Highland

Dalwhinnie ’Winter’s Frost’ Game of Thrones 43%

Dalwhinnie julkaisi ensin Winter’s Goldin ja sen jälkeen GoT-sarjassa Winter’s Frostin. Nyt maistelussa jälkimmäinen.

Dalwhinnie ’Winter’s Frost’ Game of Thrones

(43% OB, NAS, 2018, House Stark, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia, hunajaa, maltaisuutta ja vaniljaa. Tuore tammi on pinnassa. Mausteisuudessa kaneli tulee kärjessä, pientä vahaa ja toffeeta löytyy. Keltaista luumua, tölkkipersikkaa, taustalla eucalyptusta ja mentholia. Pieni kahvisuus ja tumma yrttisyys pilkistävät myös. Nuorekkuudessaan aivan miellyttävä tuoksu.

Maku: Kermainen, sitruunainen ja tuoreen tamminen. Appelsiinia, omenaa, nyt selvempää mausteisuuttakin kanelin ja pippurin voimin. Inkivääriä, hunajaa, eucalyptusta, toffeeta, vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pyöreä. Maltaisuutta ja paahteisuutta tulee myös läpi, edelleen myös kahvi on mukana. Jälkimaku on kitkeröityvä ja sitruksinen. Maltaisuus ja tammi muuttuvat karheiksi. Kaneli, inkivääri ja pippuri pysyvät mukana, samoin kahvisuus. Yrttiä, happoja, paahteisuutta. Toffeeta ja vaniljaa. Kokonaisuutena finaali jää kuitenkin hiukan hahmottomaksi ja korkeintaan keskipitkäksi.

Arvio: Aivan asiallinen perusviski. Päihittää muutamien vuosien takaisen Winter’s Goldin selkeällä erolla. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Perinteinen ja puhdaspiirteinen mallasviski”.

Glendronach 22 yo 1995/2017 Cask #3054 for LMDW, 48,9%

Maistelussa jälleen tuhtia Glendronachia. Tällä kertaa tynnyrinä on PX ja vuosikertana 1995. Vieressä on kuitenkin erittäin kova verrokki, vuoden 1993 Cask #5.

Glendronach 22 yo 1995/2017 Cask #3054 for LMDW

(48,9%, OB for La Maison du Whisky, 9.6.1995–8/2017, Cask No. 3054, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 661 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ronski ja paksu, liköörinen ja rusinainen. Siirappisen sherryinen, paksun suklainen ja kinuskinen. Tupakkaisuutta ja tallisuutta, pientä lihaisuutta. Ylikypsä hedelmäisyys on kuitenkin runsaana kaiken päällä, luumut ja viikunat. Pähkinäisyyttä, maltaisuutta, paahteista tammea. Vesilisä avaa kahvisuutta ja yrttejä. Tuoksu pärjää verrokille varsin hyvin, mutta PX jyrää osittain tiettyjä nyansseja alleen.

Maku: Suklainen, siirappinen ja suorastaan helppo. Miellyttävän rusinainen, maitokahvinen ja toffeemainen. Nutellaa, luumuhilloa, taatelikakkua, hilloisuutta, pehmeää liköörimäisyyttä. Suutuntuma on kermainen ja varsin täyteläinen. PX on vahvasti esillä, tammi pysyy taka-alalla ja paahteisuus hyvin kevyenä. Appelsiinia, punaista omenaa, kuningatarhilloa, ylikypsiä sekahedelmiä. Jälkimaku on edelleen siirappisen sherryinen, makea ja miellyttävä. Maitokahvia, kermaisuutta, toffeeta, viikunahilloa, taatelikakkua, rusinaa. Pähkinäisyyttä, maltaisuutta, hiukan nahkaisuutta ja tammea. Melko pitkä finaali. Vesilisä saa yrttisyyden ja sitruksisuuden esiin. Maussa ja etenkin jälkimaussa ero verrokin ja tämän välillä tulee kuitenkin todella selväksi. Cask #5 tarjoaa selvästi enemmän syvyyttä, minkä lisäksi hedelmäisyyden monipuolisuus ja metinen sävykkyys nousevat 1993:ssa esiin.

Arvio: Todella herkullinen ja helposti lähestyttävä yksilö, mutta ei vaikuttavimpia näissä sarjoissa kuitenkaan. Odotetusti jää kompleksisuudessa ja sävykkyydessä verrokistaan melko selvästi. Hieno viski silti, sitä ei käy kiistäminen. Nautiskeluun. 89/100

Oban Bay Reserve ’The Night’s Watch’ Game of Thrones 43%

Nyt on viskillä ainakin nimeä: jokainen markkinointiheppu on saanut oman palikkansa tähän Obaniin mukaan.

Oban Bay Reserve ’The Night’s Watch’ Game of Thrones

(43%, OB, NAS, 2018, 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuus tulee ensimmäisenä esiin, runsaana ja painavana. Kahvisuutta, suklaata, paahteisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Aprikoosia ja hiukan kypsää kirsikkaa, inkivääriä ja saksanpähkinää. Päärynää ja ruskeaa sokeria. Jotenkin rakennetun tuntuinen ja kerrostunut kokonaisuus. Jokaiselle vähän jotakin.

Maku: Maku yllättää myönteisesti. Kermatoffeeta ja suklaata. Maltaisuus on kypsempää kuin tuoksussa, paahteisuus ja kahvisuus tuntuvat tuoksua paremmin integroituneilta. Suutuntuma on runsaan kermainen ja melko täyteläinen. Inkivääriä, kanelia, pähkinäisyyttä, hunajaa. Sitruksisuus ja päärynä tulevat hyvin esiin. Heinäisyyttä ja suolaisuuttakin löytyy, samoin tammista kitkeryyttä. Jälkimaku on hedelmäisen makeuden ja paahteisen suolaisuuden vuoropuhelua, joka valitettavasti latistuu vähän liian nopeasti. Mausteisuutta, pippuria, inkivääriä, kahvia ja edelleen varsin selväpiirteistä sitruksisuutta. Pientä tuhkaisuutta. Tammi kuitenkin kuivahtaa aivan tyylikkäästi. Keskipitkä finaali on loppusuoralla hyvinkin pelkistetty.

Arvio: Obanin nykytuotannon ja GoT-sarjan mittapuulla varsin asiallinen moderni viski. Rakennellulta tämä tietysti tuntuu, mutta kokonaisuudessa on melko paljon tutkittavaa, kunhan näin roiman maltaisuuden kanssa vain tulee toimeen. Eikä tämä ole edes mikään Little Bayn toisinto, vaan ihan omanlaisensa Bay. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Kivoja piirteitä sisältävä Oban, mutta kokonaisuus ei aivan jaksa kantaa loppuun asti”.

Balblair 11 yo 2006/2018 Cask #697, 57,1%

Maistelussa Balblairin tuhti nuorikko ex-bourbonista Belgian markkinoille. Väriä on ehtinyt tarttua, joten tynnyrilläkin on ollut jotain tekoa.

Balblair 11 yo 2006/2018 Cask #697

(57,1%, OB for Belgium, 2006–2018, Cask No. 697, 1st Fill American Oak Ex-Bourbon, 147 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakas ja tamminen. Pölyistä sahatavaraa runsain määrin. Runsaasti kypsää hedelmää, persikkaa ja mangoa etenkin. Mandariinia, punaista omenaa. Tammi puskee mausteita ja vaniljaa voimalla pintaan. Tomusokeria, hunajaa, reippaasti maltaisuutta. Vesilisä tuo esiin kovia toffeekarkkeja ja minttua.

Maku: Todella tamminen ja hedelmäinen, öljyinen ja painava. Intensiivinen tammi on kärjessä, pölyisenä ja kaikkineen varsin mausteisena. Hunajaa, marsipaania, vaniljaa. Appelsiinia, persikkaa, omenaa ja päärynää riittää. Hapokkuutta ja maltaisuutta, ruohoisuutta ja pientä kitkeryyttä. Suutuntuma on melko öljyinen ja voimakkaan mausteinen. Tummaa kahvisuutta ja yrttistä rotevuutta löytyy myös. Jälkimaku on varsin hapan ja tummasävyinen. Öljyä, yrttisyyttä, maltaisuutta, mausteisuutta ja kahvia tulee pintaan. Hedelmäisyys kääntyy ylikypsäksi ja ruohoinen kitkeryys valtaa nopeasti alaa. Tammi tulee väkevästi mukana muttei yllättäen enää ylikorostu. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee hiukan metisyyttä ja sokerisuutta lisää.

Arvio: Voimakas mutta lopulta kuitenkin hiukan yksipuolinen Balblair. Peittoaa kuitenkin monta aiemmin maistamaani ja paljon iäkkäämpääkin Balblairia mennen tullen. 86/100

Edradour Ballechin 8 yo 2010/2019, Signatory 46%

Tällä kertaa maistelussa on turpeista Edradourin Ballechinia Signatoryn valikoimista. Tämä kyseinen yksilö on pullotettu Belgian markkinoille.

Edradour Ballechin 8 yo 2010/2019, Signatory

(46%, Signatory for Belgium, The Un-Chillfiltered Collection, 28.10.2020–4.10.2019, Cask No. 353, Bourbon Barrel, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja erittäin lääkemäinen. Tervaa ja bensaa, reipasta suolaisuutta ja heinää. Antiseptisia aineita, liitua. Hiukan salmiakkia. Vihreää omenaa, limettiä, tuoretta tammea. Varsin kuiva ja tiukka kokonaisuus, vaikkakin miellyttävä silti. Vesilisä availee minttua ja karkkista makeutta.

Maku: Todella turpeinen ja varsin terävä. Lääkemäisyys on pehmeämpää kuin tuoksussa, mutta terva ja bensa ovat myös mukana. Vihreää omenaa, hunajaa, tuoretta tammea, ruohoisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko sopivan öljyinen. Hapokkuutta, maltaisuutta, heinää. Oliiviöljyä ja mausteisuutta. Jälkimaku on turvesavuinen, bensainen, lääkemäinen ja varsin oliiviöljyinen. Hapokkuutta, limettiä, raakaa päärynää, kalkkia, liitua. Tammisuus tulee reippaasti läpi, voimakas ruohoisuus ja happamuus valtaa hetkeksi alaa. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa bensaa ja kitkeryyttä, tuo raakaa banaania pintaan.

Arvio: Paikoin aivan maukas Ballechin, mutta makuprofiili vähän karkailee. 83/100

Glenglassaugh 2019, The Cooper’s Choice ’Port Bomb’ 55%

Tuhtia portviiniviskiä tällä kertaa Glenglassaugh’n tislaamosta ja The Cooper’s Choicen valikoimista. Iästä ei ole mitään tietoa, joten varmasti on nuorta.

Glenglassaugh 2019, The Cooper’s Choice ’Port Bomb’

(55%, The Vintage Malt Whisky Company, The Cooper’s Choice, 2019, Cask No. 9358, Port Cask Finish, 330 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hehkuviiniä ja muovailuvahaa. Mansikkahillo on voimakkaasti läsnä. Toffeefudgea, tölkkipersikkaa, vadelmaa. Melko reippaasti tulee tuore tammi läpi, vaikka voimakas mansikkasiirappi ottaakin enimmät särmät pois. Maltaisuus on lievästi lenseää. Vesilisä paljastaa taustalta jotain hikistä ja ummehtunutta.

Maku: Portviinipommi laukeaa välittömästi. Yllättävän jämäkkä kokonaisuus epäilyttävän tuoksun jälkeen. Vadelma maistuu jopa mansikkaakin enemmän, imelän siirappisuuden rinnalle tulee vahvasti tammea ja suolaisuutta. Portviinikypsytyksille tuttu piparminttu on myös runsaana esillä. Rusinaa, suolaista toffeefudgea, viinikumikarkkeja, mausteista viinisyyttä. Suutuntuma on melko öljyinen ja runko jopa tuhti. Maltaisuus on hyvin balanssissa portviinisävyjen kanssa. Jälkimaku on tamminen ja todella mausteinen, edelleen hyvin portviininen ja mansikkainen. Muovailuvaha, tölkkihedelmät ja hiukan lenseä maltaisuus ottavat lopulta vallan. Melko lyhyt finaali. Vesilisä korostaa marjaisuutta, punaista viinimarjaa etenkin.

Arvio: Tässä on hetkensä, vaikka kokonaisuus onkin todella outo. 81/100

Blair Athol 28 yo 1976/2004, Samaroli 45%

Lasissa on tällä kertaa sherrykypsyteltyä vanhaa Blair Atholia itsensä Silvano Samarolin ja kumppaneiden valikoimasta.

Blair Athol 28 yo 1976/2004, Samaroli

(45%, Samaroli, 35th Anniversary, 1976–2004, Cask No. 7310, Sherry Cask, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja pölyinen, kuiva ja mielenkiintoinen. Raparperia, vihreää omenaa, akaasiahunajaa. Vahamaisuutta ja kovia toffeekarkkeja. Heinäisyyttä, vanhaa kirjahyllyä, mankeloituja lakanoita. Pieni maitokahvinen vivahde. Inkivääriä, viherherukkaa. Vesilisä availee eucalyptusta ja päärynää.

Maku: Mineraalisuus ja sitruunaisuus tulevat läpi ensin. Jännä pölyisyyden ja kuivan lääkemäisyyden yhdistelmä. Jotain pientä liimamaisuutta myös. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja inkivääriä etenkin. Aavistus kamferia. Suutuntuma on kevyt eikä tälle tekisi pahaa, vaikka runko olisi hiukan tukevampikin. Viherherukkaa, vadelmaa, toffeekarkkeja. Vihreää omenaa, hapokkuutta, hiukan metallisuutta. Jälkimaku on hedelmäinen ja mineraalinen, alkuun hunajaisen makea mutta vähitellen kiristyvä ja tamminen. Omenaa, sitruunaa, inkivääriä ja pippuria. Lakritsinen ja hapokkaan kahvinen vivahde korostuu, jodia ja lääkettä. Varsin pitkä ja lopussa todella kuiva finaali. Vesilisä korostaa lääkemäisyyttä ja kuivaa puolta entisestään.

Arvio: Monin tavoin mielenkiintoinen ja hetkellisesti oikein hieno vanha viski. Maku vain ei aivan yllä tuoksun tasolle. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Edradour 9 yo 2009/2018, The Ultimate 58%

Lasissa jälleen The Ultimaten pullottamaa muhkeaa sherryttelyä Edradourin tislaamosta. Vierellä verrokkina samanikäinen lesti The Ultimaten pari vuotta aiemmasta setistä (Cask No. 242).

Edradour 9 yo 2009/2018, The Ultimate

(58%, Van Wees, The Ultimate, 27.2.2009–16.11.2018, Cask No. 45, Sherry Butt, 700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, runsaan suklainen ja toffeemainen. Maapähkinävoita, kinuskikuorrutettuja popcorneja, maitokahvia, silkkaa voita. Taatelia, makeaa omenahilloa, viikunaa. Mokkanahkaa, aavistus tallia ja likaisuutta. Mantelia, vaniljaa. Vesilisä avaa piimäkakkua ja marsipaania.

Maku: Suklainen ja kahvinen. Yllättävänkin kahvinen imelän tuoksun jälkeen. Pähkinäisyyttä, tallia, nahkaa, tammea. Sherryssä on hiukan hapokas vivahde. Ruskeaa sokeria, kuningatarhilloa, luumua, viikunaa. Melko täyteläinen suutuntuma, vaikka nuoren iän kyllä huomaa. Pientä lihaisuutta, aseöljyä ja likaisuuttakin löytyy. Sitruksisuutta, uuniomenaa. Silti selvästi kevyempi kuin Cask No. 242. Jälkimaku on edelleen todella kahvinen, varsin lihaisa ja nahkainen. Tallisuus ja multaisuus korostuvat selvästi, rasvaisuus ja voi nousevat pintaan. Toffeeta, taatelia, mantelia, hapokkuutta. Luumua ja marjoja riittää, mutta lopuksi kitkerä ruohoisuus ja paljas tammi tulevat väkisin esiin. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kermatoffeeta.

Arvio: Pätevä ja pehmeäsävyinen pullote, mutta hetkellisesti silti hiukan hampaaton verrattuna verrokkiinsa. 85/100

Ardmore 8 yo 2008/2017, Cooper’s Choice 46%

Lasissa tällä kertaa ex-portviinissä finistelty turpeinen Ardmore. Nuorihan tämä on, mutta kun muistelen SMWS:lle pullotettua 13-vuotiasta, jonka taannoin maistoin, avoimin mielin on syytä suhtautua.

Ardmore 8 yo 2008/2017, Cooper’s Choice

(46%, Cooper’s Choice, 7/2008–2017, Cask No. 823, Port Cask Finish, 420 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja todella viininen. Viinisyydessä on nahkainen ja hiukan tunkkainen vivahde, mutta kirsikkaa, keltaista luumua, uuniomenaa ja makeaa appelsiinia nousee pintaan. Maltaisuus on melko reipasta ja hiukan puuromaista. Nuoruus tuntuu. Vesilisä tuo esiin vaniljaisuutta ja hunajaisuutta.

Maku: Reipasta turvesavua, muhkeaa viinisyyttä ja runsaasti lakritsia. Sitruksisuus on varsin hallitsevassa roolissa, makea appelsiini ja limetin kirpeys tuntuvat. Viinisyys kallistuu nahkaiseen ja vahamaiseen suuntaan, toskaomenassa löytyy. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kokonaisuus osin levoton. Ruohoisuutta, hapokkuutta ja nuoren viskin jyväisiä piirteitäkin kyllä löytyy, samoin suolaisuutta. Jälkimaku on turpeinen, hehkuviinimäinen ja maltaisen karhea. Hapokkuus korostuu, ruohoisuus ja tanniinit tulevat vahvoina pintaan. Jyväisyyttä, sitrusta, salmiakkia, yhä voimistuvaa suolaisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta ja avaa musteisuutta.

Arvio: Viinisen suolainen savuviski, jossa on hedelmää ja muhkeutta. Ikäänsä nähden perusasiat ihan kohdallaan. 84/100

Inchmurrin 10 yo 2008/2018 Cask #52 for Belgium 51,1%

Lasissa tällä kertaa Loch Lomondin Inchmurrin-brändin nimissä pullotettu kymppivuotias Belgia-spesiaali. En ole tislaamon tuotteiden suuri ystävä, mutta aina innokas kokeilemaan uutta, pettymyksen uhallakin.

Inchmurrin 10 yo 2008/2018 Cask #52 for Belgium

(51,1%, OB for Belgian Friends of Loch Lomond, 1/2008–3/2018, Cask No. 52, 263 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, vahainen, hedelmäinen ja oudon pahvinen. Kuiva pahvi tulee kaikesta läpi. Kuivattuja hedelmiä, sahanpurua. Sitruksisuutta, vihreää omenaa, hapokkuutta, tölkkihedelmää ja metallisuutta. Marsipaania, banaania, vaniljaa. Tammi tuntuu nuorekkaana kaikessa. Heinäisyyttä ja ruohoisuutta löytyy. Vesilisä availee yrttistä raikkautta, eucalyptusta ja minttua etenkin.

Maku: Yllättävän pehmeä ja miellyttävä, suorastaan silkkinen suutuntuma. Hedelmäisyyden rinnalla on huomattava suolaisuus. Sitruksisuus, omenaisuus ja hunajameloni maistuvat. Heinäisyyttä, happamuutta, edelleen pientä pahvista karheutta. Kuivatut hedelmät ovat mukana, samoin tölkkihedelmät ja sahanpuru. Tammisuus ja jyväisyys tulevat läpi voimalla, pientä puisevuutta on kautta linjan. Jälkimaku on todella suolainen ja heinäinen. Hedelmäisyys ja makeus kuolevat nopeasti, tilalle tulee runsaasti pippuria ja kitkeryyttä. Paahtunutta puuta, pähkinää. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkista makeutta pintaan.

Arvio: Melko vaatimaton viski, mutta maistamistani tämän tislaamon parhaimmistoa silti. 80/100