Kirjoittaja: Lauri

Octomore 07.2, 208 PPM Edition 58,5%

Octomore käy koko ajan savuisemmaksi. Muistan, kun maistoin ensimmäistä kertaa Octomorea. Vuosi taisi olla 2010 ja lasissa oli Edition 02.1, jossa turvepartikkeleiden määrä oli silloin järisyttävät 140. Tuntui kuin olisi juonut nestemäistä savua.

Tässä viisivuotiaassa 7.02:ssa ppm-lukema on jo 208. Mallastusprosessia on viritetty entistä pidemmälle siihen suuntaan, että turvesavua on saatu imeytettyä ohraan käsittääkseni jo vähän keinotekoisella toistolla.

Tämän pullotteen kypsytyksessä on käytetty ex-börppää ja Rhônen alueen ex-viinitynnyreitä, joten taas on pistetty myös vähän erikoisempaa tynnyriä kehiin. Toivottavasti sillä on saatu piristäviä sävyjä yltiöpäisen savun sekaan.

Octomore 07.2, 208 PPM Edition

(58,5%, OB, 2015 (5 yo), Travel Retail Exclusive, ’Ochdamh-mòr 208 PPM’, American Oak & Rhône Syrah Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Savu on hallitseva, mutta enemmän kuivalla tavalla kuin kostean turpeisella. Tuhkaa, suolaisuutta, sammutettua nuotiota. Kirpeää omenaa, raakaa luumua, sitruunaa. Tervaisuutta ja sen mukana hiukan makeuttakin. Pieni lihaisuus ja terävä lääkemäisyys, aavistus tinneriä. Vesilisä lisää savun irrallisuutta, minttuinen ja omenainen viski erottuu hiukan paremmin sen alta.

Maku: Aluksi sitruunaisen raikas ja hapokas yleisilme jää täysin massiivisen savun taakse. Turpeisuus on paljon makeampaa ja paksumpaa kuin tuoksussa. Muutenkin sävy on hedelmäisellä tavalla tummahko. Tervaa, yrttilikööriä, siirappisuutta, ylikypsää hedelmää. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja mausteisuus kuumottavaa. Suolaisuutta, tanniinisuutta, hiukan lihaisuutta. Tuhkaa. Jälkimaku alkaa paksulla ja imelällä turvesavulla, jossa on tumman suklainen ja ylikypsän hedelmäinen sävy. Tuhkaa, suolaa, tervaa, mustapippuria. Tanniineja, hapokkuutta. Keskipitkä, mausteisen kuumottava finaali. Vesilisä tuo kosolti makeaa hedelmää pintaan.

Arvio: Turvesavun rajat tulevat vähän vastaan, mutta mielenkiintoinen tämä silti on. Tämä ei tosiaan tunnu neljä kertaa Ardbegia savuisemmalta. Kuitenkin tässä on jotain primitiivisesti vetoavaa, se on pakko myöntää. 87/100

Ardbeg 10 yo Ten 46% (2008)

Ardbegin kymppi oli vuonna 2008 kaikkien lausuntojen mukaan varsin eri tavaraa kuin nykyään. Nyt tuli sopiva hetki pistää eri aikakausien kympit rinnakkain ja ottaa selkoa, millä tavalla L8-erän viski eroaa tämän päivän Tenistä.

Ardbeg 10 yo Ten

(46%, OB, 2008, Batch L8, old label, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, kuivan mineraalinen ja lihaisa. Savumakkaraa ja kuivalihaa riittää. Suolaisuutta ja jodia, merellisiä ja raikkaitakin sävyjä löytyy. Omenaisuutta, sitruunaa. Kuivaa tammisuutta. Muistuttaa napakassa lääkemäisyydessä selvästi iäkkäämpiä versioita kuin varsinaisesti ikätovereitaan. Vesilisä tuo tähän pienen ruohoisen lisän.

Maku: On hyvää. Todella tasapainoinen. Hedelmäisen ja mineraalisen puolen integroituminen turpeiseen ja lääkemäiseen puoleen on mitä mainioin. Suolaisuutta ja merellisyyttä riittää, mutta turvesavu ei mitenkään kaahaa, vaikka onkin ilmeinen koko ajan. Suutuntuma on melko kuiva. Tammi tuntuu herkullisena ja monin tavoin iäkkäämmän oloisena kuin nykyisessä Tenissä. Sitruksisuutta, antiseptisiä aineita, kuitenkin taustalla hiukan karamellimaista makeutta. Jälkimaku on hyvin kuiva ja mineraalinen. Savuisuus, tuhkaisuus, mausteisuus, tammi, pieni yrttisyys, savumakkara, kaikki toimii hienosti. Melko pitkä finaali. Vesilisä rauhoittaa mausteita ja savua selvästi mutta ei tuo juuri mitään lisää.

Arvio: Kuivempi ja fokusoituneempi kuin nykypäivän Ten. Vierekkäin maisteltuna nykypullotteen turpeisuus on selvästi raskaampaa ja tammi tuntuu todella paljon aktiivisemmalta. Nykyinen Ten on kiistatta isompi viski mutta häviää tälle aiemmalle versiolle nyansseissa selvästi. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 6).

BenRiach 15 yo 1999/2015 Cask #8687, 56,1%

BenRiachin Batch 12 sisälsi tällaisen ex-olorosossa kypsyneen viskin. Jotenkin näiden tuotteiden fiilis ei ole päällisin puolin enää ihan parhaiden vuosien luokkaa, mutta ehkä tämä yksilö on sentään vielä ihan kuranttia.

BenRiach 15 yo 1999/2015

(56,1%, OB, 12.8.1999–6/2015, Batch 12, Cask No. 8687, Oloroso Sherry Puncheon, 655 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makea ja intensiivinen. Konsentroitunut marjaisuus ja sitä tukeva lakritsi tuntuvat voimakkaina. Runsaasti aprikoosia, mangoa ja omenaa. Todella hedelmäinen, hunajainen ja vaniljainen kokonaisuus. Siirappia, piparkakkua, tammea, lyijykynää, hajuvesimäistä esanssisuutta. Vesilisä availee kukkaisuutta.

Maku: Todella makea ja hedelmäinen. Tammi on selvästi korostuneemmin esillä kuin tuoksussa. Suussa tämä on pureva, vaikka runko on korkeintaan keskitäyteläinen. Piparkakun maustelientä, neilikkaisuutta, kanelia, lakritsia. Marjaisuus tuntuu tummana, mustaherukkaisena ja mustikkaisena. Aprikoosia, taatelia, hiukan rusinaa. Vaniljaa, tölkkihedelmien mehua. Jälkimaku on todella tamminen ja mausteinen, hilloinen ja paahteinen. Tammi yliohjautuu jonkin verran, tanniinit piiskaavat vähän turhankin rajusti. Hedelmäisyyttä, vaniljaa, paahtoleipää, neilikkaa, maustepippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo kermaisuutta mukaan.

Arvio: Nenässä hieno mutta suussa vähän tarpeettoman kova viski. Ei yllä lähellekään parhaita tämänikäisiä Benkkuja, vaikka ihan hyvä tuote onkin. 85/100

Laphroaig Lore 48%

Lore on alkuvuonna 2016 markkinoille saapunut uusi NAS-pullote Laphroaigilta. Kypsytyksessä on sekoiteltu niin isoa ex-bourbonia, uutta tammea, ensimmäisen täytön sherrytynskiä kuin quarter caskejakin. Kaikkineen kuutta eri viskiä, seitsemänvuotiaasta 21-vuotiaaseen.

Käsittääkseni tästä on tarkoitus tulla korvaava pullote 15-vuotiaalle ja 18-vuotiaalle, niin, että joka vuosi lävähtää uusi erä markkinoille. En jotenkin osannut ottaa tätä Lorea julkaisuhetkellä kovin tosissani (”The richest Laphroaig ever”), mutta nähtävästi tämä on tullut jäädäkseen.

On tämä tässä jo hetken odottanut maistoa, joten otetaan nyt sitten tyypit. Speksien perusteella tämä ei voi olla ihan kelvotonta.

Laphroaig Lore

(48%, OB, NAS, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, mineraalinen ja kuivan turvesavuinen. Tyylikäs ensivaikutelma, hapokkuutta ja tuhkaisuutta sekä hunajaa ja hedelmää sopivassa suhteessa. Mieto lääkemäisyys ja sitruksinen vahamaisuus toimivat myös hyvin yhteen. Omenaa (tarte tatin), siirappia, pähkinää. Vesilisä availee eucalyptusta.

Maku: Vahamainen, hedelmäinen ja selvästi makeammin turpeinen kuin tuoksu antoi odottaa. Suolaisuus on pinnassa, pippurisuus ja tammi tuovat reippaasti potkua tähän. Klassista Laphroaigin lääkemäisyyttä. Hapokasta omenaa, sitruunaa, makeaa hedelmätorttua. Suutuntuma on pehmeän vahamainen ja makuprofiili hyvin keskittynyt. Salmiakkilakritsia, hiukan tervaisuutta, toffeeta. Jälkimaku on varsin lääkemäinen, napakan turvesavuinen ja suolainen. Tiettyä rasvaista suklaisuutta on mukana, samoin hedelmää. Tammea, pippurisuutta, yrttisyyttä ja merellisyyttä. Melko pitkä, lujaotteinen ja mielenkiintoinen finaali. Vesilisä korostaa makeita, melkein ylikypsiä hedelmiä. Tietty viikunaisuus tulee myös mukaan.

Arvio: Ylitti odotukset kevyesti. Oivallista tavaraa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100. Whisky Magazine 85/100 (Chris Goodrum), 90/100 (Joel Harrison).

Rosebank 20 yo 1991/2011, SMWS 25.59, 53,8%

Jos minulta kysytään, Glenkinchie olisi saanut mennä ja Rosebank olisi pitänyt säilyttää. Aina nykyään kun näitä Rosebankeja vielä kohtaa, iskee pieni haikeus.

Nyt maistelussa Scotch Malt Whisky Societyn pullottamaa Rosebankia, aiempien kokemusteni perusteella parhaassa iässä. Taas on liikanimi kohdallaan: nyrkkeilyhanskoja ja miekanpistoja.

Rosebank 20 yo 1991/2011, SMWS 25.59

(53,8%, Scotch Malt Whisky Society, 1.7.1991–10/2011, Cask No. 25.59, ’Boxing gloves and rapier thrusts’, Refill Ex-Bourbon Barrel, 210 bts., 70 cl)

Tuoksu: Raikkaan hedelmäinen ja voimakkaan tamminen. Runsaasti akaasiahunajan makeutta ja vaniljaa. Kukkainen ja ruohoinen puoli on hienosti esillä, samoin koko hedelmäsalaatin kirjo: ananasta, banaania, viinirypäleitä, päärynää. Käsivoidetta, huonekaluvahaa. Kukkea kokonaisuus. Vesilisä nostaa esiin sitruksisuutta ja pientä hapokkuutta.

Maku: Alkuun varsin läpitunkematon, tamminen ja mausteinen, mutta kun maku lopulta räjähtää, se on menoa. Hedelmäsalaatti on runsas ja mahtava. Ananas, päärynä, banaani, rypäleet, kiivi, kaikki löytyy konsentroituneena pienestä pisarasta. Vaniljaa, hiukan siirappia, neilikkaisuutta, napakkaa sitruksisuutta, makeahkon valkoviinimäistä hapokkuutta. Suutuntuma on öljyinen mutta tietty kuiva purevuus tässä kuitenkin on mukana. Jälkimaku yhdistää hienosti pippuriset mausteet, hedelmäisen makeuden ja tammen kuivumisen. Kukkaisuutta, ruohoa, vahamaisuutta, vaniljaa. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo suolaisuutta pintaan.

Arvio: Hieno viski. Nyrkkeilyhanskat jäivät vain naulaan – tässä ei tunnu tippaakaan salihanskojen hikeä tai tunkkaisuutta, enemmänkin vain hedelmäistä pirskahtelevuutta ja öljyn painavuutta. 89/100

Highland Park 18 yo 43% (2016)

Highland Parkin noin kymmenen vuotta sitten julkaisema 18-vuotias sai maistelussa rinnalleen tämän aivan tuoreen pullotteen.

Olen tästä uudestakin pitänyt kovasti, mutta edelliset nuotit ovat peräisin melkein neljän ja puolen vuoden takaa. Tuli aika ottaa uusi otto samasta aiheesta, kun sattui tuo vuoden 2006 pullote rinnalle.

Highland Park 18 yo

(43%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja turpeinen. Aivan eri tavaraa kuin kymmenen vuoden takainen viski. Puuromaisuutta, leipää, pientä ummehtuneisuutta. Runsas, pehmeä turvesavu. Hunajaisuutta, havuja ja kanervaa löytyy, kuten asiaan kuuluu. Reipas sitruksisuus, suolaista voita. Todella hedelmäinen kaikin puolin.

Maku: Todella mielenkiintoinen yhdistelmä toffeemaista makeutta, turvesavua ja suolaisuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja runsas, selvästi järeämpi kuin varhaisemmassa versiossa. Suklaisuutta, kermaista pehmeyttä, kinuskia. Tölkkihedelmiä. Maltaisuus jää tuoksuun verrattuna taka-alalle. Hunajainen makeus ja yrttinen pistävyys toimivat hyvin yhteen. Jälkimaku alkaa varsin tummana ja yrttisenä, kunnes aukeaa hunajan ja toffeen kautta kanervaiseen ja runsaan sitruksiseen vyöryyn. Suolaisuus on pinnassa, turvesavukin löytyy kaivelematta. Palanutta puuta, paahteisuutta, makeaa hedelmää. Melko pitkä finaali.

Arvio: Omassa sarjassaan edelleen hieno viski. Edustaa silti turpeisuudessaan ja paksussa toffeemaisuudessaan selvästi modernimpaa viskityyliä kuin vuoden 2006 versio. 90/100

Highland Park 18 yo 43% (2006)

Highland Parkin aiemmalla etiketillä varustettu 18-vuotias oli monen suosikkiviski, jonka olemus vaihtui uudenlaisella pakkauksella vuonna 2006. Käsillä oleva versio lienee niitä viimeisiä eriä, joka sattui käteen.

Nyt siis maistelussa rinnakkain tämä noin kymmenen vuotta vanha Highland Park 18 yo ja uusin versio. Jo värin puolesta tämä vanhempi näyttää hiukan tummemmalta.

Highland Park 18 yo

(43%, OB, +/- 2006, 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja hunajaisen makea, kevyen yrttinen ja kauniilla tavalla sherryinen. Mausteet tuntuvat pehmeinä ja tammessa on huomattavan ikääntynyt, kuiva sävy. Kanervaisuutta ja lakritsia, selvästi erottuva anis. Hiukan sitruksisuutta ja kukkaisia sävyjä. Todella elegantti kokonaisuus.

Maku: Silkkisen pehmeä ja makean sherryinen. Kuiva tammi ja siihen liittyvät apilaiset ja metiset sävyt pysyvät tuoksun tapaan keskiössä. Tölkkihedelmää, ananasta ja persikkaa, hiukan siirappisuutta myös. Likaisen rasvaisessa puolessa tulee mukana aavistus turpeisuutta ja kanervaa sekä havuja. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta voltit ovat kiistatta alarajalla. Jälkimaussa pippuriset ja muutenkin mausteiset sävyt nostavat roimasti päätään. Lakritsia, vaahterasiirappia, toffeeta, kihelmöivää yrttisyyttä, sitruksisuutta, hapokkuutta. Kaunis havuisuus ja pieni turvesavun häivähdys lopussa. Pitkä ja varsin tyylikäs finaali.

Arvio: Pidän tästä valtavasti, olen aina pitänyt. Old skool -klassikkokamaa. Edustaa profiililtaan selvästi vanhaa liittoa verrattuna tuoreeseen pullotteeseen. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 12).

Bowmore Dawn 51,5%

Dawn oli portkypsytettynä jatkoa Voyagelle, mutta ei koskaan noussut samaan asemaan. Numerointiakaan ei pulloissa enää ole. Mutta siitä huolimatta viski vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Bowmore Dawn

(51,5%, OB, +/- 2002, Ruby Port Finish, 70 cl)

Tuoksu: Marjaisa, viininen ja mehukkaan turvesavuinen. Upea laventeli on välittömästi tunnistettava. Salmiakkia, tervaa, mustaviinimarjaa, kypsää punaista omenaa. Viinisyys kääntyy melkein nahkaiseksi. Yrttejä, mentholia. Paahtoleipämäinen paahteisuus. Hieno on. Vesilisä tuo erikoista tallisuutta ja multaisuutta esiin.

Maku: Pehmeän viininen ja salmiakkinen. Mustaviinimarjaa, makeaa viinisyyttä, kuningatarhilloa, luumua. Laventeli on kauniisti pinnassa, turvesavu pysyttelee nätisti taustalla. Profiili on selvästi kepeämpi kuin suuresti rakastamassani Voyagessa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeä. Jälkimaku alkaa makean marjaisana ja laventelisena, taittuu tammen ja savun kautta viinisyyteen ja suolaan. Salmiakkia ja tervaa riittää, mutta tunnelma säilyy melko kevyenä loppuun asti. Melko pitkä ja makea finaali. Vesilisä saa makeuden esiin vielä karkkisempana ja imelämpänä.

Arvio: Imelyydessäänkin hieno viininen Bowmore. Jää silti pykälän Voyagen loistavuudesta. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 14). Smoke On The Water, ”Makea ja maukas, onnistuneesti viinikypsytetty Bowmore”.

Laphroaig 30 yo 43%

Vielä yksi dream dram saapui lasiin Bowmoren 25-vuotiaan keraamisen pullotteen ja Port Ellenin 11th Releasen jälkeen. Kova on paikka, mutta kunnollisen tauon jälkeen Laphroaigin 30-vuotiaalla on silti aito mahdollisuus – niin kuin pitää ollakin. On tätäkin tullut katseltua vuosikaudet. Nyt pistetään lasiin ja maistetaan pois.

Laphroaig 30 yo

(43%, OB, +/- 2006, 70 cl)

Tuoksu: Tumman yrttinen ja erittäin intensiivinen. Lääkemäisyys on synkässä luonteessaan aivan omaa luokkaansa. Lakritsia, suolaisuutta, kuivahkoa tammea. Nokea, hiiltä, savumakkaraa. Omenaa, mentholia. Vesilisä availee minttuisia ja hienon vaniljaisia sävyjä.

Maku: Lääkemäinen ja savuinen, erittäin yrttinen ja intensiivinen. Loistava mineraalisuus, suolaa ja antiseptisia aineita. Apteekin salmiakkia, runsasta omenaa, terävää marjaisuutta ja hapokkuutta. Suutuntuma on öljyinen ja tasapainoinen, mikään tässä ei kaahaa. Mentholia, kuivaa tammisuutta, mustapippuria. Jälkimaku on kuiva ja tiivisrakenteinen, yrttinen ja upean salmiakkinen. Tervaa, nokisuutta, vaniljaa, raikasta marjaisuutta, minttua. Pitkä ja tasaisesti kuivuva finaali, jonka mehukkuus on loistavalla tasolla. Vesilisä saa tietyt kurkkupastillisen tervaiset sävyt pintaan.

Arvio: Erinomainen, tummasävyinen ja vakuuttava Laphroaig. Upea viski. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 15).

Port Ellen 32 yo 1979/2011, 11th Release 53,9%

Port Ellenit alkavat olla jo sen verran harvassa, että on iskettävä kiinni, jos jossain pääsee maistamaan. Nyt maistelussa on 11th Release, jonka perään olen katsonut kaihoisasti jo usean vuoden ajan. Odotukset ovat niin tapissa, että se hiukan jo pelottaa.

Port Ellen 32 yo 1979/2011, 11th Release

(53,9%, OB, 1979-2011, 11th Release, American and European oak casks, 2988 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinää ja voitoffeeta, mineraalisuutta ja kuivaa savua. Merellisyyttä ja köyttä, laituria ja märkää kalliota. Kuivaa tammisuutta, napakkaa yrttisyyttä, mentholia. Sitruksisuutta ja hiukan öljyä. Kuivattuja hedelmiä, kevyttä omenaisuutta. Hieno balanssi kuivien ja mehevien sävyjen kesken. Upea. Vesilisä nostaa suolaa, salmiakkia ja tuhkaisuutta pintaan.

Maku: Suunnaton. Erittäin iso ja runsas kokonaisuus, jossa kuiva tammi, mineraalisuus, voitoffee ja savu ottavat mittaa toisistaan. Herukkaa, omenalohkoja, sitruunaa. Mahtava suolaisuus. Tervaa, salmiakkia, runsaasti mustapippuria. Öljyinen ja suurimuotoinen suutuntuma. Heinää, kuivaa ruohoa. Jälkimaku on erittäin mehukas, hedelmäinen ja mineraalinen. Valtavasti pippuria, joka on silti loistavasti balanssissa. Suolaa, ruohoisuutta, heinää, savua, nokea. Mentholia ja piparminttua, sitruksisuutta ja öljyisyyttä. Erittäin pitkä ja kompleksinen finaali, jonka taustalta nousevat sävyt eivät tunnu loppuvan koskaan. Vesilisä avaa hienosti yrttisyyttä ja tammen monia ulottuuksia.

Arvio: Täydellisyyttä lähestyvä Port Ellen, kompleksinen ja samalla tasapainoinen huippuviski. Silkkaa juhlaa. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 95/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 6).