NAS

Bowmore Black Rock 40%

Black Rock oli Bowmoren uutuus tax free -myyntiin vuonna 2014 yhdessä White Sandsin ja Gold Reefin kanssa. Kuulemani mielipiteet eivät ole olleet mairittelevia, mutta maistetaan silti avoimin mielin.

Bowmore Black Rock

(40%, OB, 2014, Travel Retail Exclusive, Matured in sherry and bourbon casks, 100 cl)

Tuoksu: Nuorekkaan maltainen, luumuinen ja hiukan ummehtunut. Maltaisuus on tunkkaista sorttia, hiukan lenseää ja pahvista. Jokin metallinen, aavistuksen rikkinen vivahde. Ylikypsää sekahedelmää, omenaa, siirappia, paahtoleipää, jotain palanutta. Pehmeä savu, irrallinen sherry. Yllättävän epätasapainoinen.

Maku: Luumuinen, rusinainen, suklainen ja sekava. Hiukan herukkaista kirpeyttä ja vihreää omenaa, toisaalla siirappista sekahedelmää, jonkin verran kosteaa turvetta ja pehmeää savuisuutta, nuorta maltaisuutta ja taikinaisuutta. Suutuntuma on jossain määrin ohut, vaikka siirappinen makeus ja nuorekas tammi tuovat tähän sentään ryhtiä. Sherryisyys tuntuu irralliselta. Savumakkaraa ja paahtoleipää, edelleen jotain metallista (rautaa). Jälkimaku on suklainen, lakritsinen, aavistuksen tervainen. Piparkakkua, rusinaa, hapahkoa kahvisuutta. Ei erityisen pitkä finaali, jättää suuhun tanniinisen ja hiukan kitkerän maun.

Arvio: Varsin mitäänsanomaton esitys, sherry ei tunnu erityisen integroituneelta eikä kokonaisuus puhuttele. Hukassa on sekä tasapaino että sielu. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Todella vaatimaton Bowmore”.

Tomatin Decades 46%

Decades on Master Distiller Douglas Campbellin luomus: yksi hogshead vuodelta 1967 sekä erinäisiä butteja, hogsheadeja ja barreleita vuosilta 1976, 1984, 1990 ja 2005. Tuollaisen perusteella on melko vaikea luoda oikein mitään odotuksia, mutta yritystä on ainakin ollut.

Tomatin Decades

(46%, OB, NAS, 2011, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hunajaa, mehiläisvahaa, toffeeta. Hapokasta maltaisuutta, eucalyptusta, minttua. Miellyttävä havuisuus, pieni pähkinäisyys. Vaniljaa. Rusinainen vivahde, kuivattua aprikoosia, appelsiininkuorta. Vesilisä tarjoilee ruohoisuutta ja kukkaisuutta, entistä enemmän kermaista makeutta.

Maku: Hunajainen ja appelsiininen. Mielenkiintoisesti kerrostunut makean rusinaisuuden ja hapokkaan raikkauden yhdistelmä. Maltaisuus on pirteää ja yrttisyys raikasta, eucalyptus ja minttu etenkin. Hedelmäteetä, kermatoffeeta, kuivattuja sekahedelmiä, siirappia. Kermainen suutuntuma. Tammisuus on nättiä ja pehmeän mausteista, kuivaa ja mehiläisvahamaista. Jälkimaku on aluksi makean suklainen ja pähkinäinen, kunnes hedelmätee, vaniljaisuus ja paahteinen tammisuus alkavat nousta. Lakritsia, hunajaa, ruohoisuutta, limettiä, kurkkupastilleja. Varsin pitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä tuo esiin briossia ja sokerisuutta.

Arvio: Hiukan kerrostunut mutta silti oikein herkullinen Tomatin. Tällainen pirteän yrttisyyden ja vahamaisen makeuden yhdistelmä maistuu aina. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor 84/100 (per 10). Whisky Magazine 77/100 (Martine Nouet), 85/100 (Rob Allanson). Whiskynotes 89/100. Dramming 85/100.

Talisker 175th Anniversary 45,8%

Talisker julkaisi tällaisen synttäripullotteen vuonna 2005, kun tislaamotoimintaa tuli kunnioitettavat 175 vuotta täyteen.

Talisker 175th Anniversary

(45,8%, OB, NAS, 2005, 60000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen turpeisuus on selvästi esillä. Savuinen ja varsin tamminen, paahteinen. Vaniljakastiketta, hunajaa, pehmeää uunijuuresta, siirappia. Runsas mausteisuus, roteva pippuri etunenässä. Hiukan salmiakkia, tuhkaa, suolaisuutta. Vesilisä tuo esiin hiukan nuorekasta maltaisuutta.

Maku: Savuinen ja rasvainen, vaniljainen ja hiukan juuresmainen. Suolaa, merilevää, merellisyyttä. Yllättävän kevyt runko, todella pehmeä suutuntuma. Hedelmäisyyttä, herukkaisuutta, sitrusmaisuutta, salmiakkia. Jälkimaku on täynnä sitruunalakritsia, suolaisuutta, salmiakkia ja tervaa, mustapippuria – hyvin kepeässä muodossa. Keskipitkä ja varsin kaunis finaali. Vesilisä pehmentää yleisilmettä tuntuvasti, tuo esiin juuresmaisia ja pehmeän hedelmäsosemaisia piirteitä.

Arvio: Mukavan ulotteikas mutta yllättävän kevyt kokonaisuus. Toki erittäin maistuva kaikin puolin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 20). Dramming 87/100.

The Macallan Fine Oak Masters’ Edition 40%

Masters’ Edition on yksi harvemmin kaupoissa näkyvistä Macallanin Fine Oak -sarjan viskeistä. En edes oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella.

Omaan makuuni Fine Oak -sarja on ollut heikkoa kautta linjan, mutta ehkä poikkeus vahvistaa säännön. Tuotteen nimi on ärsyttävä, mutta se täytyy nyt vain unohtaa.

The Macallan Fine Oak Masters’ Edition

(40%, OB, NAS, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Puuromainen, vaniljainen ja tunkkainen. Kukkaisuus on sekavaa, hedelmistä löytyy banaania, ylikypsää appelsiinia ja makeaa omenaa. Hunajaa ja paksua vaniljakastiketta. Kanelia, kaakaota, rasvaista ja raskasta makeutta, maapähkinävoita. Ei valitettavasti juuri houkuttele.

Maku: Kermainen ja pehmeä, maitosuklainen ja puuromainen kokonaisuus. Tyypillistä Macallanin nuorta nykytyyliä, ei erotu nuorempien Fine Oakien joukosta mitenkään. Makeaa hedelmäsalaattia, banaania, kookosta, kukkaisuutta, toffeeta. Maltaisuudessa on varsin hapan kierre. Suutuntuma on kermaisuudesta huolimatta vetinen ja tekstuuri luonteeltaan ohuehko. Jälkimaku happamoituu selvästi, kaakao ja kaneli maistuvat, tammisuudessa on kireä ja kuiva sävy. Pähkinäisyyttä ja ylikypsiä sekahedelmiä. Ei kovinkaan kummoinen finaali.

Arvio: En pidä tästä oikeastaan yhtään. Tusinatavaraa. 78/100

Glendronach Cask Strength Batch #2, 55,2%

Glendronachin Cask Strength -sarja on yhdistelmä ex-olorosossa ja ex-PX:ssä kypsynyttä viskiä. Olen tämän kakkosbatchin aiemmin maistanut ja hyväksi todennut, mutta nuotit ovat jääneet kirjaamatta. Nyt tulee asia korjattua.

Glendronach Cask Strength Batch #2

(55,2%, OB, NAS, 2013, Batch #2, Vatting of Oloroso & Pedro Ximénez Casks, 16500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean viikunainen ja maltainen. Rusina-toffeefudgea, rommista sokerisuutta. Siirappia, kanelia, piparkakun maustelientä. Makeaa tammisuutta, nahkaa. Marsipaania. Pieni savu tai rikinkatku jossain taustalla. Vesilisä avaa omenaista ja hiukan kukkaista puolta tästä.

Maku: Viikunainen, maltainen, rusinainen, varsin tanniininen. Maltaisuus on rapeaa ja tammi nuorekasta, hiukan pistävääkin. Lakritsinen vivahde. Suutuntuma on hiukan kova, kulmikas. Joulukakkua, hapanta appelsiinia, saksanpähkinää, kovia toffeekarkkeja. Jälkimaku kuivahtaa nopeasti, tammi menee puisevan puolelle. Pähkinäinen, toffeemainen, hunajainen, rusinainen ja kaikkineen runsaan mausteinen finaali kestää kyllä komeasti. Vesilisä tuo suolaisen vivahteen, suolapähkinää ja tummaa suklaata.

Arvio: Selvästi heikompi kuin muistin, mutta silti lajissaan ihan asiallinen esitys. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Aberlour A’bunadh Batch #6, 59,9%

Aberlourin tynnyrivahvuinen A’bunadh saapui keskuuteemme jo 1990-luvun lopulla. Nyt käsissä varhainen Apunappi, pullotuserä on numero kuusi.

Kiinnostavaa maistaa, ovatko elementit olleet jo silloin samat: valtava voima, iso oloroso, ylipäänsä tietty rough on the edges -tyyli.

Sinänsä hienoa, että tällainen tuote kulkee vuodesta ja erästä toiseen. Ja tämähän on muuten myös NAS-viski, koska tarkkaa ikää ei ole tiedossa.

Aberlour A’bunadh Batch #6

(59,9%, OB, NAS, 1999*, Batch #6, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea oloroso-sherry! Suklaata, luumuhilloa, nahkaa, rusinoita. Savumakkaraa, uuniomenaa, karpaloa, kinuskia. Iso tuoksu, mausteinen ja runsas. Neilikkaa, kanelia, joulukakkua, sokerista makeutta (ruokosokeria). Vesilisä tuo omenaa ja vaniljaa esiin.

Maku: Sherryinen, hedelmäinen ja voimakas. A’bunadhille tyypillinen potku on läsnä, mausteet ja alkoholisuus potkivat oikein kunnolla. Luumuhilloa, rusinaa, suklaata, savumakkaraa. Suutuntuma on erittäin täyteläinen. Jälkimaku on sokerinen, sherryinen, varsin kuivattava. Nahkaisuutta, suklaata, luumua. Vähintään keskipitkä loppuliuku, makea ja mausteinen. Vesilisä tuo vaniljaista ja toffeemaista pehmeyttä mukaan.

Arvio: Mausteinen ja varsin makea oloroso-viski. Hyvää. Vedenkesto on jälleen ylimaallista, viski vain jatkuu ja jatkuu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 14).

Kavalan Solist Ex-Bourbon Cask 58,2%

Kavalan Solist Sherry Cask teki minuun taannoin sen verran suuren vaikutuksen, että myös tämä ex-bourbonissa kypsynyt versio piti saada käsittelyyn.

Kavalanin hiukan uudempi sherrykypsytetty Solist oli muuten myös Malt Maniacs -jengin mieleen, kun palkintoja äskettäin jaettiin. Nämä Solistit ovat siis kertaeriä, Conductorit taas sekoituksia useammista tynnyreistä – taiwanilaisilla on ihan oma musikaalinen logiikkansa näissä.

Kavalan Solist Ex-Bourbon Cask

(58,2%, OB, NAS, 2011, Ex-Bourbon Casks, 48 ml miniature)

Tuoksu: Erittäin vaniljainen – vaniljajäätelöä ja makeaa vaniljakastiketta. Kookosmaitoa, banaania, omenahilloa. Vahamaisuutta, pehmeää tammisuutta, akaasiahunajaa. Sokerisuutta. Bourbonkypsytystä hienoimmillaan, ilmeisen nuori viski kuitenkin kyseessä. Vesilisä irrottaa karkkisuutta, hedelmäpurkkaa.

Maku: Vaniljainen ja rapsakan tamminen, mausteinen ja iso. Suutuntuma on mielenkiintoinen yhdistelmä äkkimakeaa hedelmäisyyttä ja kuivattavia tanniineja. Vahamaisuus tulee trooppisten hedelmien kautta. Vesimelonia, mangoa, kypsää kiiviä ja banaania. Runsas mausteisuus tuo ryhtiä. Jälkimaku on omenainen, vaniljainen, hunajainen ja nuorekkaan tamminen. Paahteisuutta, mustaa teetä, hiukan hapokkuuttakin. Mukavasti on finaalilla mittaa. Vesilisällä mausta alkaa erottua kookoslastuja ja inkivääriä. Kestää vettä erinomaisen hyvin, ja kun tanniinisuus helpottaa, makupaletti alkaa todella loistaa.

Arvio: Kunnon vaniljapommi. Bourbonkypsytyksen juhlaa, täynnä makeutta ja räiskettä. 88/100

The Macallan Ruby 43%

The Macallan lanseerasi Rubyn pari vuotta sitten 1824 Series -tuotesarjan lippulaivaksi. Koko sarja on kuvastanut tislaamon nykytilaa, jossa ratsastetaan ikivanhalla vuosiluvulla mutta ikämerkitsemättömillä viskeillä.

Maistoin pari päivää sitten saman sarjan Amberin. Täytyy tarkastaa, onko sarjan kallein tuote yhtään parempi vai onko Macallan todella vajonnut varjoksi menneestä loistostaan.

The Macallan Ruby

(43%, OB, +/- 2014, 1824 Series, 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, kahvinen ja nahkainen. Roteva, viininen sherryisyys. Varsin tupakkainen ja tumma vaikutelma. Kuivattuja luumuja, vadelmahilloa, karvasmantelilikööriä, joulukakkua, taatelia, tummaa suklaata. Hiukan kitkerä vivahde, tammi pilkistää esiin yllättävän nuorekkaana ja särmikkäänä. Siirappisuus on ikään kuin pinnassa, mutta vahamaisuuden alla kytee tiettyä pistävyyttä.

Maku: Rusinainen ja suklainen heti alkuun, mutta maltaisuus on yllättävän selkeästi heti läsnä, samoin tuore tammisuus. Sherry ei ole täysin integroitunut, tammi paistaa läpi ja luo hiukan epäkypsää kerroksellisuutta. Luumu ja taateli maistuva toki pinnassa hienosti, samoin siirappiset sekahedelmät ja joulukakun mausteet. Suutuntuma on silkkisen pehmeä ja vahamainen. Body antaa kuitenkin yllättävän herkästi periksi, vaikka makupaletti on omalla tavallaan iso ja viininen. Jälkimaku on varsin tanniininen, nahkainen ja tupakkainen. Kahvista karvautta, neilikkaa, kanelia, saksanpähkinää, kaakaota, jotain liköörimäistä. Varsin pitkä finaali kehittyy lopulta oikein hienoksi.

Arvio: Iso ja varsin vivahteikas viski, mutta jotain rakenneltua ja epäkypsää tässä silti on. Haluaisin pitää tästä selvästi enemmän, mutta jotain olennaista puuttuu. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 84/100.

The Macallan Amber 40%

Amber on Macallanin vuonna 2012 lanseeraaman 1824 Seriesin edullisin tuote – jokaisen todellisen anorakin kauhu, kimaltavasti pakattu nasseviski ja muutenkin yltiöpäisen brändäyksen tulos.

On aika maistaa se avoimin mielin, anorakki kaukana naulakossa.

The Macallan Amber

(40%, OB, NAS, +/- 2014, 1824 Series, 5 cl miniature)

Tuoksu: Paksua maltaisuutta ja rasvattua mokkanahkaa. Aamupuuroa, piparkakkutaikinaa, ylikypsiä sekahedelmiä. Appelsiinimehua. Sitrusmaisen makeaa kirpeyttä ja siirappista makeutta. Taustalla jotain lenseää, kosteaa pahvia ja ummehtuneisuutta. Heinää ja ruohoa. Ei erityisemmin säväytä.

Maku: Pehmeä ja kermainen, maltainen ja mehukas. Selvä parannus tuoksusta, hetkellisesti yllättävänkin roteva sherry näyttäytyy. Rusinaisuutta, piparkakkua, voikeksiä, toffeeta, siirappia. Varsin makea ja täyteläinen, joskin kypsymätön vielä monin puolin. Tammisuus puree vaihtelevasti, mausteisuus on hiukan levotonta. Jälkimaku on pehmeän kermainen, maitosuklainen ja miellyttävä. Nuorekas tammi ei lyö enää jälkimaussa yli missään vaiheessa. Mieto mausteisuus, kermatoffee ja siirappi kestävät keskipitkän finaalin loppuun asti.

Arvio: Jos lenseästä tuoksusta pääsee yli, Amberin makumaailma on omassa genressään varsin toimiva. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

BenRiach Heart of Speyside 40%

BenRiachin perussarjan NAS-viski Heart of Speyside ei ole koskaan ollut kovin arvostettu, enkä ole itsekään sille aiemmin varsinaisesti lämmennyt. Halusin kuitenkin ottaa sen vielä kunnon käsittelyyn ennen loppulausuntoani.

Heart of Speyside on tislaamon nykyvalikoimassa lähes ainoana perustuotteena täysin ex-bourbonissa kypsynyt. Siksi se halutaan esitellä luonteeltaan erityisen ”puhtaana”. (Ikään kuin sherrytynnyrit tekisivät viskistä jotenkin likaista.)

BenRiach Heart of Speyside

(40%, OB, +/- 2014, 5 cl miniature)

Tuoksu: Päärynälimonadia. Hunajaa ja vaniljaa. Miellyttävää sitruksisuutta. Kuivahko maltaisuus, kirpeä ja mento. Jyvämäisyyttä myös, aamupuuroa. Viinirypäleitä, kiiviä, nuorta tammea. Kevyt ja raikas tuoksu, omassa profiilissaan yllättävänkin miellyttävä ja täysin puhdas.

Maku: Tammea ja maltaisuutta. Melkoinen pudotus tuoksusta. Sahattua lankkua, karvautta ja hapokkuutta, lisäksi tiettyä vahaisuutta. Jyväisyyttä ja lamppuöljyä. Maltaisuus on melko raakaa, kypsymätön yleisfiilis vaivaa. Raakaa banaania, kirpeää omenaa. Suutuntuma on ohut mutta silti hapan ja kireä. Jälkimaku pyörii hapokkaan maltaisuuden ja raa’an tammen ympärillä. Omenaa, jyväisyyttä, vaniljaa, sahanpurua, epämääräistä öljyisyyttä. Varsin mitätön lopetus.

Arvio: Nenässä mukavan hedelmäinen mutta suussa kireä ja kypsymätön. Ei varsinaisesti viskiä minun makuuni. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.