Kirjoittaja: Lauri

Inchmurrin 18 yo 46%

Loch Lomondin pullottama Inchmurrin ei ole koskaan ollut erityisen arvostettu viski. Täytyy silti ihan satunnaisotannalla maistaa, olisiko 18-vuotiaassa kuitenkin onnistuttu.

Miniatyyripullon kaulassa on koodi L5/313/18 07:48. Viskinörtin arkijärki sanoo, että kyseessä olisi vuoden 313:ntena päivänä eli 9. marraskuuta 2018 hiukan ennen kahdeksaa tehty pullotuserä.

Inchmurrin 18 yo

(46%, OB, 2018, Island Collection, Refill & Re-charred Ex-Bourbon Casks, Batch L5/313/18 07:48, 5 cl miniature)

Tuoksu: Voimakas tammi. Leipämäisyyttä ja maltaisuutta on vaikka muille jakaa. Sitruksinen ja omenainen hedelmäisyys on raikasta, mutta pieni pahvinen vivahde häiriköi. Weetabixiä, pähkinärouhetta, tammilastuja. Korianteria, minttua, persiljaa. Metallisia sivuääniä. Vesilisä avaa persikkaista ja päärynäistä makeutta.

Maku: Tammi ajaa päälle isolla rekalla ilman valoja. Tanniineja, inkivääriä, teroitettua lyijykynää, ruohoisuutta. Aprikoosinen ja omenaisen hapokas hedelmäisyys. Varsin kuiva yleisilme, mentholin ja piparmintun (hammastahnan) piirteitä. Suutuntuma on melko kevyt ja osin kireä. Maltaisuuden kaverina kulkee edelleen tietty pahvisuus ja puuromaisuus, jota myslin ja Weetabixin kauttakin tulee läpi. Jälkimaku on muromainen ja erittäin tamminen, osin liuotinmainen. Tietty kireys ja hapokkuus korostuu entisestään. Ruohoisuutta, sitruksisuutta, korianteria. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo esiin Vihreitä Kuulia ja siirappisuutta.

Arvio: Ei oikein maistu, vaikka odotukset tavallaan ylittyivätkin. 79/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41, 58,8%

Maistelussa vaihteeksi Aultmorea SMWS:n valikoimista. Tynnyrinä on ollut refill-bourbon ja kypsytystä takana 13 vuotta. Odotukset ovat maltilliset, koska perinteisesti nämä nuorehkot Aultmoret ovat olleet hiukan värittömiä speysidereita.

Aultmore 13 yo 1997, SMWS 73.41

(58,8%, Scotch Malt Whisky Society, 2/1997–2010*, Sweet and citric counterpoints, 2nd Fill Ex-Bourbon Hogshead, 286 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sitruksinen ja runsaan vaahtokarkkinen. Marsipaania, sitruunavaahtoa, apilankukkaa, rypälemäisyyttä, hiukan raakaa päärynää. Mineraalisuutta ja pientä valkopippurisuutta. Öljyisen napakka ja hiukan rasvainen purevuus on myös mukana. Vesilisä avaa raikkautta, minttua ja sitruunamelissaa.

Maku: Sitruksinen, öljyinen ja purevan pippurinen. Yllättävänkin voimakas tuoksuun nähden. Maltaisuutta, sahattua lautaa, pientä liimamaisuutta ja liuotinta. Viinirypäleitä, kiiviä, päärynää. Sitruuna edelleen vahvasti pinnassa, kirpeänä ja intensiivisenä. Runko on korkeintaan keskitäyteläinen mutta suutuntumassa pippuri ja mineraalisuus korostuvat. Ei tämä mikään nautiskeluviski ole, enemmänkin tekninen suoritus. Jälkimaku valkopippurinen, mineraalinen ja rypälemäisen hapokas. Mustaa teetä, anista, heinäisyyttä, vähitellen nousevaa suolaa. Tiukka tammisuus pitää loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo makeutta lisää.

Arvio: Tyylinä tämä on sellaista laatua, mistä en erityisemmin pidä. Suuria vikoja tässä ei ole, mutta sen verran kireä viski on kyseessä, ettei varsinaisesta nautiskelusta voi puhua. 79/100

Glengoyne 25 yo The First Fill 46%

Lasiin päätyi tällä kertaa Glengoynen 25-vuotiaan tuoretta erää suoraan tax free -valikoimista. Tässä The First Fill -pullotteessa on aavistuksen alhaisempi alkoholiprosentti kuin normiversiossa, jossa se on 48 %. Muuta näkyvää eroa ei ole heti havaittavissa. Vertailukohta on kyllä kova, koska se perusversio oli ainakin viimeksi maisteltuna pullotteena varsin erinomainen.

Glengoyne 25 yo The First Fill

(46%, OB, +/- 2019, Travel Retail Exclusive, First Fill Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Todella tuhti sherrytuoksu. Tummaa suklaata, luumua, viikunaa, taatelia, runsaasti maitokahvia. Yrttisyyttä, iäkkään oloista tammisuutta, uuniomenaa, siirappisuutta. Muhkea öljyisyys ja tyylikäs pähkinä. Hieno syvyys ja kompleksisuus, kermaisuutta ja marjaisuutta riittää. Vesilisä avaa paahteisuutta ja paljastaa pienen savun ailahduksen.

Maku: Sherryinen, kahvinen ja suklainen. Hyvin samantyylinen kuin 48-volttinen versio, koska tuoksu antaa odottaa totaalista sherryjyrää, mutta hedelmät, luumu, taateli ja omenaisuus saavatkin hyvin tilaa. Marjaisuus on vahvasti esillä, pientä lakritsia ja yrttiä. Pähkinää ja vahamaista tammea. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kermaisen pehmeä. Helpommin lähestyttävä tämä on kuin 48-volttinen versio. Jälkimaku on edelleen runsaan suklainen, kahvinen ja siirappisen sherryinen. Minttu ja yrtit nousevat hyvin esiin, samoin sitruksisuus ja uuniomena. Pientä pippuria myös. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa maitokahvia ja pehmentää otetta entisestään.

Arvio: Makean suklainen ja runsas huippuviski häpeilemättömän sherryttelyn ystäville. Ylitti odotukset. 90/100

Springbank 16 yo 1993/2009, Douglas Laing 50%

Lasissa on tällä kertaa perusvahvaa Springbankia. Nyt on pullote Douglas Laingin OMC-sarjasta männävuosilta, refillissä kypsynyttä tavaraa.

Springbank 16 yo 1993/2009, Douglas Laing

(50%, Douglas Laing, Old Malt Cask, 6/1993–6/2009, Cask No. DL 4938, Refill Hogshead, 310 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen ja suolainen, paljon ikäistään iäkkäämmän oloinen. Refill-tammi puhuu. Kuivaa turvesavua, öljyä ja vahaa, suolaa ja lääkemäisyyttä, pippuria. Aprikoosia ja kuivakkaa sitruksisuutta. Hiukan vaniljaa, marsipaania ja suklaisuutta. Todella upea tuoksu. Vesilisä tuo pintaan parafiinia ja pölyisyyttä.

Maku: Sitruksinen, suolainen ja varsin kitkerä. Tammi on selvästi tuoksua aktiivisempaa ja karvaus tulee päälle lujaa. Vahaa, hapokkuutta, sinappisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja pippurisen pureva. Kuivaa turvesavua, lääkemäisyyttä, limettiä, aprikoosia, mantelia. Vanilja ja kinuski tuovat hieman pehmeyttä mukaan. Jälkimaku on runsaan hedelmäinen, todella pippurinen ja mykistävän tamminen. Kuivattava vaikutus alkaa saman tien. Tuhkaa, lääkettä, turvesavun kitkeryyttä, edelleen reippaasti suolaa ja heinäisyyttä. Nahkaa, kaakaojauhetta, maltaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa kovia hedelmäkarkkeja.

Arvio: Uskomattoman hieno tuoksu jää mieleen. Aivan kuin vanhaa Port Elleniä. Myös makupaletissa on ehdottomasti hetkensä, vaikka kokonaisuus ei aivan tuoksun luomiin odotuksiin pystykään vastaamaan. 88/100

Ben Nevis 18 yo 1996/2015, The Whisky Agency & The Nectar 52,7%

Nyt sitten Lagavulin-kimaran jälkeen lasissa jotain ihan muuta. Tarkemmin sanottuna mielenkiintoinen täysi-ikäinen Ben Nevis The Whisky Agencyn ja Nectarin yhteispullotuksena.

Ben Nevis 18 yo 1996/2015, The Whisky Agency & The Nectar

(52,7%, The Whisky Agency & The Nectar, Circus, 1996–2015, Refill Hogshead, 276 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja metisen raikas. Omenaa, sitruunaa, viinirypälettä, mangoa, persikkaa ja runsaasti kiteistä hunajaa. Vaniljaa ja crème brûléetä, kukkaisuutta ja karkkisuutta. Myös maltaisuus pääsee kauniisti esiin. Tammessa on pieni vahamaisuus mukana. Nam. Vesilisä tuo havunneulasia esiin.

Maku: Erittäin runsas ja hedelmäinen. Valtava hyöky omenaa, päärynää, viinirypäleitä, persikkaa ja sitruksisuutta. Suutuntuma on kermaisen pehmeä mutta pippuri tuo ryhtiä. Vaniljaa, melko aktiivista tammea, metisyyttä, vahamaisia sävyjä, pihkaisuutta. Vanilja ja kukkaisuus pysyvät kyydissä mukana. Maltainen karheus yhdistyy pieneen havuisuuteen. Pieni pahvin ailahdus vain häiriköi taustalla. Jälkimaku on varsin tamminen ja pippurinen. Maltaisuutta, metallisuutta, yrttisyyttä ja karvautta. Sitruksinen ja hedelmäinen runsaus kitkeröityy vähitellen. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja happoja.

Arvio: Todellinen hedelmäpommi. Pientä heittoa tasapainossa, muuten likimain loistava. Etenkin tuoksun kanssa tekee mieli viettää paljon aikaa. 89/100

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition 43%

Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko saapuu kolmannelle etapille, eikä taju ole ainakaan vielä lähtenyt. Lagavulinin vuoden 1979 Distillers Edition oli aivan omaa luokkaansa, joten väliin piti ottaa vuoden 2006 Special Release.

Nyt on taas maistelussa DE-pullote, vuoden 1989 tuotannosta ja vuonna 2005 pullotettuna.

Tätä moni on pitänyt 1980-luvun parhaana DE-julkaisuna Lagavulinilta, mutta omissa kirjoissani vuoden 1987 DE on niin järjettömän kova, että ihmettelen, jos tämä nousee ihan sille tasolle kuitenkaan.

Lagavulin 1989/2005 Distillers Edition

(43%, OB, 1989–2005, Batch No. lgv 4/493, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, suklainen ja kuminen. Kumisaapasta on oikein kunnolla mukana. Sukulakua, lakritsikastiketta, hiukan tervaisuutta ja runsaasti turvesavua. Pippuria, hiilisyyttä, tervaleijonaa, viinisyyttä, rusinaa, chorizoa. Tumman hilloinen ja yrttinen, mutta kumi dominoi aavistuksen liikaa.

Maku: Kumia, sherryä, sukulakua ja turvesavua. Tervaleijonaa, mustaherukkahilloa, cassis-likööriä, hapanta savuisuutta, pientä sekavuutta. Uuniomenaa, rusinaa, luumuhilloa, suklaakastiketta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hetkellisesti pippurisen pistävä. Yskänlääkemäisyys jättää alleen chorizon ja grillatun paprikan. Jälkimaku liikkuu tummissa maisemissa. Happamuus ja pieni karvaus korostuvat. Turvesavu, hiilisyys, viinisyys ja muhkea kumi ovat toki jatkuvasti mukana. Tervaleijonaa, mustaherukkaa, pistelevää pippurisuutta, tammea. Rusinaa, lääkemäisyyttä, suklaata. Melko pitkä finaali.

Arvio: Nyt sattui pieni pettymys, kun odotukset oli viritetty niin äärimmäisen korkealle. Tämä jää selvästi 1990- ja 1991-pullotteista jälkeen. Kumi on hiukan liian hallitseva ja yleisilme on sen takia ummehtunut alusta loppuun. Paljon tässä on erinomaistakin, mutta silti 1987-pullote liikkuu aivan eri sfääreissä. 88/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2006, 57,5%

Marraskuun lopun synkkyyden kunniaksi Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko jatkuu. Eilinen vuoden 1979 Distillers Edition otti luulot pois, joten eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa radikaalisti voltteja.

Tänään maistelussa Lagavulinin varsin varhaista kuutoserää tästä Special Releases -klassikkosarjasta.

Sarjan tämänsyksyiset pullotteet ovat ulkomuodoltaan tyyliteltyjä ja ehkä jonkun mielestä jopa fancyjä. Jotenkin tämä vanha spartalainen tunnelma puhuttelee itseäni enemmän kuin lehtikuviot ja hörhelöt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2006

(57,5%, OB, Bottled 2006, 6th Release, 70 cl)

Tuoksu: Tuima turvesavu ja yllättävän erottuva mentholi ovat keulassa. Reippaasti kumia, aktiivista tammea, vegetaalisuutta, hiilisyyttä ja suolaa. Vanilja ja Key Lime Pie tuoksuvat. Mineraalisuutta, hiukan lääkemäisyyttä ja bensaa. Melko kuiva kokonaisuus – ja hieno. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja makeutta.

Maku: Voimakas, sitruksinen ja turvesavuinen. Vegetaalinen turve hallitsee, mutta tietty mineraalisuus ja mentholi pitävät paketin kasassa ja riittävän kuivana. Hiilisyyttä, hapokkuutta, tuhkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja pippurisen pureva. Sitruunan rinnalle nousee vihreää omenaa ja pientä kinuskista makeutta. Kumi on edelleen mukana, samoin lääkemäisyys ja bensa. Jälkimaku paljastaa vihdoin hiukan tervaa, salmiakkia ja kuivalihaa. Silti finaali pyörii yhä turvesavun, kumin ja mentholin ympärillä. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja tuhkaa riittää pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä korostaa hiukan kitkeryyttä.

Arvio: Herkullinen, mentholin ja kumin sävyttämä Lagavulin. Vakuuttava esitys mutta taas hiukan erilainen kuin muut tämän sarjan viskit, mitkä olen päässyt maistamaan. 91/100

Lagavulin 1979 Distillers Edition 43%

Maistelussa tällä kertaa suurklassikko, legendaarinen Lagavulin, sarjansa ensimmäinen. Tätä vuonna 1979 tynnyriin pistettyä Distillers Editionia on tiettävästi pullotettu vain vuonna 1997, mutta miniatyyrissä ei pullotusvuotta ole, niin kuin ei ole batch-numeroakaan. Oletus on kuitenkin vahva. Otamme hatun päästä ja ryhdymme maistoon.

Lagavulin 1979 Distillers Edition

(43%, OB, 1979–1997*, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mahtava, aivan mah-ta-va. Tervaleijonaa, turvesavua, pekonia ja savumakkaraa. Salmiakkia ja tervaa, hiukan siirappisuutta ja yrttisyyttä. Nahkaisuutta ja kuivaa tammisuutta, marjaisuutta ja sherryä. Suklaisuutta, tupakkaisuutta, pientä hiilisyyttä ja intensiivistä appelsiinia. Upea kompleksisuus ja balanssi.

Maku: Tumman turvesavuinen, syvän yrttinen ja upean sherryinen. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tuhkaa, salmiakkia ja tervaa. Tammi on erittäin kuivaa ja vahamaista, pieni nahkaisuus saa tukea pippurista ja yrteistä. Siirappia, suolaa, salmiakkilakritsia, marjaisuutta, pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienossa balanssissa. Maut ovat syviä, integroituneita ja kompleksisia. Jälkimaku on tamminen, sherryinen ja vahamainen, öljyinen ja suolainen. Lääkemäisyyttä, pippuria, hiilisyyttä. Tervaleijona, tuhkaisuus, appelsiini, pekoni ja kaikki nyanssit elävät upeasti pitkän finaalin loppuun saakka.

Arvio: Vahvistaa viskimaailman vanhan sanonnan siitä, että sarjan ensimmäinen on lähes aina sarjan paras. Kaikista maistamistani Distillers Edition -pullotteista tämä on tähän mennessä ylivoimaisin. Hands down. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Parhaita viskibaareja: Bow Bar, Edinburgh

Edinburghin kaupungissa on viskiharrastajalle monenlaisia houkutuksia, mutta kaikista uusista viskipaikoista huolimatta oma suosikkini on edelleen vanha kunnon Bow Bar.

Olen kyllä vieraillut uusissa ja kehutuissa Usquabae Whisky Barissa, Whiski Barissa ja Devil’s Advocatessa ja voin niitä ihan suositellakin, mutta sydämestäni haluan aina kuitenkin Bow Bariin.

Matkustin Edinburghiin ensimmäistä kertaa syksyllä 2006. En ollut kummoinenkaan viskituntija, mutta kasvatin osaamistani kokemusperäisesti kiertämällä pari iltaa ja yötä kaupungin baareja ja yökerhoja kaverini kanssa. Muistan käyneeni Bow Barissa jo tuolla reissulla.

Tänä syksynä kävin siellä jälleen. Bow Barissa yhdistyy hyvän viskibaarin moni olennainen perustekijä. Viskivalikoima on pätevä, ja se kiertää – tarjolla on aina tuoreita julkaisuja ja vanhoja klassikoita rinnakkain. Paikan sijainti on erinomainen ja kynnys matala. Henkilökunta on erittäin ystävällistä, asiantuntevaa ja rentoa.

Bow Bariin on vaikea olla eksymättä, jos liikkuu Edinburghin vanhassa kaupungissa. Scotch Whisky Experiencen vieressä kulkee Royal Milelta portaat alas West Bow -kadulle, ja siinä se jo on. Katu on maisemiltaan mahtava – siellä aina muistaa, miksi Edinburghia sanottiin aikanaan Euroopan Manhattaniksi. Kaupunki oli rajattu ahtaalle alueelle ja kasvoi ylöspäin. Bow Barin ovelta osoitteesta 80 West Bow tämän näkee selvästi.

Kynnys Bow Bariin on todella matala, koska sellaista ei käytännössä ole. Ovikin on usein kadulle saakka auki, ja tiskille voi kävellä muutamalla askeleella suoraan sateesta. Hanoissa on real alea ja olutvalikoima on muutenkin ensiluokkainen. Viskit on järjestelty hyllyyn hintajärjestyksessä, enkä edes tiedä, onko baarissa varsinaista viskilistaa. Olen tehnyt päätöksiäni tunnepohjalta.

Viskihyllyn laidassa on kylttejä: Malt of the Moment £5.40. Malt of the Moment £4.20. Malt of the Moment £10.00. Kun ostin viimeksi viskiä jälkimmäisestä päädystä, baarimikko varmisti moneen kertaan, olenhan valmis maksamaan lasillisesta kympin. Vahvistin. Viime kerran viskeistä jäi tosin parhaiten mieleen Mortlachin tuore 16-vuotias, jossa oli ristiriitaisia arvioita taustalla ja sen takia pieni kohukin.

Perjantain alkuillasta huolimatta löysin baarista jopa istumapaikan. Katselin ohi lipuvaa ihmismassaa, paikallisia, turisteja, kaikenlaista kansaa. Pubin ajatus tuntui toimivan, julkinen talo, jossa moni kävi ottamassa työviikon lopuksi yhden nopean. Tunnelma oli kodikas, puheensorina täytti tilan. Seinillä näkyi tiiviisti ruuvattuna kehyksiinsä Johnnie Walkerin, Whyte & Mackayn ja Boddington’s Beerin kaltaisten alkoholibrändien mainoksia.

Bow Bar on perustettu vuonna 1987. Sen saama palkintojen ja tunnustusten määrä on huomattava. Osa näistä todistuksista on kehystettynä baarin seinälläkin.

Viskiharrastaja noteeraa palkinnoista ainakin The Whisky Magazinen myöntämän Whisky Bars of the World -sarjan kullan vuodelta 2012 ja Wee Dram Awardin Best Whisky Bar of the World -kisan voiton 2014. Tältä vuodelta palkintokaapissa on baarien ykkössija Best of Edinburgh -kisassa ja toista kertaa peräkkäin Bow Barille myönnetty Best Bar in Scotland -palkinto Scottish Hospitality Awardsissa.

Palkinnot ovat tietysti yksi asia, asiakkaan kokemus on toinen. Omat kokemukseni paikasta ovat kautta linjan hyvin myönteiset. Mutkattomuuden vastapainoksi pitää kuitenkin muistuttaa, että viikonloppuisin paikka on pahasti täynnä eikä sen takia oikein sovi keskittyneen viskitastingin pitopaikaksi.

Ylipäänsä oikein antaumukselliseen viskinmaisteluun valitsisin jonkin toisen baarin. Bow Bar on sosiaalinen kohtaamispaikka, jossa on kattava viskivalikoima, hyvät oluet ja puheliasta porukkaa. Oikein umpimielisen viskinörtin kannattaa miettiä etanoliensa kanssa askarteluun myös muita vaihtoehtoja, vaikka kyllä Bow Baristakin pipetti löytyy.

Sijainti on kuitenkin ehdoton etu, ja siksi Bow Bar on mahtava pysähdyspaikka ihan tavallisellekin viskituristille. Vinottain Bow Baria vastapäätä sijaitsee The Whisky Shop, joka on oman kokemukseni mukaan ainoa alueen asiallinen viskikauppa. Royal Mile on täynnä toinen toistaan kalliimpia viskipuoteja, jotka ovat aina tungokseen asti täynnä turisteja.

West Bow’lle ei eksy läheskään niin moni. Royal Milella vain Holyroodin päässä sijaitseva Cadenhead’s Whisky Shop on keskusta-alueen toinen suositeltava viskikauppa. Muissa voi käydä ihailemassa pulloja, mutta hinnat ovat niin poskettomia, että kannattaa säästää rahansa muualle.

Mieluiten kannattaa kävellä Bow Bariin ja maistella siellä parhaita viskejä, ennen kuin ostaa mistään mitään.

Dalwhinnie 1980/1997 Distillers Edition 43%

Maistelussa jälleen yksi vuonna 1997 pullotettu miniatyyri-DE. Tällä kertaa tislaamona on Dalwhinnie ja finistelyssä on käytetty ex-olorosoa.

Dalwhinnie 1980/1997 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1997*, Double Matured in Oloroso Sherry Wood, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mausteinen ja rusinainen. Kuivaa tammea ja kuivattuja hedelmiä. Sitruksisuutta, appelsiinimehua, metisyyttä, kukkaisuutta. Hiukan jalohomeinen vivahde on mukana, samoin kevyitä oloroson piirteitä. Tammea on melko runsaasti, maltaisuus on selvästi esillä. Muroja ja mysliä, hiukan ruohoisuutta.

Maku: Metinen ja mausteinen, hunajainen ja rusinainen. Tammi on melko kuivakkaa, mutta puskee varsin reippaasti katkeruutta mukaan. Suolaisuutta, maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä. Appelsiinia, uuniomenaa, kinuskia. Suutuntuma on kermainen mutta melko kevyt, kääntyy varsin kireäksi ja mausteisen pistäväksi. Happamuutta, kanelia, hiukan luumuliköörin ja rommin sävyjä. Jälkimaku on tamminen ja maltainen, metinen ja edelleen varsin hedelmäinen. Sitruksisuutta, omenaa, hunajaisuutta. Mausteisuus pysyttelee loppuun asti pääroolissa, kanelin ja pistävän hapokkuuden saattelemana. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Hiukan ristiriitainen esitys. Tässä on paljon klassista eleganssia, mutta hapot lyövät lopulta aavistuksen yli ja kireys jää päällimmäiseksi mieleen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100.