Kirjoittaja: Lauri

Caperdonich 20 yo 1992/2013, The Tony Koehl Series 52,2%

Kun Caperdonich perustettiin 1898, se nimettiin Glen Grant #2:ksi. Tislaamo suljettiin jo 1902, ja se aloitti uudelleen vasta 1965. Vuonna 2002 toiminta loppui.

Virallisia pullotteita ei ole saatu, mutta yksityisiltä pullottajilta Caperdonichia vielä löytyy. Tällä kertaa maistossa ex-sherryssä kypsynyt David Stirkin pullotusyhtiön viritys.

Caperdonich 20 yo 1992/2013, The Tony Koehl Series

(52,2%, Creative Whisky Company, The Tony Koehl Series, 10/1992–2/2013, Cask No. 121137, 300 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pistävän kuparinen. Luumuinen sherry, hiukan heinää ja maltaisuutta. Puuroa. Jokseenkin sulkeutunut. Vesilisällä tuntuu paljon tuoreita appelsiineja ja yrttejä. Silti aika kapea.

Maku: Öljyisen pehmeä suutuntuma, todella miellyttävä. Kevyessä tisleessä iso viimeistely, toimii hyvin – ei yhtään tunkkainen. Voimakas appelsiini ja sama kuparisuus, joka tuntuu tuoksussa. Kepeä sherry. Aamupuuroa. Maltaisuus tuo happamuutta ja ryhtiä, mausteet särmää – ainakin basilikaa ja rosmariinia löytyy. Jälkimaku on tamminen, appelsiininen, kuparinen muttei kovin pitkä. Vesilisä avaa hedelmäisyyttä.

Arvio: Toimiva viimeistely kevyeen viskiin ilman, että sen ominaisluonne katoaa. Hyvä! 86/100

Glenmorangie 19 yo 1993/2012 Ealanta 46%

Vuonna 1843 perustettu Glenmorangie on kaiketi edelleen Skotlannin myydyin viski. LVMH eli Louis Vuitton Moët Hennessy on tehnyt siitä luksusmerkin, jonka tyyliin kuuluvat muun muassa näyttävät pakkaukset.

Glenmo’ tunnetaan myös Dr Bill Lumsdenin kunnniahimoisesta tynnyripolitiikasta (Miksi Bill Lumsden muuten mainitaan aina tohtoriksi? Vähän niin kuin Robert Altman on aina mestariohjaaja? Onhan noita tohtoreita viskiteollisuudessa muitakin…).

Ealantan kypsytys lunastaa tuota tynnyripolitiikkaa, koska tässä se on vähintään äärimmäistä laatua. Viski on viettänyt 19 vuotta uusissa, vahvasti paahdetuissa tammitynnyreissä. Glenmorangie myös ylpeilee sillä, että se voi jäljittää jokaisen puun alkuperän (tällä kertaa ”Missouri white oak from the Mark Twain forest”).

Glenmorangie 19 yo 1993/2012 Ealanta

(46%, OB, Private Collection, 1993–2012, American White Oak Heavily Charred, 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen, hedelmäinen ja rotevan tamminen. Paahteinen. Eucalyptusta. Vaniljaa, kookosta, banaania. Rasvasta huolimatta puhdas vaikutelma – avoin, moniuloitteinen. Hiukan päärynää ja pommacia.

Maku: Todella tamminen! Näin vahvaa tammea en heti muista. Peilaa hyvin tuoksua, jonka rasvaisuus ei tunnu maussa niin paljon – maku on tuoksua pirskahtelevampi. Omenaa, päärynää, vaniljaa, maitosuklaata. Minttua, herukkaa. Hyvä makupaletti, mausteinen ja rehevä. Pistelevä tanniinisuus jakaa varmaan mielipiteitä, mutta pidän siitäkin. Jälkimaku on edelleen tamminen, hunajainen, marjaisa, päärynäinen.

Arvio: Ilmeisen onnistunut kypsytys puhtaalle Glenmorangielle. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 90/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 3).

Caol Ila 18 yo 43%

Vuonna 1886 Islayn saarella vierailut Alfred Barnard kuvaili Caol Ilaa villeimmäksi ja kuvauksellisimmaksi tislaamoksi, jonka hän on ikinä nähnyt. Caol Ilan nimi tulee Sound of Islay -salmesta, joka erottaa Islayn ja Juran saaret.

Nyt maistossa tislaamon tuorein 18-vuotias julkaisu. Se ei voi olla ihan huono.

Caol Ila 18 yo

(43%, OB, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, tamminen ja savuinen. Savu on tislaamolle tyypillisesti pistävän kuivaa hiilisavua, joka on kuitenkin nätisti integroitunutta. Hedelmäinen makeus pehmentää vaikutelmaa. Erottuva omenahillo, hunaja, mieto appelsiini. Lääkemäisyyttä. Hyvin tasoja, laadukas vaikutelma.

Maku: Pehmeä ja herkullinen. Alkaa hunajaisena ja hilloisena, sitten salmiakkinen hiilisavu nousee – muttei liikaa. Makeita omenia, mehiläisvahaa, pehmeää tummaa suklaata. Taustalla yskänlääkemäinen vivahde. Kun hiilisavu hellittää, alkaa maukas jälkimaku: suolaista salmiakkia, paahdettua tammea, säilöttyjä hedelmiä. Tasapainoinen ja hieno kokonaisuus – täyteläinen ja kuiva, hedelmäinen ja suolainen.

Arvio: Komea savuviski. Täyteläisyydessä ja jälkimaussa huima parannus sinänsä jo hyvästä 12 yo:sta. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.Whisky Monitor Database 89/100 (per 1).

Speyside 12 yo 40%

Speysiden klassiselta haiskahtava nimi johtaa harhaan, koska kyseessä on alueensa nuorin tislaamo, perustettu 1990. Se lähti heti tuoreeltaan kilpailemaan halveksitun Loch Dhun kanssa omalla mustalla Cú Dhub -viskillään. Se tuottaa myös Drumguish- ja Glentromie-viskejä, kaikki nuorena myytävää tuotantoa.

Taustat ovat nyt sellaiset, että täytyy pitää mieli avoimena, kun edessä on tislaamon 12-vuotias perustuote.

Speyside 12 yo

(40%, OB, +/- 2006, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sherryinen, parfyymimäinen, makea. Kukkainen ja ruohoinen. Siirappia, vaikka vaikutelma on ohut. Erottuva maltaisuus, kuin tummaa olutta. Tiettyä äitelyyttä tässä kyllä keveydestään huolimatta on.

Maku: Todella maltainen. Sherry jää jalkoihin ja tuntuu vain imelyytenä. Harvinaisen lattea suutuntuma, maku on kuin seinä. Hapottoman hedelmäinen ja mesimäisen kukkainen vaikutelma poistuu, kun maltainen jälkimaku alkaa. Siinä on maitosuklaata, rusinoita ja maapähkinää, mutta kevyenä – ja se loppuu nopeasti.

Arvio: Lattea, imelä ja maltainen tusinaviski. Silti täysin juotava. 74/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 71/100. Whisky Monitor Database 73/100 (per 2).

Royal Brackla 17 yo 1991/2009, Gordon & MacPhail 46%

Royal Brackla on matalan profiilin tislaamo, joka perustettiin jo 1812. Vuosina 1985–1991 se oli suljettuna, eikä kovin monta OB-pullotetta ole nähty senkään jälkeen: 10 yo Flora & Fauna tuli vuonna 1993, ja virallinen 10 yo vuonna 2004.

Tämä Gordon & MacPhailin Connoisseur’s Choice -sarjassa pullotettu Brackla on kypsynyt koko ikänsä ex-sherrytynnyrissä (refill sherry cask).

Royal Brackla 17 yo 1991/2009, Gordon & MacPhail

(46%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1991–2009, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäinen, kirsikkainen (säilykekirsikkaa). Täytekakkupohjaa. Hentoa sherryä. Tuoretta heinää. Appelsiinimehua. Runsas ja jälkiruokaviinimäinen vaikutelma.

Maku: Hedelmäinen, sitruksinen, mineraalinen, hiukan pistävä. Todella voimakkaat tanniinit alkavat kuivattaa suuta melkein heti. Viinimäinen makeus hukkuu terävään tammisuuteen, jossa on savuinen vivahde. Kirsikkaisuutta ja omenia. Jotenkin ”kulmikas” suutuntuma, ei mikään helppo tapaus. Jälkimaku on makeutuva, pippurinen, paahteinen, melko pitkä.

Arvio: Vahva, kulmikas ja haastava viski. Lisäulottuvuuksilla aineksia todella hyväksi. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 1).

Caol Ila 12 yo 43%

Caol Ilan 12-vuotias kuuluu viskeihin, joiden ääreen pitää palata aika ajoin. Islayn jättiläinen Caol Ila on perustettu 1846, mutta osa tislaamon rakennuksista on vuodelta 1879. Sen käyttämä vesi on melko mineraalipitoista, koska se on virrannut kalkkikiven läpi. Täytyypä ajatuksella maistella, miten se vaikuttaa tähän.

Caol Ila 12 yo

(43%, OB, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, savuinen, vahamainen. Hiilisavua. Sitruunaa – kuorta ennen kaikkea. Tammea. Hapokasta valkoviiniä. Lääkemäisyyttä, suolaisuutta. Kuivakka yleisilme.

Maku: Erittäin kuiva aloitus, valkoviinimäinen ja pölisevän nokisavuinen. Sitruuna maistuu, samoin vanilja. Mehiläisvahaa, aamiaismuroja, herkkää mausteisuutta, suolaisuutta. Body on todella kevyt ja suutuntuma mineraalinen. Kaikki bourbonkypsytyksen elementit – jos tässä on sherrykypsytettyä viskiä mukana, sen määrän on oltava hyvin vähäinen. Jälkimaku on hiukan makeutuva, puhtaan tamminen, sitruksinen, mausteisen kihelmöivä ja vahamaisuudesta huolimatta kuiva.

Arvio: Kuivan savuviskin prototyyppi. Nokisen hiilisavun ja vahamaisen sitruksisuuden toimiva yhdistelmä. Ei pahaa sanottavaa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 10).

Miltonduff 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Vuonna 1824 perustettu Miltonduff tunnetaan Ballantine’s-sekoiteviskin pääelementtinä. Tuotantomäärältään suuri tislaamo on ollut single maltina pieni: 1980-luvulla tuli markkinoille 12-vuotias OB-pullote, mutta sen jälkeen on oltu Gordon & MacPhailin varassa. Ja sellaista on tänään siis tarjolla.

Miltonduff 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licensed bottling, 2005, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea. Äkkiseltään terävän alkoholinen. Hunajainen. Sherryä ja ylikypsiä hedelmiä, banaania, sitrusta. Kukkaisuutta – ruusuja. Mehiläisvahakynttilää. Aamiaismuroja. Kevyt vaikutelma.

Maku: Hennon sherryinen (oloroso). Kukkaisuutta ja hunajaa. Ohrapuuroa ja mehukeittoa. Vesimelonia. Suutuntuma on pehmeä mutta hyvin ohut. Tästä näkyy läpi. Jälkimakua kohden maut kevenevät entisestään. Jää vain hentoa maltaisuutta, hunajaa, tammisuutta. Todella kevyt kokonaisuus, erottuvasta sherrystä huolimatta.

Arvio: Seitinohut iltapäiväviski. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 3).

The Macallan Sienna 43%

Vuonna 1824 perustettu Macallan on ennennäkemättömässä nosteessa. Se uhkaa pian Glenfiddichin ja Glenlivetin asemaa, etenkin Aasian-myynnin ansiosta. Uuteen tyyliin kuuluvat myös helposti lähestyttävät NAS-pullotesarjat, houkuttelevat replicat ja ponnekas markkinointi.

Tämä nyt maisteluvuorossa oleva Sienna kuuluu samaan nasseviskien sarjaan uusien Amberin ja Rubyn kanssa. Täytyy myöntää, että odotukset eivät ole kovin korkealla.

The Macallan Sienna

(43%, OB, NAS, 1824 Series, +/- 2013, Sherry oak casks, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan sherryinen. Rusinainen, makea. Taatelia. Puuromainen, maltainen, pähkinäinen. Tuttu saippuaisuus kaiken yllä. Vähän nahkaa, rasvattuna. Vaniljaista toffeefudgea. Kutsuva!

Maku: Olosoro-sherry aloittaa vyöryn. Rusinoita, pähkinäsekoitusta, säilykehedelmiä. Suutuntuma on tuoksun luomiin odotuksiin nähden melko kevyt, mutta maussa on rutkasti ulottuvuutta. Mausteet alkavat nousta melko nopeasti, maltaisuus sakenee ja samalla myös tammisuus alkaa kiristää suuta. Saippuaa. Jälkimaku on paahteinen, mausteinen, hiukan imelä ja kardemummainen. Onnistunut, helposti juotava.

Arvio: Sherrykypsytystä Macallan-tyyliin. Tasapainoinen ja hyvä NAS-viski. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Auchroisk 15 yo 1993/2008, Gordon & MacPhail 43%

Vuonna 1974 perustettu Auchroisk käytti single maltistaan pelkästään The Singleton -nimeä vuoteen 2001. Nykyisin sitä myydään taas Auchroiskina, vaikka yhtään OB-pullotetta ei olekaan julkaistu (ainoastaan Flora & Fauna -sarjan versio). Suurin osa tuotannosta menee J&B-sekoiteviskiin.

G&M:n Connoisseur’s Choicessa julkaistu pullote on kypsynyt ex-bourbonissa (refill American hogshead).

Auchroisk 15 yo 1993/2008, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1993–2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja hedelmäinen. Hunajamelonia, tuoretta appelsiinia, omenaa, viikunaa. Aavistus nahkaa ja tupakkaa. Rasvainen maltaisuus puskee läpi. Leikkokukkia, apilaa ja tuoretta ruohoa. Jotenkin ”painava”.

Maku: Pehmeä, makea ja pyöreä. Omenaa, päärynää, sitrusta, kukkaisuutta. Maltaisuus on suolaista sorttia (aamiaismuroja), se leikkaa hunajaisuutta. Mausteisuus alkaa purra melko pian, sitruunankuori ja mallas happamoituvat. Painava bourbonkypsytyksen tuntu vie jälkimakuun, jossa on maltaisuutta, hunajaa, tammisuutta ja vieno savu.

Arvio: Runsas ja vähän yllättävänkin painava bourbonkypsytetty perusmalt. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Dramming 80/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 2).

Kilchoman Machir Bay 2012, 46%

Vuonna 2005 aloittanut Kilchoman oli ensimmäinen uusi Islay-tislaamo 124 vuoteen. Sen oma ohra on kasvatettu Rockside Farmissa ja mallastettu itse (loppu tulee Port Elleniltä).

Tämä ”Kikkomanin” sijaintipaikan mukaan nimetty viski on yhdistelmä kolmevuotiasta (60 %), nelivuotiasta (35 %) ja viisivuotiasta (5 %) ex-bourbontynnyreissä kypsytettyä viskiä (first fill). Lopputulos on vielä viimeistely kahdeksan viikon ajan ex-oloroso-tynnyrissä (sherry butt).

Kilchoman Machir Bay 2012

(46%, OB, NAS, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua, hiukan makeampi kuin aiemmat versiot. Märkä nuotio rantakalliolla. Lääkemäinen, antiseptinen vivahde. Salmiakkijauhetta, merilevää. Asfalttia? Sitrusta ja kiiviä, omenaa. Hyvä kokonaisuus.

Maku: Yllättävän makea, hunajainen. Jopa hiukan sherryisen hedelmäinen vivahde tunkee ilmeisen hiilisavun läpi. Salmiakkijauhe ja tervaleijona maistuivat voimakkaina. Suutuntuma on pehmeä ja kypsä, osin maltainen. Mieto savu kantaa hiukan ohuen keskimaun yli. Jälkimaussa salmiakki ja hilloisuus kamppailevat, hiilisavu ja tammisuus korostuvat. Tietty ”likaisuus” tuntuu aivan loppuun saakka.

Arvio: Edeltäviä bourbonversioita makeampi, joskin epäpuhtaampi. Hyvällä tiellä ollaan. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 87/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 6).