Kuukausi: lokakuu 2014

Glen Spey 1996/2009 The Managers’ Choice 52%

Glen Speyn varastoista löytyi The Managers’ Choice -sarjaan epätyypillisesti uudessa tammessa kypsynyt viski. Kun Glen Spey muutenkin julkaisee niin vähän omia pullotteita, valintaa voi pitää erikoisena. Mutta maistetaan, ennen kuin tuomitaan.

Glen Spey 1996/2009 The Managers’ Choice

(52%, OB, 18.01.1996–2.3.2009, New American Oak, Cask No. 240, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinää, ruohoa, mietoa kukkaisuutta. Akaasiahunajaa ja vaniljaa, hiukan paahteista tammisuutta. Melko makea leivosmaisuus (briossi), öljyinen yleisvaikutelma (seesamiöljyä). Vaahtokarkkia, sokerisuutta, valkoviinisyyttä. Hiukan jyväisyyttä. Varsin miellyttävä kaikessa terävyydessään. Vesilisä tuo esiin vanerisia sävyjä ja jopa liimaisuutta, ruusuvettäkin löytyy.

Maku: Makean jyväinen ja iskevän tamminen. Hapokkaan valkoviinimäinen ja mineraalinen, ei ollenkaan niin makea suussa kuin nenässä. Kuivaa sitruksisuutta, lujat tanniinit. Suutuntuma on melko terävä, öljyinen toki. Purukumia, pehmeitä hedelmäkarkkeja. Mantelia, seesamiöljyä, mausteisuutta. Jälkimaku alkaa tumman yrttisenä ja erittäin paahteisena. Vähitellen makeus alkaa saada valtaa, hunaja ja purukumi erityisesti. Melko sitruksinen lopussa, ei kovin pitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin kosolti valkopippuria.

Arvio: Uuden tammen parhaat puolet loistavat vielä poissaolollaan näin nuoressa viskissä. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

Laphroaig 12 yo 1998/2010, The Whisky Cask 46%

Pienehkö saksalainen The Whisky Cask tunnetaan pullottajana Islay-julkaisuistaan, ja tällä kertaa maistelussa on 12-vuotiasta Laphroaigia The Stills -sarjasta. Tästä on myös tynnyrivahvuinen versio, mutta nyt lasissa on laimennettu julkaisu.

Laphroaig 12 yo 1998/2010, The Whisky Cask

(46%, The Whisky Cask, The Stills, 1998–2010, Bourbon Cask, 4 cl miniature)

Tuoksu: Onpa ujo. Ensivaikutelma on todella mieto, turve ja lääkemäisyys häilyvät kyllä taustalla mutta mieto omenaisuus ja sitruunaisuus ovat vallanneet näyttämön. Kuplivaa sitruunamehua, mineraalisuutta, kurkkupastillia (Pastirol). Hiukan tervaisuutta ja savupalvia, suolavettä. Puhdas ja kirkas, todella miellyttävä.

Maku: Alkuun varsin mieto, sitruunamehuinen ja minttuinen. Myös suutuntuma on alkuun aavistuksen ryhditön… kunnes koko homma saa uuden käänteen. Savu nousee pintaan ja turpeisuus iskee yllättävällä voimalla. Mineraalisuus, suolaisuus ja valkopippuri nousevat pintaan, lääkemäisyys ja merilevä niiden perässä. Jodia, merellistä öljyisyyttä. Jälkimaku alkaa hyvin suolaisena ja puhtaan sitruunaisena. Valkopippuria, kurkkupastillia, tervaisuutta, tammen mausteisuutta. Herkkä ja tyylikäs finaali, joka kestää lähtökohtiinsa nähden ihan mukavasti.

Arvio: Hiukan liian ujo ollakseen loistava. Toki tällainen puhdaspiirteisyys on aina vaikuttavaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 1).

Kavalan Solist Sherry Cask 57%

Taiwanin ensimmäinen viskitislaamo Kavalan perustettiin 2005. King Car Groupin siellä tuottamat viskit ovat keränneet valtavasti palkintoja viskikilpailuissa maailmalla.

Epäilyttävän paljon, jos minulta kysytään – Aasiassahan on paljon nousukkaita, joiden viski-innostuksesta hyötyy koko toimiala. Joka tapauksessa päätin nyt ottaa selvää, miltä tällainen ex-sherryssä kypsynyt Kavalan oikein maistuu.

Nämä ovat siitä erikoisia viskejä, että valmistuserät ja niiden alkoholiprosentit vaihtelevat jatkuvasti. Nyt käsissä on miniatyyri, joka on pakattu pedantisti 48 millilitran pulloon. Tätä 57% -versiota ei edes löydy täysikokoisena versiona.

Kavalan Solist Sherry Cask

(57%, OB, NAS, 2012, 48 ml miniature)

Tuoksu: Paksu sherrymonsteri. Kumisaapasta, tummaa suklaata, luumuhilloa, mustaviinimarjalikööriä, siirappia. Melko tunkkainen. Voimakas säilykekirsikka. Hedelmäkarkkeja, Ässä Mixiä ja marsipaania. Melko överi kaikin puolin. Vesilisä avaa mokkaisuutta, cappuccinoa ja kaakaojauhetta.

Maku: Juuri niin ylivoimainen sherryvaikutus kuin tuoksu ja väri antavat olettaa. Nuoreen viskiin on lyöty mieletön lataus makeaa sherryä. Makean suklainen, luumuinen ja siirappinen. Karkkinen. Taatelikakkua, mausteisuutta (neilikkaa, inkivääriä, maustepippuria). Sherryn alta pilkottaa korkeintaan keskivahva runko, itse viski jää aavistuksen varjoon. Tammista kierrettä sentään löytyy. Jälkimaku on siirappinen, kahvinen, suklainen, mausteinen ja mustaviinimarjainen. Loppuvaiheessa se antaa tosin melko helposti periksi. Vesilisä tuo makuun paahdettuja vaahtokarkkeja ja vihdoin myös miellyttävää maltaisuutta.

Arvio: Sherryhirviö jää kertamaistolla mieleen. Nuoreen viskiin on saatu ylilataus. Nam. 87/100

Tomatin 44 yo 1967/2012, The Whisky Fair 51,9%

The Whisky Fair järjestetään vuosittain Saksan Limburgissa. Tämä 44-vuotias Tomatin on pullotettu festivaalia varten. Kehuttukin on.

Tomatin 44 yo 1967/2012, The Whisky Fair

(51,9%, Clan Denny for The Whisky Fair Limburg, 1967–2012, refill butt, Cask #HH7993, 70 cl)

Tuoksu: Paksun maitosuklainen, piparkakkua ja viikunaa. Aavistuksen rikkinen. Piipputupakkaa. Taatelia, siirappia, joulukakun mausteita. Nahkaa, satulaa, tallia, farmifiilistä. Ylikypsää hedelmää, rancio-sävyjä. Runsas ja muhkea paketti, etenkin ikäänsä nähden. Vesilisä antaa tilaa tietylle lihaisuudelle (palvikinkkua).

Maku: Ryhdikäs ja mausteinen. Suklainen ja kahvinen makumaailma, tupakkaa ja tunkkaisuutta. Piparkakkua ja taatelia. Suutuntuma on jämäkkä, runko keskitäyteläinen ja paletti monipuolinen. Tammisuus tuntuu melko voimakkaana ja paahteisena. Uuniomenaa, appelsiinia, neilikkaa, kanelia, hiukan inkivääriä. Ylikypsä ja lihaisa vaikutelma korostuu jälkimaussa, joka alkaa espressolla ja tummalla suklaalla. Luumua, tammisuutta, paahdettuja pähkinöitä. Jälkimaku voisi olla pidempikin, mutta ainakaan se ei tunnu väsyneeltä. Vesilisä leikkaa pippurisempia mausteita mutta korostaa rasvaista pähkinäisyyttä.

Arvio: Ikäisekseen ryhdikäs ja runsas sherryherkku. Ei täysin eeppinen, upea toki. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

The Glenlivet 31 yo 1979/2011, Cooper’s Choice 40%

Yksityisten pullottajien Glenlivetit ovat olleet viime vuosina melko harvassa – tai ainakaan omiin silmiini niitä ei ole paljon sattunut.

Nyt maistossa on yksilö, joka on tislattu jo vuonna 1979. Ikää viskillä on kunnioitettavat 31 vuotta. Sen ajan se on viettänyt hogshead-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä. En oikeastaan edes tiedä, mitä odottaa. Tuskin ihan huonoa voi olla.

The Glenlivet 31 yo 1979/2011, Cooper’s Choice

(40%, Cooper’s Choice, 1979–2011, Hogshead, Cask No. 390, 300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mandariininen ja melko rasvainen. Varsin maltainen heti kärkeen. Mehiläisvahaa, kukkaisuutta, monihedelmänektaria, hedelmäistä teetä. Hunajaa. Maltaisuus tekee yllättävän nuorekkaan vaikutelman. Syvä mausteisuus ja kuivahko tammisuus kuitenkin tuovat ulottuvuuksia. Leivosmaisuutta, voitaikinaa, paahtoleipää, vaniljaisuutta. Kevyt mutta ekspressiivinen tapaus.

Maku: Maltainen, rasvainen – ja vastaa hyvin tuoksua. Appelsiinimehua, mangoa, makeaa sitruksisuutta. Mehiläisvaha ja hunajaisuus ovat pinnassa. Tammi pysyttelee tyylikkäästi taustalla. Maltaisuuden osalta vanhan liiton speysider-meininkiä. Suutuntuma on näillä volteilla yllättävän roteva ja runsas. Mausteisuus puree ja laajenee kompleksiseksi. Jälkimaku alkaa mausteilla ja hiukan happamalla tammella, kunnes syvenee huimasti – toffeeta, tarte tatinia, vaniljaviineriä, paahtoleipää, marjaisuutta. Pitkä ja upea finaali.

Arvio: Maltaisuuden osalta ei edusta suosikkityyliäni, mutta jälkimaussa tämä loistaa todella kirkkaasti. Ikäistään nuoremman oloinen viski. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 1).

Rosebank 22 yo 1981/2004 Rare Malts 61,1%

Rosebankin neljästä Rare Malts -julkaisusta tämä vuoden 2004 pullote oli viimeinen. Muutenkin Rosebankin julkaisut ovat olleet 2000-luvulla hiukan tiukassa – tislaamo suljettiin 1993. Ulf Buxrudin Rare Malts -kirjasta voi lukea lisää tästäkin pullotteesta.

Rosebank 22 yo 1981/2004 Rare Malts

(61,1%, OB, 1981–2004, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen, tiivis ja voimakas. Persikkaa, sitruksisuutta, banaania, omenaa, kiiviä. Tuore ja melko pureva tammisuus, vaniljaa ja mausteisuutta. Konsentroitunutta makeutta, makeisia peltirasiassa, hunajaa ja toffeeta. Jännä ristiveto purevan tammen ja tiiviin makeuden välillä. Heinää, voikeksiä, minttua. Vesilisä nostaa kukkaista ja metistä fiilistä, avaa hiukan sulkeutunutta vaikutelmaa.

Maku: Tamminen ja ruohoinen, selvästi enemmän Lowland-fiilistä kuin kireähkössä tuoksussa. Öljyinen suutuntuma, mausteet ja tanniinit ottavat myös kunnolla kiinni. Hedelmäinen makeus on nyt kompottia, aprikoosi ja omena tulevat läpi. Aseöljyä, voita, mielenkiintoista likaisuutta. Jälkimaku alkaa kuivattavan tammisena, heinäisenä ja öljyisenä. Vähitellen toffeen makeus nousee, samoin kompleksinen mausteisuus. Yllättävän lyhyeksi finaali kuitenkin jää. Vesilisä tuo esiin minttua ja appelsiinimehua, avaa kireyttä mukavasti.

Arvio: Nenässä kireä mutta suussa mielenkiintoinen ja jopa ihan monimuotoinenkin viski. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 7).

Banff 37 yo 1975/2013, Malts of Scotland 42,9%

Eilisen Tormoren jälkeen täytyy jatkaa vielä toinenkin maistelu saman pullottajan parissa, kun kokemus oli niin loistava.

Malts of Scotland on nimittäin julkaissut erinomaisia pullotteita Warehouse Diamonds -sarjassaan. Sarjan Port Ellen -julkaisu on kuulopuheiden perusteella ainakin aivan timanttinen.

Nyt käsissä on kuitenkin vuonna 1983 suljetun Banffin tuotantoa, vuonna 1975 tislattu ja ex-bourbonissa vuoteen 2013 kypsynyt yksilö. Odotukset ovat tapissa.

Banff 37 yo 1975/2013, Malts of Scotland

(42,9%, Malts of Scotland, Warehouse Diamonds, 11/1975–4/2013, Bourbon Barrel, cask #MoS 13023, 201 bts., 5 cl miniature, 1 of 96)

Tuoksu: Runsas ja samalla kepeä profiili, mandariinia ja apilaisuutta, herukkaisuutta ja yrttiteemäisyyttä. Hienostunut bourbonfiilis, tätä se on parhaimmillaan. Selväpiirteinen, tasapainoinen ja mielenkiintoisen yrttinen. Omenaa, sitrusta, huonekaluvahaa, kuivaa tammisuutta. Todella herkullinen vaikutelma.

Maku: Maku pitää kaiken, minkä tuoksu lupaa. Melko kevyt profiili, mutta mieto suutuntuma tarjoaa upeasti tasoja ja ulottuvuutta – ei väsähdä missään vaiheessa. Mandariinia, banaania, persikkaa, punaista omenaa, kuivahkoa tammisuutta, tuoretta heinää, rotevaa mausteisuutta, yrttiteen sävyjä. Jännittävä yhdistelmä kiteistä suolaisuutta ja pehmeää sitruksisuutta, jossa on myös hetkellistä karvautta. Jälkimaku alkaa melko tammisena, mutta sokerisuus (creme brûlee), mandariini, mausteisuus, omenahillo, herukkaisuus ja päärynä tulevat upeasti esiin. Hieno, pitkä finaali. Vettä tähän ei uskalla lisätä.

Arvio: Melko kevyellä profiililla massiivinen makuelämys. Tammisuutta parhaimmillaan. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.