Pernod Ricard

The Glenlivet 25 yo 1976/2001, James MacArthur 59,9%

Viime vuosina yksityisten pullottajien Glenlivetiä on näkynyt entistä harvemmin, koska tislaamon omien pullotteiden kysyntä kasvaa kovaa vauhtia. Sehän uhkaa jo Glenfiddichiä maailman myydyimpänä single maltina.

Nyt käsissä James MacArthurin vuonna 2001 pullottama 25-vuotias yksilö, miniatyyrinä. Alkoholiprosentti on ikään nähden korkealla, joten tynnyri on ollut ilmeisen laadukas.

Kyseessä on varsin luotettavien lähteiden mukaan ex-sherrytynnyri, ja värikin viittaa jonkinasteiseen sherryvaikutukseen. Mitään mokkaa tämä ei silti näytä olevan.

The Glenlivet 25 yo 1976/2001, James MacArthur

(59,9%, James MacArthur, Old Master’s, 1976–2001, Cask No. 4311, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hyvin omalaatuinen. Likainen, ylikypsän hedelmäinen, kostean turpeinen. Metallisuutta, rikkiä. Sherryvaikutus tuntuu luumuhillona ja kirsikkana. Omenaista raikkautta kaiken tummasävyisyyden keskellä – huima syvyys ja kompleksisuus. Appelsiinia, saksanpähkinää. Vesilisä tasapainottaa, lika vähän väistyy.

Maku: Kirsikkainen ja öljyinen, mausteinen ja samalla likainen, turpeinen ja robusti. Todella rehevä sekahedelmäisyys. Metallisuus ja rikki ovat koko ajan matkassa mukana. Punaista omenaa, siirappia, poltettua sokeria, saksanpähkinää, rotevaa maltaisuutta. Suutuntuma on voimakas ja öljyinen, keskitäyteläinen runko kestää makupaletin painolastin juuri ja juuri. Jälkimaku on spektaakkeli: sherryisyys, nahkaisuus, turve, rikki, kaneli, luumu, omena, tumma suklaa – kaikki on läsnä. Kesto on melkein ikuinen. Vesilisä tuo suklaisuutta paremmin esiin ja miellyttävää kermatoffeeta tasapainottamaan likaisia sävyjä.

Arvio: On niin järkyttävän iso viski, että pakko arvostaa. Likainen ja tunkkainen, täysin älytön. Mutta kuitenkin niin kompleksinen ja kiinnostava, etten muista vastaavaa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 4).

Aberlour A’bunadh Batch #6, 59,9%

Aberlourin tynnyrivahvuinen A’bunadh saapui keskuuteemme jo 1990-luvun lopulla. Nyt käsissä varhainen Apunappi, pullotuserä on numero kuusi.

Kiinnostavaa maistaa, ovatko elementit olleet jo silloin samat: valtava voima, iso oloroso, ylipäänsä tietty rough on the edges -tyyli.

Sinänsä hienoa, että tällainen tuote kulkee vuodesta ja erästä toiseen. Ja tämähän on muuten myös NAS-viski, koska tarkkaa ikää ei ole tiedossa.

Aberlour A’bunadh Batch #6

(59,9%, OB, NAS, 1999*, Batch #6, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea oloroso-sherry! Suklaata, luumuhilloa, nahkaa, rusinoita. Savumakkaraa, uuniomenaa, karpaloa, kinuskia. Iso tuoksu, mausteinen ja runsas. Neilikkaa, kanelia, joulukakkua, sokerista makeutta (ruokosokeria). Vesilisä tuo omenaa ja vaniljaa esiin.

Maku: Sherryinen, hedelmäinen ja voimakas. A’bunadhille tyypillinen potku on läsnä, mausteet ja alkoholisuus potkivat oikein kunnolla. Luumuhilloa, rusinaa, suklaata, savumakkaraa. Suutuntuma on erittäin täyteläinen. Jälkimaku on sokerinen, sherryinen, varsin kuivattava. Nahkaisuutta, suklaata, luumua. Vähintään keskipitkä loppuliuku, makea ja mausteinen. Vesilisä tuo vaniljaista ja toffeemaista pehmeyttä mukaan.

Arvio: Mausteinen ja varsin makea oloroso-viski. Hyvää. Vedenkesto on jälleen ylimaallista, viski vain jatkuu ja jatkuu. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 14).

Scapa 16 yo 40%

Scapa on toiminut Orkneyn saarella pitkään puoliteholla. Se on aina jäänyt Highland Parkin varjoon, ja vaikka itsekin olen laskujeni mukaan maistanut tähän mennessä kolme Scapa-pullotetta, yksikään ei ole päässyt tänne blogiin asti. Nyt siihen tulee muutos.

Scapa 16 yo

(40%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja maltainen. Mandariinia, aprikoosia, persikkaa. Hieno suklaisuus, mantelia ja saksanpähkinää myös. Halvaa, voita. Tammisuus tulee esiin paahteisena ja teemäisenä. Kermatoffeeta, hunajaisuutta. Kanelia, kuminaa, aavistus fenkolia. Pieni suolaisuus. Yllättävänkin monipuolinen kattaus.

Maku: Aavistuksen puiseva heti kärkeen. Tammisuus maistuu karvaana, maltaisuus on jopa kitkerää. Suklaisuus tuntuu tummana ja aavistuksen happamana. Appelsiinimarmeladia, raakaa banaania, vihreää omenaa. Voita, paahtoleipää, aamupuuroa, hiukan pahvisuutta. Suppea paletti. Suutuntuma on melko rasvainen ja silti karvas. Mausteisuus pysyy kanelin ympärillä. Jälkimaku tuntuu teemäiseltä ja paahtuneelta, karvaan hedelmäiseltä (persikankiveä), maltaisuus on edelleen melko makeaa ja pähkinäisyys jää taustalle. Finaali on korkeintaan keskipitkä, eikä kuivaa loppua kohti enää mitenkään kovin nautittava.

Arvio: Tuoksu lupaa todella paljon enemmän kuin mitä maku tarjoaa. Pieni pettymys siihen nähden, mutta silti hyvin tehty viski. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 5). Whisky Magazine 74/100 (Dave Broom), 78/100 (Martine Nouet). Dramming 78/100.

The Glenlivet 31 yo 1979/2011, Cooper’s Choice 40%

Yksityisten pullottajien Glenlivetit ovat olleet viime vuosina melko harvassa – tai ainakaan omiin silmiini niitä ei ole paljon sattunut.

Nyt maistossa on yksilö, joka on tislattu jo vuonna 1979. Ikää viskillä on kunnioitettavat 31 vuotta. Sen ajan se on viettänyt hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä. En oikeastaan edes tiedä, mitä odottaa. Tuskin ihan huonoa voi olla.

The Glenlivet 31 yo 1979/2011, Cooper’s Choice

(40%, Cooper’s Choice, 1979–2011, Hogshead, Cask No. 390, 300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mandariininen ja melko rasvainen. Varsin maltainen heti kärkeen. Mehiläisvahaa, kukkaisuutta, monihedelmänektaria, hedelmäistä teetä. Hunajaa. Maltaisuus tekee yllättävän nuorekkaan vaikutelman. Syvä mausteisuus ja kuivahko tammisuus kuitenkin tuovat ulottuvuuksia. Leivosmaisuutta, voitaikinaa, paahtoleipää, vaniljaisuutta. Kevyt mutta ekspressiivinen tapaus.

Maku: Maltainen, rasvainen – ja vastaa hyvin tuoksua. Appelsiinimehua, mangoa, makeaa sitruksisuutta. Mehiläisvaha ja hunajaisuus ovat pinnassa. Tammi pysyttelee tyylikkäästi taustalla. Maltaisuuden osalta vanhan liiton speysider-meininkiä. Suutuntuma on näillä volteilla yllättävän roteva ja runsas. Mausteisuus puree ja laajenee kompleksiseksi. Jälkimaku alkaa mausteilla ja hiukan happamalla tammella, kunnes syvenee huimasti – toffeeta, tarte tatinia, vaniljaviineriä, paahtoleipää, marjaisuutta. Pitkä ja upea finaali.

Arvio: Maltaisuuden osalta ei edusta suosikkityyliäni, mutta jälkimaussa tämä loistaa todella kirkkaasti. Ikäistään nuoremman oloinen viski. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 1).

Tormore 1988/2012, Malts of Scotland 55,4%

Tormore on erikoinen tislaamo: vuonna 1960 perustetuksi sillä on poikkeuksellisen kaunis tislaamorakennus. Sen sijaan kokemukseni Tormoren viskistä eivät ole olleet kovin kauniita.

Maistelussa on tällä kertaa Malts of Scotlandin vuonna 1988 tislattu ja vuonna 2012 pullotettu sherrymonsteri. Voi olla herkkuakin, mene ja tiedä.

Tormore 1988/2012, Malts of Scotland

(55,4%, Malts of Scotland, 9/1988–9/2012, Sherry Butt, Cask #MoS 12043, 524 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Muhkean sherryinen ja suklainen. Rusinaa ja kuivattua luumua on vaikka muille jakaa. Siirappinen ja mausteinen vaikutelma, neilikkaa ja lakritsia, klassisen sherryjyrän ainekset. Aavistus lihaisuutta ja tupakkaa. Vesilisä tuo pintaan hiukan luonnonkumia ja tummaa yrttisyyttä. Herkullinen!

Maku: Makean sherryinen ja paksu aloitus. Siirappi ja suklaa dominoivat, kunnes mausteisuus ja rusinaisuus alkavat nousta esiin. Suutuntuma on öljyinen mutta body on silti melko kevyt, vaikka tynnyri tuo alkuun ryhtiä ja massaa. Kuivattu luumu, neilikka, joulukakun mausteet ja taateli maistuvat. Hyvin konsentroitunut vaikutelma. Jälkimaku on lakritsinen ja makean tamminen, mausteinen ja lämmittävä. Miellyttävä ja melko pitkä finaali kuivuu nätisti. Vesilisä avaa hienosti mausteisuutta, vaikka sen kanssa onkin oltava tarkkana.

Arvio: Erinomainen sherrytynnyri nostaa tämän Tormoren aivan uudelle tasolle. Ylitti kaikki odotukset, pakko myöntää. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 6).

Longmorn 36 yo 1976/2013, Malts of Scotland 53,7%

Jos pitäisi skotlantilaisista tislaamoista nostaa yksi vuosikerta ylitse muiden, moni varmasti poimisi vuoden 1976. Jostain syystä sille vuodelle on sattunut monta loistavaa viskiä – muun muassa BenRiachia, Ardbegiä ja nyt käsissä olevaa Longmornia.

Tämä Malts of Scotlandin Longmorn on kypsynyt 36 vuotta hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä. Ei voi olla ihan huonoa.

Longmorn 36 yo 1976/2013, Malts of Scotland

(53,7%, Malts of Scotland, 5/1976–4/2013, Bourbon Hogshead, Cask #MoS 13029, 143 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Hedelmäinen ja öljyinen. Tuoretta persikkaa, punaista omenaa, hunajamelonia, mangoa, aprikoosia. Neilikkaa, apilankukkaa. Muhkea paletti, runsas tammisuus. Vaniljaa, hunajaa, pähkinäisyyttä, toffeeta. Makeaa sitruksisuutta ja nektarimaisuutta. Hieno nenä. Vesilisä tuo taustalta esiin jännän lihaisuuden.

Maku: Öljyinen ja paksu suutuntuma, pehmeää nektaria suorastaan. Persikkaa, päärynää, makeaa uuniomenaa, aprikoosia. Neilikkaa ja pehmeitä mausteita, vaniljaisuutta. Upea tammisuus, todella hyvin tasapainossa. Maltaisuus maistuu melko makeana, tuo hiukan happoisuutta mukaan. Jälkimaku alkaa melko vahvalla tammisuudella, esiin tulee toffeeta ja omenaisuutta. Vahva mausteisuus dominoi finaalia, mutta kiristyvän tammisuuden vastapainona on öljyinen ja sokerinen loppuliuku. Kompleksisuus ei ole ihan huippuluokkaa. Vesilisä yllättäen korostaa tanniinisuutta.

Arvio: Hieno hedelmäpommi, jonka tasapaino pitää koko pitkän finaalin loppuun asti. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 91/100.

Tamdhu 35 yo 1973/2008, Gordon & MacPhail 56%

Tamdhu on persoonallinen tislaamo, joka on kerännyt vuosien saatossa mainetta sherryherkuillaan. Parhaat Tamdhut ovat edustavat oikein kunnon vanhan liiton speysidereita.

Nyt maistelussa on yksi tuollainen. Otin esimakua näistä Tamdhuista jokin aika sitten maistamalla Samarolin pullotteen, ja se jäi erittäin vahvasti mieleeni. Nyt mennään pykälää pidemmälle, sitä edeltäneelle vuosikymmenelle.

Huomionarvoista on, että tämä Gordon & MacPhail -pullote on viettänyt koko 35-vuotisen ikänsä first fill sherryssä. Väri on sen mukainen. Tietysti mietityttää, miten viski voi kestää 35 vuotta ensimmäisen täytön sherryssä, mutta maistetaan.

Tamdhu 35 yo 1973/2008, Gordon & MacPhail

(56%, Gordon & MacPhail Reserve, 20.4.1973–4/2008, first fill sherry butt, Cask No. 3230, 481 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen ja nahkainen, intensiivisen sherryinen ja omaperäinen. Ylikypsää hedelmää, lihaisuutta, rancio-fiilistä. Espressoa. Taustalla aavistus turvetta. Mojova mausteisuus, kunnon yrtit. Piparmintun raikkautta. Vadelmahilloa. Kuiva tammisuus, tumma suklaa, kaikki herkut ovat mukana. Vesilisä vapauttaa hunajaa ja sitruksisuutta, sen mukana tulee kukkaisuutta ja tiettyä herkkyyttä. Upea on.

Maku: Suklainen ja rusinainen, kuivan tamminen ja intensiivinen. Paljon luumua ja ylikypsiä hedelmiä. Savumakkaraa, turpeisuutta. Jykevä ja persoonallinen, erittäin mausteinen kokonaisuus. Suutuntuma on öljyinen ja vivahteikas, melko vaativa. Tummaa suklaata, piparminttua, yrttilikööriä. Jälkimaku alkaa minttuisena ja robustin mausteisena, mutta tammisuuden rinnalle tulee koko ajan lisää sävyjä. Rusinaa, kahvisuutta, saksanpähkinää, minttukaakaota, nahkaisuutta, suklaata, turpeisuutta… Mahtava finaali, joka ei lopu kesken. Vesilisä erottelee sitrusta ja anista, leikkaa hiukan mausteisuutta ja tuo makeutta mukaan.

Arvio: Upea sherryherkku. Ei ihan helpoimmasta päästä, mutta palkitsee ruhtinaallisesti. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91 (per 4).

Longmorn 19 yo 1992/2012, Cooper’s Choice 58,2%

Longmorn nauttii arvostusta viskipiireissä ainakin muutamien hyvien vuosikertojen ansiosta. Vuoden 1992 tuotanto taitaa olla viimeisintä sellaista, jota on paljon julkaistu ja josta on paljon myös pidetty.

Tämä Cooper’s Choice -sarjassa pullotettu yksilö on kypsynyt 19 vuotta hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä.

Longmorn 19 yo 1992/2012, Cooper’s Choice

(58,2%, Cooper’s Choice, 1992–2012, Hogshead, Cask No. 71779, 270 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sokerinen, kukkainen ja runsas. Todella muhkea ja tumma bourbonvaikutus. Hunajaa, vaniljaa, valkoista suklaata, rommirusinaa, toffeefudgea. Komea tammisuus, tuntuu vahvana ja täyteläisenä. Samalla löytyy sitruksista herkkyyttä, limettiä ja vihreää omenaa. Kaiken rasvaisuuden keskellä kukkaisuus on raikasta. Nam. Vesilisä saa hedelmäisyyden aukeamaan, alkaa löytyä persikkaa ja aprikoosia.

Maku: Öljyinen ja raskas. Paksun maltainen, sokerinen ja makea. Rommirusina ja toffeefudge ovat mukana, mutta silti maku jää aavistuksen jälkeen loisteliaasta tuoksusta. Mehiläisvahaa, uuniomenaa, Key Lime Pie’ta. Suutuntuma on täyteläinen. Jälkimaku alkaa tammen komennossa, jopa puisevasti, mutta vähitellen alkaa tulla esiin rommisia sävyjä. Finaali on sokerinen, paahtunut, öljyinen, kanervainen ja mukavan pitkä. Vesilisä leikkaa tammesta kovimman kärjen ja tuo pehmeää yrttisyyttä ja hedelmäteetä mukaan.

Arvio: Oivallinen iso viski. Loistava tuoksu, raskas ja öljyinen makumaailma. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance 46%

Nyt on käsissä taas vaihteeksi McGibbon’s Provenance -viskiä. Se on siis yksi niistä Fred Laingin haltuunsa saamista pullotesarjoista, kun perheyhtiö Douglas Laing ositettiin veljien kesken viime vuonna.

Tämä keväällä 2013 pulloon päässyt Glen Keith on viettänyt 15 vuotta ex-bourbontynnyrissä (refill hogshead).

Glen Keith 15 yo 1997/2013, McGibbon’s Provenance

(46%, Douglas McGibbon, Winter 1997 – Spring 2013, Cask No. DMG 9655, 70 cl)

Tuoksu: No nyt on jyvää! Räikeän viinamainen jyväisyys tuntuu heti. Vaniljaa ja sitruunankuorta, omenaviineriä. Jotenkin hikinen. Rasvaa ja suolaa. Tuore tammisuus leijuu kaiken yllä. Outo kokonaisuus. Huonekaluvahaa, banaania, erikoisi yhdistelmiä. Melko ilkeä tuoksu, vaikka aukeaakin lasissa paljon.

Maku: Pehmeä suutuntuma ja miellyttävä raikkaus ovat vahvasti ristiriidassa tuoksun kanssa. Makeaa päärynää, persikkaa, vaniljakastiketta, kermaisuutta. Tämähän on ihan maistuvaa! Jyväisyys tuntuu vain taustalla, eikä edes tuoksun kirpeä sitruuna korostu. Viineriä, digestivekeksiä, muroja. Aavistuksen tunkkainen. Jälkimaku alkaa makean vaniljaisena ja runsaan mausteisena, sitten tulevat tammisuus ja kermaisuus. Lopussa vielä terävä jyväisyys nostaa päätään, mutta onneksi finaali ole kovin pitkä.

Arvio: Ilkeän jyväiseltä tuoksuva mutta pehmeän kermaiselta maistuva Glen Keith, oikea outolintu. 81/100

The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve 40%

Isot pojat ovat kertoneet, että reserve-termiä viskin nimessä käytetään, kun kypsytyserästä vain 30–35 % on viimeistelty eri tynnyreissä.

Nyt reserve-osuudessa ovat asialla uudet ranskalaiset Limousin-valkotammitynnyrit, joita Ranskassa yleisesti käytetään konjakin kypsytyksessä. Muuten tämä viski on kypsynyt ex-bourbonissa.

The Glenlivet 15 yo French Oak Reserve

(40%, OB, Travel Retail, +/- 2014, 100 cl)

Tuoksu: Aprikoosia, omenaa, tammea – ja saippuaa. Nestesaippua puskee läpi, tietty suihkugeelimäisyys. Veriappelsiinia ja kiiviä, kirpeää omenaa, makeat ja samalla hapokkaat esterit. Maltaisuus tuntuu hiukan tylppänä taustalla, tuore tammi taas puskee vaniljaa. Ihan asiallinen tuoksu, balanssissa.

Maku: Mieto ja maltainen. Tuore tammi tuore sentään ryhtiä, mutta kovin kiinnostava paletti tässä ei ole. Tiettyä saippuaisuutta edelleen. Aprikoosi ja omena maistuvat, samoin tammen mausteet ja vanilja. Suutuntuma on hiukan ohut, body on mausteisuuteen nähden kovin kevyt. Jälkimaku alkaa mausteisena ja pistävän tammisena, makeutuu vaniljan myötä mutta kuivahtaa lopuksi. Finaali taitaa olla tässä parasta.

Arvio: Melko mitäänsanomaton perusviski. Vain finaalin runsas tammisuus jää mieleen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 15).