. Tammi on vahvasti esillä mutta refill-henkisesti ja paahteisesti. Mahtava. Suutuntuma on melko täyteläinen ja painavan öljyinen. Jälkimaku on sherryinen, hiilinen, lääkemäinen ja pippurinen. Huh. Jodia, suolaa, vahvaa kahvia, kuivaa tammea. Pitkä finaali. Vesilisä availee tervaisuutta ja pientä bensaa, hedelmäisyyttä ja yskänlääkettä.

Arvio: Erinomainen Caol Ila, osuu täysin preferenssiini. Samaa syvää lääkemäisyyttä ja vetoavuutta kuin Feis Ile 2009 -pullotteessa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bowmore 9 yo 1999 Feis Ile 2009, 57,1%

Markku Ristevirran vetämässä Feis Ile -tastingissa Uisge 2020 -tapahtumassa nautittiin toisena viskinä 9-vuotias Bowmore.

Bowmore 9 yo 1999 Feis Ile 2009

(57,1%, OB, 1999–14.6.2009, Feis Ile 2009, Sherry, Bourbon & Wine Cask, 900 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin viininen ja luumuinen. Rusinaa, turpeisuutta. Hiukan rikkiseen suuntaan kääntyvää viinisyyttä, tammea ja suklaisuutta. Tervaa, merilevää, märkää köyttä. Kahvisuutta, rommirusinaa. Vesilisä avaa vielä lisää kahvia ja suklaata.

Maku: Muhkean luumuinen ja viininen, turvesavuinen ja pippurinen. Toffeefudgea, karamellia, kinuskikastiketta. Suutuntuma on melko öljyinen ja mausteinen, pistävä. Tammea, vaniljaa, maitokahvia ja suklaata. Lievästi karvas vivahde kaiken hedelmänkin keskellä. Jälkimaku on rusinainen ja nahkainen, mustapippurinen ja runsas. Pieni ruutisuus mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa selvästi lisää maitosuklaata ja kinuskia.

Arvio: Pätevä Bowmore, mutta vähän karkailee. Ei omiin suosikkeihin. Jää itselläni tämän tastingin lineupissa hännille. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Laphroaig 12 yo 1994 Feis Ile 2006, 56%

Vuoden 2020 Uisgessa lauantai-iltapäivän Feis Ile -tastingin avausviskinä oli Laphroaigin varhainen Feis Ile -pullote. Olihan upea tapa avata sessio. Tastingin vetänyt Markku Ristevirta oli kaivanut pullon autotallinsa perukoilta ja avannut sen puolisen tuntia aiemmin.

Laphroaig 12 yo 1994 Feis Ile 2006

(56%, OB, 1994–2006, Feis Ile 2006, Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sitruunalakritsia, turvesavua, ruohoisuutta, minttua, kamferia. Ihan mahtava klassinen Laphroaig. Vaniljainen makeus tulee intensiivisesti esiin. Vaahtokarkkia, vaniljasokeria, hiukan hunajaa ja karkkisuutta. Vesilisä avaa vielä lisää tomusokeria ja marsipaania.

Maku: Sitruunalakritsi on pääosassa. Nuotiosavua, koivuvihtaa, yrttistä raikkautta. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Hyvin mieto turvesavuisuus. Hiukan chiliä, tammea, minttua. Jälkimaku on savuinen, tuhkainen ja edelleen sitruunalakritsinen. Vaniljaa, pippuria, lääkemäisyyttä, yrttistä raikkautta. Mukava kamferi ja pieni mentholisuus. Erittäin pitkä ja kaunis finaali. Vesilisä availee lisää sitruksisuutta ja raikasta yrttiä.

Arvio: Todella onnistunut pullote, vanhan 15-vuotiaan henkeä kovemmilla volteilla. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still 50,4%

Viime vuonna pääsin maistamaan Bruichladdichin Blacker Stillin, joten pitihän tämä Redder Still ajatuksella maistaa, kun tuli Pikkulinnun hyllyllä Uisgessa vastaan.

Bruichladdich 22 yo 1984/2007 Redder Still

(50,4%, OB, 1984-2007, Château Lafleur Finish, 4080 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, marjaisa ja alkuun lievästi sulkeutunut. Hehkuviiniä, punaherukkaa, mansikkaa, melko reipasta tammisuutta. Pientä turpeisuutta ja likaisuutta, paahteisuutta, suklaata, vaniljaa. Mustaherukan lehteä, öljyisyyttä.

Maku: Marjaisa ja runsas, punaviininen ja tammisen mausteinen. Nahkaisuutta, lakritsia, yrttistä napakkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Maltaisuutta, uuniomenaa, luumua, vadelmaa, hiukan mansikkahilloa. Jälkimaku on viininen, kanelinen ja lakritsinen. Hapokkuutta, heinäisyyttä ja nahkaa. Tanniineja, mustaherukkaa, vadelmaa, hedelmäteetä, mausteisuutta. Melko pitkä finaali.

Arvio: Samoissa sarjoissa laadukkaan Blacker Stillin kanssa, jos vain tykkää viinisyydestä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Ardbeg Uigeadail (L6) 54,2%

Maistelussa pitkästä aikaa oikein kunnon vanhan liiton Uigeadailia vuoden 2006 rotaatiosta. Mielenkiintoista pohdiskella, mihin tämä asettuu suhteessa aiemmin maistamiini L7– ja L8-pullotteisiin. Ja tietysti nykytuotteeseen.

Tässä reseptiikka on tietysti kohdallaan, vanhoja sherrytynnyreitä oli näihin aikoihin vielä Ardbegin varastossa viljalti ja iäkästäkin tavaraa oli mahdollista pistää joukkoon. Näillä uudelleensyntyneen Ardbegin maine luotiin, nopeasti ja vakuuttavasti. Sitten tapahtui… kaikenlaista.

Ardbeg Uigeadail (L6)

(54,2%, OB, Bottled 19.4.2006, Batch No. L6 109 08:07 4ML, 70 cl)

Tuoksu: Todella tervainen, kuivan hiilisavuinen ja lääkemäinen. Vanhanaikaista Hansaplast-laastaria, haavanhoitoainetta, suolaisuutta ja apteekin salmiakkia. Sherry on mukana kuivan luumuisena ja tumman suklaisena, muttei erityisen makeana. Jodia, merellisyyttä, havuja. Vesilisä tuo eucalyptuksen oikein kunnolla pintaan.

Maku: Kaukana kavala maailma. Todella lääkemäinen, tervainen, suolainen, salmiakkinen ja kuivan savuinen ensipuraisu. Tervaleijonaa, jodia, yrttistä giniä. Tammi tuntuu erittäin kuivana ja turvesavu tiukan hiilisenä. L8 oli tätä selvästi muhkeampi, mutta tässä yrttinen lääkemäisyys määrää. Katajaa, havuisuutta. Suutuntuma on kuiva ja napakka. Jälkimaku pyörii lääkkeen, kuivan savun ja napakan tammen ympärillä. Suolaa ja jodia, hiukan tummaa suklaata, pientä luumuisuutta. Vanhan Ardbegin kuivuus ja tammen napakkuus soivat hienosti. Katajaa, havuja, punaviinimarjaa. Pitkä finaali. Vesilisä avaa aavistuksen verran hunajaa kaiken mineraalisuuden keskelle.

Arvio: Upea, aiemmin maistamiani kuivempi ja lääkemäisempi Uigeadail. Tynnyreissä saattaa olla muutamia hyvinkin vanhoja mukana, koska niin vakuuttava refillien tunnelma tässä on. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 87/100 (per 2).

Ardbeg 25 yo 1975/2001, Douglas Laing 50%

Näissä Douglas Laingin OMC-sarjan vanhoissa viskeissä on oma klanginsa. Nyt maistelussa varsin aliarvostettu 25-vuotias Ardbeg lokakuun 1975 tisleistä. Lakki päästä.

Ardbeg 25 yo 1975/2001, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 10/1975–5/2001, 363 bts., 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, sitruunainen ja kuivan turvesavuinen. Suolavettä, mineraalisuutta, napakkaa ja kirkasta lääkemäisyyttä, haavansidonta-aineita. Paahtunutta puuta, hiiltä, tervaa, hiukan likaisuutta ja pippuria. Suolaista voita, hapokkuutta, kuivaa ruohoisuutta. Vesilisä avaa kovia toffeekarkkeja ja raikasta minttua.

Maku: Sitruksinen ja merellinen ensipuraisu aukeaa kuivan turvesavun ja mineraalisen lääkemäisyyden maailmaan. Päärynää, limettiä, vihreää omenaa, hapokkuutta, varsin reippaasti pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kermainen ja hyvin tasapainossa. Runsasta suolaisuutta, jodia, inkivääriä, lääkemäisyyttä ja herkkää tammista makeutta. Hento vanilja ja toffee näyttäytyvät. Jälkimaku on suolainen, nuotiosavuinen ja hiukan tervainen. Lääkemäisyyttä ja mineraalisuutta riittää. Vanilja ja paahteisuus tulevat esille kuivan tammisuuden keskeltä. Pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä pintaan.

Arvio: Ei tätä voi dissata. Ei varmasti aikakautensa paras yksilö, mutta upea viski siitä huolimatta. Kunpa tällaisen Ardbegin saisi jostain takaisin hyllyihin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 5).

Lagavulin 12 yo Special Release 2019, 56,5%

Tässä tämä nyt viimein on, syksyllä 2019 uuden kuosin saaneen Special Releases -satsin Lagavulin. Eksakti mutta valtava pullomäärä hymyilyttää, koska harvoin jättimäisiä eriä on sentään näin tarkasti laskettu. Tosin sama se oli jo uuden Taliskerinkin kanssa.

Sarjan uuden ulkoasun kanssa on myös totuttelemista. Tietty yhdenmukaistaminen on toki tuttua omistajan toimintaa jo Six Classic Malts -ajoista saakka, mutta siinä missä Classic Maltsin kuosit olivat varsin koruttomia, näissä uusissa on riikinkukkomaista pörheyttä.

Kurinalaisesti samanlaisena pidetyn Lagavulin 12-vuotiaan aiempaan pakkaukseen verrattuna tämä uusi tyyli tuntuu laskeutuneen vieraasta galaksista. ”The Strange Horse of Suinabhal” on kadonnut, ”Rare by Nature” on tullut tilalle.

Ei anneta kuitenkaan kartonkien tulla viskin tielle. Mielenkiinnolla tämän nyt maistan, koska vuosijulkaisuina nämä ovat olleet omissa kirjoissani aina niin tärkeitä pullotteita.

Lagavulin 12 yo Special Release 2019

(56,5%, OB, 2019, 19th Release, Refill American Oak Casks, 60762 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja hiilinen, vegetaalinen ja vahva. Makea mineraalisuus on varsin hallitsevaa. Merilevää ja lääkemäisyyttä riittää. Rasvaisuutta, voita, tiettyä likaisuutta, makeaa tammea ja vaniljaa. Merellisyyttä, tervaisuutta, selvästi erottuvaa pippuria ja kuivaa lihaisuutta. Mentholin raikkautta, runsaasti sitruksisuutta ja vihreää omenaa. Hieno on. Vesilisä avaa pientä kumisuutta ja savumakkaran rasvaisuutta.

Maku: Erittäin voimakas, lääkemäinen ja yllättävänkin makea. Sitruunaa, banaania, päärynää ja vaniljaa. Kaiken siirapin ja imelän tammen keskellä riittää silti myös suolaisuutta ja hiilisyyttä. Hunajaa ja toffeefudgea. Vegetaalisuus tuntuu juuresmaisena ja tuhkaisen paahtuneena makeutena, pieni terva säestää. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyisen vaativa. Merilevää, nahkaa ja hiukan lihaisaa vivahdetta. Jälkimaku on muhkean turvesavuinen, lääkemäisen imelä ja varsin pippurinen. Tammi käy todella makeaksi ja mausteiseksi. Savumakkaraa, kinuskia, nokisuutta, hiiltä. Mentholi ja yrtit säestävät hienosti. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa hunajaa ja kinuskia.

Arvio: Erittäin maukas ja vaikuttava Lagavulin. Vain makeus alkaa olla jo rajoilla. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Laphroaig 1994/2016, Malts of Scotland 49,6%

Maistelussa tällä kertaa mehukasta ex-bourbonissa kypsynyttä Laphroaigia Malts of Scotlandilta. Laskennallisesti viskillä voi olla ikää jopa 22 vuotta, joten ihan huolella kypsyneestä tavarasta on kyse.

Laphroaig 1994/2016, Malts of Scotland

(49,6%, Malts of Scotland, 1994–2016, Cask No. MoS 16032, Bourbon Hogshead, 228 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja pehmeän turvesavuinen. Grillattua ananasta, runsaasti banaania, päärynää siirapissa. Sitruksista öljyisyyttä, viinikumikarkkeja, vaniljaa. Sammutettua nuotiota, tuhkaa, merellisiä sävyjä, etenkin merilevää. Hiukan sitruunalakritsia, muuten hyvin moderni ja tamminen. Vesilisä avaa antiseptisia aineita, pölyisyyttä ja palanutta puuta.

Maku: Vaikuttava ja hyvin pehmeä ensipuraisu. Tuntuu paljon ikäistään nuoremmalta savuviskiltä. Intensiivistä sitruksisuutta, öljyisiä ja aromaattisia piirteitä, aktiivista tammea. Trooppista hedelmää, ananasta, mangoa, hunajamelonia, vaniljaa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko pyöreä. Nuotiosavua, merellisyyttä ja hiukan lääkemäistä purevuutta. Jälkimaku on sitruunalakritsinen, hiukan tervainen ja tummuva. Hiilisavua, yrttisyyttä, paahtunutta puuta. Trooppiset hedelmät pysyvät yhä mukana, öljy tuo kompleksisuutta. Merellisyyden rinnalle nousee yskänlääkettä. Pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja lisää yrttistä raikkautta.

Arvio: Upea jälkimaku nostaa tämän tasoa selvästi, koska tuoksu ei vielä täysin vakuuta. Hieno viskihän tämä lopulta on, kun klassinen sitruunalakritsi ja synkkä lääkemäisyys ottavat vallan. 87/100

Bowmore 14 yo 1995/2009, Wilson & Morgan 46%

Kyllä viski on keksitty tällaisia sysimustia sydäntalven sadepäiviä varten. Sen kunniaksi mukissa on ihan rehellinen Bowmore, jota on loppuvaiheessa kylvetetty vielä ex-sherrytynnyrissä.

Bowmore 14 yo 1995/2009, Wilson & Morgan

(46%, Wilson & Morgan, Barrel Selection, 1995–2009, Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen ja raikkaan sitruksinen. Mietoa savua, märkiä lehtiä, mausteita ja mineraalisuutta. Aprikoosia, hiukan kermatoffeeta ja mokkanahkaa. Yrttisyys ja herukkaisuus toimivat hyvin yhteen, sherryn vaikutus tuntuu varsin vähäiseltä. Pientä hiilisyyttä löytyy. Vesilisä tuo esiin rusinaisia ja suklaisia piirteitä.

Maku: Ryhdikäs, marjaisa ja tumman turvesavuinen. Hiilinen ja tuhkainen savu tulee läpi paljon selvemmin kuin tuoksussa. Sitruksisuutta ja herukkaisuutta toki riittää, lisäksi esiin tulee paahdettua pähkinää, suolaisuutta, grillattua ananasta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, rakenne mielenkiintoinen ja pippurissa juuri sopivasti puhtia. Tammea, nahkaisuutta, yrttejä, hiukan lakritsia. Jälkimaku on tuhdin turvesavuinen, hiilinen, suolainen ja hiukan lihaisa. Lakritsia ja tumman yrttisiä sävyjä riittää. Paahdetut pähkinät, mustaherukka ja aprikoosihillo toimivat hyvin yhteen. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa piparkakkua ja maitosuklaista sherryisyyttä.

Arvio: Odotuksia selvästi herkullisempi esitys. Tämä olisi sokkona voinut mennä paljon iäkkäämmästäkin Bowmoresta. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.