Islay

Laphroaig Cairdeas 2016, 51,6%

Cairdeas on tällä kertaa punainen. Ex-bourbontynnyreissä kypsyteltiin ensin 8 vuotta, sen jälkeen kahden vuoden viimeistely ex-madeirassa. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.

Laphroaig Cairdeas 2016

(51,6%, OB, Feis Ile 2016, Madeira Finish, 70 cl)

Tuoksu: Alkuun hiukan ujo ollakseen vahva savuviski. Turvesavu on pehmeää, Madeiraa ei juuri havaitse. Salmiakkinen ja kuiva viinisyys ovat pinnassa. Lääkemäisyyttä, jodia, tuhkaa. Hedelmäisyydessä on hiukan vesimelonia ja veriappelsiinia. Kuiva ja yllättävän kevyt tuoksu. Vesilisä avaa lisää hedelmiä ja marjoja.

Maku: Iskee lujaa kevyen tuoksun jälkeen. Laphroaigille ominaista karkeaa, kuivaa turvesavua riittää. Haavansidonta-ainetta, jodia, napakkaa pippuria, chiliä. Taustalla pieni imelyys, punaiset marjat ja kireähkö jälkiruokaviinisyys. Suutuntuma on kaikesta huolimatta varsin kuiva. Jälkimaku alkaa mausteisena, tammisena ja pippurisena. Salmiakkia, mineraalisuutta, savua, nokea, chiliä, omenaa, sitruksisuutta, kuivakkaa viinisyyttä. Vieläkään Madeira ei oikein kunnolla näyttäydy, mutta tasapaino on silti hyvin kohdallaan. Maukas, varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo omenaa ja päärynää hiukan paremmin pintaan.

Arvio: Odotuksia kuivempi mutta kaikkineen oivallinen Laphroaig. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.

Ardbeg Dark Cove 46,5%

Tämän vuoden Ardbeg Day -ajankohtaan täsmätty julkaisu lanseerattiin salakuljettajateemalla, ja Suomessakin roudattiin peathead-jengiä ympäriinsä kaavut päällä viskiä juomaan.

Tuntuuko vain, vai onko tämä koko homma karannut jo hiukan käsistä? Tämänvuotinen viski on siis Dark Cove, jota etukäteen mainostettiin ”tummimmaksi Ardbegiksi koskaan”. Se nyt ainakin on selvä valhe, jos ei puhuta pelkästä pakkauksesta.

Mustaan laatikkoon on pakattu ihan normaalin näköistä Arttua, jossa ei äkkiseltään tunnu olevan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tuskin se pahaa voi olla missään tapauksessa, mutta odotuksia on alettu nostattaa ehkä vähän kohtuuttomasti viime vuosina näiden kanssa.

Ardbeg Dark Cove

(46,5%, OB, NAS, Bottled 2016, General Release, Ex-Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen ja likaisen hedelmäinen. Mokkaisuus on pinnassa, pehmeän tamminen ja mausteinen puoli ovat selvästi havaittavissa. Suolainen, salmiakkinen ja jodinen puoli on mukana, mutta nuoren turveviskin robustius vetää tätä vankkuria. Nokea ja tuhkaa. Vesilisä tuo pintaan merellisiä ja kirkkaan suolaisia piirteitä.

Maku: Makean turpeinen ja napakan suolainen. Maku nostaa tasoa tuoksusta selvästi. Hyvä kahvisuus, jossa pieni lakritsi mukana. Tumma suklaa ja rusina toimivat hyvin. Suutuntuma on öljyinen ja melko raskas, pientä kypsymättömyyttä on havaittavissa kaikin puolin. Hedelmäisyydessä on omenainen sävy, mutta vegetaalinen turve käy edelleen päälle vähän turhan herkästi. Jälkimaku on tamminen ja mokkainen, varsin mausteinen ja makea. Suklaisuus tulee loppuun asti läpi. Keskipitkä finaali päättyy varsin pippuriseen ja kihelmöivään nuottiin. Vesilisä nostaa toffeen sävyjä pintaan.

Arvio: Pätevä mutta varsin tyypillinen nyky-Ardbeg. Hyvää muttei poikkeuksellista. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Laphroaig 21 yo Cask Strength for Heathrow 54,3%

Laphroaig kasasi tällaisen viskin yhdeksän tynnyrin sisällöstä Heathrow’n vitosterminaalia varten vuonna 2008. Kun pulloja on saatu vain 750, tynnyreiden sisältöjen käyttö herättää tietysti pari kysymystä. Mutta olennaisinta on tietysti selvittää, onko lopputulos onnistunut.

Laphroaig 21 yo Cask Strength for Heathrow

(54,3%, OB for Heathrow Terminal 5, 2008, 750 bts., 70 cl)

Tuoksu: Omenainen ja runsaan hedelmäinen, pehmeän savuinen ja komea. Toffeeta, marsipaania, jännää karkkisuutta. Moottoriöljymäinen vivahde, jossa on siirappista makeutta mukana. Jodinen ja lääkemäinen puoli löytyvät myös. Herkullinen. Vesilisä tekee loistavan säväyksen, toffee ja siirappi nousevat ihan uudelle tasolle.

Maku: Omenainen ja muhkea, toffeemaisen makea ja runsaan turvesavuinen. Pippurisuus ja mineraalinen rapsakkuus ovat keskiössä. Komea tammisuus säestää. Hedelmäisyys taittuu trooppiseksi ja säilyy vahvana kaiken keskellä. Suutuntuma on öljyinen. Jälkimaku alkaa omenaisena ja vaniljaisena, karkkisuuden ja savun varassa. Salmiakkinen vivahde ja suolaisuus löytyvät, vähitellen avautuu erittäin kompleksinen ja mielenkiintoinen jälkimakuviidakko, jossa tammi saa koko ajan uusia sävyjä. Kaikkineen finaali on pitkä, lääkemäinen ja tyylikkäästi kuivuva. Vesilisä tasapainottaa tätä hienosti ja nostaa yrttisiä piirteitä pintaan.

Arvio: Komea viski, jonka karkkisuus jää välittömästi tajuntaan. Lopputulos on todella onnistunut. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Port Ellen 24 yo 1979/2003, 3rd Release 57,3%

Maistossa Port Ellenin kolmosjulkaisu vuodelta 2003. Kyllä näitä aina tietyllä kunnioituksella lähestyy, sen verran vähän Elleneitä on tullut viime aikoina enää eteen.

Port Ellen 24 yo 1979/2003, 3rd Release

(57,3%, OB, 1979–2003, 3rd Release, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Heinäinen ja savuinen, hiukan kamferimainen. Herukkaa, suolaisuutta, mineraalista rapeutta. Meren huuhtomaa kalliota, jodia, auringossa kuivunutta köyttä. Hiukan tervaleijonaa taustalla. Tyylikäs, aavistuksen pidättynyt tuoksu. Vesilisä tuo minttua ja sitruunamelissaa pintaan.

Maku: Voimakas, tyylikkään pippurinen ja tasapainoisen savuinen. Merellinen henki on vahvana mukana, suolaisuus ja mineraalisuus ja märät kalliot. Heinäinen ja sitruksinen ote on hieno. Suutuntuma on varsin kuiva mutta kihelmöivä ja vastaansanomattoman suuri. Öljyisyys ja pieni toffeemainen makeus näyttäytyvät vähitellen. Jälkimaku alkaa pippurisena, savuisena ja intensiivisen rasvaisena. Herukkaisuus ja omenaisuus toimivat upeasti. Salmiakki ja terva tulevat maukkaasti kaikesta läpi. Pitkä ja komea, varsin kuiva ja suolainen finaali. Vesilisä vapauttaa minttuisen ja kurkkupastillisen raikkauden.

Arvio: Heinäinen, suolainen ja klassinen Port Ellen. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 91/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 13).

Bunnahabhain 18 yo 46,3%

Bunnahabhainin 18-vuotias on tuttuakin tutumpi viski, mutta jostain syystä sen nuotittaminen on aina jäänyt tekemättä. Korjaan tuon puutteen nyt.

Bunnahabhain 18 yo

(46,3%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Paahtunut ja kirsikkainen, suolainen ja aromikas vaikutelma. Sherryisyys tuntuu tässä kuivalta ja tammisuus taas makealta. Mielenkiintoinen yhdistelmä. Muutenkin tuoksu on hieno ja kompleksinen, täynnä kuivattuja hedelmiä, joulukakkua, anista, appelsiinimarmeladia, vanhoja mattoja. Vesilisä korostaa anista.

Maku: Merellisyys ja suolaisuus kohtaa sherryisen ja hedelmäisen makeuden. Balanssi on kohdallaan, vaikka tuoksun jännittävyyteen ei ihan maussa päästä. Ylikypsää kirsikkaa, karvasta appelsiinia, paahtoleipää, hapokasta maltaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri melko öljyinen. Jälkimaku alkaa erittäin paahteisella tammisuudella ja mustalla teellä. Paahtoleipämäisyys ja tumma suklaa hallitsevat maisemaa. Suolaisuus ja tietty kaakaojauhemainen karvaus ovat myös selvästi läsnä. Melko pitkä finaali kuitenkin kuivuu hiukan yllätyksettömäksi ja yksiuloitteiseksi. Vesilisä tuo kypsän Bunnan tyypillisiä, herkkiä ja merellisiä piirteitä esiin ja lisää selvästi tasoja tähän.

Arvio: Edelleen oivallinen tislaamopullote. Pieni tasapaksuus vaivaa makupuolta, mutta tuoksu on upea. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 2). Whisky Magazine 82/100 (Martine Nouet), 85/100 (Rob Allanson).

Bowmore 15 yo 1996/2010, SMWS 3.180, 61,2%

Scotch Malt Whisky Society on jäänyt minulle etäiseksi pullottajaksi, ehkä koko sosieteettitoiminnan fancyn luonteen, varsin korkeiden jäsenmaksujen, hämärien pullokoodien, koketeeraavien liikanimien ja ylipäänsä tuotteiden rajatun saatavuuden takia.

Nyt kuitenkin lasissa SMWS:n pulloon päätynyttä Bowmorea ex-bourbonista. Ja kerettiläisesti puran tuotteen nimen auki näin, koska eihän noilla numeroilla tätä Bowmore-listojen joukosta löytäisi.

Bowmore 15 yo 1996/2010, SMWS 3.180

(61,2%, Scotch Malt Whisky Society, 10/1996–10/2010, Cask No. 3.180, ’Wet coal and peppermint tea bags’, Refill Ex-Bourbon Hogshead, 221 bts., 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan savuinen ja lääkemäinen. Imelää vaniljaista makeutta, tammisuutta, akaasiahunajaa. Hiilisyyttä, nokisuutta ja tuhkaa. En uskoisi Bowmoreksi, ellei sitruksinen ja herukkainen puoli pilkistäisi kaiken takaa. Hiukan tervaa ja salmiakkia, kurkkupastillia ja ruohoisuutta. Vesilisä tuo pehmeää makeutta hallitsevaksi piirteeksi ja pehmentää maisemaa.

Maku: Erittäin täyteläinen suutuntuma, tiheä öljyisyys on todella yllättävä ja hieno. Kihelmöivää mausteisuutta, kireää mutta makeaa tammea, akaasiahunajaa ja sitruunamehua. Tuhkainen ja hiilisavuinen puoli ovat voimakkaasti läsnä, salmiakkisuus ja suolaisuus toimivat todella intensiivisesti. Lääkemäisyys tulee vähän yllättävänä piirteenä, antiseptisia aineita riittää. Vesi nousee kielelle. Jälkimaku alkaa suolaisen ja makean taisteluna – hunajainen ja öljyinen makeus ottaa yhteen suolan, salmiakin ja sitruunan kanssa. Mausteet, yrttisyys, kurkkupastilli ja tammisuus ovat melko pitkän finaalin ytimessä. Vesilisä tuo kosolti lisää makeutta mukaan entisestään.

Arvio: Paksu ja öljyinen Bowmore, joka liikkuu henkisesti enemmänkin jossain Laphroaigin ja Caol Ilan välissä. Silti viskinä hetkellisesti suorastaan loistavuuden rajamaastossa. 87/100

Bowmore 12 yo Enigma 40%

Bowmoren 12-vuotias Enigma on aina ollut tax free -myyntiin suunnattu viski, jossa voimasuhteet ex-sherryn ja ex-bourbonin suhteen on käännetty päälaelleen verrattuna perinteiseen 12-vuotiaaseen. (Eli enemmän sherrykypsytettyä tavaraa, that is.)

Muistan, että pidin tästä viskistä melkoisesti, kun ostin tätä lentokentältä kymmenen vuotta sitten. Nyt etiketti on siihen verrattuna toinen, mutta olennainen kysymys on, mitähän sisällölle kuuluu.

Bowmore 12 yo Enigma

(40%, OB, +/- 2015, Travel Retail, 20 cl)

Tuoksu: Suklainen ja miedon turvesavuinen, bowmoremaisen herukkainen ja varsin nuorekas. Hyvä mausteisuus, neilikkainen joulukakku on mukana. Tammi leikkaa sisään varsin bourbonhenkisenä ja nuorekkaana. Karamellia, omenaa. Hiukan bensaisuutta taustalla. Silti yllättävän houkutteleva kokonaisuus.

Maku: Suklainen ja todella vahamainen. Muistuttaa siltä osin jopa hiukan aiempaa Darkestia. Turvesavu on edelleen melko mietoa, mutta mausteisuus ja tamminen ote varsin ravakkaa sorttia. Herukkaisuutta, kirpeää omenaa, sitrusta, inkivääriä. Maltaisuus löytyy myös, paahteisena ja hapokkaana. Suutuntuma on silkkaa vahaa ja kihelmöivää mausteisuutta. Hyvä balanssi, sopivasti kompleksisuutta. Jälkimaku alkaa mausteiden ja hiukan kireän tammen piiskauksessa, kunnes antaa periksi. Kovat toffeekarkit, ruohoisuus ja aavistuksen kitkerä sitruksisuus löytyvät. Finaali jää melko lyhyeksi, kun tammi kuivahtaa alta pois.

Arvio: Hiukan pettävästä jälkimausta huolimatta yllättävänkin maukas ja varsin tasapainoinen tapaus. Jollain hämmentävällä tavalla myös muistan, miksi pidin Enigmasta aikoinaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 83/100 (per 2).

Bowmore 32 yo 1968 Anniversary Edition 45,5%

Nyt ollaan tukevasti dream drams -osastolla, kun lasissa on vihdoin 1960-luvun Bowmorea. Olen tätä vuoden 1968 juhlapulloa kaiholla tiiraillut jo parin vuoden ajan, ja nyt tuli viimein aika.

Bowmore 32 yo 1968 Anniversary Edition

(45,5%, OB, 1968–2001*, Bottled for The Celebration of the 50th Anniversary of the Original Stanley P. Morrison Company, 1860 bts., 70 cl)

Tuoksu: Upean hedelmäinen ja niin runsas, että tuoksuu metrien päähän. Valtava intensiteetti ja mehukkuus. Punaista omenaa, verkkomelonia, mangoa, kiiviä, hiukan mandariinia. Herukkaisuutta ja kaunista yrttisyyttä, minttua ja sitruunamelissaa. Savu on vain pieni ailahdus, joka leijuu vetten päällä. Merellisyys löytyy myös. Mahtava kompleksisuus, upea kokonaisuus. Vesilisä vapauttaa vaniljaisia sävyjä yllättävänkin runsaasti.

Maku: Hedelmäisyyden, herukkaisuuden, mausteiden ja kuivan tammisuuden näytöstä. Mango ja omenaisuus ovat herkkinä pinnassa, samoin viherherukka. Tammisuus on ikääntynyttä ja huikeassa tasapainossa. Suutuntuma hipoo täydellisyyttä. Savu antaa taustatukea ja toimii harvinaisen elegantisti. Mehukkuus on pääosassa, makuja riittää loputtomiin. Havuisuutta, eucalyptusta, pieni pihkainen vivahde myös. Jälkimaku lähtee edelleen hedelmäisenä, mutta tammella ja mausteilla on entistä suurempi rooli. Savukin terävöityy hiukan ja valtaa alaa merellisyyden ja suolaisuuden vallitessa. Kurkkupastillimainen viileä raikkaus puhaltaa lopuksi käsittämättömän pitkään. Finaalista nousee koko ajan uusia sävyjä. Huh. Kuivuu komeasti. Vesilisä tuo omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta esiin.

Arvio: Uskomattoman hedelmäinen ja runsas Bowmore. Silkkaa parhautta. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 94/100. Whisky Monitor Database 91/100 (per 11).

Kilchoman Loch Gorm 2015 Edition 46%

Loch Gorm on Kilchomanin isku ex-sherrykypsytettyjen savuviskien sarjaan. Nämä ovat olleet rajua tavaraa alusta asti. Toivottavasti taso on pitänyt.

Kilchoman Loch Gorm 2015 Edition

(46%, OB, 7/2008–8/2015, Ex-Oloroso Sherry Butts & Ex-Sherry Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavua ja nahkahanskaa, moottoriöljyä ja toffeeta. Makeaa sherryä, siirappia ja kumia. Tiettyä rasvaisuutta ja likaisuutta löytyy vaikka muille jakaa – herkullista sinänsä. Makeaa yskänlääkemäisyyttä, hiukan haavansidonta-aineita, nokea, tuhkaa. Nam. Vesilisä tekee tuoksusta hiukan sekavan, ei tuo oikein mitään lisää tähän.

Maku: Makea ja turvesavuinen. Toisaalta tulee siirappisuutta ja imelää sherryä, toisaalta taas nokea ja tuhkaa, savua ja suolaisuutta. Kinuskikastiketta, lakritsia, suolaista salmiakkia. Yskänlääke on tummaa ja vahvaa. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja muhkea. Sitruksisuutta, savustettua lohta, jonkin verran kihelmöivää mausteisuutta. Jälkimaku alkaa yskänlääkemäisenä, tumman salmiakkisena ja tervaisena. Hiilisavua, rusinaa, nahkaisuutta, kuivuvaa tammisuutta. Toffeeta, siirappia, suolapähkinää, sitruunaisuutta. Iso, suorastaan pompöösi finaali, joka jää tosin vain keskipitkäksi. Vesilisä tuo nuoria piirteitä esiin, tiettyä raakuutta ja tisleen läsnäoloa.

Arvio: Ylitti kaikki odotukset. Loch Gorm on mennyt paljon eteenpäin viime aikoina. Tietyiltä osin makumaailma lähestyy jo hiukan Springbankin maisemia, mikä on ehdottomasti hyvä asia. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Laphroaig 18 yo 48% (2015)

Laphroaigin 18-vuotias on muuttunut vuosien varrella, ja olen yrittänyt seurailla, mitä tälle yhdelle suosikkiviskeistäni on tapahtumassa. Kun valitut tynnyrit ovat enää pelkästään Maker’s Markia, makeus on ainakin lisääntynyt armottoman savuisiin ja kuiviin vuosiin verrattuna.

Nyt maistelussa melko tuore pullote tätä nektaria. Viimeksi maistoin tätä Laphroaigin juhlatastingissa viime syksynä, ja silloin se kyllä toimi hyvin siinä kattauksessa. Tänään katse on hiukan ankarampi.

Laphroaig 18 yo

(48%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Tyylikkään turvesavuinen, sitruksinen, merellinen ja varsin vaniljainen. Savu tuntuu keventyneen vuosien varrella, mutta edelleen tietty rasvaisuus (suolaista voita) ja öljyisyys (seesamiöljy) ovat mukana. Hiukan pekonia, lakritsia, toffeeta, sitruunaa, mangoa, omenaa. Nam. Vesilisä vapauttaa hiukan minttua ja ruohoisuutta.

Maku: Hedelmäinen, melko savuinen, suolainen ja jopa yllättävän elegantti. Kermainen suutuntuma, jossa merellinen ja trooppisen hedelmäinen puoli kamppailevat. Mangoa, omenaa, appelsiinia. Suolaisuutta, käristettyä pekonia, voita, napakkaa tammisuutta. Sitruunalakritsi ja ruohoisuus muistuttavat 15-vuotiaasta pullotteesta. Jälkimaku lähtee heti pippuriselle puolelle, mutta mango ja omena säestävät sitä tyylikkäästi. Mieto turpeensavu pysyy hyvin mukana, samoin seesamiöljy ja vaniljaisuus. Suolainen voi on myös makupaletissa vahvana. Ruohoinen, toffeemainen, tamminen, varsin pitkä finaali. Vesilisällä suola korostuu entisestään.

Arvio: Hits the soft spot. Pidän tästä edelleen valtavasti, kaikkien näiden vuosien jälkeen, vaikka paljon on toki muuttunut. Nyt tämä on selvästi lähempänä 15-vuotiasta versiota kuin koskaan ennen. Mutta kompleksisuus ja napakka ote ovat tallella. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 90/100.