Kirjoittaja: Lauri

Glentauchers 31 yo 1979/2010, Jack Wieber Cross Hill 50,9%

Glentauchers perustettiin 1898, mutta se oli suljettuna vuodet 1985–1992. Omistajavaihdoksen jälkeen lähes koko tuotanto menee edelleen sekoiteviskeihin.

Tämä berliiniläisen Jack Wiebers Whisky World -viskitukkurin Cross Hill -sarjassaan pullottama Glentauchers on peräisin ex-sherrytynnyristä (refill).

Glentauchers 31 yo 1979/2010, Jack Wieber Cross Hill

(50,9%, Jack Wiebers Whisky World, 1979–2010, 241 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rotevan hedelmäinen. Uuniomenaa, grillattua ananasta. Voimakas kanervaisuus. Ruokosokeria, kiteistä hunajaa. Minttua, yrttisyyttä. Jotain merellistä. Kukkaisuutta, orvokkeja.

Maku: Hedelmäinen avaus, todella miellyttävä ja pyöreä lähtö. Hapokas maltaisuus tukee makeutta, tietty mineraalisuus raikastaa profiilia. Toffeeta löytyy silti, hennolla profiililla. Mausteisuus toimii, pippuri ja yrtit antavat luonnetta. Maussa on leveä arsenaali mutta tiettyä läpitunkemattomuutta. Jälkimaku on tamminen, paahteinen, kypsän hedelmäinen ja kihelmöivän mausteinen. Ei erityisemmin vaadi vesilisää.

Arvio: Kevyen profiilin valioyksilö, jonka sulkeutuneisuus kuitenkin pudottaa terävimmältä huipulta. Onnistunut silti. 89/100

Benrinnes 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s 53,2%

Vuonna 1835 perustettu Benrinnes tuhoutui pahasti tulipalossa vuonna 1896. Omistajat käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja toivat tislaamoon sähköt.

Nykyään Benrinnes tunnetaan myös ”bastard maltistaan” Stronachiesta. Nyt käsillä oleva tuote on sentään Cadenhead’sin ex-bourbonissa kypsynyt yksilö.

Benrinnes 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s

(53,2%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1996–2012, bourbon hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin vahva päärynä. Smurffilimua, Ässä Mix -hedelmäkarkkeja. Esanssinen, pirteän karkkimainen tuoksu. Hunajaa. Sokkona ei arvaisi viskiksi. Parafiiniä, kengänkiillotusainetta. Hento kokonaisuus, mutta ihan kutsuva.

Maku: Alkaa voimakkaalla päärynällä. Maltaisuuden jyrkkä ja lagermainen luonne yllättää, kun tuoksu ei vihjaa siitä yhtään – maltainen maku myös hapantuu suussa selvästi. Maun keskivaihe on kevyen pippurinen ja mausteinen, vaikka body on kevyt. Pieni savukin ailahtaa. Jälkimaku on terävän mausteinen, tanniininen, makeutuva, mutta luonteeltaan ohut. Vesilisä nostaa maun kukkaisuutta, mutta ei muuta mitään.

Arvio: Päärynäinen karkkiviski, hento ja tavanomainen. 79/100

Glenfarclas 40 yo 46%

Vuonna 1836 Robert Hayn perustama Glenfarclas päätyi Grantin perheelle 1865. Siitä asti se on ollut samaisen perheyhtiön omistuksessa. Tislaamon varastossa lepää huomattavan kattava valikoima vuosikertaviskejä pitkältä aikaväliltä.

Tislaamon virallinen 40-vuotias julkaisu on kypsynyt pääosin ex-olorosossa. Kaiken lisäksi tuote on hinnoiteltu asiallisesti. Kannattaa myös muistaa, että harva tislaamo pystyy edes tuomaan 40-vuotiasta viskiä markkinoille.

Glenfarclas 40 yo

(46%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Huumaava oloroso-sherry. Joulun kuivakakkua. Kahvinpapuja. Pähkinäsekoitusta. Suolaista voita. Rasvattua nahkaa, tupakkalaatikkoa. Tuoreen ruohon vivahteita. Yllättävän raikas ja pirteä, ei ollenkaan tunkkainen. Eikä niin siirappinen kuin 105 on. Hieno on.

Maku: Voimakkaan sherryinen. Alkoholiprosenttiaan vahvemman oloinen. Erottuva hasselpähkinä. Upea, vastakeitetty espresso. Tummaa suklaata, voita, hunajaa. Body on keskitäyteläinen, eikä tynnyri ole kaapannut liikaa valtaa. Tasot erottuvat hyvin. Tietty raikkaus jatkuu maussakin – ei liian makea. Jälkimaku on espressoinen, pähkinäinen, tanniininen, mausteinen, uskomattoman pitkä. Tasapaino on huippuluokkaa.

Arvio: Erinomainen sherryviski. Ei mikään helppo, vaan haastaa myös maistajansa. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 91/100. Dramming 92/100. Whisky Monitor Database 93/100 (per 1).

Ledaig 10 yo 46,3%

Vuonna 1798 perustetti Tobermory on Mullin saaren ainoa tislaamo. Se myy turpeistamatonta viskiään tislaamon nimellä ja turpeistettua nimellä Ledaig (lausutaan ”le-zig”).

Ledaig 10 yo

(46,3%, OB, +/- 2013, 70 cl)

Tuoksu: Paljaan turpeinen, ei savua juuri yhtään. Farmimainen fiilis. Lihaisa ja makea. Hunajaa, koivunmahlaa, vappusimaa. Makeutta leikkaa ylikypsä, hapokas hedelmäisyys – sitrusta, hiukan mätää omenaa. Pesuainetta, hammastahnaa, antiseptisiä aineita. Todella omaperäinen kokonaisuus.

Maku: Lihaisa turve tulee ensin. Maussa selvästi enemmän savua kuin tuoksussa. Hedelmäisyys on sherryistä sorttia. Todella selvä sinappi maistuu. Turpeen sivussa tulee se hammastahna, eucalyptus, erikoinen puhdistusainemaisuus. Body on kuitenkin aika hento, kun maun keskivaihe alkaa. Jälkimaku on makeutuva, toffeemainen, maukas ja riittävän pitkä. Tietty paljaus tekee tästä aidon oloisen viskin.

Arvio: Kymppivuotiaaksi kypsä ja omaperäinen, joskin aavistuksen ohut vielä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Dramming 74/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 11).

Mannochmore 1998/2009 The Managers’ Choice 59,1%

Vuonna 1971 perustettu Mannochmore muistetaan yhdestä viskistä: mustaksi värjätty Loch Dhu järkytti maailmaa 1996. Kolmessa vuodessa se lopetettiin ja tislaamo hiljeni. Vuodesta 2008 tislaamo on pyörinyt täysillä.

Diageon kiistanalaisessa The Managers’ Choice -sarjassa pullotettu Mannochmore on kypsynyt ex-sherryssä. Varmuudeksi pakkaukseen on kirjattu ”Bodega Sherry European Oak”, jotta kaikki uskovat, että tynnyrissä on alun perin ihan oikeasti kypsynyt sherryä eikä sille ole vain näytetty sitä.

Mannochmore 1998/2009 The Managers’ Choice

(59,1%, OB, 6.7.1998–23.2.2009, Cask No. 6582, Bodega Sherry European Oak, 588 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahvan hedelmäinen. Appelsiinimarmeladia, kuningatarhilloa, sitruunankuorta, vahvaa omenaa. Oloroso-sherryä. Joulun kuivakakkua. Siirappista makeutta. Alkoholisuus tuntuu voimakkaana. Vesilisällä tuoksu rauhoittuu, muuttuu kukkaisemmaksi ja leivosmaisemmaksi (omenapiirakkaa). Silti hiukan ohut?

Maku: Voimakas tynnyri, sen tuntee heti. Vahvat tanniinit iskevät heti kiinni. Todellinen pihviviski on kyseessä. Sherryinen, konsentroituneen makea. Kuitenkin yllättävän hento body, vähän yksiuloitteinen. Kermainen suutuntuma. Vesilisällä tähän tulee ”glenmorangiemainen” pirskahtelevuus, omenapiirakka löytyy taas. Jälkimaku on yllättävän mineraalinen ja herkkä – jatkuu pitkään hentona ja kermaisena.

Arvio: Tämä jäi odotuksista. Hienot lähtökohdat, mutta tynnyri määrää aivan liikaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Deanston 18 yo 1994/2012, Cadenhead’s 57,3%

Vuonna 1966 perustettu Deanston on maatilatislaamo eteläisellä Ylämaalla. Tosin kapasiteetti on kolme miljoonaa litraa vuodessa, joten ihan pikku farmista ei ole kyse.

Useimmiten Deanstoniin törmää IB-puolella Cadenhead’sin ja Signatoryn kautta. Tämä Cadenheadin yksilö on kypsynyt butt-kokoisessa ex-bourbontynnyrissä.

Deanston 18 yo 1994/2012, Cadenhead’s

(57,3%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1994–10/2012, 270 bts., 5 cl miniature)

Tuoksu: Jyrkän hedelmäinen. Verigreippiä, kypsää appelsiinia. Samalla jotenkin puuroinen, ohrapuuroa mehukeitolla. Hunajainen makeus. Rasvainen (aurinkorasvaa) ja hitusen metsäinen (kuivia havuja). Lisätyllä vedellä puuromaisuus korostuu, samoin pistävä alkoholisuus rauhoittuu.

Maku: Todella voimakas sitrus, jota tukee kirpeä ja päällekäyvä maltaisuus. Huh! Vesilisällä sitrus aukeaa, mutta maku jää junnaamaan siihen. Sitruunankuorta, havuisuutta, terävää likööriä, pirteää mehiläisvahaa – mutta tämä ei kehity mihinkään. Jälkimaku mustaa teetä, mustaherukkaa, tanniinista sitrusta. Harmiton.

Arvio: Hedelmäinen mutta jotenkin persoonaton kokonaisuus. Hyökkää terävästi sitruksella, mutta ei kehity yhtään eikä tarjoa mitään tutkittavaa. 77/100

Highland Park 10 yo 40%

Highland Park on Skotlannin pohjoisin tislaamo, jonka Magnus Eunson perusti Orkneyn saarelle 1798. Tarina on hieno, mutta onko käsissä oleva viski myös? Tämä kymmenvuotias versio on pullotettu tavallista pienemmässä koossa Hollannin ja Saksan markkinoille.

Highland Park 10 yo

(40%, OB for Germany and Holland, 2013, 35 cl)

Tuoksu: Hunajainen, terävän sherryinen. Kuivalla tavalla savuinen. Toffeeta, mehiläisvahaa. Tuttua kanervaisuuttakin. Jotain raakaa tässä kyllä on verrattuna iäkkäämpiin pullotuksiin. Bensiiniä? Hyvä silti.

Maku: Tervaisempi ja lihaisampi kuin mikään aiemmin maistamani Highland Park. Kuivaa savuisuutta, jopa laphroaigmaisella tavalla. Toki myös kanervahunajaa, kovia toffeekarkkeja, metsäistä havuisuutta. Makeudesta huolimatta kokonaisuus on vähän bensainen ja ohuehko. Jälkimaku on pistävän kanervainen, villaisen savuinen, lihaisa ja melko lyhyt. Balanssi on silti kaikkineen oivallisesti kohdallaan.

Arvio: Yllättävän lihaisa, tervainen ja suoraviivainen Highland Park. Sujahtaa Laphroaigin ja Springbankin nykylinjojen väliin, kuivakkaan savuiselle tontille – hitusen makeampana tosin. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 82/100.

Tomatin 25 yo 43%

Ikivanhalle tislauspaikalle vuonna 1897 perustettu Tomatin teki konkurssin 1906, avattiin 1909 ja myytiin 1986 japanilaisille. Noin 80 prosenttia sen tuotannosta menee sekoiteviskeihin (Talisman ja Antiquary), mutta nyt single maltit ovat taas nousussa.

Tämä 25-vuotias pullote on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä, jotka kaikki on tehty amerikkalaisesta tammesta (North American oak casks).

Tomatin 25 yo

(43%, OB, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Makea ja yllättävän täyteläinen. Havuja. Sitruunamelissaa. Aloe veraa. Tulee kaktus mieleen. Kookosta. Sitruunaista IPA-olutta. Kovia toffeekarkkeja. Erittäin kutsuva.

Maku: Todella jännittävä yhdistelmä kirpeyttä ja makeutta. Nostaa hymyn suupieliin. Maku peilaa hienosti tuoksua – IPA-olut, kaktus, kaikki tulee voimakkaasti esille. Suutuntuma on virkistävä ja kuivakkuudestaan huolimatta herkullinen: minttua, eucalyptus-pastilleja ja katajanmarjoja. Teetä kuparipannussa. Jälkimaku on makeutuvan tamminen, minttuinen, hiukan paahteinen ja upean pitkä. Wow!

Arvio: Täydellinen yllätys. Todella upea, omaperäinen ja monipuolinen viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 11).

Glenburgie 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Vuonna 1810 perustettu Glenburgie on yksi Speysiden tuntemattomista tislaamoista. Pääosa sen tuotannosta menee Ballantine’s-sekoiteviskiin, mutta osan Gordon & MacPhail myy lisenssipullotteina. Tällä tiedolla odotukset eivät ole kovin korkealla.

Glenburgie 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licenced bottling, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Ruohoa, marsipaania, heinää. Maltaisuutta. Rehua? Kukkainen, kukkakaupan ruusukaapin tunkkaista kosteutta. Jotain pesuainetta. Aika ohut tuoksu.

Maku: Todella klassinen mallasviski, tosin luonteeltaan hyvin blendimäinen. Ei temppuja, hyvä niin. Miellyttävä kermatoffee. Maku parantaa tuoksusta, vaikka ohuus vaivaa. Kukkaisuus ja hedelmäisyys ovat hiukan vetisiä, mehumaisia (laimennettua monihedelmämehutiivistettä). Kevyen kermainen maltaisuus hallitsee. Jälkimaku on vaatimaton, hento, kitkerän tamminen mutta lyhyt.

Arvio: Vaatimaton mutta helposti juotava perusviski. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 74/100 (per 7).

Littlemill 21 yo 1991/2012, Exclusive Malts 48,9%

Littlemillin aloitusta on voitu jäljittää jopa vuoteen 1750 saakka. Virallisesti se perustettiin 1772. Vuonna 1996 tislaamo pääosin purettiin ja vuonna 2004 loppuosat tuhoutuivat tulipalossa. Viskiä on silti vielä saatavilla.

Tämä pullote on viskibisneksen ihmelapsen David Stirkin (s. 1976) vuonna 2005 perustaman Creative Whisky Companyn käsialaa, Exclusive Malts -sarjasta. Tuote on kypsynyt ex-bourbonissa.

Littlemill 21 yo 1991/2012, Exclusive Malts

(48,9%, Creative Whisky Company, Exclusive Malts, 4.4.1991–2012, refill hogshead, Cask No. 557, 275 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja ruohoinen. Maanläheinen. Leikattua heinää. Kermaa ja greippiä, raesokeria. Jonkin verran palasaippuaa. Appelsiinimehua. Aukeaa hienosti!

Maku: Ruohoinen ja kermainen. Hapahkoa maltaisuutta, jonka hedelmäinen raikkaus kuitenkin taklaa. Maukasta vaniljaa, aamupuuroa, omenahilloa. Hyvä ryhti, maku kestää jälkimakuun kevyesti. Lopussa tuntuu voimakasta mustaa teetä, tammisuutta, jotain palanuttakin. Jälkimaku on melko hapan ja pitkä.

Arvio: Odotuksia uloitteikkaampi alamaalainen. Raikkaan ja happaman vuoropuhelu on kiinnostava, vaikka omaan makuprofiiliini nämä ruohoiset kermaviskit sopivat melko heikosti. Hyvän silti tunnistaa. 86/100