Islay

Ardbeg 25 yo 1975/2001, Douglas Laing 50%

Näissä Douglas Laingin OMC-sarjan vanhoissa viskeissä on oma klanginsa. Nyt maistelussa varsin aliarvostettu 25-vuotias Ardbeg lokakuun 1975 tisleistä. Lakki päästä.

Ardbeg 25 yo 1975/2001, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 10/1975–5/2001, 363 bts., 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, sitruunainen ja kuivan turvesavuinen. Suolavettä, mineraalisuutta, napakkaa ja kirkasta lääkemäisyyttä, haavansidonta-aineita. Paahtunutta puuta, hiiltä, tervaa, hiukan likaisuutta ja pippuria. Suolaista voita, hapokkuutta, kuivaa ruohoisuutta. Vesilisä avaa kovia toffeekarkkeja ja raikasta minttua.

Maku: Sitruksinen ja merellinen ensipuraisu aukeaa kuivan turvesavun ja mineraalisen lääkemäisyyden maailmaan. Päärynää, limettiä, vihreää omenaa, hapokkuutta, varsin reippaasti pippuria. Suutuntuma on keskitäyteläinen, kermainen ja hyvin tasapainossa. Runsasta suolaisuutta, jodia, inkivääriä, lääkemäisyyttä ja herkkää tammista makeutta. Hento vanilja ja toffee näyttäytyvät. Jälkimaku on suolainen, nuotiosavuinen ja hiukan tervainen. Lääkemäisyyttä ja mineraalisuutta riittää. Vanilja ja paahteisuus tulevat esille kuivan tammisuuden keskeltä. Pitkä ja nautinnollinen finaali. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä pintaan.

Arvio: Ei tätä voi dissata. Ei varmasti aikakautensa paras yksilö, mutta upea viski siitä huolimatta. Kunpa tällaisen Ardbegin saisi jostain takaisin hyllyihin. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 5).

Lagavulin 12 yo Special Release 2019, 56,5%

Tässä tämä nyt viimein on, syksyllä 2019 uuden kuosin saaneen Special Releases -satsin Lagavulin. Eksakti mutta valtava pullomäärä hymyilyttää, koska harvoin jättimäisiä eriä on sentään näin tarkasti laskettu. Tosin sama se oli jo uuden Taliskerinkin kanssa.

Sarjan uuden ulkoasun kanssa on myös totuttelemista. Tietty yhdenmukaistaminen on toki tuttua omistajan toimintaa jo Six Classic Malts -ajoista saakka, mutta siinä missä Classic Maltsin kuosit olivat varsin koruttomia, näissä uusissa on riikinkukkomaista pörheyttä.

Kurinalaisesti samanlaisena pidetyn Lagavulin 12-vuotiaan aiempaan pakkaukseen verrattuna tämä uusi tyyli tuntuu laskeutuneen vieraasta galaksista. ”The Strange Horse of Suinabhal” on kadonnut, ”Rare by Nature” on tullut tilalle.

Ei anneta kuitenkaan kartonkien tulla viskin tielle. Mielenkiinnolla tämän nyt maistan, koska vuosijulkaisuina nämä ovat olleet omissa kirjoissani aina niin tärkeitä pullotteita.

Lagavulin 12 yo Special Release 2019

(56,5%, OB, 2019, 19th Release, Refill American Oak Casks, 60762 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja hiilinen, vegetaalinen ja vahva. Makea mineraalisuus on varsin hallitsevaa. Merilevää ja lääkemäisyyttä riittää. Rasvaisuutta, voita, tiettyä likaisuutta, makeaa tammea ja vaniljaa. Merellisyyttä, tervaisuutta, selvästi erottuvaa pippuria ja kuivaa lihaisuutta. Mentholin raikkautta, runsaasti sitruksisuutta ja vihreää omenaa. Hieno on. Vesilisä avaa pientä kumisuutta ja savumakkaran rasvaisuutta.

Maku: Erittäin voimakas, lääkemäinen ja yllättävänkin makea. Sitruunaa, banaania, päärynää ja vaniljaa. Kaiken siirapin ja imelän tammen keskellä riittää silti myös suolaisuutta ja hiilisyyttä. Hunajaa ja toffeefudgea. Vegetaalisuus tuntuu juuresmaisena ja tuhkaisen paahtuneena makeutena, pieni terva säestää. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyisen vaativa. Merilevää, nahkaa ja hiukan lihaisaa vivahdetta. Jälkimaku on muhkean turvesavuinen, lääkemäisen imelä ja varsin pippurinen. Tammi käy todella makeaksi ja mausteiseksi. Savumakkaraa, kinuskia, nokisuutta, hiiltä. Mentholi ja yrtit säestävät hienosti. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa hunajaa ja kinuskia.

Arvio: Erittäin maukas ja vaikuttava Lagavulin. Vain makeus alkaa olla jo rajoilla. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 90/100.

Laphroaig 1994/2016, Malts of Scotland 49,6%

Maistelussa tällä kertaa mehukasta ex-bourbonissa kypsynyttä Laphroaigia Malts of Scotlandilta. Laskennallisesti viskillä voi olla ikää jopa 22 vuotta, joten ihan huolella kypsyneestä tavarasta on kyse.

Laphroaig 1994/2016, Malts of Scotland

(49,6%, Malts of Scotland, 1994–2016, Cask No. MoS 16032, Bourbon Hogshead, 228 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja pehmeän turvesavuinen. Grillattua ananasta, runsaasti banaania, päärynää siirapissa. Sitruksista öljyisyyttä, viinikumikarkkeja, vaniljaa. Sammutettua nuotiota, tuhkaa, merellisiä sävyjä, etenkin merilevää. Hiukan sitruunalakritsia, muuten hyvin moderni ja tamminen. Vesilisä avaa antiseptisia aineita, pölyisyyttä ja palanutta puuta.

Maku: Vaikuttava ja hyvin pehmeä ensipuraisu. Tuntuu paljon ikäistään nuoremmalta savuviskiltä. Intensiivistä sitruksisuutta, öljyisiä ja aromaattisia piirteitä, aktiivista tammea. Trooppista hedelmää, ananasta, mangoa, hunajamelonia, vaniljaa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko pyöreä. Nuotiosavua, merellisyyttä ja hiukan lääkemäistä purevuutta. Jälkimaku on sitruunalakritsinen, hiukan tervainen ja tummuva. Hiilisavua, yrttisyyttä, paahtunutta puuta. Trooppiset hedelmät pysyvät yhä mukana, öljy tuo kompleksisuutta. Merellisyyden rinnalle nousee yskänlääkettä. Pitkä finaali. Vesilisä tuo mentholia ja lisää yrttistä raikkautta.

Arvio: Upea jälkimaku nostaa tämän tasoa selvästi, koska tuoksu ei vielä täysin vakuuta. Hieno viskihän tämä lopulta on, kun klassinen sitruunalakritsi ja synkkä lääkemäisyys ottavat vallan. 87/100

Bowmore 14 yo 1995/2009, Wilson & Morgan 46%

Kyllä viski on keksitty tällaisia sysimustia sydäntalven sadepäiviä varten. Sen kunniaksi mukissa on ihan rehellinen Bowmore, jota on loppuvaiheessa kylvetetty vielä ex-sherrytynnyrissä.

Bowmore 14 yo 1995/2009, Wilson & Morgan

(46%, Wilson & Morgan, Barrel Selection, 1995–2009, Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Herukkainen ja raikkaan sitruksinen. Mietoa savua, märkiä lehtiä, mausteita ja mineraalisuutta. Aprikoosia, hiukan kermatoffeeta ja mokkanahkaa. Yrttisyys ja herukkaisuus toimivat hyvin yhteen, sherryn vaikutus tuntuu varsin vähäiseltä. Pientä hiilisyyttä löytyy. Vesilisä tuo esiin rusinaisia ja suklaisia piirteitä.

Maku: Ryhdikäs, marjaisa ja tumman turvesavuinen. Hiilinen ja tuhkainen savu tulee läpi paljon selvemmin kuin tuoksussa. Sitruksisuutta ja herukkaisuutta toki riittää, lisäksi esiin tulee paahdettua pähkinää, suolaisuutta, grillattua ananasta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, rakenne mielenkiintoinen ja pippurissa juuri sopivasti puhtia. Tammea, nahkaisuutta, yrttejä, hiukan lakritsia. Jälkimaku on tuhdin turvesavuinen, hiilinen, suolainen ja hiukan lihaisa. Lakritsia ja tumman yrttisiä sävyjä riittää. Paahdetut pähkinät, mustaherukka ja aprikoosihillo toimivat hyvin yhteen. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa piparkakkua ja maitosuklaista sherryisyyttä.

Arvio: Odotuksia selvästi herkullisempi esitys. Tämä olisi sokkona voinut mennä paljon iäkkäämmästäkin Bowmoresta. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Caol Ila 10 yo 2008/2018, The Whisky Cask 54,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyt nuori Caol Ila saksalaiselta The Whisky Caskilta.

Caol Ila 10 yo 2008/2018, The Whisky Cask

(54,1%, The Whisky Cask, 2008–2018, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen, mineraalinen, lääkemäinen ja napakka. Hapokkuutta, raa’ahkoa päärynäisyyttä, reippaasti tuhkaa ja suolaisuutta. Öljyssään ja painavuudessaan hetkellisesti hyvin tyypillinen nuori Caol Ila. Reippaan tammen keskeltä löytyy myös tiettyä kumisuutta ja paahdetta. Vesilisä tuo esiin suolalohta ja hunajaisuutta.

Maku: Turvesavuinen ja suolainen. Tuhkaisuus ja sitruksisuus ovat pinnassa, yleisilme on aavistuksen makeampi ja hedelmäisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Merellisyyttä, mineraalisuutta, merilevää, ostereita, hiilisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammen napakkuus tuntuu. Omenaa, päärynää, pientä hunajaisuutta, öljyisyyttä ja paahteisuutta. Kumi pysyy edelleen mukana. Jälkimaku on varsin paljas, reippaan turvesavuinen ja todella tuhkainen. Pippuria, sitruksisuutta, öljyä ja runsaasti suolaa. Päärynäisyys ja pistävä tammisyys tulevat vähitellen esiin. Kumi ja hapokkuus tuovat oman lisänsä palettiin. Finaali on silti yllättävänkin pitkä ja lopuksi hyvin ruohoinen. Vesilisä korostaa suolavetistä ja raikkaan sitruksista puolta.

Arvio: Hyvin simppeli, virheetön ja tisleelle uskollinen nuori savuviski. Ei silti herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Bowmore 14 yo 1992/2006, Cadenhead 54,4%

Maistossa vaihteeksi Bowmorea perusasetuksilla vuodelta 1992. Sarja on Cadenheadin klassinen Authentic Collection ja tynnyrinä Bourbon Hogshead. Harvemmin nämä ihan huonoja ovat. Tosin nyt on itselleni rakas laventeli jo kadonnut tähän tislausvuoteen mennessä.

Bowmore 14 yo 1992/2006, Cadenhead

(54,4%, Cadenhead, Authentic Collection, 1992–11/2006, Bourbon Hogshead, 294 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja tuhkainen, voimakkaan sitruksinen ja omenainen. Runsaasti trooppista hedelmää ja vaniljaa. Merellisyyttä, mineraalisuutta ja lääkemäinen ailahdus. Vegetaalinen ja lievästi rasvainen vivahde johtaisi sokkona harhaan. Herukkaisuutta silti löytyy. Vesilisä avaa anista ja minttua.

Maku: Runsaan turvesavuinen, hiilinen ja pippurinen. Sitruksinen, merivetinen ja hapokas kokonaisuus, kirkas ja suoraviivainen. Omenaa ja trooppista hedelmää löytyy, mutta ne jäävät hiukan tuhkaisuuden alle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivä. Vegetaalisuus ja pieni lihaisuus ovat korostuneita, vaikka herukkaakin toki löytyy. Jälkimaku on sitruunainen, herukkainen ja kirpeän omenainen. Vanilja ja Key Lime Pie tulevat hyvin esiin. Pippuria ja sinappia riittää, mutta tammi pitää ne kurissa. Turvesavu kevenee, tuhka ja hiili ovat toki mukana. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee tervaisuutta ja tumman yrttisiä piirteitä.

Arvio: Runsas ja maukas Bowmore, joka ei pelaa kuitenkaan niillä tutuimmilla korteilla. Paikoin hiukan levoton kokonaisuus. 86/100

Classic of Islay 2012, Jack Wiebers 56,6%

Jack Wiebersin pullottama Classic of Islay on ilmeisesti Lagavulinia – tai ainakin se on toistuvasti kärkiehdokas, kun tämän alkuperää veikkaillaan. Olen yhden Classic of Islayn maistanut tässä blogissa aiemmin. Aina liikutaan lihaisassa ja rasvaisen raskaassa päädyssä.

Classic of Islay 2012, Jack Wiebers

(56,6%, Jack Wiebers, NAS, 2012, Cask No. 3012, 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin lihaisa ja turvesavuinen. Vahvan nokinen ja tuhkainen, pekonia ja savumakkaraa riittää. Grillattua paprikaa, rancio-sävyjä, hiukan tervaisuutta ja kumisuutta. Siirappia, karamellia, kinuskikastiketta. Suolaa, merilevää, sen rinnalla imelyyttä ja paistirasvaa. Härskiä on. Vesilisä avaa kumisaapasta ja ruohoisuutta.

Maku: Turvesavuinen, lääkemäinen, tuhkainen ja pykälää nuorekkaampi kuin tuoksu antoi odottaa. Maltaisuutta, jyväisyyttä, hapokkuutta ja melko paljasta tammea löytyy. Pippurisuutta, savumakkaraa, suolaa, hiukan tervaa. Suutuntuma on painava ja varsin täyteläinen. Salmiakkia, omenaista purevuutta ja sitruksista kitkeryyttä. Jälkimaku on hiilisavuinen ja pippurinen, todella lääkemäinen ja purevan hapokas. Sitruksisuutta, kumisuutta, karvautta, kahvisuutta. Salmiakkia ja lääkettä oikein kunnolla. Merellisyyttä ja suolaisuutta, tervaa ja kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä ja kalkkisuutta.

Arvio: Runsasmuotoinen mutta jokseenkin levoton savupommi. Maku jää selvästi tuoksua värittömämmäksi ja yksipuolisemmaksi. Aiemmin maistamani vuoden 2015 tynnyri oli monin tavoin vaikuttavampi tapaus. 84/100

Bowmore 10 yo, Prestonfield House Malt 43%

Lasissa kaikkien liuottimien ja muiden litkujen jälkeen ihan oikeaa Prestonfieldin Bowmorea, joka on pullotettu joko vuonna 1988 tai 1989. Let’s get back on the track.

Bowmore 10 yo, Prestonfield House Malt

(43%, Prestonfield, Bottled +/- 1988, 75 cl)

Tuoksu: Tumman öljyinen ja yllättävänkin turvesavuinen. Vahamaista tammea, suolaisuutta, jodia, vanhaa kalaverkkoa. Sitruunaisuutta ja hiukan päärynää, kamferia ja minttua. Mineraalisuutta, hiukan metallisuutta, aavistus maitosuklaan makeutta. Kermaisuutta ja mokkanahkaa, kevyttä sherryisyyttä.

Maku: Sitruunaisuutta ja tummaa turvesavua. Metallisuus on heti pinnassa. Tiettyä rasvaista suklaisuutta ja musteisuutta. Vanha kunnon laventeli on läsnä varsin saippuaisena. Suolaisuutta ja vahamaisuutta, parafiiniä ja hiukan nahkaisuutta. Suutuntuma on melko kevyt. Hiukan kermavaahtoa ja kepeää sitruunatorttua löytyy kaiken merellisyyden keskellä. Jälkimaku alkaa todella saippuaisena ja varsin vartalovoidemaisena. Metallisuus on mukana yhä. Herukkaisuutta, sitruunaa, minttua, mineraalisuutta, suolaa ja vahamaisuutta. Maitosuklaata, päärynää, kermaisuutta. Kamferia ja hiukan lakritsia. Keskipitkä finaali.

Arvio: Varsin maukas ja monitahoinen nuori Bowmore, jossa on kasarin henki läsnä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition 43%

Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko saapuu kolmannelle etapille, eikä taju ole ainakaan vielä lähtenyt. Lagavulinin vuoden 1979 Distillers Edition oli aivan omaa luokkaansa, joten väliin piti ottaa vuoden 2006 Special Release.

Nyt on taas maistelussa DE-pullote, vuoden 1989 tuotannosta ja vuonna 2005 pullotettuna.

Tätä moni on pitänyt 1980-luvun parhaana DE-julkaisuna Lagavulinilta, mutta omissa kirjoissani vuoden 1987 DE on niin järjettömän kova, että ihmettelen, jos tämä nousee ihan sille tasolle kuitenkaan.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition

(43%, OB, 1989–2005, Batch No. lgv 4/493, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja kuminen. Kumisaapasta on oikein kunnolla mukana. Sukulakua, lakritsikastiketta, hiukan tervaisuutta ja runsaasti turvesavua. Pippuria, hiilisyyttä, tervaleijonaa, viinisyyttä, rusinaa, chorizoa. Tumman hilloinen ja yrttinen, mutta kumi dominoi aavistuksen liikaa.

Maku: Kumia, sherryä, sukulakua ja turvesavua. Tervaleijonaa, mustaherukkahilloa, cassis-likööriä, hapanta savuisuutta, pientä sekavuutta. Uuniomenaa, rusinaa, luumuhilloa, suklaakastiketta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hetkellisesti pippurisen pistävä. Yskänlääkemäisyys jättää alleen chorizon ja grillatun paprikan. Jälkimaku liikkuu tummissa maisemissa. Happamuus ja pieni karvaus korostuvat. Turvesavu, hiilisyys, viinisyys ja muhkea kumi ovat toki jatkuvasti mukana. Tervaleijonaa, mustaherukkaa, pistelevää pippurisuutta, tammea. Rusinaa, lääkemäisyyttä, suklaata. Melko pitkä finaali.

Arvio: Nyt sattui pieni pettymys, kun odotukset oli viritetty niin äärimmäisen korkealle. Tämä jää selvästi 1990- ja 1991-pullotteista jälkeen. Kumi on hiukan liian hallitseva ja yleisilme on sen takia ummehtunut alusta loppuun. Paljon tässä on erinomaistakin, mutta silti 1987-pullote liikkuu aivan eri sfääreissä. 88/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2006, 57,5%

Marraskuun lopun synkkyyden kunniaksi Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko jatkuu. Eilinen vuoden 1979 Distillers Edition otti luulot pois, joten eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa radikaalisti voltteja.

Tänään maistelussa Lagavulinin varsin varhaista kuutoserää tästä Special Releases -klassikkosarjasta.

Sarjan tämänsyksyiset pullotteet ovat ulkomuodoltaan tyyliteltyjä ja ehkä jonkun mielestä jopa fancyjä. Jotenkin tämä vanha spartalainen tunnelma puhuttelee itseäni enemmän kuin lehtikuviot ja hörhelöt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2006

(57,5%, OB, Bottled 2006, 6th Release, 70 cl)

Tuoksu: Tuima turvesavu ja yllättävän erottuva mentholi ovat keulassa. Reippaasti kumia, aktiivista tammea, vegetaalisuutta, hiilisyyttä ja suolaa. Vanilja ja Key Lime Pie tuoksuvat. Mineraalisuutta, hiukan lääkemäisyyttä ja bensaa. Melko kuiva kokonaisuus – ja hieno. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja makeutta.

Maku: Voimakas, sitruksinen ja turvesavuinen. Vegetaalinen turve hallitsee, mutta tietty mineraalisuus ja mentholi pitävät paketin kasassa ja riittävän kuivana. Hiilisyyttä, hapokkuutta, tuhkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja pippurisen pureva. Sitruunan rinnalle nousee vihreää omenaa ja pientä kinuskista makeutta. Kumi on edelleen mukana, samoin lääkemäisyys ja bensa. Jälkimaku paljastaa vihdoin hiukan tervaa, salmiakkia ja kuivalihaa. Silti finaali pyörii yhä turvesavun, kumin ja mentholin ympärillä. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja tuhkaa riittää pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä korostaa hiukan kitkeryyttä.

Arvio: Herkullinen, mentholin ja kumin sävyttämä Lagavulin. Vakuuttava esitys mutta taas hiukan erilainen kuin muut tämän sarjan viskit, mitkä olen päässyt maistamaan. 91/100