Islay

Bowmore 15 yo The Feis Ile Collection 2018, 52,5%

Eilen arvioidun Bowmore 11 yo The Feis Ile Collection 2017 -pullotteen jatkoksi on luontevaa maistaa Bowmoren suuren yleisön julkaisu sitä seuraavan vuoden Feis Ileen.

Taas julkisuudessa esiintyneet arviot viskistä olivat ristiriitaiset. Hienoa päästä muodostamaan oma mielipide, koska kenenkään toisen ihmisen suulla viskiä ei voi maistaa.

Bowmore 15 yo The Feis Ile Collection 2018

(52,5%, OB, 2018, The Feis Ile Collection, First-fill Oloroso Sherry Casks, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tyylikäs, sherryinen ja hedelmäinen ensivaikutelma. Yllättävän kuiva kaiken lisäksi. Kuivattuja luumuja, rusinaa, kahvia ja suklaata. Kevyt savuisuus. Tammi tuntuu varsin kuivana, vaikka mausteet ovatkin vahvasti pinnassa. Mokkanahkaa, hiukan tervaa, lakritsia, mineraalisuutta, mentholia, sitrusta. Vesilisä avaa viikunan ja pienen lihaisuuden.

Maku: Tummasävyinen, sherryinen ja pippurinen. Salmiakkinen, tervainen ja kuivan hedelmäinen. Rusinaa, kuivattua luumua, kuivaa tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kihelmöivän mausteinen, samalla erittäin tasapainoinen ja hieno. Suklaata, hilloisuutta, mustaherukkaa, appelsiinia, pehmeää nuotiosavua. Mineraalisuutta, yrttejä, suolakalaa. Jälkimaku on salmiakkinen, pippurinen ja hiukan karvas. Tammi on edelleen varsin kuivaa ja suola puskee pintaan. Rusinaa, appelsiinia, yrttejä, nahkaisuutta, pähkinäisyyttä, kahvia, paahteisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa hedelmiä ja yrttejä vielä lisää.

Arvio: Vaikuttava Bowmore. Vesilisä tekee tälle erityisen hyvää, koska tammen ote on ajoittain hyvinkin tiukka. En osaa valita edes rinnakkain maistettuna, kumpi näistä nyt maistetuista Feis Ile -pullotteista on lopulta hienompi. Eikä sitä kai tarvitsekaan päättää. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen, tasapainoinen ja vahvapiirteinen viski”.

Bowmore 11 yo The Feis Ile Collection 2017, 53,8%

Maistelussa on tällä kertaa Bowmoren nuorin Feis Ile -julkaisu vuonna 2017. Eräässä viskiblogissa tämä rusikoitiin aikanaan alkuunsa, mutta parasta on ottaa itse selvää.

Bowmore 11 yo The Feis Ile Collection 2017

(53,8%, OB, 2017, The Feis Ile Collection, A Marriage of Sherry & Wine Casks, 2000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkea ja yllättävänkin likainen. Paahtopaistia, punaviinikastiketta, lakritsia, tervaa. Turvesavua, suolaista salmiakkia, rusinaa, mustetta. Kinkkua, mustaa teetä, kanelia. Tammi tuntuu varsin aktiivisena, vastasahattuna suorastaan. Epätyypillistä Bowmoreksi, mutta hyvää. Vesilisä avaa savukalaa, makrillia.

Maku: Nyt ollaan heti ytimessä. Laimrigista tuttu, suolaisen pureva mutta muhkea täyteläinen makumaailma. Salmiakkia, tervaa, reippaan makeaa sherryä, jota suola taittaa hienosti. Mustaherukka tulee kaikesta läpi kuin vanhasta tisleestä ikään. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko hyvässä balanssissa. Hilloisuutta, viinisyyttä, kanelia, tammea, pippuria, jodia, mustetta. Hiukan lihaisuutta. Jälkimaku on salmiakkinen, suolainen, pippurinen ja savuinen. Makea sherry ottaa edelleen mittaa tervasta ja hiukan nahkaisesta viinisyydestä. Hilloisuutta, mustaherukkaa, rusinaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo tammea lisää esiin, purevuutta ja happoja.

Arvio: On tämä hyvä viski, ei pääse mihinkään. Runsas kokonaisuus, jossa on ulottuvuuksia joka lähtöön. Viini ja sherry toimivat yllättävänkin oivallisesti yhteen. Tiettyjä nuoren viskin piirteitä löytyy toki myös. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 77/100. Smoke On The Water, ”Maukas ja täyteläinen, vahvapiirteinen Bowmore”.

Port Charlotte 12 yo 2003/2016 Cask Exploration 10, 58,4%

Unelmieni Islayn-matkasta on kulunut kaksi vuotta. Päätin sen kunniaksi nyt viimein korkata pullon, jonka pääsin täyttämään Bruichladdichin tislaamokäynnillä.

Pullotin tämän Port Charlotten tislaamon myymälässä 28. syyskuuta 2016. Muistelen, että myymälän baaritiskillä nautittuna viski oli erinomaista, mutta saatoin olla siinä vaiheessa pitkän varastotastingin jälkeen jo over the limit.

Vuosi sitten maistelin Islayn-matkan vuosipäivän tienoissa ystäväni pullottaman Laphroaigin. Voi olla, että kun vuosi taas kuluu, saatan korkata ensi syksynä oman vastaavan Laphroaig-pikkupulloni. Onneksi tuli holvattua matkalta muutama muukin pullo, joten maisteltavaa vielä riittää.

Syystä tai toisesta aina näin syksyisin Skotlanti vetää erityisen vahvasti puoleensa. Sitä ei yhtään auta, kun lukee Finwhiskyn Juhiksen tuoretta matkaraporttia. Vajaa vuosi sitten paikan päältä Islaylta raportoi Smoke On The Waterin Hannu.

Ehkä jonain päivänä on taas aika lähteä. Tämä viski on hyvää polttoainetta niihin suunnitelmiin.

Port Charlotte 12 yo 2003/2016 Cask Exploration No. 10

(58,4%, OB, 4.12.2003–8/2016, Valinch, ’An Tuba-Mhasgaidh’, Cask No. R15/358-001, Bourbon Cask, 50 cl)

Tuoksu: Muhkean lihaisa ja karamellinen. Paksu turvesavu, siirappia ja ruohoisuutta. Yllättävän voimakas yrttisyys, melkein lääkemäinen purevuudessaan. Omenaa, sitruksisuutta, eucalyptusta, hedelmäkarkkeja. Makeaa tammisuutta, imelää savukassleria. Vesilisä korostaa yrttistä raikkautta ja purkaa lihaisuutta hedelmien tieltä pois.

Maku: Todella voimakas, makean turvesavuinen ja purevan pippurinen. Siirappia, yrttisyyttä, aktiivista tammea, tiettyä likaisuutta. Edelleen eucalyptusta tekee tästä melkein lääkemäisen. Suutuntuma on täyteläinen, öljyinen ja painava. Omenaa, hunajaa, vaniljaa, hiukan karkkisuutta. Lihaisuus jää taustalle. Jälkimaku pyyhkäisee sisään yllättävän raikkaana. Piparminttua, eucalyptusta, ruohoisuutta ja vaniljaa. Antiseptisia aineita, hapokkuutta. Tammi on edelleen reipasta ja pippurista, turvesavu tuo pintaan hiiltä ja tuhkaa. Kinuskikastiketta, siirappia ja maitosuklaata nousee lopuksi. Pitkä finaali. Vesilisä tuo pintaan mineraaleja ja avaa hedelmäisyyttä vielä lisää.

Arvio: Erittäin maukas ja lähes puhdaspiirteiseksi luokiteltava Port Charlotte. Voimakkuutensa ansiosta ui vesilisällä mielenkiintoiseen suuntaan. Sen verran kovaa rakettibensaa tämä on, että jos tällä ei Islay-kuume ala nousta, ei sitten millään. 89/100

Bowmore 1967, 43%

Vanhan liiton Bowmorea suoraan huipulta. Olen näitä 1960-luvulla tislattuja vanhoja Bowmore-pullotuksia kuolannut pitkään, mutta mahdollisuudet päästä maistamaan näitä ovat olleet erittäin ohuet. Tästä elämyksestä kiitos ja kumarrus kuuluu Smoke On The Waterille.

Bowmore 1967

(43%, OB, 1967, Bottled in the 1980’s, Matured in Specially Selected Sherry Casks, 75 cl)

Tuoksu: Aivan maagisen hieno. Erittäin mehukas hedelmäisyys yhdistyy tyylikkääseen turvesavuun ja kuivaan tammeen. Mustaherukka tuntuu runsaana ja hilloisena. Nektariinia, vihreää omenaa, mangoa. Tikkunekkua, hiukan suolaa ja lakritsia, herukanlehteä, hedelmäteetä. Sherryn mukana tulee pieni suklaisuus, jonka makeus istuu täydellisesti kokonaisuuteen.

Maku: Hedelmäisyys ja merellisyys aukeavat ällistyttävällä runsaudella. Valtava spektri mustaherukasta ja nektariinista suolaiseen ja tyylikkään tervaiseen turvesavuun. Hilloisuutta, hiukan tummaa suklaata ja kinuskia, mutta makeutta ovat tasaamassa tammi ja tumma yrttisyys. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja valtavan monimuotoinen. Maltaisuutta, pähkinää, hiukan kahvia, nahkaisia sherryn sävyjä. Jälkimaku on mustaherukan ja tervan leikkiä, jossa kuiva turvesavu, merellinen suolaisuus, runsaat yrtit ja paahteinen tammi vuorottelevat. Halvaa, toffeefudgea, kuivattua aprikoosia, nahkaa, kahvia. Erittäin pitkä ja vaikuttava finaali.

Arvio: Järisyttävän hieno viski. Kaikkein parhaisiin viskeihin kuuluu aina tällainen ambivalenssi, jossa poimittujen sävyjen alta nousee koko ajan lisää ulottuvuuksia, ja osa niistä kumoaa hetkellisesti toisensa. Tuntuu, että viski elää lasissa melkein loputtomiin ja paljastaa itsestään jatkuvasti uutta. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Upea 1960-luvun Bowmore”.

Laphroaig 13 yo 1988/2001, Murray McDavid 46%

Etiketti on haalea, mutta viski on ollut pidetty. Hyvänoloinen Laphroaig ex-bourbonista löytyy Murray McDavidin vanhasta katalogista.

Laphroaig 13 yo 1988/2001, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 7/1988–12/2001, Cask Ref. MM2108, Bourbon, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tyylikäs! Erittäin kuiva ja savuinen, samalla herkullisesti auki. Lääkemäisyys on pinnassa, antiseptiset aineet etenkin. Kuivaa sitrusta, merivettä, mineraalisuutta, hiukan mentholia. Vaniljaa ja vihreää omenaa. Heinää, aavistus lakritsia. Nam. Vesilisä tuo hiukan lihaisuutta ja imelää bbq-kastiketta esiin, muuttaa jännästi tämän luonnetta.

Maku: Erittäin juotava. Turvesavu on edelleen roimaa, samoin lääkemäisyys. Hiilisen kuivuuden keskellä on kuitenkin myös toffeeta ja vaniljaa, omenaa ja limettiä. Pippurisuus on jämäkkää ja tammi tulee hallitusti esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan kihelmöivä. Heinäinen ja mineraalinen puoli pysyy selkeänä esillä. Kokonaisuudessa on nautittavaa suoraviivaisuutta. Jälkimaku on hiilinen ja salmiakkinen. Mustapippuri on edelleen hyvin mukana, samoin suolavesi ja mineraalisuus. Yskänlääkettä, hunajaa, mustaa teetä, kirpeää herukkaisuutta, hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa rasvaisuutta ja rotevuutta, paljastaa siirappista puolta, joka ei muuten maistu.

Arvio: Erittäin maukas Laphroaig. Suoruudessaan puhuttelee kovasti. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 7).

Bunnahabhain Mòine 46,3%

Maistelussa vaihteeksi turvesavuinen ikämerkitsemätön Bunna. Oletettavasti hyvinkin nuorta tavaraa. Tästä on myös vanhemmalla pakkauksella varustettu versio, jota näkyi kotimaisessakin alkoholiliikkeessä, mutta vuonna 2017 etiketti muuttui tähän uuteen.

Bunnahabhain Mòine

(46,3%, OB, NAS, 2017, Peated, 70 cl)

Tuoksu: Suolainen ja muhkean turpeinen, yllättävänkin mehukas ja lääkemäinen. Antiseptisia aineita, hapokkuutta, kuivaa valkoviiniä. Märkää kalliota, sammutettua nuotiota, jodia. Vegetaalisuutta ja märän turvesuon tunnelmaa, vaikka itse savussa on kuiva ja tuhkainen sävy. Vesilisä avaa ruohoa ja merilevää.

Maku: Nuoren Bunnan suolainen ja pippurinen perussävy yhdistyy mainiosti roimaan turvesavuun ja melko reippaaseen hedelmäisyyteen. Vaniljaa, omenaa, hiukan sitruksisuutta. Jodia, pientä lääkemäisyyttä, vegetaalista turpeisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvässä balanssissa. Tammi on todella aktiivista, mutta jotenkin vanilja ja suola sitovat sen kahdesta suunnasta. Jälkimaku tarjoilee kuivan turvesavun ja omenaisen hedelmän maukkaan kehityskaaren. Mineraalisuutta, jodia, sitruksisuutta, hiukan lakritsia ja lihaisuutta. Tuhkaa, happoja, vaniljaa. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo suklaisen makeuden.

Arvio: Positiivinen yllätys kaikin puolin. Laadukas nuori savuviski, ei pahaa sanottavaa. Tyylistä tulevat mieleen jotkut viime aikojen nuoremmat Ledaigit. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Erittäin hyvä turpeinen nuori Bunna”.

Port Charlotte 2001/2010, Malts of Scotland 61,6%

Malts of Scotland ehti pullottaa melkoisen määrän tanakkaa Port Charlottea 7–8 vuotta sitten. Nyt maisteluun pääsi yksilö, joka on sattumoisin tislattu Suomen itsenäisyyspäivänä vuonna 2001.

Viime syksynähän samaisen päivän Port Charlotteja saatiin Suomea varten oikein kaksin kappalein.

Nyt kohdalle sattunut yksilö on kuitenkin selvästi niitä nuorempi. Viski on levännyt koko nuoren ikänsä hogshead-kokoisessa ex-sherrytynnyrissä. Paperilla speksit ovat enemmän kuin kohdallaan, joten maistetaan.

Port Charlotte 2001/2010, Malts of Scotland

(61,6%, Malts of Scotland, 6.12.2001–2/2010, Cask No. 833, Sherry Hogshead, 192 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Paksun turvesavun, täyteläisen sherryn ja muhkean lihaisuuden jumalainen yhdistelmä. Suklaata, fariinisokeria, siirappia, maapähkinävoita. Sitruksinen ja suolainen, lakritsinen ja luumuinen. Suolaa, salmiakkia, hiukan nahkaa ja tallisuutta. Järkälemäinen. Vesilisä avaa edelleen makeita komponentteja, uuniomenaa ja hilloisuutta.

Maku: Taivahan vallat! Nyt on pommiluukut avattu. Muhkea turvesavu, valtava suklaa – täysin pidäkkeetön yhdistelmä. Lakritsia, luumua, tervaa, tallisuutta. Komeasti mustapippuria, tummaa yrttisyyttä, salmiakkia. Suutuntuma on täyteläinen ja kermainen, aivan totaalinen suorastaan. Lihaisuus määrää. Yskänlääkettä, sitruksisuutta, suolaa, hapokkuutta. Jälkimaku vyöryy päälle kuin panssarivaunu. Nahkaa, tallia, tammea, pippuria, vähitellen suklaata ja suolaa, sitrusta. Muhkea turvesavu pelaa edelleen upeasti yhteen tervan ja lakritsin kanssa. Savumakkaraa, luumua. Pitkä finaali on silkkaa herkuttelua. Vesilisä tuo laventelia, kamferia ja piparminttua esiin.

Arvio: Eeppisen hieno viski. Ikäluokassaan totaalista ylivoimaa. Tällaisten viskien ansiosta Port Charlottea on helppo rakastaa. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100.

Bunnahabhain 23 yo 1989/2013, Kintra 46,1%

Kintran pullottama vuoden 1989 Bunnahabhain on peräisin ex-bourbontynnyristä ja pistetty pulloon 23-vuotiaana maaliskuussa 2013.

Bunnahabhain 23 yo 1989/2013, Kintra

(46,1%, OB, 20.10.1989–8.3.2013, Cask No. 5741, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja raikas. Sitruunamehua, vaniljakastiketta ja makeaa omenaa (Golden Delicious) on vaikka muille jakaa. Kermaisuutta, pehmeää mausteisuutta, reipasta tammea ja bourbonin sävyjä. Aprikoosia, hiukan mineraalisuutta, aavistus merellisyyttä. Vesilisä tuo esiin jotain palanutta.

Maku: Pureva tammi kohtaa karvaan aprikoosin. Erittäin kihelmöivä suutuntuma, tammi yliohjautuu ja peittää alleen paljon. Vanilja ja kermaisuus jäävät jalkoihin, vaikka kyllä nekin sieltä alta löytää. Kirpeää sitruunaa, mineraalisuutta, rapsakkaa maltaisuutta. Ruohoisuutta, raakaa päärynää. Suolaisuus nousee vähitellen esiin. Jälkimaku kääntyy taas enemmän sitruunan ja vaniljan suuntaan, vaikka tammi on edelleen varsin tiukka. Aprikoosia, mineraalisuutta, maltaisuutta, hiukan pihkaa, yrttejä, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä makeuttaa ja pehmentää suutuntumaa selvästi, makea omenakin löytyy.

Arvio: Epätyypillinen Bunna. Tuoksu on lajissaan varsin geneerinen ja maussa tammi ottaa ohjat. Olisikohan 20 vuotta lisää tynnyrissä auttanut asiaa? Iäkkään Bunnan parhaat puolet loistavat vielä poissaolollaan. 84/100

Port Ellen 22 yo 1983/2005, Douglas Laing 50%

Kolmen miniatyyrin Whisky Tasting Company -setissä sokerina pohjalla on 22-vuotias Port Ellen tislaamon viimeiseltä toimintavuodelta. Hienon Caol Ilan ja vähän vaikean Bunnahabhainin jälkeen tätä odottaa mielenkiinnolla. Totta kai.

Port Ellenin maistelu on viime vuosina vähentynyt radikaalisti. Eipä tule enää paljon avattuja pulloja vastaan.

Port Ellen 22 yo 1983/2005, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 3/1983–10/2005, Cask No. DL REF 2115, Refill Butt, 659 bts., 3 cl miniature)

Tuoksu: Turvesavuinen ja erikoisen hedelmäsiirappinen. Omenapiirakkaa, vaniljaa, makeaa mandariinia, vadelmaa. Tuttu tervaisuus sentään pilkistää taustalta, sisupastillia ja piparminttua. Pieni rasvaisuus, kevyt suolaisuus, mineraaleja, ruohoisuutta. Toffeeta ja tikkunekkua. Vesilisä paljastaa nahkaa ja likaisuutta.

Maku: Hedelmäisyys on kärjessä makean turvesavun ja tervan kanssa. Vaniljaa, omenaa, sitruksisuutta, suolaisuutta, lakritsia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammi oivallisessa balanssissa. Rasvaisuutta, estereitä, pientä vegetaalisuutta. Hiukan toffeeta. Ei kompleksisin yksilö, mutta kokonaisuus toimii. Jälkimaku nostattaa komeasti turvesavua ja tuhkaisuutta. Hedelmäisyys pysyy edelleen vahvasti pinnassa makeana ja osin rasvaisena. Sitä vastaan nousee salmiakkia, tervaa, suolaa ja hiilisyyttä. Finaali yltää melko pitkäksi ja kääntyy lopussa vielä raikkaan yrttiseksi. Maukasta. Vesilisä tuo piparminttua ja eucalyptusta.

Arvio: Perushyvä Port Ellen, jossa on tutut elementit hyvin kohdallaan. Kevyellä ja makealla laidalla silti ollaan verrattuna tislaamon varsinaisiin järkäleisiin. 89/100

Bunnahabhain 33 yo 1976/2010, Murray McDavid 49,3%

Whisky Tasting Companyn kolmen iäkkään Islay-viskin kimara jatkuu. Eilinen Caol Ila oli jo hieno, nyt vuorossa on mielenkiintoinen 1970-luvun Bunna.

Tämä yksilö on kypsynyt koko ikänsä ex-finotynnyreissä, mikä ei ole sherrykypsytyksissä ihan se tavallisin vaihtoehto. Toisaalta Bunnalle se voi sopia hyvinkin, joten odotukset ovat kohtalaisen korkealla.

Bunnahabhain 33 yo 1976/2010, Murray McDavid

(49,3%, Murray McDavid, Mission Series, 1976–2010, Fino Sherry Casks, 582 bts., 3 cl miniature)

Tuoksu: Suolainen ja ruohoinen, mineraalinen ja hiukan saippuainen. Ei kaikkein helposti lähestyttävin lajissaan. Tammi tuntuu varsin reippaana, valkopippuria ja tiettyä kireyttä on ilmassa. Pähkinäistä karheutta, inkivääriä. Vihreää omenaa, limettiä, kirpeitä päärynäkarkkeja. Vesilisä avaa hedelmäistä karkkisuutta.

Maku: Suolainen, kihelmöivä ja todella ruohoinen. Omenaa, sitrusta, hapokkuutta riittää. Tammi on varsin aggressiivista kaikin puolin. Mineraalisuutta, maltaisuutta, aavistus nestesaippuaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta valkopippuri ampuu silti täydeltä laidalta. Tasapaino ei ole aivan kohdallaan. Jälkimaku on suorastaan pölyinen. Erittäin kuivaksi käyvä tammi polttaa äkisti itsensä loppuun ja tilalle nousee lähinnä kalkkisuutta. Pippuria, ruohoisuutta ja mineraalisuutta silti riittää. Suolaisen ja hunajaisen kamppailuksi kääntyvä finaali on lopulta melko pitkä, muttei järin ponnekas. Vesilisä on tuo hedelmäteetä ja hunajaa.

Arvio: Odotuksiin suhteutettuna tämä oli pettymys. Suolaisuudessa on paljon hyvää, mutta tammen kanssa ollaan vaikeuksissa. Toki tätä mielikseen maistelee, mutta vuosikerran 1976 mestaruussarjasta jäädään kauas. 86/100