Maistetut

Mortlach 13 yo Special Release 2021, 55,9%

The Beast of Dufftown on tehnyt uutta tulemista ylibrändäämisen vuosien ja pienten parfyymipullojen jälkeen. Nyt maistelussa vuoden 2021 erikoisjulkaisu, josta olisi edelleen voinut vähän näitä sarjanimiä ja liikanimiä ja muita kikkareita poistaa. The Moonlit Beast? Pffftt…

Mortlach 13 yo Special Release 2021

(55,9%, OB, 2007–2021, Special Release 2021, Untold Legends, ”The Moonlit Beast”, Virgin and Refill American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja mineraalinen. Herukkainen, sitruksinen, tavallaan vähän heleä, kalkkinen ja kuivan vahainen. Todella kirkas yleisilme, terävää yrttisyyttä ja ruohoisuutta. Limoncelloa, kirpeää omenaa, vähän kookosta. Hiivaisuutta ja murokeksiä. Vesilisä tuo maltaisuutta pintaan.

Maku: Mineraalinen, öljyinen, todella voimakas. Kirpeä, herukkainen, sitruksinen ja minttuinen. Hapokkuutta ja suolaisuutta. Suutuntuma on painava ja runko pureskeltava, mikä on jännä yhdistelmä tällaisen heleyden kanssa. Raparperia, eucalyptusta, inkivääriä, vähän vaniljaa, aavistus jotain liuotinta. Jälkimaku on öljyinen ja kirkas, todella kirpeä ja hapokas. Mineraalinen, terävä, hapokkaan omenainen. Ihan pieni savun ailahdus. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo merkittävästi lisää sokerista makeutta.

Arvio: Tuoksu ja maku ovat jännittävästi hiukan eri paria, kun The Beast of Dufftown paljastaa todellisen luonteensa vasta tisleen painavuudella. Jotain vaikuttavaa tässä kyllä on, vaikka mikään makujen runsaudensarvi ei ole kyseessä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 86/100.

Tamdhu Batch Strength 006, 56,8%

Tamdhun Batch Strength -sarja jatkaa kasvamistaan. Nyt lasiin pääsi Batch No. 006. Aiemmin olen maistanut Batch No. 003:n, joka ei tehnyt mainittavaa vaikutusta.

Tamdhu Batch Strength 006

(56,8%, OB, 2021, Batch No. 006, First-Fill and Refill Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen, tallinen ja sherryinen. Luumua, rusinaa, ylikypsää hedelmäisyyttä. Pientä kuivalihaisuutta, satulaa. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kanelia. Melko rouhea tammisuus ja maltaisuus, kaikkineen vähän nuoren oloinen kokonaisuus. Vesilisä avaa uuniomenaa ja mantelia.

Maku: Sherryinen, vähän siirappinen ja mausteinen. Ylikypsä hedelmä, luumut ja rusinat ovat vahvasti läsnä. Nahkaa piisaa, maltaisuutta, hiukan mysliä ja Weetabixia. Kaneli puskee läpi voimalla, tammea riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus vähän levoton. Jälkimaku on vähän siirappinen ja todella mausteinen. Kanelia, pippuria, happoja. Tammi tuntuu yhä nuoremmalta, suu kiristelee ja kitkeryys painaa päälle. Paahtoleipää, tummaa suklaata. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa toffeeta ja pehmeää mausteisuutta.

Arvio: Tisle ei ihan kanna tätä sherrykäsittelyä. Tämä tuntuu hyvin samalla tavalla karulta sherryviskiltä kuin aiemmin maistamani Batch No. 003. Niukat hedelmät, kova tammi. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 85/100.

BenRiach 12 yo 2007/2019 Cask #3946 for La Maison du Whisky 56,2%

Maistelussa kävi tällainen Ranskaan pullotettu BenRiach, joka on vaihteeksi peräisin turpeisesta tisleestä. Se on ajoittain vähän hankala BenRiachin kanssa, ja kun liemi on vielä köllöttänyt lopulta PX-tynnyrissä, epäonnistumisen mahdollisuudet ovat kohtalaisen suuret. Mutta tämäkin maistetaan avoimin mielin.

BenRiach 12 yo 2007/2019 Cask #3946 for La Maison du Whisky

(56,2%, OB for La Maison du Whisky, 16.2.2007-24.9.2019, Peated, Cask No. 3946, Pedro Ximenez Puncheon, 687 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja sherryä, mineraalinen ja bbq-kastikemainen yleisilme. Maitosuklaata, mausteinen, viikunainen. Vähän viininen vivahde, luumua ja rusinaa. Lehtisavu on miellyttävä ja hyvin balanssissa runsaan makumaailman kanssa. Vesilisä availee vähän vaniljaisia ja sokerisia piirteitä.

Maku: Runsaan hedelmäinen, sherryinen ja kuivan turvesavuinen. Luumua, suklaata, vähän maitokahvia. Heinäisyyttä ja mineraalisuutta, toisaalla taas rusinaa ja bbq-kastiketta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvässä balanssissa. Jälkimaku on sherryinen ja turvesavuinen. Pippuri nousee pintaan, tammi on varsin kuivaa. Mineraalinen ja siirappinen kombo toimii. Melko pitkä ja nautittava finaali. Vesilisä korostaa mausteisuutta, esiin tulee kanelia ja vähän minttua.

Arvio: Ylitti selvästi kaikki odotukset. Todella hyvää, ihan parhaita viime vuosina maistamiani uusia BenRiach-pullotteita. Nyt on makua. Sherry ja turvekin toimivat kauniisti yhteen koko matkan. 88/100

Ardbeg Heavy Vapours 46%

Ardbegin vuosijulkaisut on tullut viime vuosina maistettua reilusti myöhässä, ja niin kävi myös tämän vuoden 2023 Feis Ile -peruspullon kanssa. Odotukset olivat matalalla, vaikka pitihän tämä kiinnostuksesta tsekata.

Ardbeg Heavy Vapours

(46%, OB, NAS, 2023, Fèis Ìle 2023, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, runsaan turvesavuinen ja todella vegetaalinen. Omenaa, hapokkuutta, hiukan vaniljaa. Erittäin nuoren oloinen, vähän jyväisyyttä ja sahattua lautaa. Jotain vähän palanutta. Vesilisä avaa vähän valkosuklaata ja tomusokeria.

Maku: Kirpeä, turvesavuinen ja edelleen varsin tuhkainen. Hiiltä, hapokkuutta, jotain todella raakaa ja kypsymätöntä. Omenaa, greippiä, runsasta vegetaalisuutta, märkää turvetta, paahtunutta ja palanutta tammea. Suutuntuma on vähän ohut ja runko huokoinen. Jyväinen ja karkea fiilis. Jälkimaku on turvesavuinen, tuhkainen ja karvas. Hapokas ja kirpeä, sitruksinen, vähän kitkerä kokonaisuus. Vegetaalisuus on yllättävän väkevää loppuun asti. Melko lyhyt ja ohut finaali. Vesilisä nostaa vaniljasokeria esiin.

Arvio: Ardbegin historian mittapuulla varsin vaatimaton esitys, ohut ja suoraviivainen. Toisaalta jos tällaisesta raakuudesta pitää, tämä kyllä toimittaa sitä isolla kädellä. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Smoke On The Water, ”Nuori, yksioikoinen ja melko vaatimattomaksi jäävä Ardbeg”.

Arran Small Batch Heavily Peated for Sweden 50%

Ruotsalaiset saivat tällaisen The Crazy Swede -työnimellä tunnetun Arranin, joka on paperilla lupaava: raskaasti turpeinen tisle, järeät Oloroso-sherrytynnyrit. Mikä voisi mennä pieleen? Systembolagetille tehty pullote on kuitenkin jossain määrin jakanut mielipiteitä. Kriitikoiden mielestä viski on kerroksellinen ja ohut. Ilmeisesti ikää viskillä on vähintään seitsemän vuotta.

Toisaalta pitää muistaa, että tämä on nykymittapuulla huokea erikoispullote, euroissa viidenkympin luokkaa. En odota mahdottomia, vaikka taannoinen Flickenschildin Arran-pullote vähän vastaavilla spekseillä olikin aivan mainio tapaus.

Arran Small Batch Heavily Peated for Sweden

(50%, OB for Sweden, NAS, 2021, Heavily Peated, Sherry Casks, 9500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja runsaan sherryinen välittömästi. Salmiakkinen ensikosketus. Tervaa ja suolaa, ruskeaa sokeria ja viikunahilloa. Kypsää kirsikkaa, kuningatarhilloa, saksanpähkinää. Hiukan kuivalihaa, savustuslastuja, tummaa suklaata. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja tuo makeaa persikkaa pintaan.

Maku: Pehmeän turvesavuinen, tumman suklainen ja suolaisen salmiakkinen ensipuraisu. Rusinaa, hilloisuutta, uuniomenaa. Hiukan kahvia. Makeampi ja pehmeämpi kuin tuoksu antoi odottaa, joskin suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen eikä runko ole järin tymäkkä. Hapan tammisuus, bbq-kastike, tuhkaisuus ja suolaisuus keittyvät nätisti kokoon. Sherryn tuomat sävyt ovat täynnä hapokasta hedelmää, kuivattua aprikoosia, pähkinää ja kirpeää yrttisyyttä. Pientä levottomuutta, mutta kiinnostavalla tavalla. Jälkimaku on suolainen ja salmiakkinen, tammi käy erittäin happamaksi ja yrtit puskevat pintaan. Espressoa, paahdettuja pähkinöitä, mustapippuria. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kireää tammea. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta entisestään, mutta ei tuo oikein mitään uutta esiin.

Arvio: Onnistunut pullote omissa puitteissaan. Jälkimaku vain jättää toivomisen varaa. 85/100

Glen Garioch 23 yo 1990/2013, Samaroli 45%

Lasissa tällä kertaa mielenkiintoinen Glen Garioch Samarolilta. Toiset ovat olleet tästä innoissaan, toiset pettyneet.

Glen Garioch 23 yo 1990/2013, Samaroli

(45%, Samaroli, Coilltean, 1990–4/2013, Cask No. 5874, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja ruohoinen, hiukan päärynäinen ja varsin raikas. Sitruunaa ja tölkkiananasta, vähän vaniljaa ja kermaa. Jännä hiilisyys ja pieni nokisuus puskee läpi. Märkää maata, kostunutta heinää. Pientä puuromaisuutta ja voita. Tammessa on hapan vire. Vesilisä tuo pientä saippuaisuutta pintaan.

Maku: Tuoksua vakuuttavampia välittömästi. Hieno mineraalisuus ja ruohoisuus tulee ensin esiin, mutta runsas sitruksisuus, mahtava suolaisuus ja nautinnollisen kuiva, vähän tervainen ja nokinen turvesavu nostavat tämän uudelle tasolle. Suutuntuma on melko kevyt ja runko jopa hento, mutta sitruksen ja hiilen yhteispeli on upeaa. Tammessa todella on hapan sävy, joka istuu hyvin kokonaisuuteen. Päärynä tuntuu kirpeältä ja pientä herukkaisuuttakin löytyy. Tietty maanläheisyyskin toimii. Kaikkineen tässä ei ole mitään häiritsevää eikä kokonaisuuteen kuulumatonta. Jälkimaku on kirpeän sitruksinen, mineraalinen ja edelleen varsin nokinen. Hiilen, suolan ja ruohoisuuden keskellä tammessa on varsin nautinnollinen happamuus. Keskipitkä finaali on todella tyylikäs. Vesilisä korostaa tervaa ja anista.

Arvio: Tämä oli erittäin positiivinen yllätys. Varauduin pettymäänkin. Äkkiseltään ihan perusviskin oloinen liemi nousee muutamalla hienolla elementillä kokonaan toiselle tasolle. 87/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 89/100.

Secret Speyside 26 yo 1994/2020, The Daily Dram 48,7%

Maistossa mielenkiintoiselta vaikuttava mysteeripullote Speysidelta. Nämä Secret Speyside -viskit ovat välillä melkoisen miellyttäviäkin yllätyksiä. Kypsytysikää on tällä kertaa 26 vuotta, ja liemi on lillunut puncheon-kokoisessa sherrytynnyrissä.

Secret Speyside 26 yo 1994/2020, The Daily Dram

(48,7%, The Daily Dram for Bresser & Timmer, 1994–2020, Sherry Puncheon, 70 cl)

Tuoksu: Ei vakuuta yhtään. Ruohoa, märkää pahvia, heinää, kosteaa lehtikasaa. Märkää sedimenttiä. Vähitellen löytyy sentään vaniljaa ja pientä marsipaania, aavistus minttuakin. Ohut kuin mikä, ei oikein mitään ryhtiä. Toffeeta, vähän rusinaa ja hiukan makeaa persikkaa. Vesilisä tuo kermaisuutta ja sokeria esiin.

Maku: Yhtä ohut kuin tuoksu, mutta tyyli on aivan toisenlainen. Todella mausteinen, kirpeän sitruksinen, jopa vähän hapan yleisilme. Mustaherukkaa, musteisuutta. Häiritsevän iso metallinen sivuääni, jota märkä pahvi edelleen säestää. Hedelmät kallistuvat ananaksen, aprikoosin ja kirpeän omenan suuntaan. Sherrytynnyri on ollut täysin lopussa, koska siitä on tullut mukana lähinnä puisevuus. Suutuntuma on todella ohut ja runko vaatimaton. Jälkimaku on mausteinen, minttuinen ja musteinen. Märkä pahvi ei jätä rauhaan. Tammi tulee nyt kunnolla läpi, karheana ja vaativana. Kirpeä marjaisuus, hapan sitruksisuus ja edelleen tietty kitkerä ruohoisuus pysyvät kyydissä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee vähän anista ja muita yrttejä.

Arvio: Todella iso pettymys. Märkää pahvia ja metallisia sivuääniä. En viitsi lähteä edes arvailemaan, mistä tislaamosta tämä on peräisin. 79/100

Glenallachie 15 yo 46%

Paperilla tämä Glenallachien 15-vuotias perustuote näyttää hyvältä, kun etiketissäkin on Billy Walkerin nimi. Viimeistelyssä on käytetty PX-tynnyreitä ja pienempiä sherrytynskiä, jotka ovat olleet Walkerin leipälaji.

Mutta tästä pullotteesta ei ole juurikaan pidetty. Yritän silti maistella tämän ilman ennakkokäsityksiä, vaikka Walkerin tekemisten pitkäaikaisena fanina se ei tietenkään ihan täysin onnistu. Enkä nyt aivan innoissani ole ollut Glenallachien perustuotteistakaan.

Toisaalta viimeksi maistamani portviinikypsytetty single cask oli oivallinen, joten potentiaaliakin löytyy.

Glenallachie 15 yo

(46%, OB, 2021, Oloroso & PX Sherry Hogsheads & Puncheons, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makean hedelmäinen ja tuhdin sherryinen. Hillomaisuutta, etenkin mustaherukkaa ja vadelmaa. Kuivattua luumua, kanelia, uuniomenaa, rusinaa, makeaa appelsiinia. Nahkaa, maltaisuutta, paahdettua pähkinää, tummaa suklaata. Tammi tulee melko reippaasti läpi. Vesilisä tuo esiin viinikumia ja minttua.

Maku: Yhdistelmä imelää kermaisuutta ja vähän kireää hapokkuutta. Rusinaa, luumuhilloa, kermatoffeeta, pähkinäisyyttä. Sitruksisuutta, kuivattuja banaanilastuja, kanelia. Tasapaino vähän hakee. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko ohuehko. Maltaisuus ja reipas tammi saavat tämän tuntumaan ehkä vähän ikäistään nuoremmalta viskiltä. Jälkimaku on suorastaan kuiva, havuinen ja kahvinen. Tummaa suklaata, kanelia, kuivattuja luumuja ja pientä sitruksisuutta. Tammi tulee läpi varsin tanniinisena ja mausteisena. Espresson seassa pientä salmiakkisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo pintaan vähän erikoisen metallisen sivuäänen.

Arvio: Keskitason sherryttely. Nyt mukana ei ole enää rikkisyyttä, kuten ilmeisesti aiemmin on ollut. Silti jotain epätasapainoista ja vähän epäkypsääkin tässä on. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 79/100. Smoke On The Water, ”Kiva perus sherryttely, mutta ei mitenkään säväyttävä”.

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail 60,1%

Kohdalle osui vaihteeksi todella vahvaa 1970-luvulla tislattua Cragganmorea, joka on pantu pulloon ennen vuosituhannen vaihdetta. En ole koskaan ollut mikään tämän tislaamon erityinen fani, mutta ehkä tällainen Gordon & MacPhailin vanha lesti vihdoin iskee.

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail

(60,1%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 13.9.1978–11/1996, Cask No. 4959, 70 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä kuivaa omenaisuutta ja kynttilämäistä vahaisuutta. Suolaista voita, oliiviöljyä, jotain vähän paahteistakin, palanutta paahtoleipää. Kukkaisuutta, hedelmäkarkkia, mineraalista valkoviiniä. Toisaalla hiiltä, tummaa yrttiä, tunkkaista ullakkoa. Vesilisä avaa hedelmäsalaattia ja kermaisuutta.

Maku: Öljyinen ja erittäin voimakas. Yllättävän iso laventeli tulee heti vastaan, saippuaisempana kuin vanhassa Bowmoressa tai Glen Gariochissa. Mausteisuutta, mineraalisuutta, kuivan omenan lisäksi viinirypälettä ja greippiä. Oliiviöljy tuntuu voimakkaana, yleisfiilis on vahamainen. Suutuntuma on erittäin paksu ja pureskeltavan öljyinen. Kermaisuutta, paahtoleipää, hiukan suolaa. Jälkimaku maistuu jo suorastaan savuiselta, nyt laventeli saa tutun salmiakkisen vivahteen ja mausteet muuttuvat runsaammiksi. Mineraalinen valkoviinisyys on pinnassa, kuiva omenaisuus, edelleen kukkaisuus ja vahamaisuus. Palanut paahtoleipä pyörii kielen päällä melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo nautittavaa metisyyttä esiin.

Arvio: Haastava tapaus! Tuoksu on kiehtova mutta kokonaisuus vähän… vino. Balanssi on hakusessa koko ajan ja maku sinkoilee sinne tänne. Haluaisin pitää tästä enemmän kuin oikeasti pidänkään. 83/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 83/100.

Blair Athol 11 yo 2009/2020, Douglas Laing 62,1%

Lasiin pääsi tällä kertaa todella monelle viskikaupalle tehty erikoispullote Blair Atholin tislaamon tuotannosta. Volttipuoluehan tämän liemen riemumielin hyväksyy.

Blair Athol 11 yo 2009/2020, Douglas Laing

(62,1%, Douglas Laing, Old Particular for Dram 242, Jürgen’s Whiskyhuis, De Straffe Hoek, Wine 4 You, & Prima Vinum, 3/2009–8/2020, Cask No. DL 13994, Sherry Butt, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja öljyinen, varsin ruohoinen ja omenainen. Hunajaa ja kermatoffeeta, jotain leivosmaista, vaniljakastiketta, hedelmäsiirappia. Painava kokonaisuus, rommirusinaa ja mausteisuutta, tammista sävykkyyttä. Sherry iskee hedelmäisestä kulmasta. Vesilisä tuo esiin herukkaa ja mandariinia.

Maku: Iso ja painava saman tien, kermainen ja hedelmäsiirappinen. Hunaja ja tammi taistelevat kovalla voimalla, sherry puskee sekä ylikypsää hedelmää että tiettyä suolaisuutta. Ruohoisuus ja mausteet iskevät kiinni. Kirpeää omenaa, mangoa, makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja runko järeä. Sherryn mukana tulee hiukan muovailuvahaa ja jotain vähän lenseää. Leivosmaisuus on todella kosteaa ja vähän hapantakin. Jälkimaku pyörii edelleen muhkean hedelmän, imelän hunajan ja leivosmaisen happamuuden ympärillä. Kirpeää tammea, mausteita. Varsin pitkä finaali. Vesilisä paljastaa hiukan metallisuutta.

Arvio: Erittäin muhkea ja varsin monipuolinen Blair Athol. Kyllä maistuu näin kesäaikaan. 85/100