Port Charlotte 18 yo 52,3%

Sydämessäni on ikuisesti pehmeä kohta Port Charlotten viskille. PC-sarjan ja järkälemäisten nuorten julkaisujen myötä odotukset ovat aina korkealla tätä kohtaan. Nyt siis käsissä ihan tuore 18-vuotias virallinen pullote.

Port Charlotte 18 yo

(52,3%, OB, 2025, First Fill Bourbon (40%) & Second-Fill Sherry (60%), 8000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja kuivakkaan lihaisa. Yleisilme on todella yllättävän pehmeä, kun muistaa, miten vanha PC-sarja pani luun kurkkuun välittömästi. Savumakkaraa, kermatoffeeta, yrttisyyttä, vaniljaa, kermaisuutta. Omenainen hedelmäisyys tulee selvästi esiin, herukkainen kirpeys samoin.

Maku: Yllättävän kevyt! Turvesavu on pehmeää ja ensikosketus aivan jotain muuta kuin aikanaan PC-sarjassa. Vegetaalisuuden kyllä löytää, mutta rasvainen lihaisuus on muuttunut savumakkaraksi ja kuivalihaksi. Pistelevää yrttisyyttä ja hapanta herukkaisuutta, lääkemäisiä ja hapokkaita piirteitä. Suutuntuma on odottamattoman kevyt ja tekstuuri jotenkin väljä. Omenaisuutta, kermaisuutta, pippuria. Jälkimaku on kääntyy selvästi lääkemäiseen suuntaan. Yskänlääkettä, hiukan tervaa, kermatoffeeta, omenaa, pientä pähkinäisyyttä. Turvesavu pysyy pehmeänä. Melko pitkä finaali toimii kyllä hyvin.

Arvio: Pettymys, jota en oikein osaa näin suoriltaan vielä edes kunnolla käsitellä. Port Charlotten idea on ollut tuottaa savuista viskiä ilman lääkemäisyyttä, mutta runko on ohentunut ajan mittaan dramaattisesti ja jäljelle on jäänyt… selvä lääkemäisyys. Muhkea öljyisyys ja rasvainen likaisuus ovat poissa. 84/100

Glenallachie 21 yo Cask Strength Batch 6, 52,8%

Lasissa Glenallachien 21-vuotiasta, tuoretta kutoserää. Väri ainakin on tummaa kuin yö.

Glenallachie 21 yo Cask Strength Batch 6

(52,8%, OB, 2025, Pedro Ximénez & Oloroso Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja sherryisen makea, todella aromaattinen ja runsas. Suklainen ja rusinainen. Kanelia, hedelmäkakkua, sitrusta. Marjaisuutta runsain määrin, kahvia, hedelmäkarkkia, vaniljaa, kookosta ja tyylikästä tammisuutta. Kanelia ja neilikkaa, kuivattua luumua.

Maku: Sherryinen ja rusinainen. Hedelmäisyydessä on makeaa omenaa ja persikkaa, marjaisuudessa vähän pistävä sävy. Vaniljaa, kermaisuutta, kuivattua luumua. Sherryisyys pyörii enemmän kahvisen ja pähkinäisen puolella kuin runsaassa makeudessa. Runko on vähän ohut tähän tarjoiluun ja balanssi on osin hakusessa. Maltaisuutta, karvasta tammea. Jälkimaku on hedelmäinen, kanelinen, pähkinäinen ja runsaan mausteinen, ei järin muhkea. Tietyt marjaisan kitkerät sävyt hiukan latistavat tunnelmaa. Paahteista tammea, hiukan vaniljaa, rusinaa, kuivattua luumua. Melko pitkä finaali.

Arvio: Glenallachien tisle ei ole suosikkini, vaikka tässä viskissä sinänsä on ehdottomasti hetkensä. Tuoksu on todella aromaattinen ja upea. 86/100

BenRiach 13 yo 2007/2020 Cask #3944, 56,2%

BenRiach on muuttanut jonkin verran muotoaan viime vuosina, kun omistajakin on vaihtunut. Nyt lasiin päätyi turpeista tuotantoa, joka on kypsynyt PX-tynnyrissä.

BenRiach 13 yo 2007/2020 Cask #3944

(56,2%, OB, 16.12.2007-2020, Cask Edition, Peated, Cask No. 3944, Pedro Ximenez Puncheon, 664 bts., 70 cl)

Tuoksu: Runsaan hedelmäinen, pehmeän nuotiosavuinen ja rusinaisen sherryinen. Sherrypommin sijaan nyt ollaan uuniomenassa, kermatoffeessa ja marjaisuudessa kiinni. Runsas mausteisuus pyörii kanelin ympärillä, jonkin verran vaniljaa ja suklaajäätelöä. Varsinaista PX-vaikutusta tuntuu varsin vähän, niin sanottu moderni tammisuus on nyt suuressa roolissa. Tammi ja nahka tulevat läpi, maltaisuus tuntuu selvästi. Paahteisuutta ja kevyttä hiilisyyttä.

Maku: Hedelmäinen ja kermainen kokonaisuus, jossa pehmeä nuotiosavu ja kevyt hiilisyys hoitavat turpeisuuden tontin. Kuivalihaa ja tammista paahteisuutta, kermatoffeeta, marjaisuutta, vaniljaa. Selvästi maistuu Rachel Barrien aikakauden viskiltä, nyt on aivan erilainen lähestyminen koko sherrykypsytykseen kymmenen vuotta aiemmin. Uuniomena ja kinuski, rusinaisuus ja suklaisuus ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on melko kevyt ja tekstuuri eräällä tavalla ilmava, ei tätä suoriltaan uskoisi tosiaan PX-viskiksi. Jälkimaku pyörii maltaisuuden, kanelin, hedelmäisyyden ja marjojen ympärillä. Pehmeä nuotiosavu ja pieni hiilisyys säestävät. Maanläheisyyttä, nahkaa, tummaa suklaata, kahvisuutta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Melko tyypillinen moderni BenRiach. Itse asiassa aika huomattava ero näissä nykyään on verrattuna Billy Walkerin aikakauden Benkkuihin. Ei tämäkään huono viski ole missään mielessä, mutta tyyli on ihan toinen. 85/100

Ardbeg Anamorphic Committee Release 48,2%

Maisteluun pääsi mielenkiintoinen Ardbegin komiteajulkaisu vuodelta 2023.

Ardbeg Anamorphic Committee Release

(48,2%, OB for the Members of the Ardbeg Committee, Bottled 17.5.2023, Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Kevyen savuinen, vaniljainen ja ruohoinen, varsin raikas. Limettiä, yrttiä, lakritsia, merellisyyttä. Hiiliset ja lääkemäiset sävyt tuntuvat kiinnostavilta ja kompleksisilta. Hedelmäisyydessä on aprikoosia ja omenaa, hiukan trooppista hedelmää ja vesimelonia. Suolaisuus ja hiilisyys leikkaavat nätisti yhteen toffeemaisen makeiden sävyjen kanssa.

Maku: Savuinen, lakritsinen, yrttinen ja ruohoinen. Kahvisuutta, vegetaalisuutta, paahteisuutta, pientä hiilisyyttä ja edelleen varsin runsasta vaniljaisuutta. Toisaalla taas lääkemäiset ja suolaiset sävyt tekevät tuloaan ja ottavat vähitellen yhteen toffeemaisen makeuden kanssa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri kauniin jämäkkä. Jälkimaku pyörii edelleen turvesavun ja lakritsin, ruohoisuuden ja yrttien ympärillä. Savumakkaraa, toffeeta, mustapippuria, vaniljaa ja pientä kahvisuutta. Tammisuudessa on tyylikkään hiiltynyt sävy, lääkemäisyys ja suolaisuus korostuvat. Tuoksusta löytyneet trooppisen hedelmäisetkin piirteet alkavat nousta esiin. Melko pitkä finaali.

Arvio: Nautinnollinen kokemus, vanhan liiton Ardbegin raikasta fiilistä monellakin tavalla. Hyvää. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Smoke On The Water, ”Kevyen maukas Ardbeg.”

Glen Grant 1988/2001 Caledonian Selection 57,5%

Nyt on vähän erikoisempi Glen Grant edessä, Italiaan pullotettu dekantteri. Liquid Gold Enterprises on järjestellyt tällaisen viskin Rinaldin veljeksille aivan 2000-luvun alussa.

Glen Grant 1988/2001 Caledonian Selection

(57,5%, Liquid Gold Enterprises for Fratelli Rinaldi, Caledonian Selection, 1988–2001, Barrel, Cask No. 51612, 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen ja kevyt, heinäinen ja maltainen. Vaniljaa, mietoa tammisuutta, sitruksisuutta, viinirypäleitä. Kevyesti limettiä, kirpeää omenaa, aavistus herukkaa. Marsipaania, tomusokeria. Todella kevyt kokonaisuus, mutta toki voltit huomaa jo tuoksusta. Vesilisä avaa päärynää ja makeutta.

Maku: Herukkainen ja kirpeä, heinäinen ja hedelmäinen kokonaisuus. Omenaa, sitrushedelmää, viinirypäleitä, persikkaa. Kukkaiset sävyt kääntyvät yrttiseen suuntaan, sitruunamelissaa ja minttua, jonkin verran anista. Suutuntuma on kevyt mutta tekstuuri silti sangen jämäkkä, kihelmöivä. Sokeriset, vaniljaiset ja marsipaaniset sävyt saavat seurakseen valkopippuria ja tammen karheutta. Jälkimaku on hedelmäinen ja kirpeä, hapokas ja tammisen terävä. Yrttisyys tummuu, mukaan tulee myös paahteisia ja hiilisiäkin piirteitä. Tammi on kireää ja sitruksisuus voimakasta. Keskipitkä finaali. Vesilisällä löytyy päärynää ja mustikkaa.

Arvio: Raikas ja kukkainen, samalla voimakas ja intensiivinen. Ei silti ihan omaan preferenssiini. 85/100

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #17926, 47,8%

Jälleen yksi 15-vuotias sherryttely Balvenien sarjasta. Olen näitä muutaman kohdannut aiemminkin, ja laatu on ollut keskimäärin kohdillaan. Muutama vuosi sitten maistamani Cask #16286 oli suorastaan loistava.

The Balvenie 15 yo Single Barrel Sherry Cask #17926

(47,8%, OB, 2015, Sherry Cask No. 17926, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäistä sherryä. Paahtunutta tammea, rusinaa, tummaa suklaata, kuivattuja hedelmiä. Yrttisyys ja nahkaisuus korostuvat, hieno kahvisuus pyörii taustalla. Mausteisuutta ja kirpeyttä, hiukan mansikkahillon sävyjä. Appelsiinia, lakritsia, pienesti pihkaa. Vesilisä tuo hiukan öljyistä likaisuutta esiin.

Maku: Hunajainen ja sherryisen makea. Kinuskia ja luumua, kanelia ja maapähkinävoita. Suklaisuus ja maitokahvi saavat seuraa yrttisyydestä, nahkaisuudesta ja paahtuneesta tammesta. Hunajassa on nautinnollisen kiteinen sävy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri nätisti balanssissa. Maltaisuutta, pähkinää, mansikkahilloa, hiukan lakritsia. Jälkimaku pyörii edelleen hyvin hedelmäisissä ja hunajaisen makeissa ulottuvuuksissa. Sherryssä on kuivattua hedelmää ja toffeeta, paahtunutta tammea ja nahkaa. Kahviset ja suklaiset piirteet saavat hyvin syvyyttä yrteistä ja marjaisuudesta. Finaali on melko pitkä, makea ja maukas. Vesilisä availee jännällä tavalla likaisia ja rasvaisia piirteitä, korostaa paahdetta ja tammea.

Arvio: Makea yksilö, ei kaikkein kompleksisin lajissaan mutta erinomaisen maukas kokonaisuus. 88/100

Kilkerran Heavily Peated Batch No. 9, 59,2%

Glengylen tislaamossa Campbeltownissa tislatun Kilkerranin valikoimista lasiin päätyi tällä kertaa muhkeaa turvepommitusta, Heavily Peated -sarjan ysierää. Äskettäin maistamani seiskaerä oli jälleen oivallinen, joten tätäkin kohtaan on odotuksia, vaikka kyseessä on sinänsä varsin nuori viski.

Kilkerran Heavily Peated Batch No. 9

(59,2%, OB, Bottled 14.8.2023, Small Batch, Batch No. 9, 90% Bourbon, 10% Sherry, Bottled Code 23/161, 70 cl)

Tuoksu: Yllättävän makea heti kärkeen. Muhkea turpeisuus on pinnassa tietenkin, mutta sen ympärillä on runsaasti kermatoffeeta, vaniljaa ja leivonnaisia. Turvesavu on seiskaerää selvästi kevyempää. Mineraalisuus, limetti ja pieni lääkemäisyyskin ovat mukana. Vesilisä availee vegetaalisia piirteitä.

Maku: Mineraalinen ja napakka, kuivan lääkemäinen ja terävän limettinen. Turvesavu on mukana hiilisenä ja yrttisenä, muttei mitenkään dominoi tätä. New maken henkeä, tynnyrivaikutus on kevyt. Tuoksusta tuttu toffeemaisuus ja vanilja ovat edelleen mukana. Makeaa päärynää, kinuskia, maapähkinävoita. Tietty lääkemäisyys tulee silti läpi, pippuri ja hapokkuus säestävät. Maltaisuutta ja jodia. Suutuntuma on painavan öljyinen ja tekstuuri tiivis. Jälkimaku on tuhdin turvesavuinen, vaniljainen, kermainen ja päärynäinen. Pähkinää ja limettiä, pippuria ja lääkettä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo raikkautta lääkemäisyyden keskelle.

Arvio: Makeampi ja nuoremman oloinen kuin aiemmin maistamani seiskaerä. Laatua silti. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Ardbeg Uigeadail 54,2% (2013)

Maistelussa Ardbegin klassikkoa 2010-luvun alusta, aikanaan ostettu pullo löytyi kaapin perukoilta ja tuli nyt avatuksi. Vielä tässäkin pullotteessa saattaa olla ihan tilkka vanhaakin tislettä sekoituksessa, vaikka pääosin ollaan varmaankin uudemman ja nuoremman varassa.

Ardbeg Uigeadail (2013)

(54,2%, OB, 2013, Bottle Code 13003442, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhti ja salmiakkinen, turvesavuinen ja tervainen. Herkullinen lääkemäisyys on pinnassa, hiukan savumakkaraa ja vegetaalisuutta kyljessä. Merellisyyttä, jodia, suolaa, antiseptisiä aineita. Suklaista ja rusinaista makeutta, sherryä ja pientä tammista paahdetta. Vesilisä availee vaniljaa ja hunajaista makeutta.

Maku: On tässä jytinää. Turvesavua ja tervaa, salmiakkia ja kuivalihaa. Suola ja jodi ovat terävästi esillä, yskänlääkemäisyys ja tummat yrtit säestävät. Sitruksisuutta ja merellisyyttä, kihelmöivää mausteisuutta. Suklaisuus ja toffeefudge tuovat lämpöä ja pehmeyttä kaiken terävyyden keskelle. Suutuntuma on mahtavan öljyinen ja vaikuttava, tekstuuri pysyy komeasti kasassa. Tammi on myös hyvin balanssissa, paahteisena ja pippurisena. Jälkimaku pyörii edelleen turvesavun, salmiakin ja tervan ympärillä. Tervaleijonan ympärillä riittää tapahtumaa, lääkemäisyyttä, suolaisuutta, jodia, hiukan hiiltä, sitruksisuutta, hapokkuutta ja pippuria. Pitkä ja komea finaali. Vesilisällä löytyy päärynäisiä ja vaniljaisia sävyjä sekä selvästi lisää makeutta.

Arvio: Huippuaikojen viimeisiä höyryjä pullossa. Vähän jo kevyempi verrattuna muutamia vuosia aiempiin julkaisuihin mutta omalla tavallaan hieno silti. Olin varautunut pettymäänkin, mutta en pettynyt. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Edradour 10 yo 1996/2007, Signatory Cask #486, 46%

Maistelussa on tällä kertaa tuhtia sherryä Edradourilta ja 1990-luvun lopun tuotannosta. Valtava pullotusmäärä kyseessä, joten tätä on varmaan rakenneltu huolella eikä viimeisessä tynnyrissä ole pitkään vietetty enää aikaa. Vieressä on samanikäinen Cask #429 verrokkina.

Edradour 10 yo 1996/2007, Signatory Cask #486

(46%, Signatory, 6.11.1996–30.7.2007, Cask No. 486, Sherry Cask, 912 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja odotetun sherryinen, rusinainen muttei lainkaan niin tuhti saati lihaisa kuin Cask #429. Appelsiinia, taatelikakkua, hedelmäsiirappia, maitosuklaata, hiukan kanelia ja pullaisuutta. Tammessa on mokkanahkainen sävy, maitokahvia ja viikunahilloa. Vesilisä availee aloe veraa ja minttua.

Maku: Sherryinen, appelsiininen, toffeemainen ja viikunainen. Keltaista luumua, makeaa omenaa. Rusinakeittoa ja taatelikakkua. Runsaat mausteet, kanelia ja vähän pippuriakin. Maltaisuutta, hapokasta tammea. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen mutta tekstuuri melko öljyinen. Cask #429 on tähän verrattuna erittäin paksua ja tuhdin nahkaista sherrypommitusta, tässä ollaan enemmän hedelmien ääressä. Jälkimaku alkaa puskea kitkeryyttä ja hapanta tammea pintaan, paahteisuus ja maltaisuus korostuvat. Mustaa teetä, saksanpähkinää, appelsiininkuorta, kuivattua aprikoosia. Cask #429:n palaneisuus ja kahvisuus ovat tähän verrattuna erittäin tuhteja. Nyt keskipitkä finaali on lopulta varsin kepeä. Vesilisä tuo raikkautta esiin.

Arvio: Hedelmäinen ja kevyen sherryinen Edradour. Ei iske oikein millään tasolla, jää tällaiseksi välimallin viskiksi. 81/100

Teaninich 17 yo 2007/2025, Signatory 55,5%

Nyt on vaihteeksi ihan uusi pullote käsissä, muhkea sherryttely Signatoryn valikoimista ja Teaninichin tislaamosta.

Teaninich 17 yo 2007/2025, Signatory

(55,5%, Signatory Cask Strength Collection, Symington’s Choice, 22.11.2007–13.3.2025, Cask No. 5, 1st Fill Pedro Ximénez Hogshead Finish, 351 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja aromikas, tavallaan runsaan sherryinen heti mutta alla on paljon muutakin. Rusinaa, mysliä, hiukan kahvia. Voimakas vanilja ja pieni marsipaani, mantelia ja tuoretta tammea. Maitosuklaata ja minttua, appelsiinia ja siirappia. Vesilisällä löytyy paahteisuutta ja jopa vähän hiilisyyttä.

Maku: Tuoksun kerrostuneisuus jatkuu makumaailmassa, bourbonin ja sherryn sävyt liikkuvat eri kerroksissa. Hedelmäisyydessä on persikkaa ja appelsiinia, marjaisuus korostuu mansikan ja vadelman kautta. Vaniljaisuus on edelleen reipasta, samoin manteli. Suutuntuma on vähän levoton, terävä ja öljyisen kihelmöivä. Rusinaisuus ja maitosuklaa, maitokahvi ja maltaisuus kiertävät kehää. Jälkimaku on suklainen ja makean hedelmäinen, hiukan luumuinen ja jopa vähän lakritsinen. Maitokahvi ja mantelimassa ovat esillä, samoin makea sitruksisuus ja hiukan imelä viinisyys. Mansikkaa, siirappia, vaniljaa. Mausteisuutta ja tammea, kitkerää pähkinäisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee päärynää ja minttua.

Arvio: En saanut tästä oikein otetta sherrymaskin takaa. Etenkin tuoksussa on paljon hyvää, mutta sekava makumaailma jätti vähän kylmäksi. Ei tämä lainkaan huono ole, mutta odotukset olivat hitusen korkeammalla. 85/100