Diageo

Caol Ila 1998/2011 Distillers Edition 43%

Vuonna 1846 perustettu Caol Ila on Islayn jättiläinen. Sen vuosituotanto 6,5 miljoonaa litraa on melkein kaksinkertainen verrattuna seuraavaksi suurimpaan, Laphroaigiin. Valtaosa käytetään kuitenkin sekoitteisiin, kuten Johnnie Walkeriin ja Bell’siin.

Caol Ilan Distillers Edition on kypsynyt tuttuun tapaan ex-bourbontynnyreissä, mutta viimeistely on hoidettu makeissa ex-Moscatel-sherrytynnyreissä.

Caol Ila 1998/2011 Distillers Edition

(43%, OB, 1998/2011, Moscatel Finish, Special Edition C-si; 7-471, 70 cl)

Tuoksu: Lihaisan savuinen. Mehukkaan hedelmäinen, omenaa ja appelsiinia. Silti hyvin kuiva vaikutelma, osin hiilisavun takia. Lääkemäisyyttäkin löytyy, mutta tynnyriviimeistelyn odotettu viinimäisyys puuttuu täysin. Nahkatakkia, tupakanpuruja. Makeuden ja terävän savuisuuden yhdistelmä on kyllä toimiva.

Maku: Myötäilee tuoksua hyvin mutta on odotuksiin nähden varsin ohut. Ensin suuhun vyöryy savu, sen jälkeen makeat hedelmät valtaavat alan, sitten taas suolaisuus nousee. Tamminen suutuntuma. Jälkimaku on täynnä savua, suolaa, yskänlääketä, tammea, hiukan hunajaa. Kunpa se vain olisi vielä rotevampi ja pidempi!

Arvio: Suolainen ja hedelmäinen savuviski, jonka viimeistely ei tunnu. Oikein hyvä silti. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

Knockando 1996/2009 The Managers’ Choice 58,5%

Vuonna 1898 perustettu Knockando on saanut nimensä gaelinkielisestä paikannimestä Cnoc an Dhu (”Pieni musta kukkula”). Knockando oli Skotlannin ensimmäinen tislaamo, joka sai sähköt.

Knockandon varastosta Diageon porukat valitsivat The Managers’ Choice -sarjaan yhden eurooppalaisessa ex-sherrytynnyrissä kypsyneen yksilön. Tummaa on.

Knockando 1996/2009 The Managers’ Choice

(58,5%, OB, 11.7.1996–18.3.2009, Cask No. 800790, Spanish Sherry European Oak, 612 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, vahvan sherryinen. Taatelia, rusinaa, siirappia. Kumisaappaan vivahde. Mustaa kahvia. Kovaa juustoa (vanhaa goudaa). Pyöreä ja hieno tuoksu, joka tuo mieleen vanhan glenfarclasin.

Maku: Todella paksu suutuntuma! Aivan kuin siirappia joisi. Mutta on tämä hyvää: vahva sherry on upeasti integroitunut, tisle ja tynnyri ovat loistava pari. Suklaata, mustaa kahvia, sulttaanirusinoita, taateleita – silkkaa herkuttelua. Maku on synkassa tuoksun kanssa ja body muhkea. Jälkimaku on sherryinen, suklainen, pehmeän kahvinen, mausteinen ja hieno, muttei mikään valtavan pitkä. Silti vesilisä ei tullut edes mieleen.

Arvio: Onnistunut tynnyrivalinta, ikäisekseen aivan loistokas sherryviski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whiskynotes 88/100. Dramming 86/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 9). Smoke On The Water, ”Vahva ja mahtava ’sherryttely'”.

Inchgower 1993/2008, Gordon & MacPhail 43%

Inchgower on padogikattoinen tislaamo vuodelta 1871. Virallisia pullotteita ei oikeastaan ole edes julkaistu, ainoastaan 14 yo Flora & Fauna ja Rare Malts -versio. Vain prosentti tuotannosta pullotetaan single maltina, loppu menee Johnnie Walkeriin ja White Horseen.

Tämä Gordon & MacPhailin pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä (refill American hogsheads). Inchgoweria tulee niin harvoin vastaan, että tämä on huomattavan mielenkiintoista päästä maistamaan.

Inchgower 1993/2008, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1993–2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sitruksisen maltainen, kirpeä ja yllättävän alkoholinen ainakin ensi alkuun. Puhdas bourbontuoksu. Omenaa. Häivähdys savua. Hiukan lattea vaikutelma, liimaa ja tammisuutta.

Maku: Todella tamminen. Kuivahtaa aluksi suussa hiukan, kunnes kermainen suutuntuma ottaa vallan. Maltaisuuden lisäksi kirpeyttä tuovat vihreä omena ja sitruunankuori. Samalla maku on suolainen, maltaisuus kääntyy suolakalaksi ja merileväksi. Jälkimaku on hiukan savuinen, tamminen, melassinen, täynnä bourbonia. Loppua kohden tamminen kuivuus hellittää – itse asiassa aika hyvä balanssi.

Arvio: Bourbonvetoinen perusviski, jossa tammisuus ja kermaisuus kamppailevat. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Benrinnes 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s 53,2%

Vuonna 1835 perustettu Benrinnes tuhoutui pahasti tulipalossa vuonna 1896. Omistajat käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja toivat tislaamoon sähköt.

Nykyään Benrinnes tunnetaan myös ”bastard maltistaan” Stronachiesta. Nyt käsillä oleva tuote on sentään Cadenhead’sin ex-bourbonissa kypsynyt yksilö.

Benrinnes 16 yo 1996/2012, Cadenhead’s

(53,2%, Cadenhead’s, Authentic Collection, 1996–2012, bourbon hogshead, 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin vahva päärynä. Smurffilimua, Ässä Mix -hedelmäkarkkeja. Esanssinen, pirteän karkkimainen tuoksu. Hunajaa. Sokkona ei arvaisi viskiksi. Parafiiniä, kengänkiillotusainetta. Hento kokonaisuus, mutta ihan kutsuva.

Maku: Alkaa voimakkaalla päärynällä. Maltaisuuden jyrkkä ja lagermainen luonne yllättää, kun tuoksu ei vihjaa siitä yhtään – maltainen maku myös hapantuu suussa selvästi. Maun keskivaihe on kevyen pippurinen ja mausteinen, vaikka body on kevyt. Pieni savukin ailahtaa. Jälkimaku on terävän mausteinen, tanniininen, makeutuva, mutta luonteeltaan ohut. Vesilisä nostaa maun kukkaisuutta, mutta ei muuta mitään.

Arvio: Päärynäinen karkkiviski, hento ja tavanomainen. 79/100

Mannochmore 1998/2009 The Managers’ Choice 59,1%

Vuonna 1971 perustettu Mannochmore muistetaan yhdestä viskistä: mustaksi värjätty Loch Dhu järkytti maailmaa 1996. Kolmessa vuodessa se lopetettiin ja tislaamo hiljeni. Vuodesta 2008 tislaamo on pyörinyt täysillä.

Diageon kiistanalaisessa The Managers’ Choice -sarjassa pullotettu Mannochmore on kypsynyt ex-sherryssä. Varmuudeksi pakkaukseen on kirjattu ”Bodega Sherry European Oak”, jotta kaikki uskovat, että tynnyrissä on alun perin ihan oikeasti kypsynyt sherryä eikä sille ole vain näytetty sitä.

Mannochmore 1998/2009 The Managers’ Choice

(59,1%, OB, 6.7.1998–23.2.2009, Cask No. 6582, Bodega Sherry European Oak, 588 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vahvan hedelmäinen. Appelsiinimarmeladia, kuningatarhilloa, sitruunankuorta, vahvaa omenaa. Oloroso-sherryä. Joulun kuivakakkua. Siirappista makeutta. Alkoholisuus tuntuu voimakkaana. Vesilisällä tuoksu rauhoittuu, muuttuu kukkaisemmaksi ja leivosmaisemmaksi (omenapiirakkaa). Silti hiukan ohut?

Maku: Voimakas tynnyri, sen tuntee heti. Vahvat tanniinit iskevät heti kiinni. Todellinen pihviviski on kyseessä. Sherryinen, konsentroituneen makea. Kuitenkin yllättävän hento body, vähän yksiuloitteinen. Kermainen suutuntuma. Vesilisällä tähän tulee ”glenmorangiemainen” pirskahtelevuus, omenapiirakka löytyy taas. Jälkimaku on yllättävän mineraalinen ja herkkä – jatkuu pitkään hentona ja kermaisena.

Arvio: Tämä jäi odotuksista. Hienot lähtökohdat, mutta tynnyri määrää aivan liikaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 1).

Glenlossie 15 yo 1997/2012, The Ultimate Selection 46%

Glenlossien tislaamo rakennettiin vuonna 1876 Lossien laaksoon Elginin eteläpuolelle. Viski meni pitkään vain sekoituksiin, kunnes 1990-luvun alussa Diageo toi markkinoille 10-vuotiaan Glenlossien Flora & Fauna -sarjaan.

Nyt maistelussa on The Ultimate Selectionin pullottama Glenlossie, joka on peräisin hogshead-kokoisesta ex-bourbontynnyristä (225 litraa).

Glenlossie 15 yo 1997/2012, The Ultimate Selection

(46%, van Wees’ The Ultimate Selection, 18.2.1997–16.10.2012, Cask No. 811, 343 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas maltaisuus ja korosteinen hedelmäisyys (kirpeä hedelmäsalaatti, omenaa ja ananasta). Vaniljainen, makea ja yllättävän täyteläinen vaikutelma. Mineraalinen ja valkoviinimäinen, pyöreä. Hyvä!

Maku: Roteva maltaisuus tulee ensin. Tämä odotella on odotuksia tukevampi viski. Maltaisuus pilkkoutuu hedelmäiseksi ja raikkaaksi, tuore ja makea ananas hallitsee. Kirpeydellä ja makeudella on hyvä balanssi. Jälkimaku jatkuu suoraan ja raikkaana, mineraalinen fiilis pysyy yllä loppuun saakka. Hyvin puhdas, keskipitkä loppuliuku. Kaikkineen onnistunut bourbonkypsytys kantaa maltaista kokonaisuutta.

Arvio: Tasainen makuelämys, tuoksu ja maku peilautuvat hienosti keskenään. Ananas ja maltaisuus balanssissa. Ylitti odotukset. 84/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2012, 56,1%

Vuonna 1816 perustettu Lagavulin oli 1990-luvun myydyin Islay-viski. Sittemmin se on jäänyt myyntitykkien varjoon, mutta laadusta on pidetty kiinni.

Iain McArthur kuvailee YouTubeen ladatulla hienolla videolla Lagavulinin 10-vuotiasta Baby Lagavuliniksi. Kovin paljon vanhempaa ei ole tämä 12-vuotiaskaan. Tuote on viettänyt ikänsä hogshead-kokoisissa ex-bourbontynnyreissä (refill American oak).

Lagavulin 12 yo Special Release 2012

(56,1%, OB, 12th Release, 2012, 31 656 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuisen vaniljainen. Tervaa, lakritsia. Raskaan rasvaiset ja voimakkaat esterit, jopa aldehydejä löytyy (tosin kukkaiseksi kutsuminen ei tekisi tälle oikeutta). Suolaa ja merilevää, Lagavulinin tunnusmerkit. Lisätyllä vedellä esille nousevat lihaisuus ja kinuskisuus. Mahtava balanssi ja houkutteleva esillepano.

Maku: Tervainen lähtö, todella maukas ja lihaisa turpeisuus tulee ensin. Sitrushedelmät ja suola nousevat sen takaa. Hedelmäisyys on jopa herkkää, kookos ja vanilja tuntuvat puhtailta. Maun keskivaiheilla spektri laajenee hunajaiseksi ja pehmeäksi. Jälkimaku on herkullisen suolainen ja samalla paahteisen hedelmäinen ja makea. Wow! Vesilisä taittaa kovinta savua ja lisää kinuskia.

Arvio: Hienompia savuviskejä. Pehmeä, moniuloitteinen, silti vakuuttavan suora. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Linkwood 26 yo 1984/2010, Dewar Rattray 55,9%

Vuonna 1821 rakennettu Linkwood laajeni vuonna 1971 toisella tislaamolla, ja nykyään nämä tislaamot tunnetaan nimillä Linkwood A ja Linkwood B. Tuotanto kuitenkin kypsyy yhdessä paikassa. Tämä Linkwood-yksilö on peräisin ex-bourbontynnyristä.

Linkwood 26 yo 1984/2010, Dewar Rattray

(55,9%, A.D. Rattray, 15.3.1984–22.10.2010, Cask No. 1624, 306 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman hedelmäinen ja karamellinen. Säilykekirsikkaa. Paahdettua vaahtokarkkia (!). Mausteita, lähinnä kanelia. Mustaa teetä. Erittäin jykevä maltaisuus. Vesilisällä tuoksun kukkaisuus lisääntyy.

Maku: Onpa omaperäinen! Jopa ilman veden lisäystä täysin juotava. Uskomattoman jykevä maltaisuus, josta tuli esimakua jo tuoksussa. Karamelli maistuu, suu suorastaan vuoraantuu sillä. Tumma hedelmäisyys tuntuu taustalla, uuniomenat ja kypsät luumut. Jälkimaku on vähintään erikoinen: suussa tuntuu aivan samanlainen karhea hapokkuus kuin tšekkiläisen pils-oluen jälkeen. Tammisuus alkaa kuivattaa suuta sen jälkeen. Vesilisä pehmentää makuja tasaisesti, mutta ei tuo mitään lisää. Jälkimaku on uljaan pitkä kuitenkin.

Arvio: Upealla jälkimaun kirjolla varustettu yllättäjä. Hyvä kokemus kaikkineen. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 89/100 (per 1).

Glen Spey 12 yo Flora & Fauna 43%

Glen Speyllä on hämmentävä yhtäläisyys naapuriinsa Glenrothesiin. Glen Speyn viskistä suurin osa päätyy Lontoon St. Jamesilla sijaitsevalle Justerini & Brooksille J&B-sekoiteviskin komponentiksi. Samalla kadulla sijaitsee Berry Bros. & Rudd, jonka omistama Glenrothes on Cutty Sark -sekoiteviskin pääainesosa.

Nyt maistossa Glen Speyn Flora & Fauna -pullote, joka on sitä viimeistä neljän uuden pullotteen sarjaa 2000-luvun puolelta.

Glen Spey 12 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2012, 70 cl)

Tuoksu: Kirpeän kukkainen ja vahvan maltainen. Maltaisuuden keskellä merisuolaa ja kuivaa heinää. Esterit jyräävät. Saippuaa ja huokeaa parfyymiä. Imelyys ja kirpeys eivät oikein löydä tasapainoa.

Maku: Makean maltainen, aavistuksen terävä ja runsaan kukkainen. Pilsneriä ja sitruunaa. Maun keskivaiheilla suutuntuma sakkaa ja lievä puisevuus nousee esiin. Jälkimaku on kuitenkin vahvasti makeutuva ja pirteän hunajainen. Lopuksi suolaisuus noustaa taas päätään. Jälkimaku keskipitkä ja runsas.

Arvio: Maltainen ja kukkainen perusviski. Plussaa suolaisuudesta. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 70/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 6).

Dailuaine-Glenlivet 12 yo 1994/2006, Cadenhead’s 56,2%

Dailuaine perustettiin 1851, mutta se tuhoutui pahoin vuoden 1917 tulipalossa. Nyt maistelussa Skotlannin vanhimman itsenäisen pullottajan eli Cadenheadin pullottama Dailuaine.

Dailuaine-Glenlivet 12 yo 1994/2006, Cadenhead’s

(56,2%, Cadenhead’s Authentic Collection, 1994–9/2006, 20 cl)

Tuoksu: Kukkainen ja makean vaniljainen. Hapokkaan valkoviinimäinen, käyneitä omenia ja hedelmäsokeria. Kiillotusainetta ja pesuainetta taustalla. Hyvin hento yleisvaikutelma.

Maku: Miellyttävän täyteläinen, paljon tukevampi kuin tuoksu antoi odottaa. Hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta todella riittää. Jopa laimentamattomana miellyttävän pehmeä. Maun keskivaiheilla tanniinit ottavat valtaa, inkivääri ja mausteet nousevat yhdessä paahteisen tammisuuden kanssa. Jälkimaku on edelleen maltaisen hedelmäinen, mutta musta tee jää suuhun viimeiseksi mauksi.

Arvio: Hedelmiä ja kukkia yli oman tarpeen. Onnistunut lajissaan, mutta viimeinen silaus jää puuttumaan. 83/100