Islands

Highland Park Valkyrie 45,9%

Highland Park julkaisi huhtikuussa 2017 ensimmäisen ulostulon uudesta Viking Legend -sarjastaan. Ulkoasu suunniteltiin yhteistyössä tanskalaisen Jim Lyngvildin kanssa ja kehissä ovat kaikki viikinkimytologian kliseet.

Edrington pisti tätä tiettävästi liikkeelle reteästi heti neljännesmiljoona pulloa. Sekoituksessa on ennakkotietojen mukaan vähemmän first-fill sherryä ja ylipäänsä eurooppalaista tammea verrattuna Dark Originsiin. Vastaavasti turpeisuutta löytyy enemmän.

Tämän jälkeen Viking Legend -sarjaan on tulossa siis 2018–2019 vielä kaksi viskiä, jotka ovat nimeltään Valknut ja Valhalla. (Minulle kyllä kelpaisi jokin niinkin yksinkertainen nimi kuin vaikkapa ”27 yo”.)

Highland Park Valkyrie

(45,9%, OB, NAS, 2017, Viking Legend Series, 250000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kostean turpeinen, maltainen ja alkuun hiukan lenseä. Kostea villapaita kevyesti savuttavan kaminan ääressä. Hunajaisuutta, havuja, mausteisuutta. Toffeefudgea, rasvaa, likaa, voita, puuromaisuutta. Napakkaa tammisuutta, mentholia, mineraalisuutta, jopa merellisyyttä. Vesilisä avaa suolaisuutta tuoksuun.

Maku: Savuinen ja suolainen, mausteinen ja mukavan hapokas. Tietty refill-bourbonista tuttu mineraalisuus on pinnassa, ja se toimii hienosti savun kanssa yhteen. Chilillä maustettua lakritsia, toffeeta, pientä hiilisyyttä. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pisteliään mausteinen. Havuja, yrttisyyttä, kevyttä kanervaisuutta, vihreää omenaa. Jälkimaku liikkuu hapokkuuden, mausteisuuden, yrttien ja kuivan savun ympärillä. Suolaisuus ja mineraalisuus, inkivääri, tammi, lakritsi, havuisuus ja pieni toffeen makeus kantavat melko tukevasti. Finaali yltää lopulta varsin pitkäksi. Vesilisä kirkastaa tätä entisestään.

Arvio: Myönnän heti, että inhoan tätä viikinkitauhkaa ja korskeasti pakattua mytologisointia, mutta hitto soikoon, onhan tämä nyt sentään hyvää viskiä. Hiukan raa’an tuoksun jälkeen kokonaisuus puhuttelee minua lopulta enemmän kuin Dark Origins. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 85/100. Whisky Magazine 82/100 (Laura Foster), 73/100 (Mark Newton).

Highland Park Cask Strength Edition 57,1%

Keväällä 2017 saapui toinen erä Highland Parkin suosittua CS-sarjaa Ruotsin Systembolagetiin. Viski on edelleen pakattu piccolopulloon eikä iästä tai kypsytyksestä ole kerrottu oikeastaan mitään.

Ykkösbatch oli kuitenkin omaan suuhuni erinomaisen maistuvaa tavaraa, joten tähänkin kohdistuu jonkinlaisia odotuksia.

Highland Park Cask Strength Edition

(57,1%, OB for Sweden, NAS, 2017, 35 cl)

Tuoksu: Suklaisen sherryinen, erittäin kinuskinen ja tikkunekkumaisen makea. Turpeisuutta, tiettyä rasvaista likaisuutta, havuja. Maitokahvinen, siirappinen, hiukan liköörimäinen tunnelma. Maltaisuutta, hiukan mokkanahkaa, aavistus pekaanipähkinää. Vesilisä availee eucalyptusta ja herkkää vaniljaisuutta.

Maku: Turpeinen, rasvainen, suklainen ja varsin sherryinen. Erittäin öljyinen suutuntuma, tuttua Highland Parkia silkkisyydessään. Todella herkullinen kinuskimainen makeus. Mausteisuutta, havuja, kanervaisuutta. Rusinainen ja luumuinen puoli on hyvin esillä. Maltaisuutta, sekahedelmää ja yrttejä riittää. Jälkimaku tulee mausteisuus edellä. Maitosuklaata, kahvia ja kahvilikööriä, pähkinäisyyttä.Tammi pysyttelee taustalla, vaikka yrtit ja havuisuus pauhaavat. Kinuskisuus pysyy mukana, samoin hunaja ja siirappi. Konerasvaisuus ja turpeisuus sekä tietty happamuus hallitsevat varsin pitkän finaalin loppua. Vesilisä tuo omenaa, vaniljaa ja tiettyä kukkaisuutta esiin varsin miellyttävällä tavalla.

Arvio: Todella maukas karkkipäivän viski. Yllätysmomentti oli pienempi verrattuna ykkösbatchiin, mutta kaikessa makeudessaankin tämä on kyllä erinomaisen laadukas herkku. 89/100

Talisker 20 yo 1982/2003, 58,8%

Tämä bourbonkypsytetty kaksikymppinen Talisker on aina jäänyt vuotta aiemmin tislatun sherrykypsytetyn version varjoon. Kieltämättä tuo Talisker 20 yo 1981/2002 on aivan maaginen ja omassa viskien Hall of Fame -listassani erittäin korkealla.

Silti uskon, että klassikko-osastosta puhutaan vielä tämän vuonna 1982 tislatun ja vuonna 2003 pullotetun bourbonversionkin kanssa. Näiden 20-vuotiaiden jälkeen Talisker siirtyi julkaisemaan vuosittain 25-vuotiaan pullotteen eikä tällaisia tapauksia ole enää nähty.

Talisker 20 yo 1982/2003

(58,8%, OB, 1982–2003, Refill Bourbon Casks, 12000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, vaniljaa, kinkkua, omenaa, lääkemäisyyttä, pippuria! Nyt on mahtavuutta. Kuivaa tammea, hunajaa, heinää. Rasvaisuutta, voita pannulla. Suolaa, mineraalisuutta, merellisyyttä, kamferia, hiiltä. Upea. Vihreää omenaa, hiukan limettiä, ananasta. Sanoinko jo, että upea? Vesilisä tuo ruohoisuuden pintaan.

Maku: Öljyinen ja turvesavuinen, tamminen ja lääkemäinen. Kamferia, eucalyptusta, mineraalisuutta, haavansidonta-aineita. Rasvaa, palvikinkkua, suolaista voita. Tervaa, lakritsia, pippuria. Nyt on jytinää. Suutuntuma on täyteläinen ja painava. Tammessa on herkullisen kuiva sävy, silti läpi tulee hunajaa ja vaniljaakin. Omenaisuus ja pehmeä sitruksisuus maistuvat hienosti. Jälkimaku on erittäin pippurinen, suolainen, tamminen ja hiilisen turvesavuinen. Mahtava lakritsinen öljy vain leijuu kitalaessa, kun pippuri jatkaa ilotulitusta. Nokea, suolaa, kamferia, lihaisuutta. Erittäin pitkä finaali. Vesilisä lisää hiilisyyttä ja tiettyä kuivan salmiakkista purevuutta samalla, kun hedelmäisyys aukeaa entistä paremmin.

Arvio: Aivan uskomattoman hieno Talisker. Tislaamon profiili on tässä parhaimmillaan, refill-tynnyrit huippulaatua. Suunnattoman herkullinen ja suuri viski. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 17).

Talisker 10 yo 45,8% (2016)

Rinnakkaismaistelussa vanhan Talisker 10 yo Map Labelin kanssa uudempaa Taliskerin kymppiä pikkupullossa.

Talisker 10 yo (2016)

(45,8%, OB, +/- 2016, 20 cl)

Tuoksu: Turvesavua ja vaniljaista makeutta. Aktiivinen tammi ja juuresmainen turpeisuus puskevat lujasti läpi. Vierellä maistettuun Map Labeliin verrattuna tämä tuntuu vielä hiukan kypsymättömältä. Jyväistä maltaisuutta, puhdasta raakatislemäisyyttä. Suolaa, koneöljyä, rasvaa. Vesilisä korostaa likaista nokisuutta.

Maku: Turvesavuinen ja pippurinen, rasvainen ja varsin painava. Tammi maistuu terävänä ja mausteisuus painaa päälle. Turvesavu ja maltaisuus ovat raakaa sorttia, mutta merileväisyys ja suolaisuus tuovat tähän syvyyttä. Todella runsaasti vaniljaisuutta ja punaisen omenan makeutta. Suutuntuma on öljyinen ja täyteläinen. Kaikin puolin raaempi kuin hieno Map Label. Jälkimaku alkaa varsin pippurisena ja hiilisen pistelevänä. Turvesavua, nokisuutta, mineraalisuutta, suolaa, hapokkuutta, moottoriöljyä, paksua rasvaisuutta. Kevyttä yrttisyyttä vielä keskipitkän finaalin lopuksi. Vesilisä saa hedelmän paremmin esiin.

Arvio: Maukas viski, ei petä koskaan. Map Labeliin on toki vielä matkaa. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whiskynotes 89/100.

Talisker 10 yo Map Label 45,8%

Taliskerin peruskympissä oli tällainen karttaetiketti 1990-luvun loppupuolella. Muutenkin viski oli ilmeisesti varsin erilaista kuin tämän päivän versio. Päätin ottaa asiasta selvää: laitoin vierekkäin miniatyyriin pakatun Map Labelin ja arviolta vuonna 2016 pullotetun version.

Talisker 10 yo Map Label

(45,8%, OB, +/- 1998, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan savuinen ja napakka. Merellisyyttä, mineraalisuutta, eräänlaista hiekkaisuutta. Kalkkia, tuoretta merilevää, kuivattuja hedelmiä, ilmakuivattua kinkkua. Kaunis kamferi, mukavaa suolaista purevuutta ja hiukan lakritsia. Pehmeää mausteisuutta, vanhoja kirjoja. Wow. Vesilisä tuo esiin puuvahaa ja tiettyä antiikkisuutta, huonekaluja ja lautalattiaa.

Maku: Herkullinen savuisuus, yllättävän paljon makeaa hedelmää kaiken kuivan suolaisuuden ja pippurin keskellä. Suutuntuma on öljyinen ja hiukan likainen. Kamferia, eucalyptusta, lakritsia, savumakkaraa, merilevää, nokisuutta. Mineraalinen ja hapokas puoli on vahvasti läsnä, refill-tynnyrien purevuutta ja pippuria riittää. Todella herkullinen omenaisuus. Jälkimaku liikkuu mineraalisella ja pippurisella alueella ja ruopii syvyyksiä. Lakritsia, kamferia, eucalyptusta, happoisuutta. Mahtava, kuivakka tammisuus. Nokea, tuhkaa, kuivaa turpeisuutta. Varsin pitkä ja maukas finaali. Vesilisä avaa hunajaisia ja vaniljaisia sävyjä.

Arvio: Todella, todella hyvä viski. Ylitti kaikki odotukset. Tuntuu valtavasti iäkkäämmältä ja kaikin puolin syvemmältä kuin vieressä maisteltu nykypäivän kymppivuotias. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Arran 18 yo 46%

Tämä 18-vuotias tuli osaksi Arranin perusvalikoimaa maaliskuussa 2016. Nautin tätä viskiä viimeksi Louisa Youngin tastingissa Uisgessa, mutta kun nuotteja ei ole tullut kirjattua ylös, korjataan tilanne.

Arran 18 yo

(46%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja mukavan metinen. Kiteistä hunajaa, toffeefudgea. Samalla pientä sitruksista kirpeyttä, appelsiininkuorta ja happoisuutta. Mineraalisuutta. Maltaisuus ja tammi tulevat selvästi läpi, mutta kukkaiset elementit pysyvät silti hyvin pinnassa. Kevyt ja nätti. Vesilisä tuo pientä kuivaa kireyttä mukaan.

Maku: Raikkaan hedelmäinen ja todella mausteinen. Mausteet lyövät heti läpi ja levittäytyvät kaikkialle. Pippurisuutta, korianteria, anista, salviaa, happamia ja hapokkaita sävyjä todella riittää. Mineraalisuutta, päärynää, vihreää teetä. Tammi on aktiivista ja maltaisuus vahvasti esillä. Vaniljaa riittää, mutta kukkaisuus jää taustalle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kermainen, tisleen kepeys jaksaa silti kantaa tämän kaiken hienosti. Jälkimaku nostaa mausteet, mineraalisuuden ja tietyn kuivan yrttisyyden vielä ihan omalle tasolleen. Sitruunaa, vaniljaa, tammea, omenaa. Melko pitkä finaali. Vesilisällä saa esiin valkoviinisiä (Grüner Veltliner) sävyjä.

Arvio: Parempi kuin muistin. Kepeässä rungossa on yllättävän isosti makua, joka pysyy kautta linjan tislaamolle tyypillisessä, hedelmäisessä profiilissa karkailematta mihinkään. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 79/100 (Chris Goodrum), 79/100 (Joel Harrison).

Highland Park Einar 40%

Einar oli Sveinin ja Haraldin ohella ensimmäisenä Warrior-sarjasta kaupoissa. Olen tätäkin maistanut useita kertoja aiemmin, mutta koskaan en ole saanut muistiinpanoja kasaan. Nyt tuli vihdoin aika.

Highland Park Einar

(40%, OB, NAS, +/- 2013, Warrior Series, Travel Retail, 100 cl)

Tuoksu: Maltainen, tunkkainen ja likainen. Märkää turpeisuutta, villasukkaa, rusinaa, ylikypsää luumua. Silti luonteeltaan hiukan ohut, vaikka pinnassa on rasvaista painoa. Uuniomenaa, siirappisuutta, kanervahunajaa. Kevyt yrttisyys on myös mukana. Appelsiinimarmeladia, ihan pieni savuisuus taustalla.

Maku: Selvästi tuoksua kohottavampi. Kanervahunaja, karamelli ja sherryinen pehmeys ovat hyvin läsnä. Suutuntuma on Highland Parkille ominaisesti silkkinen ja rungossa on mukavasti ryhtiä, vaikka voltit ovat alhaalla. Mausteisuutta, hilloisuutta, rusinaa, kinuskia. Maltaisuus tuntuu silti varsin reippaana ja osin tunkkaisenakin. Pientä kypsymättömyyttä tässä on sekä maltaisuuden että tammen osalta havaittavissa. Turpeisuus jää maussa taustalle, vain pieni savu tuntuu. Jälkimaku on hilloinen, kanervahunajainen ja varsin paahteisella tavalla tamminen. Yllättävän lyhyt kaikkineen. Kevyttä yrttisyyttä, mausteisuutta, tammea, siinä se.

Arvio: Perustason Highland Park. Tuoksu vaatimaton, maku selvästi parempi. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Magazine 81/100 (Gavin D. Smith), 84/100 (Joe Bates).

Highland Park 22 yo 1990/2013, Dewar Rattray 58,1%

Maistelin pari viikkoa sitten 23-vuotiaan Dewar Rattrayn pullottaman Highland Parkin, joka paljastui varsin mielenkiintoiseksi tapaukseksi. Nyt maistelussa on samalta päivältä peräisin oleva sisartynnyri, joka on pullotettu melkein puolitoista vuotta aiemmin. Tämäkin on ex-sherrystä peräisin, ja oletettavasti kyseessä on ollut refill.

Highland Park 22 yo 1990/2013, Dewar Rattray

(58,1%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 3.12.1990–17.4.2013, Cask No. 577, Sherry Butt, 565 bts., 70 cl)

Tuoksu: Karamellinen ja kanervainen. Hyvin mietoa turpeisuutta taustalla, kevyt nuotiosavu. Enemmän ollaan hunajan, paahdettujen manteleiden ja makean sitruksisuuden kanssa tekemisissä. Pieni ruohoisuus ja marjaisuus ovat mukana myös. Kuivempi ja kirkkaampi kuin #508. Vesilisä avaa yllättävän rikkisyyden, joka saapuu kananmunan ja poltetun tulitikun voimalla.

Maku: Todella vahva yhdistelmä napakkaa mausteisuutta ja makeaa hunajaisuutta saapuu välittömästi. Havuisuus ja pihkaisuus ovat vahvasti esillä. Karamellisuutta, kinuskia, viikunaa, rusinaisuutta. Herkullinen makea sherryisyys. Suutuntuma on öljyinen ja painava, kuten voi odottaakin. Tiettyä marjaisuutta ja hilloisuutta löytyy myös. Tammi on kuivasta otteestaan huolimatta pinnassa. Jälkimaku on todella mineraalinen ja suolainen. Tanniinit löytyvät, paahteisuus ja saksanpähkinä nousevat esiin. Havuisuutta, happoisuutta, kanelia, rusinaa, ruohoisuutta, pihkaa. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo kermatoffeeta esiin ja availee makeaa hedelmäisyyttä.

Arvio: Mineraalisempi ja fokusoituneempi kuin muhkea #508. Pieni rikkisyys tuoksussa ja maun kapeus jättävät tämän silti aavistuksen sisartynnyrin taakse, jos pitäisi valintoja tehdä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 89/100 (per 1).

Highland Park 23 yo 1990/2014, Dewar Rattray 56,2%

Tällä hetkellä tuntuu olevan päällä jonkinlainen Highland Park -mania. Uusia single caskeja metsästetään hullunkiilto silmissä ja niistä maksetaan poskettomia summia. Crazy shit.

Nyt maistossa Dewar Rattrayn pullottama 23-vuotias Highland Park, täysin ex-sherryssä kypsynyt. Jos tähän laittaisi tislaamon viralliset leimat päälle, hinnan voisi heti kolminkertaistaa.

Highland Park 23 yo 1990/2014, Dewar Rattray

(56,2%, A.D. Rattray, Individual Cask Bottling, 3.12.1990–11.8.2014, Cask No. 508, Sherry Butt, 526 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ah, distillery character on hienosti esillä välittömästi. Hunajaista kanervaisuutta, mietoa ja makeaa turpeisuutta, paksua öljyisyyttä ja sherryistä hedelmäisyyttä. Hiukan likaista rasvaisuutta, märkää ruohoa, kuningatarhilloa, toffeefudgea, mausteisuutta, tammea. Vesilisä avaa sitruksisen puolen komeasti.

Maku: Suutuntuma on silkkinen ja öljyisen painava, kanervahunajaisuus ja makea turpeisuus laskeutuvat kielelle. Runko tuntuu ehkä hiukan kevyemmältä kuin monissa vastaavissa Highland Parkeissa, mutta mausteisuus on erittäin intensiivistä ja tammi on voimastaan huolimatta hyvässä balanssissa. Tietty likaisuus tässä on vahvasti mukana, märkää ruohoa ja ylikypsää hedelmää. Rusinaa, punaista omenaa, hilloisuutta. Jälkimaku menee vahvasti tammen ja öljyn komennossa. Hunajaisuutta, kanervaa, havuja, yrttisyyttä, mausteisuutta, kaakaojauhetta, happoja. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tekee tästä todella pehmeän ja nostaa kermatoffeen ihan omalle tasolleen.

Arvio: Maukas Highland Park. Jotain pientä jää silti puuttumaan aivan terävimpään kärkeen verrattuna, sekä kompleksisuudessa että karaktäärissä. 88/100

Talisker Young & Feisty, McGibbon’s Provenance 46%

Maistelussa kahdessa refill hogsheadissa huhujen mukaan noin yhdeksän vuotta kypsynyt Talisker, joka on vaaleaa kuin vesi. Pullottajana on Douglas Laingin omistama Douglas McGibbon, sarjana Provenance.

Talisker Young & Feisty, McGibbon’s Provenance

(46%, McGibbon’s Provenance, Small Batch Bottling, Bottled Spring 2014, Refill Hogsheads, DMG 10227 & 10229, 70 cl)

Tuoksu: Todella raju raakatisleen hyöky heti kärkeen. Tylppä, turvesavuinen, raaka. Hiukan lihaisuutta, merivettä, pientä ummehtuneisuutta. Mietoa sitruunaisuutta, suolaa, märkää ruohoa. On kyllä erittäin suoraviivainen tuoksu, puhdasta tislettä ilman tammea. Huh. Vesilisä avaa raakaa banaania ja hunajamelonia.

Maku: Öljyinen ja suolainen, hiukan tuoksua jalostuneempi kokonaisuus. Maistuu ihan kypsyneeltä viskiltä jo, vaikka tammesta ei ole varsinaisesti vieläkään tietoa. Pehmeää turvesavua, parmankinkkua, sitruunaisuutta, raakaa omenaa. Mineraalisuus ja merivesi ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on öljyinen ja varsin painava. Hiukan tuhkaa, hapokkuutta, salmiakkia. Jälkimaussa tuhkaisuus vielä korostuu entisestään. Kuivaa turvesavua, napakkaa mausteisuutta, oliiveja, suolavettä. Keskipitkä finaali jättää kihelmöivän tunteen kielen päälle. Vesilisä ei tuo juuri mitään lisää makuun, keventää vain tiukkaa otetta.

Arvio: Erittäin paljas ja suoraviivainen Talisker. Mielenkiintoinen, raaka ja hienostelematon. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.