Kirjoittaja: Lauri

Glenfarclas 105, 60%

Vuonna 1836 perustetun Grantien perheyhtiön viskivarastossa on valtavat vuosikertavalikoimat. Silti yksi sen suosituimmista tuotteista on ikämerkitsemätön 105.

Nimi tulee brittien vanhasta mittaustavasta, jonka perusteella 60 tilavuusprosenttia merkitään proof-asteikolla lukemalla 105. (Nykyään se olisi siis 120.)

Tiettävästi satavitonen on kypsynyt ex-sherrytynnyreissä 8–10 vuotta. Sitä saa nykyään kolmessa koossa: 100 cl, 70 cl ja 35 cl. Käsissä on nyt tuo pienin pullokoko.

Glenfarclas 105

(60%, OB, NAS, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Vahva sherry, miltei huumaava. Sulaa toffeeta, karamellia, esanssisuutta, kypsää hedelmää, maitosuklaata. Ylikypsää kirsikkaa. Hiukan palanutta paahtoleipää. Ryhdikäs ja herkullinen vaikutelma.

Maku: Upean sherryinen, todella uljas ja makea aloitus. Yllättäen täysin juotavaa myös ilman vesilisää. Voimakkaan hedelmäinen (uuniomenaa, kypsiä luumuja, viikunoita, taatelikakkua) ja rotevan maltainen. Espresson kitkerä vivahde leikkaa makeutta. Lisätyllä vedellä aukeaa pähkinäisyys: paahdettuja maapähkinöitä. Maun keskivaihe on upeasti kasassa karamellisuudella. Siirappimaisuus jatkuu jälkimakuun asti. Lopussa tulee vielä tanniineja ja kahvinpapuja.

Arvio: Legendaarinen sherrypommi on maineensa veroinen. Näin nuoreksi viskiksi yllättävän täyteläinen, vahva ja monipuolinen makuelämys. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Dramming 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Glenglassaugh Evolution 57,2%

Glenglassaugh perustettiin 1873–1875, ja se on ollut monta kertaa suljettuna historiansa aikana. Tislauspannut ovat niin suuret, että niitä voidaan joko käyttää suuriin viskimääriin tai sitten ne on pidettävä hiljaisina.

Viimeisin, 23 vuoden hiljaisuus päättyi 2008, kun Scaent Group osti tislaamon. Tislaus alkoi uudelleen, ja ensimmäiset uudet viskit saatiin markkinoille 2011. Sen jälkeen The BenRiach Distillery Company osti tislaamon.

Evolution on kypsynyt kolmisen vuotta ex-bourbontynnyreissä (ex-Tennessee Cask, George Dickel first fill).

Glenglassaugh Evolution

(57,2%, OB, NAS, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Valkoviiniä (pinot grigio?). Päärynää. Vaniljaa. Valkoista viinimarjaa. Jokin liimainen vivahde. Pesuainetta. Yllättävän mieto tuoksu – miltei vaisu – ollakseen yli 57-prosenttista.

Maku: Todella ohut. Ensin tuntuu vain terävä alkoholi, sitten irtoaa makeutta ja tuoretta tammilankkua. Pakko lisätä vettä. Se tekee tästä päärynälimonadia. Hentoa sitruunaa, Limoncelloa. Rice crispies -muroja. Kovin kaukana ollaan vielä kypsien viskien monitasoisuudesta. Viinimäisyys on hallitsevaa, maltaisuus on vielä puhkeamatta. Muistuttaa melkein vodkapohjaista likööriä tylpässä makuprofiilissaan.

Arvio: Ei oikein vielä viski. Ohut, päärynäinen ja sitruunaliköörimäinen raakile. Katsotaan seitsemän vuoden päästä uudelleen. 75/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 81/100.

 

Balblair 10 yo, Gordon & MacPhail 43%

Vuonna 1790 perustettu ja vuonna 1895 uudelleen rakennettu Balblair oli näkyvässä roolissa Ken Loachin The Angels’ Share -elokuvassa vuonna 2012. Ihan hyvä viskielokuva, sitä voi kyllä suositella.

Balblair 10 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, licenced bottling, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Voimakas persikka. Nektarimainen pirteys ja raikkaus kaikessa hedelmäisyydessään. Päärynää, minttua, persiljaa, apilaa, tuoretta ruohoa. Vaniljainen makeus, kevyt maltaisuus. Hento profiili, silti kutsuva.

Maku: Mineraalisen hedelmäinen, makean valkoviinimäinen ja Pommacia muistuttava aloitus. Pehmeän hunajainen ja suuntuntumaltaan pyöreä, vaikka makuprofiili onkin todella ohut. Pirskahtelevaa maltaisuutta. Vähitellen tanniinit tulevat, maku väkevöityy. Vihreää teetä, edelleen sitä minttua. Tammisuus nousee jotenkin nokisena loppua kohden. Jälkimaku on hiukan kitkerä ja hapan, mutta onneksi kevyt ja lyhyt.

Arvio: Tuoksu lupailee hedelmäistä ja hunajaista viskiä, mutta lopputulos lässähtää. Kun päästään jälkimakuun, tämä tuote alkaa riittää. 76/100

Glenrothes 1988, 43%

Glenrothesin etikettimerkinnät ”approved” ja ”bottled” ovat herättäneet hämmennystä. Malt Maniacs ansiokkaasti selvitti, että hyväksyttyä ja pullotusta varten laimennettua viskiä naitetaan noin 700 litran tynnyreissä jopa useita vuosia.

Glenrothes 1988

(43%, OB, distilled 16.12.1988, approved 4.11.2008, bottled 2011, 10 cl miniature)

Tuoksu: Todella roteva ja hedelmäinen. Appelsiininkuorta, siirappia, ruskeaa sokeria. Taustalla tuttu maltaisuus. Hedelmien makeus on konsentroitunutta, aivan kuin marmeladissa. Sherrytynnyrin vaikutus tuntuu monella tapaa: hiukan imelänä, silti mausteisena ja tunnistettavana. Hieno vaikutelma kaikkineen.

Maku: Maukkaan sherryinen avaus. Rusinaisuuden takaa nousee vahva maltaisuus. Huiman pehmeä ja täyteläinen suutuntuma. Tuoksua peilaavat appelsiinimarmeladi ja siirappiset säilykepersikat. Kokonaisuus kantaa pehmeydestään huolimatta hienosti jälkimakuun, joka on puhdasta juhlaa. Tammisuus ja mausteet aloittavat melkein loppumattoman vuoropuhelun. Jumalainen finaali.

Arvio: Aivan loistava, kehittyvä Glenrothes. Tislaamon parhaat puolet yhdessä viskissä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 2).

Glenrothes 1998, 43%

Edrinton myi Glenrothesin perinteiselle lontoolaiselle viinitukkurille Berry Bros & Ruddille vuonna 2010. Itse tislaamo rakennuksineen on kuitenkin edelleen Edringtonin hallussa, samoin Cutty Sark -blendi.

Nyt käsissä on uudehko miniatyyrisarja, jonka pullot ovat kooltaan poikkeuksellisesti 10 cl. Tuolla koolla on nimikin: double double.

Glenrothes 1998

(43%, OB, distilled 17.12.1998, approved 11.2.2009, bottled 2012, 10 cl miniature)

Tuoksu: Taatelikakkua ja rusinoita. Oloroso-sherry tuoksuu voimakkaasti. Hiukan hapan, jopa äkkiväärä yleisilme. Kanelinen, paksu ja turpea tuoksu. Kokonaisuutta kantaa Glenrothesin tuttu maltaisuus. Oikein lupaava, hyvä tuoksu.

Maku: Miellyttävän pyöreä hedelmäisyys, edelleen taateleita ja rusinoita, joista tuoksussa oli lupausta. Kanelitankoa ja appelsiinia. Maltaisuus toimii hyvin, kun mausteet tukevat sitä – löytyy myös kardemummaa. Body on kuitenkin ohut, eikä oikein riitä jälkimakuun saakka. Loppuliuku on hento, ohuen rusinainen.

Arvio: Hyvät lähtökohdat, mutta kymmenen vuotta tynnyrissä ei ihan vielä riitä tälle. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 2).

Glenrothes Select Reserve 43%

Vuonna 1878 perustettu Glenrothes on Rothesin alueen klassikkotislaamo. Vuonna 2005 lanseerattu Select Reserve oli pitkästä aikaa ensimmäinen viski ilman vuosikertamerkintää Glenrothesin tuotannossa.

Glenrothes Select Reserve

(43%, OB, NAS, +/- 2012, 10 cl miniature)

Tuoksu: Todella maltainen. Happaman ja käyneen oloinen, hiivaa ja Tolua. Tylppä, saippuainen. Vaniljaa ja viinereitä, säilykehedelmiä (päärynöitä).

Maku: Hiukan tympeän tuoksun jälkeen maku yllättää positiivisesti. Maltaisuus ei ylikorostu vaan tukee makuprofiilia: säilykepäärynöillä ja -persikoilla koristeltua täytekakkua (kermavaahdolla), sen jälkeen suun täyttävää pehmeää mausteisuutta (kanelia, kookosta). Jälkimaku on hyvin mieto, mutta silti pirteällä tavalla kirpeä ja maukas. Sitrus nousee esiin vasta siellä.

Arvio: Vaatimaton tuoksu, tasapainoinen maku. Kelvollinen kokonaisuus näin nuoreksi. Ei silti säväytä vielä oikein millään tasolla. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).

Glen Scotia 20 yo 1992/2012, Thosop Handwritten Label 48,2%

Vuonna 1832 perustettu Glen Scotia muistetaan tarinasta, jonka mukaan yksi entisistä omistajista kummittelee tislaamolla – mies oli hukuttautunut Campbeltownin lahteen.

Glen Scotian viskit ovat siinä mielessä arvoituksellisia, että koskaan ei voi tietää, millainen yksilö sattuu käsiin. Tämä Thosopin pullote on viettänyt 20 vuotta värin perusteella ilmeisen aktiivisessa sherrytynnyrissä.

Glen Scotia 20 yo 1992/2012, Thosop Handwritten Label

(48,2%, Thosop for the Whiskyman, 1992–2012, refill sherry hogshead, 162 bts., 70 cl)

Tuoksu: Nyt on kova sherrypommi kädessä. Yhtä tummanpuhuva tuoksu kuin on värikin. Kypsiä luumuja, kypsää kirsikkaa, rusinoita. Erittäin lupaava. Kaakaota, piparkakkua, tummaa suklaata. Tiettyä lihaisuutta ja öljyisyyttä myös. Tyrmäävä!

Maku: Upean rusinainen ja paksun sherryinen. Lähtee heti täydellä arsenaalilla. Sherrypommiksi tässä on kuitenkin erottuvaa maltaisuutta mukana. Lisäksi öljyinen lihaisuus taittaa makeutta hienosti. Maku peilaa kaiken kaikkiaan tuoksua hyvin. Toffeefudgea ja piparkakun maustelientä löytyy, vahvaa suklaata myös. Jälkimaku on kompleksinen, kahvia ja kaakaopapuja.

Arvio: Omaperäinen sherrypommi, onnistunut joka suhteessa. Todella hieno viski. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 85/100.

Glen Garioch 18 yo 1991/2010, Cadenhead’s 50,3%

Vuonna 1797 perustettu Glen Garioch on yksi vanhimmista tislaamoista Skotlannissa ja myös yksi etäisimmistä. Se sijaitsee yksinäisyydessä itäisellä ylämaalla. Tämä yksilö on peräisin ex-bourbontynnyristä.

Glen Garioch 18 yo 1991/2010, Cadenhead’s

(50,3%, Cadenhead’s Authentic Collection, ”Glengarioch”, 1991–2010, 230 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, kirpeä. Hajuveden kukkaisuutta. Hapokas maltaisuus, aivan kuin pils-oluessa. Tamminen ja hiukan paahtunut yleisvaikutelma, alkoholinen ja terävä.

Maku: Hapan ja ennen kaikkea hapokas maltaisuus lyö heti läpi. Aivan kuin joisi erittäin vahvaa, voimakkaasti humaloitua olutta. Hedelmäisyys on yhtä lailla hapanta, appelsiinimarmeladin kirpeyttä ja mustaherukkahillon purevuutta. Maku alkaa kuitenkin keskivaiheessa odottamatta avautua, hunajainen makeus alkaa pehmentää profiilia ja vihreä tee nousee esiin. Jälkimaku on suorastaan kepeän hedelmäinen ja raikastuva, lopulta jopa hyvinkin pitkä ja herkullinen.

Arvio: Kun happamuus hellittää, kokonaisuus alkaa puhutella. Omaperäinen ja kiintoisa. 84/100

Old Pulteney 21 yo 46%

Vuonna 1826 perustettu Pulteney oli Skotlannin mantereen pohjoisin tislaamo Wolfburnin valmistumiseen asti. Rannikkosijainnin vaikutuksesta viskin makuun on kiistelty vuosikaudet.

Tämä 21-vuotias pullote on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja ex-fino-sherrytynnyreissä. Mielenkiintoista maistaa, miten fino tuntuu lopputuloksessa.

Old Pulteney 21 yo

(46%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Rotevan maltainen. Miellyttävän kukkainen (laventelia?). Terävää appelsiinia, rakeista suolaa. Hyvä balanssi makeuden ja kirpeyden suhteen. Tuoksuna ei mitenkään ylivertainen, lajissaan toki oivallinen.

Maku: Maltaisuus kantaa kokonaisuutta, jossa on aivan poikkeuksellisen selvästi erottuvat tasot. Kaiken lisäksi ne peilautuvat täydellisesti tuoksusta. Makeus tuntuu karamellisuutena, mutta sitä leikkaa hienosti rakeinen merisuola. Konsentroitunut appelsiini tuo oman kirpeän vivahteensa. Suutuntuma on uskomattoman pyöreä ja miellyttävä, silti luonteikas ja hienostunut. Jälkimaku tarjoaa pitkään jatkuvan ilotulituksen, jossa vuorottelevat makea, suolainen, mausteinen ja kirpeä. Spektri on huikea, tarjoaa tutkimusmatkan.

Arvio: Yksi parhaista omalla alueellaan. Sisältää kaikki ominaisuudet, joita viskissä arvostan. Täydellisen tasapainoinen, erottuvalla tavalla monitasoinen, silti odottamaton. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 11).

Springbank 18 yo 46%

Vuonna 1828 perustettu Springbank on harvinaisuus. Tislaamo tekee edelleen oikeastaan kaiken itse, lattiamallastuksesta saakka, ja sen takia se herättää vähän vaistomaistakin kunnioitusta viskiharrastajassa.

Springbankin 18-vuotiaan nykyversion koostumusta on arvuuteltu kovasti. Ilmeisesti pääosin se on kypsynyt refill-sherrytynnyreissä (60–80 %), loput refill-bourbontynnyreissä ja ex-portviinitynnyreissä (jälkimmäistä joidenkin lähteiden mukaan jopa 15 %, mutta todennäköisesti vähemmän).

Springbank 18 yo

(46%, OB, Second Edition, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Kuivan viininen. Tukahdutettu, jotenkin ”kalkkinen” nokisavu. Tupakkaa, ullakolta löytynyt nahkareppu. Limeä, kirpeää vihreää omenaa. Yllättävän kapea-alainen, rutikuiva kokonaisuus.

Maku: Terävä, tuoksua peilaava portviinimäisyys. Huomattavan hento body, kuiva suutuntuma, jotenkin nokinen ja epäpuhdas. Jossain määrin ”laphroaigmainen” villaisuus tuntuu suussa. Kovaa toffeekarkkia. Tupakkainen ja nahkainen fiilis, tiettyä saippuaisuutta. Jälkimaku voimistuvan tanniininen, entistä kuivemmin tamminen, mutta keskipitkä ja myönteisesti ulotteikas.

Arvio: Odotuksia pienempi viski. Springbank goes Laphroaig. Kuivan villainen ja portviininen suutuntuma on väkisinkin pettymys, vaikka kokonaisuus on toki ihan hyvä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Dramming 88/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 5).