Speyside

Tomintoul 14 yo 46%

Maistossa pitkästä aikaa Tomintoulia, joka ei tunnu olevan suomalaisten viskiharrastajien suosiossa. Myös omat kokemukseni Tomintoulista ovat olleet luvalla sanoen kehnoja.

Annetaan kuitenkin tuoreelle pullotteelle mahdollisuus. Voltit ovat kuitenkin nykyisellään jo asiallisella tasolla eivätkä enää absoluuttisella alarajalla.

Tomintoul 14 yo

(46%, OB, +/- 2019, 5 cl miniature)

Tuoksu: Omenaa ja aamupuuroa. Märän pahvinen sävy on heti kimpussa. Runsaasti ruohoisuutta ja tuoretta tammea, hedelmäistä leivonnaista ja kukkaisia piirteitä. Maltaisuus on hallitsevaa. Hiukan ananasta, sitruksisuutta ja vaniljaisuutta. Ei erityisemmin säväytä. Vesilisä tuo kaktusta ja vahamaisuutta esiin.

Maku: Parantaa tuoksusta. Sitruuna on heti hallitsevaa ja hedelmäisyys muutenkin raikasta. Key Lime Pie saa seurakseen omenaviineriä ja briossia. Maltaisuus ja tammisuus tekevät tästä hyvin nuoren oloisen, tiettyä jyväisyyttä ja paljautta riittää, ruohoisuutta ja puuromaisuutta. Ananasta, päärynää, hedelmäsiirappia ja öljyisyyttä. Suutuntuma on melko kevyt ja harmiton, vaikka pientä mausteisuuttakin sentään löytyy. Jälkimaku on sitruunainen ja maltainen, puuromainen ja hiukan pahvinen. Mausteisuus nousee niskan päälle, pippuria ja kanelia kaiken ruohoisuuden seassa. Melko kuiva ja heinäinen yleisilme, tammi kiristelee ikenissä. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo mukaan oudon metallisen sivuäänen.

Arvio: Kohtalaisen harmiton Tomintoul. Ryhtiä on jo ihan mukavasti, mutta pahvista en tykkää. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

BenRiach Cask Strength Batch #1, 57,2%

Karkauspäivä vasta lähestyy, mutta hoidetaan tämä varmuudeksi jo etukäteen, ettei mene ohi. Maistelussa siis edellisenä karkauspäivänä vuonna 2016 pullotettu tynnyrivahva BenRiach.

BenRiach Cask Strength Batch #1

(57,2%, OB, Bottled 29.2.2016, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja kermainen, varsin tamminen ja vaniljainen. Vaahtokarkkia, marsipaania, kookosta, kypsää banaania, päärynää, aamiaismuroja. Pölyinen ja sahanpurumainen puoli on vahvasti läsnä. Kanervahunajaa, hiukan minttua, kovia toffeekarkkeja. Vesilisä avaa päärynämehua ja raikkautta selvästi.

Maku: Todella voimakas, hedelmäinen ja heinäinen. Tammi tulee kaikesta läpi bourbonhenkisenä, vaniljaisena ja marsipaanisena. Mausteita riittää, inkivääriä ja kanelia etenkin. Tölkkipersikkaa, banaania, päärynää, limettiä, kookosta, kermaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja voimakkuus vastaansanomatonta. Maltaisuutta, omenaa, hyvä balanssi happojen ja öljyn välillä. Jälkimaku on sitruksinen ja tamminen, kaikin puolin voimakas. Heinäinen ja hiukan suolainen vivahde. Vaniljaa, kookosta, banaania, minttua ja toffeeta. Tammen pölyinen, inkiväärinen ja napakan valkopippurinen puoli nousee pintaan. Öljyisyyttä, hiukan pähkinää. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa päärynäisen karkkisuuden ja kepeyden.

Arvio: Voimakas ja hedelmäinen, tisleelle varsin uskollinen BenRiach. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Glenfarclas 1991/2007 The Family Casks 57,9%

Tämänkin The Family Casks -pullotteen julkaisusta alkaa olla jo aikaa, vaikka sarja tuntuu yhä melko uudelta. Alkujaan nämäkin Glenfarclasit olivat vielä sopuhinnoissa, mutta se oli tietysti silloin muinaisuudessa.

Glenfarclasilla on paikka sydämessäni, koska ensimmäinen hankkimani todella iäkäs viski oli Glenfarclas 40 yo 46% sydäntalvella 2013. Pullo maksoi maailmalla silloin yli kaksi sataa euroa. Jos hinta olisi ennallaan, voisin hankkia pahan päivän varrelle vaikka toisenkin pullon.

Senkin jälkeen on tullut paljon hyviä ’Farclasin pullotteita vastaan, vaikka perussarjan nuorempi pää ei olekaan minua varten. Usein The Family Casks ja hyvä sherrytynnyri ovat olleet laadun tae.

Glenfarclas 1991/2007 The Family Casks

(57,9%, OB, 14.6.1991–1.3.2007, Cask No. 5623, Sherry Butt, 613 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kauniin hedelmäinen sherry. Uuniomenaa, sitruksisuutta, kypsiä päärynänlohkoja kinuskissa. Vaniljakastiketta ja maapähkinöitä, kiteistä hunajaa ja toffeefudgea. Tammi erottuu varsin kuivana ja eleganttina. Aromaattisuutta ja mentholista raikkautta. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja minttua selvästi.

Maku: Hedelmäisyys, sherry ja kiteinen hunaja ovat kärjessä, mutta tammi tulee sivusta melko reippaalla otteella. Mausteisuutta ja hiukan karvautta, nahkaisuutta ja happoja. Toffeefudgea, suolapähkinöitä, rapsakkaa maltaisuutta, kirpeää sitruksisuutta. Keskitäyteläinen suutuntuma on hyvässä balanssissa. Öljyisyyttä, maitosuklaata, vaniljatankoa ja ruohoisia sävyjä. Jälkimaku on sherryinen ja hedelmäinen, mutta yhä mausteisempi ja tammisempi. Paahteisuutta, ruohoisuutta, hiukan kitkeryyttä, nahkaa. Sitruksisuus ja pähkinä ovat mukana, samoin öljy ja mentholi. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa kermatoffeen hienosti kärkeen ja paljon sävyjä yrttisyyteen.

Arvio: Hedelmäinen ja tyylikäs sherryviski. Jos maku vain olisi huikean tuoksun tasolla… 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 12).

Tamdhu 2002/2019 Cask #6191, 57,1%

Härkäviikot my ass, nyt on Jura-putki päättynyt for good. Lasissa tällä kertaa Tamdhun väkivahvaa sherryttelyä Edinburghin lentokentän valikoimia varten. Laskennallista ikää tällä pullotteella on 16 vuotta, ja liemi on peräisin asianmukaisesta ykköstäytön eurotammesta.

Tamdhu 2002/2019 Cask #6191

(57,1%, OB for Edinburgh Airport and World Duty Free, 25.11.2002–2/2019, Cask No. 6191, European Oak First Fill Sherry Cask, 597 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti sherry. Muhkean suklaisuuden ja nahkaisuuden keskeltä löytyy kuitenkin hieno hedelmäisyys. Kypsää luumua, toskaomenaa, taatelia, rusinaa, inkivääristä mausteisuutta. Tallinen ja hiukan lihaisa, vahvan kahvinen ja syvän yrttinen. Intensiivinen kokonaisuus. Vesilisä avaa siirappia ja kermaisuutta, hiukan ruohoisuutta ja mintun vivahteikkuutta.

Maku: Muhkea ja herkullinen. Upea tasapaino suklaisen makeuden ja nahkaisen tammen välillä. Runsasta kahvisuutta, kuivaa lihaisuutta ja intensiivistä yrttisyyttä, salmiakkilakritsia. Luumua, rusinaa, tallisuutta ja saksanpähkinää. Omenaisuus ja pieni sitruksisuus tulevat hyvin läpi. Sherryn komennossa riittää viikunaa ja taatelia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienosti balanssissa. Jälkimaku on edelleen vahvan kahvinen ja sherryinen, todella tallinen, yrttinen ja lakritsinen. Viinisyyttä ja tammea tulee vähitellen enemmän esiin, saksanpähkinää ja kypsää hedelmäisyyttä todella riittää. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta pintaan, kermatoffeeta ja maitokahvisuutta.

Arvio: Tuhdin sherryviskin ystävälle kiistaton tähtihetki. Eikä yhtään liian makea. 90/100

Glen Moray 2006/2016 Cask #5337, 55%

Lasissa on tällä kertaa jälkiruokaviinitynskässä kypsytelty Glen Moray, ei ihan jokapäiväinen tuttavuus. Kyseinen Private Edition on pullotettu Saksaan muutama vuosi sitten.

Glen Moray 2006/2016 Cask #5337

(55%, OB for Germany, 2006–2016, Private Edition, Master Distiller’s Selection, Sauternes Cask, 70 cl)

Tuoksu: Persikkainen ja maltainen. Puuroa ja leipämäistä hiivaisuutta, karkkista makeutta. Jugurttirusinaa, happamuutta, sahattua tammilankkua, runsaasti ruohoisuutta. Aprikoosinkiveä ja hiukan sitruksisuutta, mutta varsinainen viinisyys pysyy hyvin piilotettuna. Vesilisä avaa ruutisuutta ja metallisuutta, tölkkihedelmää.

Maku: Hedelmäinen, pippurinen ja todella voimakas. Persikkaa, aprikoosia, kirpeää päärynää. Tammi on todella aktiivisena pinnassa, samoin maltaisuus rouhii oikein kunnolla. Ruohoisuutta ja yrttisyyttä, todella hapanta mustaa teetä, happoja. Suutuntuma on melko kevyt mutta todella pistelevä. Puuromaisuus ja pieni lenseys pysyy edelleen mukana. Jälkimaku on maltainen, ruohoinen ja pistävän tamminen. Aprikoosia, omenaa, happoja, sitruksisuutta. Yrttisyyttä ja mustaa teetä riittää. Mikään erityisen nautinnollinen viski tämä ei ole, enemmänkin kova löylytys. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkisuutta ja kermaisuutta esiin.

Arvio: Erittäin tiukka veto, todella kireä ja armoton viski. Sauternes ei oikein lähde puuromaisen lenseyden ja tammisen tiukkuuden alta. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.

Cragganmore 1984 Distillers Edition 43%

Tämän Distillers Edition -sarjan Cragganmoren pullotusvuodesta ei ole vahvistettua tietoa, mutta tavara on laskettu tynnyriin vuonna 1984. Viimeistely on tehty perustason Ruby-portviinitynskissä.

Cragganmore 1984 Distillers Edition

(43%, OB, 1984–1998*, Double Matured in Ruby Port Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Yllättävänkin nätti! Raikasta hedelmäisyyttä, metisyyttä ja vahaisuutta tulvii. Kukkaiset ja hunajaiset sävyt ovat valloillaan. Viinimäisyys ja marjaisuus ovat hyvin esillä, varsin tasapainoisesti. Toffeeta, maltaisuutta, pientä paahteisuutta ja jopa savun ailahdus. Sävykäs kokonaisuus.

Maku: Vahamainen ja metinen, sitruksinen ja viininen. Portviini on maussa selvästi esillä, edelleen hyvällä tavalla. Punaista viinimarjaa, appelsiinia, maltaisuutta ja hiukan kuivakkaa tammea. Suutuntuma on melko kevyt. Paahteisuus ja savun häivähdys tuntuvat tuoksun lisäksi maussa. Pieni metallinen sivujuonne, aavistus kumia myös. Jälkimaku on viininen ja edelleen mukavan vahamainen. Metisyys ja hunaja kantavat myös jälkimakuun tyylikkäästi. Tammi tulee selvemmin esiin ja kitkeryys nostaa päätään. Hiukan pippuria, hapokkuutta ja nyt yhä enemmän kumia. Pähkinäistä karvautta ja happoja. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus. Tuntuu iäkkäältä viskiltä. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Glenallachie 12 yo 46%

Maistossa tällä kertaa uutta Glenallachieta miniatyyripullosta. Nyt on Billy Walker tiimeineen päässyt vauhtiin tässä tislaamossa, kun BenRiach, Glendronach ja Glenglassaugh on myyty jo aikapäivää sitten Brown-Formanille.

Kuten odottaa saattoi, single caskeja alkoi tulla myös Glenallachien varastoista markkinoille. Samalla nämä perussarjan tuotteetkin pistettiin uuteen uskoon. Olen yhden tällaisen maistanut, vähän vanhemmasta päästä, mutta tein sen niin ohimennen, etten halunnut vielä antaa vakavampaa arviota. Parempi maistaa ajan kanssa.

Glenallachie 12 yo

(46%, OB, +/- 2019, Virgin Oak, Oloroso & Pedro Ximénez Sherry, 5 cl miniature)

Tuoksu: Maltainen ja melko kevyt. Jugurttirusinaa, ruohoisuutta, puuromaisuutta. Hiukan sitruksisuutta, mandariinia, omenapiirakkaa, banaania, aktiivista tammisuutta. Vahamaisuus ja metisyys ovat kuitenkin herkullisesti esillä. Voimakasta vaniljaa, marsipaania ja mantelia. Vesilisä avaa mineraalisuutta.

Maku: Maltaisuus ja sitruksisuus ovat kärjessä. Varsin simppeli ja suoraviivainen viski, jossa on edelleen tämä puuromainen perusjuonne vahvana. Leipämäisyyttä, tammea, vaniljaa. Banaania ja hunajaa. Jää tuoksusta selvästi jälkeen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kohtalaisen tasapainoinen. Jälkimaku on edelleen maltainen, nyt ruohoinen ja varsin mineraalinen. Hapokasta valkoviinimäisyyttä, briossia, hiukan kitkerää tammisuutta. Vanilja ja omenapiirakka pysyvät kyydissä. Banaania ja hunajaisuutta, hiukan kinuskia. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hapokkuutta ja mausteisuutta oikein kunnolla.

Arvio: Perusviski, jonka tuoksu on selvästi muuta kokonaisuutta jalostuneempi. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41, 58,8%

Maistelussa vaihteeksi Aultmorea SMWS:n valikoimista. Tynnyrinä on ollut refill-bourbon ja kypsytystä takana 13 vuotta. Odotukset ovat maltilliset, koska perinteisesti nämä nuorehkot Aultmoret ovat olleet hiukan värittömiä speysidereita.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41

(58,8%, Scotch Malt Whisky Society, 2/1997–2010*, Sweet and citric counterpoints, 2nd Fill Ex-Bourbon Hogshead, 286 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sitruksinen ja runsaan vaahtokarkkinen. Marsipaania, sitruunavaahtoa, apilankukkaa, rypälemäisyyttä, hiukan raakaa päärynää. Mineraalisuutta ja pientä valkopippurisuutta. Öljyisen napakka ja hiukan rasvainen purevuus on myös mukana. Vesilisä avaa raikkautta, minttua ja sitruunamelissaa.

Maku: Sitruksinen, öljyinen ja purevan pippurinen. Yllättävänkin voimakas tuoksuun nähden. Maltaisuutta, sahattua lautaa, pientä liimamaisuutta ja liuotinta. Viinirypäleitä, kiiviä, päärynää. Sitruuna edelleen vahvasti pinnassa, kirpeänä ja intensiivisenä. Runko on korkeintaan keskitäyteläinen mutta suutuntumassa pippuri ja mineraalisuus korostuvat. Ei tämä mikään nautiskeluviski ole, enemmänkin tekninen suoritus. Jälkimaku valkopippurinen, mineraalinen ja rypälemäisen hapokas. Mustaa teetä, anista, heinäisyyttä, vähitellen nousevaa suolaa. Tiukka tammisuus pitää loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta lisää.

Arvio: Tyylinä tämä on sellaista laatua, mistä en erityisemmin pidä. Suuria vikoja tässä ei ole, mutta sen verran kireä viski on kyseessä, ettei varsinaisesta nautiskelusta voi puhua. 79/100

The Glenlivet 1983/2003 Cellar Collection French Oak Finish 46%

Lasissa vanhaa kellarisarjaa Glenlivetiltä. Tällä kertaa viimeistely on tehty ranskalaisessa tammessa.

The Glenlivet 1983/2003 Cellar Collection French Oak Finish

(46%, OB, 1983–2003, Cellar Collection, French Oak Finish, Cask No. 2L7F901, 70 cl)

Tuoksu: Kahvinen ja tamminen, intensiivinen ja tummasävyinen. Musteisuutta, nahkaa, paahteisuutta. Rusinaa, ylikypsää sekahedelmää, pientä sitruksista kirpeyttä. Tervaa ja lakritsia, mustaherukkaa, kuivakkaa lihaisuutta. Tammi on vanhaa ja elegantisti esillä. Hieno tuoksu. Vesilisä avaa briossia ja hunajaisuutta.

Maku: Tammi ja kahvi ovat pinnassa. Tanniininen ja nahkainen puoli toimii hyvin yhteen tumman yrttisen ja lakritsisen puolen kanssa. Rusinaa, kuivakakkua, pähkinää, happamuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus varsin kompleksinen. Paahteisuutta, mysliä, kuivattuja hedelmiä, mustaa teetä. Happojen keskellä on silti myös tiettyä kermaisuutta ja karamellia. Jälkimaku on tamminen ja napakan pippurinen. Paahteisuus ja espresso ottavat nopeasti vallan. Mustaherukkaa, rusinaa, nahkaa, hapokkuutta. Silti pieni hedelmäisyys pitää tämän kiinnostavana. Melko pitkä finaali. Vesilisä availee kinuskia ja karamellia.

Arvio: Hieno Glenlivet, alkuun melko vaativa mutta lopulta hyvin vaikuttava omassa lajissaan. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Smoke On The Water, ”Erinomainen pullote!”

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead 50,1%

Maistelussa tällä kertaa ex-bourbonissa kypsynyttä Glenrothesia. Tämä on aivan tuoreesta Cadenheadin Small Batch -julkaisusta, mutta tällä kertaa sitä on ujutettu Cadenheadin kaupassa myytyyn kahden desin pikkupulloon.

Tynskän jämiä on pullotettu aiemminkin tällaiseen Cask Ends -sarjaan. Viimeksi aivan äskettäin vuonna 2012 tuli tällaisia vastaavia nautittua yhden Royal Lochnagarin ja yhden Ben Nevisin verran.

Glenrothes 22 yo 1996/2019, Cadenhead

(50,1%, Cadenhead Small Batch, Cask Ends, 1996–8/2019, Bourbon Hogshead, 20 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta, toffeeta ja runsain mitoin marsipaania. Katajanmarjaa, havuja ja öljyistä yrttisyyttä. Vaniljaa, banaania, makeaa sitruksisuutta. Tiettyä pähkinäistä painavuutta, melko reipasta tammea, kypsää omenaa, tölkkipersikkaa. Vesilisä tuo pientä puuromaisuutta ja kalkkisuutta esiin.

Maku: Hedelmäinen, maltainen ja öljyisen painava. Marsipaani ja vanilja saavat seurakseen yrttisiä ja havuisia sävyjä. Tammi tuntuu jalostuneemmalta kuin tuoksussa, havuinen ja katajanmarjainen puoli on itse asiassa todella kiinnostava ja mehukas. Suutuntuma on melko täyteläinen ja jämäkkä. Hedelmäsalaattia, tölkkipersikkaa, banaania, kiiviä ja rypälemäisyyttä riittää. Jälkimaussa yrttinen ja havuinen puoli korostuu entisestään. Tammi kuivuu taustalla kauniisti ja vahaisuus nousee pintaan. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, pientä pippuria. Keskipitkä ja tyylikäs finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta ja paljastaa eucalyptuksen.

Arvio: Tässä on paljon hyvää, yrteissä ja havuissa, mutta kovin tavanomaiseksi tämä lopulta jää. 84/100