Speyside

Tormore 20 yo 1992/2012, Berry Bros & Rudd 51,5%

Tormore on ruokkinut pääasiassa blendejä, mutta viime vuosina on nähty myös pari single malt -julkaisua. Aiemmat kokemukseni Tormoresta rajoittuvat tasan yhteen pullotteeseen.

Nyt maistelussa Berry Bros & Ruddin 20-vuotias, jonka kypsytyksestä ei ole minkäänlaista hajua. Värin perusteella ex-bourbonissa kypsyneestä voisi olla kyse.

Tormore 20 yo 1992/2012, Berry Bros & Rudd

(51,5%, Berry Bros & Rudd, 1992–2012, Cask #100152, 70 cl)

Tuoksu: Hiukan puiseva, vanerinen. Viiliä (!), hapanta kakkumaisuutta. Ruohoinen, voikukkaa ja märkiä lehtiä. Tammisuus on lenseää, kitkerää ja pinnassa. Myös maltaisuus on jotenkin kehittymätöntä, käynyttä ja hapanta. Ei hyvä. Vesilisä nostaa kermaisuutta esiin, tiettyä sitruksisuutta alkaa löytyä.

Maku: Omituinen. Tasapaino on aivan hukassa. Alussa on vahva tuntuma, sitrusta ja maltaisuutta ja runsaita mausteita tulee melkoisella tykityksellä. Sitten äkisti tammi ajaa kaiken yli ja tuo puhtaan alkoholin fiiliksen. Kun tylppä alkoholisuus hälvenee, esiin nousee ruohoisia sävyjä, lopulta hyvin kitkeriäkin (angostuuraa). Jälkimaku on ylikypsän appelsiininen, yrttinen ja hapokkaan maltainen. Tammisuus tuntuu tanniineina, jotka etsivät paikkaansa. Ei hyvä. Vesilisä tuo mukaan liimamaisia sävyjä ja kermaisuutta.

Arvio: Epätasapainoinen yksilö, mikään ei tässä nyt toimi. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.

Aberlour A’bunadh Batch #46, 60,4%

Vuonna 1998 aloitetusta A’bunadhista on kasvanut vuosien varrella Aberlourin menestystuote. ”Apunappi” oli myös ensimmäisiä oikein kunnon sherryviskejä, joista innostuin. Nyt maistelussa uutta tuotantoa.

Aberlour A’bunadh Batch #46

(60,4%, OB, NAS, 2013, oloroso butts, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja viikunainen. Siirappinen, tumman suklainen. Luumuhilloa ja rusinoita. Paksu sherryisyys ja kunnon mausteet (neilikkaa, kanelia). Tämä uhkuu voimaa. Sekahedelmiä, hiukan ylikypsinä. Satulaa, maanläheistä fiilistä, kosteaa tammisuutta. Hieno! Vesilisä tuo nätisti maltaisuutta esiin.

Maku: Sherryinen ja makea. Siirappinen, paksu ja pyöreä suutuntuma. Mahtava voima, ei pyytele anteeksi. Viikunaa, rusinaa, luumuhilloa. Kinuskisuutta. Neilikkaa, joulukakun mausteita, tummaa suklaata – hyvin on linjassa tuoksun kanssa. Jälkimaku alkaa hiukan kireänä, sherryisyys ja makeus korostuvat. Vähitellen tulevat luumu, suklaa ja mausteet pitkässä vyöryssä. Vesilisä toimii hyvin tasapainottajana – tämä kestää erittäin hyvin vettä. Esiin tulee kirpeää yrttisyyttä, makeaa appelsiinia ja pehmeää maltaisuutta. Nam.

Arvio: Mahtava sherryherkku, makea ja voimakas. 88/100

Benrinnes 27 yo 1984/2011, Berry’s Own Selection 56,5%

Vuonna 1984 Benrinnes luopui Saladin Boxistaan ja alkoi ostaa maltaansa muualta. Tämä yksilö on kypsynyt ex-bourbontynnyrissä.

Benrinnes 27 yo 1984/2011, Berry’s Own Selection

(56,5%, Berry Bros & Rudd, 1984–2011, Cask #2270, 70 cl)

Tuoksu: Aprikoosia ja rasvaisuutta. Paksu ja sitruksisisen kirpeä, yrttinen kokonaisuus. Vartalovoidetta ja vaniljakastiketta. Nuorekas, hiukan tylppä vaikutelma. Voisarvea. Tuoretta tammilankkua, märkänä sahattua. Kookosmaitoa. Tavanomainen bourbonkypsytetty viski, ei erotu millään ominaisuudella. Vesilisä tuo esiin hedelmäkorin: päärynän, omenan, rypäleet.

Maku: Rasvainen ja sitruksinen, purevan tamminen ja terävän jyväinen. Suutuntuma on silkkinen ja rasvainen, mutta silti nuoren ja vähän kypsymättömän oloinen. Vanilja ja kookosmaito korostuvat. Leivosmaisuus myös. Minttu ja pieni korianterin häivähdys maistuvat, samoin rypäleet ja meloni. Hiukan sinappia. Jälkimaku alkaa sitruksisena ja jyväisenä, terävää maisteisuutta ja kireää maltaisuutta riittää. Melko pitkä finaali, jossa minttu, vanilja ja inkivääri kestävät mukana. Vesilisä tuo tasapainoa ja hedelmäisyyttä.

Arvio: Tavanomainen ja nuorekas viski, joka ei yllätä, ei hurmaa eikä jää mieleen. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

BenRiach 38 yo 1970/2009 PX Finish 49,1%

BenRiachin tunnetuin vuosikerta lienee 1976, mutta välillä helmiä löytyy muiltakin vuosilta. Nyt maistelussa on toista kertaa tämä vuonna 1970 tislattu BenRiach, joka ansaitsee vihdoin myös kunnolliset nuotit.

Tiedän, että kyseessä on loistava viski. Nyt pitää ottaa selville, miksi.

Hauskana yksityiskohtana pullossa on sen kirjoitusvirhe: Pedro Ximénez on kirjoitettu muotoon Pedro Ximinex. Luulisi, että näin arvokkaassa pullossa etiketti olisi oikoluettu kunnolla. Tai ehkä se on vain sympaattista.

BenRiach 38 yo 1970/2009 Pedro Ximénez Sherry Finish

(49,1%, OB, 1970–7/2009, Pedro Ximénez Sherry Finish, Cask No. 1035, 250 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryä, piparkakkua, suklaata, karhunvatukkaa. Jumalainen, pehmeä maltaisuus. Marjaisa, runsas, herukkainen, tuoreen lakritsinen. Loistava, hiljaiseksi vetää.

Maku: Sherryinen, tumman suklainen, runsas ja monitasoinen. Makeaa sitruksisuutta, herukkaisuutta. Suutuntuma on selväpiirteinen, kulmikas ja miellyttävän pirskahteleva. Pienestä pisarasta aukeaa koko maailma. Kokonaisuus on ikäänsä nähden huikean elävä ja syvä. Lakritsia, kardemummaa, luumua, rusinoita. Jälkimaku on suklainen, karhunvatukkainen, kuivahkon tamminen, mausteinen ja maltainen, erittäin pitkä ja kehittyvä. Mahtava sherry, sen makeus on tammen kanssa täydellisessä tasapainossa.

Arvio: BenRiachin tuotantoa parhaimmillaan. Huikean herkullinen. 95/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 92/100.

The Macallan Batch #4, That Boutique-y Whisky Company 44,3%

That Boutique-y Whisky Companyn Macallan-julkaisut ovat edenneet nopealla syklillä neljänteen erään. Tälläkään kerralla kypsytyksestä ei ole mitään tietoa, mutta jos tislaamon yleisestä profiilista voi jotain päätellä, sherrykypsytettyä taitaa joukossa olla.

The Macallan Batch #4, That Boutique-y Whisky Company

(44,3%, Master of Malt, NAS, 2013, 203 bts., 50 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hiukan ohut. Muistuttaa uusia, nuoria Macallaneita. Maltaisuus on lenseää, vähän ummehtunutta. Ruohoinen, hiukan olkinen. Weetabixia, aamupuuroa, jossa lohkottuja omenia ja hiukan hunajaa. Rasvaisuutta, aavistus aseöljyä. Huonekaluvahaa. Melko vaatimaton kokonaisuus.

Maku: Parantaa tuoksusta, vaikka vähän lenseä maltaisuus on edelleen pinnassa. Silti täyteläinen suutuntuma ja runsaat mausteet nostavat tämän tasoa tuntuvasti. Pehmeä ja maukas rakenne. Appelsiinia, omenaa, hunajaa. Tiettyä ruohoisuutta edelleen – ja rasvaisuutta. Melko makea kaikkineen. Jälkimaku on mukavan mausteinen, anista ja lakritsijuurta ja vaniljaa. Maltaisuus, pähkinäisyys, toffee ja puutarhan kirpeät yrtit ovat selvästi esillä. Kelpo balanssi ja keskipitkä finaali.

Arvio: Ummehtuneen tuoksuinen mutta makeudessaan aivan kelvollinen sherryviski. 83/100

Linkwood 16 yo, TWE Retro Label 48%

The Whisky Exchangen julkaisi tämän Linkwoodin lokakuussa 2013 järjestämässään Whisky Show’ssa Lontoossa. Tarinan mukaan etiketissä on otettu mallia hyvin vanhoista pullotteista, joita lymyilee jossain TWE:n pölyisissä arkistoissa.

Jep, TWE perustettiin vuonna 1999. Arkistoahan on ehtinyt kertyä jo 15 vuotta.

Linkwood 16 yo, TWE Retro Label

(48%, The Whisky Exchange, 2013, sherry cask, 70 cl)

Tuoksu: Piparkakkuinen, hedelmäinen ja varsin sherryinen. Runsaan kukkainen ja pähkinäinen. Tuoreita hedelmiä, punaisia omenoita. Suklaata, kaakaota, rusinoita, maapähkinävoita. Makea kokonaisuus, siirappia ja kinuskia. Pirteitä mausteita, hiukan anista. Vesilisä tekee tästä parfyymisemman ja tuo mukaan luumua.

Maku: Sherryinen, kukkainen ja makean maltainen. Todella hienostunut, yhtä aikaa makea ja pirteä, raskas ja ilmava. Runko on melko kevyt, mutta runsas sherryisyys on pinnassa, rusinat ja suklaa. Piparkakun mausteliemi maistuu, suutuntumassa on juuri sellainen silkkinen pehmeys ja täyteläisyys. Silti mausteisuus leikkaa piristävästi ja tuo raikkautta. Upeaa. Maltaisuus on makeaa, appelsiinit tuoreita, pähkinäisyys poikkeuksellisen suurta. Jälkimaku on pitkä ja kompleksinen: sherryisyyttä, kuivahkoa tammisuutta, kukkaisuutta, omenaisuutta, kaakaota, pientä savua… Vesilisä korostaa erityisesti maitosuklaan sävyjä.

Arvio: Moniuloitteinen, kevyellä tavalla upea sherryviski. Piparkakkua ja pähkinää. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 88/100 (Annabel Meikle), 94/100 (Chris Goodrum).

Cragganmore 12 yo 40%

Cragganmore on yksi Diageon kuudesta alkuperäisestä Classic Malts -sarjan tislaamosta. Se edustaa siis Speysidea, kun Glenkinchie edustaa Alamaata, Dalwhinnie Ylämaata, Oban läntistä Ylämaata, Talisker saaria ja Lagavulin Islayta.

Pakko myöntää, etten ole koskaan päässyt kiinni Michael Jacksonin jumaloimaan 12-vuotiaaseen Cragganmoreen. On aika ottaa uusi yritys, tällä kertaa normaalia pienemmästä pullosta.

Cragganmore 12 yo

(40%, OB, +/- 2014, 20 cl)

Tuoksu: Vihreää omenaa, raakaa päärynää, vastaleikattua ruohoa, tuoretta tammea. Hedelmäinen kaikin puolin, persikkaa, kiiviä, hunajamelonia ja viinirypäleitä. Tammessa on sahanpuruisuutta ja purevuutta. Hieman glyserolista bourbonmaisuutta. Hedelmäisen makea ja öljyinen yleisfiilis, hieman hiiltä ja nuotiosavua taustalla. Pähkinäisyyttäkin. Eikä pidä unohtaa jyväistä maltaisuutta.

Maku: Erittäin maltainen ja tamminen. Korostuneen ruohoinen. Vihreää omenaa, melonia ja päärynää. Hapan ja hiivainen maltaisuus on erittäin voimakasta, ja sen mukana tulee myös tiettyä likaisuutta. Voita ja pähkinöitä. Suutuntuma on öljyinen ja melko raskas, bourbonmaisen pisteliäs myös. Voimakas yrttisyys (Provençe) ja lämmittävät mausteet, rosmariini etunenässä. Jälkimaku on happaman tamminen, tanniininen ja karvas. Maltaisuutta, villaisuutta, saksanpähkinää, hedelmiä, ruohoa. Keskipitkä.

Arvio: Melko hapan perusmalt. Hyvät eväät mutta valitettavan heikko kattaus. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor 78/100 (per 15).

Linkwood 23 yo 1989/2013, Adelphi 48,8%

Maistelussa 1980-luvun tuotantoa Linkwoodista. Tynnyrinä on ollut refill bourbon.

Linkwood 23 yo 1989/2013, Adelphi

(48,8%, Adelphi, 1989–1/2013, Refill Bourbon Cask, Cask No. 5048, 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen, kuivan tamminen ja tyylikäs. Parfyymisyyttä, apilankukkaa, Ässä Mix -karkkeja. Siirappista makeutta. Ruohoista raikkautta, veriappelsiinia. Teroitettua lyijykynää. Makea, melko hapokas maltaisuus, ale-olutta ja paahtoleipää. Häivähdys rieslingiä. Hyvä! Vesilisällä karkkisuus korostuu.

Maku: Maltainen ja kukkainen, siirappinen ja sitruksinen. Paahtunut yleisvaikutelma. Paahdettua vaahtokarkkia, mustaa teetä, hapokasta bitter-olutta, siirappista hedelmäisyyttä (uuniomenaa). Mielenkiintoinen makean ja karvaan yhdistelmä. Suutuntuma on kevyt mutta tapahtumia runsaasti, tekstuuri hyvin tiheä. Hyvin öljyinen myös, jättää japanilaistyyppisen kalvon suuhun. Tammisuus on kuivaa ja hienostunutta. Jälkimaku on suklainen, kuivan tamminen, makean salmiakkinen, siirappinen, yrttinen, appelsiininen ja hyvin pitkä. Vesilisä tuo makuun mineraalisuutta ja rauhoittaa kitkeriä nuotteja.

Arvio: Tyylikäs ja melko makea Linkwood, jonka refill-tynnyri on toiminut hienosti. 88/100

Glen Keith Batch #1, That Boutique-y Whisky Company 51,2%

That Boutique-y Whisky Companyn tyyli on herättänyt ärtymystä: se ei kerro viskiensä kypsytyksestä mitään.

Joistain viskeistä voi sentään heittää valistuneita arvioita. Hämmästyisin, jos tässä Glen Keithissä olisi käytetty jotain muuta kuin ex-bourbontynnyreitä.

Glen Keith Batch #1, That Boutique-y Whisky Company

(51,2%, Master of Malt, NAS, 2013, 175 bts., 50 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen. Vesimelonia, päärynää, omenaa, viinirypäleitä, kiiviä – koko hedelmäsalaatti. Erittäin raikas, silti makea. Pirteä maltaisuus, hunajaa. Yksi hedelmäisimmistä ikinä. Tuoretta tammilankkua, vaniljaa, hiukan vastaleikattua ruohoa. Vesilisä turmelee hedelmäisyyden nopeasti, tilalle jää lakkabensiiniä.

Maku: Raikkaan hedelmäinen, tuoreen tamminen. Päärynää, ananasta, kirpeää limeä. Jyväisyyttä, bourbonmaista mausteisuutta ja vaniljaa. Erittäin pyöreä ja pehmeän öljyinen suutuntuma. Tuore tammi maistuu hyvin voimakkaana, mutta tammen aktiivisuus toimii hienosti yhteen hedelmäisyyden kanssa. Jälkimaku on tamminen, hiukan kitkerä, edelleen hedelmäinen. Mustaa teetä, karvaita viinirypäleitä, hiivaisuutta. Melko pitkä. Vesilisä ei tee maulle hyvää, runko häviää herkästi ja bourbonmaisuus lisääntyy.

Arvio: Todellinen hedelmäpommi, jota pitää käsitellä varovasti. 86/100

The Glenlivet 16 yo Nàdurra 55,1%

The Glenlivetin Nàdurra lanseerattiin tax free -myyntiin 48-prosenttisena vuonna 2005. Sittemmin sitä alettiin myydä myös tynnyrivahvuisina erikoiserinä. Nimi tarkoittaa luonnollista.

The Glenlivet 16 yo Nàdurra

(55,1%, OB, Bottled 11/2010, first fill American oak casks, Batch #1110L, 70 cl)

Tuoksu: Omenaa ja banaania. Hyvin hedelmäinen kompositio, löytyy päärynää, kiiviä ja viinirypäleitä. Melko makea ja paksu vaikutelma, maltaisuus tuntuu runsaana, samoin tuore tammi. Hunajaa, vappusimaa, tomusokeria, mehiläisvahaa. Vesilisä tuo vaniljaa, anista ja limeä pintaan. Samalla päärynäisyys makeutuu.

Maku: Tuoreen tamminen, roteva ja mausteinen. Paahtunut ja mustaan teehen kallistuva makuprofiili ei ole ollenkaan niin raikas ja hedelmäisen makea kuin tuoksu antoi odottaa. Vihreää omenaa, karvasmantelia, raakaa banaania. Suutuntuma on paksu ja täyteläinen, alkoholi ja mausteet todella tuntuvat. Tammea, anista, minttua, rucolaa (!), hunajaa, vaniljaa. Jälkimaku alkaa mustalla teellä ja paahtuneella tammisuudella, mutta makeutuu vähitellen. Päärynää, vaniljaa, yrttejä. Pitkähkö. Vesilisä ei tuo mitään, vie vain osan rungosta.

Arvio: Tuoksultaan raikkaan hedelmäinen mutta maultaan hiukan kitkerä. Laatuviski toki. 85/100