Kirjoittaja: Lauri

Glenlossie 15 yo 1997/2012, The Ultimate Selection 46%

Glenlossien tislaamo rakennettiin vuonna 1876 Lossien laaksoon Elginin eteläpuolelle. Viski meni pitkään vain sekoituksiin, kunnes 1990-luvun alussa Diageo toi markkinoille 10-vuotiaan Glenlossien Flora & Fauna -sarjaan.

Nyt maistelussa on The Ultimate Selectionin pullottama Glenlossie, joka on peräisin hogshead-kokoisesta ex-bourbontynnyristä (225 litraa).

Glenlossie 15 yo 1997/2012, The Ultimate Selection

(46%, van Wees’ The Ultimate Selection, 18.2.1997–16.10.2012, Cask No. 811, 343 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas maltaisuus ja korosteinen hedelmäisyys (kirpeä hedelmäsalaatti, omenaa ja ananasta). Vaniljainen, makea ja yllättävän täyteläinen vaikutelma. Mineraalinen ja valkoviinimäinen, pyöreä. Hyvä!

Maku: Roteva maltaisuus tulee ensin. Tämä odotella on odotuksia tukevampi viski. Maltaisuus pilkkoutuu hedelmäiseksi ja raikkaaksi, tuore ja makea ananas hallitsee. Kirpeydellä ja makeudella on hyvä balanssi. Jälkimaku jatkuu suoraan ja raikkaana, mineraalinen fiilis pysyy yllä loppuun saakka. Hyvin puhdas, keskipitkä loppuliuku. Kaikkineen onnistunut bourbonkypsytys kantaa maltaista kokonaisuutta.

Arvio: Tasainen makuelämys, tuoksu ja maku peilautuvat hienosti keskenään. Ananas ja maltaisuus balanssissa. Ylitti odotukset. 84/100

Glengoyne 14 yo French Oak Wood Finish 48,5%

Vuonna 1833 perustettu Glengoyne sijaitsee alle 20 kilometrin päässä Glasgow’n keskustasta. Nyt käsillä oleva Glengoyne on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä ja viimeistelty ranskalaisissa tammitynnyreissä.

Glengoyne 14 yo French Oak Wood Finish

(48,5%, OB, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Makean tamminen. Vahva marsipaani. Siirappinen, viinimäinen (makea jälkiruokaviini). Tumman maltainen. Hedelmäkakkua ja säilöttyjä aprikooseja. Aika hyvä!

Maku: Voimakas maltaisuus täyttää suun. Kaikkineen suutuntuma on Glengoyneksi yllättävän pyöreä. Makeus (karamelli) tukee maltaisuutta hyvin, samoin tietty sherryisyys ja viinimäisyys. Hedelmäisyys on herkullista, makean hilloista (omenahilloa) ja kestävää. Sokerinen mausteisuus vie jälkimakuun, jossa tammisuus ja tanniinit valtaavat alaa. Suu kuivuu, jäljelle jää aavistuksen saippuainen hedelmäisyys ja herkkä maisteisuus. Jälkimaku kuitenkin kestää hyvin. Maukas kokonaisuus.

Arvio: Oivallinen Glengoyne, ehdottomasti paras tähän mennessä. Tasapainoinen esitys. 87/100

Bruichladdich Rocks 46%

Bruikan perustuotteiden sarjaan kuuluva Rocks on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä. Aiempi versio oli viimeistelty makeissa ex-Banyuls-viinitynnyreissä, mutta tässä versiossa ei enää sellaista merkintää ole. Itse asiassa tietoa on tarjolla hyvin vähän, joten nyt mennään pelkällä tuntumalla.

Bruichladdich Rocks

(46%, OB, NAS, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Karamelliä, lihaisaa makeutta. Hyvin hento mutta tunnistettava turve (olisiko tässäkin 5 ppm niin kuin Laddie Tenissä?). Suolaa. Esanssisuutta. Pelkän tuoksun perusteella tätä ei arvaisi viskiksi, maltaisuutta ei löydy. Löytyy makean saippuainen hedelmäisyys ja ruohoinen koneöljy. Aika outo kokonaisuus.

Maku: Lähtee laveasti: herukkaista marjaisuutta, kirpeää hedelmäisyyttä, paljasta turpeisuutta, tylppää maltaisuutta ja terävää, viinimäistä hapokkuutta. Ensimaun vyörystä huolimatta makuprofiili on blendimäisen lattea ja suutuntuma jotenkin vetinen. Maun keskivaihetta ei edes huomaa. Jälkimaku on heiveröinen, aavistuksen mausteinen (kanelia) ja miedon hedelmäinen. Balanssi on pahasti vinossa.

Arvio: Pettymys hienon kymppivuotiaan jälkeen. Blendimäinen ja ohut kokonaisuus. 78/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Whisky Monitor Database 76/100 (per 2).

Tullibardine 15 yo 40%

Vuonna 1949 perustetun Tullibardinen tuotannosta suurin osa on mennyt sekoitteisiin. Vasta vuodesta 2003 se on julkaissut vintage-pullotteita. Marraskuussa 2011 tislaamo sai uuden omistajan, ja sen myötä on julkaistu myös ikämerkityt perusmallit.

Tullibardine 15 yo

(40%, OB, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Vahvan vaalean jälkiruokaviinin tai liköörin tuoksu. Polar-lakkalikööri? Hiukan eltaantunut maltaisuus. Säilykehedelmiä, appelsiinimarmeladia, paljon konsentroitunutta makeutta. Samalla tässä on jotain käynyttä, ja se vähän etoo. Vaikuttaa kuitenkin ikäistään vanhemmalta viskiltä.

Maku: Tuoksua parempi maku. Erittäin voimakas aprikoosi dominoi. Maltaisuus säestää. Vahvan puuromainen tuntuma, aamiaisella ollaan. Suutuntuma on ohut eikä maun keskivaihe säväytä. Jälkimaku on edelleen hedelmäisen maltainen ja hiukan sitruunapippurinen. Keveys jää vain kirpeytenä suuhun. Kokonaisvaikutelma jää hyvin miedoksi ja helpoksi.

Arvio: Tuoksu on paksu, maku ohut. Hyvä aprikoosi, mutta siihen se jää. 79/100

Braeval 13 yo 1998/2012, The Ultimate Selection 46%

Braeval tunnetaan monella eri nimellä. Alkujaan se oli Braes of Glenlivet, mutta lopulta Glenlivet suojasi tuotemerkkinsä. Vuosina 1973–1978 rakennettu tislaamo oli pitkään suljettuna, kunnes se avattiin uudelleen vuonna 2008.

Tämä The Ultimate Selectionin pullottama Braeval on viettänyt 13 vuotta ex-bourbontynnyrissä (noin 180 litran barrelissa).

Braeval 13 yo 1998/2012, The Ultimate Selection

(46%, van Wees’ The Ultimate Selection, 12.11.1998–1.10.2012, Cask No. 168883, 227 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas vihreä omena (Granny Smith). Aivan mahdoton omena tosiaan, se peittää kaiken alleen. Vähitellen maltaisuus sentään avautuu ja kukkaisuus pilkistää esiin (havuinen kukka-asetelma talvella). Hiukan koneöljyä ja hiuslakkaa. Aika jännä kokonaisuus.

Maku: Pirteän raikas ja yllättävän herkullinen. Vahva omenaisuus sävyttää kaiken. Alkuun pirskahtelevaa maltaisuutta. Hiukan suolaista voita siihen perään. Jälkimaku on omenainen, mutta liudentuu vahvasti – jäljelle jää vain ohuelti maltaisuutta, vihreää teetä, havuja ja tuoretta ruohoa.

Arvio: Pirteä tuoksu ja mainio maun ensivaihe, mutta kaari ei kanna loppuun aivan saakka. Lyhyt ja ohut jälkimaku pudottaa tämän viskin palkintopallilta. Mutta hyvä tuote on kuitenkin kyseessä. 85/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2012, 56,1%

Vuonna 1816 perustettu Lagavulin oli 1990-luvun myydyin Islay-viski. Sittemmin se on jäänyt myyntitykkien varjoon, mutta laadusta on pidetty kiinni.

Iain McArthur kuvailee YouTubeen ladatulla hienolla videolla Lagavulinin 10-vuotiasta Baby Lagavuliniksi. Kovin paljon vanhempaa ei ole tämä 12-vuotiaskaan. Tuote on viettänyt ikänsä hogshead-kokoisissa ex-bourbontynnyreissä (refill American oak).

Lagavulin 12 yo Special Release 2012

(56,1%, OB, 12th Release, 2012, 31 656 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuisen vaniljainen. Tervaa, lakritsia. Raskaan rasvaiset ja voimakkaat esterit, jopa aldehydejä löytyy (tosin kukkaiseksi kutsuminen ei tekisi tälle oikeutta). Suolaa ja merilevää, Lagavulinin tunnusmerkit. Lisätyllä vedellä esille nousevat lihaisuus ja kinuskisuus. Mahtava balanssi ja houkutteleva esillepano.

Maku: Tervainen lähtö, todella maukas ja lihaisa turpeisuus tulee ensin. Sitrushedelmät ja suola nousevat sen takaa. Hedelmäisyys on jopa herkkää, kookos ja vanilja tuntuvat puhtailta. Maun keskivaiheilla spektri laajenee hunajaiseksi ja pehmeäksi. Jälkimaku on herkullisen suolainen ja samalla paahteisen hedelmäinen ja makea. Wow! Vesilisä taittaa kovinta savua ja lisää kinuskia.

Arvio: Hienompia savuviskejä. Pehmeä, moniuloitteinen, silti vakuuttavan suora. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Uisge 2013

Uisge-festivaali järjestettiin taas Vanhalla ylioppilastalolla 31.1.–1.2. Osallistuin perjantaihin, mutta varsin täysipainoisesti – ennätin maistaa viitisentoista viskiä. En ole tottunut tekemään näistä tilaisuuksista mitään viskinuotteja, joten en tehnyt sitä tälläkään kerralla. Tärkempää on tuttujen tapaaminen ja uusien viskielämyksien hankkiminen.

Aloitin perjantai-illan BenRiachin ja Glendronachin tastingilla. Session veti tislaamojen omistajan Billy Walkerin poika Alistair Walker. Mies oli luontainen tarinankertoja ja otti yleisön hienosti huomioon. Sessio kuitenkin keskittyi enemmän tislaamojen historiaan ja yleiseen tarinankerrontaan kuin varsinaiseen maisteluun. Meillä oli kuusi viskiä merkittyinä edessä ja yksi sivussa ilman merkintää, tuttuja tietysti suurin osa. Merkitsemätön muki oli Glendronachin tuoretta single caskia, joka olikin koko session paras viski: Glendronach 22 yo 1989/2012 Single Cask #5475 PX 51,6%.

Kaksi tuntia kului tastingissa siivillä. Sen jälkeen piti käydä kahvilla, ennen kuin suu oli valmis alakerran haasteisiin. Sieltä mieleen jäi erityisesti Caol Ila 27 yo Sherry Cask 1984/2011 Douglas Laing Old & Rare 51,9%. Sherryisiä Caol Iloja ei kovin usein tapaa, ja tämä yksilö oli kyllä erinomainen esitys aiheesta. Erinomainen oli myös The Balvenie Tun 1401 Batch #5 50,1%, jonka olin blokannut listoilta jo etukäteen: sitä piti päästä maistamaan. Dave Stewartin eli ”Quiet Daven” maaginen vattaus ei jättänyt kylmäksi. Loistava viski.

Port Ellen 6th Releasen oli myös blokannut listoilta etukäteen, mutta pullo oli jo tyhjä, kun pääsin paikalle. Onneksi olin sitä päässyt maistamaan aiemmin jo muualla – olisin vain halunnut tarkastaa, oliko se niin hyvä kuin muistin. Port Ellenin sijaan lasiini päätyivät viimeiset tipat Talisker 25 yo 2005 Release 57,2% -pullosta. Mielenkiintoinen esitys, tuon vuoden kaksivitosta ei enää usein tapaa.

Uisge 2013 jätti hyvän maun suuhun. Olen ehdottomasti laittamassa ensi vuoden Uisgen kalenteriin heti, kun päivämäärät kerrotaan. Jos vaikka pääsisi molempina päivinä paikalle. Nostan hattua järjestäjille: he ovat tehneet loistavaa työtä suomalaisen viskikulttuurin eteen vaikeissa olosuhteissa (festivaaliahan ei saa edes mainostaa). Täytyy vain luottaa siihen, että tieto kulkee.

Bruichladdich 10 yo ’The Laddie Ten’ 46%

Vuonna 1881 rakennettu tislaamo aloitti toimintansa 1886 Bruichladdich Distillery Companyna. Heinäkuussa 2012 se myytiin ranskalaiseen omistukseen Rémy Cointreaulle.

Laddie Ten on viettänyt kymmenen vuotta ex-bourbontynnyreissä ja pieneltä osin ex-sherrytynnyreissä (American oak matured).

Bruichladdich 10 yo ’The Laddie Ten’

(46%, OB, +/- 2012, 20 cl)

Tuoksu: Toffeeta, vaniljaa ja moottoriöljyä kuin Springbankissa ikään – sokkona menisi varmasti sekaisin. Herkullinen! Lihaisa vaikutelma, jännittävä kinuskinen hedelmäisyys. Etiketissä hämää sana ”unpeated”, koska turpeisuuden tuntu leijuu vahvana (ilmeisesti tässä on silti 5 ppm). Turveviskin elementit ovat läsnä.

Maku: Hiukan vähemmän rasvaa ja potkua kuin tuoksun perusteella sopi odottaa. Yllättävän tavallinen maltaisuus, joka kuitenkin toimii hienosti, puhtaan bourbonkypsytyksen tapaan. Kirpeä hedelmäisyys (greippi) säestää. Suutuntuma on pyöreä muttei kovin tukeva. Toffeefudge sulaa mausteiksi: inkivääriksi ja maustepippuriksi. Jälkimaussa lihaisuus korostuu jälleen, lopuksi tulee pitkä kepeä liuku mausteisiin.

Arvio: Loistava tuoksu, toimiva makupaletti. Springbankin maltainen velipuoli. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whiskynotes 86/100. Dramming 90/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).

Glengoyne 21 yo 43%

Glengoynen tuotannon arvostetuin osa ovat olleet nämä täysin ex-sherrytynnyreissä kypsyneet viskit. Glengoyne-kimaran viimeisenä viskinä 21-vuotias noin vuodelta 2012.

Glengoyne 21 yo

(43%, OB, +/- 2012, Sherry Matured, 5 cl miniature)

Tuoksu: Rotevan maltainen ja makea. Vahva säilykekirsikka, imelää suitsuketta. Kun viski on viettänyt hetken aikaa lasissa, tuoksuista nousee esiin kanervahunaja. Sen jälkeen löytyy rommirusina-toffeefudge. Oikeastaan aika hyvä tasapaino, sherry toimii hienosti.

Maku: Kevyestä rungosta huolimatta oikein herkullinen. Maltaisuus toimii hyvin. Alussa nousee aavistuksen savuinen kanervahunaja (joka tuo mieleen Highland Parkin), sitä seuraa tummien hedelmien kirjo (uuniomenaa, luumua, taatelia). Sherry kantaa makuja, kokonaisuus on lempeä. Keskipitkä jälkimaku on hento mutta kermaisen sherryinen ja makean karamellinen.

Arvio: Kevyellä profiililla tämä on parasta, mitä sherrytynnyrillä voi tehdä. Kun tisle on rungoltaan näin ohut, tätä on pakko pitää onnistuneena kokonaisuutena lajissaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 11).

Glengoyne 17 yo 43%

Glengoyne-kimara jatkuu 17-vuotiaalla pullotteella. Tunnen tislaamon tuotantoa hiukan ohuesti, ehkä siksi, että siitä on ollut vaikea saada otetta.

Ian MacLeod osti Glengoynen tislaamon Edringtonilta ja aloitti toiminnan 16.4.2003. Sen jälkeen logokin on muuttunut jo pariin kertaan.

Glengoyne 17 yo

(43%, OB, +/- 2012, 5 cl miniature)

Tuoksu: Pistävän sherryinen, tukevan maltainen. Vahva appelsiini: kuorta, hedelmälihaa, tuoremehua. Rusinaa, kuminaa, luumukiisseliä. Saippuaa, vaahtoavaa pesuainetta. Ei kovin kutsuva kokonaisuus – äitelä ja pisteliäs yleisvaikutelma.

Maku: Tuoksuun nähden jälleen kohtuuttoman ohut ja kevyt. Sherry tulee ensin yhdessä humauksessa, sitten kunnon puraisu tuoretta appelsiinia, se taas jakautuu kahviin, mausteisiin – ja hiipuu pois. Maun keskivaihe on ontto. Jälkimaku alkaa taas puskea pintaan ylikorostunutta sherryä (finon hapokkuutta ja oloroson makeutta) ja hedelmäkakkua. Mutta paletti on kapea, siitä ei pääse mihinkään.

Arvio: Sherryisempi versio kevyestä kymppivuotiaasta. Ei säväytä tämäkään. Kymppivuotias maistuu tämän rinnalla todella maltaiselta, saippuainen suolaisuus tuntuu heti. On tämä parempi kuin se. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 81/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 13).