Islay

Bowmore 17 yo 1999 Feis Ile 2016, 56,1%

Harvinaisemman Bowmore 25 yo 1990 Feis Ile 2016:n lisäksi Islaylta löytyi tämä 17-vuotias versio. Viski on peräisin PX-tynnyristä, josta pulloja saatiin pirun sopiva määrä.

Bowmore 17 yo 1999 Feis Ile 2016

(56,1%, OB, 20.1.1999–21.5.2016, Feis Ile 2016, Hand-filled Collection, Cask No. 40, Pedro Ximénez Sherry Cask, 666 bts., 70 cl)

Tuoksu: Imelää sherryisyyttä, tallista mausteisuutta, rusinaisuutta ja suklaisuutta. Merellisyyttä ja tervaa, erittäin lupaavalta vaikuttava sherrykypsyttely. Mietoa turvesavua, lakritsia, marjaisuutta, hiukan viinisyyttä, siirappia. Muhkea mausteisuus ja imelyys, josta kuitenkin tuntuu löytyvän sitruksinen ja mineraalinen puraisu.

Maku: Paksun suklainen, siirappinen ja rusinainen. Taatelia, luumuhilloa, suklaakastiketta, toffeeta. Todella mojova sherrykypsytys hallitsee, mutta edelleen mineraalisuus, yrttisyys ja kaikenlaiset kamferitipat tuovat tähän särmää. Suutuntuma on varsin täyteläinen, ja nahkaisuus tulee mukana. Jälkimaku on marjaisa ja viininen, suklainen ja rusinainen. Taateli, tammisuus, nahkaisuus, mausteisuus ja toffeemaisuus vyöryvät suurella väännöllä. Öljyä, tervaisuutta, yrttisyyttä, pehmeää turvesavua. Pitkä ja muhkean siirappinen finaali. Nam.

Arvio: Makea ja maukas Bowmore. 90/100

Bowmore 14 yo 1999/2013 Mashmen’s Selection 55,7%

Bowmoren suuresti rakastamani Maltmen’s Selectionin jälkeen samaisessa Craftmen’s Collectionissa ilmestyi Mashmen’s Selection, joka on vuorostaan ex-bourbonissa kypsynyt. Viski meni maistoon, kun kohdalle osui.

Bowmore 14 yo 1999/2013 Mashmen’s Selection

(55,7%, OB, 3.5.1999–2013, Craftmen’s Collection, Mashmen’s Selection, American Oak Barrels, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Vaniljainen, miedon turvesavuinen, banaaninen ja makea. Mielenkiintoinen maltaisuus on pinnassa. Aktiivista tammea, sitruksisuutta, vaniljajäätelöä, karamellia. Viherherukkaisuutta, toffeefudgea, imelää kinuskikastiketta, kanelia ja inkivääriä. Makeutta riittää.

Maku: Vaniljainen, mausteinen ja öljyinen. Turvesavu on selvemmin esillä kuin tuoksussa, samoin pippuri löytyy pinnasta. Herukkaa, sitrusta, vaniljaa, hapokasta omenaisuutta. Maltaisuus on hyvin esillä, pieni jyväinen puraisu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja osin kireän tamminen. Tuoretta ruohoa, napakkaa tanniinisuutta. Jälkimaku on tamminen, banaaninen, ananaksinen, vaniljainen ja hapokas. Hapanta ruohoisuutta, vihreää teetä, kirpeää mausteisuutta. Melko pitkä mutta napakasti kuivuva finaali.

Arvio: Varsin lujalla tavalla tamminen, mutta silti samalla hedelmäinen ja osin makeakin Bowmore. Hiukan ristiriitaiset fiilikset tästä jää, tasapaino ei ole ihan tapissa vielä. 87/100

Lagavulin Jazz Festival 2015, 55,4%

Aiemmin maistamani Lagavulin 18 yo Feis Ile -pullotteen jälkeen teki mieli tarttua vielä toiseenkin Lagavuliniin Islaylla.

Käteen sattui vuoden 2015 Jazz Festival -pullote, joka ei ilmeisesti ehtinyt oikein ajoissa myyntiin, koska pulloja ilmaantui jälkikäteen markkinoille suurissa määrin. Toki ne myös katosivat hyllyistä nopeasti.

Lagavulin Jazz Festival 2015

(55,4%, OB, Islay Jazz Festival 2015, Refill American & European Oak Bodega Casks, 3500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savua, sitruksisuutta, suolaa ja merilevää. Tuttuun 12-vuotiaaseen verrattuna vielä muhkeampi. Kaikkineen hyvin bourbonvaikutteinen, mutta silti hiukan savumakkaraa ja kuivalihaa löytyy myös. Pientä tunkkaisuutta, rasvaisuutta, raskasta öljyisyyttä. Tammea, vaniljaa ja sitruksisuutta. Merellinen ja järeä kokonaisuus. Nam.

Maku: Öljyinen, raskas ja merellinen. Turvesavua, pientä lihaisuutta, pippuria, hiukan salmiakkia. Rasvaisuutta, likaisuutta, voita. Maanläheinen ja osin tunkkainenkin tunnelma, joka saa kuitenkin sitruksisuudesta ja kirpeästä hedelmäisyydestä terää. Suutuntuma on raskas ja täyteläinen. Jälkimaku on edelleen samaa sarjaa, öljyinen ja järeä. Savukin pääsee oikein kunnolla esiin, samoin suolaisuus. Oikein kunnolla tervaa ja salmiakkia, siihen kylkeen vielä lihaisuutta ja nahkaa. Merilevää, ostereita, hiukan lääkemäisyyttä, herukkaa. Hyvä tamminen ja pippurinen vääntö loppuvaiheissa. Erittäin pitkä ja suurimuotoinen finaali.

Arvio: Kerrassaan oivallinen Lagavulin tämäkin, tasapainoinen ja suuri viski. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 91/100.

Bowmore 25 yo 1990 Feis Ile 2016, 55,7%

Bowmoren tislaamolla tuli vastaan tällainen viski. Moni jonotti tätä toukokuussa 2016 peräti 16 tuntia Bowmoren tislaamon edessä, ja vain 200 pulloa tuli myyntiin.

Viski on viettänyt ensin 12 vuotta first fill bourbonissa, kunnes se on siirretty 13 vuoden jälkikypsytykseen punaviinitynnyreihin.

Bowmore 25 yo 1990 Feis Ile 2016

(55,7%, OB, 17.5.1990–24.2.2016, Feis Ile Collection 2016, Claret Wine Cask Finish, 200 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen, salmiakkinen, turvesavuinen ja varsin marjaisa. Todella makea kaiken kaikkiaan. Imelää glögimäisyyttä, uuniomenaa, nahkaa. Voimakas kokonaisuus, josta löytyy lakritsia ja tervaa, tummaa paahteisuutta, pientä pippuria. Tammikin on hereillä. Todella houkutteleva.

Maku: Viininen, savuinen, herukkainen, salmiakkinen ja muhkea. Makeus on edelleen hallitsevaa. Mausteinen ja glögimäinen, jollain tavalla myös hiukan laventelinen. Suutuntuma on kermaisuudessaan ehkä vain keskitäyteläinen mutta valtavan intensiivinen. Jälkimaku lähtee marjaisana ja viinisenä, mutta syvenee salmiakin ja tervan kautta polka-karkkeihin ja piparminttuun, herukkaisuuteen ja mausteisuuteen. Erittäin pitkä ja monipuolinen finaali, joka kuivuu lopussa upeasti. Silkkaa nautintoa.

Arvio: Todella maistuva Bowmore, jossa on etäisiä muistumia myös vanhasta Claret-pullotteesta. Viinisyys kulkee rajoilla, totta kai, mutta erinomaisen hyvällä tavalla. 92/100

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2016, 49,5%

Matkustin Islayn paratiisisaarelle. Ensimmäisten viskien joukossa päätin maistaa Lagavulinin 200-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistun Feis Ile -pullotteen, joka kulkee myös nimellä Bicentenary Edition.

Julkaisen ensin muutamia maistelumerkintöjä reissulta. Varsinaista matkaraporttia seuraa myöhemmin.

Lagavulin 18 yo Feis Ile 2016

(49,5%, OB, Feis Ile 2016, Bicentenary Edition, Refill Hogsheads & European Oak Bodega Sherry Butts, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, merellinen, suolainen ja öljyinen. Kaiken keskellä leijuu kuitenkin pirteä mentholisuus, sitruksisuus ja tietty raikas valkoviinimäisyys. Samalla toki löytyy merilevää, jodia, hiukan antiseptisia aineita. Turvesave tuntuu pehmeältä mutta hallitsevalta, mineraalisuus kietoutuu ympärille varsin mielenkiintoisesti. Pieni tunkkaisuus on mukana, vanhoja kirjoja, huonekaluvahaa.

Maku: Öljyinen ja sitruksinen, savuinen ja vahamainen. Merellisyyttä, ruohoisuutta, edelleen vähän valkoviinimäisiä sävyjä. Mentholia riittää, samoin pippurisuutta. Joukosta löytyy myös tuttuja maanläheisiä sävyjä, savumakkaraa, suolaista voita. Suutuntuma on rasvainen ja muhkea. Jälkimaku alkaa varsin kirpeänä ja savuisena. Mukana on pippurisuutta ja napakkaa teemäisyyttä, kunnes hunajaisuus ja merellisyys nousevat pintaan. Omenaisuutta, mineraalisuutta, eucalyptusta, suolaa, jodia, lääkemäisiä sävyjä, hiukan tervaa ja lakritsia. Erittäin pitkä ja upea finaali.

Arvio: Erinomainen, kirkkaan tyylikäs Lagavulin, jonka raikas mentholisuus integroituu hienosti muihin sävyihin. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 91/100.

Lagavulin 1998/2014 Distillers Edition 43%

Lasissa tuttua Lagavulinin DE-tuotantoa. Jostain syystä tämä vuonna 2014 julkaistu pullote näyttää menneen monelta ohitse – myös itseltäni. Korjataan tilanne.

Lagavulin 1998/2014 Distillers Edition

(43%, OB, 1998–2014, Batch lgv 4/503, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja tervainen. Suolaa, jodia, merellistä pistävyyttä. Maanläheinen makeus, multaa. Hiukan hehkuviinimäinen vivahde pilkistää salmiakin ja sitruksisuuden keskeltä. Hiukan ylikypsää hedelmäisyyttä on myös mukana, mutta profiili on silti hiukan ohuen tuntuinen.

Maku: Savuinen ja öljyinen, tervainen ja salmiakkinen. Mukava pähkinäisyys, rasvaisuutta löytyy. Edelleen pieni vetisyys häiritsee, suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri varsin heikko siihen nähden, millaisia nämä Lagavulinin DE:t olivat aikanaan. Silti nuotiosavun, kostean turpeisuuden, suolan, jodin ja sitruksisuuden yhdistelmässä on paljon todella hyvää. Omenaisuutta, greippiä, merellisyyttä. Jälkimaku alkaa makean viinisenä ja imelän hedelmäisenä, kunnes kuiva turvesavu ja napakka salmiakki saavat yliotteen. Öljyä, suolaa, luumua, rusinaa, pähkinäisyyttä, hiukan bbq-possua. Keskipitkä, maukas finaali.

Arvio: Hiukan ohut kokonaisuus, vaikka maukas viski on toki kyseessä. 86/100

Kilchoman Coull Point 46%

Kilchoman toi tax free -myyntiin tällaisen pullotteen vuonna 2013. Julkaisu täsmättiin World of Whiskies -ketjun myymälöihin Brittein saarten lentokentille.

Neljävuotiaaksi sanottu viski on peräisin ex-bourbontynnyreistä ja ex-olorososta. Nykyisin Travel Retail -pullotteilla on niin paha klangi, ettei tästäkään osaa oikein odottaa mitään.

Maantieteellinen Coull Point sijaitsee puolisen mailia Machir Baysta pohjoiseen.

Kilchoman Coull Point

(46%, OB, 2013, Travel Retail Exclusive, Bourbon Barrels & Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turve kohtaa tuhkaisen hiilisavun. Makeaa omenaisuutta, sitruksista imelyyttä. Märkiä lehtiä ja maanläheisyyttä. Runsaasti suolaisuutta ja merellisiä piirteitä. Tiettyä tequila-osaston klangia myös. Nuorelta tuoksuu, mutta paljon houkutteleviakin elementtejä tässä on. Vesilisä vapauttaa kuivan valkoviinin sävyjä.

Maku: Savu on heti paksua ja hiilistä, mutta jollain tavalla se silti integroituu nätisti sitruksiseen ja suolaiseen yleisilmeeseen. Hiukan jodia ja lääkemäisyyttä. Minttua, kirpeää omenaisuutta, hiukan kuivakkaa tammea ja kireää mausteisuutta. Suutuntuma on yllättävänkin kevyt, mikä ei suinkaan ole tässä huono asia. Vegetaalisen turpeisuuden keskellä myös sokerisuutta nousee pintaan. Jälkimakua sävyttää jälleen vahva turvesavu, alkuun hedelmäisen ja sokerisen makumaailman ympäröimänä. Vähitellen suolaisuus ja tammi saavat enemmän otetta. Jodia, tuhkaa, limettiä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoisuutta esiin.

Arvio: Esimerkiksi hiukan vastaavan sekoitussuhteen Machir Bay -pullotteisiin verrattuna tämä on todella kevyt, mutta kokonaisuus on silti sangen maukas ja nätti. 84/100

Octomore 07.2, 208 PPM Edition 58,5%

Octomore käy koko ajan savuisemmaksi. Muistan, kun maistoin ensimmäistä kertaa Octomorea. Vuosi taisi olla 2010 ja lasissa oli Edition 02.1, jossa turvepartikkeleiden määrä oli silloin järisyttävät 140. Tuntui kuin olisi juonut nestemäistä savua.

Tässä viisivuotiaassa 7.02:ssa ppm-lukema on jo 208. Mallastusprosessia on viritetty entistä pidemmälle siihen suuntaan, että turvesavua on saatu imeytettyä ohraan käsittääkseni jo vähän keinotekoisella toistolla.

Tämän pullotteen kypsytyksessä on käytetty ex-börppää ja Rhônen alueen ex-viinitynnyreitä, joten taas on pistetty myös vähän erikoisempaa tynnyriä kehiin. Toivottavasti sillä on saatu piristäviä sävyjä yltiöpäisen savun sekaan.

Octomore 07.2, 208 PPM Edition

(58,5%, OB, 2015 (5 yo), Travel Retail Exclusive, ’Ochdamh-mòr 208 PPM’, American Oak & Rhône Syrah Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Savu on hallitseva, mutta enemmän kuivalla tavalla kuin kostean turpeisella. Tuhkaa, suolaisuutta, sammutettua nuotiota. Kirpeää omenaa, raakaa luumua, sitruunaa. Tervaisuutta ja sen mukana hiukan makeuttakin. Pieni lihaisuus ja terävä lääkemäisyys, aavistus tinneriä. Vesilisä lisää savun irrallisuutta, minttuinen ja omenainen viski erottuu hiukan paremmin sen alta.

Maku: Aluksi sitruunaisen raikas ja hapokas yleisilme jää täysin massiivisen savun taakse. Turpeisuus on paljon makeampaa ja paksumpaa kuin tuoksussa. Muutenkin sävy on hedelmäisellä tavalla tummahko. Tervaa, yrttilikööriä, siirappisuutta, ylikypsää hedelmää. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja mausteisuus kuumottavaa. Suolaisuutta, tanniinisuutta, hiukan lihaisuutta. Tuhkaa. Jälkimaku alkaa paksulla ja imelällä turvesavulla, jossa on tumman suklainen ja ylikypsän hedelmäinen sävy. Tuhkaa, suolaa, tervaa, mustapippuria. Tanniineja, hapokkuutta. Keskipitkä, mausteisen kuumottava finaali. Vesilisä tuo kosolti makeaa hedelmää pintaan.

Arvio: Turvesavun rajat tulevat vähän vastaan, mutta mielenkiintoinen tämä silti on. Tämä ei tosiaan tunnu neljä kertaa Ardbegia savuisemmalta. Kuitenkin tässä on jotain primitiivisesti vetoavaa, se on pakko myöntää. 87/100

Ardbeg 10 yo Ten 46% (2008)

Ardbegin kymppi oli vuonna 2008 kaikkien lausuntojen mukaan varsin eri tavaraa kuin nykyään. Nyt tuli sopiva hetki pistää eri aikakausien kympit rinnakkain ja ottaa selkoa, millä tavalla L8-erän viski eroaa tämän päivän Tenistä.

Ardbeg 10 yo Ten

(46%, OB, 2008, Batch L8, old label, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, kuivan mineraalinen ja lihaisa. Savumakkaraa ja kuivalihaa riittää. Suolaisuutta ja jodia, merellisiä ja raikkaitakin sävyjä löytyy. Omenaisuutta, sitruunaa. Kuivaa tammisuutta. Muistuttaa napakassa lääkemäisyydessä selvästi iäkkäämpiä versioita kuin varsinaisesti ikätovereitaan. Vesilisä tuo tähän pienen ruohoisen lisän.

Maku: On hyvää. Todella tasapainoinen. Hedelmäisen ja mineraalisen puolen integroituminen turpeiseen ja lääkemäiseen puoleen on mitä mainioin. Suolaisuutta ja merellisyyttä riittää, mutta turvesavu ei mitenkään kaahaa, vaikka onkin ilmeinen koko ajan. Suutuntuma on melko kuiva. Tammi tuntuu herkullisena ja monin tavoin iäkkäämmän oloisena kuin nykyisessä Tenissä. Sitruksisuutta, antiseptisiä aineita, kuitenkin taustalla hiukan karamellimaista makeutta. Jälkimaku on hyvin kuiva ja mineraalinen. Savuisuus, tuhkaisuus, mausteisuus, tammi, pieni yrttisyys, savumakkara, kaikki toimii hienosti. Melko pitkä finaali. Vesilisä rauhoittaa mausteita ja savua selvästi mutta ei tuo juuri mitään lisää.

Arvio: Kuivempi ja fokusoituneempi kuin nykypäivän Ten. Vierekkäin maisteltuna nykypullotteen turpeisuus on selvästi raskaampaa ja tammi tuntuu todella paljon aktiivisemmalta. Nykyinen Ten on kiistatta isompi viski mutta häviää tälle aiemmalle versiolle nyansseissa selvästi. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 6).

Laphroaig Lore 48%

Lore on alkuvuonna 2016 markkinoille saapunut uusi NAS-pullote Laphroaigilta. Kypsytyksessä on sekoiteltu niin isoa ex-bourbonia, uutta tammea, ensimmäisen täytön sherrytynskiä kuin quarter caskejakin. Kaikkineen kuutta eri viskiä, seitsemänvuotiaasta 21-vuotiaaseen.

Käsittääkseni tästä on tarkoitus tulla korvaava pullote 15-vuotiaalle ja 18-vuotiaalle, niin, että joka vuosi lävähtää uusi erä markkinoille. En jotenkin osannut ottaa tätä Lorea julkaisuhetkellä kovin tosissani (”The richest Laphroaig ever”), mutta nähtävästi tämä on tullut jäädäkseen.

On tämä tässä jo hetken odottanut maistoa, joten otetaan nyt sitten tyypit. Speksien perusteella tämä ei voi olla ihan kelvotonta.

Laphroaig Lore

(48%, OB, NAS, 2016, 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, mineraalinen ja kuivan turvesavuinen. Tyylikäs ensivaikutelma, hapokkuutta ja tuhkaisuutta sekä hunajaa ja hedelmää sopivassa suhteessa. Mieto lääkemäisyys ja sitruksinen vahamaisuus toimivat myös hyvin yhteen. Omenaa (tarte tatin), siirappia, pähkinää. Vesilisä availee eucalyptusta.

Maku: Vahamainen, hedelmäinen ja selvästi makeammin turpeinen kuin tuoksu antoi odottaa. Suolaisuus on pinnassa, pippurisuus ja tammi tuovat reippaasti potkua tähän. Klassista Laphroaigin lääkemäisyyttä. Hapokasta omenaa, sitruunaa, makeaa hedelmätorttua. Suutuntuma on pehmeän vahamainen ja makuprofiili hyvin keskittynyt. Salmiakkilakritsia, hiukan tervaisuutta, toffeeta. Jälkimaku on varsin lääkemäinen, napakan turvesavuinen ja suolainen. Tiettyä rasvaista suklaisuutta on mukana, samoin hedelmää. Tammea, pippurisuutta, yrttisyyttä ja merellisyyttä. Melko pitkä, lujaotteinen ja mielenkiintoinen finaali. Vesilisä korostaa makeita, melkein ylikypsiä hedelmiä. Tietty viikunaisuus tulee myös mukaan.

Arvio: Ylitti odotukset kevyesti. Oivallista tavaraa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100. Whisky Magazine 85/100 (Chris Goodrum), 90/100 (Joel Harrison).